Sherrykypsytys

______________________________________________________________________________

Vode (20.9.2010 17.29.38)

Ajattelin herättää hieman ajatuksia sherrykypsytyksestä, varsinkin kun täällä ovat asiantuntijat juuri hakeneet oppia Skotlannista asti. Jotenkin on tullut foorumin juttuja luettaessa sellainen fiilis, että vahvasti sherrykypsytetetyt tai -viimeistellyt ovat yhä suositumpia, onpa joissain kommenteissa jo menty melkein sille tasolle, että vain sherry kelpaa.

Kun ajattelen omaa n. 20 vuotiasta "uraani" viskin parissa, niin ei siihen monia sherryisiä huippuhetkiä liity. Jotkut Macallanit (se vanha puulaatikkoinen 25y) ovat jääneet mieleen, mutta lähinnä sen takia, että Macallainin perusviski on muuten täysin keskiluokkaista. Oikeastaan ainoita mieleen tulevia absoluuttisia huippuja on Taliskerin 1955/1995 (G&M), jossa muistaakseni sherry toi siihen "elohopeamaisen" liukkauden ja pehmeyden. Glenfarclas 1954 ja black/white bowmoret kuuluvat myöskin huippujen sarjaan. Kaikissa näissä lienee syynä se, että 40+ vuotta tynnyrissä antaa läpi muitakin makuja.

Vastineeksi taas lukuisat bourbon kypsytetyt keski-ikäiset (20-30y) bowmoret, springbankit ja highland parkit ovat tarjonneet sellaista mehevää maltaan makua ja herkkiä vivahteita, mitä ei sherrykypsytetyistä vain ole löytynyt.

Hieman halvemmassa hintaluokassa sherry tuo helppoa makua moneen viskiin, mutta lopputuloksena on samalla usein hyvin yksiulotteinen viski, joka saattaa toimia talousviskinä. Esim. tämän hetkinen talousviskini, Mortlach F&F kuuluu tähän sarjaan. Ihan hyvää, mutta ei vakavaan nautiskeluun.

Lasissa on kirjoitamisen tueksi Bowmore 25y keraamisesta pullosta. Oikein hyvää, mutta vanhalle Bowmorelle ominainen monipuolisuus kuolee kokonaan sherryn alle. XO-konjakki hoitaa homman tyylikkäämmin ja halvemmalla.

Eihän tällä olisi muuten niin väliä, mutta kun samalla on tullut sellainen fiilis, että tislaamot menevät siitä, missä aita on matalin ja bisness on vihreintä. Jos sherryllä (ja muilla viimestelyillä) saadaan nopeasti "makua", niin sitähän sitten tarjotaan. Ja harrastajat iloitsevat, sillä monille harrastus on itseasiassa keräilyä -- pitää aina löytää jotain uutta. Minunlaistani nautiskelijaa eivät taas miljoonat variaatiot kypsytyksessä miellytä, jos laadussa mennään takapakkia.

Macallan on ehkä hyvä esimerkki tästä: heidän Fine Oak sarjansa on ollut jokseenkin vastenmielistä -- kenties kielii siitä, että tislaamon perusprosesseja ei ole koskaan oikeasti hallittu, kun puutteita on voitu peittää sherryn alle?

Viskillä on pitkät perinteet ja tuntuu siltä, että huippuhetket elettiin 60-luvulla ja 70-luvun alussa, juuri ennen alan vaikeita vuosia ja sitä seurannutta uudelleen heräämistä. Mutta nyt toimitaan ihan erilaisten kaupallisten lakien alla ja tulosta pitää saada nopeasti.

Niin kuin toisaalla kirjoitin, niin vierailin juuri Cognacin maakunassa. Konjakki on raakaa bisnestä, mutta lait ovat erilaiset. Vain tietyn alueen tietyt rypäleet sallitaan ja kypsytys tapahtuu tiukasti tietynlaisissa tammitynnyreissä. Oikotietä onneen ei ainakaan periaatteessa ole, vaan laatu saavutetaan vain vuosikymmenien ja -satojen kuluessa syntyneellä tietotaidolla. Epäilemättä sielläkin kokeillaan oikoiteitä erilaisilla kemikaaleilla ja kikkailuilla, mutta tässä vaiheessa uskoisin vielä enemmän ranskalaisten kuin brittien haluun säilyttää perinteitä eheinä -- ihan ko. maiden erilaisen asennoitumisen takia "turbokapitalismiin".

Melkein hykertelin, kun luin Whiskyn juttua sherrytynnyreiden saatavuudesta -- ajattelin, että joutuvatpa lopultakin kehittämään viskejään ilman mahdollisuutta piilottaa virheitä sherryn alle. Vaan maailma on täynnä viini-, konjakki, rommitynnyreitä jne, joten eivätköhän ne jotain keksi..

..vode

______________________________________________________________________________

sähkäri (20.9.2010 18.24.49)

Tämä taitaa olla niitä makuasioita ja niistä jos mistä kannattaa väitellä.
Kieltämättä omassa kaapissa taitaa enemmistönä olla sherryisiä viskejä, varmaan joku perversio. Hyviä ja loistavia viskejä on kuitenkin löytynyt sekä sherry että bourbon kypsytetyistä viskeistä, toki myös muista viinikypsytyksistä, samoin huonoja. Kyllähän se tislaamon "perusmaku" peittyy voimakkaalla viinimäisyydellä, se on selvä, mutta joihinkin se sopii hyvin mielestäni.

______________________________________________________________________________

smn (20.9.2010 19.18.56)

Vahva savu ja vahva sherry ovat helppoja makuja jotka itsellenikin maistuivat etenkin harrastuksen alkuaikoina. Karrikoiden ensimmäisen vuoden ajan kaapissa oli pelkkää islayta, seuraavana vuonna Abunadhia siihen rinnalle ja kolmantena jo vähän muutakin :)

Sherrykypsytyksillä on ehdottomasti sijansa viskin maailmassa, jossain määrin sherryhän on juuri se 'perinteinen' viskitynnyri. Omassa kaapissa on tätä nykyä aina 1-2 tällaista sherrypommia, joissa se paksu 1st fill sherry dominoi niin että muu kokonaisuus jää vähän yksiulotteiseksi. Tällä hetkellä tätä roolia toteuttavat omassa kaapissa Macallan 10 CS ja Yamazaki Sherry Cask. Jälkimmäisestä kultasuut löytävät eittämättä muitakin vivahteita mutta minulle se on nimenomaan tuohon rooliin tarkoitettu.

Sitten on se sherryisten viskien joukko, jossa sherrykypsytys täydentää viskiä dominoimatta. Monet Springbankit (etenkin 15-kesäinen), Hazelburn 12, monet Ben Nevikset, Yamazaki 18, Yoichi 12, Uigeadail, Aberlourit, moni Glenrothes, Glenfiddichin 15 & 18 jne. Itse arvostan tällaisia perushyviä sherrystäkin ammentavat viskejä nykyään todella paljon, enkä pysty mitenkään näkemään että konjakeilla voisi näitä elämyksiä korvata.

Todellisista vahvasti sherryisiä huippuelämyksistä taas tulee nopeasti mieleen vaikkapa Springbankin 30v millenium edition, Yoichin tynnyri 129493, Karuizawan 1967 tai 1982 TWE, se yksi ikivanha sherrykypsytetty indie HP Pikkulinnusta.. Sitten on erikseen sarja 'ikivanha sherrykypsytetty Speyside', mikä on aina suosikki vaikka yksityiskohdat monesti jäävät hämärän peittoon, nämä ovat tyypillisesti jotain Glenfarclas, Strathisla, Glenlossie, Millburn osastoa joiden detaljit eivät yleensä jää mieleen.

Mitäpä tälläkin yritin sanoa? Ainakin sen, että sherrykypsytyksellä on tärkeä merkitys monessa suosikkiviskissäni, olipa kyseessä tuhti 100% 1st fill kypsytys tai pienemmällä tynnyriosuudella / refill tynnyreillä saavutettu lisävivahde. Sherrykypsytys ei ole kaikki kaikessa kuten ei savukaan, mutta viskin maailman monipuolisuudelle ja makujen kirjolle sillä on korvaamattoman tärkeä merkitys.

Tähän päätteeksi voisin nauttia jotain tuhdin sherryistä, vaikkapa Yamazakin Sherry Caskia. Kippis!

______________________________________________________________________________

smoke on the water (20.9.2010 19.19.53)

quote[7D646F6E0B0 (link)]:
Glenfarclas 1954 ja black/white bowmoret kuuluvat myöskin huippujen sarjaan. Kaikissa näissä lienee syynä se, että 40+ vuotta tynnyrissä antaa läpi muitakin makuja.

Täsmennetään tuota Bowmoremainintaa sen verran, että "Black" on kypsytetty Sherryssä, mutta "White" on kotoisin ex-Bourbontynnyristä.

______________________________________________________________________________

MaunoAhonen (20.9.2010 19.33.32)

quote[160F0405600 (link)]:

tässä vaiheessa uskoisin vielä enemmän ranskalaisten kuin brittien haluun säilyttää perinteitä eheinä -- ihan ko. maiden erilaisen asennoitumisen takia "turbokapitalismiin".

Eiköhän ne bisneksen lait ole samat molemmissa maissa. Ja ennemmin pitäisin ranskalaisia matalimman aidan valitsijoina kuin brittejä. Tämä on tietysti perstuntumaa ja perustuu kovin pieneen otantaan. Ja eikös konjakkibisnestä tee muutkin kuin ranskalaiset.

Vaan maailma on täynnä viini-, konjakki, rommitynnyreitä jne, joten eivätköhän ne jotain keksi..

Niinpä niin. Viimeistelytouhu on mennyt vähän liian pitkälle. Viski vaan on nyt sellaisessa buumissa, että kaikkia syydetään markkinoille. Kai se siitä tasoittuu.

