Pyöräillen ja maistellen Speysidella

______________________________________________________________________________

Matka alkoi Ryan Airin karjavankkureilla Tampereelta ja jatkui Frankfurtin kautta Glasgowhun. Glasgoussa oli pakko yöpyä kun Ryan Air tunnetusti lentelee viheliäisiin aikoihin.
Seuraavan aamuna varhain loikkasimmekin sitten junaan kohti Aviemorea. Maisemien jylhistyessä alkoi näkyä muutamia pagodejakin ja mieliala nousi ehkä vielä korkeammalle kuin lumihuippuiset vuoret.
   
Aviemoren keskustassa näkyikin runsaasti lumilautailijoita, jotka olivat menossa rinteeseen. Suunnistimme reippain askelin kohti polkupyörävuokraamoa ja muutama sata metriä keskustasta edestämme loikkikin jo Glenfiddis -pillosta tuttu sarvipää kauris. Tuota unenomaista näkyä ja perille pääsyä juhlistimme istahtamalla kaiteelle ja ottamalla Macallan 10 pullon suusta pienet huikat.

Päästyämme pyörien selkään alkoi matkan todellisen idean toteutus. Meillä oli tarkoituksena ajaa ikuvanhaa Speyside Roadia pitkin Aviemoresta Dufftowniin asti. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, siitä myöhemmin.

Maisemat olivat Kanadan, Sveitsin ja Suomen risteytystä, tosin kaikilta niitä parhaimpia paloja. Flora& Fauna oli todella kohdallaan. Spey jokeen virtasi vuorilta pieniä jokia ja puroja yhtenään ja vesi oli kirkasta joskin hieman rusehtavaa turpeesta johtuen. Komeita kivisiltoja, riippusiltoja ja useita metallisiltoja tuli ylitettyä matkan varrella. Kauriita, pupuja ja monenlaista elävää tuli yhtenään vastaan. Valtavia puita, jyrkkiä rinteitä ja vihreitä laaksoja. Sanat eivät riitä kertomaan. Kuviakin olisi, mutta toistaiseksi en ole onnistunut niitä tänne liittämään.

Sen sijaan lienee tarkoituksenmukaista kertoa hieman tislaamoista ja viskeistä matkan varrelta. Ensimmäisen päivän aikana ajoimme Aviemoresta Nethy Bridgen ja Grantown of Speyn kautta Cromdaleen. Yövyimme The Haugh nimisessä B&B:ssä ja nautimme haggista turnipsin kera. Nam. Siellä tuli maistettua Te Baugh nimistä blendaria, joka oli etiketin mukaan Gaelig Whisky. Tämä savuinen ja kevyt blendari ei sen jälkeen tullut missään eteemmme. Kannattaa maistaa jos sattuu kohdalle. Lopetimme päivän jo aiemmin mainitun Maccan siivuun.

Ensimmäinen tislaamo jonka pihaan surautimme oli Tormore. Olimme Cromdalen jälkeen nousseet Suomen mittakaavassa tunturin yli ja rämpineet itsemme hikimäräksi sekä kuraiseksi lammaskarsinoissa. Lopulta olimme luovuttaneet ja siirtyneet tielle, joka myös lahjoitti meille parin kilometrin mittaisen nousun. Vesi oli loppunut ja jostakin oli saatava lisää, äijät oli melko loppu. Tislaamo oli suljettu, mutta puutarhuri antoi meille jäävettä termarista. Olipa se hyvää, viskistä viis.

Matka jatkui ja jo kohta huomasimme nestehukan hiipivän takaisin. Kuinka ollakaan Tamdhun tislaamolle ei ollut pitkä matka ja ystävällinen henkilökunta tarjosi henkilökunnan taukotilasta vettä. Ei voi kuin kiitellä ihmisten ystävällisyyttä ja mukavuutta. Täältäkään ei olisi viskiä saanut, sillä tämäkin oli suljettu. Strickly forbidden niinkuin taukotilan ovessa luki.
Seuraavana Knockando näytteli kulkijoille pannujaan avoimesta nosto-ovesta. Ilmassa tuoksui kantavierteen imelä tuoksu. Meillä oli kuitenkin tarkoitus päästä iltapäivän lopuksi Craigellachiehen ja jatkoimme matkaa. Aberlourin Walkersin keksitehtaan tuoksuissa silmiimme tarttui joen toiselta puolen Macallanin tislaamo. Tekivät näemmä uusia varastoja mäelle tislaamon yläpuolelle.

