______________________________________________________________________________
Quercus (14.8.2006 8.46.18)
Samasta asiasta kirjoitin jo aiemmin tuolla Mitä joit eilen? -säikeessä. Todennäköisesti kyseessä ei ole uutta batchiä kummempi tapaus. Toivottavasti kuitenkin uutuus on yhtä loistava kuin edeltäjänsä, jossa pienenkin vesimäärän lisäys aiheuttaa todella voimakkaan sameutumisen ja värimuutoksen sitruunankeltaiseen (kuin Pernod jäävedellä) ;)
Itse asiassa Caol Ila nas cs -tuotteesta on olemassa kolmaskin vahvuusvariaatio: Caol Ila Collectionin (3x20 cl / 12, 18 & CS) CS-pullon vahvuus on 60,1 %!
Samoin esimerkiksi Port Ellenin 5th Release -tuotteesta on olemassa kaksi versiota: 70 cl:n peruspullon vahvuus on 57,4 % ja Islay Collection -setistä löytyvän 20 cl:n pullon vahvuus on 57,1 %. En tiedä, pitäisikö sitten puhua viitos- ja 5½-julkaisuista... ::)
______________________________________________________________________________
Quercus (18.8.2006 10.53.15 last edit 18.8.2006 10.54.46)
40- ja 43-prosenttiset pullotukset selittyvät Amerikan- ja taxfree-markkinoilla, mutta luulen, että esimerkiksi PE:n viitospullot on tehty keräilijöiden kiusaksi: fanin on pakko ostaa myös 20 cl:n pullo ja siinä samalla erittäin hyväkatteisia Islayn peruspulloja. Islay Collectionin hinta on sama kuin vastaavan Rare Malts -setin, josta kuitenkin löytyy huomattavasti vanhempaa ja harvinaisempaa tavaraa.
Caol Ila -uutiset ovat tosi iso juttu, etenkin siitä syystä, että itse olen pitänyt kovasti kaikista OB-pullotuksista, myös 18-vuotiaasta. Laadukasta tavaraa, varmasti samoin myös uutuudet!
Classic Maltseihin lisättiin uusia tislaamoja. Eniten minua kiinnostaisi Clynelishin OB-range. Yhtä juttua ihmettelen Diageon toiminnassa: Mortlachin laiminlyönti. Tislaamon sherrytynnyrin pärjäävät mainiosti esimerkiksi Glenfarclasille tai Macallanille...
______________________________________________________________________________
Munroist (21.8.2006 9.36.23)
quote[Al Swearengen (link)]:
Kyllähän Ilan tuotokset ovat tunnetusti maistuvia ja tasalaatuisia mikä ainakin osittain selittyy sillä että single maltteihin käytetään vain noin 3 prosenttia vuosituotannosta (näin ainakin pari vuotta taaksepäin) ja on hyvinkin islayvaikuitteinen juoma vaikkei siellä viikkoa kauempaa ole! Tästäkin saisi hyvän gallupin aikaiseksi eli esim onko mielestäsi Ilan 25y aito islayviski jos se tehdään siellä mutta on vain viikon Islaylla ja loput ajastaan (noin 25 vuotta) mantereella!!??
______________________________________________________________________________
smoke on the water (22.8.2006 7.09.13)
quote[Munroist (link)]:
Selvitätkö vähän tätä mantereella säilömistä, onko tuo fakta että että single maltiksi menevä varastoidaan mantereen puolella?
______________________________________________________________________________
Munroist (22.8.2006 9.42.21)
Joskus taisinkin Glasgown lähistöllä ihmetellä että mitäs tuo tuossa tekee, oli varmaankin juuri tuo Bowmoren pullottamo. Vaikka onkin mukava koittaa kuvitella merituulen puhaltamia aromeja juomaan niin taitaa olla enemmän taitavan markkinoinnin aikaansaannosta :)
tommi
______________________________________________________________________________
viskisieppo (22.8.2006 15.24.38)
Mielenkiintoista, kun sillä merituulen ja aaltojen vaikutuksella markkinoidaan ja kerrotaan kuinka se tekee viskistä parempaa. Tosin markkinoidaanhan Finlandia vodkaa lapin eksotiikalla, eikä sekään juoma ole nähnytkään lappia ;) paitsi ne pullot jotka on myytävinä lapin alkoissa :)
______________________________________________________________________________
Quercus (22.8.2006 19.03.53 last edit 22.8.2006 19.05.40)
Alin loppukevennys oli oikeasti hauska ;D Sitten asiaan eli mantereella kypsyttäminen on mielenkiintoinen aihe. Tosiaan Laddie on ainoita koko tuotantoprosessin Islaylle keskittäneitä tislaamoita, mikä näkyy keskeisesti kyseisen viskin pakkauksissa.
Viskin autenttisuuden pohdinnassa voidaan mennä vieläkin pidemmälle. Onko skotlantilainen viski oikeasti skottiviskiä, kun osa sen tärkeimmästä raaka-aineesta, ohrasta, on rahdattu tislaamoille Englannista sekä myös Australiasta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Tanskasta? Onneksi uudet Skotlannin ankaria olosuhteita kestävät ja samalla runsassatoiset lajikkeet ovat mahdollistaneet sen, että nykyään yli 80 prosenttia mallastettavasta ohrasta on kasvanut Skotlannissa.
Eikö single malt -määritelmä edellyttäisi, että tislaamo mallastaa itse oman ohransa, kuten tehtiin jokaisessa tislaamossa aina 1920-luvulle saakka? Nykyään mallastusta harrastavia tahoja on Skotlannissa kahdeksan, joista yksi on Diageo (Burghead, Port Ellen, Glen Ord ja Roseisle). Seuraavilla tislaamoilla on oma mallastus (suluissa omavaraisuusaste): Balvenie (10 %), Bowmore (20 %), Glen Ord (600 %), Highland Park (20 %), Laphroaig (20 %), Springbank (100 % ml. Longrow/Glengyle) ja Tamdhu (100 % + valtaosa Glenrothesin tarpeesta). Macleanin luvut ja tiedot ovat pari vuotta vanhoja ja esimerkiksi uusia floor maltingseja on voitu avata.
Eli paljon liittyy mystiikkaa ja mielikuvia viskeihin, mutta minulle ratkaisee vain maku.
______________________________________________________________________________