Itse olen kovasti mieltynyt sherryviimeisteltyihin viskeihin, mutta onhan noita pilalle viimeisteltyjäkin. Glenmorangien Lasanta oli minulle karmea pettymys. Bruichladdichin Black Art oli puolestaan pistetty ihan viiniksi. Ja jos tuohon konjakkiteemaan palataan, niin Glenlivetin 15 French Oakin pistän myös pilattujen kategoriaan. Makuasioitahan nämä ovat, ja tunnustan kernaasti rajoittuneisuuteni.

______________________________________________________________________________

Vode (20.9.2010 20.00.46)

quote[4C534E470B4B4752524F260 (link)]:
Tämä taitaa olla niitä makuasioita ja niistä jos mistä kannattaa väitellä.

Kirjoitetusta tekstistä on aina vaikea päätellä, ollaanko tosissaan vain sarkasmilla liikkeellä, joten vastaan joka tapauksessa:

faktoista on turha väitellä.

Makuasioista taas nimenomaan kannattaa väitellä, sillä ne ovat mielipiteitä ja hyvä väittely laittaa osallistujat ajattelamaan ja oppimaan ja ehkä kehittämään mielipiteitään. Jääräpäiden välinen väittely menee tietysti juupas-eipäs linjalle.

quote[46585A5E506A5A5B6A415D506A4254415047350 (link)]:

Täsmennetään tuota Bowmoremainintaa sen verran, että "Black" on kypsytetty Sherryssä, mutta "White" on kotoisin ex-Bourbontynnyristä.

Toden totta. Blackin juomisesta onkin jo aikaa kohta 20 vuotta (~8 puntaa Lochside hotellin baarissa -- oi niitä aikoja) ja muistikuvat aika hentoja, mutta White on tosiaan kaunis esimerkki siitä, mihin bourbontynnyrillä parhaimmillaan pääsee.

quote[624E5A41406E4740414A412F0 (link)]:

Eiköhän ne bisneksen lait ole samat molemmissa maissa. Ja ennemmin pitäisin ranskalaisia matalimman aidan valitsijoina kuin brittejä. Tämä on tietysti perstuntumaa ja perustuu kovin pieneen otantaan. Ja eikös konjakkibisnestä tee muutkin kuin ranskalaiset.

Oma kokemukseni on se, että anglosaksit ovat paljon ahneempia bisneksen teossa kuin manner-Euroopan asukit. Konjakkihan on suojattu nimi ja sitä saa tehdä vain tietyllä tapaa pienellä alueella. Brandyä tehdään sitten miten vain missä vain.

..vode

______________________________________________________________________________

arviainen (20.9.2010 20.42.41)

Kärjistetty kirjoitus varmasti aivan tarkoituksella, jotta keskustelua syntyisi. En lähde ottamaan sen kummemmin kantaa sherryn puolesta tai vastaan, mahtavia viskikokemuksia on kohdalleni osunut sekä sherryisinä että muinakin versioina.

Hieman kuitenkin spekulaatiota Macallanista, kun se nyt tislaamona erikseen esille nostettiin. Ko. tislaamo ei omiin suosikkeihini varsinaisesti kuulu mutta on heiltä omallekin kohdalleni melkoisia sherrykypsytettyjä helmiä vuosien varrella löytynyt. Ja aivan varmasti parhaat ovat vielä kohdaltani maistamatta. Onko kyse siitä, ettei tisle 'puhtaana', siis bourbonkypsytettynä ole hyvää - eli Voden viittaus "kenties kielii siitä, että tislaamon perusprosesseja ei ole koskaan oikeasti hallittu" pitäisi paikkansa ja nämä virheet tulisi peittää sherryllä? (Huom. sama luonnollisesti pätee myös moniin "turvemonstereihin")

Toisaalta monelta taholta erikseen kehutaan Macallanin herkkää, sitrus-/appelsiinimaista karaktääriä, jota sherrykypsytys nyt vain sattuu korostamaan kauniisti. Näin, jo alusta lähtien, toimintaa lienee optimoitu tarkoituksella kohti puhdasta sherrykypsytystä - se kun tuntuisi toimivan ko.tislaamon tuotteille parhaiten. En epäile hetkeäkään, etteikö puhtaasti bourbonkypsytetty, hyvästä tynnyristä peräisin oleva mäkkärivanhuskin voisi tarjota elämää suurempaa arominautintoa. En millään jaksaisi uskoa myöskään sitä, että 1800-luvulla perustettu tislaamo tekisi jo lähtökohtaisesti jotakin väärin. Se vain menee niin pahasti jo pelkästään bisneslakeja vastaan - vai montako yhtä vanhaa, vielä toiminnassa olevaa menestyvää yritystä tulee mieleen, joiden toiminta olisi jo lähtökohtaisesti persiellään? Voi olla huono esimerkki mutta kyllä markkinatalous aika tehokkasti karsii heikot toimijat markkinoilta veks.

Myös monen muun tislaamon kohdalla sherryn suotuisa vaikutus tislaamon omaan karaktääriin on varmasti fakta. Toki sherryllä saa helposti pieniä virheitä yksittäisissä tynnyreissä peittoon mutta jos jo raakatisle on huonoa, ei lopputuloskaan voi olla priimaa riippumatta tynnyrityypistä. Näin ainakin itse asian näen.

Tällaisia mietteitä tähän asiaan. Näinköhän tästä nyt saa mitään pointtia irti, pää alkaa jo tässä vaiheessa päivää olla melkolailla tyhjä. Nimenomaan siis tyhjä, tänään ei edes ole viskipäivä :)

______________________________________________________________________________

Vode (21.9.2010 5.45.10)

quote[7F496E6E492C0 (link)]:
Kärjistetty kirjoitus varmasti aivan tarkoituksella, jotta keskustelua syntyisi. En lähde ottamaan sen kummemmin kantaa sherryn puolesta tai vastaan, mahtavia viskikokemuksia on kohdalleni osunut sekä sherryisinä että muinakin versioina.

Se on harmi, jos mielestäni kohtuullisen hyvin perustellut mielipiteen ilmaisut nähdään kärjistämisenä. Vielä harmillisempaa, että ei edes haluta pohtia omia asenteita ja näkemyksiä. Tätä foorumia jonkin aikaa seuranneena suurimmaksi puutteeksi voisi sanoa sen, että täältä puuttuu akateeminen väittely, jota myös sivistyneeksi keskusteluksi voi sanoa. Hyvä väittely pakottaa ihmiset ajattelemaan ja haastamaan omia vakaumuksiaan eli oppimaan. Ehkä minäkin opin arvostamaan enemmän sherrykypsytettyjä viskejä?

Tämä foorumihan on viittä vaille kuollut ja suurin osa kirjoituksista tuntuu olevan "mitä joit eilen" tyyppistä facebookkailua, kun varsinaista keskustelua vältellään. Suurin hyöty on tiedotuksista uusista tuotteista jne. Uskoisin tällä porukalla kuitenkin olevan kykyä hyvään väittelyyn keskustelun menemättä tolkuttomaksi sonnan heittämiseksi.

Epäilemättä tätä tapahtuu jatkuvasti lasin yli, joten miksi ei myös hieman laajemmalla yleisöllä?

quote[7F496E6E492C0 (link)]:

(Huom. sama luonnollisesti pätee myös moniin "turvemonstereihin")

Turve/savuviskit tosiaan kärsivät usein samasta yksiulotteisuudesta, joskin kuten sherryiset, ovat parhaimmillaan oikein hyviä. Vanhat Ardbegit saavat kuolan valumaan pelkästä ajatuksesta. Nämä uudet ovat jotenkin kiireellä tehdyn oloisia, mutta välillä ihan hyvin onnistuneita (Corry). No osasyy lienee tislaamon lähihistoriassa eli vanha matsku alkaa olla vähissä ja uusi on vielä kovin nuorta.

Savuviski on kuitenkin aika uniikki tuote ja ehdottomasti kehittämisen arvoinen juttu. Tässä paljastuu oma asenteeni siitä mitä haluaisin viskin olevan -- uniikki juoma, johon ei yritetä hakea makuja muista juomista. Viski viskinä ja sherry sherrynä.

Juu, tiedän sherrytynnyreiden kuuluneen viskiin jo ammoisista ajoista lähtien. Näen kuitenkin viskin kasvaneen huippuunsa joskus toisen maailmansodan jälkeen, kun prosessit ymmärrettiin ja kasvava vauraus antoi mahdollisuuden tehdä tinkimättömästi. Ja tämä oli bourbontynnyreiden valta-aikaa.

quote[7F496E6E492C0 (link)]:

Toisaalta monelta taholta erikseen kehutaan Macallanin herkkää, sitrus-/appelsiinimaista karaktääriä, jota sherrykypsytys nyt vain sattuu korostamaan kauniisti. Näin, jo alusta lähtien, toimintaa lienee optimoitu tarkoituksella kohti puhdasta sherrykypsytystä - se kun tuntuisi toimivan ko.tislaamon tuotteille parhaiten. En epäile hetkeäkään, etteikö puhtaasti bourbonkypsytetty, hyvästä tynnyristä peräisin oleva mäkkärivanhuskin voisi tarjota elämää suurempaa arominautintoa. En millään jaksaisi uskoa myöskään sitä, että 1800-luvulla perustettu tislaamo tekisi jo lähtökohtaisesti jotakin väärin. Se vain menee niin pahasti jo pelkästään bisneslakeja vastaan - vai montako yhtä vanhaa, vielä toiminnassa olevaa menestyvää yritystä tulee mieleen, joiden toiminta olisi jo lähtökohtaisesti persiellään? Voi olla huono esimerkki mutta kyllä markkinatalous aika tehokkasti karsii heikot toimijat markkinoilta veks.

