Benriach

______________________________________________________________________________

Täälläkin on ollut juttua tuosta Benriachin 10y Curiositas whiskystä, ja kun Edinburghissa oli tilaisuus muutama tislaamon tuote maistella, niin tässä muutamat kommentit.

10y Curiositas 40% oli jo ennen maistettu ja mielestäni kovin vaisu.
10y Curiositas 46% on ehkä hitusen parempi, joskin epätasapainoton. Perus mauton Speysider ja lisänä savua.
21y Authenticus on jo huomattavasti parempi, erittäin pehmeä ja maukas. En tosin kyllä pulloa ostaisi tätäkään
1976 vintage 28y 58,7% olikin jo sitten helmi. Mielettömän hyvää. tasapainoisen savuinen, pehmeä ja todella vivahteikas. Jälkimaun huikea mustaherukan aromi kruunaa kokonaisuuden.

______________________________________________________________________________

Whisky (27.11.2006 11.13.50)

Toisaalta tällainen finistelyvillitys tuo mukavaa vaihtelua viskeihin, mutta viime aikoina tuo trendi on ainakin jollain tasolla alkanut allekirjoittanutta puuduttamaan. Vielä kun tämä finistely tuntuu olevan nimen omaan tiettyjen tislaamojen harjoittama tapa, niin pistää mietityttämään onko perustuotteessa pahasti jotain vikana, kun sitä pitää ties mihin vanhoihin sillitynnyreihin tunkea.

Ei sillä, seassa on myös tervetulleita herkkuja. Maltti vaan tuntuisi valtilta, kun moni tislaamo tuntuu pärjäävän jo hyvin sillä valikoimalla joka suoraan tislauspannuun alun perin laitettua vierrettä vaihtelemalla tulee tuotettua.

______________________________________________________________________________

viskisieppo (27.11.2006 16.29.34)

Samaa ajatusta on tullut itelläkin pyöritettyä pääkopan syövereissä, mutta tislaamot pyörittää kuitenkin bisnestä. Onhan näissä kuitenkin hyviäkin viskejä joukossa, jos niistä vielä löytää jonkun herkun niin sehän on vain kotiinpäin. ;)

______________________________________________________________________________

Whisky (28.11.2006 6.08.16)

quote[viskisieppo (link)]:

Samaa ajatusta on tullut itelläkin pyöritettyä pääkopan syövereissä, mutta tislaamot pyörittää kuitenkin bisnestä. Onhan näissä kuitenkin hyviäkin viskejä joukossa, jos niistä vielä löytää jonkun herkun niin sehän on vain kotiinpäin. ;)

______________________________________________________________________________

JaRiMi (4.2.2007 17.36.02)

Tämä "finishtely" on tosiaankin äärimmäisen yleistä, varsinkin jos tislaamon omistaa pieni firma (vaikkapa indy-pullottoja) tai joukko sijoittajia / omistajia. Näin on esimerkiksi Edradourin, Arranin, BenRiachin, Bruichladdichin ja tiettyyn pisteeseen myös Springbankin kohdalla. ja turvetta -  tuntuu että turpeisia, savuisia viskejä tehdään vastauksena markkinoiden hinkuun samalla lailla kun 1980 luvun lopussa joka autosta tehtiin myös turboversio. Turvesavu on tämän päivän viskiturbo, kaikkihan haluaa savuisia viskejä...

Näissä on joukossa tosiaan hyviäkin viskejä, mutta ne tuntuvat hukkuvan massaan.

