Uudistettu GlenDronach

______________________________________________________________________________

MrBeam (1.4.2009 12.52.26)

http://www.glendronachdistillery.co.uk/index.php

BenRiachia mukaillen tislaamon kirjoitusasussa on nyt iso-D. Eikä näytä pahalta tuo uusi pullo-design. Minäkin vastarannan kiiski pidän tätä rebrändäystä jopa onnistuneena.

______________________________________________________________________________

POP (1.4.2009 18.12.25)

Itse odotan uuden 15y:n saapumista, ainakin ennakkoon on saanut muikeat kehut mm Funissa, edellinenkin oli maistuvaa.

______________________________________________________________________________

misa (24.4.2009 21.20.41)

Maistelussa seuraavat:

GlenDronach 15 yo "Revival". Tummaa kuivakakkua, jotain kolamaista (pepsi) , neilikkaa ja kanelia. Hieno, tasapainoinen tuoksu, joka muistuttaa enemmän "uudesta" 15- vuotiaasta kuin vanhasta 12 (100% sherry)- vuotiaasta. Hyvin mehevä, joskin hieman pistävä. Lievää väljähtyneisyyttä taustalla. Hieman nahkaa, voita ja aavistus savua. En ole pettynyt.


GlenDronach 18 yo "Allardice". Enemmän sherrymäisiä vivahteita, ja vieläkin tasapainoisempi. Hyvät tynnyrit. Vähän kuin vanhan liiton 18- v. Macallan vähemmän savuisena ja rasvaisena versiona. Vahamainen "huntu" kietoo "hunajaiset" rippeet pieneen "hedelmäiseen" purkkiin, ym. kilseitä. Hyvä viski, mielestäni parempi kuin edellinen. GlenDronach, I salute You.

______________________________________________________________________________

MrBeam (26.5.2009 5.43.36)

Allardice 18yo avautui, ei vaan ihan täysillä minulle avautunut. 6600 pullon ensimmäisestä erästä on kyse. Ensimmäinen ja melkeinpä ainut ajatus on olorosoa, vaikka kuurona tuoksuttelisi. Paljon muuta ei nenä löydäkään. Suussa tämä on mielenkiintoisempi. Sherryisyys hallitsee edelleen, joskin on todettava, että kyseessä on ennemminkin tiedostaen opittu sherryn maku kuten sen viskissä maistaa. Aivan suoraa yhteyttä tuolla maulla ei mielestäni silkkaan sherryyn ole tai yhteys on vähintäänkin hämärä. Ihan pehmeäksi en sanoisi, korkeintaan melko. Eikä kannata nielaista heti, sillä maku kehittyy rikkaammaksi ajan kanssa. Kirsikka oli löytyvinään ehkä vain siksi, että etiketti sen mainitsee. Mukaan tulee jotain mausteista ja jotain tiukan hedelmäistä. Muutos (kai se on sitten se makukaari) on suurimpia kohdalleni sattuneita. Kun viimein malttaa nielaista, alkaa paras osa. Jälkimakukin elää ja siitä löytää eri otoilla eri vivahteita. Ainakin kumi, kahvi ja taas se tumma suklaa käytiin läpi.

Rankkaus? Jätetään se myöhempään ajankohtaan ja tiivistetään ensikokemus näin: tuoksusta jälkimakuun paranee koko ajan. Mielleyhtymäpohjalta lähin vertailukohta tuntemistani viskeistä on Bunnahabhain XVIII. Kovien odotusten takia ehkä aavistuksen petyin. Ja kyllähän minä vaaleasta suklaasta enempi tykkäänkin. Arvelisin sherry-fanaatikkojen arvostavan tämän korkealle.

______________________________________________________________________________

MrBeam (29.5.2009 22.28.07)

Toinen otto ja kovin eri linjoilla. Tuoksu oli nyt avautunut ja sherryn rinnalla oli paljon marjaa ja hedelmää molempia. Varsin kiehtovaa, kun vielä lisätään jokin kiihottava hyttysmyrkkyisyys tuohon palettiin. Maussa olin havaitsevinani tyylikästä puisevuutta, ainakin se oli kuivempi tällä kertaa. Jälkimaku ei niin rajusti värisyttänyt kuin avauksessa, tarjoili paahteista kahvia taaskin. Alkaa vaikuttaa siltä että Allardice on oikein mukava tuote..

______________________________________________________________________________

I.R. (17.7.2009 16.46.41 last edit 17.7.2009 16.48.29)

Maistelussa vihdoin täälläkin Glendronachin uusi 18 yo "Allardice" 46 %, b. 4/2009, n.o.b. 6600, n.c.f. Pullotteella on haluttu kunnioittaa tislaamon perustajaa, jonka sukunimi mahdollisesti oli Allardice (etunimi James); ks. nimijossittelusta lisää täältä: http://www.allerdice.net/History/Glendronach/Glendronach%202007.pdf .

Yleisarvio viskistä on mainio. Sokkona tätä voisi aluksi luulla Glenfarclasiksi niin tuoksun kuin maunkin puolesta. Varsin pian tuoksuun tulee kuitenkin "farclasmaisuuden" rinnalle jotakin muuta, ensin appelsiininkuorta, sitten selkeästi hedelmäisyyttä. Kielellä tapahtuu jännittävä makeuden ja kuivuuden kamppailu, jossa hetkittäin vilahtaa jopa suolaisuutta. Siinä missä uusi(kin) 15 yo ("Revival") sammuu mielestäni liian makeana, 18 yo jättää jälkeensä tyylikkäästi kuivan sherryn, maltaisuuden ja puun kombinaation. Viski maistuu iäkkäältä ja kielituntuma on paksu, jopa vahamainen. 18 lienee aika lähellä Glendronachin optimi-ikää; maistamissani 25 ja 33 yo:ssa on jo lievää puisevuutta, mutta tässä pullotteessa siitä ei vielä ole jälkeäkään. Kannattava ostos, joka sijoittunee korkealle, kun loppusyksyllä ryhdytään miettimään kuluvan viskivuoden parhaita uutuuksia.

