Miksi väri on yksi viskien arvostelukohde?

______________________________________________________________________________

Tämä mysteeri on minua vaivannut niin kauan kun olen viskejä maistellut (tosin vasta kymmenkunta vuotta on mulla tällä saralla), miksi viskien värejä arvostellaan? Mikä pointti tuossa hommassa on? Varmaankin 80% single malteistahan (ainakin OB:t) on värjätty sokerikulöörillä aka E150, joten väristä ei voi päätellä mitään kypsyydestä, tynnyristä tjms. Tietysti värillä on se psykologinen vaikutus, mutta ainakaan itse en kiinnitä mitään huomiota väriin. Ja tuntuisi, että nuo ammattilaiset tietäisivät asian vielä paremmin, väri ei oikeasti makua tee ... paitsi ehkä tapauksessa Loch Dhu.  :o Vai onko tuo värien arvostelu vain ammattilaisten kädenojennus sille ns. suurelle yleisölle, joka mahdollisesti värin tuomaa psykologista makua arvostaa. Eli onko homma vain ns. nuoleskelua?

Esimerkiksi tutuille tekemäni sokkotestin yhteydessä hoksasin, että oma suosikkini joukosta (ja monen muunkin maistelijan) oli lähes väritön viski eli en tosiaan kiinnitä huomiota väriin. Heh, itseasiassa osa maistelijoista ei vieläkään meinaa uskoa maistamaansa, miten väritön viski (tai tarkemmin määriteltynä kusella värjätty vodka, lainatakseni erään maistelijan kommenttia) voi olla niin täyteläinen ja täynnä makua .. :)

______________________________________________________________________________

pere (22.2.2007 7.34.25)

Arvostellaanko sitä väriä? En ole ainakaan kenenkään kuullut antavan pisteitä värin perusteella. Itse usein kirjoitan värinkin ylös, mutta ei se mielipiteeseeni viskistä tai makuun vaikuta, paitsi tietenkin sen osalta, että tiedämpähän ainakin sen perusteella mitkä viskit ovat värjättyjä :) Eli siis eiköhän ne kaikki kullanväriset, tai siis sellaiset viskin väriset ole värjättyjä.

Toisaalta kyllähän sopiva sherrytynnyri antaa viskiin kauniin värin, jota mukava ihastella siinä juodessaan. Samoin lasia tulee tuijoteltua sieltä joskus löytyvyen saostumien, puunpalasten, korkinmurusten ym takia.

______________________________________________________________________________

pere (22.2.2007 8.00.06)

Jäin vielä miettimään sitä, että miksi viskit yleensäkin värjätään. Kai se sitten vain on niin, että imagosyistä viskin pitää näyttää viskiltä eikä värittömältä vodkalta. Sellaista kullanväristähän (tai ainakin selvästi tummempaa kuin kirkas viina) viski on kaikkialla vanhoista lännenelokuvista lähtien. Eli tästä saataneen syyttää suurta yleisöä ja hyviä myyntimääriä haikailevia tislaamojen markkinamiehiä ;) No, kyllähän se tietenkin voisi vaikuttaa jotain myyntiin jos joku tislaamo päättäisi yhtäkkiä luopua värjäyksestä ja viskistä tulisi selvästi pliisumman väristä. Toisaalta eipä sen luulisi enää esimerkiksi Bowmorella niiden uusien hajuvesipullojen jälkeen paljon painavan...

Onko kellään tietoa siitä voiko E150 vaikuttaa millä tavoin viskin makuun? Olen kyllä kuullut useiden virkiharrastajien sanovan, että värjätyt viskit maistuvat pahalta, mutta miten todellisuudessa (tieteellisen tarkast faktat kehiin) on? Värjäyksessä kai käytetään nimenomaan E150a:ta, mikäli muistan oikein.