Eri ihmisillä eri maissa tuntuu olevan aika voimakkaat mielipiteet viskitislaamoista - toisten kohdalla finishtely hyväksytään (jopa) innolla - ja tästä esimerkkinä tämä Bruichladdich vaikkapa. Osaa sitten inhotaan samasta syystä. Varmaankin tuotteilla on myös asian kanssa tekemistä, mutta tunteista kumpuaa osa  8-)

Mitä tulee BenRiachiin, heillä on minusta erinomaisia tuotteita ja huonompia tuotteita - taitaa olla näin aika monella tislaamolla. Pidän kovasti tuosta Authenticus 21v:stä itse, ja olen maistanut muutamaa pienemmän erän vanhaa 1980 ja 1970 luvun Beniä jotka olivat erinomaisia (eivätkä kaikki edes turpeisia). On siellä huonompiakin.

On ollut mielenkiintoista havaita kuinka tämä tislaamo on Briteissä joko pidetty / inhottu. Loch Fynen mies ei suostu edes maistamaan, jotta voisi itse kommentoida (!!) - sanoo vaan että "joo, kuulemma on savuista, toivotan onnea uusille omistajilla (tarttevat sitä)". Jim Murray ja esim. Royal Mile Whiskies liputtavat kovastikin tislaamon tuotteita. Whiskymagissä Authenticus sai varsin hyvät arvostelut.

______________________________________________________________________________

Quercus (18.4.2007 18.33.23 last edit 18.4.2007 18.35.50)

Avasin Alkon lippulaivamyymälästä ostetun 20-vuotiaan BenRiachin, joka on pullotettu vuonna 2005 (25.10.2005, 30901BB), ja korkkasin rinnalle miniatyyrin 2004 pullotettua erää. Täytyy kyllä sanoa, että kyse on täysin eri viskeistä! Alkon pullon kanssa hunajat saa tosiaan unohtaa, kuten misa totesi aiemmin.

Ulkoisestikin pakkauksissa ja pulloissa on eroja. Alkon pullossa tislaamopiirros ja ikämaininnan numerot ovat sinisävyiset, 2004-tavarassa ruskeasävyiset. RMW:n sivuilla on kuva ruskeasävyisestä pullosta ja tislaamon virallisilla sivuilla Alkon pullon kuva. Pakkaus on päivitetty mutta en ymmärrä, miksi uutuuden kyljessä kuitenkin kuljetetaan edelleen makuilmauksia kuten "honey" ja "rich honey". Vuoden 2004 versio vastaa jokseenkin sekä Murrayn arvioita että tislaamon omia.  

2004-version tuoksun yleisvaikutelma on makea, aavistus vaniljaa, orvokkia, yllättävän hunajainen. Ananasaromi (säilykemurska) on todella selvä, ja myöhemmin se muuttuu kirpeäksi ja jopa sitruunaiseksi. Maussa makeus tulee suklaasta ja hunajasta, tammi tuntuu kuivana ja mausteisena, vaniljaisuutta ja kirpeyttä. Jälkimaku on melko lyhyt ja pähkinäisten sävyjen hallitsema.

2005-version tuoksu on alkuun raikkaampi, mineraalinen, aavistuksen suolainen, mallas antaa jonkin verran makeutta, puu tuntuu kirpeänä. Maussa alussa hentoa meriheinämäisyyttä, etenkin kun suuta maiskuttaa. Tuore, märkä ruoho raikastaa maun; ajan kanssa hentoa hedelmää kuten omenaa ja avokadoa. Vaniljan makeutta aromaattisena, rommi-ruokosokeriin sekoittuneena, vanhan puun moninaisia vivahteita. Makua ja etenkin jälkimakua hallitsee fenolinen kirpeys, mutta luulen sen olevan peräisin tammesta, joka tuntuu tässäkin kuivana. Jotain vivahteita Authenticuksesta, turpeisuudesta, mutta aivan liian vaimeina ja puhtaina (unpeated).

