______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (21.2.2008 11.52.40 last edit 21.2.2008 11.58.17)
Eli nyt kun inhokit , pettymykset ja tylsyydet on saatu haukuttua niin kertokaa mikä on teidän paras kokemus liittyen viskin maisteluun. Sen ei välttämättä tarvitse olla paras viski vaan huomiokaa miljöö, kaverit ja muut kokemuksen ainutlaatuisuuteen vaikuttavat tekijät. Monella se varmaan voi löytyä harrastuksen alkuajoilta(niin kuin ensirakkaus tuppaa löytymään). Runosuoni kukkimaan ja ei tarvise hävetä vaikka tämä vaikuttava kokemus olisi jaettu toisen samaa sukupuolta olevan kanssa! ;D
Omani oli yksin kämpillä Highland park 12yo:n kanssa. Mukava normipäivän ilta mutta viski kolisi niin tonnilla että piti soittaa kaikki viskikaverit läpi ja hehkutta että nyt löytyi mahtava mallas! Alkoholi ei tuntunut ollenkaan ja jollain ihmeen konstilla löytyi mustikkaa ja kaikki maistui mikä viskissä pitääkin. Kiinnostus juomaan on kuitenkin ajan kanssa hiipunut, mutta tuo ilta on vielä muistelmissa sijalla 1. Vastaavia hetkiä toivon löytyvän syksyn mahdollisella Islayn-reissulla.
______________________________________________________________________________
smn (21.2.2008 12.45.13)
Parhaat hetket ovat yleensä hyvässä seurassa suoritetut maistelut - niistä jää elämyksiä oikeastaan joka kerta. Mutta jos haetaan jotain erikoisempaa niin tässä muutama:
- Yoichi 10. Hyvän aikaa sitten ostin ensimmäisen pullon Yoichin kymppiä ja istahdin ajatuksissani sohvalle katselemaan telkkaria. Ohjelma oli tylsä mutta viski ei - juuri sinä iltana, juuri niissä olosuhteissa se tuoksui paremmalta kuin mikään ikinä. Neljästä sentistä riitti nuuhkittavaa ja maisteltavaa pitkälti toista tuntia.
- Laphroaig 30. Olin ostanut pullon synttäripulloksi. Pullosta tuli maisteltua aina toisinaan. Päätin että se ei saa selvitä seuraaville synttäreille asti, joten päivää ennen niitä vietin suht laadukkaan illan sen parin desin parissa mitä pullossa oli vielä jäljellä :)
- Leiritulilla nautiskelut. Vähän Ardbegin kymppiä tai Laphron QC:a toimii aina.
______________________________________________________________________________
Hakkis (21.2.2008 21.11.28)
Unohtumattomia kokemuksia olisi vaikka miten paljon, jos vain muistaisi ne kaikki ;)
Tässä muutama:
Yksi kokemus on täyden Lagavulin 16Y pullon kaataminen viemäriin. Tilasin joskus 90-luvun lopulla viskejä Saksasta ja Laga oli aukinainen (folio poissa ja vajaa) kun se tuli kotiin. Mitä ihmettä? No, koska kauppa ei tiennyt kuka sen oli aukaissut ja lupasivat lähettää uuden niin en halunnut ottaa riskiä viskin (terveyteni) suhteen. Korkki irti ja viemäriin. Hitusen kirpaisi silloin nuorta "viskiharrastajaa"...
Esikoinen kun syntyi ja tulin sitten yöllä kotiin joskus aamu neljältä, niin otin kotona yksin lasillisen viskiä "rauhoittukseni". Istuin hiljaa parvekkeella ihmettelemässä maailmaa ja siemailin Lagavulin 16 Y :tä. Tuo hetki on ehkä unohtumattomin hetki johon viski liittyy. Siksi siis Laga 16Y on lähellä sydäntäni. Myöhemmin kuopuksen tapauksessa lasissa oli Ardbeg TEN (toinen viski joka ymmärrettävästi on lähellä sydäntäni). Näissä siis hetki on se tärkein tekijä ja viski tulee kaukana, mutta mieleenpainuvana osana sitä.
Seuran eka tasting johon osallistuin on jäänyt myös mieleeni (Hullu Kukko).
Ainiin. Viimeisin muisto, joka on varmaan unohtumaton vaikka voisin sen mielelläni unohtaakin. Vierailu Southern Distilleries-tislaamolla ja heidän viskien maistaminen.
