Wild Turkey

______________________________________________________________________________

Shepherd (2.11.2006 20.48.28)

Onkos kokemuksia? Wild Turkey 8y 50,5%

Itselläni ei juurikaan ameriikan viskeistä kokemusta ole. Tämän sain lahjaksi/tuliaisina. Ajattelin korkkailla tuota mahdollisesti lähiaikoina. Mielenkiintoista näin ainakin pullon vielä kiinni olessa on tuo tynnyrivahvuus ja punaruskea väri... voihan sekin olla värjäyksen tulosta  :-?

______________________________________________________________________________

misa (3.11.2006 12.19.13 last edit 3.11.2006 12.20.09)

Itse maistoin kyseistä tuotetta nelisen vuotta sitten ja pidin kovasti. Kyllä Wild Turkey on amerikkalaisten viskien aatelia. Kyllä väri on ihan luonnollista tietä tullutta.

______________________________________________________________________________

J. Suominen (8.11.2006 14.34.26)

Tänään tuli Wild Turkey Rare Breed (Barrel Proof) SSB:ltä. Jos mahtuu reppuun miekkailukamojen oheen, niin huomenna kehua tai haukkua...

______________________________________________________________________________

J. Suominen (9.11.2006 7.16.23)

Rare Breed on lyhyesti, ytimekkäästi ja hieman liioitellen Aberlour a´bunadh bourbonina. Aika paljon niissä on samaa henkeä. Rare Breed on minulle ehkä liian makea, mutta sikarin sisarena voisi toimia.

Tuoksussa ei ole sitä perinteistä urinaalia, vaan retkeilytelttaa ja puhallettavaa kumipatjaa. Miellyttävän nostalginen meininki.

Maku on täyteläinen, kaakaota, tammea. Hieman liian puiseva nuoresta iästä huolimattaan. Yli-ikäisen skotin tapaan liikaa puutaa, mikä on aika ristiriitaisesti ja osin kehuvasti sanottu.

Paras maistamani bourbon, eikä hintaa ole kuin pauttiarallaa 30 euroa. Bourboneja vihaavana tahona nyökyttelen hyväksyvästi. Antaa pataan melkoiselle joukolle saman hintaluokan sinkkumaltaita.

______________________________________________________________________________

Mikko (9.11.2006 9.49.00)

Voiko enää mihinkään luottaa, Janne kehumassa bourbonia. No, pistämällä siivut uudesta rakkaudestasi saatata saada synninpäästön. Kuvauksesi lupaa ainakin jotain tyypillisestä Amerikan tisleestä poikkeavaa.
Myönsinhän minäkin jo pitäneeni siitä Cadenheadsin bourbon-pullotteesta.  

______________________________________________________________________________

Marko76 (9.11.2006 11.49.44)

Tästähän tulee ihan mieleen eräs Helsinki Beer Festivaaleillakin esiin putkahtanut Janne herran lempinimi....  :D

Täytyypä tilaisuuden tullen maistaa tuotakin tuotosta :).

______________________________________________________________________________

Pietari (9.11.2006 16.02.29)

Omat kokemukseni Wild Turkeysta rajoittuvat normiversioon ja puolikkaaseen pulloon. Mutta nautiskeltuna Las Vegasissa kylpyammeessa lojuen ja sikaria poltellen maistui aika mainiolta. Toisissa oloissa en sitten takaisi samaa.

Rare Breedia pitää kyllä testata jos kohdalle sattuu.

______________________________________________________________________________

J. Suominen (10.11.2006 7.06.28 last edit 10.11.2006 7.08.24)

Rare Breed joutui eilen riviin Caol Ilan turpeettoman 8:n, Smokeheadin ja Glenfarclas 105:n kanssa. Iso G jyräsi, mutta Rare Breed piti kyntensä yllättävän hyvin esissä. Eilistä hyväksyvämpää nyökkäilyä.

(Jotenkin noiden kanssa pelatessa huomasi taas sen, että yhtä viskiä kerrallaan maisteltaessa makuaisti ei aktivoidu läheskään niin tehokkaasti kuin useamman viskin sessioissa. Tiskaamistahan tämä tietää lisää, mutta taidan siirtyä yhtäaikaisiin 3 X 1cl -maisteluihin arki-iltoina perinteisen peräkkäisen 2-3 X 2 cl:n sijaan...)

Rare Breed on siis pienissä erissä pullotettava 6-, 8- ja 12-vuotiaiden tisleiden sekoitus. Hinnan ja laadun suhteessa tätä ei moni voita. Jos ostaa eläessään vain yhden pullon bourbonia... Jotenkin melkein ihmetyttää, että tällä ei ole kulttimainetta "meikäläisten" keskuudessa. Onhan bourbon yhtä kamalaa tai kamalampaa kuin konjakki, mutta silti...

______________________________________________________________________________

Mikko (14.11.2006 13.00.46)

Janne kyllä sai nyt minutkin ihastumaan tuohon Rare Breediin. Joskin minun makunystyrät silti noteerasivat tuon Caol Ilan paremmaksi. Vaan taitaa Rere Breed siirtyä hankintalistalle peräti.

______________________________________________________________________________

SeBBe (3.11.2007 10.10.05)

Onkos kenelläkään kokemuksia tuosta Wild Turkeyn 12 vuotiaasta? Alkoon olisi tulossa tässä kuun puolivälissä, joten varmaan tulee ostettua pois. Hintakin varsin sopuisa 35e. Ties vaikka sattuisi eteen ensimmäinen oikeasti hyvä bourbon. Eipä sillä, kovin montaa noita ei ole tullut ylipäätäänkään maistettua, on noita skottejakin vielä niiiin paljon rästilistalla.

