Islay 2007 -matkaraportti

______________________________________________________________________________

Postailen tässä nyt ekaa kertaa, vähän isommalla köntillä aloittaen :) Tässä yleinen kertomus matkasta, matkanjohtaja Jarkko72 voinee lisätä perään omia fiiliksiä/tarkennuksia. Kaikki kysymykset tervetulleita.

Islay 2007 - seitsemän äijän matka viskisaarelle

Alkuperäinen matkasuunnitelma:
3 päivää Islaylla, 3 päivää Edinburghissa
Meno: Lennot Helsinki -> Amsterdam -> Glasgow -> Islay
Puolivälin siirtyminen mainlandille: Lento Islay -> Glasgow, taksilla Glasgow -> Edinburgh
Paluu: Lennot Edinburgh -> Amsterdam -> Helsinki

Muutama sankari päätti vaikeuttaa reissuamme heti alkumetreillä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/scotland/6257194.stm

Matkamme alkoi aikaisella/myöhäisellä herätyksellä (klo 03:00), päästessämme Helsinki-Vantaalle saimme onneksi muutettua Glasgowin terroritilanteeseen vedoten lentomme Helsinki-Edinburgh -lennoksi ilman eri veloitusta.

Edinburghiin saavuttuamme pääsimme pienestä kaaoksesta huolimatta tovin odottelun jälkeen tilataksin kyytiin. Matkalla kohti Glasgowia piti kuitenkin päättää, ottaisimmeko riskin ja yrittäisimme alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti päästä Glasgowin kentälle "saarrosta" huolimatta vai suorittaisimmeko pikaisen Plan B:n ja suuntaisimme Glasgowin bussiasemalle, josta ottaisimme bussikyydin Kennacraigin lauttarantaan ja sieltä taas lipuisimme lautalla yli Port Elleniin. Kovan soutamisen ja huopaamisen jälkeen päädyimme hätätilasuunnitelmaan B, riski juuttua jonoihin Glasgowin lentokentälle mennessä nähtiin liian suureksi.

Päälle kolmituntinen bussimatka sujui suhteellisen kivuttomasti, oli mukavaa katsella jyhkeitä kukkuloita ja niiden välissä kiemurtelevia lahdenpoukamia ja järviä. Kennacraigin lautalle (http://www.undiscoveredscotland.co.uk/islay/ferry/index.html) päästyämme alkoi jo hymy leviämään rujoille naamoillemme, paatin kanttiini tarjosi mutkatonta rekkamiespöperöä (fish and chips, shepherd's pie jne) ja laiturista irtautumisen jälkeen avautuikin baari, josta sisäistimme useita Islay Ales -puteleita ja Gin Toniceja. Parin tunnin lauttamatka meni kuin siivillä ja pian olikin Port Ellenin maltaantuoksuinen kylä edessämme. Christine Logan (http://www.ladyoftheisles.co.uk/) oli rannassa vastassa ja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi.


Majoitus
Majoituimme Bowmoren Distillery Houseen (http://www.bowmore.co.uk/DistilleryHouse.aspx), joka oli siisti, kodikas ja sijainniltaan loistava seitsenhenkiselle seurueellemme. Joka makuuhuoneessa oli oma WC ja suihku, lisäksi alakerrassa oli yksi yleinen WC. Keittiöstä löytyi kaikki tarvittava aina mikroaaltouunia ja astianpesukonetta myöten. Oleskeluhuoneen pöydällä odotti tervetuliaspullollinen Bowmoren "uutta" 12-vuotiasta.

Jo ensimmäisen päivän jälkeen seurueellemme valkeni Islayn vetovoima ja yksissä tuumin päätimme muuttaa matkasuunnitelmaamme lennossa niin että voisimme viettää lisää aikaa tällä sympaattisella saarella. Saimme varattua viereisen Old Bakeryn (http://www.bowmore.co.uk/OldBakery.aspx) kahdeksi lisäpäiväksi, Edinburghiin jäisi siis näin ollen vain yksi yö. Old Bakery oli kertaluokkaa hulppeampi huoneisto, joskin ei ehkä niin intiimin kodikas mitä Distillery House. Jokaisessa makuuhuoneessa oli WC ja kylpy+suihku, toisessa kerroksessa sijaitsi isohko olohuone, jossa oli riittävästi A/V-laitteistoa niitä kaipaaville (taulutelevisio, digiboksi, kotiteatterivahvistin+kaiuttimet, stereot). Emme kaivanneet. Keittiön varustus oli hieman Distillery Housea parempi. Keittiön liukuoven takaa avautui kaikille Bowmore-huoneistoille yhteinen ylenpalttisen tilava kivipuutarha, josta oli näköala Loch Indaalille.


