Re: 3 hieman vanhempaa ardbegia!

______________________________________________________________________________

Quercus (23.8.2006 18.24.40 last edit 23.8.2006 18.25.27)

Viimein pääsin itsekin pitkästä aikaa tutustumaan yhtä aikaa kolmeen vanhempaan Ardbegiin. Hieman erilaisella paletilla kuitenkin edettiin:

Ardbeg Very Old Guaranteed 30 Years. Hentoa, parfyymimaisen kukkaista, bowmoremaista savua. Täyteläinen maku, jossa yllätti intensiivinen, voimakas rusinainen makeus, joka kuorrutti koko suun. Tällä kertaa viski tuntui vahvemmalta kuin 40-prosenttiselta! Pehmeä jälkimaku, makeus säilyy.

Ardbeg 1977. Tuoksussa huumaava tasapaino; sekä pehmeää savua että turvetta, oliiviöljyä; ajan kanssa mandariinejä. Maussa kermaista vaniljan makeutta, jota on terästetty sitruunan ja appelsiinin kuorilla. Upean tasapainoisen savuinen jälkimaku, joka kuivuu kauniisti.

Ardbeg Lord of the Isles. Huomattavasti vähemmän savua, joka on parfyymimaista, harsomaista ja hunajaan kietoutunutta. Selvää fenolista kirpeyttä ja meren henkäyksiä. Ajan kanssa tai lämmittävällä löytyy todella kaunista hedelmän makeutta. Suussa silkkisen kermainen, hedelmärahkaa ja Bounty-suklaata. Täyteläinen ja pehmeä, herkkä savu yrittää tulla esiin. Todella pitkä ja kermainen, hitaasti, vaimeneva jälkimaku.

Upeita kaunottaria kaikki, joten suosikin valinta oli tälläkin kertaa mahdotonta. Eniten olen pitänyt aina 1977:stä, eikä sen moniulotteisen savuinen tuoksu pettänyt nytkään. 30-vuotiaan pisteet nousivat tässä maistelussa yllättäen selvästi! Miellyttävin juotava oli LotI, jonka meriulottuvuus oli tällä kertaa selvempi. Jännä yksityiskohta, että 25-vuotiaan tuoksu säilyi tyhjässä lasissa pisimpään ja miellyttävimpänä.

______________________________________________________________________________

Quercus (8.3.2007 21.08.51 last edit 8.3.2007 21.09.20)

Nautin iltapalaksi siivut kolmea vanhaa Ardbegiä ja kelpuutin seuraksi suvun mustan lampaankin:

Serendipity 12 yo (OB, 40 %)
Ardbeg 1975 (OB, b. 1999, 43 %)
Ardbeg 1977 (OB, 46 %)
Ardbeg Lord of the Isles (OB, b. 2004, 46 %)

Uskoani on koeteltu viime aikoina koskien parhaan Ardbegin titteliä, joten 1975-pullo piti varta vasten hankkia ja korkata ;). Etiketin mukaan viskin pullotusvuosi on 1999, boksissa mainitaan 1998.

Serendipitystä löytyy edelleen lukuisia yhtymäkohtia Ardbeg 1977:aan, ja vierekkäin maisteltuna näiden kahden samankaltaisuus on entistä hämmentävämpää. Tietysti toisen pliisuus korostuu nyt paremmin. Tuoksuissa samankaltaisuutta on eniten. Serendipityn maussa makeus on hennointa, hyvin päärynämäistä, ja Ardbegien rinnalla siitä tulee maanläheisempää. Kolmen isoveljen rinnalla on vielä helpompaa sanoa, että kyllä Serendipity on Ardbegiä.

Lord of the Islessä on edelleen hallitsevana upean täyteläinen silkkisyys. Makeus ja kuivuus vaihtelevat kauniista. Tuoksussa syvää merellisyyttä, jälkimaussa suklaisuutta.