______________________________________________________________________________

xenoth (22.2.2007 8.38.52 last edit 22.2.2007 8.45.51)

Minä olen samoilla linjoilla peren kanssa, eli väri ei vaikuta omiin arvosanoihin lainkaan, vaikka kirjaankin sen aina ylös. Kuten Michael Jackson jossakin kirjassaan toteaa: "emme juo viskiä vain suullamme, vaan myös silmillämme" (tjsp). MJ muistaakseni tapaa korostaa  tuota viskin värin vaikutusta kokonaisnautintoon. On myönnettävä, että minäkin juon mieluummin kauniin kuparinväristä viskiä kuin veden näköistä, mutta makuelämykseen se ei siis vaikuta. On kuitenkin mukavaa, jos viskistä löytyy edes pieni kellertävyys, joka siihen yleensä melkein väkisin tuleekin ihan ilman värjäystäkin. Etusijalla on tietenkin viskin värjäämättömyys, eli olkoonkin sitten vaikka Bonaquan väristä, kunhan ei ole mitään värilitkuja sotkettu sekaan.

Mitä tuohon E150 tulee, niin siitähän sanotaan tulevan viskiin "karamellimainen" maku? Minäkin olen joskus maistanut viskissä karamellimaisuutta, mutta enpä sitten tiedä onko johtunut väriaineesta vai mistä.

Wikipediasta:

"Caramel is a food which has a color from orange to dark brown and a sweet toasted flavour, derived from the caramelization of sugar. Caramel is used to flavor candy, as well as soft drinks such as Coca-Cola. It is also commonly used as a food coloring for products such as whiskey. (with the E number E150)."

______________________________________________________________________________

I.R. (22.2.2007 9.35.24 last edit 22.2.2007 9.40.20)

Nykyisin värjäykseen ymmärtääkseni käytetään juuri E150:ä, aikaisemmin lisättiin poltettua sokeria. Useinhan kuulee sanottavan, että me kuluttajat odotamme viskin olevan "viskin väristä", siis tummuusasteikolla vähintään tuollaista meripihkan luokkaa, ja että mitä syvempi ja tummempi väri on, sitä laadukkaampana viskiä pidämme. Satunnaisen viskin ostajan kohdalla tämä väite saattaakin pitää paikkansa. Syyt lienevät johdettavissa 1950- ja 60-luvuilta, jolloin (skottilaisesta) sekoiteviskistä haluttiin tehdä "salonkikelpoinen" juoma. Ahkeran mainonnan ja brändäyksen seurauksena syntyi aika yhtenäinen ihanne siitä, miltä skottiviskin pitää näyttää - ja tämä edellytti paitsi värjäämistä myös kylmäsuodatusta. Toisaalta kun viski kypsytyksen aikana tynnyreistä riippumatta joka tapauksessa muuttuu väriltään tummempaan suuntaan, tehdään pullotetun viskin värin perusteella päätelmiä myös iästä (tai ainakin oletetaan tehtävän, jos ikää ei ilmoiteta), ja värin lisääminen antaa tietämättömälle ostajalle kuvan todellista vanhemmasta juomasta. Värin lisäämisellä halutaan myös tasoittaa saman tuotteen eri pullotuserissä esiintyviä luonnollisia värieroja. Valmistaja haluaa välttää sitä, että sen kaksi samanikäisinä markkinoitavaa ja samalla tavoin pakattua mutta eri aikoina pullotettua viskiä eivät väriltään vastaisi toisiaan.

Tuskinpa kukaan tänne kirjoitteleva kiinnittää juuri huomiota väriin arvioidessaan viskin ansioita/heikkouksia. Toisaalta Bowmorella luovuttiin kauniiden keraamisten pullojen käyttämisestä (22 yo, vanha 25 yo, 30 yo Sea Dragon) vetoamalla juuri siihen, että "asiantuntevat harrastajat" haluavat ostopäätöstä tehdessään nähdä myös viskin värin.