Baaritarjonta
Vastapäätä majapaikkaamme sijaitsi Harbour Inn (http://www.harbour-inn.com/), jonka baari (ja myös fiinimpi ravintolan puoli) tarjosi paljon mielenkiintoisia viskejä. Pankin räjäytti kuitenkin kulman takana sijaitsevan Lochside Hotelin (http://www.lochsidehotel.co.uk/) baaritiski, jonka viskihylly oli veret seisauttava. Jokaiselle Islay-tislaamolle oli oma osastonsa seinällä ja puteleita oli parin-kolmen pullon syvyydeltä hyllyillä. Pientä harmitusta aiheutti "NFR"-tarroitetut (not for resale/retail) harvinaiset pullot, jotka todennäköisesti pysyvät niin kauan kiinni kunnes joku maksaa riittävän "kynnysrahan" niiden korkkaamisesta. Baarin henkilökunta oli nuorekasta ja hyvin asiantuntevaa.
Bowmore Hotelin baari oli kylän "teinibaari", ilmeisen alaikäiset nuoret lipittelivät tuoppejaan TV:n loisteessa ja biljardipöydän ympärillä. Viskivalikoima oli siedettävä, joskin miljöö ei houkutellut hifistelyyn.
Port Ellenissä sijaitseva Ardview Inn oli hämyinen ja matalakattoinen pubi, jonka viskivalikoima oli suunnilleen Harbour Innin tasoa.

Ohjelma
1. Päivä
Ardbeg
Heti alkajaisiksi siis "iso A". Saavuttuamme tislaamon pihalle silmiin pisti heti yksi pagoda, jonka kattoa työmiehet kovasti korjailivat. Saimme kuulla että koko hökätys oli myrskyssä irronnut ja lentänyt vieressä olevan varaston katon läpi. Gift shopissa pyöriskellessämme paikalle saapui distillery manager Michael "Mickey" Heads ja maistelimme ensimmäisen dramin, Mórin, ihan gift shopissa, jonka jälkeen lähdimme Mickeyn perässä kiertelemään tuotantotiloja. Mukavan rentoa jutustelua ja viskitietoutta piisasi koko rundin ajan. Viimein pääsimme sitten itse pyhimpään eli varastoon... Mickey nappasi työkalut käteen ja niin nassahti ensimmäinen tynnyri auki. Pitkällä kuparisella pipetillä lurahti nektaria laseihin juryn maisteltavaksi. Ensin 1990 Bourbontynnyristä, noin 57% vahvuista viskiä (tislaamolla tuotetta 7 tynnyrillistä) ja sen jälkeen 1999 Bordeauxtynnyristä noin 53% vahvuista tuotetta (tislaamolla kyseistä tavaraa vain 5 tynnyriä). Ja täällä ei sitten paljoa veden kanssa läträtä, tiukka pitoisuus kyllä herätti vatsahapot heti aamusta. Maistelun ohessa tuli yytsailtua mielenkiintoisia merkintöjä tynnyreissä...yhteenkin oli liidulla kirjoitettu kylkeen "Madeira". Madeira?! Ardbegillä??! Maistelun jälkeen siirryimme myymälän ohessa toimivan Old Kiln Cafén kabinettiin, missä nautimme kevyen lounaan ja lopuksi Mickeyn tarjoamana tislaamomyynnissä olevaa -75 Single Caskia.

Lagavulin
Lagan pysähdyksellä tapasimme gift shopissa distillery manager Graham Logien.Perusteellisen Ardbeg-kierroksen päälle emme nähneet tarvetta lähteä kiertokävelylle, joten siirryimme visitor centerin "chillout-huoneeseen", missä tenttasimme Grahamia pitkän tovin Lagavulinin nykyhetkestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Dramina nautimme 12yo 5th releasea ja loppusyksystä myyntiin tulevaa CS 21 YO Sherryä.
Kodikkaan rentoon Ardbeg-käyntiin verrattuna Lagan visiitti oli aika "business-orientoitunut", Grahamilla ei ollut hommaan ihan samanlaista tunteen paloa kuin Ardbegin Mickeyllä. Pois lähtiessä Lagavulin-vierailusta jäi hieman "steriili" fiilis. Diageon paikka.

Laphroaig
Lapparilla piti alun perin olla tapaaminen distillery manager John Campbellin kanssa, mutta herra oli juuri visiittimme aikana lomilla, joten jouduimme tyytymään normaaliin turistikierrokseen. Nätti nuori daami heitti kierroksen rutiinilla, maistelimme washbackeista ongittua hiivaista vierrettä ja pällistelimme "turverautatietä" (kyseisellä muutaman metrin raiteella oli kolme ennätystä nimissään: se oli Islayn pisin, lyhyin ja ainoa rautatie). Kierroksen päätteeksi imailimme Quarter Cask -dramit whisky shopissa samalla kun FOL-jäsenille jaettiin viralliset "I was there" -todistukset ja pikkupullo kymppiä. Ja sen jälkeen kirmasimmekin "omille maille" otattamaan valokuvia, survomaan suomen lippuja (näitä sai visitor centeristä) turpeeseen ja tietysti kuopimaan pikkupalaa "omaa maata" kotiin vietäväksi.

