______________________________________________________________________________
Sieppo (9.7.2008 17.44.14)
Korkkailin tässä Tobermoryn tislaaman ja Gordon & MacPhailin pullottaman Ledaig 16 Yo, 43% Refill Sherry Casks, ConC, (10-1990/4-2006) -lestin.
Tässä nootteja kaulaosuudesta.
T: maltaisuutta, viinikumia, makeaa sherryä, hieman pippuria ja rikkiä
M: turpeisen maltainen, kevyen savuinen, pippurinen, sherryisyyttä vasta vesitilkan lisäyksen jälkeen
JM: alkaa kuivan maltaisena ja avautuu hiljalleen sherrymäiseen suuntaan
Sherrytynnyröinti ei ole ilmeisesti kovin vahvasti vaikuttanut, viski jää yksipuoliseksi ollen kevyen savuisen maltainen. Vesitilkan lisäys viskiin toi sentään sherryisyyttä esiin niin tuoksussa kuin maussakin. Toivotaan taas, että paranee aukiollessaan.
Oleellisin ero Tobermory ja Ledaig nimikkeillä lienee se, että jälkimmäisen maltaat on kuivattu turvesavulla. Tobermoryä on ole koskaan maistanut, arviot eivät ainakaan mairittele. ::)
Minkälaisia kokemuksia muilla on kyseisen puljun viskeistä? Onko sattunut yhtään hyvää kohdalle?
______________________________________________________________________________
pere (9.7.2008 18.22.04 last edit 9.7.2008 18.22.21)
Ledaigia olen maistanut kahta erilaista: 42% sherry finish ja GM:n pullottama 10yo 40% 1990, eikä kummastakaan ole ainakaan mitään kovin hyvää sanottavaa :) Tobermory-nimellä kyseisen tislaamon tuotetta ei ole koskaan lasiini päätynyt.
Mitä olen muiden maisteluista ymmärtänyt, on tislaamo tehnyt 70-luvun alkupuolella ihan laadukasta tavaraa, tai ainakin Ledagit -72 vuodelta ja Tobermoryt -72 ja -73 vuosilta tuntuvat saaneen ihan hyviäkin arvosteluja.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (10.7.2008 14.54.53 last edit 10.7.2008 14.56.39)
Murray ainakin hehkutti suuresti 70-luvun alun Ledaigeja. Mutta silloinkin kyseessä on pot luck between peaty perfection or big disappointment.
______________________________________________________________________________
I.R. (14.12.2008 20.31.21 last edit 14.12.2008 20.36.01)
Eilen pääsi viimein maisteluun Misalta saatu sample Tobermoryn 15 yo:ta (46,3 %; b. 2008). Tätä tislaamon kevyempää tuotantoahan ei ole kovin laajaa repertoaaria markkinoilla koskaan ollutkaan - ainakaan OB:na. 10 yo:n olen maistanut useaan otteeseen, mutta 32 yo sherry-pullote (1972/2005; 50,1 %) pääsi livahtamaan ohitseni. Myös tuoreessa 15 yo:ssa sherry vaikuttaa vahvasti. Aluksi tuoksu muistutti lähinnä teini-ikäistä Glenfarclasia, eli sherryn rinnalla dominoi lievän tunkkainen maltaisuus, eikä Tobermoryn 10 yo:sta tuttua viileää raikkautta ollut havaittavissa. Tilanne kuitenkin muuttui hyvin nopeasti: tuoksu "piteni" ja sherryinen mallas sai jatkokseen mintun, tangeriinin ja vaniljankin piirteitä. Myös kielellä erottui kaksi ulottuvuutta: ensin raskas sherry ja puhdas mallas, sitten jälkimakuun asti jatkuva uskomaton raikkaus. Alun maltaisuus kevenee, mutta säilyy silti makeutuvana pitkään. Juuri tämä erikoinen raikkaus on se piirre, joka jäi 10 yo:sta mieleen jo ensimmäisellä maistelulla. Nuori ikä ja sherry-tynnyreiden vähäinen(?) osuus saivat kuitenkin aikaan sen, että kympistä ei juuri muita ulottuvuuksia irronnut. 15 yo:ssa sitä vastoin on riittävästi "pohjaa", jonka varassa makea raikkaus voi kehittyä, eikä tuntuma jää liian ohueksi. Turpeisuutta ei löydy nimeksikään, mutta se ei ole millään muotoa puute. Itse asiassa kaksi Tobermorya (ja erityisesti tämä 15 yo) ovat miellyttäneet huomattavasti enemmän kuin yksikään maistamistani Ledaig-pullotteista (noin 10 kpl, ikähaitari 4:stä +20 vuoteen).
