Laphroaigin nykytila

______________________________________________________________________________

Tulipa maistettua uusi Laphroaig Cairdeas 12 yo ja kommentit totutusti täällä:
http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2009/07/laphroaig-cairdeas-12-yo.html

Tälläkin foorumilla on paljon puhuttu esim. Bowmoren kohdalla, kuinka vaikkapa perus 12-vuotias on vuosien saatossa muuttunut, eikä aina välttämättä parempaan suuntaan. Laphroaigin suhteen on oltu hiljaa, mutta nyt haluaisinkin herättää keskustelua tämän tislaamon nykytilasta. Tälläkin foorumilla on paljon innokkaita Laphroaigin ystäviä ja varmasti myös tietäjiä, joilta odottaisinkin nyt kommentteja ja lisäinfoa seuraavaan näkemykseeni:

Jos ajattelen Laphroaigin tuotteita viimeisen kymmenen vuoden ajalla, niin muutos on ollut valtava. Tislaamon sloganin "The most richly flavoured of all Scotch whiskies" pystyi allekirjoittamaan vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin viskille tunnusomaista oli sen omintakeisuus, tervainen savu, vahva lääkemäisyys ja suolaisuus. Näillä ominaisuuksilla Laphroaigin 10-vuotias nousi suureen suosioon ollen persoonallinen ja vahvoja tunteita herättävä viski.

Mitä tästä profiilista on jäljellä nyt? Omasta mielestäni vain kalpea varjo. Laphroaigin viskeistä on kautta linjan kadonnut tuo vanhan ajan omaleimaisuus ja vahvuus, jotka tekivat siitä klassikon. Nyt pullotteita leimaa kautta linjan vaisuus. Esimerkiksi  perus 10 yo:n makuprofiili on heikentynyt ja siitä ei enää irtoa niin vahvaa "äärielämystä" kuin ennen. Tislaamolla on luotu uusia tuotteita, ( QC, Triple Wood, 18 yo...) mutta jotenkin tuntuu, että aina vain heikompaan suuntaan ollaan luisumassa, ääriesimerkkinä tuo Cairdeas 12 yo joka on mielestäni tältä tislaamolta täydellinen riman alitus.

Omalla kohdalla olen nostanut tietyllä tavalla kädet pystyyn ja tislaamon uudet tuotteet ovatkin kohdallani olleet "ostoboikotissa" jo reilun parin vuoden ajan. Olen kuitenkin mielenkiinnosta pyrkinyt maistamaan lähes kaikki julkaisut, mutta valoa synkän tunnelin päässä ei näy. Miksi?

Mielestäni Laphroaig ei ole enää aikoihin ollut "the most richly flavoured of all Scotch whiskies".

______________________________________________________________________________

drystone (27.7.2009 5.35.41)

Sen verran amatööri kun olen, en pysty sen syvällisemmin aihetta valottamaan, mutta erittäin aiheellisena pidän tätä topikkia silti, koska rajallisesta kokemuksesta huolimatta olen itsekin mietiskellyt vakavasti tämän "suosikkitislaamoni" asemaa arvoasteikollani.

Peruskymppi räjäytti muutama vuosi sitten tajunnan ja siitä lähti sitten oma viskiharrastukseni liikkeelle. Viime keväänä maistoin tätä pitkästä aika uudelleen, eikä fiilistä oikein meinannut enää löytyä. Samaa vanhaa, tuttua potkua ei tosiaankaan enää löytynyt. Sama homma QC:n kanssa josta aikoinaan näin jopa märkiä unia ja tastingin jälkeisenä yönä heräsin tuo mahtava viskin maku suussani. Se oli ihanaa, eikä moista euforiaa ole toisten viskien kanssa vielä tullut koettua! Mutta... ei lähelläkään samaa reaktiota kun taas pitkästä aikaa QC:ä sain maistaa kaverin pullosta. Pettymys! Liekö vain muutamassa vuodessa tuo makuprofiili laimentunut noin paljon näiden parin viskin kohdalla vai johtuiko vain omien makutottumusten muuttumisesta tai yksinkertaisesti oikean fiiliksen puuttumisesta...? Sietää silti miettiä.

