Miten min\u00e4 tutustuin viskiin? Miksi aloin harrastamaan viskej\u00e4? Helppo kysymys – koska is\u00e4ni piti viskist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Reilu vuosi sitten edesmennyt is\u00e4ni oli luonteeltaan tutkija – ja my\u00f6s ammatiltaan. H\u00e4n oli aina kiinnostunut asioista. My\u00f6s viskist\u00e4. Ja sen mauista, tuoksuista, el\u00e4myksest\u00e4. Ei ehk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n suuremmissa m\u00e4\u00e4rin siit\u00e4 miten erilaiset tislaamot eroavat toisistaan tai siit\u00e4 mink\u00e4laisissa tynnyreiss\u00e4 jokin viski kypsyy.<\/p>\n\n\n\n
Mutta h\u00e4n ymm\u00e4rsi viskin ja tislauksen kemian. H\u00e4n tiesi mist\u00e4 savun maku tulee viskiin, mitk\u00e4 kemialliset reaktiot ovat sen takana, ett\u00e4 viski kypsyy niin kuin kypsyy. Ammatiltaan h\u00e4n oli biologi, mutta kemia ja asioiden orgaaninen toiminta oli h\u00e4nelle tuttua.<\/p>\n\n\n\n
White Horse oli h\u00e4nen opiskeluaikojensa lempiviski. Alkon valikoima 1970-luvun alussa ei ollut kovin kummoinen, mutta sit\u00e4 sielt\u00e4 sai. Ja olihan sen mallasviskikomponenttina l\u00e4hinn\u00e4 Lagavulinia. Ei lainkaan huono valinta jos ottaa huomioon, ett\u00e4 pullo piti valita l\u00e4hinn\u00e4 sen pohjaa ja Alkon myyj\u00e4\u00e4 tuijottamalla!<\/p>\n\n\n\n
Kun tutkimuskentt\u00e4 ja maailma sitten laajeni, niin is\u00e4ll\u00e4ni oli edess\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjan tekeminen. Sen seurauksena h\u00e4n matkasi aikanaan kollegoidensa kanssa vanhalla Saabilla l\u00e4pi Ruotsin ja sielt\u00e4 G\u00f6teborgin kautta lautalla Pohjanmeren yli Englantiin ja Bristoliin.<\/p>\n\n\n\n
Tutkimusten ohella oli aikaa k\u00e4yd\u00e4 paikallisissa pubeissa, joissa oli jo silloin tarjolla joitakin mallasviskej\u00e4. Glenfiddichi\u00e4 ainakin, mutta varmasti my\u00f6s muita v\u00e4hemm\u00e4n tunnettujen tislaamoiden tuotteita. Pienen budjetin ja t\u00e4yteen ahdetun takakontin vuoksi niit\u00e4 ei varmaankaan Suomeen asti tuotu, mutta makuj\u00e4lki j\u00e4i.<\/p>\n\n\n\n
Kun sitten 1980-luvulla v\u00e4it\u00f6skirjan valmistuttua oli jatkotutkimusten aika Uppsalan yliopistossa, niin mahdollisuus aukesi. Matkat tehtiin Suomenlahden yli laivoilla, joilta alkoi pikkuhiljaa l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n my\u00f6s muuta kuin litran Grant’s -pulloja.<\/p>\n\n\n\n
Glenfiddich – muistan itse kolmionmalliset pahvihylsyt! Ne piti aina saada leikkeihin kun pullo tyhjeni. Mallasviskivalikoima laivoillakaan ei ollut viel\u00e4 1980-luvulla mitenk\u00e4\u00e4n mairitteleva – mutta niit\u00e4 sai! Glenfiddich, Glenlivet, Cardhu. Siin\u00e4 varmaan ne vahvimmat ehdokkaat. N\u00e4it\u00e4 muistan itsekin n\u00e4hneeni meill\u00e4 hyllyss\u00e4. Cardhua v\u00e4hemm\u00e4n, en tied\u00e4 miksi.<\/p>\n\n\n\n
Mutta sitten koitti her\u00e4tys. Is\u00e4ni ruotsalainen kollega Peter oli meille tullessaan bongannut laivalta jotain uutta ja toi sit\u00e4 pullon is\u00e4lleni. Se jokin uusi oli pullo Bowmore-nimist\u00e4 viski\u00e4. Muistan kun Peter ja is\u00e4ni avasivat kyseisen pullon meid\u00e4n keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istuessaan.<\/p>\n\n\n\n