Tämä olikin hyvä tekosyy kaataa seuraavaksi lasiin 21-vuotias Authenticus. Kontrasti on voimakas. 20-vuotiaan rinnalla Authenticus tuntuu Laphroaigilta. Kuivan Authenticuksen rinnalla nyt 2005-versiosta alkaa löytyä hunajaa :o

Alkon versio on selkeästi eri tuote kuin hunajainen edeltäjänsä, mutta minua viehätti intensiivisyys ja fenolinen kirpeys. Tosin samalla Alkon pullosta on vaikeampi uskoa, että kyseessä on parikymppinen viski. Todennäköisesti BenRiachin batcheissä esiintyy huomattavia eroja — ettei tässä nyt sen kummemmasta asiasta ole kyse — mutta tällainen tasting palauttaa aina mukavasti maanpinnalle ja auttaa ymmärtämään, ettei makuarvioihin aina kannata sokeasti luottaa. Kansainväliselläkin palstalla pohditaan tällä haavaa, am I a Jim Murray Bible points/tasting notes w h o r e... :D ;D

______________________________________________________________________________

Ize (19.4.2007 5.11.12)

BenRiachin tislaamon tuotteita on (myös) tullut hävettävän vähän kokeiltua. Signatoryn Heavily Peated on ainut pullote, jonka olen sattunut hankkimaan ... ja se kyllä minusta olikin varsin mainio Islay -korvike. :)

______________________________________________________________________________

Quercus (7.5.2007 17.59.33 last edit 7.5.2007 18.01.04)

20-vuotiaiden BenRiach-viskien vertailu oli sen verran mielenkiintoista, että jatkoin tänään eri erien rinnakkainvertailua parilla uudella pullotteella:

The BenRiach 21 yo Authenticus Peated Malt (OB, 1st Batch, 2005, 46 %)
The BenRiach 21 yo Authenticus Peated Malt (OB, 2006 Release, 46 %)

Ensimmäisellä syvällä nuuhkaisulla sieraimissa kirpaisee. Kummankin viskin tuoksu muistuttaa läheisesti Laphroaigin peruskymppiä, vaikka selvä merellinen raikkaus puuttuu; BenRiacheissa erottuu kauniisti puun vaikutus. Savun ja turpeen yhdistelmä kehittyy pehmeäksi (se sekoittuu maitokaakaoon), kun kuivuus alkaa väistyä, vaikka tammen kirpeys säilyy. 2006-BenRiachista löytyy turpeen ja savun alta hedelmää, aivan kuin kirpeän raakoja vihreitä omenia. First Batchistä ei löydy kaakaota, vaan kirpeys (sekä turve että omena) hallitsee koko tuoksun ajan. Ensimmäisessä julkaisussa turve tulee myös tuoksussa selvemmin esille ja vaikutelma on jotenkin "laphroaigmaisesti likaisempi".  

Maku on kummassakin täyteläinen: alussa vuoroin pehmeää savua ja tummaa suklaata. Maun kehitys 2006-pullotuksessa muistuttaa Bowmoren 17-vuotiasta. Bowmoremaisuus säilyy hitaasti vaimenevassa jälkimaussa, josta paljastuu tammea ja teetä maun kuivuessa. Vuoden 2005 pullotus aloittaa suklaateemalla, mutta alkumaku on toisen pullotteen rinnalla huomattavasti makeampi: suklaan lisäksi mehukkaita appelsiinejä, jopa rusinaisuutta (kuivattua hedelmää). 1st Batchistä löydän yhtymäkohtia Ardbegin Teniin Bowmoren sijasta (sitrus, suun kietova turve). Myös 2005-pullossa maku kuivuu nopeasti, mutta siinä kehitys on huomattavasti brutaalimpaa: turvetta, pistävää mausteisuutta ja tammen poltetta, espressokahvia, tupakansavua — kaikki makuaistimukset ovat selviä ja tulevat sykäyksittäin, kun taas 2006:n kuivuminen tapahtuu tasapainoisesti, hitaasti ja savu-turve kumahtelee kauniisti.  

Ensimmäinen pullotuserä on huomattavasti parempi ja islaymaisempi. Tasapainoisen ja vivahteikkaan tuoksun osalta minua kuitenkin miellytti enemmän 2006-pullotus, jossa myös 21 vuoden kypsytys tuntui todenmukaisemmalta ja aidolta.