______________________________________________________________________________

sähkäri (17.7.2009 19.36.42)

Itse maistoin eilen pikkusiivut uusista 12, 15 ja 18 yo pullotteista rinnakkain ja pidin kyllä kaikista. 12yo oli kyllä selvästi vaatimattomin ja 15yo maistui omassa suussa parhaimmalle kolmikosta, tosin hienoja juomia kaikki. Täytyy ottaa vielä joku ilta tarkempaan vertailuun ajan kanssa.

______________________________________________________________________________

SeBBe (17.7.2009 20.31.33)

Eilen itsellänikin kävi lasissa nuo uudet dronachit 12, 15 ja 18 rinta rinnan. 12v joukon selvästi kepein ja erilaisin. Sinällään hyvä juoma, puhtaan maltainen, toffeeta, vihreää omenaa jääden kuitenkin selvästi vanhempia sisaruksiaan ohkaisemmaksi. 46% tämäkin olisi varmasti aivan eri luokkaa. 15v oli mielestäni tämän joukon tasapainoisin ja paras esitys. Tummaa kovaa hunajaa, mokkaa, nahkaa ja mausteita. Maku raikkaan sherryinen, toffeeta ja appelsiinia. Jälkimaku pehmeän maltainen ja sherryinen, kuivuu tummaan espressoon. 18v tuoksultaan monipuolisempi mutta jäi mielestäni maultaan hiukan yksioikoiseksi. Tuoksussa marjaisuutta, katajaa, hieman turvetta, tummaa suklaata ja mokkaa. Maussa sitkeää fudgea, kermainen suutuntumaltaan. Kuivuu hiljalleen ja jälkimaku kestää kauan.

Mielenkiintoisia tuotteita minusta kaikki, mukaanlukien 12v, joka puolustaa paikkaansa miellyttävän pehmeänä perusmaltaana.

Ja vielä loppuun tänään sähköpostiin tulleesta mailista poimitut tässä kuussa julkaistut single cask- pullotteet:

1971, cask 483, 38yo
1972, cask 719, 37yo
1992, cask 1140, 16yo
1993, cask 523, 16yo
1996, cask 193, 13 yo

______________________________________________________________________________

Whisky (5.11.2009 16.19.47 last edit 5.11.2009 16.20.35)

SeBBen mainitsemat single caskit pääsivät riviin lumisateista torstai-illansuuta lämmittämään. Höystin tuota vielä "nollaviskinä" toimineella Revivalilla, joka ei tosiaan ollut mikään nolla sekään. Alla nuotit:

Glendronach Revival 15 yo, 46%:
Makea, toffeinen, sherryä, maustekakkua, ylikypsiä hedelmiä. Mainio tuoksu!

Maussa on alkuun nopean makea vivahde, joka jälkimakua kohden kuivuu sherryiseksi. Mallas vilahtaa kuitenkin myös selvästi läpi. Sherryä siivittää Van Houtenmainen makeuttamaton kaakaojauhe. Jälkimaku on pitkä ja jättää hienon kypsyneen hedelmäisen maun.

Glendronach 13 yo 1996/2009, 59,4%, OB, SC, Oloroso Butt #193, 399 bottles:
Todella tuhti sherryisyys, muscovado-sokeria, rusinoita, ylikypsiä makeita hedelmiä.

Sherryä, sherryä ja sherryä. Nahkaisuutta ja aavistuksenomainen kumimaisuus. Pyörän uutta sisäkumia tarkemmin. Iästään huolimatta tammimaisia piirteitä. Aavistuksen alkoholinen vivahde. Pieni vesitilkka nostaa esiin makeutta ja pyöristää palettia mukavasti.

Glendronach 16 yo 1993/2009, 60,4%, OB, SC, Oloroso Butt #523, 634 bottles:
Sherryä... kas kummaa. Fudgea, aavistus lakritsaa, koivuklapeja ja jo tuttuja hedelmiä.

Pyöreän sherryinen maku, puuta, nahkaa taasen, hedelmää. Pitkä ja kuivuva jälkimaku, jossa nousee esiin aivan pientä turpeisuutta. Veden kanssa esiin nousee joku pieni epäpuhtaus, jota ei osaa nimetä, eikä siitä oikein tiedä onko se hyvä vai huono homma.

Glendronach 16 yo 1992/2009, 57,2%, OB, SC, Oloroso Butt #1140, 598 bottles:
Selvästi kuivempi tuoksu, vaniljaisempi, jotenkin rommimainen tuoksu, hedelmäisyyttä, mutta kirpeämpänä kuin edellisissä.

Tuhti maku, jossa hedelmäisyyttä tasapainottaa selvä puumaisuus, vaniljaa ja espresso-kahvia. Vesitilkka pehmentää ja tuo makuun mukaan toffeisen vivahteen.

Glendronach 37 yo 1972/2009, 54,8%, OB, SC, Oloroso Butt #719, 474 bottles:
Kirpeän viinimäinen tuoksu, selvääkin selvempää viinikumia, ikä tulee jo tuoksussa hienosti esiin, alla hieman raa'ahkoa ananasta, kädessä murskattuja mustaherukan lehtiä.

Upean pyöreä maku, nahkaa, hurjia määriä mustaherukkaa, "antiikkista" hedelmäisyyttä, viinimäisiä piirteitä. Jälkimaku jatkaa samoilla linjoilla herukkaisuuden pölläytellessä itseään esiin vähän väliä.

Todella herukkainen viski, joka on ikääntynyt upeasti. Ei jälkeäkään liiasta puumaisuudesta. Mainio viski!

Glendronach 38 yo 1971/2009, 49,4%, OB, SC, Oloroso Butt #483, 544 bottles:
Joko nenä alkaa turtua edellisistä, tai sitten tämä on jotenkin platkumman oloista. Pehmeä, aavistuksen minttumainen, sherryäkin on toki läsnä.

Iän selvästi pehmentämä, mutta mauiltaan huomattavasti 1972-versiota kevyempi. Hedelmiä, pehmeän pyöreää sherryä. Tämä voisi mausta päätellen olla parikymmentä vuotta nuorempaakin. Hienosti kypsynyt ja pyöristynyt viski, mutta tästä puuttuu samanlainen koukku kuin miltein samanikäisestä "sisaruksestaan".

---

Tästä setistä nousi selvästi esiin vuoden 1972-versio aivan mielettömällä herukkaisuudellaan. Myös 1992:n poikkeava kuivuus viehätti vaniljaisuudellaan. Upeita viskejä silti kaikki tyynni 15-vuotias Revival mukaan lukien.

