Tynnyrivahvuus ja"enkelten osuus"!

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (11.7.2007 13.46.45)

Mikä tai mitkä ovat todennäköisimpiä syitä että tynnyrivahvuus vaihtelee aika suuresti joissakin tuotteissa. Esim. (oletus että molemmat laitetaan tynnyriin n. 65-70%:na) Glenfarclas 105 vähenee n. kahdeksassa vuodessa 60 prosenttiin ja Rare maltsin Benromach 19 y.o vähenee ainoastaan
64,5 prosenttiin. Kertokaa viisaammat niin minäkin tiedän. Vai voiko olla mahdollista että kauaksi aikaa tynnyriin suunnitellut CS:t voitaisiin triple-tislata vai johtuuko se vain raakaviskin lantraus-suhteesta?

______________________________________________________________________________

I.R. (11.7.2007 14.00.32 last edit 11.7.2007 14.07.41)

quote[Ard-Begbie (link)]:
Mikä tai mitkä ovat todennäköisimpiä syitä että tynnyrivahvuus vaihtelee aika suuresti joissakin tuotteissa. Esim. (oletus että molemmat laitetaan tynnyriin n. 65-70%:na) Glenfarclas 105 vähenee n. kahdeksassa vuodessa 60 prosenttiin ja Rare maltsin Benromach 19 y.o vähenee ainoastaan
64,5 prosenttiin. Kertokaa viisaammat niin minäkin tiedän. Vai voiko olla mahdollista että kauaksi aikaa tynnyriin suunnitellut CS:t voitaisiin triple-tislata vai johtuuko se vain raakaviskin lantraus-suhteesta?

Nykyisin raakatisle oikaistaan ennen tynnyröintiä 63,5 %:iin. Käytäntö - josta on ollut puhetta täällä aikaisemminkin - vakiintui 1980-luvun alkuvuosiin mennessä, joten pääosin jo 1970-luvulla tislatut "Rare Maltit" ovat päässeet kypsymään huomattavasti vahvempina.

Skotlannissa tislaamot eivät Springbankia lukuun ottamatta valmista sekä kahdesti että kolmesti tislattua viskiä. Eli tislauskertojen lukumäärää ei vaihdella kaavaillun kypsytysiän mukaan. Koska kypsymisprosessi on monessa suhteessa arvoituksellinen, eivät tuollaiset kaavailut - sikäli kuin niitä tehdäänkään - usein toteudu.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (11.7.2007 14.13.08 last edit 11.7.2007 14.21.16)

Eiköhän suurin tekijä ole tuo tislatun nesteen vahvuus tynnyriin laitettaessa. Tietysti tynnyreissä on myös yksilöllisiä eroja, heikommat tynnyrit haihduttavat enemmän.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (11.7.2007 14.23.47)

Tuli mieleen yksi aiheeseen liittyvä kysymys. Saako cask strenghtinä myytävää viskiä laimentaa vedellä esim tasaisen pullotusvahvuuden säilyttämiseksi?

______________________________________________________________________________

I.R. (11.7.2007 14.38.47)

quote[smoke on the water (link)]:
Tuli mieleen yksi aiheeseen liittyvä kysymys. Saako cask strenghtinä myytävää viskiä laimentaa vedellä esim tasaisen pullotusvahvuuden säilyttämiseksi?

Jo monta vuotta sitten mietin, miten Laphroaigin 10 yo caskin vahvuus pysyi pullotuserästä riippumatta jatkuvasti 57,3 %:na. No, sittenhän se laskettiin 55,7 %:iin, johon ainakin hetkeksi on taas vakiinnuttu.

Mitään sääntelyä tai edes alalla poikkeuksetta noudatettavaa käytäntöä asiasta ei minun tietääkseni ole. Eli kukin tislaamo voi ratkaista itse, miten vahvaa viskiä se markkinoi nimikkeellä "cask strength". Yhtäältä tuo maininta saattaa tarkoittaa vain sitä, että ko. pullote on vahvempaa kuin tislaamon "bulkkimallas"; toisaalta se voi viitata - ja sen toivoisi viittaavan - siihen, että viski on pantu pulloon tynnyristä lasketun vahvuisena, vettä lisäämättä. Monestihan etiketeissä on vielä mainintoja tyyliin "bottled straight from the cask". Mutta "tuomiolle" ei tislaamoa tällöinkään saa, vaikka vettä olisi sekaan lorautettukin.