______________________________________________________________________________

J. Suominen (12.11.2007 12.41.53)

quote[SeBBe (link)]:
Onkos kenelläkään kokemuksia tuosta Wild Turkeyn 12 vuotiaasta? Alkoon olisi tulossa tässä kuun puolivälissä, joten varmaan tulee ostettua pois.


Wild Turkeyn 101 tällä hetkellä ahkeran sessiomaistelun kohteena (johtuen lähinnä Civil War -dokkarisarjasta), ja aivan mainio juoma on kyseessä. Maker's Mark on mielestäni ällöä litkua, joten WT on kaltaisilleni ylitse lyövää vaniljaa ja makeaa vihaaville oikein suositeltava bourbon kaikissa tähän mennessä maistelemissani olomuodoissaan...

______________________________________________________________________________

vesku (25.2.2008 20.26.33)

Kaappia tutkiskellessa tuli käteeni pullo joka on ollut kauan korkkaamatta.Kannattaako tätä edes avata?
Wild Turkey old no 8 brand, 43,4 % (86,8 proof) 0,7 l ja tullut valtameren yli P.R.NEDERLAND SPIRITS & WINES B.V. nimisen firman tuomana.
Toisaalta pullonhan voi laittaa aina eteenpäin kiertämään...

______________________________________________________________________________

MrBeam (27.2.2008 11.07.04)

Wild Turkey Aged 12 Years eilen verkkaisessa maistelussa. Pullo on avattu ennen joulua. Tämä on esimerkki kahden lähes ääripään ominaisuuden hyvästä yhdistelmästä. Toisaalta tässä on bourbonmaista kovaa ärhäkkyyttä (tyyliin Four Roses) ja toisaalta pehmeänmakeaa pyöreyttä (Maker's Mark). Lisäksi tässä on jotain hienon liköörimäistä (?) makua. Tunnin aikana ärhäkkyys väheni entisestään, muttei silti poistunut kokonaan, mikä olisikin ollut huono asia. Oivallisen samettinen viski siinä vaiheessa, mutta riittävällä potkulla.

Lisää vastaavia Suomeen.

______________________________________________________________________________

MrBeam (8.3.2008 18.58.08)

Ja tuleehan niitä lisää, kun vähän potkii. Wild Turkey Straight Rye muutamaan otteeseen koetettu. Ihan ensimaisto ennakoi lievää pettymystä. Vertaan täysin erilaiseen Nikka All Maltiin, koska se päätyi kotiini samassa muovipussissa. WT otti Nikalta tupaan ensimmäisellä kerralla. Nyttemmin olen WT:n havainnut selvästi luonteikkaammaksi ja myös paremmaksi omaan makuuni. Jyräkkä juoma, sanoisin. Miehekäs viski pitkähköllä jälkimaulla. Tätä maistaessaan tietää, ettei lasissa ole mehua, mutta voima ei silti lyö yli.

Niin, laita Vesku vaan kiertämään se Old No 8, jos ei maistu. Täällä jotain tarinaa siitä:
http://www.straightbourbon.com/forums/showthread.php?t=2483.

Mainitsevat tuolla 8yo:n olevan export-osastoa (ameriikasta katsoen), ja totta vieköön sitä oli viime kesänä Bulgariassa kaupan. Jäi silloin ostamatta, kun oli niin paljon muita tuliaisviskejä hommattuna.

______________________________________________________________________________

Whisky (9.3.2008 1.35.23)

quote[MrBeam (link)]:
Mainitsevat tuolla 8yo:n olevan export-osastoa (ameriikasta katsoen), ja totta vieköön sitä oli viime kesänä Bulgariassa kaupan. Jäi silloin ostamatta, kun oli niin paljon muita tuliaisviskejä hommattuna.


Mistä ihmeestä sinä löysit Bulgariasta yhtäkään ostamisen arvoista viskiä??? Vai ovatko valikoimat kehittyneet niin paljon sitten vuoden 2004. Silloin oli aivan turha etsiä mitään muuta kuin blendin litkuja.

______________________________________________________________________________

MrBeam (10.3.2008 6.40.43)

quote[Whisky (link)]:
Mistä ihmeestä sinä löysit Bulgariasta yhtäkään ostamisen arvoista viskiä??? Vai ovatko valikoimat kehittyneet niin paljon sitten vuoden 2004. Silloin oli aivan turha etsiä mitään muuta kuin blendin litkuja.

Sunny Beachiltä. Valikoima oli toki scotch blend -painotteinen, mutta niitä en kotia rahdannut. Jos unohdetaan Suomestakin saatavat, bongasin turistihelvetin putiikeista jenkeistä ainakin Maker's Markin (ostos numero #1) ja Jack Daniels Gentleman Jackin, irkuista Paddyn (#2) ja Killbegganin sekä maltaista Cardhu 12 single maltin (#3). Luulen nähneeni myös Cardhu pure maltin, mitä kyllä epäilen näin jälkikäteen. Melkein joka paikassa oli erikokoisina pulloina paikallinen blendi Black Ram, joka piti myös hoitaa (#4). Burgasin lentokentälläkin oli vielä jotain. Päädyin Jura 10 Legacyyn (#5) Bowmore Surfin ja tuon Wild Turkey 8yo:n kustannuksella.

Nyt kun WT on eri muodoissaan osoittautunut niinkin hyväksi, on helppo leikkiä jälkiviisasta ja melkein harmitella, kun jätin 8yo:n hyllyyn.

______________________________________________________________________________