______________________________________________________________________________

misa (3.12.2010 21.50.16 last edit 3.12.2010 21.51.24)

Kokemus BenRiachin 1977 33-v. PX- sherry (1033) jälkikypsytetystä.

Puhdas ja raikas sherrytynnyri vaikutus. Runsas ja pyöreä, eikä missään nimessä "over the top". Juomasta löytyy lihaisuutta ja ryhtiä. Jotenkin jouluinen. Glögiä, kahvia ilman kitkeryyttä (tai pikemminkin niitä papuja), rusinoita (makeita) ja suklaista maustekakkua. Hiven minttutoffeeta. Taustalla pikkuriikkisen liimamaisuutta, mutta ei häiritse. Paksuhko suutuntuma muuttuu hieman limakalvoja kuivattavaksi, mutta kertakaikkiaan kiitettävä suoritus.
Olisin luullut tätä kyllä täysin PX-sherrytynnyrikypsytetyksi, eikä "vain" jälkisellaiseksi. Ehkäpä täydet 33 vuotta olisi pilannut tämän juoman. Näin saatiin iäkästä, arvokkaan oloista juomaa, joka ei kuitenkaan ole puisevaa. Toisaalta en ole ikinä kuulunutkaan "finishtelyjä" soimaavaan koulukuntaan.
Jos vertaa esim. Glendronachin PX- versioihin 1989 ja 1994, on tämä tavallaan selväpiirteisempi. BluRay vs. DVD. 1989 oli mielestäni tosi hyvä, mutta tämä ehkä vielä parempi. 1994 on jotenkin kantikas, eikä pärjää näistä kummallekaan

______________________________________________________________________________

Villain (29.5.2011 19.31.57)

Olen aiemmin maistellut parikin BenRiachin finisteltyä tuotosta (ainakin PX ja Sauternes), mutta tislaamon viimeistelemätön tarjonta oli minulle pitkään täysin tuntematonta. Asian korjatakseni hankin alkuvuodesta neljän minipullon "Classic & Peated" setin, jossa siis 10yo Curiositas, 12yo, 16yo ja 21yo Authenticus - nuo hölmöillä nimillä pilatut siis turpeistettuja.

10yo Curiositas ja 12yo tuli maisteltua jo aiemmin ja totesin molemmat jokseenkin tylsiksi, joskin nuoremmassa oli reilusti enemmän luonnetta ja oli siksi mielestäni parempi. Äsken kaadoin sitten laseihin nuo loput ja koitan tässä kirjailla jotain ylös samalla kun maistelen.

16yo (43%) on yllättävän hienostunut. Tuoksu oli alkuun varsin hento, mutta kehittyi pian mukavan hunajaiseksi ja pehmeäksi. Maku on lievä pettymys: ruohoinen kitkerä sitruunatee hallitsee ja jättää selkeimmän jälkimaun, hedelmällisten vivahteiden jäädessä todella ohuiksi. Ei todellakaan mikään "sweet sixteen", pikemminkin "earl grey" - eikä hunajaakaan ole tarpeeksi.

21yo Authenticus (46%) on heti tuoksultaan huomattavan paljon voimakkaampi ja väittäisin monipuolisemmaksikin - tosin pientä "likaisuutta" on myös havaittavissa (toisin kuin 16yo:ssa, jonka tuoksu on hyvin "puhdas"). Märkää multaa, jotain trooppisia hedelmiä, savua, pieni häivähdys pippuria. Maussa samoja elementtejä; turve on varsin kevyttä ja pehmeää, eli ei siis kovin Islay-tyylistä. Huomattavasti parempaa kuin tuo teini. Vasta nielaistessa se sama teemäinen kitkeryys puskee nurkan takaa päälle ja jää ikävästi suuhun maistumaan - ei hyvä. Vesitilkkakaan ei muuta asiaa, ainoastaan pehmentää kokonaisuutta hieman.