______________________________________________________________________________
misa (10.10.2009 9.31.09)
Ensikokemus hieman vanhemmasta Ledaigista
Ledaig 1973 33-v. for The WhiskyFair 48%
Ensivaikutelma on aavistuksen hento, kukkaisen aromaattinen ja raikas. Merellinen, "suolainen". Nenässä kipristelee ammoniakkimainen aromi, yhdistettynä oliiveihin ja johonkin eukalyptusmaiseen. Turvesavu on aika kevyenä ja harsomaisena taustalla. Viskissä on kerrostunut ja eräänlainen "vanhan viskin" tuntu. Antiikkia ja vanhoja kirjoja vahamaisuudella pyöristettynä. Vain aavistus puun kitkeryyttä. Sangen monimuotoinen ja hyvä viski.
______________________________________________________________________________
sähkäri (24.4.2011 20.12.58)
Eilen maistettiin parin kaverin kanssa Tobermory 15yo 46.3%.
Voimakkaasti maltainen ja sherryinen juoma jonka maut olivat sulautuneet tasapainoisesti toisiinsa. Savua tai turvetta tästä on turha etsiä mutta ei sitä tässä kaivannutkaan.
Tämä oli positiivinen yllätys sikäli että Tobermory ei ole kovin suosittu tislaamo, jopa siinä määrin että osalla pullote siirtyi hankintalistalle. :)
Ja onhan siinä tyylikäs pakkaus.
______________________________________________________________________________
JS (25.4.2011 0.48.42)
quote[302F323B77373B2E2E335A0 (link)]:
Eilen maistettiin parin kaverin kanssa Tobermory 15yo 46.3%.
Voimakkaasti maltainen ja sherryinen juoma jonka maut olivat sulautuneet tasapainoisesti toisiinsa. Savua tai turvetta tästä on turha etsiä mutta ei sitä tässä kaivannutkaan.
Tämä oli positiivinen yllätys sikäli että Tobermory ei ole kovin suosittu tislaamo, jopa siinä määrin että osalla pullote siirtyi hankintalistalle. :)
Ja onhan siinä tyylikäs pakkaus.
______________________________________________________________________________
smoke on the water (25.4.2011 6.45.39)
quote[281709090353620 (link)]:
Eilen maistettiin parin kaverin kanssa Tobermory 15yo 46.3%.
Voimakkaasti maltainen ja sherryinen juoma jonka maut olivat sulautuneet tasapainoisesti toisiinsa. Savua tai turvetta tästä on turha etsiä mutta ei sitä tässä kaivannutkaan.
Tämä oli positiivinen yllätys sikäli että Tobermory ei ole kovin suosittu tislaamo, jopa siinä määrin että osalla pullote siirtyi hankintalistalle. :)
Ja onhan siinä tyylikäs pakkaus.
Kyllä maistui! Kiitokset sähkärille.
Tässä oli erityisen kiehtova sokkoviski. Huumaavan tuoksun perusteella arvelin, että kyseessä on joku 15-25-vuotias Speysiden 1st fill sherry. Voimakkaan tammen, oloroson ja mentholin perusteella mielessä kävi jopa Glenfarclas ja GlenDronach. Maku oli täyteläinen, sherryinen, tamminen, paahteinen, lihaisa, hiottu, pehmeä ja sileä. Uuuhh ja aahhh...
Jälkimaussa saattoi havaita hivenen hermostunutta epätasaisuutta, mutta kokonaisuus oli huoliteltu ja erittäin maukas. Yllätys oli melkoinen kun mystery malt paljastui teini-ikäiseksi Tobermoryksi.
Tämä vuoden 2008 pullote oli joko 100% oloroso matured tai pelkkä vuoden mittainen oloroso finish. Onko jollain tarkempaa tietoa? Joka tapauksessa mukana on ollut erittäin aktiivisia sherrytynnyreitä.
______________________________________________________________________________
Gaissa (25.4.2011 7.02.51)
Tobermoryn nettisivun tekstistä voisi tulkita, että vain sijainti on muuttunut, ei tynnyrit:
Each drop of this rare and un-chillfiltered limited malt has been perfected using a dual-location-maturation process; first transferring the spirit into gloriously refined Gonzalez Byass Oloroso Sherry casks and then moving each cask from the mainland, where the whisky develops, back to the island for its final undisturbed year.