Arveluttavaa on myös ollut huomata ainakin 10yo ja QC etiketeissä, että juomaan on lisätty väriainetta! Melkoinen shokki oli kun tämän ensimmäisen kerran huomasin. Onko tämä jo pitkään jatkunut perinne Laphroaigilla vai uusi "trendi" muiden joukossa? Laphroigilta ei moista pyhäinhäväistystä odottaisi.

______________________________________________________________________________

Marko76 (27.7.2009 11.05.45 last edit 27.7.2009 11.06.47)

Laphroaig 10 oli tosiaan myös täällä se ponnahduskivi mallasviskien maailmaan. Monta vuotta ja muutama kymmenen litraa sitä tuli lipitettyä. Silloisesta mausta muistui mieleen jämäkkä lääkemäisyys ja tervaköysimäinen mutta raikas perusmaku. Jokunen vuosi sitten tilanne muuttui ja baarissa lasiin alkoi ilmestyä jotenkin makean laimea annos. Laitoin tämän aluksi huonon viskipäivän tai vanhan, avoinna pitkään olleen pullon syyksi, mutta tasaisesti moinen latteus yleistyi.

Epäilin silloin makuaistini vain siirtyneen uusille laitumille, mutta saattaa olla, että kyseessä oli vanhemman tisleen vähittäinen loppuminen baareista ja siirtyminen uuteen lässähtäneeseen versioon. Moneen vuoteen en ole saanut eteeni Laphroaig annosta, joka olisi vastannut puoliakaan alkuaikojen ahaa elämyksestä. Joko mies tai mallas on muuttunut.

______________________________________________________________________________

Whisky (27.7.2009 14.51.35)

Yhdyn edellisiin ja olen sitä mieltä, että tervan ja savun kyllästämän makuprofiilin tilalle on tullut enemmän makeutta ja alkoholimaisuutta. Laphroaig maistuu satunnaisesti edelleen, mutta jotakin tislaamon prosesseissa on varmasti tapahtunut jo sinäkin aikana (tai toki jo aikaisemmin kun ottaa kypsytyksen huomioon), kun olen itse viskejä harrastanut.

Täysin ei voi olla kyse siitäkään, että aika kultaa muistot. Toki "Lappari" oli itsellenikin aikanaan niitä ensimmäisiä viskejä. Se ei kuitenkaan ollut aikanaan mikään sisäänheittäjä omalta osaltani. Peruskymppiä en ole koskaan omalla rahallani kaappiin ostanut. Tynnyrivahvuinen versio on joskus tullut hankittua ja varastoissa majailee myös jo viitisen vuotta sitten hankittu avamaaton QC. Täytyisi ehkä uhrata se kokeellisen viskinmaistelun alttarille ja kokeilla olisiko siinä edelleen sitä jotain, mikä uudemmasta avoinna olevasta kymppivuotiaasta lahjapullosta uupuu.

Täytyy tosin myöntää, että nootteja tarkistellessa sieltä löytyy kovin vähän maisteltuja Laphroaigeja. Ei vaan ole osunut kohdalle tai sitten maistilla on ollut jotain mielenkiintoisempaa, joka kertonee jotain.

______________________________________________________________________________

Cat (28.7.2009 17.04.35)

quote[607E7C78764C7C7D4C677B764C6472677661130 (link)]:

Tulipa maistettua uusi tislaamon nykytilasta. Tälläkin foorumilla on paljon innokkaita Laphroaigin ystäviä ja varmasti myös tietäjiä, joilta odottaisinkin nyt kommentteja ja lisäinfoa seuraavaan näkemykseeni -------- Mielestäni Laphroaig ei ole enää aikoihin ollut "the most richly flavoured of all Scotch whiskies".