1975:n väri on näistä kolmesta selvästi tummin, kauniin kultainen. Sekä 1975:n että 1977:n tuoksusta löytyy makeutta: ensimmäisessä selvemmin vaniljaa ja orvokkia sekä jälkimmäisessä päällimmäisenä appelsiini- ja mandariiniaromit. 1975:ssä savu ja turve ja koko tuoksu tuntuvat intensiivisemmiltä; 1977:n tasapaino on huumaava. 1975:ssä puu tuntuu kauniilla tavalla ja aromaattisena: vanhasta, pehmeästä tammesta löytyy hartsia, pihkamaisuutta, oliiviöljyisyyttä ja jopa katajanmarjaa. 1975:n maussa alussa katajanmarja-arominen, jopa fenolinen, kuiva piikki, joka antaa tilaa bourbonaromeille, vaniljan makeudella ja tietylle siiderimäisyydelle. Upean kuivaa, puhdasta savua (kuivia koivuhalkoja), tervaa, sitten jopa aavistus jodimaista Laphroaigin tislaamoluonnetta! 1975 on suolaisin, jopa hennosti pippurinen. Sen jälkimaku on huomattavasti pidempi ja intensiivisempi, ja tämä viski sietää parhaiten vettä. On vaikea uskoa, että etiketti väittää alkoholipitoisuudeksi 43 %. 1977 on minusta makeampi ja viskin rungossa on selvästi läsnä kermaisuus, ei kuitenkaan savun kustannuksella.

Tänään korkattu 1975 yllätti positiivisesti normivahvuudestaan huolimatta intensiivisyydellään. Kuitenkin joudun toteamaan, että 1977 on edelleen Ardbegin perussuoran suosikkini: tuoksu on huumaavin, löydän viskistä eniten vivahteita, se on moniulotteisin, makeus miellyttää minua ja tislaamon tavaramerkki tasapaino on siinä vahvimmin läsnä. Kokonaisuutena paras paketti siis. Mahtavia juomia kuitenkin kaikki vanhat Ardbegit!

______________________________________________________________________________

JaRiMi (8.3.2007 21.20.06 last edit 8.3.2007 21.20.36)

quote[Al Swearengen (link)]:

Vaikkakin nuo -75 ja -77 ovat miltei samanikäisiä herkkuja niin ne erovat toisistaan niin paljon etten osaa niistä parempaa sanoa, loistavia molemmat!! -77 alkaa vaan valitettavasti pikkuhiljaa loppua pullosta :-[

Itselläni onnellinen tilanne, olen pitkämielisesti kituuttanut ja juonut vähempiä juomia välissä, vielä on viskipankissa pari pulloa 1977, pari pulloa 1975 (pullotettu v. 2000), 1 x 1978 ja 3 x 17v !

Uigedailia ryystän kun 'begiä tekevi mieleni. ja peat packejä varastoituna...LotIakin pari kaapissa...

Mitenköhän tuo 1978 ja 1975 (pullotettu 2000) vertautuisi näihin? Paha sanoa. Muistan tuosta 1975 versiosta sen että se oli ehkä paras Ardbeg ikinä.

Tällä erää hankinnoissa puteli jos parikin Beastieta Ardbeg-linjoilla. Kuulin tänään että joku Douglas Laingin 10v. Ardbeg olisi erikoisen hyvä juoma maultaan ja perin erilainen kun talon oma kymppi. Pitää tiedustella lisää asiasta.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (10.3.2007 15.04.47 last edit 10.3.2007 17.52.49)

quote[Al Swearengen (link)]:
JaRiMi kertoo olevansa onnellisessa tilanteessa Ardbegejen suhteen, niin, kuka tulee mistäkin onnelliseksi? Itse maksoin 1977 ja 17Y:stä yhteensä muistaakseni 150 euroa, tänään ne maksaisi noin 340 euroa eli halutessani niitä voisi vielä ostaa hyllyyn mutta itse ainakin sijoitan nuo 340 euroa joko yhteen tai kahteen muuhun Ardbegiin, sellaisiin joita en ole vielä maistanut ja tulen siitä onnelliseksi kun maistelen niitä enkä siitä mitä minulla on hyllyssä avaamattomana.

Heh, toisen onni on toisen onnettomuus - vai miten se menikään. Suomen kieli on niin veikeä ja väännettävissä vaikka mihin. 8-) Itse maksoin muistaakseni 1977-pulloista aikanaan pikkasen päälle 60 euroa pullo, 17v. oli jotain 50 egeä, ja 1975 Arttu lähti mukaan Islayn maitokaupasta, olisiko maksanut 42 vai 45 puntaa. Ostelen myös edelleen niitä Ardbegejä (ja muita viskejä) joita en ole maistanut, plus joitakin niitä joita olen, kun olen ne hyviksi todennut.