Muistan maistaneeni Uisgessa pariakin vanhempaa viskiä, joihin sitruunateen vivahde sopi oikein hyvin eikä peittänyt muita makuja (ainakin se Caperdonich oli yksi tällainen), mutta näissä BenRiacheissa se ei vain toimi - varsinkin tuo jälkimaku on mielestäni epämiellyttävä. Ilman sitä olisin voinut väittää Authenticusta oikein hyväksi viskiksi, mutta nyt jäin vähän kahden vaiheille.

Ehkäpä vika on minussa, mutta uskaltaisin tämän session jäljiltä väittää, että syy BenRiachin viimeistelyvillitykseen on siinä, ettei puljun tuotanto "puhtaana" yksinkertaisesti maistu kaltaisilleni "perusharrastajille", kun taas ainakin osa noista finistelyistä on ollut mielestäni ihan juotavia. Alan "gurut" tuntuvat toki olevan eri mieltä. Mutta vaikkei esim. 15yo PX-versio mielestäni mikään huippuviski olekaan, on sen sherryinen jälkimaku niin miellyttävä, että juon sitä huomattavasti mieluummin kuin kumpaakaan näistä tänään maistamistani.

-V

______________________________________________________________________________

Mushinico (31.7.2013 21.27.38)

BenRiach 27 Year Old 1984 Peated, PX Sherry Cask #1052, 50,7%

Kyseessä siis Benriachin 27-vuotias turpeinen ja Pedro Ximenez viimeistelty 1984-vuoden tisle. Tämä kuuluu Benriachin single cask julkaisuihin joita julkaistaan erissä. Pullotettu heinäkuussa 2012 ja yksi 258:sta pullosta, jotka saatiin tynnyristä numero 1052. Vuonna 2012 julkaistun SC-sarjan tynnyreitä oli kaikkiaan kymmenen ja nämä oli kaikki erilailla viimeistelty tai kypsytetty. Katsotaan mitä tämä "käsin valikoitu tynnyri" sai aikaan.

T: Lämpimän turpeinen ja kermatoffeinen. Aika hienostuneet kerrokset. Löytyy turpeista savuisuutta ja samalla leveää mausteisuutta kahvin, toffeen, suklaan ja rusinaisen sherryn muodossa. Hienosti tulee sherry taustalla. Ikäänkuin savu ja sherry taistelisi kumpi tuoksu on parempi, mutta nämä ovat kuitenkin niin tasavertaisia, että sulautuvat sopivasti yhteen antaen tilaa toisillensa. Hengitettyään hieman, sherryisyys saa lisää ulottuvuuta ja kahvisuus korostuu hieman.

M: Turve ja potkiva savu valtaa makuaistin ensimmäisenä. PX tulee hieman jälkikäteen mukaan makeana rusinana, kuivana viinimäisyytenä ja hieman happamana luumuisena jälkimakuna. Alussa siis turve, välissä turvesavu ja sherrymaku, näiden jälkeen avautuu mausteisuutta ja viinimäisyyttä ja lopussa savuisuus jää pyörimään kaiken muun rinnalle. Pitkä jälkimaku.

Kohtalaisen monipuolinen viski. Kyse on aika voimakkaasta viskistä ja ei niin helposta. Nyt juuri ei löydy mitään niin sopivaa verrokkia tälle kaapista, jotta voisi hieman rinnan maistella. Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jätti.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (28.1.2014 16.52.15)

Nyt on blogissa myös Benriachit ojennuksessa omana hakemistonaan.
http://smokeonthewater-fin.blogspot.fi/2014/01/sotw-blogin-benriach-hakemisto.html

______________________________________________________________________________

Mushinico (28.1.2014 17.50.49)

quote[2E3032363802323302293538022A3C29382F5D0 (link)]:

Nyt on blogissa myös Benriachit ojennuksessa omana hakemistonaan. http://smokeonthewater-fin.blogspot.fi/2014/01/sotw-blogin-benriach-hakemisto.html

______________________________________________________________________________

smoke on the water (28.1.2014 18.40.21)

quote[4B73756E6F686F6569060 (link)]:

quote[2E3032363802323302293538022A3C29382F5D0 (link)]: Nyt on blogissa myös Benriachit ojennuksessa omana hakemistonaan. http://smokeonthewater-fin.blogspot.fi/2014/01/sotw-blogin-benriach-hakemisto.html En ole asiaa tutkinut itsekseni, mutta mitenkä tuo hakemisto poimii uusimmat julkaisut? Pitääkö ne käsin lisätä listoille?

______________________________________________________________________________

Fisu (10.1.2015 21.48.06)

Pistetääs kyssäri vaikka tähän threadiin. Viikon päästä olis tarkoitus maistella pari Benriachia:
Madeira Finish 15yo
Dark rum finish 15yo
Bernie Moss Intensly Peated
Arumaticus 12yo
Itselle Benriach on suht outo. Ehdotuksia missä järjestyksessä nuo kyseiset kannattaisi maistella?

______________________________________________________________________________

Mushinico (10.1.2015 22.50.06)

quote[0C23393F4A0 (link)]:

Pistetääs kyssäri vaikka tähän threadiin. Viikon päästä olis tarkoitus maistella pari Benriachia: Madeira Finish 15yo 2. Dark rum finish 15yo 1. Bernie Moss Intensly Peated 4. Arumaticus 12yo 3. Itselle Benriach on suht outo. Ehdotuksia missä järjestyksessä nuo kyseiset kannattaisi maistella?

______________________________________________________________________________

badger (11.1.2015 13.30.24)

1. Madeira Finish 15yo
2. Dark rum finish 15yo
3. Arumaticus 12yo
4. Bernie Moss Intensly Peated

Oma järjestykseni olisi tämä. Makein madeira ensimmäiseksi, sitten hieman kuivempi rommi finistelty, sitten turpeinen rommi finistely ja viimeiseksi turvepaukku.

Viimeistä en ole maistanut, muut on tuttuja. Madeirasta tykkäsin eniten ja jos sattuu saamaan käsiinsä Benin madeira single caskeja kannattaa kokeilla. Ainakin 1995/2014 cask 5962 on oikein hedelmäsalaattimaisen makoisa :)

______________________________________________________________________________

Gooner (11.1.2015 14.37.53)

Omat melko vähäiset kokemukseni BenRiachista ovat edeltäjien kaltaisia. Virosta halvalla saatavista Hart of Speyside on aivan kelvoton litku, sopii lähinnä omien kypsytyskokeilujen alustaksi ja Curiositas on heikoin savuviski, jota olen maistanut. Toista ääripäätä edustaa SMWS:n pullote, aivan loistava. Siinä välillä olen pitänyt Port ja Tawnyport finistelyistä, mutta mikää maistamani savuversio ei ole innostanut.

______________________________________________________________________________

Fisu (11.1.2015 20.53.19)

Kiitti, finistelyiden järjestyksessä taidan ostaa noi badgerin perustelut ;) Savuisten kanssa arvoin kovasti mutta nämä kommentit ratkaisi sen että pistetään nuorin maistiainen viimeiseksi :)

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (5.12.2015 23.28.58)

Benriach 17y.o Solstice 50%

T:  Navetan pihalla heinän seassa poltettua kumia. Aika mukava viinimäinen turpeisuus, lihaisaa/mausteista savua, paksua pehmeää lääkemäisyyttä, vanilja pehmentää pakettia. Mielenkiintoinen, joskin hieman rauhaton.
M:  Islayn viskit harvoin maistuvat palaneilta vaikka ovat savuhirviöitä. Mutta tämä maistuu palaneelta. Fariinisokerin ja grillimausteen sekoitus. Ei nyt pahaa muta aika outo ja sekava kyhäelmä. Kun korkeintaan keskikertainen viski yritetään naamoida isojen poikien keitoksi on tulos vähän...niin...jälleen päälle liimattu katu-uskottavuus.