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (29.7.2009 7.43.03 last edit 29.7.2009 7.54.29)

Eilen pikku siivu Laphroaigin Quarter caskiä ja oli kyllä ihan herkullista. Toki savua, tervaa ja voimaa ei ollut likimainkaan niin paljon kuin ensimmäistä kertaa maistaessani normi-kymppiä. Vuosi oli 2006/2005 ja juomatta jäi juuri häkellyttävän voimakkaan ja kitkerän savuisen luonteen vuoksi. Toki olen tuon kokemuksen nollannut ensikokemusten piikkiin, mutta vastaavaa hulluutta en ole koommin löytänyt Laphroaigista. Viime aikoina onkin tullut ostettua juuri QC:iä eikä se ole ollut samanlainen veltto pettymys kuin 10, vaan on maistunut aina vähintäänkin reippaalta. Mutta nyt olisikin kiva kuulla miltä Lappari on maistunut esim. 10-15 vuotta sitten. Kun tuo oma kokemus rajoittuu vain muutamaan vuoteen, niin ei siitä juuri tutkielmaa vielä tehdä.

edit: Ja mitä tulee väriaineen käyttöön niin uskon sitä tehdyn niin kauan kuin Laphroaigin väri on ollut nykyisenlaisen ruskehtava. Bourbon-kypsytys n. kymmenessä vuodessa ei varmaan niin paljon väriä anna ja jos vertaa vastaaviin yksityisiin pullotuksiin, joita ei varmasti ole värjätty, niin huomaa että ne ovat monesti neutraalimman värisiä.

______________________________________________________________________________

Vode (30.7.2009 21.41.52)

Lapparilla minäkin oman harrastukseni aloitin -- joskus -89 fuksitoveri sitä tarjosi ja koukkuun jäin samantien. Lagavulin oli sitten seuraava suuri rakkaus ja niiden kanssa mentiin monta vuotta. Myöhemmin tarjosin ihmisille aina siivun Laphroaigia, jos he kysyivät suositusta. Jokainen, joka selvisisi siitä, oli potentiaalisesti käännytettävissä viskin ystäväksi..

Mutta täytyy myöntää, että viimeiseen reiluun viiteen vuoteen olen tuskin edes maistanut lapparin perus 10-vuotiasta. Se on kuin Kate Bushin musiikki: täydellistä ja niin iskostunut mieleen, että enää ei edes tarvitse kuunnella/maistella. Kaikenlaisia muita versioita on kyllä tullut ihan hyvällä menestyksellä maistettua.

Tämän keskustelun herättämänä maistoin juuri linnussa 10-vuotiasta ja täytyy kyllä allekirjoittaa muiden kommentit. Se oli melkein kuin nuori Ardbeg aikanaan: savuista ja turpeista; pehmeää, mutta lääkemäisyys puuttui.

Ei tällä säväytetä enää samalla tavalla kuin ennen. Ilmeisesti päässyt markkinointi valtaan ja tehnyt lapparistakin helposti juotavan  >:( Onneksi lapparista saa vielä hyviä single-caskeja ja QC on ihan juotavaa, sekin.

..vode

______________________________________________________________________________

Pure Pot (1.8.2009 17.02.30)

Minun on vaikea mennä sanomaan omasta puolestani onko Lapparin kymppivuotias muuttunut, todennäköisesti kun olen vain maistanut 2006-2007 pullotettuja tapauksia. Muistan sen pari vuotta takaisen kesäisen päivän kun tuon Alkosta hain, ja hartaudella se kaverin kanssa korkattiin ex-tyttöystäväni kämpillä. Tuoksu oli jo todella savuinen, ja se maku! Sitä voi kutsua "tajunnanräjäyttäväksi" kokemukseksi. Aivan uskomaton savuisuus ja monipuoliset maut valtasivat ruumiin ja sielun kun tuota hörppäsi. Vaan niin vain ei ole juoma enää samalta maistunut harrastuksen edetessä. Väittäisin, että eteen tuli uusia savuisia tuttavuuksia, ja savuisuuteen vaan tottui. Myöhemmin tämä 10yo on maistunut lähinnä vetiseltä verrattuna Ardbegiin, Lagavuliniin tai vaikkapa Caol Ilaan joita tuli maistettua/ostettua aika pian Laphroaigin jälkeen. Näin siis ainakin minulla. Mutta hyvät muistot tuosta kyllä jäi! Pullo on edelleen auki, mutta voisipa sitä kokeilla jossain "tuoreeltaan" uudehkostakin pullosta tämän keskustelun innoittamana.

