______________________________________________________________________________
Whisky (18.9.2006 10.45.52)
Pientä yhteenvetoa vajaan viikon reissulta Seattleen ja tarkemmin ottaen Bellevuen sivukaupunkiin.
Lennot siis Köpiksen kautta, jonka lentokentän viskivalikoima on vakuuttava, mutta melko hintavan oloinen. "Perusvalikoimaa" ehkäpä edustavat parhaiten Classic Malt sarjasta sekä perus-, että distillers edition-versiot. Glenmorangielta oli yleisimmät viimeistelyt sekä Traditional, jota vähän aikaa jo hyppysissäni pidin, mutta kun rajoitukset jenkkilennoille olivat mitkä olivat ja pullo olisi pitänyt palatessa pakata matkalaukkuun, niin en ottanut riskiä. Hintaa oli euroissa n. 56 euroa, eli halvemmalla saa Saksasta tilattuna.
Macallaneita oli sitten melkoinen repertuaari niin fine oak, kuin sherryversioita. Sattuipa kentän hienommassa kaupassa olemaan vitriinissä yksi 40-vuotiaskin 13400 kruunun, eli n. 1800 euron hintaan. Harvinaisemmista tuotteista esimerkkinä myös Broran 30-vuotias ja uusin Port Ellen. Glen Elginin 32-vuotiasta olisi myös ollut tarjolla samoin kuin 30-vuotiasta Laphroaigia. Suurin osa harvinaisuuksista oli tosin melko lailla hinnoiteltu yli.
Näiden lisäksi miltei koko repertuaari nykyisiä Bowmoreja, Highland Parkeja, yms. Valitettavasti suurin osa jaloista juomista on tarjolla myytäväksi ainoastaan, jos matka suuntautuu EU:n ulkopuolelle. EU:n sisäpuolella matkaaville on oma valikoimansa, johon kuului mm. Dalmoren 12 ja 21-vuotiaat sekä Cigar Malt, Strathisla, 16-vuotias Jura, Glenfiddichin 12-vuotias (OOOOH!). Muutama muukin "peruskeitto" valikoimasta löytyi. Omaan kainaloon tosin tarttui pullo 10-vuotiasta Glenturrettia, joka oli halpaa kuin saippua ja tuli kaapattua mukaan lähinnä siksi, että en "pikamyymälöissä" ole aiemmin Glenturrettiin törmännyt.
--------------
Seattlen lentokentän SAS-terminaalin valikoimaa ei voi kehua ja isompaan kauppaan ei jostain syystä turvarajoitusten vuoksi päässyt käymään. Cragganmoren, Laphroaigin 10 ja Q.C., Aberlourin 10 ja muita melko yleisesti saatavilla olevia viskejä. Itseäni himotti kasvattaa maailmankuvaani Wild Turkeyn Rare Breedillä, jolla olisi ollut hintaa vain 28 dollaria. Tiskin takana seissyt täti kuitenkin ilmoitti, että jos minulla olisi jatkolento Köpiksestä, olisi pullo korkattava ja juotava Kööpenhaminen kentällä. Yritin vannottaa, että pohjoismaiden sisäisillä lennoilla alkoholia saa viedä myös matkustamoon, mutta huuteluni kaikuivat kuuroille korville. Jäi siis ostamatta.
Itse Seattlen ja siis näinollen myös Washingtonin osavaltion alueella viiniä vahvempia juomia saa myydä ainoastaan valtion luvanvaraisissa alkoholimyymälöissä. Ei siis ole amerikan vapaus aivan niin suuri kuin luulisi. Rajallisen ajan vuoksi en yhtään tällaista kauppaa ehtinyt bongaamaan, joten valitettavasti kokemukset rajoittuivat tuohon lentokentän pienempään tax-free-putiikkiin.
Matkan saldona oli siis pullo 10-vuotiasta Glenturrettia, joka nyt onneksi kuitenkin sinällään on melko harvinainen viski kun kerran tislaamo on kapasiteetiltaan Skotlannin kolmanneksi pienin. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut kotiin palata.
______________________________________________________________________________
JaRiMi (14.1.2007 2.10.42)
Seattlessa käyneenä ja samaa reittiä lentäneenä vahvistan tiedot. Seattlen kenttä on surkea ostospaikkana, valikoima pieni, hinnat suhteellisen korkeat. Nappasin mukaani Labrott & Grahamin bourbonia.
Köpiksen valikoima on hieno, mutta jopa tax-free hinnat ovat kovat. Otin menomatkalla alennusmyynnistä mukaani litran lekan Caol Ilan 18v. kun se oli ale-tuotteena niukasti yli 40 euroa / litra.
Ihme kyllä se jopa säilyi ehjänä matkan ajan matkalaukussa, eikä kukaan luullut sitä edes nestemäiseksi pommiksi..
______________________________________________________________________________