Macallan, Glenfarclas ja varmaan muutama muu ovat tehneet sherryn kanssa työtä niin pitkään, että osaavat homman. Tuloksena on varmoja, joskin ehkä hieman tylsiä viskejä. Macallanin kanssa olen jo menettänyt toivoni. Estate Reserve herätti hetkeksi, mutta loppupelissä osoittautui liian oikukkaaksi -- välillä oli taivaallista, välillä vikamaut (epäpuhdas alkoholi) rikkoivat kokemuksen. Ei 150 arvoinen arpapeli.

Kuten melkein mikä tahansa iso kuluttajabisness, Macallanin menestys ei johdu tuotteen absoluuttisesta laadusta, vaan sopivan helposta mausta ja loistavasta markkinoinnista. Markkinatalous tosiaan karsii heikot tekijät -- heikot markkinoinnissa.

Glenfarclas on paljon mielenkiintoisempi ja siihen pitänee tutustua syvällisemmin. Nyt kokemukset ovat muutamia satunnaisia otoksia vähän sieltä sun täältä heidän valikoimaansa. Kokemukset pääosin hyviä, mutta 1954 pulloa lukuunottamatta mikään ei ole jäänyt erityisesti mieleen. Ehdotuksia?

..vode

______________________________________________________________________________

MaunoAhonen (21.9.2010 6.34.36)

quote[4D545F5E3B0 (link)]:

Konjakkihan on suojattu nimi ja sitä saa tehdä vain tietyllä tapaa pienellä alueella.

Kyllä kyllä, tämähän on triviaalia jopa minulle vaikken konjakista niin välitäkään. Tarkoitus oli sanoa: eikö konjakkibisnes ole samalla tavoin kansainvälisten suuryritysten saastuttamaa kuin skottiviskibisneskin. Näitä koko pallon markkinoilla häärääviä puljuja ei perinteet kiinnosta ellei perinne sattumoisin myös tuota.

______________________________________________________________________________

arviainen (21.9.2010 7.18.23)

quote[60797273160 (link)]:
Se on harmi, jos mielestäni kohtuullisen hyvin perustellut mielipiteen ilmaisut nähdään kärjistämisenä. Vielä harmillisempaa, että ei edes haluta pohtia omia asenteita ja näkemyksiä.

Kuten itsekin aikaisemmin kirjoitit, on kirjoitetusta tekstistä vaikea päätellä ollaanko liikkeellä tosissaan vai sarkasmilla ym. Minulle tekstistä vain jäi hieman terävä kuva, kuitenkin enemmän positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Mielestäni tästä on turha pahoittaa mieltään, vai mitä?

Mitä sitten tulee omien mieltymysten pohdintaan, ajattelin ensialkuun vertailla omia huippuhetkiäni sekä sherryisten että bourbontyyppisten viskien osalta mutta ajattelin, ettei se hirvittävän paljon lisäarvoa kenellekään anna. Päätin sitten ottaa hieman toisen näkökulman. Jos nyt kuitenkin hieman sivuan mieltymyksiäni ja annan pari esimerkkiä, on loistavista - siis suorastaan ylimaallisen herkullisista - sherrykypsytetyistä mainittava GlenDronachin pari single caskia vuodelta 1972. Kyseessä sisartynnyrit #718 ja #719. Näissä tajunnan räjäytti nimen omaan erilaisuus mihinkään muuhun juomaan nähden. Olivat uniikkeja sanan nimenomaisessa merkityksessä! Toisaalta saman alueen bourbonherkuista mainittavia voisivat esimerkiksi olla vuoden 1976 BenRiach single caskit #3550 ja #3558. Todella herkullisia kumpikin, tosin muistuttivat hieman iäkkäitä Bowmoreja. Olivatko sitten vähemmän uniikkeja kuin jo mainitut GlenDronachit, en usko. Kustakin mainitusta omat muistiinpanoni löytyvät esim. täältä ja täältä.

Kuten eilen jo mainitsinkin, aivan mahtavia elämyksiä on tielleni sattunut sekä sherryisinä että bourbonisina.

quote[60797273160 (link)]:

Savuviski on kuitenkin aika uniikki tuote ja ehdottomasti kehittämisen arvoinen juttu. Tässä paljastuu oma asenteeni siitä mitä haluaisin viskin olevan -- uniikki juoma, johon ei yritetä hakea makuja muista juomista. Viski viskinä ja sherry sherrynä.

Itselleni viskin suurin arvo piilee taas juoman monipuolisuudessa. En itse pystyisi harrastamaan yhtä antaumuksella esimerkiksi konjakkeja tai muita viinitisleitä, joiden aromimaailma on kuitenkin varsin suppea viskeihin verrattuna. Mikään muu alkoholijuoma ei mielestäni pysty tarjoamaan yhtä monipuolista aromipalettia, jossa pullotteiden ja tislaamoiden välillä voidaan mennä ääripäästä toiseen. Minulle hyvä mallasviski on uniikki tuote, olipa se sitten kypsytetty sherryssä tai bourbonissa.

Sanoit vielä, ettei mielestäsi viskeihin tulisi mielestäsi hakea makuja muista juomista. Eikö tällöin koko viskiala, karrikoiden sanottuna, polkisi vain paikallaan? Jos hieman vielä kaivetaan syvemmälle, löysivät skotit bourbontynnyritkin lainsäädännön koukeroiden kautta, ikäänkuin sattumalta. Samaa muiden juomien vaikutustahan bourbonkin mallasviskille mitä suurimmissa määrin edustaa.

quote[60797273160 (link)]:

Kuten melkein mikä tahansa iso kuluttajabisness, Macallanin menestys ei johdu tuotteen absoluuttisesta laadusta, vaan sopivan helposta mausta ja loistavasta markkinoinnista.

Tottakai menestys on monen tekijän summa, eikä vähiten markkinoinnin ansiota. Tämä on päivänselvää. Oma pointtini oli kuitenkin jo aikaisemmin se, ettei yli kaksi vuosisataa toiminut yhtiö(tislaamo) olisi enää pystyssä, mikäli heidän ydintoimintansa ei olisi täydellisesti hallussa. En missään vaiheessa ole puhunut tuotteen absoluuttisesta laadusta myynnin ja menestyksen ensisijaisena väylänä.

Jos hieman vielä jatkan, puhut nyt jo "sopivan helposta mausta", aikaisemman "tislaamon perusprosesseja ei ole koskaan oikeasti hallittu" sijaan, mikä ehkä kertoo omasta asenteestasi ko. tislaamoa kohtaan. Helppoa, yksinkertaista, massoihin uppoavaa...

quote[60797273160 (link)]:

Markkinatalous tosiaan karsii heikot tekijät -- heikot markkinoinnissa.

...taitaa olla aika turhaa provoa tämä :)

quote[60797273160 (link)]:

Glenfarclas on paljon mielenkiintoisempi ja siihen pitänee tutustua syvällisemmin. Nyt kokemukset ovat muutamia satunnaisia otoksia vähän sieltä sun täältä heidän valikoimaansa. Kokemukset pääosin hyviä, mutta 1954 pulloa lukuunottamatta mikään ei ole jäänyt erityisesti mieleen. Ehdotuksia?

Erityisiä helmiä ei hirveästi minullekaan ole kertynyt, enkä näin ollen liene paras tähän vastaamaan, mutta parhaat omakohtaiset kokemukset kuitenkin löytyvät indypuolelta. Pullottajista The Whisky Fair ja Douglas Laing nousevat ensimmäisinä mieleen. Erityisesti iäkkäämpien +30v. Glenfarclasien tapauksessa on mielestäni ehdottomasti otettava myös hinta-laatu huomioon (samoin kuin esim. monet iäkkäät Strathislat tai Glen Grantit). Varmaankin absoluuttisesti parempia viskejä löytyy reilusti mutta hintatekijä huomioiden pisteet kullakin em. nousevat huimasti.

______________________________________________________________________________

Artturi (21.9.2010 7.20.26)

Parahin Vode,

Olen lukenut tätä foorumia pitkähkön aikaa ja en voi lokeroida tästä aiheesta tekemiäsi kirjoituksia muuksi kuin turhautumiseksi. Ymmärrän helposti tuon turhautumisen jos talousviskinä on Mortlachin F&F, johon useammallakaan meistä ei ole varaa kuin hyvin harvakseltaan. Samoin ymmärrän niitä, jotka ajavat kehä ykkösen aamuruuhkassa sellaisilla autoilla kuten Porsche Carrera Turbo tai Mercedes-Benz 500 AMG.

Viitaten akateemiseen väittelyyn olen sitä mieltä, että se vaatii tiettyä nöyryyttä ja sitä, että keskustelussa käydään aiheita joista kaikilla on mahdollisuus saada tietoa tai kokemuksia. Monet pullotteet viime vuosisadan puolesta välistä jäävät varmuudella minulta väliin, enkä pysty nauttimaan edes niistä käydyistä keskusteluista. Onkohan siis minunkin aika lopetettaa kirjoittelu tässä foorumissa?

En väitä, etteikö osassa kirjoitustasi ole pointtia, mutta se kumpuaa melkoisen minäkeskeisestä ajattelusta, eikä siten tue mitenkään sellaista viski-ihmisten koheesiota jota tämä forumi käsittääkseni yrittää edesajaa. Täällä on jo riittävästi kirjoituksia spurguilusta ja hifistelystä, joka saa pienen ihmisen hylkimään mokomaa elitististä ajatusmaailmaa ja samalla tulevia viskitapahtumia ym.