Melko pitkälle vakiovahvuutta voidaan toki ylläpitää valitsemalla sekoitettavat tynnyrit sopivasti, ja näin Laphroaiginkin väitetään menettelevän.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (11.7.2007 15.12.50)

Luulisi että vakiintuneet CS editionit(kuten Lapparin) tulee niin isosta erästä että kun tynnyrit sekoitetaan keskenään niin on pitkäksi aikaa saman vahvuista satsia. Muutoin jos tuote lantrataan niin se EI mielestäni enää ole cask strenght vaikka miten venkoilisi. Koska vahvuus yksinkertaisesti ei ole sama kuin tynnyrissä. Mutta käytäntö voi tietysti olla vähän joustava. Mutta Skotit ovat mielestäni reilua ylämaan sakkia!

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (13.7.2007 6.50.18)

Well son of a bitch!    >:(

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (8.9.2007 6.25.20)

Voivatko yksityiset pullottajat halutessaan ostaa raakaviskiä ilman laimennusta? Esim Bowmorea 68,8%:na normaalin 63,5%:n sijaan. Varmaankin koska whisky bible 2007 mukaan Norse cask selection Bowmore 11 y.o 1993(bottled '04?) on vielä valmiinakin 65,5 prosenttista.
Vai onko jokin muu juttu jota taaskaan en osaa ottaa huomioon? Surkeita enkeleitä tai sitten ovat käyneet naapurissa Octomore-tankilla ja ovat sen verran päissään että taikanappi on jäänyt väärään asentoon.  

______________________________________________________________________________

Ize (9.9.2007 6.16.02 last edit 9.9.2007 6.18.00)

Voivat ostaa ja monesti käyttävät markkinoinnissakin asiaa, etiketissä saattaa lukea straight from the cask.

Mutta huolestuminen mahdollisista enkelten osuudesta ja lopputuotteen prosenteista ei vain oikein aukea mulle. :)
Niin moni tekijä on tuntematon loppuprosenteissa, että mitä noista hermoilemaan. Me emme tiedä varmaksi mikä on minkin erän tynnyröintiprosentti (arvailuja on) eli vettä on saatettu lisätä tai sitten ei. Me emme tiedä varmaksi tynnyrin hengittävyyttä, eroa tynnyreiden välillä ääripäissä on huikeasti (tuore tynnyri vs vanha, tiukkasyinen puu vs. harvasyinen, amerikan tammi vs. joku muu, bourbon vs. sherry jne. jne.). Me emme tiedä minkä ikäisistä viskeistä lopputuote on sekoitettu. Me emme tiedä onko vettä lisätty pullotuksen yhteydessä.

Eiköhän se ole tärkeintä mikä on loppumaku. :)

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (9.9.2007 7.23.41 last edit 9.9.2007 7.28.24)

Jep,jep...lähinnä tarkoitin sitä laimennusta ennen kypsytystä! Silloinhan "straight from the cask" ei myisi niin hyvin kuin "straight before the cask". Käsittääkseni melkein kaikki viskit standartisoidaan 63,5:ksi ennen tynnyriä.... vai olenko ymmärtänyt väärin?

______________________________________________________________________________

Ize (10.9.2007 5.42.40)

Ah aivan, eli tuohon vastauksena sitten että eiköhän tuokin ole mahdollista.

Suurin osa viskitislaamoista laimentaa suurimman osan viskeistään 63.5%:ksi, mutta silti osalla viskitislaamoista on osa viskejä (ellei jopa suurimmalla osalla tislaamoja?), jotka tehdään laimentamatta. Mutta absoluuttista tietoa ei ole eli on vain tuo paras arvaus että ainakin yleensä tehdään laimennus. :)

______________________________________________________________________________

pere (10.9.2007 7.10.24)

Muistelisin joskus lukeneeni tältä foorumilta, että varsinkin blendeihin tarkoitetut tisleet tynnyröitäisiin vahvempina ja single malteiksi tarkoitetut käyttäen viskin kypsymisen kannalta optimaalista(?) 63,5%:a. Blendeihin menevien tisleiden tynnyröinti vahvempana perustunee mm. kustannusten säästöön pienemmän varastointitilan muodossa.

______________________________________________________________________________