______________________________________________________________________________
Taraghlan (22.2.2008 10.25.48)
Vasta hieman aikaa sitten viskeihin totaalisesti hurahtaneena, mieleenpainuvin hetki oli kun koin ns. valaistumisen. Menimme kaverini kanssa ravintola Torniin jossa päätinkin ottaa perinteisen huurteisen sijaan viskiä ja mikäs muukaan silmiini osui kuin Ardbegin ten pullo.
Mikäs siinä oli ollessa Helsingin kattojen yllä, tämän voimakkaan savuntuoksuisen ja häivähdyksen turpeen makuisen jalon juoman kanssa :)
Sen jälkeen on varsinkin islay viskit olleet lähinnä makuhermojani.
______________________________________________________________________________
Peku (22.2.2008 11.58.13)
Yksi oli tässä ihan vast ikään ,kun kipaisin Bar B;hen katsomaan josko siellä olisi jotain hyvää tarjolla.No vilkuiltuani pienehkön viskivalikoiman läpi silmiin napsahti Lagavulin 16 yo ja sitten tarjoilijalle että tuota snifteriin kiitos.Hyvä palvelu pelasi ja tunnelma oli loistava sillä laga kiilasi itsensä heti parhaaksi viskiksi toistaiseksi mitä olen maistanut; tuoksuna oli turvetta,hedelmää ja kanervaa pidin lisäksi imelyydestä jotenkin tuli mieleen caol ilan 12 yo mutta paljon laadukkaampana.ystävällinen myyjä vielä porisi viskeistä tovin joten hieno hetki oli tuo,jälkimakuna tuntui tammi pitkään suussa.
______________________________________________________________________________
raimo79 (26.2.2008 14.10.03)
Vaimon veli sai kolmannen tyttärensä viime syksynä. Oli tarkoitus pitää armottomat varpaan laskijaiset hyvällä porukalla ja lupasin ottaa mukaan jotakin vähän vanhempaa tavaraa kaapista, jotta saadaan armottoman krapulan lisäksi allekirjoittaneelle aamuksi kunnon morkkis. Synnytyksessä tulikin sitten mutkia matkaan.
Synnytys kesti kauan ja tyttö vetäisi likaista lapsivettä kohdussa keuhkoihinsa sillä seurauksella, että hengitys katkesi ja elvytys onnistui juuri ja juuri. Tyttö ambulanssiin ja kohti Kuopiota, vanhemmilla vain tieto, että ei kannata odottaa edes matkasta selviämistä.
Kuopiossa kuitenkin tila hieman koheni ja reissu jatkui Tukholmaan kolmeksi viikoksi leikkaukseen ja toipumaan. Koko ajan oli elinennuste muutama tunti ja selviytymisprosentti laskettiin promilleissa. Sitkeä kun oli, ihmeen kaupalla tyttö selvisi ja on nykyään terve ja virkeä nuori neiti.
Isän kanssa istuskeltiin jälkeenpäin meillä ja otin kaapista Lagavulinin -79 tislattua McDavid Missionia, joka oli tarkoitus tuhota varpajaisissa ja lorautin isot lasilliset molemmille. Kilisteltiin syntymälle ja ennenkaikkea selviytymiselle ja tuolla hetkellä loistava viski maistui aivan uskomattomalta. Ja joka kerta jälkeenpäin samaa tavaraa maistellessa tulee mieleen hetki, kun mietiskeltiin, miten ihmiselo on välillä ihmeellistä ja ohuen langan varassa.
______________________________________________________________________________
Mr. Hazard (26.2.2008 15.28.59)
Tuo Raimon tarina on kyllä omaa luokkaansa. Mutta yritän minäkin. Kesäkuussa 2004 olin matkalla Skotlannissa ja saanut käsiini Douglas Laing & Co. osoitteen Glasgowissa. Olin jotenkin sellaisessa ihmeellisessä luulossa, vielä tuolloin, että kyseessä olisi joku mahtikokoinen OMC:n kauppa, joka tuossa osoitteessa odottaisi. Kävelin sitten ko. osoitteeseen kaupungin ydinkeskustasta ja mitä pidemälle matka riensi, sen selvemmäksi kävi ettei määränpäässä ole kauppaa vaan toimisto.