Vaikutuksista makuun ei taida löytyä Peren kaipaamaa tieteellistä näyttöä - tai ainakaan sellaista ei ole päästetty julkisuuteen. ;) Murray on kirjoittanut aiheesta lyhyehkön mutta mielenkiintoisen jutun Whisky Biblen ensimmäiseen laitokseen (2004, painettu 2003) otsikolla "Bible Thumping The Evils of Colour Prejudice". ;D Hänen mukaansa toffeinen aromi loppumaussa kielii ylenpalttisesta "caramelin" käytöstä...

Ilahduttavan monet tislaamot ilmoittavat nykyisin tuotteensa luonnollisesta väristä ("no colouring", "caramel-free"). Ja jos ostaa viskinsä Saksasta, saa tiedon myös värin lisäämisestä. "Mit Farbstoff" on sieltä hankituissa pulloissa tuttu näky.

______________________________________________________________________________

tmu (22.2.2007 9.45.01)

Linkin takaa löytyy välimerkkirakkautta ilman pidäkkeitä. Paha väittää vastaankaan?

http://www.maltmaniacs.org/ADHD/mm17.html#17-01

______________________________________________________________________________

Quercus (22.2.2007 10.23.13)

Vanha väittely saksalaisella foorumilla "viskin likaisista salaisuuksista", muutama hyvä pointti:

Scotch whisky has no dirty secrets.
Ah, but it does.

1. Colour is added by the use of caramel (burnt sugar) only.
Adding colouring is a secret, one heavily protected within the industry and the labeling of which is heavily fought in every country. Only in Germany are distilleries required to label this. If they weren't ashamed of this they wouldn't print different labels without this distinction for Austria, a country with 1/10 the population of Germany. The cost to print different labels and differentiate between countries with the same language is not insignificant.

A minute amount may be added to give the particular market what it expects.
It's deception, pure and simple, especially when done by a company pushing their high-dollar, premium, single-malt whiskey. The industry takes advantage of the consumer ignorance and markets itself as "pure" when, in fact, it uses additives which it would prefer to hide.

No-one can taste this...
I never claimed this had anything to do with taste. On the other hand, a single drop of water can completely change the character of a whiskey;, so how can you say that the addition of a sugar-derived substance can't?

2. Colour is extracted through filtration through activated carbon.
Then mark the whiskey as having been filtered through carbon. Be honest with the public. I note that Glenlivet, a direct competitor to Glenfiddich, has a similar colour and no additives.

Some markets (South American?) want a clear appearance.
Fine. But be honest and admit that you're adding colour.

The flavour is not affected...
See above. A single drop of water is all it takes to change the nose, characteristics, taste, swallow and aftertaste of a whiskey.

3. The whole process is under the rigorous control of Customs and Excise -
not a drop can be sold without 3 years maturation in barrels.
This is a typical attempt at slight-of-hand. You're trying misdirection and bringing up a point which has nothing to do with the fact that colouring is added. Period. Three years, yes, we know. That has nothing to do with the fact that they may well add colouring to make it look "richer" or "deeper". No distillery is required to list the age. Indeed, Johnny Walker Blue, one of the more expensive tipples, doesn't list an age for the fact that the youngest single drop in a batch determines the official "age", so that if they use some raw 1095-day-old swill to tweak the flavour of the blend, then it would be a 3-year, even if 97% of the contents were 100 years old or older.

4. The reputation of "Scotch" is also safeguarded by the Scotch Whisky Association, which rapped the mighty Diageo over the knuckles publicly recently for bending the rules over "single" Malts.
More misdirection.

5. If you buy a bottle of Scotch that was bottled in Scotland then you have a guarantee of a quality product.
Bullshit. That's like saying that if you buy a bottle of beer in Germany, you have a guarantee that it'll be good. There are beers which cost less than the fucking bottle/can deposit and there are others that are marketed as "premium", all of which taste like shit and no wonder, because they're made like shit.