______________________________________________________________________________

aapeli (2.8.2009 16.59.16)

Eilen narskautin Quarter caskin auki,ja totesin pullon sisältävän ihan hyvää viskiä. En kuulu suurimpiin lappari-faneihin,mutta en inhoakaan.

Mikä esimerkiksi peruskympissä on minun mielestäni vikana on yksinkerteisesti se,että kymppiin kyllästyy hyvin pian. Se ei ensimaistelun jälkeen tarjoa mitään uutta,joten se unohtuu tuonne kaappiin ja siihen ei useasti tule palattua. Toivon ja uskon,että QC houkuttelee useammin. Itse en ole vanhempia lappareita maistellut,tuo ainoa 10 yo on muutaman vuoden takaa. Mutta voin kyllä hyvin kuvitella,että ei aiheuta hurraa-huutoja jos vahemmat ovat huomattavasti särmikkäämpiä olleet. Tuolla nykyisellä 10 yo:lla ei minusta Laphroaig fania ole saanut.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (3.8.2009 2.12.22 last edit 3.8.2009 2.17.35)

Joskus aikanaan kirjoittelinkin asiasta http://www.viskikaappi.net/yabb2/YaBB.pl?num=1242889638/1#1, että kun kävin Laphroaigilla vuonna 2001, juttelin jo silloisen kymppivuotiaan Lapparin aiempaa hieman hennommasta makuprofiilista tislaamon "grand old man" Iain Hendersonin kanssa - ja mies hieman harmistuneena mutisi että "joo, nuoret markkinamiehet yrittää säätää viskin makua jotta saisivat uusia Laphroaig-faneja helpommalla juomalla" ja mies poistui takavasemmalle selvästi harmissään päätään puistellen ja mutisten jotain siihen malliin että "ei pitäisi yrittää korjata sitä mikä ei ole rikki..". Ilmeisesti siinä oli sitten jotain perää, eli makuaistimme ei ollutkaan ihan hukassa. C'est la vie, sanoisi Ranskalainen..

Laphroaigin kymppiä on tullut sittemmin maistettua silloin tälläin vuosien varrella muutamaan otteeseen ja tuntuma on ettei asia ole ainakaan korjaantunut - eli maku on edelleen hennompi kuin aiemmin. Kun en jatkuvasti maistele vahvasti savuisia viskejä niin en usko että muutos olisi vain oman makuaistin katoamistakaan. Nimenomaan se todella ärjy "medicinal character" joka syntyi merellisestä jodimaisuudesta ja kamferista, vahvasta savuisuudesta sekä yskänlääkemäisistä mauista (?) tuntuisi olevan hakusessa. Viimeksi kun useampi vuosi sitten maistoin cask strength kymppiä oli siinä ainakin enemmän tätä vanhaa Laproaigin makua kuin peruskympissä.

Jos muistan oikein, on myös quarter-cask muuttunut ja tullut hennommaksi / erilaiseksi matkan varrella. Aikanaan säilöin sitä ensimmäistä Briteissä julkaistua QC:ta pari pulloa varastoon - ehkä siitä voi joku päivä tähdä sitten vertailuja.