Molemmat olivat haltioituneita. Nuuhkivat lasejaan, maistelivat, puhuivat kesken\u00e4\u00e4n ruotsia josta en ymm\u00e4rt\u00e4nyt silloin mit\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n ilmeist\u00e4\u00e4n kuitenkin n\u00e4in, ett\u00e4 nyt oli kyseess\u00e4 jotain erityist\u00e4. Olin ehk\u00e4 noin kymmenvuotias ja pyysin saada nuuhkaista lasia. Nen\u00e4\u00e4ni tulvi pehme\u00e4n savuinen ja tervainen tuoksu, jonkalaista en ollut aiemmin kokenut. Nuoren pojan nen\u00e4\u00e4n se oli toki ”viinainen”, mutta seassa oli jotain joka j\u00e4i mieleen.<\/p>\n\n\n\n
Meni jokunen vuosi ja valikoima laajeni. Muistan, ett\u00e4 Alkosta ei meille juuri viski\u00e4 hankittu jos ei sitten joku blendipullo kes\u00e4n rientoihin m\u00f6kille. Koitti kuitenkin hetki, kun is\u00e4vainaan oli taas aika l\u00e4hte\u00e4 ruotsinmaalle. Laivalle oli tullut uusi viski. Sen nimi oli Laphroaig. Savuisempaa kuin Bowmore! Pitih\u00e4n sit\u00e4 maistaa ja kokeilla – ja niin l\u00f6ysi ensimm\u00e4inen Laphroaig-pullo tiens\u00e4 kotiimme.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4idin mielest\u00e4 is\u00e4ni haisi sit\u00e4 juotuaan \u00e4itini kotitalon riihelle. Ei mennyt loppujen lopuksi sek\u00e4\u00e4n kuvaus ihan ohi, vaikka \u00e4itini ei viskist\u00e4 niin perustakaan. Meni muutama laivareissu ja is\u00e4ni bongasi jotain siihen aikaan kovin erikoista. Sen erikoisuuden kyljess\u00e4 luki taikasanat ”Cask Strenght”. Sanat, jotka ovat monelle meist\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kovin tuttuja, mutta siihen aikaan 1990-luvun alussa monelle kovin vieraita.<\/p>\n\n\n\n
Ja jopahan oli viski! Sen verran oli itsell\u00e4nikin jo \u00e4\u00e4ni muuttunut m\u00f6re\u00e4mm\u00e4ksi, ett\u00e4 is\u00e4ni uskaltautui kaatamaan minulle pienen siivun. Yskimiksesih\u00e4n se alkuun meni, mutta se savu, t\u00e4ytel\u00e4isyys ja makujen sinfonia – en unohda sit\u00e4 koskaan. Olin myyty.<\/p>\n\n\n\n
Paitsi ett\u00e4 jossain vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni k\u00e4vin ”lainaamassa” is\u00e4n pullosta v\u00e4h\u00e4n liikaa ”savun ja tammen makua” ja lopetin viskin juomisen tyystin pariksi vuodeksi – kunnes ymm\u00e4rsin virheeni.<\/p>\n\n\n\n
En varmaankaan olisi tutustunut viskiin ilman is\u00e4\u00e4ni. Tai mist\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4? Olen kuitenkin harrastanut oluita 18-vuotiaasta asti, joten ehk\u00e4 ne viskitkin olisivat tulleet siin\u00e4 sivussa. Voin kuitenkin ihan rehellisesti sanoa, ett\u00e4 oman is\u00e4ni rohkea kokeilunhalu ja meid\u00e4n samanlainen makumaailmamme ovat varmasti edesauttaneet sit\u00e4, ett\u00e4 jossain vaiheessa tasapaino k\u00e4\u00e4ntyi siihen, ett\u00e4 h\u00e4n kysyi minulta koska voisi taas tulla luokseni maistelemaan viskej\u00e4, tai ett\u00e4 tuonhan taas muutaman viskin maisteltavaksi m\u00f6kille tullessani.<\/p>\n\n\n\n
Viimeisen kerran is\u00e4ni kanssa keskustellessani olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 vaimoni kanssa Tallinnaan. Kysyin viimeiseksi ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni is\u00e4lt\u00e4ni haluaako h\u00e4n jotain tuliaisiksi. Vastauksena sain: ”Tuo vaikka pullo Bowmorea”. Ne olivat viimeiset sanat, jotka is\u00e4ni kanssa puhuin.<\/p>\n\n\n\n
Ostin silt\u00e4 reissulta pullon 18-vuotiasta Bowmorea, jonka korkkasin is\u00e4\u00e4ni hautaan saattaessani. Kaadoin h\u00e4nen uurnalleen kyseisest\u00e4 pullosta pitk\u00e4n siivun.<\/p>\n\n\n\n