Aah! Craigellachie. Tässä paikassa on jotain ihan muuta. Varsinkin hotellimme Highlander Inn. Se ei välttämättä johdu niistä 200 viskistä baarissa tai hyvistä ruuista, vaan se henkilökunta ja tunnelma. Täällä olet samassa veneessä olit sitten John Grant V tai tasamaan tallaaja Suomesta. Kaikki ovat henkilökunnalle samaa, viskiä rakastavaa kaveriporukkaa.

Kävimme myös viereisessä Craigellachie hotellissa, joka on tunnettu n. 700 viskistään. Paikkahan on sisältäpäin kuin viskinystävän taivas. Pullohyllyt kiertävät koko whiskybaariin ympäri, mutta.... Henkilökunta on vaihtunut tiuhaan ja viskitietous on melko haparoivaa. Tämänkinkertainen kyyppari Hollannista oli ollut aikaisemmin Kyproksella baarimikkona ja oli tutustunut viskeihin vasta pari vuotta sitten. Nyt tällä herralle oli jo langetettu vastuullinen tehtävä lisätä viskien määrää.
Pyysin ensin herraa suosittelemaan jotain ja kerroin ettei savuinen sekä turpeinen uisge ollut makuumme. No, metsäänhän se meni kun huomasimme, että laseihimme kaatui Benromachin pullosta huttua. Savuahan siinä oli juu, eikä se muutoinkaan ollut kovin suunmukainen. Mikälie purjehdus kisan kunniaksi tehty nuorehko luomus, se kyypparin mukaan oli.
Toinen viski pitikin valita itse ja kyllähän se Glenrothesin 1991 oli ihan eri ohraa. Sen pehmeä pitkä maku oli kuin kermaa raparperin jälkeen. Siirryimme takaisin oman hotellimme lämpöiseen atmosfääriin.

Ensimmäisen illan tastingiin tuli seuraavat:

LINKWOOD 1989 59,2% JMCA
GLENDRONACH 15 y 40% OB
TOMINTOUL 16y 40% OB
CAPERDONICH 1972 33y 41,9% DTC
MOSSTOWIE 30 y 48,1%
LONGMORN 1973 49,4% DTC

Yllättäen Glendronach vei voiton sherrymäisenä, pähkinäisenä ja tayteläisempänä kuin muut. Muita vaivasi kukkainen ohut hedelmäisyys ja lyhytmakuisuus. Hollannista tullut kaksikko oli samoilla linjoilla maistettuaan saman setin eli ylilento nro 6. joka sisältää hieman vähemmän tunnettuja Speysidereita.
Veiressä jenkkikasikko taas hehkutteli tavanomaisempaa Aberlourin apunappia, kun alkuillasta olivat kehuneet jenkkiviskin Oregonista maasta taivaaseen. Tosin kehuivat vuolaasti myös viinit,oluet, maat ja mannut. Kyllä meitä muita hymyilytti.

Baarin toinen omistaja Tatsuya tarjosi meille illan aikan Hokushun japsiviskin. Oikein kelpo viskihän se oli, muistaisipa vaan jotain muutakin siitä...perinteiseen tapaan ilta päättyi huoneessa Maccaan.

Seuraavana aamuna polkaisimme kohti Dufftownia, mutta matkalla pysähdyimme kahdesti. Ensin tuli Glenfiddish, jossa poikkesimme vain pihalla. Ei silleen suosikkiviski, mutta tislaamokierrosta on kehuttu. Mutta meillä oli hinku Whiskyshoppiin. Sitten tuli Mortlach, joka kiinnosti, mutta se oli suljettu. Ei kun ostoksille. Maisteltuamme kolmea Mortlachia Wiskyshopissa ja lähetettyämme ostopullot kotiin suunnistimme kohti Macallania. Iloisna mielin Mortlacheista matka taittui nopeasti ja muistikuvat Morteista jäivät myös taakse. Muistan, että siinä oli kahta 15 v eri tislausvuosilta ja yksi 12 v. Eivät peitonneet 16y Flora%Faunaa. Pitäis aina pitää joku vihkonen ja kynä mukana.