Eli mielestäni tämän harrastuksen kohokohta on maistelu, varsinkin uusien viskien suhteen, mikäs sen mukavampaa kuin avata uusi pullo ja kokea sen makujen tulva neitsytmatkalla suuhun. Myönnettäköön että itsellä oli alkuun sellainen ajatus kun aloin Ardbegejä hyllyyn keräillä ettei niitä voi avata kun sittenhän niiden tyhjennyttyä kaappiin tulee sen pullon kohdalle puutos, onneksi tulin järkiini ja aloin niitä availla ja nauttia, mitä sitten jos se loppuu, uusia tulee kuitenkin tilalle ja mielestäni onhan jotain esim 1977 Begiä mukava muistella vanhana että olipas se hyvää silloin joskus, kun se että yrittäisi jokaista herkkua varastoida pullo tolkulla odottamaan jotain erikoistilannetta varten että raaskisi edes yhden avata.

Maistelu on ehdottomasti harrastuksen ydin, siitä olen erittäin samaa mieltä. Minua paremmin tuntevat tietävät että kyllä sitä maistelua ja maistattamista on tullut tehtyä jo vuodesta 1996 mitä tulee viskiin. Luonne on vaan semmoinen että tulee myös jonkin verran hamstrattua tuotteita, tai hankittua niitä niin innolla ettei aika tai terveys riitä kaiken aukaisemiseen. Tälläkin hetkellä kaapissa on 19 erilaista skottiviskiä auki, plus 20 rommia ja useampi jenkki ja irkku, ja konjakkiakin + brandya. Onneksi kaverit aina välillä auttavat.. ;)

Kyllä tulee myös säästettyä hienoja pullotteita - sekä omaan että muiden kulutukseen tulevaisuudessa. Onhan se hauska maistaa vaikkapa porukassa vuonna 2010 miltä se 70-luvun Ardbeg maistui, kun silloin uudet harrastajasukupolvet ovat vain kuulleet näistä legendaarisista viskeistä joiden paremmuutta wanhat harrastajat vannovat - siinähän sitten voi pistää viskit high noon showdown'iin...! 8-) Osa tuplista saattaa myös mennä muille harrastajille ilahduttamaan, jos niin sattuu.

Mitä pidemmälle tämä menee niin sitä päivää ei tule koskaan ja niin ne herkut möllöttää pulloissa lopunikää ja perikunta "äpärineen" juo ne pepsillä ja jäillä pois. Jos Taivas on olemassa niin sieltä ei ole mukavaa katsastaa "helmiensä" katoavan parempiin suihin, niiden joiden avaamista olet odottanut/varjellut vuosikymmeniä.

Täytyy jo nuoresta asti valistaa perikuntaa juomien arvosta ja mausta, ettei mene kolalla lutraamiseksi..!

Eli itsellä on kaikki pullot ostettu juotavaksi, toisten avauskynnys on suurempi kuin toisten mutta hei, jokainen määrittelee sen itse. Muutama ns rare/erikoisempi Begi on vielä hyllyssä odottamassa sitä päivää (Prove, -72 sc, pari Japsi pullotetta ym) joista haluan nauttia ystävieni parissa. Tekee sitten vaikka taidetta niistä tyhjistä pulloista ja näin ne jäävät muistoiksi kotiin, ajoista jolloin niitä nautittiin suun kautta, nyttemmin taiteen muodossa visuaalisena nautintona ;)

En ole koskaan ostanut viskiä josta en pitäisi tai josta en olettaisi sen olevan erinomainen, muiden tuntemieni ja luottamieni tahojen niin sanottua. Siksi voisikin sanoa että olen siinä onnellisessa asemassa että vaikka viski muuttuisi pissiksi maultaan tulevaisuudessa tai Suomalaisilta kiellettäisiin alkoholi kokonaan, meillä voisi nautiskella makujen maailmoissa aika pitkään..Noh, eräänlaista hulluutta tämäkin kerääminen tietysti on.

BTW tuossa taannoin puhuin erään ystäväni, nimettäköön hänet vaikka "Jimiksi", kun se on niin hiton kova nimi, jokainen voi kenties tuosta miettiä kenestä on kyse, kanssa ja tarkoitus olisi maistaa 1999 ja 2000 pullotetut 1975 mallin Ardbegit rinnakkain ja katsastaa onko niissä eroja.