Kiitos is\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Miten min\u00e4 tutustuin viskiin? Miksi aloin harrastamaan viskej\u00e4? Helppo kysymys – koska is\u00e4ni piti viskist\u00e4. Reilu vuosi sitten edesmennyt is\u00e4ni oli luonteeltaan tutkija – ja my\u00f6s ammatiltaan. H\u00e4n oli aina kiinnostunut asioista. My\u00f6s viskist\u00e4. Ja sen mauista, tuoksuista, el\u00e4myksest\u00e4. Ei ehk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n suuremmissa m\u00e4\u00e4rin siit\u00e4 miten erilaiset tislaamot eroavat toisistaan tai siit\u00e4 mink\u00e4laisissa tynnyreiss\u00e4 jokin viski kypsyy. Mutta h\u00e4n ymm\u00e4rsi viskin ja tislauksen kemian. H\u00e4n tiesi mist\u00e4 savun maku tulee viskiin, mitk\u00e4 kemialliset reaktiot ovat sen takana, ett\u00e4 viski kypsyy niin kuin kypsyy. Ammatiltaan h\u00e4n oli biologi, mutta kemia ja asioiden orgaaninen toiminta oli h\u00e4nelle tuttua. White Horse oli h\u00e4nen opiskeluaikojensa lempiviski. Alkon valikoima 1970-luvun alussa ei ollut kovin kummoinen, mutta sit\u00e4 sielt\u00e4 sai. Ja olihan sen mallasviskikomponenttina l\u00e4hinn\u00e4 Lagavulinia. Ei lainkaan huono valinta jos ottaa huomioon, ett\u00e4 pullo piti valita l\u00e4hinn\u00e4 sen pohjaa ja Alkon myyj\u00e4\u00e4 tuijottamalla! Kun maailma laajenee Kun tutkimuskentt\u00e4 ja maailma sitten laajeni, niin is\u00e4ll\u00e4ni oli edess\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjan tekeminen. Sen seurauksena h\u00e4n matkasi aikanaan kollegoidensa kanssa vanhalla Saabilla l\u00e4pi Ruotsin ja sielt\u00e4 G\u00f6teborgin kautta lautalla Pohjanmeren yli Englantiin ja Bristoliin. Tutkimusten ohella oli aikaa k\u00e4yd\u00e4 paikallisissa pubeissa, joissa oli jo silloin tarjolla joitakin mallasviskej\u00e4. Glenfiddichi\u00e4 ainakin, mutta varmasti my\u00f6s muita v\u00e4hemm\u00e4n tunnettujen tislaamoiden tuotteita. Pienen budjetin ja t\u00e4yteen ahdetun takakontin vuoksi niit\u00e4 ei varmaankaan Suomeen asti tuotu, mutta makuj\u00e4lki j\u00e4i. Kun sitten 1980-luvulla v\u00e4it\u00f6skirjan valmistuttua oli jatkotutkimusten aika Uppsalan yliopistossa, niin mahdollisuus aukesi. Matkat tehtiin Suomenlahden yli laivoilla, joilta alkoi pikkuhiljaa l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n my\u00f6s muuta kuin litran Grant’s -pulloja. Mallasviski\u00e4 kotona! Glenfiddich – muistan itse kolmionmalliset pahvihylsyt! Ne piti aina saada leikkeihin kun pullo tyhjeni. Mallasviskivalikoima laivoillakaan ei ollut viel\u00e4 1980-luvulla mitenk\u00e4\u00e4n mairitteleva – mutta niit\u00e4 sai! Glenfiddich, Glenlivet, Cardhu. Siin\u00e4 varmaan ne vahvimmat ehdokkaat. N\u00e4it\u00e4 muistan itsekin n\u00e4hneeni meill\u00e4 hyllyss\u00e4. Cardhua v\u00e4hemm\u00e4n, en tied\u00e4 miksi. Mutta sitten koitti her\u00e4tys. Is\u00e4ni ruotsalainen kollega Peter oli meille tullessaan bongannut laivalta jotain uutta ja toi sit\u00e4 pullon is\u00e4lleni. Se jokin uusi oli pullo Bowmore-nimist\u00e4 viski\u00e4. Muistan kun Peter ja is\u00e4ni avasivat kyseisen pullon meid\u00e4n keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istuessaan. Molemmat olivat haltioituneita. Nuuhkivat lasejaan, maistelivat, puhuivat kesken\u00e4\u00e4n ruotsia josta en ymm\u00e4rt\u00e4nyt silloin mit\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n ilmeist\u00e4\u00e4n kuitenkin n\u00e4in, ett\u00e4 nyt oli kyseess\u00e4 jotain erityist\u00e4. Olin ehk\u00e4 noin kymmenvuotias ja