2. Päivä
Caol Ila
Caol Ilan tislaamolla oli käyntimme ajankohtana silent season, viskipannujen venttiileitä vaihdeltiin ja muitakin huoltotöitä oli käynnissä. Henkeäsalpaavan kaunis maisema avautui näkökenttään vilkkaasti virtaavine merivirtoineen ja dramaatisen näköisen Juran siluetin hallitessa näkymää. Distillery manager Billy Stitchellin kanssa kävimme nopean kierroksen huollon alla olevassa tislaamossa, mutta siirryimme pian vierailijatalon yläkerroksen chillailuhuoneeseen jutustelemaan. Dramina maistelimme Caol Ilan Feis Ile 2007 -pullotetta.

Bunnahabhain
Nopea visiitti, ei kierrosta tai ketään vastaanottamassa. Pikainen Black Bottle -dram gift shopissa ja palloilua rannassa.

Islay ales
Piipahdimme Islay Ales -pienpanimolla maistelemassa muutamia aleja (niitä mitä ei lauttamatkalla vielä ehditty) ja nappasimme kämpille vietäväksi yhden 12 pullon laatikon eri makuja. Hieman nuiva täti tiskin takana kaatoi yllättävän kitsaasti maistelunäytteitä, siitä jäi hieman negatiivinen fiilis paikasta.

3. Päivä
Bruichladdich
Saavuimme paikalle ilman sen ihmeellisempiä odotuksia, suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tavata director Mark Reynier, mutta meillepä olikin järjestetty parempaa seuraa, nimittäin master distiller James "Jim" McEwan! Tämä todellinen viskilähettiläs elää, hengittää ja nukkuu viskiä! Jo kierroksen alkuhetkien malt millin ympärillä käydyn pikkutarkan ja mielenkiintoisen mallaskeskustelun perusteella tiedossa olisi jotain ainutkertaista. Vaihe vaiheelta kävimme valmistusprosessia tarkasti läpi ja samalla tuli selväksi Bruichladdichin tinkimätön pitäytyminen perinteisissä valmistusmenetelmissä ja "low tech" -laitteissa. Täällä ei paljon ledilamppuja tai tietokoneita näy.
Spirit safen luona maistoimme tunnin vanhaa, kolmasti tislattua new spirittiä, eli Trestarigia, kepeät 84%. Lopuksi päädyimme taas maalattian tuoksuun, tynnyrien keskelle. Jim selvitti tynnyreitä korkkaillessa säilöntäperiaatteensa: "miksi säilöä vettä kymmeniä vuosia?". Useimmista tislaamoista poiketen Bruichladdichilla ei näet lisätä tynnyröimisvaiheessa vettä tisleen joukkoon. Tämä tarkoittikin sitä että ensimmäinen makupala, neljästi tislattu kymmenkuukautinen "X4" (Jim: "nimesimme sen X4:ksi koska ruotsalaiset eivät osaa lausua 'quadruple'") oli rapsakat 91 volttia vahva! Jim virkkoi mastellessamme että usea kymmenvuotinenkaan ei vetänyt maussa vertoja tälle nuorikolle. Ja voi veljet että olikin maukas, kylmät väreet vain kävi. X4-makupommin perään oli vuorossa -97 tislattua, syrah-tynnyrissä jälkikypsynyttä Dufftownia. Tämän jälkeen tuli sitten jo vanhempaa, eli -73 tislattua Glenglassaughia. Tummaa kuin synti ja ah miten monivivahteisen makuista. Jarkon hienovarainen kärttäminen kantoi lopuksi hedelmää kun siirryimme 2002 tislatun Octomore-tynnyrin äärelle maistiaisille. Jo metrin päästä lasia jyskäsi savut nenään, melkoinen turvepommi todellakin!
Herkkuja maistellessamme ruotsalaisia pullollaan oleva turistikierros saapui tynnyrivaraston päätyyn ja räpsi kuvia meistä härmäläisistä nenä lasissa. Jutellessamme lasien äärellä Jim sai kuulla Jarkon kattavasta yli 170 pullon Islayviskikokoelmasta ja siitä innostuneena herra halusi suorittaa matkanjohtajallemme viskikasteen. Salamavalojen välkkeessä (kyseinen pyhä toimitus saatiin myös videolle) Jim kastoi sormensa viskilasiin ja onnea harrastukselle toivottaen pyyhkäisi ristin johtajamme otsaan. Tämän päälle vielä ns. cooper's handshake (tynnyrintekijän kädenpuristus, muistuttaa "gimme five" -vatkausta mutta ilman mitään ghettoläpsintää). Samalla Jim vaati päästä jäseneksi revohkamme viskikerhoon (mitä ei edes ollut sillä hetkellä olemassa!). Ennen varastosta poislähtöä Jim sujautti meille mukaan vielä lestillisen Trestarigiä "tästä ei sitten puhuta" -saatesanoin.
Haikein mielin valuimme lopuksi pihalle, missä otimme ryhmäpotretin istuen laddie-tynnyripinon reunalla. Tämän jälkeen koottu isku gift shopiin, missä ohjelmassa Port Charlotte First Cut -valinchin valutusta ja muuta shoppailua. Autoon vääntäytyessä oli jengin fiilikset aika katossa, aiemmin marginaaliseksi mieltämämme Islay-tislaamo oli heittänyt kunnon takalaittoman.