Kannattaa silti muistaa että Laphroaigia pidettiin aika extreme-viskinä jopa Islay-fanien keskuudessa pitkään vielä 90-luvulla esimerkiksi Briteissä, eikä sen menekki ehkä ollut ihan sitä mitä tänä päivänä. Nykyäänhän se on mukiinmenevä savuinen ja "helppo" Islay. Ehkäpä juoman myynti on noussut sen verran reilusti ylöspäin että markkinamiehet ovat päässeet rehvastelemaan tyyliin "noh, mehän sanottiin että näin sen olla pitää". Eri asia sitten kuinka paljon tuosta myynnin noususta johtuu makuprofiilin muutoksesta ja kuinka suuri osa maailmanlaajuisesta viskibuumista..

______________________________________________________________________________

Ize (3.8.2009 9.50.02)

Jep, normikymppiin ei tule nykyisin koskettua, 15yo ei kolahtanut koskaan, mutta CS puolestaan uppoaa hyvinkin vielä. "Laimentuminen" tuntuu kyllä loogiselta selitykseltä.

Feis Ilet tuoreemmasta päästä vielä korkkaamatta, mutta ainakaan 2007 ei ollut minun kuppini teetä.

______________________________________________________________________________

Gooner (12.8.2009 7.12.55)

Täällä näyttävät kaikki "Lappari-gurut" pyörivän, joten irtoaisiko pientä vinkkiä tähän viskiin vähemmän tutustuneelle.
Avasin juuri juskus joltain lentokentältä tavaroihin tarttuneen kympin casketin. "Raakana" aika hirveän makuista. Pullossa suositellaan vesittämään "twice as much", mutta jo "as much" vesitti maun pahasti. "Loraus vettä" nelisenttiseen tuntui toimivan, vaikka ei tästä minun lempparia tule millään.
Mikä on gurujen ohje. Millä vesimäärällä maut tulevat parhaiten esiin.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (12.8.2009 8.42.14 last edit 12.8.2009 8.43.52)

quote[5A535C5C475F320 (link)]:

Täällä näyttävät kaikki "Lappari-gurut" pyörivän, joten irtoaisiko pientä vinkkiä tähän viskiin vähemmän tutustuneelle. Avasin juuri juskus joltain lentokentältä tavaroihin tarttuneen kympin casketin. "Raakana" aika hirveän makuista. Pullossa suositellaan vesittämään "twice as much", mutta jo "as much" vesitti maun pahasti. "Loraus vettä" nelisenttiseen tuntui toimivan, vaikka ei tästä minun lempparia tule millään. Mikä on gurujen ohje. Millä vesimäärällä maut tulevat parhaiten esiin.

______________________________________________________________________________

Ize (13.8.2009 7.06.36 last edit 13.8.2009 7.09.42)

Etikettien ohjeita en ole noudattanut, monet "ammattimaisemmat" viskimaistelijat tuntuvat suosivat 30%:sia liuoksia mualimalla eli tynnyrivahvuuksinen lantrattaisiin tosiaan samalla määrällä vettä, mutta että kaksinkerroin vettä ... Ei sovi mulle, ei varsinkaan Lapparin kanssa, jonka idea mulle on juurikin makujen intensiteetti. Muutama tippa riittää mulle tai jopa sellaisenaan hiukan lasissa levähtäneenä.

Onpa muutamassa etiketissä näkynyt vastaavia ohjeita eli 1 osa viskiä ja 2 osaa vettä, muistaakseni näin on ainakin osassa UDRM:n sarjan pullotteita. Ei tulisi kyllä pieneen mieleenkään laittaa St. Magdaleneen moista määrää vettä.  :o

______________________________________________________________________________

Neville (19.8.2009 17.49.45)

Kiitoksia tästä valaisevasta ketjusta. Olinkin monen muun tavoin jo parin viime Laphroaig 10 pullon kanssa ihmetellyt, että onkos makuaisti täysin muuttunut kun tutut lappiksen savut ja suolat tuntuivat kovasti vähentyneen.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (6.1.2010 8.59.00 last edit 6.1.2010 9.01.05)

