2 x Springbank 21yo plus Longrow 1991 Sherrywood

______________________________________________________________________________

Historian siipien pientä havinaa ilmassa, kun päätin maistella setin wanhoja Springbankin tislaamon tuotteita Sunnuntaipäivän kunniaksi. Kaksi on sampleja, yksi miniatyyripullo. Laseina pienet copita-lasit. Ja eikun maistelemaan. Longrow viimeisenä savuisuuden vuoksi.

1) Longrow 1991 Sherry Wood, 46% (Kiitos I.R.lle samplesta)

Väri: Vaaleahko meripihka, vaaleampaa kuin kumpikaan ”kaksykkösistä”.

Tuoksu: Aika makea hyvin Islay-maisella tavalla (Caol Ila, Lagavulin), turpeisuus on tuhtia ja jodiakin löytyy. Sokkona pistäisin Islaylle varmaankin. Aika vähän hedelmää, mitään päärynäisyyttä ei mukana ole himppuakaan (Luojan kiitos!!!).  Sherryn hedelmäisyys ja puu alkaa tulla mukaan ilman kanssa, tuoksu kuivuu jonkin verran. Todella tasapainoinen, merellinen, palanutta puuta. (Hetken kuluttua) nooh, kahteen muuhun verrattuna onhan tämä nuoren tuoksuista, mutta todella Islay-maista.

Maku: Upea, ei MITÄÄN riitasävyjä…! Harmoninen ja lämmin. BBQ-hikkoria, nahkaisuutta, savustettuja hedelmiä (!), merenrantaa ja merilevän suolaisuutta, tuhti TUHTI maku. BBQ-Savuisuus leviää suussa (enemmän savua kuin turvetta minusta), juoma on aika öljyisen oloinen.

Jälkimaku: Vaniljaakin tulee jostain, hmm…?? Turvetta, merellisyyttä, piiiitkä. Suolasilliä en löydä, vaan tämä on rauhallinen ja tasapainoinen. Kuin äidin lämmin syli hieman savuisessa tuvassa :-)


2) Springbank 21yo, 46% - Englannin markkinoilla myyty miniatyyri, ostettu vuoden 2001 syksyllä.

Väri: Tumma meripihka, ehkä aivan asteen verran vaaleampaa kuin Italian importti.

Tuoksu: Aika mausteinenkin, hmm – kurkumaa joka antaa tiettyä pistävyyttä mukaan. Hunajaa, kanervaa, rusinaa, mineraalinen, aavistus suolaisuuttakin. Tämän tuoksu kuivuu ajan kanssa, ja mukaan hiipii puuta ja näitä kuivattuja taateleita ehkä? Mineraalisuus pysyy kuviossa, sandaalipuuta, seetriä?  

Maku: wau Wau WAU…Tätä on Springbank: Todella ”complex” kuten Jim Murray sanoisi..! ;-)  Pitkästä aikaa maistettuna – herkullista. Aika kuiva, on suolaisuutta, aavistus jodia ja mineraalisuutta, vanhaa tammea / seetriä tukena (maistuu jopa ikäistään vanhemmalta), loppujen lopuksi hienon "kevyehkö" sherry (ei siis mikään sherrymonsteri kuitenkaan) joka tulee lämpimien ja aromaattisten puun makujen kanssa hienostuneesti mukaan. Konjakkimaista viinitisleen makuakin on hämmästyttävästi mukana, ai jee – onpa toimiva juoma

Jälkimaku: Pitkä, lämmittävä, kuiva, nuotiopuuta ilman tuhkan ripaustakaan, nahkainen, hieman palanutta kumiakin – eli ei ehkä täydellinen tämäkään, XO-konjakkimaista tummaa hedelmää, suklaata, makujen rikkautta. Hieno.  

3) Springbank 21yo, Italian import, 46% (kiitos Smokelle)

Väri: Tumma meripihka, voimakas sherrytynnyrien osuus näkyy. Aavistuksen verran tummempaa kuin aiempi.

Tuoksu: Makeampaa kuin edellinen, hunajaa, sherryä, voimakasta rusinaa, tummaa suklaata, hedelmäisyyttä – toisaalta myös tietty merenrantaefekti on mukana voimakkaana. Eroa on joka tapauksessa, tuoksu on voimakkaampi edelliseen verrattuna. Aika ja ilman vaikutus tasottaa eroa selvästi, tuoden mukaan puuta. Lähenee selvästi toista ”kaksykköstä” mutta on hedelmäisempi jollain lailla.