Fiddish joen ja Speyjoen nurkassa on muailman pienin Puubi. Fiddishsite Innin pubi on arviolta 15 neliötä, johon kuuluu tilan jakava baaritiski. Asiakkaille jää siis 8-9 neliötä temmellyskenttää. Tulimme paikalle nklo. 11:00 ja siellähän oli täysi meininki päällä. Keski-ikä viidessä asiakkaassa oli 70 ja taisi baarin pitäjä olla kaikkein vanhin. Kovat vedonlyönnit oli menossa ja viski sekä olut virtasivat. Seinillä samat herrat oli ikuistettuna valokuviin, joissa myös isot Speyjoen lohet näyttelivät suurta osaa.
Koko Flora&Fauna sarja oli hyllyssä lukuunottamatta Morttia. Kysyin baarin pitäjältä mikä syy moiseen ja hän vastasi sen olevan tiukassa. Oli yrittänyt saada jo useamman päivän, mutta kun tavara alkaa loppumaan. Keskustelun ymmärtäminen oli sangen vaikeaa, sillä äijät turisivat vahvaa murretta ja ohran jyviä oli alkanut kertymään kielen alle. Tulimme siihen tulokseen, että VISKINJUONTI PIDENTÄÄ IKÄÄ.

Nyt keulat kohti Macallania. En tiedä mistä johtui, epäkonventionaalisesta pukeutumisesta(kalvopuku) vai korvat ylittävästä hymystä, mutta kyyti Maccalla oli upeaa. Vierailukeskuksen neito heittäytyi kyselemään mistä olimme ja minne matkalla sekä maistuisiko pieni viskimaistiainen. Muiden paikallaolleiden matkailijoiden katsellessa nuivina vieressä kilautimme pian tastinglaseja. Laseissa olikin jotain aivan muuta kuin perustuotteita, sillä neito oli lorauttanut niihin replikaa vuodelta 1876. Kyllä viski silloinkin on ollut hyvää, mutta arvioisin sen olevan alle kymmenvuotiasta ja sherryä ei juuri nimeksikään. Melko lailla samanlaista kuin 1841, joka köllii kotona, joten ei hirveää kehitystä 30 vuoden aikana. Ei tainnut viski liikaa vanhentua noihin aikoihin...
Ostettuamme tuliaiset tutustuimme tiluksiin ulkopuolisesti, sillä jälleen festifaali oli syönyt vapaat tislaamokierrokset. Seuraavalla kerralla sitten, uusi matkasuunnitelma alkoi nimittäin kypsyä noihin aikoihin.

Yöpymispaikkojen vähyydestä johtuen lähdimme paluumatkalle. Masokismia ja itseinhoa saattoi olla ilmassa, sillä polkaisimme samoilta sijoilta Grantown on Speyhin asti. Aamupäivän maistiaiset ja oluet sotkeutuivat mahassa fish&chipsiin, kun punnersimme ylös mäkiä. Onneksi tilastollisesti on laskettu, että jokaista nousua vastaan on yksi lasku. Pärs krotiilinnahalla ja olkapäät repunpainosta lommolla kaaduimme ensimmäiseen B&B:hen joka Grantownissa tuli vastaan.
Pikku lepo ja viimeiset siivut Maccasta. Tämä äkillinen tyhjyydentunne sai meidät kimpoamaan pystyyn ja siirtymään läheiseen pikkupuotiin. On se niiin kaunista katseltavaa ne viskihyllyt sielläpäin. Tuolla kertaa kauneus oli vielä hinnassakin, sillä Aberlour 10 oli TARJOUKSESSA 14,90 puntaa. Siinä hivellessäni pulloa hyllyllä, käveli takaani kumarassa reilusti yli 70 v mummo ja sanoi "very good whisky" jatkaen köpötellen matkaa. Voi kiesus, aivan upeaa meininkiä.

A/Lauri on kyllä suunmukaista muutenkin, mutta tuohon hintaan se maistui vielä paremmalta. Parin nipin jälkeen siirryimmekin läheiseen pubiin. Täytyy kyllä sanoa, että meidän mielestämme oluet eivät ole Skotlannin parasta antia. Jotenkin ne eivät oikein sovi suomalaiseen suuhun. Paikalliset oluet ovat varsin erikoisia, useimmat sakean, makean, paksun maltaan makuisia ja sitten se jokapaikan hanahöylä Tennent on taas ihan litkua. Onneksi lähes joka paikasta löytyi myös hanaoluena Belgialaista Stella Artoisia, joka on ihan ok pirtelöä.
Mutta on siellä niitä viskejä. Jokainen surkeinkin luukku pitää sisällään parin suomalaisalkon valikoiman verran hyviä maltaita. Erikoinen piirre oli myös se, että joka paikassa missä me vierailimme oli huomattavan iäkästä kansanosaa,  josta pidettiin erityisen hyvää huolta.

Viimeisenä pyöräilypäivänä otimme melko rennosti. Keli oli loistava ja matka takaisin Aviemoreen lyhyt verrattuna edellisen päivän mankelointiin. Luovutettuamme vasyneenä mutta onnellisena fillarit vuokraamoon toistimme tutun etapin päätösrituaalin ottamalla huikat Aberlouria. Matka oli ollut onnistunut, emme kastuneet kertaakaan. Kokemuksia ja hienoja maisemia oli reppu täynnä.

