kotoisa tasting Oulussa 01.03.2012

______________________________________________________________________________

Aivan kohtuuttoman pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen saatiin paikallinen viskiraati kokoontumispaikalle lähes täydessä vahvuudessaan, ja tällä kertaa pöytää katettiin hieman ikääntyneimmillä viskeillä. Illan pääosien esittäjät olivat seuraavat:

Glen Grant, 1972, Boisdale,sherrycask 1983,46%, bottled 2006

Bunnahabhain, 1968 42yo, The Perfect dram, refill sherry hogshead, 43,8%, bottled 2010

Glenfarclas, 1968, Family casks, Cask#???,51%.

Glenfarclas, 1965,43yo,OMC,Probably speyside's finest,sherrycask, 50%. Bottled 2008.

'farclasien osalta muistiinpanoni ovat puutteeliset tynnyrieden osalta ainakin, joten täytentäkööt ne,keneltä tiedot löytyvät.

Omia havaintojani aiheesta:
Glen Grantista sain taas kummallisia port-sävyjä, vaikkakaan portin kanssa tällä ei siis mitään tekemistä olekaan. Makeaa punaista marjaa, tarkemmin metsämansikkaa, nallekarkkia, hedelmää.

Bunna taas oli ensimmäistä kuivempi,tammisempi. Merisuolaa, tupakkaa, lasissa olo avasi huomattavasti hedelmäiseen suuntaan.

Familycask läväytti sellaisen mausteiden kirjon heti ensimmäisellä maistolla,että en ihan heti muista vastaavaa. Kanelia, jouluisia mausteita, kuivattua yrttiä,hitunen erikeeperiä sekä lakritsia ja sitrusta. Sitrus täsmentyi makeaksi mandariiniksi, vaikka joku yrittikin kääntää päätäni klementiiniin. Ei onnistunut. Kyseinen viski käsittääkseni Fino-tynnyristä kotoisin, mikä avartaa omaa maailmankatsomustani näiltä osin, sillä parin vaatimattoman finotynnyröinnin takia olen jopa hieman sellaisia vältellyt. En välttele enää.

OMC oli itselleni "tyypillisempää" sherrykoulukuntaa josta löysin, ruutia, suklaata, havua sekä espressoa.

Näin hienoja,tyylikkäitä ja vakuutavia viskejä en haluaisi alistaa keskinäiselle vertailulle tai kilpailulle, mutta jollain tavalla Familycask jäi ehkä kuitenkin eniten mieleeni. Mutta edelleen, niin hyviä viskejä kaikki, että puutteita en löytänyt mistään. Aivan huippuja.

Vertailumielessä lasissa kiersi myös Glenfarclas 40yo,OB 46%, mutta itse varsinaiseen maisteluun se ei osallisunut. Ja jälkiruoaksi makuaistin jo mentyä herkuteltiin Eagle rare-bourbonilla, tottakai.

Kiitokset jälleen kerran osallistujille, näitä lisää,kiitos :)

______________________________________________________________________________

MrBeam (5.3.2012 7.56.37 last edit 5.3.2012 8.01.27)

Eittämättä huonona puolena perjantain hiihtolomanavaussetissä on tulevaisuutta ajatellen keksiä miten tuosta pannaan paremmaksi ensi kerralla. Lyhyesti: paras kokemani tasting.

Glen Grantistä pidin näinä aikoina itselleni hyvin maistuvan kevyen ruohoisen ja vaalean omenaisen tyylin mainiona edustajana. Puuta juuri sen verran kuin kuuluu ollakin tämän ikäisessä, ilman pienintäkään tikkuisuuden häivää. Ihan alkuun kieli aisti suolaa, joka kyllä katosi ajan kanssa. Vihreää Jenkkiä, mainittua metsämansikkaa ja ehkä pian jonkun muun mainitsemaa greippiä (mulla oli peesausilta mielikuvituksen jäätyä kiitoradalle).

Bunna oli edelliseen nähden paksumpituntumainen ja tummempimakuinen sekä kuivempi. Aavistuksenomainen tunkkaisuus pyrki pilkistelemään taustalla. Oikeastaan hienoa olla tastingissä, jossa omasta mielestäni heikoin viski on näin hyvä! Eli ei lainkaan heikko. Tässä kuten avausviskissäkään sherryisyys ei ole tummaa, dominoivaa mallia. On mukava ollut viime aikoina huomata, ettei jokainen +-40-vuotias sherrykypsytys olekaan tropiikin yön värinen ja vaikkapa a'pupapin makumaailmalla varustettu.

Supermausteinen 1968 Family Cask on Private Selection No 2, Selected by Luc Timmermans, fino-tynnyristä 699, d.7.2.1968, b.9.9.2009. Vertailu muihin on sikäli epäreilua, että pullo avautui jo 2010 ja viski on nykyään välittömästi lasiin kaadettuna levällään kuin jokisen eväät. Muut illan pullot avattiin kaikkien silmien edessä ja luonnollisesti vaativat hieman aikaa avautuakseen.

Vähiten raportoitavaa keksin OMC 'farclasista, jota odotin etukäteen kovasti ja joka oli ilman mitään laseja mielestäni paras tällä kertaa. Kuten aapeli kirjoittaa, perinteisempi sherrytys on kyseessä. Allekirjoittaneelle varttia vaille parhaassa mahdollisessa muodossa. Eikä perus-nelikymppinenkään rinnalla kalvennut.

Läpeensä tutun Eagle Rare Single Barrelin suurin anti tilaisuudessa oli kuulla kaverien erilaiset sanalliset muotoilut aiheesta: "Onpa ei-hyvää". Minusta tämä ei ole ei-hyvää.

______________________________________________________________________________

turtsi (5.3.2012 10.46.41 last edit 5.3.2012 16.00.45)

Kiitoksia herroille myös minulta. Loistava tasting oli tosiaan, niin keskustelujen että viskien osalta. Hienosti ikääntyneet viskit on aina mukavinta nauttia hyvässä seurassa keskustellen ja kommentoiden, niin makujen rinnalle saadaan myös muitakin anteja. Erittäin mukava oli myös että tasting oli viskien osalta savuton ja löytyneet aromit oli pehmeitä ja ajan tasoittamia.
Viskeistä lyhyesti:
Glen Grant 1972 ja Bunna tuli otettua ensin rinnakkain. Glen Grant mielestäni enemmän tiukempi, marjaisempi, happamampi(hyvällä tavalla). Ikääntynyt Bunna tyylilleen uskollisena hieman toffeisempi, suolaisempi ja makean tammisempi, varsinkin loppumaussa.
Familycask ja OMC toisessa otossa rinnan. Familycask oli tosiaan heti valmis viski ensi nuuhkaisulta. Mielenkiintoinen yhdistelmä appelsiiniä ja mausteisuutta. OMC oli lähempänä tuota kiertävässä lasissa ollutta 40v OB pullotetta hieman paksummalla tutulla oloroso sherryisyydellään.
Jos nämä pitää johonkin järjestykseen laittaa niin ehkä karvan verran maistuvin oli Familycask ja jaetulle kakkossijoille tuli loput. Aivan liian hyviä viskejä kaikki, että jostakin pitäisi sanoa että tämä oli huonoin ;)

Jahans, laitetaanpa se perinteinen otos pulloista:

______________________________________________________________________________

Mallasmaksa (5.3.2012 16.30.31)

Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluen, kateushan tässä herää, kun tollasia pullotteita muut vaan nautiskelee.

______________________________________________________________________________