Albert hyvä, ainakin minä olen erittäin kiinnostunut kuulemaan tuloksista! Molempia on kehuttu.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (11.3.2007 11.25.09)

Kuulostaa hyvältä. Kunhan saan varmistuksen että kolmas PC5 on hanskassa niin yksi lähtee maisteluun.

______________________________________________________________________________

Quercus (11.3.2007 17.29.13 last edit 11.3.2007 17.30.18)

quote[Al Swearengen (link)]:
Tuo 1975 voimakkuus äimistytti minuakin vain 43%, oletko maistanut tuota 1978 versiota? Itsellä olisi tarkoitus ottaa se vielä joku ilta tuohon "perussuoraan" mukaan ja vertailla niitä. Muistaisin lukeneeni että siinä olisi Taliskermaisia piirteitä mukana. Suosittelen joskus nappaamaan noiden vanhojen Begejen rinnalle perus Tenin mukaan, itselle se ainakin oli yllätys kuinka hyvin se pärjää. Tenistä tuli mieleen että kidutin itseäni olemalla erossa Tenistä muutaman kuukauden ja eräänä iltana sitten avasin pullon ja voi pojat olin taas rakastunut, tuoksu oli huumaava, maku kerrassaan miellyttävä ja kun lopun pieni kuivuus saadaan makeutettua ajan kanssa, niin kulutus on taas katossa, no nyt sitä ei mennyt kuin desin verran. Tenin jälkeen maistoin vielä Laddien 3D3:n ja Laphroaigin QC:n ja se vasta kuivalle maistui.

1978-versiota en ole maistanut. Tällä haavaa näyttää siltä, että tuskin vastaan enää tulee. Tosiasia on, että hinnat ovat karanneet pilviin ja kaikkea ei ehdi millään. 1975:kin kirpaisi 200 euron edestä. Ahdistusta lisää vielä se, kun pitäisi pohtia, mikä on paras pullotusvuosiversio (1978 vuodelta 1997 vai 1998; 1975 vuodelta 1999 vai 2000 jne.). Vanhempaa Ardbegia uskon vielä hankkivani yhden varapullon 1977:a, LotI:n uusimman version ja yhden jonkin kalliimman putelin, esimerkiksi 2002-vuoden Committeen tai Kildaltonin 1980-version. Saa nähdä.

Ten on myös loistava ja tosiaan pärjää vanhusten rinnalla. Itse asiassa otin sen yhdessä ANB:n kanssa lasiin varsinaisen ja virallisen tastingosuuden päätteeksi... ;)

- -

Myös minulle harrastuksen kohokohta on maistelu, minkä voin hyvällä omallatunnolla sanoa: viskikaapissani on miltei 40 pulloa auki ja 90 % pulloista on tuttuja joko korkattuina, ravintolassa tai kaverilla maistettuina. Ensimmäisestä Ardbeg 1977 -pullostani maksoin 99 euroa, nyt avattuna oleva maksoi jo 170 euroa, seuraavasta kaavailemastani varapullosta saa maksaa varmaan nykyään jo pari sataa ja kyllä se on sen arvoista aina tuonne neljännestuhanteen asti ;)

______________________________________________________________________________

JaRiMi (11.3.2007 20.45.19)

Olettekos muuten maistaneet Kildaltonia peat packista tai muuten? Ajattelin ottaa asiakseni maistaa yhden viskiharrastajatutun kanssa kyseistä juomaa tuommoisesta pikkuputelista lähiaikoina.

Hassua miten tuosta Kildaltonista jolla Ardbeg ei oikein tiennyt mitä ihmettä tehdä sen kanssa tulikin sitten keräilyharvinaisuus :) Maailman meno on kosmista...Itse en ostanut mokomaa putelia kun sain tarjouksen Ardbeg committeelta - muistin mitä mieltä tislaamon väki siitä oli ollut.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (13.3.2007 17.28.02 last edit 13.3.2007 17.29.11)

quote[Al Swearengen (link)]:

ja kerran matkalla Nessin örkin kanssa painimaan mennessä, rohkaisu ryypyksi.

Joo ei Nessille päästyä pelottanut yhtään, kun minibussimatkalle varustauduttiin Glencairn-laseilla, Ardbegin Peat Packilla ja kassillisella muita herkullisia miniatyyrejä. ;D Ja jo ekan pullon kohdalla kuului bussin etepenkiltä kanssamatkustajan huudahdus "kuka juo viskiä", kun Bowmoren miellyttävä tuoksu täytti kulkupelin... :)

______________________________________________________________________________