Remember - vodka, gin etc. goes straight from the still to the bottle
Wrong. While vodka is normally a neutral alcohol which can be filtered a few times, gin is redistilled at least twice and then set to vapour over various additional flavouring agents.

Misdirection, deceit, and outright lies. As I wrote before, "Whiskey's Dirty Secret".

______________________________________________________________________________

Ize (23.2.2007 9.45.40)

Värjäämisen perusteluksihan tislaamot sanovat sen, että erävaihtelut halutaan värien suhteen poistaa. Eli kuulemma kuluttajat haluavat aina ostaa juuri saman väristä Lagavulin 16yo:ta ja eri vuosina ja eri tynnyreistä saatu viski ei olisi saman väristä, joten Lagavulin värjätään E150:llä aina saman väriseksi. Vaikea sanoa maistuuko se Lagavulinissa, erinomaisen makuinenhan se on, mutta kokeilkaapa joskus Loch Dhua ... jos siinä ei 150 maistu, niin mikä ihme? ;D

______________________________________________________________________________

xenoth (23.2.2007 10.47.47)

Harmillistahan tuo väreillä sotkeminen on, koska ainakin minusta olisi mielenkiintoista tutkia värieroja esim. juurikin noissa Lagavulin-pulloissa, jos olisi saattunut haalimaan sellaisia kaksin kappalein muutaman vuoden välein toisistaan. Mutta tässäkin asiassa mennään valitettavasti suuren yleisön mukaan, eikä kuunnella sitä pientä joukkoa nimeltä "harrastajat". Jostakin syystä tämä tuo elävästi mieleen Suomen valtion ja erinäiset alkoholiin liittyvät säädökset.  ::)

______________________________________________________________________________

Mikko (23.2.2007 13.29.13)

Jos joskus maaiman diktaattoriksi pääsen, viedään viskin värjääjät sorakuopan reunalle. On se vaan sen verran tympeää touhua.

______________________________________________________________________________

xenoth (23.2.2007 18.39.27 last edit 23.2.2007 18.46.54)

Kun kerta värjätyistä viskeistä on puhe, niin pienenä vinkkinä kerrottakoon, että tämän nettikaupan haun avulla voi näppärästi tarkistaa onko jokin viski värjättyä vai ei: http://www.whiskyworld.de

Eli sivun yläosan hakukenttään vain viskin nimi, jonka jälkeen avautuvasta listauksesta näkee jokaisen viskin kohdalla tiedon joko "mit Farbstoff" (=värjätty) tai "ohne Farbstoff" (=värjäämätön). Tuolla on muutenkin sen verran hyvä valikoima, että värjäystiedot näkee myös hieman harvinaisemmistakin pulloista. Ja pullojen kuvat ovat myöskin huippuluokkaa.

______________________________________________________________________________

Hakkis (24.2.2007 13.37.55 last edit 24.2.2007 13.38.27)

Itselläni värjäystä kohtaan on osittain välinpitämätön asenne. Toki myönnän, että värjäämättömyys voisi olla parempi, varsinkin jos sillä on vaikutusta todella makuun (tämän on taas yksi niitä kiistelyn asioita, osa sanoo on, osa sanoo että ei ole). Mutta toisaalta, jos sitä lisätään maun takia, silloin tarkoitus on tehdä tietyn tyylinen viski.

Väri vaikuttaa makunautintoon, tai siis nauttimishetkeen (kuten jo muutkin maininneet). Kyllä minä mielummin juon miellyttävän väristä viskiä kuin aina vain lähes kirkasta :-) Itsekkin kirjaan värin muistiinpanoihini, mutta se ei vaikuta itse viskin arvosteluun (tai ainakin pyrin jättämään sen pois).