Ettei tämä Laphroaigin huonontumiseta purnaaminen jäisi vain mututasolle, testasimme POP:in kanssa kolme Laphroaigin kymppivuotiasta kolmelta eri vuosikymmeneltä. Tulos oli ehkä odotettuakin karumpi. Testiajoon tästä:
http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2010/01/3-x-laphroaig-10-yo.html

______________________________________________________________________________

sähkäri (6.1.2010 11.15.48)

Ilmeisesti "valmistus prosessia" on olennaisesti muutettu jossain vaiheessa. Se selittäisi osittain senkin miksi iäkkäämmät lapparit, esim 30yo, on niin erinlainen ja paljon parempi kuin nuoremmat pullotukset. Toki ikäkin vaikuttaa melko paljon asiaan, kuten toki muissakin viskeissä, mutta kuitenkin. Tuo mainitsemani 30yo lappari on kyllä hieno juoma.  

______________________________________________________________________________

Ize (7.1.2010 8.07.00)

Jonkin verran varmaan "bottle aging" voi vaikuttaa tuohon 1980/1990/2000 vertailuun?

Eipä silti, viimeisen 5 vuoden aika on oma suukin havainnut makuprofiilin heikentymistä, mutta jostain syystä heikentyminen ei ole tuntunut ihan niin voimakkaasti CS:n puolella? Joskaan vuoteen pariin ei CS:iä ole kyllä ollut hyllyssä. :-[

______________________________________________________________________________

JaRiMi (7.1.2010 8.16.39)

Uusin CS oli mielestäni selkeästi heikompi esitys kuin mitä muistikuvissani aiempi maistelu joskus 2005 oli. Sen sijaan uusin 18v oli hieno viski jossa vanhaa profiilia löytyi.

______________________________________________________________________________

SeBBe (7.1.2010 8.45.10)

quote[1A3102391D39500 (link)]:

Uusin CS oli mielestäni selkeästi heikompi esitys kuin mitä muistikuvissani aiempi maistelu joskus 2005 oli. Sen sijaan uusin 18v oli hieno viski jossa vanhaa profiilia löytyi.

______________________________________________________________________________

POP (7.1.2010 8.47.44)

quote[51627D180 (link)]:

Jonkin verran varmaan "bottle aging" voi vaikuttaa tuohon 1980/1990/2000 vertailuun?

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (1.5.2011 14.42.09 last edit 1.5.2011 17.37.08)

Tutkitaan Laphroaigin nykytilaa täälläkin päin ja laseihin sokkona seuraavat:

Laphroaig 10y.o 40% (+/-2010)
Laphroaig 10y.o 43% (1993)
Laphroaig 10y.o 43% Unblended for Francesco Cinzano (1985)

1.  T:  Tuoksu jämäkkä ja tiivis, turve on hyvin merellistä ja   lääkemäisyys siirappimaista. Aivan kuin sherryä tunkisi hieman jostain syvältä, kahvia, päärynää, omenaa, mausteita ja kaikki oikein perus-islaymaisesti. Raikkaus ja meri selkeää muttei kovin mentholimaisesti. Toimii! Tupakkaa, maatalon pihaa ja loistava tasapaino!
    M: Maussa on voimaa ja savua, tupakkaa ja kahvia, savu itseasiassa hyvin valloittava elementti. Selkeä ja tasainen on makupuolikin. Oikein hyvä savuviski, jossa paljon Lapparin hyvää!

2.  T: Selvästi eri maata. Ei niin iso islaymörkö vaan huomattavasti edellistä hedelmäisempi ja hyväilevämpi tapaus. Todella herkullinen on tuoksu, savua ei juuri, merta ja raikkautta kyllä. Antiikkisempi ja kypsyneempi on selvästi ja muistuttaakin hieman Airigh nam beistiä profiililtaan. Ehkä herukkaa ja voisi tietämättään mennä Elleninä. Hieno kaikenkaikkiaan edellisen olematta juuri huonompi.
   M: Kuin islaylinnun maitoa. Ei voimakasta sekamelskaa vaan hyvinkäyttäytyvää eleganttia tasapainoa. Pienesti ruohoa, kermajäätelöä(mustikka), herukkaa. Ja jälkimaku on pitkähkö ja todella miellyttävä.