______________________________________________________________________________

SeBBe (10.11.2009 17.37.38 last edit 10.11.2009 17.48.13)

Anttia peesaillen uudet SC:t maistossa. Höystettynä kolmella peruspullotteella ja Parkerille pullotetuilla single kääskeillä.

Glendronach 12yo, 43%, Bottled for Previ Brescia, sherry casks, early-mid 80's
Tuoksu makean rusinainen, kuivattua luumua, luumuhilloa, pehmeän mausteinen, jotain hivenen kirpeää taustalla; herukkaa? Varsin jouluinen tuoksu. Maku täyteläinen, kermaisen pehmeä, rusinaa, luumua, makea ja 'perinteisen' sherryinen. Jälkimaussa alkuun hieman kirpeää hedelmäisyyttä, rusinaa, tummaa luumua, kokonaisuudessaan melko kuiva.

Glendronach 15yo, 40%, sherry matured
Tuoksu 12-vuotiaan jälkeen lihaisampi ja tunkkaisemman sherryinen, pehmeää pähkinäistä toffeeta, appelsiinia, hiven turvettakin, tammea melko runsaasti. Maku toffeisen makea, sherryä, toffeisen rusinainen, tammi kuivattaa mukavasti. Jälkimaku pehmeän toffeinen, pähkinää, sherryä, appelsiinia, tammi kuivattaa ja tuntuu mukavasti.

GlenDronach 15yo, 46%, The Revival
Tuoksu edellisiä suolaisempi, raikkaampi kuin edellinen 15yo, sherryisyys hedelmäistä, tammea, viinimäisiä piirteitä (balsamico?), vesilisän jälkeen sherry muuttuu yhä hedelmäisemmäksi ja kukkaisen raikkaaksi. Maku täyteläisen toffeinen, suolaa, kermainen, sherry nyt jo ’perinteisemmän’ tunkkaista, hedelmää. Jälkimaku vahvan pähkinäinen, saksanpähkinää tarkemmin, sherry mausteisen kuivaa, maitokahvia.

GlenDronach 14yo, 58,8%, 25.11.1994 / 07.2009, Oloroso Puncheon #2311, bottle 464/596, bottled for Parker's Whisky
Tuoksu alkuun makean maltainen, toffeeta, brownies-taikinaa, vihreää omenaa, muuttuu nopeasti raa’an oloiseksi muiden rinnalla maistettuna eikä sherryä nimeksikään, mukana myös jodia(!) ja suolaa. Maku makean maltainen, hedelmäisen toffeinen, hiven suolaa, pehmeää sherryä mutta vain hiukan. Jälkimaku makean hedelmäinen, toffeinen, kermaa.

GlenDronach 17yo, 58,5%, 10.07.1992 / 07.2009, Oloroso Butt #401, bottle 541/626, bottled for Parker's Whisky
Tuoksu huikean intensiivinen paketti rommia, kuivattuja hedelmiä, sherryistä  rusinaa ja luumua, appelsiinisuklaata, balsamicoa, taatelia. Maku intensiivisen sherryinen, todella täyteläinen ja voimakas. Jälkimaku makean rommin ja kuivattujen hedelmien sekoitus, joka hiljalleen kuivuu kahviseksi. Erittäin voimakas ja iso viski.

GlenDronach, 13yo, 59,4%, 1996/2009, Oloroso Butt #193, 399 bottles
Tuoksu rommimaisen makea mutta mukana hieman suolaisuuttakin, mausteisen sherryinen, luumua, hieman savua, joka voimistuu vesilisän jälkeen. Maku pehmeän täyteläinen, makeaa sherryä, hedelmää, rommia. Jälkimaku makean sherryinen mutta kuivuu paahteisen voimakkaaksi, jotenkin ’tumma’ jälkimaku.

GlenDronach, 16yo, 60,4%, 1993/2009, Oloroso Butt #523, 634 bottles
Tuoksu erittäin makea ja täyteläinen, toffeeta, high-end rommia, hiven suolaista lakritsiakin, lähellä Parkerin 17yo:ta mutta pehmeämpi eikä niin intensiivinen. Maku romminen, pehmeä mutta voimakas, suun täyttävän täyteläinen, mallasta, tanniinia, vesilisän jälkeen pehmenee selvästi ja sherry muuttuu raikkaan sitrukselliseksi; appelsiinia ja mandariinia. Jälkimaku makean sherryinen, aavistus turvetta, appelsiinia, kuivuu vähitellen.

GlenDronach, 16yo, 57,2%, 1992/2009, Oloroso Butt #1140, 598 bottles
Tuoksussa alkuun parfyymia, taas erilainen sherryisyys, (yli)kypsää mustaherukkaa, rusinaa ja luumua, väkevää mustaa lakritsia, lihaisa, hiven savua, mielenkiintoinen raikkaus; kamfor-tippoja. Maku pehmeän maltainen, sherryä runsaasti mutta vähemmän intensiivisenä ja paremmin balanssissa kuin edellisissä single caskeissa, mustaa teetä, hiven sitruunaa ja suolaa. Jälkimaku pehmeän sherryinen, mallasta, puolikuiva maku joka ei kuitenkaan kuivu kuten edellisissä, rusinaa ja luumuhilloa.

GlenDronach 37yo, 54,8%, 1972/2009, Oloroso Butt #719, 474 bottles
Tuoksu huikean hedelmäinen ja raikas!! Runsain mitoin herukkaa (kaikkia värejä, punaista, valkoista ja mustaa), herukanlehteä, jouluisia mausteita, erittäin raikas, keväistä koivun lehteä, hieman kirpeää paistuvaa marjapiirakkaa, raparperi-mansikka kiisseliä. Huikea viski! Maku jatkuu voimakkaan herukkaisena, pehmeää sherryä, kirpeyttä ja makeutta juuri sopivasti; täydellinen balanssi, mustaherukkahyytelöä, appelsiinia, makeaa greippiä, herukkatoffeeta. Ei tekisi mieli nielaista. Jälkimaussa herukkatoffeeta, makeaa maltaisuutta, appelsiinia, pehmeää maitokahvia ja suklaatakin, ei kuivu ollenkaan vaan muuttuu vain koko ajan herkullisemmaksi ja herukkaisemmaksi.