Hmm, toisaalta miksi värin lisääminen sittenkään on niin paha asia? Entä jos sitä käytetään mausteena / nautinnon lisääjänä? Maustetaanhan lähes kaikkea muitakin elintarvikkeita. Vai onko viski niin pyhä asia, että tislauksen jälkeen tynnyriin ja siihen ei saa koskea enää. Ja jos nyt mennään vielä hiukan pidemmälle, miksi käytetään erilaisia tynnyreitä kypsytykseen? Väriähän niistä tulee ja erilaisia makuja. Siis osittain sama tarkoitus kuin sillä poltetulla sokerillakin. Kaikki viskit siis samanlaisiin tynnyreihin niin päästään lähemmäs "puritaanisuutta".

No joo, hiukan provosoivasti kirjoitettu :-) Mutta kun itse aloin nyt miettiä tätä aihetta (taas) tämän keskustelun myötä niin aoin ajatella tuota asiaa nyt hiukan uudesta näkökulmasta. Onko se värjäys lopultakaan niin paha asia kuin luullaan vai olemmekko itse asiassa värjäyksen suhteen "aivopestyjä" (itseni luen mukaan).

______________________________________________________________________________

pere (25.2.2007 12.00.42 last edit 25.2.2007 18.03.12)

Silmäilin tuossa sunnuntaiaamun ratoksi alkon hinnastoa ja sieltä pisti silmään, että kaikki viskit eivät sittenkään ole värjättyjä E150a:lla (tai värjäämättömiä), vaan esimerkiksi Yoichi 10yo:n kohdalla luki E150d, joka on siis ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri ja käsittääkseni Coca Colan väriaine. Mitähän se sitten tekee maulle... ja näemmä joissakin viinoissa (ainakin rommit) käytettiin E150b:täkin :o (emäksinen sulfiittisokerikulööri).

______________________________________________________________________________

I.R. (25.2.2007 13.55.59 last edit 25.2.2007 14.00.14)

quote[Hakkis (link)]:

Itselläni värjäystä kohtaan on osittain välinpitämätön asenne. Toki myönnän, että värjäämättömyys voisi olla parempi, varsinkin jos sillä on vaikutusta todella makuun (tämän on taas yksi niitä kiistelyn asioita, osa sanoo on, osa sanoo että ei ole). Mutta toisaalta, jos sitä lisätään maun takia, silloin tarkoitus on tehdä tietyn tyylinen viski. Väri vaikuttaa makunautintoon, tai siis nauttimishetkeen (kuten jo muutkin maininneet). Kyllä minä mielummin juon miellyttävän väristä viskiä kuin aina vain lähes kirkasta :-) Itsekkin kirjaan värin muistiinpanoihini, mutta se ei vaikuta itse viskin arvosteluun (tai ainakin pyrin jättämään sen pois). Hmm, toisaalta miksi värin lisääminen sittenkään on niin paha asia? Entä jos sitä käytetään mausteena / nautinnon lisääjänä? Maustetaanhan lähes kaikkea muitakin elintarvikkeita. Vai onko viski niin pyhä asia, että tislauksen jälkeen tynnyriin ja siihen ei saa koskea enää. Ja jos nyt mennään vielä hiukan pidemmälle, miksi käytetään erilaisia tynnyreitä kypsytykseen? Väriähän niistä tulee ja erilaisia makuja. Siis osittain sama tarkoitus kuin sillä poltetulla sokerillakin. Kaikki viskit siis samanlaisiin tynnyreihin niin päästään lähemmäs "puritaanisuutta". No joo, hiukan provosoivasti kirjoitettu :-) Mutta kun itse aloin nyt miettiä tätä aihetta (taas) tämän keskustelun myötä niin aoin ajatella tuota asiaa nyt hiukan uudesta näkökulmasta. Onko se värjäys lopultakaan niin paha asia kuin luullaan vai olemmekko itse asiassa värjäyksen suhteen "aivopestyjä" (itseni luen mukaan).