3.  T: Tasapaino ja viehkeys on kuin edellisestä mutta merta ja voimaa on ripaus enemmän. Hyvin elegantti edelleen ja ikää uskoisi olevan enemmänkin. Kypsä ja herkullinen kaiken kaikkiaan. Homman nimi on ylhäisen yksinkertainen mutta loistava.
   M: Maussa onkin enemmän potkua kuin edellisessä, mutta silti siitä puuttuu nr.1:n raivo ja monimutkaisuus. Suota ja savuasaunaa kiltisti, vähän ruohoa, kitkerää maatuvaa kasvia hieman. Oikein Hyvää tämäkin.

Jaahas. Arvellaan että 1. oli 2010 versio sekavan ja räyhäkkään profiilin muistuttaessa enemmän tuoreempia tapauksia. 2. ja 3. eivät sitten niin helposti paikkaansa löydä, mutta jos vanhemman olisi oltava parempaa niin veikkaisin että 2. oli Unblended ja 3. 43% 1993. Huonoja ei ollut mikään, mutta ihmettelen jos en uusinta osannut tunnistaa.

Totuus: 1.  2010 40%
           2.  Unblended 43% 1985
           3.  1993 43%

Ja tämänhän osasi odottaakin. Sen verran elegantti ja iäkkäämmän oloinen oli Unblended. Eikä uusinkaan tänään huonoa, mutta kyllä ennemmin vanhempaa ostaisin. Kyllä jotain tehdään tänäpäivänä eri tavalla Laphroagilla ja sen kyllä huomaa.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (11.1.2012 9.19.09)

Ajattelin kommentoida tätä hieman, perustuen viime aikaisiin makutesteihini.

Itselleni viimeinen Laphroaig -peruspullote, josta löydän makukaaresta yhtenevyyksiä vanhan ajan Laphroaigeihin, on 18v.
Siinä tuntuu edelleen se tietty lääkemäinen makeus, mikä näyttää tällä erää uupuvan täysin nykyisistä 10v., Quarter-Cask, ja 10v. Cask Strength -pullotteista. Niitä kaikki yhdistää huomattavasti kuivempi makuprofiili, joka korostuu kun maistelee näitä kaikkia rinnakkain. Perus 10v. on aikansa lasissa seistyään jopa vetinen, ja sen tuoksussa on hurjan kemikaalinen leima, joka taas paljastuu varsinkin sen jälkeen kun on napannut tätä 18v. pullotetta välissä.

Positiivisin yllättäjä vertikaalimaistelussa oli sitten taas Triple Wood, josta löysin yllättävää makurikkautta. Pesi vertikaalissa omassa suussani 10v., QC, ja 10v CS:t kaikki helpostikin.

Mielenkiintoista kyllä, näin jyrkkiä mielipiteitä ei ole itselleni muodostunut maistellessa näitä kaikkia erikseen, tosin 18v. on kyllä noussut esiin hienona juomana. Vasta vertikaalin kautta sain selkeitä ajatuksia aikaan tislaamon nykyisistä makulinjauksista, ja eri pullotteiden makujen sukulaissuhteista.

______________________________________________________________________________

Jurin (12.1.2012 12.57.51)

Samat fiilikset itselläkin. Muutaman vuoden takaisesta QC-pullosta on jäänyt huomattavasti parempi muistikuva mitä nyt uuden pullon (2011) myötä on tullut.

Makeus ja paksuus on kadonnut. Tilalle on tullut keveyttä, huomattavasti kapeampi paletti, lyhyempi jälkimaku ja alkoholi puskee läpi huomattavasti enemmän kuin aikasemmassa pullossa. Todella sääli.

______________________________________________________________________________