matka jatkuu seuraavassa postauksessa...

______________________________________________________________________________

Shinobi (2.8.2007 11.26.40)

...jatkoa edellisestä...

Kilchoman
Hevostilan kyljessä toimiva uusi Kilchomanin tislaamo oli pienuuden matematiikkaa. Distillery manager Anthony Willis esitteli pienet mutta toimivat tilat ja laitteet, pannut tuntuivat pikkuriikkisinä kun niitä vertasi aiempiin tislaamoihin ja niiden megatötteröihin. Varastoon päästessämme jatkoimme jo aiemmin pohjustettua keskustelua tynnyrin ostamisesta ja saimmekin lupauksen omasta tynnyristä, vaikka tynnyreiden ulosmyynti on jo virallisesti lopetettu! Selvisi myös että Kilchomanilta tulee alkuun ainakin kaksi erityyppistä tislettä, yksi tilan ympärillä kasvatetusta omasta maltaasta ja toinen Port Ellenin "paikkausmaltaasta" (oma mallas ei riittänytkään koko tuotantoajoon). Lopuksi siirryimme gift shopin puolelle, missä maistelimme vastatislattua new spiritiä. Kahvilaan lounaalle ja sieltä sitten nokka kohti Bowmorea.

Bowmore
Bowmoren visitor centerissä pukkasi urheiluhenkeä ilmaan, pyöräilyshortseissa hikoilevia turisteja venaili kierroksen alkamista. Hetken nihkeän odottelun jälkeen paikalle saapui distillery manager Eddie McAffer. Kätellessämme Eddietä hikisen turistijoukon jäsen luuli, että heidän kierroksen vetäjä oli tullut paikalle, mutta muun porukan hoiti yksi visitor centerin daameista. Me siirryimme Eddien kanssa aluksi visitor centerin yläkerran valokuvanäyttelyyn yytsimään historiaa ja lasivitriinin pulloja.
Odottelimme hieman että meitä ennen lähtenyt kierros saapui yläkertaan ja siirryimme sitten malting floorille. Siellä Eddie demonstroi maltaan pöyhimistä ja osa joukkiostamme kokeili itsekin jyvien heittelyä. Kilnin kautta siirryimme washback-huoneeseen, missä sijaitsee kuusi washbackia, jokainen nimetty eri aikakausien omistajasuvun mukaan. "Pannuhuoneessa" bongasimme tutun näköisen partasuu-ukon, tuttu naama aiemmin kotimaassa nähdystä vanhahkosta Bowmore-esittelyvideosta. Sama mies jo silloin käsimerkillään määräsi spirit safen käyttäjää kääntämään kourua middle cut -asentoon.
Siirtyessämme legendaarista Bowmore Vaults no 1:a kohti Eddie kävi nappaamassa lestin new spiritiä mukaan. Ruosteisen lukon takana avautui hämyinen "eteinen", josta avasimme vielä toisen oven tynnyritilaan. Paraatipaikoilla nökötti muutama "Sheriff"-aikainen 1957 ja 1958 -vuosileimattu tynnyri. Yksi joukkiomme jäsen rohkeasti heilutteli 57-tynnyriä ja kovin kevyeltä tuntui. Eddie virkkoi että tuskin siitä mitään pullotettavaa tulee. Maistelusessioon otimme new spiritiä, 1999 tislattua bourbon-tynnyrissä kypsynyttä ja tummempaa 1995 tislattua sherry-tynnyrissä kypsynyttä tislettä. Värisuoran nauttimisen jälkeen kävelimme visitors centeriin ostoksille.