______________________________________________________________________________

Quercus (25.2.2007 17.49.39 last edit 25.2.2007 18.01.05)

Eniten minua ärsyttää värjäämisessä sen turhuus — tietysti unohtamatta asiaan liittyvää tahallista salaperäisyyttä. Haluan uskoa, että värjäys muuttaa viskiä makeaksi ja ällön karamellimaiseksi. Periaatteessa E150a ei ole sen kummempi aine kuin poltettu sokeri. Siksi sitä ei enää kutsuta, koska hiilihydraattien (glukoosin ja fruktoosin monomeerit/polymeerit, glukoosisiirapit, sakkaroosi, inverttisiirapit, dekstroosi) kuumentaminen tapahtuu teollisesti ja tarkkaan hallitussa kuumakäsittelyssä. Värjäämätönkään viski ei voi olla makeaa ilman sokeria. Bourbontynnyreissä heti charred-kerroksen alla on karamellisoitunut vyöhyke, eli tynnyrin/puun sokereita poltetaan. Selluloosa eli glukoosimolekyyleistä (yksinkertaisista sokereista) koostuva polysakkaridi on niin maapallon kuin tammisen viskitynnyrinkin yleisin polybiomeeri; toiseksi yleisin on muuten ligniini, jonka hajoamisen charring käynnistää ja josta syntyy vaniliinia ("bourbontynnyrin vaniljaisuus").

E150b, E150c ja E150d ovat sitten jo "synteettisempiä". Näille kolmelle annetaan jopa ADI-arvo (Acceptable Daily Intake): 150—200 mg/kg/vrk. Kemikaalikortteja on kiva lukea: aiheuttavat B-vitamiinien tuhoutumista, hyperaktiivisuutta, jopa kasvun hidastumista. Tietysti 75-kiloisen maksimiannos saa näin ollen olla 15 g, mikä vastaa 70 cl:n pullossa yli 2 prosentin liuosta eli aika tummaa viskiä ;) Coca-Cola taitaa olla vaarallisempaa.

Alkon hinnasto on mielestäni aika outo: skottiviskeistä vain Dewar's ja Lagavulin värjättyjä? Haloo! Luulenpa että aika moni blendi on. Taliskerkin on, jopa 18-vuotias ja DE-versio. Highland Park oli ennen, mutta uusi 12-vuotias pullotus ei ole enää. Ainakin Saksasta tilaamani Balvenie-, Bowmore- ja Bunnahabhain-viskit on varustettu "mit Farbstoff" -maininnalla. Ehkäpä Alko tilaa viskit suoraan valmistajalta, ja sille ei anneta kaikkien tuotteitten osalta tietoa värjäyksestä, koska se ei ole Suomessa pakollista. Alko ilmoittaa värjäyksestä vain jos se on saanut siitä tiedon valmistajalta, tiedä häntä.

Onneksi tunnelin päässä on näkyvissä valoa. Bruichladdichiä tuskin tarvitsee edes mainita. Edrington on luopunut mallasviskien osalta värjäyksestä, Macallan on tällä haavaa puhdasta, samoin kuin HP:n uusi 12-vuotias. Toivottavasti "värjäämättömyys" on seuraava trendi kylmäsuodattamattomuuden ja tynnyrinvahvuuden jälkeen.

______________________________________________________________________________

Hakkis (26.2.2007 6.22.02 last edit 26.2.2007 6.26.36)

quote[Quercus (link)]:

Toivottavasti "värjäämättömyys" on seuraava trendi kylmäsuodattamattomuuden ja tynnyrinvahvuuden jälkeen.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (26.2.2007 15.45.09)

Esimerkiksi Saksassa tosiaan värjäys täytyy mainita, joten sen mysteeri on mennyttä siellä. Siinä mielessä vaikka viskifirmat eivät asiasta pahemmin puhukaan, ei kai voi sanoa että asiaa olisi salailtu pahemmin - riippuu tosin markkinoista.