Kuten huomaat, sarkasmia ja kärjistelyä löytyy, jos sille linjalle lähdetään, mutta se ei ole pitkä tie se... ;)

______________________________________________________________________________

pere (21.9.2010 7.55.52)

quote[534A4140250 (link)]:
Niin kuin toisaalla kirjoitin, niin vierailin juuri Cognacin maakunassa. Konjakki on raakaa bisnestä, mutta lait ovat erilaiset. Vain tietyn alueen tietyt rypäleet sallitaan ja kypsytys tapahtuu tiukasti tietynlaisissa tammitynnyreissä. Oikotietä onneen ei ainakaan periaatteessa ole, vaan laatu saavutetaan vain vuosikymmenien ja -satojen kuluessa syntyneellä tietotaidolla. Epäilemättä sielläkin kokeillaan oikoiteitä erilaisilla kemikaaleilla ja kikkailuilla, mutta tässä vaiheessa uskoisin vielä enemmän ranskalaisten kuin brittien haluun säilyttää perinteitä eheinä -- ihan ko. maiden erilaisen asennoitumisen takia "turbokapitalismiin".

Millä tavoin viskin valmistuksessa sallitut keinot niin merkittävästi eroavat niin merkittävästi konjakin valmistuksessa sallituista? Mielestäni SWA:n säännöt kieltävät aika lailla vastaavasti kaikkien oikoteiden käytön kuin käsittääkseni konjakinkin valmistuksen kanssa AOC-luokitus (ja muu lainsäädäntö?). Viskeistä puhuttaessa on mielestäni tässä tapauksessa siis syytä puhua skottilaisista mallasviskeistä, tai ainakin skottilaisista viskeistä, joita SWA:n lobbaama lainsäädäntö rajoittaa. Puhuttaessa kaikista viskeistä säännöstä ja lait ovat toki huomattavasti väljemmät tai olemattomat, mutta silloin viskiä pitäisi mielestäni verrata brandyyn, ei siitä erikoistettuun konjakkiin (skottilainen mallasviski/viski vs konjakki/brady).

Asiasta puhen ollen, olen konjakkipiireissä kuullut viimeisen viiden vuoden aikana myös toistuvasti huhuja ja epäilyjä siitä, että nykyisin kaikilla konjakkitaloilla ei olisi ihan puhtaat jauhot pussissa. Ilmeisesti näitä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu todistamaan. Huhut ovat, yllättäen :) , koskeneet ainakin erinäisiä venäläisen rahan omistamia konjakkitaloja.

Nyt kun tärkeimpään epäkohtaan, eli mahdollisesti virheelliseen tietoon ;) on päästy puuttumaan, niin voidaan käsitellä itse asiaa, eli sherrykypsytystä.

Itsekään en noista uudemmista sherry-viskeistä suuremmin välitä, mutta se ei johdu siitä, että ei pitäisi sherry-viskeistä, vaan siitä, että nykypäivän sherryviskit vain valitettavasti ovat pääosin aika kuraa verrattuna esimerkiksi 90- tai 80-luvulla pullotettuihin. Tämä johtunee pitkälti siitä hyvien sherrytynnyrien, tai sherrytynnyrien yleensä, saatuvuuden heikkoudesta.

Sherry siis sopii mielestäni erittäin hyvin joihinkin viskeihin, eikä se missään tapauksessa tee niistä yksiulotteisempia tai heikompia. Esimerkkeinä nuoremmista viskeistä voisi mainita esimerkiksi 1979/1980- 18yo ja -Gran Reserva Macallanit tai vaikkapa Glendronach 12yo 100% sherryn (90-luvun alussa pullotetut). Missään noista sherry ei mielestäni peitä itse viskiä, vaan on integroitunut siihen hienosti, tuoden mukanaan paljon lisää nyansseja. Oma lukunsa ovat sitten iäkkäämmät sherry-viskit, joista monet ovat todella upeita kokonaisuuksia, mutta siihen on toki huomattavan suuri osansa myös viskin iällä. Oma tuntumani on, että iäkäs viski on keskimäärin varmempi valinta sherry- kuin bourbon tynnyristä. Bourbonissa 40 vuotta kypsytetyn viskin mennessä paljon helpommin yli, ehkä hyvän tuoksuiseksi, mutta maultaan valitettavan puiseksi ja suupieliä kiristäväksi. Iäkkäiden sherry-viskien kanssa en tätä muista koskaan huomanneeni. Yli-ikäisten sherry-viskien tapauksessa puun vaikutus alkaa ennemmin mennä mentholmaisen raikkauden suuntaan.

Eihän sherry toki itsessään viskiin kuulu, siksihän on saatavilla kosher-viskejä, joissa erikseen vakuutetaan koko tuotantolinjan olevan 100%-sherry vapaa, mutta kyllähän se viskin historiaa ajatellen erottamattomana osana viskin säilytykseen kuuluu. Siinä missä turve on ollut ainoa järkevä energianlähden skotlannissa, on myös viskin tynnyröintiin käytetty sitä mitä on satuttu saamaan, niin sherry-, kuin sillitynnyreitäkin. No, syystä tai toisesta ensin mainitut ovat kuitenkin vuosien saatossa saaneet jälkimmäisiä enemmän suosiota. Nykyisin eniten käytettyjen bourbon-tynnyreiden käyttökin johtuu ihan vain siitä, että niitä on ollut, kiitos amerikkalaisten tynnyristekijöiden tehokkaan lobbauksen bourbonin kypsytystä koskevassa lainsäädännössä, saatavilla käytännössä rajattomasti ja huomattavan edulliseen hintaan. Mielestäni sherrytynnyrit siis kuuluvat osaltaan viskiin siinä missä bourbon-tynnyritkin, tai vaikkapa nykypäivänä varsin vähän käytetty maltaan kuivatus turvesavulla.

Itse pidän sherrytynnyröinnistä, varsinkin jos se on 1st-filliä. Nuorissa viskeissä 1st-fill usein dominoi liikaa tuodakseen viskiin lisää nyansseja, mutta kyllähän se tekee niistä todella miellyttäviä nautiskeluviskejä. Erityisesti vanhemmissa (>30yo) sherry, niin 1st-, kuin 2nd-fill:kin, toimii hienosti, kun taas bourbon alkaa usein jo puutua hieman liikaa 40 ikävuotta lähestyttäessä. 20-30yo speysidereissä ja highlandereissa valitsen yleensä mielummin puhtaan bourbonin. Savuisissa viskeissä, niin nuorissa kuin vanhemmissakin, bourbon toimii mielestäni paremmin kuin sherry ja ainakin huomattavasti paremmin kuin sherry-finistelyt tai bourbon- ja sherrytynnyreiden sekoittaminen. Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta varsinkin silloin sherry saa olla varsin voimakasta. 70-luvun sherry-Ardbegit ja 50-luvun sherry-Taliskerit ovat kaikki olleet aikamoisia herkkuja. Tosin niin kyllä 50-luvun bourbon-Taliskeritkin :) Ainoat joiden turmiollisuudesta olen lähes poikkeuksetta varma on sherry-finistelyt. Ne jätän yleensä suosiolla rauhaan tai ainakin ostamatta. Valitettavan monta Port Elleniä on pilattu juomakelvottomaksi litkuksi finistelemällä ne sherryssä, tosin ei ne 2nd fill sherry PE:tkään mitään herkkua ole.

______________________________________________________________________________

Whisky (21.9.2010 8.06.18)

quote[68717A7B1E0 (link)]:
Tämä foorumihan on viittä vaille kuollut ja suurin osa kirjoituksista tuntuu olevan "mitä joit eilen" tyyppistä facebookkailua, kun varsinaista keskustelua vältellään. Suurin hyöty on tiedotuksista uusista tuotteista jne. Uskoisin tällä porukalla kuitenkin olevan kykyä hyvään väittelyyn keskustelun menemättä tolkuttomaksi sonnan heittämiseksi.

En nyt halua vetää keskustelua jälleen tälle linjalle, mutta hieman tuo "viittä vaille kuollut" kalskahtaa korvaan. Kuten monta kertaa aiemminkin on puhuttu, muttuu mikä tahansa keskustelufoorumi sitä mukaan kun sinne kirjoittavat ihmiset muuttuvat. Porukka vaihtuu, osa uusista kerää vauhtia uskaltaakseen liittyä keskusteluun mukaan ja moni vanhempi jäsen seuraa kuitenkin sivusta mitä tapahtuu.

Montaa aihetta on myös jo käsitelty pitkissä keskusteluissa ja ainakin omasta mielestäni yksi tällaisen foorumipohjaisen keskustelun parhaita anteja on se, että samoja kysymyksiä ei aina tarvitse esittää uudestaan, vaan perusasiat ja paljon tietoa on löydettävissä ihan pienellä etsiskelyllä ja lukemisella.

Kun tätä foorumia aikanaan perustin, en olisi ikinä uskonut, että jäsenmäärä kohoaa yli muutaman kymmenen. Nyt meitä on kuitenkin jo reilusti yli 500 ja 600 lähenee hetki hetkeltä. Osa hiljaisempia, osa sitten juttelee enemmän, vaikka vaan niistä kevyemmistä aiheista.

---

Mitä sitten tulee konjakin vertaamiseen viskiin, niin asiasta on käsittääkseni tehty tutkimuksiakin, joissa on todettu viskin olevan mauiltaan ja tuoksuiltaan maailman monipuolisin alkoholijuoma. En nyt lähde tähän referenssejä etsimään, jos ei niitä vaatimalla vaadita.

Osa tästä monipuolisuudesta juontaa varmasti juurensa siihen, että viskiä valmistetaan joka tislaamolla hieman eri tavalla. Vaihtelua löytyy niin vierteen vahvuudesta, käymisajoista, tislauspannujen muodosta kuin niin monesta muustakin seikasta. Speysiden reissulla useampaakin eri tislaamon new makea tuli maistettua ja jokaisessa oli oma vivahteensa. Samoin ne erosivat aiemmin maistamistani new makeista.

Tämä ainakin omassa ajatusmaailmassani kertoo siitä, että vaikka tynnyrin merkitys on suuri, ei se suinkaan ole kaikki kaikessa. Toki joitain virhemakuja voidaan pyrkiä peittämään tietynlaisella kypsytyksellä, mutta en usko sen olevan mikään itsetarkoitus.