Toimistohan siellä oli, mutta kun olin vääntäytynyt sinne asti ajattelin piipahtaa sisällä. Pääsinkin turvamiesten ohi eteisaulaan, jossa sihteerikkö kyseli matkani tarkoitusta. Selitin hölmönä luulleeni, että täällä on joku kauppa josta voi ostaa sylillisen Old Malt Cask -pullotuksia, mutta kun näin ei ilmeisesti ole, niin olisiko suomalaiselle matkamiehelle antaa jotain katalogia matkaan. Samassa pyöportaita laskeutui "vähätukkainen" herra, joka kyseli että kuka täällä oikein pyörii. Selitin hänellekin (luonnollisesti liioitellen) tulleeni peräti Suomesta asti vain tätä DL:n, jonka tuotteita palvoen kerään, toimistoa katsomaan. Herra oli itse Stewart Laing, joka ihmetteli kenenkään tulevan Suomesta asti heitä katsomaan. Hän jotenkin innostui vierailustani ja pyysi minut tutustumaan toimistoonsa.
En jaksa kaikkea kirjoittaa tänne, mutta tapaamisemme huipentui siihen että Stewart kutsui minut heidän pääsämplärinsä (ainakin tuolloin) David Stirkin kanssa yläkerran "ovaalihuoneeseen" maistiaiselle. Huone oli täynnään 20cl tastingpulloja, joista maistoimme mm. 1955 vuoden Highland Parkia. Sitten sain Stewartin allerkirjoittaman 20cl tastingpullon 1989 Glenmorangieta ja läksin takaisin kadulle; ihmetellen, että oliko kaikki tuo oikeasti tapahtunutta.
Olen sittemmin silloin tällöin kirjoittelut Stewartille (joka muuten vastaa jopa maileinhinsa) ja kysellyt OMC:n tuotteista. Että tällainen kokemus.
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (26.2.2008 15.36.18)
Kaikki mukavia kokemuksia. Varsinkin Hazardin juttu on haikea keijukaistarina ,jota hieman kadehdin. Juuri tällaisia on mukava lukea.
______________________________________________________________________________
JaRiMi (27.2.2008 10.09.00)
quote[Mr. Hazard (link)]:
Olen sittemmin silloin tällöin kirjoittelut Stewartille (joka muuten vastaa jopa maileinhinsa) ja kysellyt OMC:n tuotteista. Että tällainen kokemus.
______________________________________________________________________________
Legless Scotsman (28.2.2008 8.15.31 last edit 28.2.2008 8.18.55)
No voi herranen aika. Sen verran olen sekaisin, että kun on aiheena unohtumaton kokemus niin kirjoitin aluksi pettymyksistä LOL
Poistankin saman tien tuon pettymys-viestin tästä ennenkuin kukaan ehtii siihen reagoimaan :D
Mutta minulle henk. koht. Talisker 10 tarjoaa aina elämyksen. Ja vaikka Vat69 onkin "vain" blendediä niin sekin tuotti minulle suuren elämyksen silloin keväällä 1987. Ensi kosketus viskiin. Ah...
______________________________________________________________________________
MP (28.2.2008 8.33.33)
Talisker 10, Caol Ila 12 ja Lagavulin 16 kukin vuorollaan pysäyttivät aikoinaan baari-illan kulun pakottaen keskittymään käsillä olevaan juomaan ja myöhemmin pullohankintoihin... Ardbeg- siivut mökkilaiturilla kesäyössä tai hetken rauhoittuminen oman lapsen syntymän jälkeen pikku dramin parissa (en muista merkkiä) vaatisivatkin jo sitten ihan omat novellinsa ja Haanpää/Tsehov-tasoisen kirjoittajan... :)
______________________________________________________________________________
Marko76 (28.2.2008 10.44.10 last edit 28.2.2008 10.46.10)
Yksi unohtumattomia viskikokemuksia on meneillään juuri kun tätä kirjoitan...