GlenDronach 38yo, 49,4%, 1971/2009, Oloroso Butt #483, 544 bottles
Tuoksu täyteläisen ‘perinteisen’ sherryinen, nahkaa, antiikkihuonekalua, ikä tuntuu, hiven herukkaa, konjakkia, tammi tuntuu tyylikkäänä, hieman raikasta mentolia joka tuntuu nenässä miellyttävän viineänä. Maku jo enemmän herukkaa, makean pehmeä, hetken päästä tasapainottavaa tammea, hedelmäisyyttä, sitruunatoffeeta, vesilisä korostaa herukkaisuutta. Jälkimaussa makeaa hedelmäistä sherryä, aivan hiukkasen turvettakin, mentolia, hedelmätoffeeta, herukkaa, hieman kuivempi kuin SC-72.

Yllätys yllätys, 1972-versio oli illan ehdoton kuningas, joka vei miltei jalat alta! Aivan tajuttoman hieno juoma! Suosittelen maistamaan jos jossain vastaan tulee. Kun aikaisemmin syksyllä pääsin maistamaan 1968 25yo Glendronachia, ajattelin jo, että täydellinen sherryviski oli maistettu. Ei ollut! Parkerin caskeista tuo nuorempi kyllä erottui nyt muiden kanssa maistettaessa joukosta. Valitettavasti ei edukseen. Outo tynnyri, joskaan ei sekään viskinä mitenkään huono. 12-vuotias oli erinomainen. Viski, jossa puhdas rusina tuoksui selvemmin kuin missään aikaisemmin maistamassani juomassa. 1992 16yo oli mielenkiintoinen ja paras noista nuoremmista sinkuista. 38yo oli myös erittäin hieno viski mutta jäi armotta vuotta nuoremman sisaruksensa jalkoihin. Mielenkiintoinen luotaus sherryviskien maailmaan ja kaiken kaikkiaan hauska tastingsessio takana. Eroja sherryisyyden laadussa löytyi huomattavastikin, ja nimenomaan rinnakkain maistettuna tynnyrien erilaisuus korostui.

Nyt loput noista single cask -sampleista sähkärille, elleivät sitten häviä matkalla ;)

edit. 1968 maistettu syksyllä ei keväällä

______________________________________________________________________________

misa (3.9.2010 23.04.59)

Pari toisen erän pullotusta matkalla kohti "maistettuja".

GlenDronach 1989 20-v. c. 3315 PX Puncheon 53.2%

Tuoksu tuntuu jo kaukaa paksuna ja makeana. Kuin sherrysiirappia sokeroiduilla luumuilla ja rusinoilla. Hyvin pyöreä, eikä pistävyyttä nimeksikään. Aromit ovat ikäänkuin hunajaisen verhon takana. Aavistuksenomainen puumaisuus taustalla, joka ei missään nimessä ole off-note. Kokonaisuutta koristaa tietynlainen lihaisuus, joka kuitenkin eroaa sherry- Mortlachin vastaavasta. Joillekin tämä voi tuoksun puolesta olla liian makea, mutta minusta siirappisuus sopii tähän todella hyvin. Suutuntuma on aluksi öljyisehkö  ja viski tuntuu jopa vielä "paksuuntuvan" (myös makeuden osalta), kunnes taustalta hiipivä kuivuus hieman ohentaa kokemusta. Jälkimaku ei tosin jää turhia kummittelemaan ja sitä kyllä hieman ihmettelinkin. Sangen hyviä tynnyreitä ovat hankkineet. Class act. Tämä on mielestäni hintansa väärti.

GlenDronach 1978 31-v. c. 1040 Oloroso Puncheon 51.2%

Edelliseen verrattuna kuivempi ja pähkinäisempi. Hieman jopa ohut. Pitänee pitää kavipapudigestivekurkkubreikki.

Yhä ohuehko ja hieman pähkinäinen. Ehkä aavistuksen sulkeutunut. Hieman hedelmää ja savua. Sherrytynnyrin vaikutus ei tässä ole kovin voimakkaasti esillä. Ainakaan PX- kokemuksen jälkeen. Suklaakuivakakkua, marenkia, vesitettyä sitruunaa. Ohut fiilis jatkuu maussa ja suutuntumassa, ja alkoholi polttaa enemmän, vaikka %:ja vähemmän. Jotenkin vaisu. Odotin tältä selvästi enemmän. Ei missään nimessä huono, mutta PX:n jalkoihin jäi. Vaatii ilmeisesti jonkin asteista kärsivällisyyttä, mutta kun ei ole, niin ei ole.  Todennäköisesti minulle liian hienostunut.


Sherrytynnyrikypsytetyt viskit eivät mielestäni ole niitä kaikkein moniulotteisimpia, mutta kun ne ovat hyviä, ovat ne sitten HYVIÄ. Ja sehän se on kai tärkeintä nykyajan nautinto- orientoituneessa yhteiskunnassa :D.

______________________________________________________________________________

arviainen (16.9.2010 19.30.00)

Batch 2 single caskit maistettu vieretysten. Heti alkuun on kehuttava tämänkertaisten tynnyrivalintojen onnistumista, sillä jokainen oli toisistaan poikkeava ja erilainen. Erittäin mielenkiintoinen seitsikko, sanoisin. Sitten suoraan muistiinpanoista liitetyt nootit:

GlenDronach 17yo, 60,5%, 1993/July 2010, Oloroso Sherry Butt #529, 627 bottles
Tuoksu mausteisen sherryinen, lihaisa, jotakin ruokasientä (ei rausku tai karvalaukku kuitenkaan; hankala erotella), suolaa, voimakas; alkoholi tuntuu, nahkaa. Kokonaisuutena tuoksu on kuin haistelisi itämaisesti maustettua naudanlihawokkia. Maku voimakkaan mausteinen, suolaa, sherry tuntuu erittäin voimakkaana, alkoholi tuntuu muttei häiritse, pippuria, lihaa, hieman sitrusmaista hedelmäisyyttä. Vesukusö korostaa pippurisuutta ja tanniineja, ääk pippuri suorastaan polttaa! Jälkimaku paahteisen tumma, kuivuu melko nopeasti kahvisen kitkeräksi.

