Bushmills-tasting II

______________________________________________________________________________

I.R. (28.10.2007 17.43.34 last edit 28.10.2007 17.54.11)

Vaikka edellinen Bushmills-sessio löytyy kohdasta "Tastingit", päätin kirjoittaa jatko-osan tänne, jotta Irlanti-osastoonkin saataisiin taas eloa. Eli ideana oli asettaa rinnakkain seitsemän single malt -pullotetta Bushmillsin tislaamolta (kaksi OB:a ja viisi IB:a), iältään ~ 10 - 15 vuotta, osa yksinomaan bourbonissa kypsyneitä, osa taas bourbon- ja sherry-kypsytysten sekoituksia. Järjestys oli sattumanvarainen, mutta jostakin syystä "puhtaat bourbonit" sattuivat kaikki alkupäähän:

1) Bushmills 1989 Single Bourbon Barrel 56,5 %, cask 8146, bottle 059, L5... (OB);
2) Knappogue Castle 1995 40 % (bourbon), L7...;
3) Knappogue Castle 1994 40 % (bourbon), L6...;
4) Knappogue Castle 1994 40 % (bourbon), L4...;
5) Bushmills 10 yo 40 %, L7... (OB);
6) The Irishman 40 %, "for over a decade" in sherry & bourbon casks, bottle E2744;
7) Brogans Legacy 40 %, "at least a decade in bourbon and sherry casks", bottle 2006/03678.

Setin selkeimmin edukseen erottuvasta viskistä ei ollut epäilystä: Single Barrel maistuu vielä pullonrippeinäkin mainiolta. Sen kärkisija antaa taas aiheen murista pullotusvahvuudesta, joka irlantilaisilla on single caskeja, Redbreast 15 yo:ta ja paria muuta poikkeusta lukuun ottamatta aina tuo 40 %. Syyt laimentamiseen ovat toki taloudelliset, mutta uskoisin viskin kuin viskin kohentavan profiiliaan, jos se päätyisi pulloon lähempänä 50 %:a. Toisaalta se, että muiden vahvuus oli täsmälleen sama, helpotti niiden keskinäistä vertailua.

Knappogue Castlen brändillä julkaistut pullotteet ovat vuodesta 1993 olleet Bushmillsin single maltia; eikä markkinoilla tiettävästi ole muita oikaistuja, puhtaasti bourbonissa kypsyneitä Bushmillseja. Yllättävää oli havaita, miten suuret erot kolmen maistamamme pullotteen (n. kahdeksanvuotiasta 1993:a ei valitettavasti ollut käsillä) väliltä löytyivät. Tuorein julkaisu 1995 on ällistyttävän hedelmäinen ja pitkänmakuinen, 1994 versioista  2006 pullotettu puolestaan bourbonmaisin ja 2004 pullotettu ehkä mitäänsanomattomin, paikoin jopa hieman tympeä (- Jim Murray näyttää olevan eri mieltä). 1995:n kohdalla oikaisu ei erityisemmin haitannut, mutta kummankin 1994:n voisi olettaa kohentuneen edes vähäsen vahvempina.

5) - 7) olivat kaikki sekoituksia bourbon- ja sherry-kypsytyksistä. Positiivisimman yllätyksen tarjosi 10 yo OB, joka tuntuu aiempiin muistikuviin verrattuna kehittyneen valtavasti. Lieneekö uudella tislaamomestarilla Colum Eganilla ollut sormet pelissä? Sherry on joka tapauksessa nyt esillä vahvemmin kuin ennen ja tuo varsinkin tuoksuun miellyttävän mausteisuuden. Irishman on kolmikosta selkeästi sherry-voittoisin, jopa lievään tunkkaisuuteen asti. Vielä tyhjän lasinkin tuoksu toi mieleen käytetyn kahvinkeittimen suodatinpaperin. Brogans ei aluksi tarjoillut sherryä lainkaan, mutta sitten noin kahden tunnin seisottamisen jälkeen (vettä ei lisätty) etiketin merkintä kypsytyksestä alkoi tuntua uskottavalta. Silti 10 yo OB on nykykuosissaan sitä selvästi sherryisempi.

Sessio opetti jälleen sen, miten paljon saman tislaamon saman ikäluokan viskit saattavat poiketa toisistaan riippuen tynnyreistä, niiden sekoitussuhteista jne.

______________________________________________________________________________

MrBeam (6.11.2007 14.26.53)

Tuosta isosta setistä puuttui 16yo malt. Jos sen panee 10yo:n rinnalle, minkälaiset olisivat kommentit?

______________________________________________________________________________

I.R. (6.11.2007 16.33.43)

quote[MrBeam (link)]:
Tuosta isosta setistä puuttui 16yo malt. Jos sen panee 10yo:n rinnalle, minkälaiset olisivat kommentit?