4. Päivä
Uusintavisiitti Ardbegille
Aamuohjelman ensimmäisen etapin, Kildalton Crossin, jälkeen suuntasimme kohti Ardbegiä, tarkoituksena vain käydä gift shopissa paikkaamassa ensimmäisen päivän aikataulun sanelema shoppailuvaje. Hieman ennen tislaamoa Christine kurvasi auton pientareelle ja yllättäen ehdotti josko kävelisimme loppumatkan. Hieman ihmetellen siirryimme jalkaväeksi ja käpöttelimme pikkutien piennarta pitkin kohti tislaamoa.
Pihaan saapuessamme Christine istutti meidät pihapöytään ja torjui kaikki aikeet shoppailuhötkyilystä. Ja pian selvisikin mystisen toppuuttelun syy: Mickey tepasteli paikalle puolikkaan Airigh Nam Beist -pullon kanssa ja samalla Christine kaivoi esiin mukit. Turha hötkyily siis jäi siihen ja siirryimme fiilistelemään Ardbegin laiturille, siemailemaan Beistiä ja räpsimään kuvia klassisen "ARDBEG" -seinätekstin edustalle. Ilmassa oli jo jäähyväisfiiliksiä. Bowmoreen päästyämme hyvästelimme Christinen ja siirryimme viimeisen illan viettoon.

5. ja 6. päivä
Edinburgh
Lensimme aamupäivällä pikkukoneella Islaylta Glasgowiin ja otimme sieltä taksin Edinburghiin, Ten Hill Place (http://www.tenhillplace.com/) -hotelliin aivan kaupungin keskustassa. Hyvinkin nopeasti porukkame havaitsi, miten hermostuttavaa Edinburghin liikenteen ja ihmisten kuhina oli rauhallisen Islay-oleskelun jälkeen. Täällä pitää käydä kyllä uudestaan paremmalla ajalla, mutta ei yhdistettynä Islay-reissuun.
Katsastimme illan ja seuraavan aamupäivän aikana lähinnä Royal Milen krääsätarjontaa, piipahdimme Edinburgh Castlen pihalla, totesimme Milellä sijaitsevan pubin viskivalikoiman surkean huonoksi (kun oli jo Islay-suffeliin tottunut) ja suoritimme obligatorisen vierailun Royal Mile Whiskies -kaupassa. Kauppa aukesi myöhässä ja myyjien ote oli aika basaarimaista. Valikoima ja hintataso ei suuremmin vakuuttanut, loppufiilikseksi kaupasta jäi se, että siellä normituristeille myydään kalliilla keskitason viskejä. Iltapäivällä siirryimmekin jo Edinburghin kentälle, josta lento Amsterdamin kautta kotisuomeen.

______________________________________________________________________________

Jarkko72 (2.8.2007 11.31.05)

Right on, hyvä ja tyhjentävä rappari! Uskomaton reissu toi kyllä oli, ei muuta kuin uutta suunnittelmaan taasen. Kuvia voidaan myös postailla jahka ne on saatu käytyä läpi (pari tuhatta kappaletta :D)

______________________________________________________________________________

Whisky (2.8.2007 12.32.40)

quote[Al Swearengen (link)]:

Tervetuloa foorumille ja todella loistava matkakertomus!!!!!

______________________________________________________________________________

Eat P (2.8.2007 12.40.15)

quote[Whisky (link)]:

quote[Al Swearengen (link)]: Tervetuloa foorumille ja todella loistava matkakertomus!!!!! Sama!  ;)

______________________________________________________________________________

Shinobi (2.8.2007 12.45.02 last edit 2.8.2007 12.51.23)

Ja sitten henkilökohtaisia mietteitä reissusta...

Ehdottomasti paras matka millä ikinä olen ollut.

Alun terrorismi-dramatiikka (itse tuhoteko tapahtui 30.6. klo 15:15 paikallista aikaa, me lähdimme seuraavana aamuyönä matkalle) toi roppakaupalla ei-toivottua säätöä menomatkalle, mutta jälkeenpäin katsoen Islay-etapin muuttuminen lennosta bussi+lauttaväännöksi toi lisää sisältöä koko reissuun. Oli sinänsä mukava nähdä se pikku slaissi mainlandia, mitä bussin ikkunoista pääsi yytsailemaan. Matkastressaaminen ei oikeastaan helpottunut vasta kuin Kennacraigin lauttarannassa.

Menomatkan onnistumisesta voimme kiittää Helsinki-Vantaalla oikea-aikaista  KLM:n tiskin avautumista (olimme juuri sen vieressä jonottamassa Amsterdamin lennolle, jos olisimme jatkaneet jonottamista, oli suuri riski että olisimme jääneet Amsterdamiin kiikkiin, ilman sujuvaa jatkoyhteyttä) ja sitä, että lentolippumme olivat "päästä-päähän" -könttädiili, kaikki poikkeamat korjattiin ilman lisäveloitusta. Käyttämätön Glasgow -> Islay -lentolippu jäi mustana pekkana käteen mutta se ei näin jälkipeleissä mieltä painanut.