pyysin saada nuuhkaista lasia. Nen\u00e4\u00e4ni tulvi pehme\u00e4n savuinen ja tervainen tuoksu, jonkalaista en ollut aiemmin kokenut. Nuoren pojan nen\u00e4\u00e4n se oli toki ”viinainen”, mutta seassa oli jotain joka j\u00e4i mieleen. Laphroaigia laivalta Meni jokunen vuosi ja valikoima laajeni. Muistan, ett\u00e4 Alkosta ei meille juuri viski\u00e4 hankittu jos ei sitten joku blendipullo kes\u00e4n rientoihin m\u00f6kille. Koitti kuitenkin hetki, kun is\u00e4vainaan oli taas aika l\u00e4hte\u00e4 ruotsinmaalle. Laivalle oli tullut uusi viski. Sen nimi oli Laphroaig. Savuisempaa kuin Bowmore! Pitih\u00e4n sit\u00e4 maistaa ja kokeilla – ja niin l\u00f6ysi ensimm\u00e4inen Laphroaig-pullo tiens\u00e4 kotiimme. \u00c4idin mielest\u00e4 is\u00e4ni haisi sit\u00e4 juotuaan \u00e4itini kotitalon riihelle. Ei mennyt loppujen lopuksi sek\u00e4\u00e4n kuvaus ihan ohi, vaikka \u00e4itini ei viskist\u00e4 niin perustakaan. Meni muutama laivareissu ja is\u00e4ni bongasi jotain siihen aikaan kovin erikoista. Sen erikoisuuden kyljess\u00e4 luki taikasanat ”Cask Strenght”. Sanat, jotka ovat monelle meist\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kovin tuttuja, mutta siihen aikaan 1990-luvun alussa monelle kovin vieraita. Ja jopahan oli viski! Sen verran oli itsell\u00e4nikin jo \u00e4\u00e4ni muuttunut m\u00f6re\u00e4mm\u00e4ksi, ett\u00e4 is\u00e4ni uskaltautui kaatamaan minulle pienen siivun. Yskimiksesih\u00e4n se alkuun meni, mutta se savu, t\u00e4ytel\u00e4isyys ja makujen sinfonia – en unohda sit\u00e4 koskaan. Olin myyty. Paitsi ett\u00e4 jossain vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni k\u00e4vin ”lainaamassa” is\u00e4n pullosta v\u00e4h\u00e4n liikaa ”savun ja tammen makua” ja lopetin viskin juomisen tyystin pariksi vuodeksi – kunnes ymm\u00e4rsin virheeni. Mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 opimme? En varmaankaan olisi tutustunut viskiin ilman is\u00e4\u00e4ni. Tai mist\u00e4 sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4? Olen kuitenkin harrastanut oluita 18-vuotiaasta asti, joten ehk\u00e4 ne viskitkin olisivat tulleet siin\u00e4 sivussa. Voin kuitenkin ihan rehellisesti sanoa, ett\u00e4 oman is\u00e4ni rohkea kokeilunhalu ja meid\u00e4n samanlainen makumaailmamme ovat varmasti edesauttaneet sit\u00e4, ett\u00e4 jossain vaiheessa tasapaino k\u00e4\u00e4ntyi siihen, ett\u00e4 h\u00e4n kysyi minulta koska voisi taas tulla luokseni maistelemaan viskej\u00e4, tai ett\u00e4 tuonhan taas muutaman viskin maisteltavaksi m\u00f6kille tullessani. Viimeisen kerran is\u00e4ni kanssa keskustellessani olimme l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 vaimoni kanssa Tallinnaan. Kysyin viimeiseksi ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni is\u00e4lt\u00e4ni haluaako h\u00e4n jotain tuliaisiksi. Vastauksena sain: ”Tuo vaikka pullo Bowmorea”. Ne olivat viimeiset sanat, jotka is\u00e4ni kanssa puhuin. Ostin silt\u00e4 reissulta pullon 18-vuotiasta Bowmorea, jonka korkkasin is\u00e4\u00e4ni hautaan saattaessani. Kaadoin h\u00e4nen uurnalleen kyseisest\u00e4 pullosta pitk\u00e4n siivun. Kiitos is\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":240,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[13,14,15],"class_list":["post-238","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yleinen","tag-geenit","tag-isa","tag-perinto"],"yoast_head":"\n