______________________________________________________________________________
smoke on the water (25.4.2011 8.23.00)
quote[41676F757567060 (link)]:
Tobermoryn nettisivun tekstistä voisi tulkita, että vain sijainti on muuttunut, ei tynnyrit: Each drop of this rare and un-chillfiltered limited malt has been perfected using a dual-location-maturation process; first transferring the spirit into gloriously refined Gonzalez Byass Oloroso Sherry casks and then moving each cask from the mainland, where the whisky develops, back to the island for its final undisturbed year.
______________________________________________________________________________
Gaissa (25.4.2011 14.10.27)
Ilmeisesti tuota 15-vuotiasta on tislattu ja varastoitu ainakin pari erää.
______________________________________________________________________________
aapeli (30.4.2011 20.31.21)
Muutamien edellä olevien ylistävien kommenttien innoittamana korkkasin sitten kerralla kaksikin Tobermorya.
Tobermory 10 yo, OB. 46,3%. Tuoksussa voimakkaana vihreä omena, heikompana vastaleikattua ruohoa, liptonia ja lehtipuuta. Mausta tuo ruoho kuitenkin tipahtaa kyydistä, makeaa vihreää omenaa ja vaniljaa jää jäljelle. Myös aika yllättäen pippuria. Hienokseltaan savua? Ehkä. Veden lisäys makeuttaa, sekä tuo tuoksuun jotain hapanta, josta jäi hieman ristiriitaiset tuntemukset. Viski on kuitenkin tuntumaltaan yllättävän tanakka, ei missään nimessä ohut vaikka profiili suhteellisen kevyt onkin. Aika "kesäistä" viskiä. Vertailua vanhaan versioon en voi tehdä, tässä on kuitenkin kyseessä ensimmäinen maistamani Tobermory.
toisena tietenkin:
Tobermory 15 yo, OB. 46,3%. Mukava pehmeä makea sherryinen tuoksu,jossa myös jotain huonekaluvahan tapaista. Mausta löytyi todella tasapainoinen sherry tyypillisene elementteineen, suklaata,kahvia, appelsiininkuorta. Kuitenkin tavallaan raikas viski kyseessä. Olisiko tuo ylempänä mainittu menthol jotenkin raikastamassa kokonaisuutta. Myös tästä jäi jälkimakuun pippurista kipakkuutta. Edelleen, tässä myös olin aistivinani hieman savua,mutta tuossa kympissä se oli erottuvinaan selvemmin.
Hyviä viskejä molemmat, 15 yo jopa mahtava, mutta kymppi oli odotusarvoihin nähden todella positiivinen yllätys. Voi tosin olla,että kymppi yksinkertaisuudessaan kyllästyttää nopeammin, 15 yo:ssa kerroksia löytyy huomattavasti enemmän. Hedelmäisiä ja runsaita viskejä kuitenkin molemmat. Edelleen hieman hämmästyttää tuo "savuisuus" kummassakin viskissä, jota ei ole helppo vielä tällä kokeilulla uskoa. Jos tuo jatkuu, sitten se ei ole harhaa.
______________________________________________________________________________
Villain (1.5.2011 9.25.51)
quote[5959485D5451380 (link)]:
Edelleen hieman hämmästyttää tuo "savuisuus" kummassakin viskissä, jota ei ole helppo vielä tällä kokeilulla uskoa. Jos tuo jatkuu, sitten se ei ole harhaa.
______________________________________________________________________________
arviainen (1.5.2011 11.04.57)
quote[182722222F27204E0 (link)]:
Tämä selittyy luultavasti samaan tapaan kuin Unpeated Caol Ilan hento turpeisuus - tislaamolla on putkistossa/tms vielä edellisen satsin aromit jäljillä kun on vaihdettu tuotanto Ledaigista Tobermoryyn. Eli vaikka Tobermory ei olisi suoraan turvesavua koskaan saanutkaan, voi se Ledaig kummitella siellä taustalla. Tai näin ainakin kuvittelisin.