GlenDronach 18yo, 51,7% 1991/July 2010, Pedro Ximinez Sherry Puncheon #3182, 633 bottles
Tuoksu edellistä raikkaampi ja hedelmäisempi, huomattavasti makeampaa sherryisyyttä, toffeeta, rusinaa, kanelia, hieman rommiin vivahtava, colajuomaa, edellisen täydellinen vastakohta. Makeaa maltaista sherryä, toffeeta, sokeroitua mallasta, ohuehko. Vesilisä korostaa vahvasti sitruksisuutta, muuttaen koko maun kirpeän hedelmäiseksi. Jälkimaku sokerisen maltainen, perinteistä sherryä ollen kuitenkin varsinkin vesilisän jälkeen miellyttävän raikas.

GlenDronach 20yo, 53,2%, 1990/July 2010, Oloroso Sherry Butt #2621, 546 bottles
Tuoksu erittäin mokkainen! Kahvia; espresso, maitokahvi, hiven suklaata, fariinisokeria, hetken lasissa seisottuaan myös lamppuöljyä! Onneksi katoaa kuitenkin nopeasti. Kuivan kahvinen tuoksu. Maku on erittäin aromikas, kahvia, maitokahvia, suklaata, appelsiinia, muuttuu koko ajan makeamman sitrusmaiseksi ja hedelmäisemmäksi. Vesilisä korostaa voimakkaasti tanniineja. Jälkimaku jälleen kahvinen, hieman kitkeryyttä mutta pääosin maitokahvimaisen pehmeä, pitkä. Vesilisän jälkeen varsin selvästi kirpeän appelsiininen sekä edelleen espressomaisen kahvinen.

GlenDronach 20yo, 57,9%, 1989/July 2010, Pedro Ximinez Sherry Puncheon #3315, 522 bottles
Tuoksu kolmea edellistä huomattavasti tuhdimpi, todella täyteläinen, ensialkuun kuin kopio tynnyristä #401 (Parker's Whisky bottling), taatelia, fariinisokeria, todella aromikas, makean rusinainen, tummaa appelsiinisuklaata. Maku pehmeän suklainen, kaakaota, appelsiinia, tummaa sherryistä hedelmää, pureskeltava viski. Jälkimaku kuivuu selvästi, paahteisuutta, sherryä ja maitosuklaata.

GlenDronach 31yo, 51,2%, 1978/July 2010, Oloroso Sherry Puncheon #1040, 645 bottles
Tuoksu alkuun kuin sherryssä liotettuja yrttejä; rosmariinia ja timjamia, myös kukkaisuutta sekä toffeeta löytyy selvästi. Lasissa seistyään tammisuus tuntuu huomattavana, mutta alun yrttinen sherryisyys häviää hieman ja juoma sulkeutuu selvästi, maanläheisen mineraalinen tuoksu. Maku erittäin paksu ja makean sherryinen, tummaa old-school sherryä, tummaa suklaata. Jälkimaku erittäin pehmeä, suoraviivainen, kaakaota, pehmeää maitokahvia, hieman appelsiinia ja jälkimaun aivan lopussa nektariinia.

GlenDronach 37yo, 51,5%, 1972/July 2010, Oloroso Sherry Butt #718, 396 bottles
Tuoksussa huumaava nektariini ja herukka puskee päälle! Mahtava, mahtava tuoksu!! Kirpeän raikas, sitruunaa, appelsiinia, mentolia, persikkaa, nektariinia, yrttisyyttä, laventelia sekä makeaa hedelmäistä sherryä mahtavasti yhdessä paketissa. Kokonaisuudessaan makean kirpeä ja uskomattoman nuorekas tuoksu, johon ikä antaa uskomattoman hienon syvyyden. Umh! Maku jatkaa samalla linjalla. Kirpeän hedelmäisyyden ja makean sherryn hieno liitto, hieman lakritsiakin, herukkaa, suklaata, nektariinia ja paljon! Jälkimaussa nektariinia, tummaa suklaata, kirpeää marjaisuutta, sherryä, hetken ajan myös melko voimakkaasti turvetta!

GlenDronach 38yo, 48,8%, 1971/July 2010, Oloroso Sherry Butt #489, 541 bottles
Tuoksu kuivan pähkinäinen, mantelia, marsipaania sekä erilaista yrttisyyttä kuin aikaisemmissa, kuivattua salviaa ja mustaa teetä. Ikä tuntuu aivan eri tavalla kuin edellisessä. Ajan kanssa myös rusinaisuutta ja hedelmäistä sherryä tulee mukaan. Vesilisä avaa tätä selvästi, kukkaisuus korostuu, hunajaa, kanervaa. Maku varsin paljon makeampi kuin tuoksu, perinteisen sherryinen, sokeroitua mallasta, makeaa sitruunaa, appelsiinia, herkullinen. Jälkimaku pehmeän sherryinen, semi-makea, sitruunaa, kirpeytyy ja kuivuu, pitkä.

Huomionarvoista oli mielestäni koko setin erilaisuus, josta jo alussa taisin kehuskellakin. Kuten Misakin jo alla sanoi, sherryviskit tuppaavat välillä olemaan hieman yksiulotteisia, mutta näköjään niistäkin eroja löytyy.

Tälläkin kertaa 1972 vuosikerta vei kuitenkin todella selkeästi voiton. Itse asiassa juomaa on vieläkin lasissa neljän ja puolen tunnin jälkeen! Tuoksu on niin huumaava, ettei tätä raaskisi juoda pois ollenkaan...

______________________________________________________________________________

sähkäri (16.9.2010 19.49.07)

quote[182E09092E4B0 (link)]:
Batch 2 single caskit maistettu vieretysten. Heti alkuun on kehuttava tämänkertaisten tynnyrivalintojen onnistumista, sillä jokainen oli toisistaan poikkeava ja erilainen. Erittäin mielenkiintoinen seitsikko, sanoisin. Sitten suoraan muistiinpanoista liitetyt nootit:

GlenDronach 17yo, 60,5%, 1993/July 2010, Oloroso Sherry Butt #529, 627 bottles
Tuoksu mausteisen sherryinen, lihaisa, jotakin ruokasientä (ei rausku tai karvalaukku kuitenkaan; hankala erotella), suolaa, voimakas, nahkaa.