Cairngorm Hotelli on aivan vastapäätä Aviemoren rautatieasemaa. Komea kivihotelli on sisältä täynnä skottihumppaa miekkoineen ja kymmenine kauriinpäineen. Sinne siis viimeiseksi yöksi.  Hotellin baari on aivan loistava ja siellä aika vierähtikin lopulta valomerkkiin asti, kun seuraavana päivänä ei tarvinnut enään ajaa. Kansainvälinen avoin meininki ja kaikilla oli hauskaa. Ketään ei ollut umpijurrissa, kuten ei koko reissun aikana muissakaan pubeissa.
Aamulla huomasimme, että se halvennusmyynnissä ollut Aberlour olikin viallista. Se oli haihtunut pullosta, kun korkki oli jäänyt pöydälle...

Aivan kaikkia maistettuja viskejä en lähtenyt tässä matkatarinassa listaamaan. Glen Ord, Edradour, ja moni muu hyvä viski olisi vaatinut parempia muistiinpanoja. Nautintahetkellä vielä kuvitteli, että kyllä minä tämän vuosikerran tai iän muistan, mutta niin ne vain unohtui, kun kovalevy täyttyi kovaa vauhtia mielenkiintoisista asioista ja muista viskituttavuuksista.

Kaikenkaikkiaan B&B:t oli edullisia ja erittäin hyvälaatuisia. Englantilaisten haukuttu ruoka oli todella hyvää ja halpaa. Kallein ravintola-annos lammasta maksoi 7,50 puntaa ja halvin fish&chips 2,30 puntaa. Fillarivuokra oli 60 puntaa/nassu viideltä päivältä. Pyörät olivat uudenkarheita Konan maastopyöriä, kypärineen ja korjausvälineineen. Kun lennot maksoivat kahdelta hengeltä yhteensä 385 euroa, ei voi sanoa että matka olisi ollut hinnan kiroissa.
Suosittelen vastaavaa matkaa jos ulkoilu, upeat maisemat, historia, kalastus ja viski kiinnostavat. Niin juu, olisin ehkä mennyt kalaan, mutta se oli kallista. 100 puntaa päivä. Pitäkää tunkkinne, Tenolla saa 40 kypällä. 

Jos vaan mitään kysyttävää jollekin mieleen pälkähtää, niin passaa kysellä. Osoitteita ja hintatietoja löytyy. Alan pähkäilemään kuvien liittämistä, alkaa tää runoilu riittää.

______________________________________________________________________________

MrBeam (2.8.2008 19.41.35)

Tännehän oli ensikirjailun jälkeen tullut mahdottoman paljon tarinaa lisää, jonka puolivahingossa huomasin. Koska forum ei (tietääkseni???) näytä jälki-edittejä uusina vastauksina, arvelen monelta muultakin jääneen tämä alkua lukuunottamatta huomiotta, joten nostetaan ylös..

Oikeastaan aika huonoa mainosta Craigellachie-hotellille tuollainen baarimichael. Paljonko tuli kilometrejä pyörän mittariin?

______________________________________________________________________________

JaRiMi (2.8.2008 20.44.57)

quote[6C5F5959585F442D0 (link)]:

Laseissa olikin jotain aivan muuta kuin perustuotteita, sillä neito oli lorauttanut niihin replikaa vuodelta 1876. Kyllä viski silloinkin on ollut hyvää, mutta arvioisin sen olevan alle kymmenvuotiasta ja sherryä ei juuri nimeksikään. Melko lailla samanlaista kuin 1841, joka köllii kotona, joten ei hirveää kehitystä 30 vuoden aikana. Ei tainnut viski liikaa vanhentua noihin aikoihin...

______________________________________________________________________________

Artturi (3.8.2008 7.38.13)

quote[4B744463676B060 (link)]:

Tännehän oli ensikirjailun jälkeen tullut mahdottoman paljon tarinaa lisää, jonka puolivahingossa huomasin. Koska forum ei (tietääkseni???) näytä jälki-edittejä uusina vastauksina, arvelen monelta muultakin jääneen tämä alkua lukuunottamatta huomiotta, joten nostetaan ylös.. Oikeastaan aika huonoa mainosta Craigellachie-hotellille tuollainen baarimichael. Paljonko tuli kilometrejä pyörän mittariin?