Eri asia on sitten miten paljon ja mihin suuntaan tuo väri vaikuttaa makuun (sehän kenties myös parantaa makua joissain tapauksissa, vai onko tätä kukaan ajatellut?).

Aika moni suuresti arvostamistamme viskeistä sisältää (tai on sisältänyt) väriä jossain määrin. Lagavulin, Talisker, useampi versio Highland Parkista aikanaan, jne.

Tuossa taannoin oli keskustelua Highland Parkin 18v. viskistä kansainvälisellä foorumilla, ja ilmeisesti ei edellinen mutta sitä edellinen versio sisälsi väriä. Itse jäin miettimään sitä mistä johtuu että vanhemmat HP 18v. viskit maistuivat minusta paremmilta kuin uusi. Ei sillä varmaankaan ole mitään tekemistä värin kanssa, mutta kai se osoittaa ettei väriaine viskiä pilannutkaan?

Lagavulin on aina ollut minusta erinomainen viski, enkä ole välittänyt spekuloida värin vaikutuksesta makuun. Olisi tosi mielenkiintoista saada maistiin aivan samaa viskiä ilman väriä ja värin kanssa, mutta tämä lienee ei mahdollista (kyllähän Lagaa saa indypullotteena, mutta se ei ole samoin sekoitettu kuin tuo tislaamopullote).

Olen kysynyt useilta eri tahoilta tästä väriasiasta, samoin kuin chill-filtteroinnista ja muista viskin kontroversiaaleista ilmiöistä. Värin suhteen aika harva alalla toimiva taho olisi sanonut aina 100% maistavansa väriaineen viskissä mikäli sitä olisi viskissä mukana. Jokunen on näinkin vahvan ilmaisun päästänyt suustaan (kova on itseluottamus, itse en menisi moista kyllä sanomaan).

Ehkä tuo tärkein pointti onkin - nautimmeko varauksetta viskistä tietämättä siitä kaikkea? Minä nautin. Jos viski on hyvää, se on hyvää. On aina hauska tietää mahdollisimman paljon juomastaan viskistä, ja jos voisin, tekisin näitä mitä ihmeellisempiä vertailuita kuten tuo aiempi Lagavulin-esimerkki. Joka tapauksessa kun näiden vertailuiden tekeminen ei ole mahdollista, en silti aio ryhtyä puristiksi asian suhteen - vaan aion nauttia viskistäni varauksetta antaen piut paut chill-filtteroinnille tai sen puutteelle, värin lisäämiselle tai sen puutteelle, jne - mikäli viski on hyvää. Jos pääsen kokeilemaan versioita ja huomaan jyrkkiä eroja, otan kantaa asian puolesta tai vastaan. Mutta minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi faktaa asiasta käymään tiukkaa taistoa puolesta tai vastaan. Harmi sinänsä...tai ehkä ei.

______________________________________________________________________________

xenoth (26.2.2007 16.27.57 last edit 26.2.2007 16.28.23)

quote[JaRiMi (link)]:

Olisi tosi mielenkiintoista saada maistiin aivan samaa viskiä ilman väriä ja värin kanssa, mutta tämä lienee ei mahdollista (kyllähän Lagaa saa indypullotteena, mutta se ei ole samoin sekoitettu kuin tuo tislaamopullote).

______________________________________________________________________________

JaRiMi (26.2.2007 16.54.44)

Totta puhut, tuon 12v. version kanssa homma onnistuu. Ainoa lisäkysymys on se että ovatko muuttaneet sekoitusta josta 12v pullote tehdään..

Aito testi syntyisikin vasta tislaamolla maistamalla tismalleen samaa vattingia väriaineen kanssa / ilman. Noh, sitähän taas ei saa aikaiseksi millään. Eiköhän tuokin testi josta puhut ole aika mielenkiintoinen!