Maanantai iltana Suomen Beaglekoiramme Viki (50% Beaglea ja 50% Suomen ajokoiraa) karkasi lenkillään metsätien päässä, kun käännyimme takaisin kotiinpäin. Koko yö meni huhuillessa, jälkiä umpimetsässä seuratessa ja ajellessa autolla lähiseutuja läpi. Tunnin nukuin ensimmäisen yön aikana 04:00-05:00 välillä ja sitten Tiistai aamuna taas tienpäälle. Levitimme tietoa katoamisesta ja lappusia lähialueiden postilaatikoihin, jotta mahdolliset havainnot ilmoitettaisiin meille. Ilmoitimme myös lähiseudun Löytöeläin toimistoille ja eläinlääkärille. Koko päivä meni taas ajellessa ja etsiessä. Yö unet jäivät taasen muutamaan tuntiin. Seuraavana aamuna alkoi tulle havaintojan lähialueilta, ja suurin osa oikeiksi oletettavista tuli valitettavasti Virtain aktiivisimmalta susialueelta. Kiersimme taasen kyseisen alueen teitä ja metsäpolkuja, mutta muuta kuin tuoreita jälkiä ei näkynyt. Viki oli liikkunut kahden muun koiran kanssa porukassa, joista toinen olikin otettu läheiseltä tieltä kiinni pari tuntia aikaisemmin. Kotiin oli pimeän tultua mentävä, vaikka ei millään olisi halunnut kaveria metsään jättää. :(
Keskiviikko aamun valjettua olikin jo mentävä välillä töihin. Havaintoja alkoi tulemaan läheisen salmen ylittävän sillan luota ja hätyytin isän tutkimaan maastoa. Lopulta laitoin kaupan kiinni ja suuntasin itsekkin paikalle. Paikallisten kanssa juteltuani sain selville, että eräs isäntä oli jo päässyt parin metrin päähän karkulaisesta, mutta koira oli lopulta sännännyt karkuun. koko loppu ilta meni taas lähiseutua kolutessa ja huudellessa. Kerran saimme isän kanssa koiran jo n. alle kilometrin erolla väliimme, mutta juuri silloin alkoi hämärtyä nopeasti ja kaiken lisäksi koko järvi peittyi sumuun kuin taikaiskusta. Koira karkasi menojaan ja täytyy sanoa, että siinä tilanteessa meinasi jo mennä V*tutuksen puolelle ja vahvasti... >:(
Tänä aamuna jäin taas töistä pois ja lähdin kyseiselle salmelle pyöriskelemään ja levittämään lisää lappuja. Pari tuntia ehdin ajella ja kysellä ihmisiltä, niin tuli soitto Virtain Poliisilta, että koira on mahdollisesti löytynyt ja osoitekkin annettiin. Nopeasti soitto mökin omistajalle ja kumit soikeana kyseiselle mökkitielle. Siellähän se Viki oli kyseisen mökin ulkoverannalla maton päällä odottamassa. Kaveri oli kovin hämillisen ja väsyneen näköinen, sekä kylmissään. Kyllä sillä hetkellä putosi valtava kivi harteilta, kun kaverin siinä näin! :D Lähempi tutkimus paljasti pienen haavan takajalan sisäpuolella ja arkuutta jalkojen lihaksissa, mutta muuten kaikki näyttää olevan hyvin. Matokuurille ja pesuun joutuu kyllä herra huomenna ja mahdollisesti näytille eläinlääkäriin. Tänä yönä vedetäänkin kyllä oikein kunnolla unta palloon...
Niin ja se viski, jota nyt juuri on lasissa ja juhlan kunniaksi uudesta pullosta kaadettuna:
Blanton's Straight from the Barrel Bourbon 65.8%. Dumbed on 21.6.2004. Barrel 258, Bottle 177.
T: Vanilja,appelsiini, tuoksussa A'bunadh:maista paksuutta ja rehevyyttä.
M: VOIMAKAS hyökyaalto paksua vaniljaa sekä appelsiinitoffeeta.
JM: Pehmenee aluksi makeahkon vaniljan kautta lopulliseen suuta kuivaavaan vanhaan appelsiinijaffakeksiin...
*: W*ittu että voi ihmisellä olla hyvä ja helpottunut olo, kun on karvakorva kaveri taas kotona.... :)
______________________________________________________________________________
Taraghlan (28.2.2008 11.24.50)
Siis aivan mahtavan hieno homma, että kamu löytyi kunnossa :D
______________________________________________________________________________
Ard-Begbie (28.2.2008 14.05.24)
Kait turrikalle myös pieni tervetuliaissiivu irtosi?! Oppiipahan karkaileen.
______________________________________________________________________________
Mikko (28.2.2008 20.47.26)
Tuttu tunne tuo kadonneen koiran löytymisen autuus. Karmea tunnehan se on, kun saa pelätä autojen alle jäämisiä ja nyt myös susia.
______________________________________________________________________________
Marko76 (29.2.2008 8.27.53)
Koko eilispäivän uni maittoi kyllä makeasti Herralle. Viki on jo hieman virkeämpi ja ruo'an kerjuu onnistuu jo normaalisti... ;)
______________________________________________________________________________
smoke on the water (29.2.2008 8.37.36)
Kerranhan eräässä kylässä eräältä henkilöltä katosi koko eläintarha. Mutta niille ei tainnut käydä niin onnellisesti kuin Markon tarinassa...
______________________________________________________________________________