______________________________________________________________________________

Artturi (3.8.2008 7.57.08)

quote[6F44774C684C250 (link)]:

quote[6C5F5959585F442D0 (link)]: Laseissa olikin jotain aivan muuta kuin perustuotteita, sillä neito oli lorauttanut niihin replikaa vuodelta 1876. Kyllä viski silloinkin on ollut hyvää, mutta arvioisin sen olevan alle kymmenvuotiasta ja sherryä ei juuri nimeksikään. Melko lailla samanlaista kuin 1841, joka köllii kotona, joten ei hirveää kehitystä 30 vuoden aikana. Ei tainnut viski liikaa vanhentua noihin aikoihin... Hienoa stooria, ihan vain fiilistelyn pilaamiseksi (no en tietenkään!) tahdoin sanoa että nuo "replicathan" perustuivat feikkiviskeihin eli väärennöksiin. Ikävä juttu, mutta totta on se että nämä väärennökset sisälsivät tosi nuorta Macallania ilmeisestikin, eli siinä mielessä havaintosi on erinomaisen oikea!  :)

______________________________________________________________________________

JaRiMi (3.8.2008 11.51.25)

quote[784B4D4D4C4B50390 (link)]:

Juuri näinhän se on. Lestien sisältö mukailee ilmeisen tarkasti noiden aikojen tislettä, mutta harvapa niitä originaaleja on maistellut.

______________________________________________________________________________

Artturi (3.8.2008 12.24.52)

Niinpä, replikoita tehdään nykään lähes kaikesta kuten esim. moottoripyöristä, jotka ulkoisesti muistuttavat alkuperäisiä, mutta sisällä on ns. uutta tekniikkaa.

Kukaan ei varmaan usko, että niistä alkuperäisistä mauista 140 vuoden jälkeen pullossa olisi mitään lähellekään alkuperäistä jäljellä. Huijausta tai ei, mutta makujen ja iän voisi hyvinkin kuvitella olevan sellaista mitä se muinoin oli. Muutoin luulisin Maccankin vetäneen "replikansa" kokonaan markkinoilta.  

______________________________________________________________________________

pere (3.8.2008 17.58.32 last edit 3.8.2008 18.08.23)

Niin eikös ne replikat (pyörät, autot jne) nimenomaan tehdä niistä alkuperäisistä, joissa on se alkuperäinen tekniikka sisälläkin, korvaamalla se sisältö uudella tekniikalla? Muutenhan olisi kyse replikan replikoimisesta tai jotain (jos siis tehtäisiin replika laitteesta joka näyttää alkuperäiseltä, mutta sisältää uutta tekniikkaa)...

Ja jotta ei kenellekään jää väärää käsitystä asiasta, niin vielä pieni kertaus tuosta Macallan-tapauksesta. Eli Macallan osti muutamia 1800-luvun Macallaneiksi luulemiaan pulloja, jotka sitten avattiin ja analysoitiin ja niiden pohjalta tehtiin replikat, joiden tarkoitus oli olla mahdollisimman lähellä niiden hankittujen, aidoksi luultujen, pullojen sisältöä. Onglemana oli vain se, että ainakaan kaikki Macallanin ostamat pullot eivät olleetkaan aitoja 1800-luvun pullotuksia, vaan jonkun/joidenkin huijareiden tekemiä väärennöksiä, jotka siis mitä ilmeisemmin sisälsivät nuorehkoa Macallania 1990-luvulta. Näin ollen Macallan siis tuli tosiaankin tehneeksi replikat 1990-luvun nuorista Macallaneista.

Asian selvittyä tislaamo ensin kategorisesti kielsi kaiken, mutta joutui sitten ilmeisesti todisteiden kasaantuessa pyörtämään puheensä ja toteamaan tulleensa huijatuksi. Siksi kai uudemmat replikat eivät olekaan replikoita, vaan "inspiration"-nimellä myytyjä.

Näin homma siis suunnilleen muistikuvieni mukaan meni. Asiasta löytynee tältäkin foorumilta lisää keskustelua ja ainakin Googlella erinäisiä määriä selostusta asioiden kulusta.

Mutta mitäpä sillä on väliä, jos viski on hyvää, että mikä sen alkuperä lopulta on, vaikka sitten olisikin jonkun huijarin tuotoksesta lähtöisin...