______________________________________________________________________________

Hakkis (26.2.2007 17.09.33)

quote[xenoth (link)]:

Nythän tuo onnistuu vertaamalla vanhaa ja uutta Highland Parkin 12-vuotiasta.

quote[JaRiMi (link)]:

Ehkä tuo tärkein pointti onkin - nautimmeko varauksetta viskistä tietämättä siitä kaikkea? Minä nautin. Jos viski on hyvää, se on hyvää.

______________________________________________________________________________

xenoth (26.2.2007 19.24.27)

Voi tosiaan olla, että myöskin sekoitus on muuttunut uudessa HP 12:ssa verrattuna vanhaan versioon.  Ja vaikka ei olisikaan, niin tietysti eri pulloerien välilläkin on pieniä eroja. Uskoisin silti, että ellei sekoitusta ole lähdetty radikaalisti muuttamaan, niin olisi mahdollista havaita väriaineen tuoma ero vanhan ja uuden tavaran välillä. Jos tuollainen ero nyt siis edes on olemassa. Aiemmin mainitusta Malt Maniacsin jutusta saa ainakin vähän käsitystä siitä, millaisia eroja viskeistä saattaisi löytyä. Juttua lueskeltuani vakuutuin ainakin siitä, että väriaineella on vaikutusta viskin makuun.

quote[Hakkis (link)]:

Arviot kiinnostavat jos ja kun joku tuon tekee.

______________________________________________________________________________

Quercus (27.2.2007 0.55.13 last edit 27.2.2007 1.01.07)

Tuosta Highland Parkin 12-vuotiaan "värjäämättömyydestä" on juttua sekä WhiskyMagissä että WhiskyCastissä, ja sama asia on mainittu muun muassa Royal Mile Whiskiesin tuotekortissa:

http://www.whiskymag.com/forum/viewtopic.php?t=5702
http://www.royalmilewhiskies.com/product.asp?pf_id=0010000001259

12-vuotiaan uuden pullon olen nähnyt livenä, ja sen väri on huomattavasti vaaleampi edeltäjäänsä verrattuna (pullo ja pakkaus ovat muuten luonnossa paljon tyylikkäämpiä kuin kuvissa). Tarkoitus olisi hankkia pullotus piakkoin maistamista varten. Hakkiksen mainitsemat Taliskerin peruskympin kolme viimeisintä versiota olen maistellut kahteen otteeseen rinnakkain. Pakko myöntää, että pullotukset poikkesivat melko lailla toisistaan (ensimmäinen vertailuni löytyy foorumin ykkösversion puolelta). Samoin pelkään, että Highland Parkin kohdalla pullotuksissa on pakko olla eroja: esimerkiksi 25-vuotiaan alkoholipitoisuus on pullouudistuksen myötä pudonnut merkittävästi (50,7 % > 48,1 % — ei voi olla vaikuttamatta makuun ja etenkin maistelukokemukseen), vaikkakin puolet vattingin tynnyreistä on entiseen tapaan edelleen 1st-Fill Sherryä.

______________________________________________________________________________

Marko76 (27.2.2007 8.19.18)

Kieltämättä ensimmäisen kerran, kun itse huomasin silloisena järkähtämättömänä Laphroaig fanina tuotteeni sisältävän väriaineita olin lievästi sanottuna pettynyt. Tosin hetken mietittyäni, ymmärsin toki tälläisen massapopulismin merkityksen. Samanlaista valheellista markkinointiahan harrastaa koko ihmiskunta pushup-liiveineen ja tupeineen. Mihinkä maailma menisikään jos olut ei olisi ruskeaa ja suomalainen siideri tehty sokerista... Ei tuo värittäminen enään tosin nosta verenpainetta kovinkaan korkealle, mutta jos tilaisuus tulee valita sama pullote värillä tai ilman, niin kalpeampi lähtee kotiin kainalossa.  :P

______________________________________________________________________________