Mitähän karvalaukkua olet tänään haistellut? ;D

______________________________________________________________________________

POP (16.9.2010 22.10.13)

Hyvä setti ollut maistelussa, ehkäpä samaiset viskit laseissa täälläkin sitten jossain vaiheessa. Ekasta batchista erottui myös vuosikerta 1972, eli taitaa olla kyseisen tislaamon "helmi".

______________________________________________________________________________

Whisky (16.9.2010 23.13.11 last edit 16.9.2010 23.13.25)

Näiden perusteella täytyy vaan toivoa, että ovat osanneet poimia maukkaan tynnyrin myös marraskuun "Suomi-pullotteeseen". 732 pulloa PX-kypsytettyä (ei siis finisteltyä [ainakaan omien tietojen mukaan]) tavaraa tulossa, joten pulloja on huomattavasti enemmän kuin aiempia "Suomi-Benkkuja". Tosin saattavat mennä aika kiireesti hyllyistä, jos tavara osoittautuu hyväksi. Taitaa tulla ainakin pari pulloa hankittavaksi...

______________________________________________________________________________

JaRiMi (17.9.2010 13.53.58)

Tätä kyllä jo odottaa innolla, aika hyviä arvioita noista PX-kypsystetyistä on nyt näkynyt!

Kaikkien mielipiteiden perusteella jos vanhempaa Glen-Deetä halajaa, kannattaa kääntää katse 1972-vintageihin. Eka-batchin seiskakakkosta maistoin itsekin Pikkulinnussa, ja olihan se aika nannaa..

______________________________________________________________________________

misa (19.9.2010 0.39.44 last edit 19.9.2010 0.44.12)

Vaikka yleensä vain kerran per viski täällä kirjoitan, täytyy myöntää, että näin kylmiltään 1978-mallin GD:n  sherryvaikutus on aika tiukka, vaikka PX:n jälkeen muuta väitinkin. Jos sellaisenaan kokeilee. Taustalla hieman keitettyä maitoa tosin. Automaatista käsin, osin.
Monet kehuvat 1972- mallia. Jos pitää siitä, uskon että Springbankin 100 proof (50%)myös miellyttää.

______________________________________________________________________________

misa (20.9.2010 6.02.11)

quote[4E4A5042230 (link)]:

Monet kehuvat 1972- mallia. Jos pitää siitä, uskon että Springbankin 100 proof (50%)myös miellyttää.



Tarkoitan tällä nimenomaan vanhan liiton 12- vuotiasta sherrymallia.

______________________________________________________________________________

MrBeam (21.9.2010 9.22.37)

Sivuheittona, jos jotain kiinnostaa, sain aikoinaan 15.2. päivitetyn listauksen uuden omistajan alla siihen mennessä julkaistuista single caskeista. Virallisen ykkös-batchin lisäksi siltä löytyy noin 20 erilaista yksittäisille kaupoille pullotettua satsia. 1972-vuosikertaa näkyy olevan La Maison du Whiskylle ja japanialaiselle Whisk-e:lle.

______________________________________________________________________________

POP (21.9.2010 9.37.51)

Olen tuon 1972 LMDW version maistanut ja herkullinen oli sekin, tosin vaati auetakseen vettä, toisin kuin esim cask 719 ei.

______________________________________________________________________________

pere (21.9.2010 9.38.05)

quote[784777505458350 (link)]:
Sivuheittona, jos jotain kiinnostaa, sain aikoinaan 15.2. päivitetyn listauksen uuden omistajan alla siihen mennessä julkaistuista single caskeista. Virallisen ykkös-batchin lisäksi siltä löytyy noin 20 erilaista yksittäisille kaupoille pullotettua satsia. 1972-vuosikertaa näkyy olevan La Maison du Whiskylle ja japanialaiselle Whisk-e:lle.


Kyllähän se aina sen verran, että listaa pois tänne vaan. Niin ei tarvi tuotakaan tietoa tarvittaessa erikseen googlella kaivella.

______________________________________________________________________________

arviainen (21.9.2010 9.41.42)

quote[407F4F686C600D0 (link)]:
Sivuheittona, jos jotain kiinnostaa, sain aikoinaan 15.2. päivitetyn listauksen uuden omistajan alla siihen mennessä julkaistuista single caskeista. Virallisen ykkös-batchin lisäksi siltä löytyy noin 20 erilaista yksittäisille kaupoille pullotettua satsia. 1972-vuosikertaa näkyy olevan La Maison du Whiskylle ja japanialaiselle Whisk-e:lle.


Päivitettyä listaa löytyy myös tislaamon kotisivuilta täältä. Tosin mainittuna ainoastaan maa, mihin pullotettu mutta kuitenkin. Näkyy Taiwaniin menneen tänä vuonna myös yksi 1972, pitäisiköhän käydä hakemassa poies :)

______________________________________________________________________________

POP (15.11.2010 8.23.16)

Laitetaan ensi nuuhkaisu SuomiDronachista tähän ketjuun. Toki tämä on vain minun mielipide ja voi muuttua kun juomaa on nautittu useammin, mutta ei ensi puraisulla oikein sykähdyttänyt. Tuoksun ja maun puolesta aika perinteinen sherryjuoma, ajan kanssa makeutuu, mutta jää mielestäni jotenkin kerroksiseksi. Nyt kun näitä Dronacheja on tullut maistettua useampi, niin tulee mieleen hieman Caol Ila efekti, hyvää, tasalaatuista, ei pahempia pettymyksiä, mutta huiput ovat harvassa eli Dronachin tapauksessa 60/70-luvun tavarassa. Nuoret ovat toki hyviä, mutta aika samankaltaisia ja ehkä pitkässä juoksussa tylsiä, mistä hieman kertoo sekin, että "tuorein" Dronachsuora on odotellut maistamistaan jo pitkän tovin.

______________________________________________________________________________

arviainen (15.11.2010 9.01.32)

quote[1B041B4B0 (link)]:
Laitetaan ensi nuuhkaisu SuomiDronachista tähän ketjuun. Toki tämä on vain minun mielipide ja voi muuttua kun juomaa on nautittu useammin, mutta ei ensi puraisulla oikein sykähdyttänyt. Tuoksun ja maun puolesta aika perinteinen sherryjuoma, ajan kanssa makeutuu, mutta jää mielestäni jotenkin kerroksiseksi. Nyt kun näitä Dronacheja on tullut maistettua useampi, niin tulee mieleen hieman Caol Ila efekti, hyvää, tasalaatuista, ei pahempia pettymyksiä, mutta huiput ovat harvassa eli Dronachin tapauksessa 60/70-luvun tavarassa. Nuoret ovat toki hyviä, mutta aika samankaltaisia ja ehkä pitkässä juoksussa tylsiä, mistä hieman kertoo sekin, että "tuorein" Dronachsuora on odotellut maistamistaan jo pitkän tovin.