EDIT: tarkemmin aiheesta tällä foorumilla I.R.:n ja JaRiMi:n viesteissä:

http://viskikaappi.net/yabb2/YaBB.pl?num=1149068156/210#215

http://viskikaappi.net/yabb2/YaBB.pl?num=1198757760/15#26

EDIT2: korostetaan nyt vielä sitä, että ainakin omien muistikuvieni mukaan kaikkia noita Macallanin ostamia pulloja ei ole todistettu väärennöksiksi, joten joku noista replica/inspiration-pulloista saattaa toki olla replica ihan aidostakin... en tiedä

______________________________________________________________________________

JaRiMi (3.8.2008 18.18.06 last edit 3.8.2008 18.20.17)

Kiitos Pere, jotenkin alkoi tuntua että kirjoittamassani suomenkielessä oli jotain kommunikatiivista vikaa..

Tätähän minäkin yritin sanoa, että Macallanin "replikat" ovat kopioita huijauspulloista, jotka siis eivät mitenkään muistuta mitään 1800-luvun Macallania jota olisi koskaan ollut olemassa, vaan ihan ehtaa 1990-luvun juomaa, koska sitä nuo ns. originaalit huijauksella Macallanille myydyt sisälsivät. Pullojen muodotkin ja etikettien tyyli ovat silkkaa spekulaatiota, kun eivät todellakaan perustu aitoon tuotteeseen.

Edit: Macallan ei antanut kaikkia pulloja enää edes testaukseen, ja osa testituloksista sittemmin pimitettiin. Ei anna asialle lisäuskottavuutta. Mukavan lisän asiaan tuo sekin että Macallan möi rauhassa "originaaleja" feikkejä tuhansien puntien hintaan eteenpäin keräijöille vaikka tiesi jo että ne saattavat olla väärennöksiä. Tislaamo sittemin taipui vasta suuren painostuksen alla maksamaan rahat takaisin ostajille.  

______________________________________________________________________________

Artturi (3.8.2008 19.21.54 last edit 3.8.2008 19.40.44)

Juu-u, olen Macallaniin liittyvästä replikoinnista aivan samaa mieltä, ei ongelmaa. Paitsi, että olen kyllä melko varma siitä, että vierailukeskuksessa sijainneessa myyntipullossa luki replica.

Joka tapauksessa kaikissa replikoissa, kuten esim. moottoripyörissä on paljon aikaisemmista versioista parannettuja ominaisuuksia, lähinnä materiaalisia. Näitä on mm. laakeroinneissa, tiivisteissä, sytytysjärjestelmissä, mäntien kiertokankien ym. metalliseoksissa jne.
Monissa legendaarisissa härveliessä oli monasti pitkässä käytössä havaittuja ongelmia, kuumenemista, kosteusharmeja jne. joita ei tämän päivän replikoissa luonnollisestikaan haluta olevan.
Tuossa vielä linkki erääseen replicaan jonka kone on muutettu katukäyttöön sopivaksi teholtaan:
http://www.mpmaailma.fi/index.php?news=5&news_id=1649


Jokohan tässä on päästy tarpeeksi kauas siitä hyvästä Macallanin palveluasenteesta, jonka halusin tuoda matkakertomuksessani ilmi?
Viski oli kuitenkin hyvää ja kuten kerroin, sellaista sen voisi kuvitella tuolloin 1876 hyvinkin olleen. Samaa mieltä ovat varmaan olleet minuakin hyvin paljon paremmat alan asiantuntijat, kun huijauspullot on joskus Macallanille hankittu.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (4.8.2008 12.28.31)

Hih, siihen hintaan mihin noita "replikoita" on myyty, voisin minäkin ilolla myydä viskiä josta minusta "voisi kuvitella että se on iihaan samanlaista kun mitä se oli silloin 140 vuotta sitten".

Mielikuva ja onnistunut myyntikampanja on siis tärkeämpi kuin totuus, so be it.

Ostan itsellenikin vaaleanpunaiset aurinkolasit joiden läpi maailma on kuin yksi iso hattara..

Ja kyllä, saimme pointtisi siitä että palvelu jne. oli kivaa ja onnistunutta. En tahdo pilata fiilistelyä rumilla totuuksilla joita ei ole kiva miettiä.  :-X

______________________________________________________________________________

Artturi (4.8.2008 19.45.28)

Äh, osta itsellesi sika kallis pullo 1876 Macallan Replicaa, nauti pullosta ja elämästä mielikuvituksen siivin ;O)

Kyllä niitä matoja löytyy, jos joka kiven kääntää....

______________________________________________________________________________

POP (4.8.2008 20.09.16)

Tähän junaan minä en lähde, mutta mitäs mieltä olette tästä?
http://www.whiskymag.com/forum/viewtopic.php?t=9085

______________________________________________________________________________

Artturi (5.8.2008 5.07.03 last edit 5.8.2008 8.08.25)

No, jos keskustelujuna kulkee tähän suuntaan niin tässä myös linkki:

http://whiskyfun.com/war.html

Onneksi nuo väärennökset eivät juurikaan koske köyhää....