Maku: Selvästi voimakkaampi sherryisyys kuin edellisessä, eroa on. Peittää hieman tuota ”kompleksisuutta”, enemmän tätä vahvempaa Glenfarclasmaista sherryisyyttä. Vasta siemauksen jälkimaussa tulee mukaan esim. suolaisuutta ja juoma alkaa avautua. Sandaalipuuta, kuivahedelmiä, demeraraa…Hieman simpplelimpi tämä on, vaikka onkin todella hyvää sherryviskiä. Ehkä vähän nuoremman oloinen, tuo puu ja aromaattisuus ja moni hieno nuanssi jotenkin hukkuu hieman. Aavistus vettä auttaa hieman, mutta myös vesittää juomaa auttamatta himpun verran. Joka tapauksessa vesitippa avaa makupalettia ja lähentää sitä edelliseen selvästi, maku kuivuu.

Jälkimaku: Ilman vettä – aika sherryinen, hedelmää, paahdettua tummaa sokeria, tummia kuivahedelmiä. Vesitippa antaa sitten kuivempaa puuta, nahkaisuutta, jopa espressoa – joka tapauksessa mukaan tulee kuivaa kitkeryyttäkin.

Kommentit: Kunnon setti...yritin lähteä tätä maistelemaan ilman ennakkoluuloja, ja ehkä onnistuinkin. Onpa nämä kivoja juomia silti. Tämän päivän tisleistä samanlaisia kicksejä ei saa monestakaan, mutta kyllä niitäkin on. Aikanaan nämä kuuluivat omiin suosikkeihin, ja niin varmasti kuuluisivat tänä päivänäkin. Lisää uskoani myös siihen että aiemmin käytettiin lisää vanhempiakin tisleitä mukana näissä pullotteissa (??) - paha sanoa. Hinta-laatusuhde oli joskus aikanaan ylivoimainen, onneksi olin siitäkin nauttimassa.

Toivottavasti saamme vielä aikaiseksi wanhat vs. uudet tastingin jossa kaikki saavat sitten ihmetellä ja antaa aitoja mielipiteitään asiasta, onhan mahdollista että minun makuni on jämähtänyt jonnekin muinaisuuteen.  

PS: Kookos on jälkimaussa yksi minkä unohdin mainita. Tuli yhtäkkiä mieleen semmoisena "Ahaa" elämyksenä!

______________________________________________________________________________

I.R. (18.4.2010 19.29.06 last edit 18.4.2010 19.30.22)

quote[0C27142F0B2F460 (link)]:

- - 3) Springbank 21yo, Italian import, 46% (kiitos Smokelle) Väri: Tumma meripihka, voimakas sherrytynnyrien osuus näkyy. Aavistuksen verran tummempaa kuin aiempi. Tuoksu: Makeampaa kuin edellinen, hunajaa, sherryä, voimakasta rusinaa, tummaa suklaata, hedelmäisyyttä – toisaalta myös tietty merenrantaefekti on mukana voimakkaana. Eroa on joka tapauksessa, tuoksu on voimakkaampi edelliseen verrattuna. Aika ja ilman vaikutus tasottaa eroa selvästi, tuoden mukaan puuta. Lähenee selvästi toista ”kaksykköstä” mutta on hedelmäisempi jollain lailla. Maku: Selvästi voimakkaampi sherryisyys kuin edellisessä, eroa on. Peittää hieman tuota ”kompleksisuutta”, enemmän tätä vahvempaa Glenfarclasmaista sherryisyyttä. Vasta siemauksen jälkimaussa tulee mukaan esim. suolaisuutta ja juoma alkaa avautua. Sandaalipuuta, kuivahedelmiä, demeraraa Hieman simpplelimpi tämä on, vaikka onkin todella hyvää sherryviskiä. Ehkä vähän nuoremman oloinen, tuo puu ja aromaattisuus ja moni hieno nuanssi jotenkin hukkuu hieman. Aavistus vettä auttaa hieman, mutta myös vesittää juomaa auttamatta himpun verran. Joka tapauksessa vesitippa avaa makupalettia ja lähentää sitä edelliseen selvästi, maku kuivuu. Jälkimaku: Ilman vettä – aika sherryinen, hedelmää, paahdettua tummaa sokeria, tummia kuivahedelmiä. Vesitippa antaa sitten kuivempaa puuta, nahkaisuutta, jopa espressoa – joka tapauksessa mukaan tulee kuivaa kitkeryyttäkin. - -

______________________________________________________________________________

JaRiMi (29.8.2010 13.21.48)

Otinpa pienen sunnuntai-maistiaisen Longrow'n 1991 sherrywood-viskistä tämän Ardbegin Rollercoasterin perään - jee, onpa kaunis, kypsä ja ennenkaikkea valmis viski!! Kyllä nyt juuri myydään aikamoisia raakileita markkinoilla valmiina viskeinä. :-(

______________________________________________________________________________