Hyvin pitkälti samoja mietteitä oli omassakin päässäni ennen tuon jo mainitun "tuoreimman" suoran maistamista. Lähes jokainen markkinoille pukattu, usein välille 15-20yo sattunut, pullote tuntui vain toistavan itseään, noita 60- ja 70-luvun tisleitä lukuunottamatta. Itseäni tuossa uudessa setissä yllätti todella positiivisesti suoran jokaisen pullotteen erilaisuus, josta taisin täälläkin omassa ketjussaan erikseen mainita. Maistele ihmeessä suora pois kuleksimasta, voihan nimittäin olla, että yllätyt positiivisesti...
...tai sitten et, mutta sehän selviää vain maistamalla ;)

______________________________________________________________________________

POP (15.11.2010 19.31.50)

Täytynee kerätä nälkää ja maistaa tämä setti, ikäjakauman puolesta taitaa mennä kahteen iltaan.

______________________________________________________________________________

sähkäri (15.11.2010 20.00.38)

quote[1E011E4E0 (link)]:
Täytynee kerätä nälkää ja maistaa tämä setti, ikäjakauman puolesta taitaa mennä kahteen iltaan.

Mutta määrällisesti alle tuntiin... ;)

______________________________________________________________________________

POP (15.11.2010 20.37.34)

quote[6F706D6428686471716C050 (link)]:
quote[1E011E4E0 (link)]:
Täytynee kerätä nälkää ja maistaa tämä setti, ikäjakauman puolesta taitaa mennä kahteen iltaan.

Mutta määrällisesti alle tuntiin... ;)


Luonnollisesti tai sitten on aika vaihtaa harrastusta :) SuomiDronach lasissa uusinnassa, tuoksussa päällimmäisenä raikas menthol, joka ajan kanssa häipyy muuttuen makeudeksi, tosin tämä muutos ei mene kivuttomasti vaan tällä välillä tuoksu tarjoilee ylikypsää hedelmää joka on hieman jo pilaantunut. Maku on välillä kuivaa, välillä taas jotain makeaa nostaa päätään, aika yksinkertainen tuotos, joka ei mitään huimaa makukirjoa tarjoa, onneksi ei tullut hankittua kuin puolikas pullo ja eiköhän sen saa hävitetty vaikkapa joulukakkuun, jos ei muuten.

______________________________________________________________________________

Whisky (6.12.2010 0.06.24)

Laitetaas tänne kun näyttää muidenkin nuotteja täällä makaavan. Linkki sitten tuonne toiselle puolelle:

GlenDronach 17yo, 60,5%, 1993/July 2010, Oloroso Sherry Butt #529, 627 bottles

Tuoksu: Tuhtia sherryä, nahkaa, neilikkaa, suolainen, mehukasta mansikkaa, inkivääriä.

Maku: Kuiva, mustapippurinen, mausteita, todella tamminen, espresso-kahvin puruja.

Muuta: Pippuriviski - tuoksu antoi odottaa hedelmäisempää kokemusta. Yllättävän kuiva. Makujen ja tuoksujen osalta kovin lähellä "Suomi-Dronachia", mutta tämä on huomattavasti paremmin tasapainossa ja maut ovat paremmin paketissa.


GlenDronach 18yo, 51,7% 1991/July 2010, Pedro Ximinez Sherry Puncheon #3182, 633 bottles

Tuoksu: Hedelmiä, miellyttävä ja pehmeä tuoksu, makea, edelliseen verrattuna huomattavasti "jouhevampi" ja miellyttävämpi. Tuo mieleen vanhemmat Glenfarclasit, ruskeaa sokeria,

Maku: Kermainen, pehmeä, toffeeta, sherryä, jälkimaku kuivahtaa ja tuo mukanaan samanlaisen mausteisuuden kuin edellisessä, mutta huomattavasti miellyttävämpänä, aavistus kanelia?

Muuta: Huomattavasti miellyttävämpi kuin edellinen. Vesitilkkakin unohtui, koska tämä oli niin pehmeää. Ja taasen vertaus siihen meidän pulloon - miksi se ei voinut olla jotain tällaista kun kypsytyskin oli kutakuinkin sama?


GlenDronach 20yo, 53,2%, 1990/July 2010, Oloroso Sherry Butt #2621, 546 bottles

Tuoksu: Tummaa suklaata pienen makeuden kera, Van Houtenin kaakaota, kypsän makeaa kirsikkaa. Tämä on tuoksultaan ihan suklaata. Suklaafondue tulee lähinnä mieleen. Makeita hedelmiä sulaan, makeaan, voilla jatkettuun suklaaseen dipattuna.

Maku: Pehmeä, makeaa kaakaota, sherry tuo mukanaan viinikumimaisen vivahteen, alku on makea, mutta kuivuu selvästi kielellä pyörittäessä. Jälkimaku kuivuu mokkaiseen, tuhdin kuivaan suklaisuuteen.

Muuta: Suklaaviski. Van Houtenia niin tuoksussa kuin maussa. Hyvää.


GlenDronach 20yo, 57,9%, 1989/July 2010, Pedro Ximinez Sherry Puncheon #3315, 522 bottles

Tuoksu: Kermaisen pehmeä, sherryinen, nahkaa, tästä ei nokka väsy prosenteista huolimatta. Todellinen tuoksuviski. Karamellisoituja appelsiininkuoria, lihaisa, pekoniin käärittyjä taateleita, mausteita, tammea... todella hyvä tuoksu!

Maku: Pehmeä, sherryä, ylikypsiä kirsikoita, kahvia, mokkavaahtoa, jälleen tummaa suklaata. Tummaa, pirun hyvää leivontahyllystä löytyvää Fazerin tummaa suklaata... ei, ei sitä talousuklaata vaan sitä toista.