Islayn visiitin pituus oli alun alkojaan mitoitettu kolmeksi päiväksi puolituttujen Islay-konkareiden "ei siellä viikkoa jaksa olla" -juttujen perusteella. Meille ensikertalaisille alkuperäinen kolme päivää (niistäkin yksi vajaa) olisi ollut aivan liian lyhyt visiitti, olihan ohjelmaa buukattu aika tiiviisti kaikille päiville. Nytkin torsoksi jäänyt Edinburghin luikaus oli lähinnä häiriöksi, porukkamme olisi mieluiten jättänyt se kokonaan väliin, mutta emme saaneet muutettua lentojamme Glasgowissa (se pirun terroristi-liekkiauto oli ajanut tietenkin juuri KLM:n deskin kohdalle, tietokoneet olivat menneet *POX* ja lohdutuksena oli vain lappu, johon oli kirjoitettu KLM:n palvelulinjan puhelinnumero...johon ei saanut yhteyttä). Ensikertalaisille viskimatkaajille suosittelen lämpimästi viikon visiittiä.

Itse saaressa on roppakaupalla "chillout"-potentiaalia. Ihan vain vihreillä niityillä samoilu, pyöräily (varovaisia sitten siellä kapeilla teillä, paikalliset ajavat lujaa) tai meren rannalla patsastelu on hyvinkin rentouttavaa. Ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, nähtävää on viskiteeman lisäksi myös muutakin ja paikkaa muutenkin leimaa mukava kiireettömyys.

Majoittumisen suhteen voin suositella Bowmorea lämpimästi. Port Ellen vaikutti sen verran uneliaalta kylältä että siellä olisi voinut tulla tylsää. Isommalla porukalla liikkeellä olo auttoi Bowmoren majoituspaikoissa laskemaan nuppikohtaista hintaa mukavasti. Joka yö saarella oli meille halvempaa kuin yö Edinburghissa.

Sää suosi meitä matkallamme, ilma oli lähes koko ajan lämmin, pilvinen (välillä rakoili) ja sadekuuroja tuli vain pienissä annoksissa. Pelätty "tuulee, sataa, kylmää" -saarisää ei toteutunut ainakaan meille. Goretex-takkien roudaaminen repussa oli melko turhaa. Ainoa rivakampi sadekuuro oli lähtöpäivänä.

Oma viskimaisteluni sujui aika fiilispohjalla, niinkuin kotomaassakin, en kirjannut drameja sen tarkemmin ylös, erityisen hyvät kyllä jäivät mieleen. Jarkko esimerkillisesti kirjasi Mustakantiseensa kaikki maistellut, hyvä niin että sai tähänkin matkakertomukseen tarkemmin ylös ne, mitä juotiin.

Kotiin tuomisiksi tuli aika vähän tavaraa, Laphroaigilta Feis Ile 2007 -pullote ja Bruichladdichilta itse valutettu valinch Port Charlotte First Cutia. Näiden lisäksi sitten nimikkolasi jokaisesta tislaamosta ja jotain pientä lisäkrääsää. Bowmoren Spar-kaupan viskihylly jaksoi vaan naurattaa absurdiudessaan...platinum-Port Elleneitä Sparissa...ei helvata. Nynnyilin ehkä vähän turhaa pullojen ostamisen suhteen, Lochside Hotelissa maistamani -78 Rare Malts -Caol Ila jäi visitor centerin hyllyyn, olisi kyllä pitänyt kaappasta mukaan. Jännäsin liikaa sitä, säilyisivätkö pullot matkalaukussa kuljetusta. Hyvinhän ne kestivät, kaikki lasitavara tuli ehjänä kotiin asti.

Harbor Innin baarissa tapaamamme norjalaispariskunta (luulimme ensin ruotsalaisiksi, heidän kansallisuutensa paljastuessa pisteet nousivat heti) valotti hieman syytä siihen, miksi saaren turisteista noin 40% on ruotsalaisia: ruotsista ja norjasta ovat lennot skotlantiin kertaluokkaa halvemmat kuin täältä härmästä. Uusintamatkasuunnitelmissa siis heräsikin ajatus humppakiululla ajosta Tukholmaan ja sieltä lento Skotlantiin. Pitänee tutkia asiaa ensi matkaan mennessä...

______________________________________________________________________________

Ize (2.8.2007 12.47.31)

Kerrassaan veret seisauttava kertomus ... loistoreissu on teillä kyllä ollut!