______________________________________________________________________________
POP (4.5.2011 11.03.29)
Tobermoryn savuisuuteen tai Unpeated Caol Ilaan liittyen, joskin hieman asian vierestä, eräänlainen teoria, että faktakin, referoiden:
kun yleisesti puhutaan fenoleista, usein jää huomiomatta fakta, että nämä fenolit muodostuvat itseasiassa monestakin ainesosasta joista kolme suurinta on: fenoli (itse) noin 50%, kresoli noin 40% ja guaiacol noin 10%, näiden keskinäiseen balanssiin vaikuttavat mm turpeen alkuperä sekä polttolämpötila (400-750 celciusta). Jokainen näistä kolmesta tuo omia aromeitaan mukaan ja vaikka guaiacol on näistä pienin yhdiste, on se kuitenkin monivivahteisin ja tuo savun aromia, sekä se tulee enemmän esiin valmiissa tisleessä kuin mallastetussa ohrassa. Ihminen voi haistaa guaiacolin vaikka sen pitoisuus olisi vain 0,1ppm ja kuten eräs professori on todennut, makuaistista 90% tulee hajuaistin kautta.
______________________________________________________________________________
arviainen (4.5.2011 11.56.55)
Mielenkiintoista infoa, kiitosta. Tällaisia postauksia ei voi koskaan olla liikaa
______________________________________________________________________________
tmu (4.5.2011 14.05.08)
Kelpaisiko sitten jopa tämmönenkin? (kirotusvireistä tsori, ei jaksa editoida)
http://whiskyscience.blogspot.com/2011/02/peat.html
Turpeen terroirista ja fenolipartikkelien eroista tulossa jotakin joskus, kun on luppoaikaa...
______________________________________________________________________________
Villain (4.5.2011 17.47.28)
quote[203921540 (link)]:
Kelpaisiko sitten jopa tämmönenkin? (kirotusvireistä tsori, ei jaksa editoida)
http://whiskyscience.blogspot.com/2011/02/peat.html
Turpeen terroirista ja fenolipartikkelien eroista tulossa jotakin joskus, kun on luppoaikaa...
______________________________________________________________________________
arviainen (5.5.2011 4.34.54)
quote[2A332B5E0 (link)]:
Kelpaisiko sitten jopa tämmönenkin? (kirotusvireistä tsori, ei jaksa editoida)
http://whiskyscience.blogspot.com/2011/02/peat.html
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (6.5.2011 18.24.43)
Sähkärin sämplestä(Kiitos!!) Tobermory 15y.o 46,3% lasissa:
T: Hyvät on tuoksut! Grillikioskia, mausteita, makeita appelsiinin sukuisia hedelmiä, hieman suklaata, raikas ja antiikkisen hieno sherry. Kuin parasta Glenfiddichiä merellisenä versiona. Tasapainoinen ilman mitään off-noutteja.
M: Kuiva sherryisyys, reipas merellinen puraisu, tulee juran mountain-sarjan viskit mieleen. Voimaa ja jälkimakua ihan riittävästi, jossa sherry muuttuu hieman laahavan hiekkaiseksi ja mineraaliseksi. Mutta ihan kelpo tapaus.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (8.5.2011 20.17.13)
Ylläolevasta uusinta:
Aivan käsittämättömän hyvin istuu makea, merellinen ja hedelmäinen sherry tähän viskiin. OMG!
______________________________________________________________________________
aapeli (9.5.2011 18.42.01)
Itsekin päädyin ottamaan revanssin Tobermoryn 10 yo:sta sekä 15 yo:sta eilen iltasella, ja molemmissa on selvää tasapainottumista havaittavissa sitten avaamisen. Kuten tietysti tapana onkin. Veden kanssa en kikkaillut lainkaan, näiden kanssa siihen ei ole tarvetta.
Pidän kyllä vahvasti molemmista.
______________________________________________________________________________
Vode (13.12.2014 17.46.53)
Maailman lyhin Tobermory vertikaali eli
18 y.o. Duart Castle, 50% (Adelphi)
1994 19 y.o. Single Malts Of Scotland, 55.8% (Speciality Drinks Ltd)
Duartti on perinteinen börbon kypsytys ja tarjoaa aika puhtaan ja hedelmäisen kattauksen, jota ohut vahakerros hieman peittelee. Loppua kohti pistävää maustetta - aktiivisen puun vaikutusta? Jälkimaku sopivan kuiva ja mutusteltavan maltainen. Periaatteessa hyvä viski, mutta maku ei vain oikein aukea kunnolla.
SMS on sitten uinunut aika vastaavan ajan sherrytynskässä, minkä heti huomaakin väristä ja marjaisesta tuoksusta. Maku on melkoinen sekoitus kuivia ja tuoreita hedelmiä ja mausteita. Ilmeisen aktiivinen tynnyri. Aika herkkullinen, itseasiassa.