______________________________________________________________________________

Gooner (6.12.2015 7.32.44)

quote[1C2F39701F383A3F34385D0 (link)]:

Benriach 17y.o Solstice 50% M:  Islayn viskit harvoin maistuvat palaneilta vaikka ovat savuhirviöitä. Mutta tämä maistuu palaneelta. Fariinisokerin ja grillimausteen sekoitus. Ei nyt pahaa muta aika outo ja sekava kyhäelmä. Kun korkeintaan keskikertainen viski yritetään naamoida isojen poikien keitoksi on tulos vähän...niin...jälleen päälle liimattu katu-uskottavuus.

______________________________________________________________________________

Toni V (13.12.2015 17.06.20)

quote[636A65657E660B0 (link)]:

quote[1C2F39701F383A3F34385D0 (link)]: Benriach 17y.o Solstice 50% M:  Islayn viskit harvoin maistuvat palaneilta vaikka ovat savuhirviöitä. Mutta tämä maistuu palaneelta. Fariinisokerin ja grillimausteen sekoitus. Ei nyt pahaa muta aika outo ja sekava kyhäelmä. Kun korkeintaan keskikertainen viski yritetään naamoida isojen poikien keitoksi on tulos vähän...niin...jälleen päälle liimattu katu-uskottavuus. Olisiko tuossa vastaus siihen, miksi en ole innostunut Riachin savuversioista... palaneen maku, kyllä. Viimeksi pohdin tuota kun maistoin yhtä 17 yo savuversioita... ei huonoa, mutta ei pärjää Islayn tuotteille, no Bunnan savuversioita lukuunottamatta.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (13.12.2015 19.28.28)

En kokeillut vettä. Sitten kun juon sämplen loput niin pitää kokeilla.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (16.4.2016 21.45.07 last edit 16.4.2016 21.55.31)

Benriach 20y.o 43% OB (tislaamo sinisellä)

T:  Makea mausteinen ja hieman suklainen sherry. Raikkaus ja vanilja tekevät sherryisyydestä ei-liian-hallitsevaa. Punaista hedelmää, vaahtokarkkia. Ikä tuo jälleen mahtavaa tasapainoa ja monimuotoisuutta jota ei koskaan nasseista löydy.

M:  Maku ei ole kovin makea mutta kovin toimiva. Yrttinen sherry, paahteisuus, vanilja ja hyvin rauhallinen suutuntuma tekevät tästä erittäin hyvän viskin. Käsittääkseni hinta/laatusuhde on kohdillaan. Positiivinen ylläri.  

Tästä taitaa olla paljon versioita ja esim. Serge ei mainitse mitään sherrystä. Mutta sitä tässä ainakin on paljon.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (21.12.2016 21.28.30 last edit 21.12.2016 21.54.53)

Benriach 1976 33y.o for the whisky fair c.3558 47,4% OB

T:  Huikea tuoksu!! Kuin 1970-luvun Laphroaig ilman savua. Ananasta, hunajamelonia, valkoherukkaa lehtineen, nokkosta, raakaa mangoa, valkosuklaajäätelöä, kermaa....(sencored by the ampb). On muuten pieni turpeen vivahde. Sokerista sitruunaa.
M:  Kuulas, nokkosherukkaa, jotain irkkuviskin herkkyyttä ja raikkautta, keltaisia hedelmiä ja jälkimakuakin piisaa. Mahtavaa...

Kiitos Poppelille. Ehkä paras tuoksu viskissä koskaan. Ajattele jos olis lightly peated....toki voihan se ollakin.

______________________________________________________________________________