Mitä sitten tulee sherry- ja bourbonkypsyttelyn eroihin, niin kuten jo aiemmin todettiin, tuovat molemmat omat vivahteensa viskiin. Itse olen maistanut loistavia viskejä tynnyrityypistä sen kummemmin piittaamatta - muun muassa talousviskinä käyttämääsi Mortlachia. Kummatkin olivat maukkaita, enkä osaa niitä sen kummemmin paremmuusjärjestykseen laittaa.

Mielenkiintoinen keskustelun avaus silti! Ja kuten huomasimme - keskustelua myös syntyi.

______________________________________________________________________________

Vode (21.9.2010 11.42.56)

quote[7447414140475C350 (link)]:
Parahin Vode,

Olen lukenut tätä foorumia pitkähkön aikaa ja en voi lokeroida tästä aiheesta tekemiäsi kirjoituksia muuksi kuin turhautumiseksi. Ymmärrän helposti tuon turhautumisen jos talousviskinä on Mortlachin F&F, johon useammallakaan meistä ei ole varaa kuin hyvin harvakseltaan. Samoin ymmärrän niitä, jotka ajavat kehä ykkösen aamuruuhkassa sellaisilla autoilla kuten Porsche Carrera Turbo tai Mercedes-Benz 500 AMG.

http://www.thewhiskyexchange.com/P-4085.aspx

Halvempaa kuin monet perus singlet Alkossa. Minä nyt olen yrittänyt saada keskustelua aikaan itseäni kiinnostavasta aiheesta, ja muutamista vastauksista olen jo saanutkin ideoita. Sinä taas teit henkilöä kohtaan hyökkäyksen tutkimatta asiaa sen kummemmin.

Edelleenkin, keskustelun yksi tarkoitus on herättää ajatuksia ja ehkä olen joidenkin kohdalla siinä onnistunutkin. Jotkut taas menevät välittömästi puolustuslinjalle, kun heidän maailmankuvaansa järkytetään.

Mutta työmatka kutsuu taas, joten ei ehdi enenpää juuri nyt.

..vode

______________________________________________________________________________

POP (21.9.2010 12.32.13)

Itselle ei oikeastaan ole suurtakaan merkitystä mistä tynnyristä viski on tullut pihalle jos se on hyvää. Olen maistanut monta herkullista tuotosta kumpaisestakin. Tislaamoitakin löytyy jokunen joilta on tullut ulos herkullisia viskejä kummastakin tynnyristä, näin ollen en fanita sen enempää toista, vaikkakin myönnän, että oma vaatimaton kokoelmani sisältää suurimman osan bourbonkypsytettyä kuin sherryistä viskiä. Toki joihinkin se sherry sopii kuin nenä päähän ja bourbon taas ei niinkään. En nyt erittele kummastaan viskejä/tislaamoita esimerkeiksi, toki sekin tarvittaessa onnistuu

Mutta muutama kommentti ketjun aloittajalle, miksei muillekin. Kerrot lukuisista bourbonkypsytetyistä Highland Parkeista ikäluokassa 20-30v, voisitko suositella ja kertoa niistä enemmän?

Kerrot harrastaneesi 20 vuotta viskejä joten maistelupohjasi on varmasti erilainen kuin monella muulla, tosin jos olet maistanut Blackia 17 vuotta sitten on sekin ihan kunnioitettava juttu eli sitä tarvitse pyöristää miltei 20 vuoteen, kun ei sitä kuitenkaan usko kukaan ;) Montako pulloa ostit silloin niitä kun hintakin oli alle sadan punnan? Itse en ainakaan kehtaisi tunnustaa etten olisi ostanut yhtään. Muutenkin tämä lätinä ajasta kuinka kauan sitten tai vastaa kokee pienoista uskon puutetta kun esim "juttelee" ihmisten kanssa jotka oikeasti ovat harrastaneet 20-30 vuotta viskejä, otettakoon esimerkkinä eräs nimeltä mainitsematon jolta löytyy erään tislaamon viskejä noin 400, joista 300 on 70-luvulla tai ennen tislattuja, lisäksi valtava määrä maistettuja harvinaisia viskejä, jotka ovat olleet peruskauraa ilmestyessään, kyseinen henkilö tosin ei ole suomalainen, mutta silti, ei jää epäselväksi harrastaako hän vain ei.

Toisekseen mainitset Ardbegin vanhempien olevan loistokkaita ja uusien nopeasti kyhättyjä, mielestäni tämä pätee kaikkiin tislaamoihin jos ajatellaan 60/70-luvulla tislatut 20-30 vuotiaat tai sitten uudet pullotukset max 12 vuotta, vai miten Ardbeg tekee tässä poikeuksen?
Ardbegin ongelmahan on 80-luvun tavaran puuttuminen, toisaalta jos tätä katkosta ei olisi ollut olisiko meillä samanlaisia 60/70-luvun pullotuksia kuin nyt vai olisiko nekin bulkattu blendeihin aikojen saatossa.

ps. onko mainitsemasi Estate Reserve puhdas sherryviski?

______________________________________________________________________________

smoke on the water (21.9.2010 12.48.26)

quote[736C73230 (link)]:
Itselle ei oikeastaan ole suurtakaan merkitystä mistä tynnyristä viski on tullut pihalle jos se on hyvää. Olen maistanut monta herkullista tuotosta kumpaisestakin. Tislaamoitakin löytyy jokunen joilta on tullut ulos herkullisia viskejä kummastakin tynnyristä, näin ollen en fanita sen enempää toista,

POP puhuu asiaa. Tässä omakohtainen kokemus erään tislaamon tuotteista:
http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2010/05/glenfarclasin-yo-ja-paiva.html

______________________________________________________________________________

Hakkis (21.9.2010 17.06.01 last edit 21.9.2010 17.06.59)

quote[677867370 (link)]:
Itselle ei oikeastaan ole suurtakaan merkitystä mistä tynnyristä viski on tullut pihalle jos se on hyvää.

POP kiteyttää minusta asian lyhyesti ja pirun hyvin. Tuohan se on, joka ratkaisee lopulta.

Itse en suosi, ainakaan tietoisesti, kumpaakaan tynnyrityyppiä. Se, mikä on lopputulos ratkaisee. Kummallekin tynnyrityypille on minusta yhtä arvokas paikka viskien kypsytyksessä, enkä todellakaan osaa nähdä sherrykypsytystä mitenkään "huonon viskin peittelynä". Olisi kamala vääryys, jos kumpi tahansa tynnyrityypeistä katoaisi käytöstä. Glenfarclass totesi tislaamolla hyvin, kun kyselimme onko heiltä tulossa jotain uusia tynnyrijuttuja: "Me olemme ylpeitä tuotteistamme, miksi muutta sellaista joka toimii".

Ihan eri asia on sitten lopetukset. Niistä voi olla eri mieltä, ja ihan mm. tislaamojen edustajien suusta olen kuullut epäilyjä juuri lopetusten käyttämisenä osana huonon tavaran piilottamisena. Ei suorana syytöksenä, mutta ajatuksena voisiko siinä olla jotain sellaista ainakin joidenkin tapauksien takana.

______________________________________________________________________________

MaunoAhonen (21.9.2010 19.14.47 last edit 21.9.2010 19.24.10)

quote[78515B5B5943300 (link)]:

Ihan eri asia on sitten lopetukset. Niistä voi olla eri mieltä, ja ihan mm. tislaamojen edustajien suusta olen kuullut epäilyjä juuri lopetusten käyttämisenä osana huonon tavaran piilottamisena.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin eikös koko kypsytysprosessi ole huonon tavaran peittelyä. ::) "Hyvä tisle, huono viski jne." olen kuullut sanottavan. Jos finishing parantaa tuotetta, niin miksi sitä tuomitsemaan. Kuinka puristiksi pitäisi oikein ruveta (pelkän purismin takia)?

Ylipäätään koitan viskien kanssa olla mahdollisimman rehellinen itselleni (jätän tämän takia makuarviot melkein poikkeuksetta lukematta ennen maisteja enkä juuri piittaa suosituksista tulivat ne kuinka asiantuntijoilta tahansa). Ja pakko minun on tunnustaa, että minun makuuni onnistuneita sherryfinishejä on paljon. Siitä en tiedä mitä nuo tuotteet mahdollisesti ovat ennen finishingiä olleet.

______________________________________________________________________________

MashTun (21.9.2010 19.36.20)

quote[2D343F3E5B0 (link)]:
Se on harmi, jos mielestäni kohtuullisen hyvin perustellut mielipiteen ilmaisut nähdään kärjistämisenä. Vielä harmillisempaa, että ei edes haluta pohtia omia asenteita ja näkemyksiä. Tätä foorumia jonkin aikaa seuranneena suurimmaksi puutteeksi voisi sanoa sen, että täältä puuttuu akateeminen väittely, jota myös sivistyneeksi keskusteluksi voi sanoa. Hyvä väittely pakottaa ihmiset ajattelemaan ja haastamaan omia vakaumuksiaan eli oppimaan. Ehkä minäkin opin arvostamaan enemmän sherrykypsytettyjä viskejä?

Puhuttaessa makunautinnoista ihmisen on aika vaikea haastaa itseään muuten kuin kokeilemalla uutta. En näe tässä suhteessa muita vaihtoehtoja omalle oppimiselleni. "Akateeminen" tai "sivistynyt" keskustelu asiasta, jossa viime kädessä ratkaisevana tekijänä ovat keskustelijoiden omat kokemukset ja mieltymykset, ei välttämättä kanna kauaksi. Parhaimmillaan tällaisen keskustelun anti on ehkä silloin, jos se herättää osallistujissa uteliaisuutta ja johtaa uuteen viskikokemukseen, olipa se sitten laadultaan millainen tahansa. Keskustelua voitaneen pitää onnistuneena myös silloin kun se opettaa tunnistamaan itse juomasta niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat makuelämykseen.