Sen verran piti kaivella vielä tuota Macallanin replicasotkua itsekin, että löytyykö mistään mainintoja minkä vuosien pullot sarjasta olivat feikkejä.
Koko sarja ei kuitenkaan ollut, koska osa alkuperäisistä 1800 -luvun lesteistä oli hankittu ykittäisinä pulloina yksityisistä kokoelmista ja museoista. En löytänyt tarkempaa selvitystä.

Löytyykö JaRiMilta?

______________________________________________________________________________

vesku (5.8.2008 5.48.40)

Hyvä matkakertomus kaiken kaikkiaan ja näitä on mukava lukea täällä foorumilla. Jotenkin tuntuu siltä, että alussa oli jotain pientä väärinymmärrystä jonka johdosta keskustelu oli menossa epätoivottuun suuntaan ja itselleni tuli mieleen yölliset keskustelut Harrin-Nakin edustalla.Tämä kuitenkin poiki kirjoittajilta hyviä linkkejä joissa poikettuaan palautui asian tärkeys mieleen, että ei pelkästää Rolex ja Boss ole niitä joita tehtaillaan piraattipojat ltd toimesta.

______________________________________________________________________________

Artturi (28.6.2010 8.13.45 last edit 28.6.2010 11.06.32)

OSA 2. Juhannusviikko Speysidella. Paremmat puoliskot matkalla mukana.

MAANANTAI. Lennot Aberdeeniin olivat ajallallaan. Junamatka Dycesta Keithiin ei ollut alkuunkaan niin näyttävä kuin edellisellä reissulla Glasgowsta Aviemoreen. Grambianin vuoristossa maisemat olivat kohdallaan kun nyt mentiin enemmän tai vähemmän montussa. Taksilla päästiin Keithistä Craigellachiehen.
Reissureput huoneisiin ja Fish`n Chipsille. Aah, se oli hyvää mutta tuhtia. Pienen jaloittelun jälkeen mahan viereen nukkumaan.

TIISTAI. Kilsan päässä asuinkortteerista sijaitsi Speyside Cooperige. Vaatimattomalla neljän punnan sijoituksella pääsimme ihailemaan kätten taitoja. Käsityötä olikin tarjolla koko tynnyrin käsittelyn kirjo, lukuunottamatta höyrytystä ja paahtoa jotka tapahtuivat "nurkan takana".
Hikeä pukkasi miehien otsille, kun nämä takoivat tynnyreihin vanteita ja sovittelivat kansia paikalleen sekä tiivistivät ne "kortteella". Iron Lady eli vannituksen tiukennuskone ja niittiprässi olivat ainoita laitteita, joissa lihasvoima ei näytellyt suurinta osaa. Nyt näytti valmistuvan Loch Lomondille satsi tynskiä.  
Karskin käsityön lisäksi lähes romanttinen video tynnyritehtaan toiminasta esitettiin vierailijoille ja kaikkea tynnyreihin liittyvää rekvisiittaa oli A yllin B kyllin.
Etullinen ja hieno paikka pyörähtää, suosittelemme.

Polkupyörien vuokraamisen kanssa oli tällä kertaa pientä propsia. Speyside Bikesin sivut on netissä, mutta sieltä ei enään saa fillareita lainaan. Myöskin Rafford Cycles lopetti vuokrauksen viikko ennen matkaan lähtöä.
Mutta nou hätä. Pienten neuvottelujen jälkeen hotellimme Higlander Innin työntekijät antoivat omat pyöränsä meidän käyttöön ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Pientä fiksiä tehtiin, paikattiin yksi rengas ja öljyttiin ketjuja, mutta sitten fillarit olivatkin jo tikissä.

Ennen fillareiden neitsytmatkaa otimme kuitenkin bussin alle ja suuntasimme Dufftowniin. Jo perinteeksi muodustuneen Whiskyshopin vierailun ja parin putelin omistajavaihdoksen jälkeen läpsyttelimme alamäkeen 500 -luvulta olevan kirkon kupeesta Duftownin tislaamolle. Suljettu tislaamo, mutta kun ketään ei ollut näkösällä kävin myös näpsäisemässä ovelta kuvat pannuista.
Yllättäen naisväki jäi matkalla kirkolle ihmettelemään tislaamokäynnin ajaksi. Näitä vaimoväkeä enemmän kiinostavia kohteita löytyy seudulta enemmän kuin tarpeeksi.