______________________________________________________________________________

Jarkko72 (2.8.2007 13.32.51)

Mustakantinen oli muutaman kerran hukassa kun omat teistailut menivät jo tinaamisen puolelle :D Noiden neljän baarin (3 bowmoressa ja 1 port ellenissä) valikoima oli vain niin käsittämätön ettei meinannut happi kulkea, kuitenkin itse olen viimesten vuosien aikana maistanut noin 200-250 islayviskiä läpi, niin silti löysin saarelta heti yli 30 uutta, mielenkiintoista tuttavuutta. Enkä ehtinyt käymään Lochsiden hyllyjä läpi kuin pintapuolisesti... Uskon vahvasti että jokainen meistä seitsemästä tuli takaisin hieman muuttuneena miehenä, sen verran vaikuttava kokemus oli kaikille. Hektisestä kaupunki- ja työelämästä hyppy semi-tyhjyyteen tuntui hyvältä, ainakin näin tsadilaisnäkökannasta katsoen.

Suoraselkäisten ja lämminhenkisten ihmisten saari, poliisivoimat saarella ovat turhia, Christinen mukaan rikollisuus on käytännössä tuntematon käsite. Ardbegin turvatoimia udellessamme Mickey totesi vain että ei ole tarvetta kun saarelta ei saa mitään ulos muiden huomaamatta :D Suvaitsevaisuus on huipussaan, jos paikallista väestöä arvostaa niin saa sitä lämpimästi myös takaisin.

Islay 2009 siintää täälläkin silmissä...ja Jimin Whisky Academy!

T: Jarkko (ja yksi seitsemästä veljeksestä, Jukka)

______________________________________________________________________________

smoke on the water (2.8.2007 15.30.32)

Upea matkakertomus! Tällaista on ilo lukea.

quote[Shinobi (link)]:

Lochside Hotelissa maistamani -78 Rare Malts -Caol Ila jäi visitor centerin hyllyyn, olisi kyllä pitänyt kaappasta mukaan. J

______________________________________________________________________________

Shepherd (2.8.2007 22.30.34)

Huhuh mikä reissu teillä!  :o

Nyt kasvoi islay kuume entisestään!! Hyvin kirjoitettu matkaraportti, pääsi loistavasti fiilikseen mukaan... ehkä vähän turhankin hyvin.   :D

______________________________________________________________________________

Pure Pot (6.8.2007 21.45.12)

Todella hieno matkakertomus, lisää näitä! Mahtava reissu.  :D

______________________________________________________________________________

Shinobi (20.8.2007 18.44.21)

Nyt kun on jo päälle kuukausi kulunut reissusta, huomaa kyllä että joku palanen sydämestä jäi saarelle...

Silloin tällöin tulee aina piipahdettua Bruichladdichin kotisivuilla ja klikkailtua auki webcam-ikkunoita..."millainens sää siellä nyt on...", "näkyiskö tsägällä joku tuttu naama...", "paljonkos siinä valinch-tynnyrissä on vielä jäljellä...".

Kyllä tuonne on pakko päästä uudestaan.  :'(

Sitä odotellessa...*plop* *liruti* *nuuhk* *ryyst* *aah*

______________________________________________________________________________

Quercus (20.8.2007 21.33.43)

quote[Shinobi (link)]:

Nyt kun on jo päälle kuukausi kulunut reissusta, huomaa kyllä että joku palanen sydämestä jäi saarelle... Silloin tällöin tulee aina piipahdettua Bruichladdichin kotisivuilla ja klikkailtua auki webcam-ikkunoita..."millainens sää siellä nyt on...", "näkyiskö tsägällä joku tuttu naama...", "paljonkos siinä valinch-tynnyrissä on vielä jäljellä...". Kyllä tuonne on pakko päästä uudestaan.  :'( Sitä odotellessa...*plop* *liruti* *nuuhk* *ryyst* *aah*

______________________________________________________________________________

viskisieppo (21.8.2007 17.42.05)

quote[Pure Pot (link)]:

Todella hieno matkakertomus, lisää näitä! Mahtava reissu.  :D

______________________________________________________________________________

Pietari (2.10.2007 22.34.05 last edit 3.10.2007 16.31.38)

Itsekin tuli pienimuotoinen Skotlannin-kiertue tehtyä touko-kesäkuun vaihteessa. En ole kummoinen laittelemaan matkoilla asioita ylös mihinkään, joten ihmeellistä raporttiakaan ei ole tulossa  ::)

Pääpiirteissään meillä homma meni niin, että lennettiin Edinburghiin, otettiin auto alle, ja ajettiin Speysideen Aberlouriin. Nimikkotislaamolla piipahdettiin, ja kierros on kyllä kaikkein eniten "tuotettu", mitä tuli vastaan. Eikä tuo ole millään pahalla sanottu, vastaus löytyi kaikkiin kysymyksiin, uuttakin tietoa tuli, ja maistiaisia riitti. Todella hieno kierros !