Itse olen ikävuosistani huolimatta aktiivisena viskinharrastajana nuori. Niinpä olen aina harmitellut halvan punaviinin kanssa tuhlattuja vuosia. Kuten täällä on eri keskusteluissa moneen otteeseen todettu, viski on monipuolisuudessaan mitä upein juoma. Sen vuoksi tuntuisi tuhlaukselle käyttää paljoa aikaa keskusteluun sherry- tai bourbonkypsytetyn viskin keskinäisistä paremmuuksista. Molemmista ääripäistä ja koko matkalta niiden välistä löytyy kokemisen arvoisia elämyksiä.

______________________________________________________________________________

Hakkis (22.9.2010 5.44.25)

quote[0B27332829072E29282328460 (link)]:
quote[78515B5B5943300 (link)]:

Ihan eri asia on sitten lopetukset. Niistä voi olla eri mieltä, ja ihan mm. tislaamojen edustajien suusta olen kuullut epäilyjä juuri lopetusten käyttämisenä osana huonon tavaran piilottamisena.

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin eikös koko kypsytysprosessi ole huonon tavaran peittelyä. ::) "Hyvä tisle, huono viski jne." olen kuullut sanottavan. Jos finishing parantaa tuotetta, niin miksi sitä tuomitsemaan. Kuinka puristiksi pitäisi oikein ruveta (pelkän purismin takia)?

Yritin tarkoittaa tuolla omalla kommentilla, että lopettelut on eri asia kuin puhdas sherry/bourbon kypsytys ja noista lopetteluista voi olla sitten eri mieltä tai samaa mieltä tai mieltä. Itse olen myös maistanut hienoja lopetuksia (mutta myös vähemmän hienoja). Ei ollut tarkoitukseni niitä lytätä/tuomita tuossa tai mennä puritanismin suuntaan. Usein nuo lopetukset ovat ne, jotka herättävät eniten keskustelua ja tuo tislaamon suunnalta tullut kommentti on yksi näkökulma. Meni vähän off topic -linjalle, kun piti jutella vain puhtaista kypsytyksistä mutta liittyy kuitenkin läheisesti aiheeseen...kai?

Juu, ei new make ole mitään "yletöntä herkkua" eli kaikki kypsytys on siis huonon tavaran parantamista ;)

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (22.9.2010 7.21.47 last edit 22.9.2010 7.23.36)

Eiköhän se sherrykypsytys ole jo aikaa sitten vakiinnuttanut paikkansa viskin kypsytyksessä. Se meneekö se joillakin överiksi ja ymmärtääkö kuluttajat protestoida siinä tapauksessa lompakollaan, onkin eri asia. Se taas minkä takia Macallanikin niin paljon sherrytynnyreitä käyttää, kertoo siitä että heidän viskinsä omasta mielestään on parempaa sherryisenä. Miksi muuten kukaan maksaisi niin kovaa hintaa sherrytynnyreistä. Mikä sitten on totta, peitelläänkö tisleen heikkouksia vai jotain muuta, ei meille varmaan selviä ihan helposti. Joten äänestän itse ostopäätökselläni.

Omaan makuun tuntuu paljon paremmin uppoavan bourbon- ja sherrytynnyreiden ammattitaidolla tehdyt sekoitukset, kuin nuo ilmanaikaiselta tuntuvat finishingit. Hieno esimerkki on Springbankin 15y.o. Loistavaa tasapainoa ja syvyyttä, jossa sherry on juuri omalla paikallaan sopivan pehmeänä ja nahkaisena. Itse taas en ymmärrä miksi kukaan lähtisi sotkemaan hyvälatuista 20y+ Port Elleniä muutaman kuukauden sherry viimeistelyllä. Jos tynnyri alun perinkään on ollut kelvollinen, niin miksi ottaa riski kikkailla se pilalle. Tosin jos alkuperäinen laatu ei ole kelvollinen, niin silloinhan viimeistelyllä voi ainoastaan tuurilla voittaa jotain. Joten Ardie ainakaan ei osta ihan mielellään viimeisteltyjä tuotteita ellei ne ole havaittu hyväksi tai muuten rehellisen oloisia kokeiluja(kuten esim. Bowmore Dusk, Dawn yms...).

______________________________________________________________________________

aapeli (22.9.2010 9.49.37)

quote[04372168072022272C20450 (link)]:

Omaan makuun tuntuu paljon paremmin uppoavan bourbon- ja sherrytynnyreiden ammattitaidolla tehdyt sekoitukset, kuin nuo ilmanaikaiselta tuntuvat finishingit. Hieno esimerkki on Springbankin 15y.o.

Sen verran säätöä,että 15 yo on tietääkseni 100% sherry caskeissa kypsytelty.

Sitten aloitettuun aiheeseen:

Esimerkkinä tästäkin mainitusta tislaamosta joka käyttää aika isolla prosentilla sherrytynnyreitä omassa tuotannossaan, olisikohan vaikka legendaarisesta 21-vuotiaasta tullut yhtä legendaarinen jos ei olisi lainkaan sherrytynnyreissä kypsytelty ? Vaikea sanoa,mutta en toivoisi ainakaan Springbankin luopuvan kyseisten tynnyreiden käytöstä. Vaikka en voi kieltää,etteikö heillä voi olla mainioita bourbonkypsytyksiäkin.

Toki on varmasti paljon viskejä jotka toimivat paremmin bourbonissa, omista maistamistani muutamasta Rosebankista parhaita ovat olleet nimenomaan täysin bourbon-kypsytellyt. Mutta en käytä niitäkään referenssinä, on niitä kuitenkin niin vähän. Mutta mainintana.

Vaikea arvioida tietämättä, miten omalle harrastukselle olisi käynyt,jos sherrytynnyreitä ei olisi ikinä keksittykään käyttää kyseisen juoman kypsytyksessä. Hyvä että on.

Tuotteen kehittäminen keskittymällä pelkkiin bourbontynnyreihin voisi olla aika haastavaa,koska senkin tarjoamat mahdollisuuden lienevät rajalliset.

______________________________________________________________________________

smn (22.9.2010 12.16.50)

Historiallisesta kontekstista tämä keskustelu vaikuttaa muuten hilpeältä. Bourbon-tynnyrien käyttö on kuitenkin viskin historiassa verrattain uusi ilmiö, maksimissaan kolme kvartaalia. Laajempi bourbon-tynskien tuonti kun alkoi vasta joskus jenkkien kieltolain jälkeen. Voin hyvin kuvitella kuinka suuret ja arvonsa tuntevat viskitalot ovat halveksineet halpojen bourbon-tynnyrin käyttöä aidon tynnyrin korvikkeena, dissanneen sen viskin aromia ja ominaisuuksia muuttavana halpamaisena hömpötyksenä. Liekö bourbonin aromeilla peitetty alkuperäisen tisleen vikojakin :)

Ja tähän on tultu. Voi aikoja, voi tapoja :D

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (22.9.2010 12.33.00)

quote[5C5C4D5851543D0 (link)]:
quote[04372168072022272C20450 (link)]:

Omaan makuun tuntuu paljon paremmin uppoavan bourbon- ja sherrytynnyreiden ammattitaidolla tehdyt sekoitukset, kuin nuo ilmanaikaiselta tuntuvat finishingit. Hieno esimerkki on Springbankin 15y.o.

Sen verran säätöä,että 15 yo on tietääkseni 100% sherry caskeissa kypsytelty.

Hui kamala! No kunhan ei ole viimeistelty missään. Tosin luin kyllä muistini mukaan pari vuotta sitten tislaamon sivuilta että olisi 20/80% bourbon sherry, mutta voi olla satua. Tai muuttunut. Jospa joku tietäisi...

______________________________________________________________________________

smn (22.9.2010 12.54.20)

quote[4774622B446361646F63060 (link)]:

Hui kamala! No kunhan ei ole viimeistelty missään. Tosin luin kyllä muistini mukaan pari vuotta sitten tislaamon sivuilta että olisi 20/80% bourbon sherry, mutta voi olla satua. Tai muuttunut. Jospa joku tietäisi...

18-vuotiaassa on ainakin tuo 80-20 sekoitussuhde. Tai ainakin vuoden 2009 painoksessa oli.

______________________________________________________________________________

Kronik (22.9.2010 18.23.08)

quote[487B6D244B6C6E6B606C090 (link)]:
quote[5C5C4D5851543D0 (link)]:
quote[04372168072022272C20450 (link)]:

Omaan makuun tuntuu paljon paremmin uppoavan bourbon- ja sherrytynnyreiden ammattitaidolla tehdyt sekoitukset, kuin nuo ilmanaikaiselta tuntuvat finishingit. Hieno esimerkki on Springbankin 15y.o.

Sen verran säätöä,että 15 yo on tietääkseni 100% sherry caskeissa kypsytelty.

Hui kamala! No kunhan ei ole viimeistelty missään. Tosin luin kyllä muistini mukaan pari vuotta sitten tislaamon sivuilta että olisi 20/80% bourbon sherry, mutta voi olla satua. Tai muuttunut. Jospa joku tietäisi...

Itsekin olen hieman tuota sherryfiilistelyä pohdiskellut ja a'bunadhia lukuun ottamatta en ole sherrypommeista niin välittänyt. Tässä jouduin kyllä punnitsemaan uusiksi sherryasenteitani, koska JOS ja KUN 15yo on 100% sherrykypsytettyä, niin meikäläisellä menee priorisoinnit uusiksi. Se kun on niin pirun hyvää ilman että sherry jyrää springbankin oman maun.