KESKIVIIKKO. Aberlourin tislaamokierros oli varattu aamupäiväksi. Polkupyörillä kevyt 15 min ja olimmekin jo tislaamon porteilla. Chris Brousseau otti yleisönsä hienosti. Tämä Suomessakin asunut heppu pääsi yllättämään kohtuullisella suomen kielen taidollaan. Parituntinen kierros päättyi kuuteen tastingviskiin ja näiden lisäksi vielä ylimääräinen Aberlour 10 Raskan markkinoilta lirahti lasiin.
Matkan ehkä suurimpiin kohokohtiin lukeutui oman Aberlourin pullotus. 15 vuotias sherrytynskän tuotos lepää nyt kotona. Korkitus, etitiketit ja niiden kirjoitus olivat aikas messevää puuhaa.
Tislaamokierroksen hinta 10 puntaa per kärsä on todella edullinen. Oma pullote vähensi likviditeettiä 60 punnan verran, mikä sekään ei ole paha.
Aberlourin kauppojen ja Walkersin keksitehtaan myymälän kautta palasimme hotelliin lounaalle ja haggista löytyi muikeimmin hymyilevien lautasilta. On se vaan hyvää.

TORSTAI. Päivän reissulle Ballindalochin linnalle piti jo varautua pikku eväillä ja vesipullolla. Speyside Waytä pitkin pyöräillessä kävimme matkalla Dailuainen, Imperialin, Knockandon,Tamdhun ja Gragganmoren tislaamoilla, jos ei muuten niin haahuilemassa pihoilla ja ottamassa muutamat kuvat. Matkalla pysähdyimme useilla puroilla ja tammien kaunistuttamilla paikoilla.
Ballindallochin linna oli myös komea paikka. Linnassa asutaan edelleen, eikä näyttänyt köyhältä.
Ja illalla lammasta napaan.

PERJANTAI. Vaimot ostoksille, ukot tislaamokierrokselle. Keulimme aamutuimaan Rothesiin. Glen Spey, Glen Grant, Speyburn ja Glenrothesin tislaamot tulivat tutuksi. Rothesista äidyimme äijäilemään vastatuuleen ja mäkiä halveksuen Gardhulle.
Gardhulla pääsimme maistelemaan hieman harvinaisempaa tynnirivahvuista pullotetta - ei kummoinen, normi 12. onpi parempaa. Hillittömien mäkien laskemisen jälkeen rantauduimme Aberlourin kautta hotellille. Nelisenkymmentä kilsaa skotlannin mäkiä oli pistänyt stroganoffia sen verran reisiin, että huiliskelimme naapurihotellin 700 viskin ympäröimäna loppu illan. Not bad.

LAUANTAI. Aberlouriin ja putoksen huminaan. Aivan tislaamon toiselta puolen joen vartta pääsee polkua pitkin Linn Fallsille ja Druidien seisontakivelle. Putous on komea ja puusto ympärillä jylhää. Jostain syystä reittiä seisontakivelle ei löytynyt, olisiko ollut juuri putouksen yläpuolella oleva kieleke. Kahden-kolmen kilometrin patikkareitti on hieno.
Vaimoväen kiinnostuttua parista erikoisruokakaupasta, kävimme miehissä hakemassa muutaman pullon Aberlourin kymppiä kirpaisevaan 16,90 punnan hintaan. Tuosta sopii kotona tarjota ahnaille kavereillekin, eikä niin tule lompakko kipeäksi.

Päivän päätteksi kävimme Fiddish Side Innissä, jonka omistaja on 82 vuotias heppu. Kätevästi kävi edelleen tarjoilu tiskillä Fiddish- ja Speyjoen risteyksessä. Parin vuoden takaa valikoima oli lisääntynyt Mortlachin 16 F&F:llä ja baarimikon kuulolaitteella. Ei siis suuria kvartaalimuutoksia.

SUNNUNTAI. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja muutaman pikku valokuvalisäyksen jälkeen istuimme taksiin kohti Aberdeenin lentokenttää. Lentokentällä oli oikein hyvät valikoimat single maltteja(n. 40 eri pullotetta) ja pitihän sieltä ottaa vielä yksi Old Pulteney 21 yo. hintaan 55 puntaa. Hinta & laatu oli jälleen kohdallaan.

Täytyy rypistellä tänne taas kuvia ja täydennellä tekstuuria, kun aika suo. Mahti reissu kaiken kaikkiaan ja kelit olivat onnekkaan hyvät. Aamuisin englantilainen aamiainen kuljetti nälättä pitkälle iltapäivään ja illalla viskit sekä oluet täydensivät hienoja päiviä.
Slaintè!

______________________________________________________________________________