Seuraavana päivänä kävimme Glenfarclasilla, joka perhetislaamona ei ole nähtävästi Visitor centeriä lukuunottamatta hirveästi panostanut kierroksiin. Omasta mielestäni kuitenkin kannattamisen arvoista nuo harvat yksityiset tislaamot. Kierroksen päätteeksi ajoimme Dufftowniin, jossa yövyimme. Aberlourin tai Dufftownin pubitarjonta ei ole kummoista, mutta tunnelmaan taatusti pääsee, ja Dufftownissa pääsimme harrastamaan dartsiakin, Scottish Openin round 1.

Koska reissu ei ollut pelkkä viskireissu, ja matkakumppani ei ollut mitenkään kiinnostunut asiasta, teimme muutakin emmekä pelkästään kierrelleet tislaamoja. Kävimme Invernessissä, Loch Nessillä, Ben Nevisillä ja häröilimme pienellä Vauxhallilla pitkin ja poikin, kunnes...

Islay !! Olihan tuo hieno kokemus tulla lautalla Port Elleniin, ja nähdä tekstit Ardbeg, Laphroig ja Lagavulin loistavan tislaamojen kyljissä !

Auton olimme jättäneet Kennacraigin lauttaterminaalille, ja se oli virhe. Autoa olisi ehdottomasti tarvinnut saarella, mutta koska kumpikaan ei ollut kovin kiinnostunut ajelemaan  ::) enää, jätimme auton. Bussilla pääsee tosin kiitettävästi ajatellen saaren luonnetta ja väkimäärää. Taksi on sitten sitä varten, kun viimeinen bussi on mennyt...

Yövyimme Port Charlottessa, koska missään muualla ei ollut enää vapaata. Feis Ile 2007 oli siis käynnissä, ja saari oli täynnä ruotsalaisia... :-/ Saari ja saarelaiset olisivat jo itsessään tutustumisen arvoisia, ilman ainuttakaan tislaamoa  :D Esim. Port Charlottessa on kaksi pubia, joista toinen "fiini" ja toinen aito. Suosittelen ehdottomasti tuota aitoa ! Ja ruokaa sai sielläkin, joko pubin puolella, tai sitten siirtymällä takaovesta roskisten ohi pienen kujan yli "ravintolan" puolelle. Kokki oli luvalla sanoen mielipuoli, mutta vain hyvässä hengessä sanottuna. Pubi on Lochindaal Hotelin alakerrassa. Yhtään ainotta muuta turistia en neljän illan aikana pubissa nähnyt, paikallisten kanssa sitten pääsimmekin pelaamaan niin biljardia ja dartsia, Scottish Open round 2. Upeita ihmisiä !

Bowmore tarjoaa enemmän viskin ystäville kuin Port Charlotte, jos useampaan kertaan mainittu Lochside Hotelin baari ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Siis ei ketään. Jos jättää voi samantien kävellä sata metriä rantaan ja hypätä laiturilta. Hotellin yhteydessä on myös pubi, jossa taas tutustuimme paikallisiin, ja tuloksena oli Scottish Open round 3.

Neljän yön jälkeen piti saarelta valitettavasti poistua...tislaamoita ei tullut käytyä kuin Ardbeg, Laphroaig ja Bowmore, mutta pitihän jotain jättää seuraavaan kertaankin. Sitäpaitsi Feis Ilen ollessa käynnissä, ei kaikkiin tislaamoihin enää yksinkertaisesti mahtunut tutustumaan...Tuliaisiksi saarelta jäi monien hyvien maistettujen viskien lisäksi Feis Ile pullotteet Bowmorelta ja Laphroaigilta.

Koska Lochside Hotel maisteluineen lohkaisi järjettömän ison matkabudjetista, loppuaika reissusta yövyttiin mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman halpoja nähtävyyksiä katsellen...Toki kolme yötä Edinburghissa antoi viskirintamallakin paljon, hienoja puoteja ja pubeja, Royal Mile Whiskies, Cadenheads, ja Scottish Open round 4. ym. ym.

Totaali Skotlannissa oli kymmenen päivää, ja sen verran oli hauskaa mukavaa ja mielenkiintoista, että ehdottomasti, siis ehdottomasti uudelleen !!! Uusi viskejä tuli maistettua n. 40-50 kpl, ja käytyä viidellä tislaamolla, joten vaikka reissu ei ollutkaan puhtaasta viskimatka, oli saldo kuitenkin aika antoisa.

ai niin, se darts...yhtään peliä emme hävinneet skoteille, vain yksittäisiä eriä  :D

EDIT: kuten smoke jo huomauttikin, ei yksi puodeista suinkaan ollut The Whisky Exchange vaan Royal Mile Whiskies. Yön pimeinä tunteina sitä ihmisen pää saattaa mennä sekaisin...

______________________________________________________________________________

smoke on the water (3.10.2007 14.27.29)

quote[Pietari (link)]:

Toki kolme yötä Edinburghissa antoi viskirintamallakin paljon, hienoja puoteja ja pubeja, The Whisky Exchange,

______________________________________________________________________________