______________________________________________________________________________

POP (22.9.2010 18.30.54)

Täytynee muistaa, että bourbonissa vaihtoehdot ovat huomattavasti vähemmässä (1st, 2nd, 3rd fill) kuin sherryssä, fillien lisäksi on olorosoa, finoa, px:ää jne. Muutamasta lähteestä vilkaistuna Springerin 15y on sherry matured.

______________________________________________________________________________

Kronik (22.9.2010 18.57.07)

quote[736C73230 (link)]:
Täytynee muistaa, että bourbonissa vaihtoehdot ovat huomattavasti vähemmässä (1st, 2nd, 3rd fill) kuin sherryssä, fillien lisäksi on olorosoa, finoa, px:ää jne. Muutamasta lähteestä vilkaistuna Springerin 15y on sherry matured.

Itsekin etsin hieman, mutten löytänyt tuon tarkempaa tietoa mistään. Olisi aika kiinnostavaa tutustua eri sherrytynnyreiden eroihin tarkemmin, ne kun eivät ole oikein vielä itselle auenneet.

______________________________________________________________________________

pere (22.9.2010 19.39.57)

quote[7077756C71707C7B1E0 (link)]:
Olisi aika kiinnostavaa tutustua eri sherrytynnyreiden eroihin tarkemmin, ne kun eivät ole oikein vielä itselle auenneet.

Itse ratkaisin tämän alkamalla harrastaa viskien ohella myös erilaisia väkeviä viinejä. Erityisesti portteja ja sherryjä, sekä jonkin verran madeiroita tulee maisteltua, mutta kyllähän hyllystä nyt aina joku marsala, banyuls ja commandariakin pitää löytyä (miedompia viinejä tuli harrastettua ennen viskeihin tutustumista). Noita maistelemalla voi sitten lähteä sopivasti hakemaan, että mistä mikäkin maku viskiin on tullut.

Ihan vaikka wikipediasta eri sherrytyypeistä lukemalla saanee jo aika hyvän käsityksen siitä, että miten fino- ja PX-tynnyröinti eroavat vaikutuksiltaan viskiin.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (24.9.2010 21.31.02)

Itse olen pitänyt vuosien varrella sherryisistä ja ei-sherryisistä viskeistä, riippuen ihan siitä miten tuote on maistunut.

Tästä sherryn ja viskin liitosta on löytynyt onneksi hienoja eri "tasoja" vanhoista ja lähes mustista 1st fill sherrymonstereista melko herkkiin refil-tynnyrituotteisiin, tai esim. Fino-kypsytyksiin. Moni tislaamon standardipullote oli aikanaan erityisesti sekoite sekä sherrymaturoitua että bourbonmaturoitua viskiä, nykyään taitaa olla vähemminkin näin, ihan siksi että sherrytynnyrit ovat niin juukelin kalliita.

Springbank, Glendronach, Macallan, Glenfarclas, Ben Nevis, Glen Grant, Mortlach, Highland Park, Bowmore, Ardbeg, Port Ellen - kaikki ovat tarjonneet upeita sherryviskin sävyjä eri tasoilla.

Huonot kokemukset sherryisistä viskeistä ovat yleensä liittyneet ylettömään kuminmakuun (taitaa syypää olla se rikki). Toinen on sitten se jos sherry jyrää täysin viskin alleen, esimerkkinä eräs vanha Signatoryn lähes mustana pullottama 1st fill Oloroso Rosebank josta ei Rosebankkia löytänyt kukaan.

quote[6C757E7F1A0 (link)]:

Hieman halvemmassa hintaluokassa sherry tuo helppoa makua moneen viskiin, mutta lopputuloksena on samalla usein hyvin yksiulotteinen viski, joka saattaa toimia talousviskinä. Esim. tämän hetkinen talousviskini, Mortlach F&F kuuluu tähän sarjaan. Ihan hyvää, mutta ei vakavaan nautiskeluun.

Tykkään aika paljon tästä Mortlachista, eikä se omasta mielestäni ihan simppeleimmästä päästä ole tuotteena, mutta tämä on puhdas makuasia - kallishan se ei ole, mutta varsin hyvä. Samaa voisi sanoa esim. Glendronachin 15- ja 18-vuotiaista.

Eihän tällä olisi muuten niin väliä, mutta kun samalla on tullut sellainen fiilis, että tislaamot menevät siitä, missä aita on matalin ja bisness on vihreintä. Jos sherryllä (ja muilla viimestelyillä) saadaan nopeasti "makua", niin sitähän sitten tarjotaan. Ja harrastajat iloitsevat, sillä monille harrastus on itseasiassa keräilyä -- pitää aina löytää jotain uutta. Minunlaistani nautiskelijaa eivät taas miljoonat variaatiot kypsytyksessä miellytä, jos laadussa mennään takapakkia.

Olen ihan samaa mieltä siitä että kun nyt viskibisneksellä menee vähän liiankin lujaa, kärsii varsinkin vakiopullotteiden laatu. Sherryllä tuskin moni kikkailee ainakaan halvasti tuotteitaan paremmaksi, sillä sherrytynnyrit on juukelin kalliita - mutta sitten taas nämä mitä erikoisemmat Punkku/Tokaiji/Valkkari/Suolakurkku tms viimeistelyt ovat kyllä usein tosiaan aika kehnoja esityksiä, ja niissä on monesti juuri semmoinen fiilis että yritetään parantaa huonoa viskiä. Mind you, vastaan on viime aikoina tullut parikin aivan upeaa esitystä tältä saralta joiden edessä on ollut pakko nöyränä myöntää että tämmöinenkin voi toimia.

Niin kuin toisaalla kirjoitin, niin vierailin juuri Cognacin maakunassa. Konjakki on raakaa bisnestä, mutta lait ovat erilaiset. Vain tietyn alueen tietyt rypäleet sallitaan ja kypsytys tapahtuu tiukasti tietynlaisissa tammitynnyreissä. Oikotietä onneen ei ainakaan periaatteessa ole, vaan laatu saavutetaan vain vuosikymmenien ja -satojen kuluessa syntyneellä tietotaidolla. Epäilemättä sielläkin kokeillaan oikoiteitä erilaisilla kemikaaleilla ja kikkailuilla, mutta tässä vaiheessa uskoisin vielä enemmän ranskalaisten kuin brittien haluun säilyttää perinteitä eheinä -- ihan ko. maiden erilaisen asennoitumisen takia "turbokapitalismiin".

Suoraan sanoen olen itse konjakkimiehiä myös, mutta olen vuosien varrella nimenomaan pettynyt ranskalaisten mielikuviin ja huuhaa-mainontaan, löyhiin sääntöihin sekä kikkailuun markkinoinnin, hinnan ja itse tuotteen kanssa. Eri konjakkien ikämerkintöjen (XO, VSOP, VS) löyhyys on hämmentävä: Kuinka XOssa voidaan käyttää suurelta osin niinkin nuorta tislettä kuin KUUSI vuotta? Toki mainonnassa todistellaan että mukana on vaikka satavuotiasta tislettä (jota kukaan ei voi vahvistaa), mutta sääntö sallii 6-vuotiaan käytön. Nuo vähänkään vanhemmat tisleet on taas viettäneet aidosti tynnyrissä elämästään vain esim. 20 vuotta, ja sen jälkeen ne ovat lasipulloissa - onko se verrattavissa esim. 50 vuotta tynnyrissä aidosti kypsyneeseen viskiin? Sokerin reilu lisääminen, hiilisuodatus, kaikenmaailman tammiuutteiden luvallinen käyttö, satojen eri tisleiden sotkeminen toisiinsa anonyymin blendin aikaansaamiseksi, reilujen ikämerkintöjen lähes järjestelmällinen puute - en itse ole kovinkaan vakuuttunut ranskalaisten touhuista..

______________________________________________________________________________

JaRiMi (24.9.2010 21.46.19 last edit 24.9.2010 21.50.45)

quote[340B0A10081A630 (link)]:

Mitä sitten tulee konjakin vertaamiseen viskiin, niin asiasta on käsittääkseni tehty tutkimuksiakin, joissa on todettu viskin olevan mauiltaan ja tuoksuiltaan maailman monipuolisin alkoholijuoma. En nyt lähde tähän referenssejä etsimään, jos ei niitä vaatimalla vaadita.

Hih, USA:n rommimiehet väittävät aina että Rommi on maailman monipuolisin juoma maultaan..! ;-)

Osa tästä monipuolisuudesta juontaa varmasti juurensa siihen, että viskiä valmistetaan joka tislaamolla hieman eri tavalla. Vaihtelua löytyy niin vierteen vahvuudesta, käymisajoista, tislauspannujen muodosta kuin niin monesta muustakin seikasta. Speysiden reissulla useampaakin eri tislaamon new makea tuli maistettua ja jokaisessa oli oma vivahteensa. Samoin ne erosivat aiemmin maistamistani new makeista.

Tämä New maken maistelu tosiaankin toi selvästi esille sen faktan että tisleissä on eroa! Aika isoja eroja oli kyllä näissä. Skotlannin Gordon tuntui pitävän tislauspannun muotoa tärkeämpänä seikkana käymis- ja tislausaikoja sen suhteen minkälaista viskiä sitten tulee laitteista ulos, mikä oli mielenkiintoista kun aina vain puhutaan näistä pannujen muoto- ja kokoeroista.

Sherryviskit sinänsä eivät ole minusta yksiselitteinen asia, vaan kokonaisuus johon vaikuttavat eri sherrytyypit, tynnyrien käyttöaste (1st, 2nd, refill), niihin säilötty tisle (öljyisempää vai laihempaa), aika jne.

Ihmisen maku taitaa myös vaihdella ja muuttua niin ajan kuin iänkin kanssa. Nuorempana tykkäsin mielestäni enemmän nuoremmista ja nimenomaan bourbonkypsytetyistä kokonaisuuksista, kun taas nykyisin vanhemmat ja sherryisemmät viskit ovat saaneet kyllä osansa huomiostani.