Tämän ja hiljattain pidetyn smws:n maistelun perusteella sanoisin, että Tobermory on sherrykypsytettynä parhaimmillaan. Perustisle on puhdas, mutta ehkä hieman vaisu - hyvä alusta sherrytynnyrin tehdä töitä.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (26.4.2015 20.25.35)
Ledaig 16y.o (DL-Old Particular) 1997/2013 DL10034 48,4%
T: Väri lievästi sherryyn(?) kallellaan. Aluksi selvää rikkiä, mutta se väistyy kotvasen kuluttua. Hyvin, hyvin kypsyneitä hedelmiä, yrttipastilleja, makeaa puusavua, pähkinää. Tummaa tammisuutta. Tulee Caol Ila mieleen.
M: Maku on paksu ja kivan paahteisen kihelmöivä. Makea ja ei paljon yksityiskohtia mainittavaksi mutta toimii. Refill sherry Longrow tulee lähinnä mieleen. Tasainen ja paljon enemmän väärti kuin whiskybasen 84+...*
* tarkistin pistemäärän whiskybaselta ja samalla huomasin että onhan se refill butissa kypsytetty.
______________________________________________________________________________
misa (8.5.2015 23.25.26 last edit 8.5.2015 23.26.10)
Jokunen viikko sitten käväisin Berliinissä parhaan mahdollisen matkakumppanin kera, ja tuli "vahingossa" käytyä muutamassa liikkeessä, joista sattumoisin löytyi myös viskiä. Näihin liikkeisiin kuului mm. Cadenhead's. Saavuimme sisään vajaa tunti ennen sulkemisaikaa, ja meininki oli mukavan seesteinen. Puulattian narahtelun kuuli hyvin. Palvelu oli asiantuntevaa. Paikka oli muutenkin miellyttävä, ja pidin mahdollisuudesta istua vankan puisen pöydän äärellä kiikarointien välillä. Kiikarit olisivat tosiaan olleet tarpeen, sillä suuri osa pulloista sijaitsi sen verran korkealla, että tikkaita ja apua tarvittiin. Pienemmät Cask Ends- pullotukset miniatyyrien tapaan olivat mukavasti framilla, ja taisin jonkun niistä ostaakin. Sitten kohti muurin taideteoksia.
Etsin aluksi jotain sherrytynnyrikypsytettyä, mutta päädyin tähän:
Cadenhead "Small Batch" Ledaig 1992/2014 Bourbon H.heads 21-v. 53.6%.
Lievää turvetta ja toffeeta. En tiedä, millainen alkuperäinen tisle oli, mutta tästä on varmasti suurin osa savusta jo poistunut. Jäljellä vain häivähdys. Ja sehän sopii minulle. Miellyttävä määrä trooppisia hedelmiä, mutta silti maanläheinen, mineraalinen. Hyvä tasapaino. Raikas suolainen tuulahdus taka-alalla. Ei juuri mitään häiritsevää. Maku alkaa pyöreänä, olematta mitenkään paksun vahamainen. Hedelmäisyys ei maussa tunnu aivan yhtä selvältä, siirtyen pikaisesti hieman suolaiseksi ja mineraaliseksi. Jälkimaku puolipitkä, mutta sen piirteet tuntuvat hieman epäselviltä. Puun vaikutuksen kitkeryys tuntuu ehkä eniten suussa loppuvaiheessa. Makuprofiili on hieman sellainen, ettei jälkimausta voi järisyttäviä kokemuksia odottaakaan. Kaikenkaikkiaan silti positiivinen yllätys.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (5.10.2017 18.32.21)
Ledaig 14y.o 2001 (DL-Old Particular) c.10789 48,4%
T: Makeaa greippiä, sitruunankuoria, keltaista omenaa, suolaa, havuja, mentholista mallasta, ei kovin savuinen. Bourbon-Longrowmainen.
M: Ehkä vähän pistävä ja tamminen, kuivaa kuivaa greippiä, vähän kumia, pieni kireä savu. Ei nyt pahaa mutta aika turha ja simppeli.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (22.12.2017 21.14.26)
Ledaig 10y.o 46,3% OB
T: Kuivaa greippiä, tequilaa, vaalea rommia, springbankmäisiä hedelmiä, mentholia...toimii hyvin.
M: Mausteinen tammi, kuivaa rypälettä, soppeli savuisuus mutta hedelmäisyyttä saisi olla kaveriksi. Ihan hyvä haastaja esim. Caol Ilalle.
______________________________________________________________________________