16 yo "Triple Wood" on niin oma juttunsa, että jätimme sen bourboniin ja toisaalta bourboniin & sherryyn painottuneen setin ulkopuolelle. Pullotteeseen käytettävät viskit kyllä kootaan sekä bourbon- että sherry-tynnyreistä, mutta niiden "naittaminen" (marrying, noin vuoden ajan) tapahtuu kookkaissa portviinitynnyreissä, joiden vaikutus lopputulokseen on melkoinen. Vastaavasti sherry saa jäädä taustalle, mikä johtunee paitsi siitä, että viimeisenä tynnyrinä on tuore port pipe, myös siitä, että sherry-puu on jo pariin kertaan kierrätettyä (lähinnä 2nd ja 3rd fill).

Port ei kuitenkaan dominoi häiritsevästi. Itse asiassa tämä on yksi harvoista viskeistä, joihin pätee kaksimielinen kuvaus "makea mutta kuitenkin kuiva". Täyteläinen, pitkä maku, joka kuivuu loppua kohti. Luumua, rusinaa, vaniljaa ja kookosta, mutta myös vahvaa mallasta. Digestiivi, jonka hinta-laatu -suhde on enemmän kuin kohdallaan.

Bushmills 16 yo on lähes ainoa saatavilla oleva irkkuviski, jonka kypsytyksessä on käytetty port-tynnyreitä (Cooleylta on tullut Tyrconnell-brändillä 10 yo port finish), vaikka väkevien viinien tynnyreiden käyttö viskinvalmistuksessa on Irlannissa ollut taannoin hyvinkin yleistä - toisin kuin Skotlannissa, jossa niillä "sekoilu" on hyvinkin tuore ilmiö.

______________________________________________________________________________

Ize (7.11.2007 10.01.38 last edit 7.11.2007 10.01.52)

Mulle oli aikoinaan pettymys tuo 16yo, pitäisi tieten pii-itkän tauon jälkeen kokeilla uudestaan. ::)
Edelleen Puskamyllyn Musta Puska on se hinta/laatu -suosikki ja jopa laatusuosikki mulla.

______________________________________________________________________________

Lauri (24.11.2007 23.09.03 last edit 24.11.2007 23.19.18)

quote[I.R. (link)]:

16 yo "Triple Wood" on niin oma juttunsa, että jätimme sen bourboniin ja toisaalta bourboniin & sherryyn painottuneen setin ulkopuolelle. Pullotteeseen käytettävät viskit kyllä kootaan sekä bourbon- että sherry-tynnyreistä, mutta niiden "naittaminen" (marrying, noin vuoden ajan) tapahtuu kookkaissa portviinitynnyreissä, joiden vaikutus lopputulokseen on melkoinen.


Ihan kuriositeettinä, onko muuten tietoa tuosta bourbonin ja sherryn suhteesta, onko se 50/50? Tämä on kyllä Irlantilaisista minun ehdoton suosikkini, hands down.

MrBeamille suosittelen kyllä varauksetta, kannattaa kokeilla.

______________________________________________________________________________

I.R. (25.11.2007 0.41.56)

quote[Lauri (link)]:
Ihan kuriositeettinä, onko muuten tietoa tuosta bourbonin ja sherryn suhteesta, onko se 50/50? - -

Kun tätä ensimmäisen kerran pantiin port-tynnyreihin vuonna 1996, suhde oli useamman lähteen mukaan 50/50. Nykyisin myynnissä olevien pullotteiden sekoitussuhteesta ei ole erikseen tietoa, mutta tuskinpa tuosta kovin merkittävästi on poikettu.

______________________________________________________________________________

MrBeam (26.11.2007 8.03.41)

quote[Lauri (link)]:
MrBeamille suosittelen kyllä varauksetta, kannattaa kokeilla.

Ennemmin tai myöhemmin tämä tullee epäilemättä tapahtumaan.

______________________________________________________________________________

MrBeam (21.4.2008 6.12.12)

quote[MrBeam (link)]:
Ennemmin tai myöhemmin tämä tullee epäilemättä tapahtumaan.

Tuli. Kaksijakoinen tapaus sen hetken suulla, joka oli herätetty yhdellä Karhulla. Tuoksu aika mieto, sanoisinko vieno, mutta miellyttävä. Epäilemättä nuuhkittuna kunnon leveärevakonjakkilasista antaisi enemmän nautintoa minulle. Maku varsin hyvä ja jälleen erilainen kuin mikään mitä olen tähän ikään asti maistanut, erittelemättä. Mutta jälkimaussa iski tälläkin Bushmillsilla tuo vähemmän mairitteleva kiskus-aromi, johon olen pari kertaa, mutten aina, törmännyt single rum caskin parissa. Sen takia petyin hieman. Voi kun oppisi tietämään milloin kissa on käynyt asioillaan suussani ja jättämään Bushmills kaappiin niinä päivinä.

______________________________________________________________________________