Se että tislaamo sanoo viskin olevan 100% sherrykypsytetty ei vielä paljoa anna tietoa, sillä se ei kerro sherrytyyppiä, refill-tynnyrien osuutta jne. Tämä erilaisten käyttöasteen sekoitteiden käyttö näkyy ja maistuu mm. Highland Parkissa ja Springbankissä, ihan vaan esimerkkinä.

______________________________________________________________________________

Whisky (24.9.2010 22.33.10)

quote[6F44774C684C250 (link)]:
Tämä New maken maistelu tosiaankin toi selvästi esille sen faktan että tisleissä on eroa! Aika isoja eroja oli kyllä näissä. Skotlannin Gordon tuntui pitävän tislauspannun muotoa tärkeämpänä seikkana käymis- ja tislausaikoja sen suhteen minkälaista viskiä sitten tulee laitteista ulos, mikä oli mielenkiintoista kun aina vain puhutaan näistä pannujen muoto- ja kokoeroista.

Gordon ja muistaakseni muutama tislaamokierroksien opaskin tosiaan painottivat näitä juttuja. Käymisajan pituus vaikuttaa suoraan siihen minkälaisia estereitä vierteessä ennen pannuun laittamista on. Esimerkiksi Royal Lochnagarilla käymisaika on erityisen pitkä vaihdellen kolmesta jopa kuuteen vuorokauteen reilun kolmen ollessa keskiarvo.

Glenfarclasilla taasen 48 tuntia on normi ja sinäkin aikana ehtii käymisastiassa tapahtua paljon! 12 käymisastiaa pulputtaa jatkuvasti eri vaiheissaan ja tavaraa tislataan miltei jatkuvalla syötöllä.

Myös tislauksen nopeus kuulemma vaikuttaa jopa enemmän tisleen loppumakuun kuin pannun muoto, jolla toki silläkin on oma vaikutuksensa johon en tässä nyt sen kummemmin puutu. Mitä hitaammin tislataan, sitä kevyempiä makuja kaulaan nousee. Kuuma pannu tarkoittaa taasen sitä, että myös "hörhömpiä" makuaineita päätyy itse lopputisleeseen.

Kaikki tämä vaikuttaa sitten osaltaan siihen miten tisle käyttäytyy tynnyrin kanssa. Kun tähän ottaa vielä huomioon sen, että jokainen tynnyri on yksilöllinen, niin on aika lailla herran hallussa mikä tynnyri toimii parhaiten minkäkin tislaussatsin kanssa.

Tästä syystä saammekin ainakin omasta mielestäni kaikki nauttia niin hyvistä bourbon- kuin sherrykypsytetyistä viskeistä. Tislaamon katsomatta on miltei varmaa, että joku tynnyri kypsyttää tisleen paremmin kuin toinen - olkoon se sitten mistä tahansa alunperin peräisin. Näistä parhaista herkuista saamme me harrastajat nauttia single caskeinä. Ne ei niin onnistuneet tynnyrit osataan taasen varmasti "hukata" niihin useamman kymmenen tuhannen satseissa pullotettaviin kymppi- yms-vuotiaisiin, jotka kuitenkin ovat suuren ja tasoittavan tynnyrimäärän vuoksi aivan nautittavia ja makoisia viskejä.

______________________________________________________________________________

Vode (29.9.2010 18.00.30)

Tänne on syntynyt ihan kelpo keskustelua poissaollessani ja ehkä saanut jokusen ihmisen pohtimaan suhdettaan rakkaaseen harrastukseen uudella tavalla? Kuten toisaalla kerroin, vietin viikonlopun Spey:n sydänmessä Dufftownissa ja yritin maistella ja ostella viskejä, jotka eivät olleet niitä tuttuja ja turvallisia ("ailaa"). Cadenheadsin sokkomaistelussa merkkasin parhaaksi Littlemill:n, jossa on ilmeisesti myös sherrykypsystystä käytetty, joskin Cadenhead's isäntä ei osannut ihan varmasti sanoa miten. 27yo Caperdonichista olin taas sherryä löytävinäni, vaikka se osoittautui puhtaasti Bourbon tynnyreissä kypsytetyksi. Oppia ikä kaikki.

Kaikenkaikkiaan tyylikkäästi ja hillitysti tehty sherrykypsytys tukee viskiä ihan hyvin. Alkuperäinen närästykseni taisi johtua enemmänkin siitä, että tänä päivänä markkinoille tuntuu tulevan kaikenlaista ahdettua kamaa, joka ei vain sytytä. Viimevuosien Islaytkin ovat ehkä Corryvreckania lukuunottamatta olleet hieman pettymyksiä.

quote[120D12420 (link)]:

Mutta muutama kommentti ketjun aloittajalle, miksei muillekin. Kerrot lukuisista bourbonkypsytetyistä Highland Parkeista ikäluokassa 20-30v, voisitko suositella ja kertoa niistä enemmän?

Tykkäsin ainakin ~2000 pullotetusta 25yo (51.5%) versiosta, myöhemmät eivät ole niin sytyttäneet ja vanhempia en ole raaskinut kokeilla. Ainakin tämän hetkinen versio käyttää 50% first fill sherry, tuosta 2000 versiosta en tiedä. Toinen hyvä oli Murray McDavid 1979/1997, joka muuten on kypsynyt refill sherryssä. HP siis osaa hienovaraisen sherryn käytön.

quote[120D12420 (link)]:

Kerrot harrastaneesi 20 vuotta viskejä joten maistelupohjasi on varmasti erilainen kuin monella muulla, tosin jos olet maistanut Blackia 17 vuotta sitten on sekin ihan kunnioitettava juttu eli sitä tarvitse pyöristää miltei 20 vuoteen, kun ei sitä kuitenkaan usko kukaan ;) Montako pulloa ostit silloin niitä kun hintakin oli alle sadan punnan? Itse en ainakaan kehtaisi tunnustaa etten olisi ostanut yhtään.

En ymmärrä. Blackia on pullotettu 90-luvun alussa muutamankin kerran -- whiskyfun osaa kertoa:

Bowmore 'Black' 1964/1993 (50%, OB, first edition, 2000 bottles) - 220605
Bowmore Black 1964/1994 (50%, OB, second edition, 2000 bottles) - 191104
Bowmore Black 1964/1995 (49%, OB, final edition) - 061204

Olin Islayllä parikin kertaa 90-luvun alussa ja maistoin Lochside Hotellissa jotain noista. Yhtään pulloa ei opiskelijan budjetilla ostettu kotiin.. Enkä silloin edes tajunnut, että pääsin maistamaan yhtä alan legendaa -- kunhan nautiskelin.

quote[120D12420 (link)]:

ps. onko mainitsemasi Estate Reserve puhdas sherryviski?

Ilmeisesti käytetty sekä sherrycaskeja, että bourbonia.

..vode

______________________________________________________________________________

POP (30.9.2010 6.14.21)

Pisteet asiallisesta vastauksesta vodelle, joten pyrintään jatkamaan samaa linjaa. Palatakseni tuohon Highland Parkkiin jota kysyin siksi, että 100% bourbonissa olleita iäkkäitä sellaisia ei taida "liikaa" olla olemassa. Blackin suhteen ajatukseni oli lähinnä ylöspäin pyöristämisessä, sanoit melkein 20 vuotta sitten, kun totuus on max 17 vuotta, ei se paremmalta kuullosta pyöristämällä, varsinkaan kun faktat ei puolla sen mahdollisuutta. Mielestäni kuullostaisi hassulta jos jengi alkaisi pyöristeää vaikka ikiä, join eilen melkein 20 vee Bowikkaa, jos lasissa olisi ollut 17-vuotias, eikö?
Haukuit sherryviskejä ja mainitsit tämän Estaten, johon lähinnä tartuin siksi ettei se ole puhdas sellainen, tälläisten vattauksien syy voi olla myös bourbonin osuudessa ja itse en ainakaan miellä näitä sherryviskeiksi, vaan joko se 100% jompi kumpi tai sitten sillä on nimi esim Uigeadail jossa on molempia.
Ja lopuksi, jos ei pidä jostain niin sehän on makukysymys ja eikai kenenkään ole pakko pitää mistään muusta kuin siitä mistä oikeasti pitää, minäkään en pidä jenkkiviskeistä, enkä edes yritä.

______________________________________________________________________________

MaunoAhonen (30.9.2010 12.36.36)

quote[564F4445200 (link)]:

Kaikenkaikkiaan tyylikkäästi ja hillitysti tehty sherrykypsytys tukee viskiä ihan hyvin.

Nooh... tulihan se sieltä.

Alkuperäinen närästykseni taisi johtua enemmänkin siitä, että tänä päivänä markkinoille tuntuu tulevan kaikenlaista ahdettua kamaa, joka ei vain sytytä.

Tätä minä komppaan, vaikken finishejä kummemmin vastustakaan. Tuntuu siltä, että tislaamot tunkevat uutuuksia markkinoille koska buumi on päällä ja kuumaa rautaa on pakko takoa. Ainakin alkuvaiheen harrastajat myös ostavat mitä vaan, ihan vaan saadakseen itselleen uskottavuutta maistettujen viskien lukumäärällä (sorrun itsekin tähän). Tislaamot voisivat panostaa lukumäärällisesti vähempiin mutta laadukkaisiin tuotteisiin. Minua ärsyttävät eniten eräiden firmojen lukuisat erilaiset rajoitetut pullotteet. Näiden pitäisi olla vähän single caskien hengessä ainutlaatuisia ja ehkä normitavaraa parempiakin. Mutta kun ei niin ei.

Viimevuosien Islaytkin ovat ehkä Corryvreckania lukuunottamatta olleet hieman pettymyksiä.

Oho!? Eivätkö Uigeadail, Supernova tai vaikkapa Lapparin Quarter Cask miellyttäneet?

______________________________________________________________________________