Muuta: Tuoksultaan todella pehmeä, mutta makupuolella ollaan taasen kuivan puolella. Sellaisenaan varmasti erinomainen, mutta kaipaisi ehkä pientä makeutta jälkimakuun kypsytyksen huomioon ottaen.


GlenDronach 31yo, 51,2%, 1978/July 2010, Oloroso Sherry Puncheon #1040, 645 bottles

Tuoksu: Tummia hedelmiä, makeaa muscovado-sokeria, mausteita, nahkaa. Tälle hyvän viskin kuuluu tuoksua! Koko tuoksu on niin hyvin paketissa, että yksittäisiä tuoksuja on turha lähteä erittelemään. Tässä mennään osastolle "kaksi kuminauhaa ja lasi kiinni nenään"! Tämä tuo jollain tavalla mieleen ne harvat vanhan koulukunnan Springbankin joita olen onnekseni saanut maistaa.

Maku: Pehmeää sherryn, tynnyrin ja viskin symbioosia. Upeasti kypsynyt viski! Pehmeä, sherryinen, kermainen, vanha kunnon "old school" -viski.

Muuta: Jos tästä ei tykkää, niin on tyhmä! Upea esimerkki siitä miltä arvokkaasti sherrytynnyrissä ikääntynyt viski voi parhaimmillaan maistua.


GlenDronach 37yo, 51,5%, 1972/July 2010, Oloroso Sherry Butt #718, 396 bottles

Tuoksu: Hervoton määrä mustaherukkaa, viinikumia, ylikypsää mandariinia, persikkaa, morttelissa jauhettua minttua, timjamia ja oreganoa. Järjettömän upea tuoksu! Tuoksussa mikään ei pistä nenään, vaan tuoksut tuntuvat valuvan nenään kuin väärinpäin toimiva nenäverenvuoto! Pyyhin juuri kuolaläikän lattialta haistellessani tätä monttu auki! Aivan mieletön tuoksu!

Maku: Ja samalla jatketaan, mustaherukkaa, tupakanlehtiä, maakellarimaisuutta, pyöreän pehmeää herukkaisuutta. Muistan viimeksi maistaneeni yhtä herukkaista viskiä I.R.:n tarjotessa ensimmäistä kertaa hänet tavatessani Bowmoren 30 y.o. Sea Dragonin. Jälkimaku tuo mieleen yrttiliköörin (Jepp... Unicum, Jekku tms.) ja makeuttamattoman merimieslakritsin (apteekista saa), mutta ei mitenkään pahassa mielessä.

Muuta: Upean tuhti viski, jonka jälkimaku jättää suuhun uskomattoman yrttimäisen katkeruuden ja herukkaisuuden. Itseäni se ei haittaa, koska pidän myös katkeroista. Tuoksun ja alkumaun herukkaisuus nostaa selkäkarvat pystyyn! Näin voimakasta herukkaa en ole aiemmin löytänyt kuin muutamista Bowmoren ja Glen Gariochin vanhemmista tisleistä.


GlenDronach 38yo, 48,8%, 1971/July 2010, Oloroso Sherry Butt #489, 541 bottles

Tuoksu: Tässä on tynnyri ja tisle kohdanneet. Sherry ei jyrää, mutta antaa kaikkensa tukeakseen ohratislettä. Pistaasipähkinäpussia, moottorisahanpuruja, steariinia, hauskalla tavaa likaisen öljyinen tuoksu, ikään kuin joku olisi kaatanut pullon viskiä jonkin vanhan brittiläisen urheiluauton konetilaan. Kaiken päälle tästä löytyy vielä jotain samaa kuin musteempaakin mustemmasta "Twinings English Breakfast" -teestä.  

Maku: Alku on uskomattoman pehmeä, mutta jälkimaun kuivuus ottaa kiinni samantien! Twinings tulee täälläkin esiin - kiellelle nousee sama maku kuin liian pitkään työpöydällä maannesta teestä, johon on unohtanut lisätä sokeria ja josta ottaa hörpyn. Yllättävää kyllä, tämän viskin kohdalla kokemus on pelkästään positiivinen.

Muuta: Tuoksun kuivuus kertoo heti mistä on kyse. Maku vahvistaa. Teemäisin viski, jota olen maistanut ja kaiken lisäksi tuo teemäisyys tarkentuu yhteen nimenomaiseen teelaatuun - Twinings English Breakfast Tea. Ongelma tämän kanssa on, että se(kin) on liian hyvää.

______________________________________________________________________________

Gaissa (28.12.2010 10.51.07)

Päättymässä olevan vuoden aikana "löysin" Glendronachin. Kaiketi jonkun vihjeen perusteella maistelin keväällä Revivalia ja Allardicea, tykkäsin kovasti molemmista ja hankin tavaraa myös kotiin. Hiljattain tuli ostettua myös Suomi-pullotetta, mutta sitä en ole vielä tullut maistaneeksi.

Tajusin jouluna, että Allardicestä on liikkeellä useita eriä. Olen maistanut kaiketi useampia versioita, mutta en tätä maistaessani vielä tajunnut. Kysymys: oletteko havainneet Allardice-erien välillä merkittäviä eroja?

______________________________________________________________________________

JS (10.1.2011 23.03.00)

Muutama 2010 single cask maistettu.

http://www.viskikaappi.net/yabb2/YaBB.pl?num=1224081917/45#53

______________________________________________________________________________

aapeli (10.10.2011 14.52.09)

Kovin on mielenkiintoinen tuo uusi julkaisu, 21 yo 'Parliament' 48% volumessa pullotettu, Oloroso ja PX tynnyreissä kypsytelty viritys.

______________________________________________________________________________

furio (10.10.2011 16.05.58)

Sergen mielestä hyvää, muttei 15 YO Revivalin voittanutta.

______________________________________________________________________________

Mushinico (24.9.2014 7.28.21)

Artikkeli GlenDronachin todellisuudessa vanhemmasta viskistä, kun mitä etiketissä kerrotaan.

http://wordsofwhisky.com/glendronach-is-a-lot-older-than-the-label-says/

______________________________________________________________________________

Kronik (10.10.2014 16.17.58)

...ja sit se Revival loppuikin maahantuojalta. Enkä ollut kuulemma ainoa joka jäi nuolemaan näppejään

______________________________________________________________________________