Distillery Character - onko sitä?

______________________________________________________________________________

JaRiMi (30.10.2010 22.22.05)

Monesti kuulee puhuttavan tislaamon omasta tyylistä ja mausta, eli ns. "Distillery Character:ista". Tällä tarkoitetaan tietysti sitä minkälaiselta tislaamon tekemä viski omimmillaan maistuu - kyseessä olevan tislaamon viskin yleisiä, tyypillisimpiä maku- ja tuoksuominaisuuksia.

Sitä että kuinka hyvin viskipullote vastaa tätä distillery characteria pidetään usein merkittävänä - Edesmennyt Michael Jackson tuntui monesti korostavan tämän seikan merkitystä arvostellessaan viskejä kirjoissaan ja kirjoituksissaan, mainiten seikan usein. Hän myös antoi esimerkiksi tislaamon omille single malt-sekoitepullotteille (joissa siis on sekoitettu kymmeniä, kenties satoja tynnyreitä yhteen) selvästi korkeampia arvosanoja kuin niistä poikkeaville yhden tynnyrin pullotteille joissa taas korostui miten erilaista ja individuaalia viskiä jokaisessa eri tynnyrissä kypsyi.

Osa arvioista pisti kyllä miettimään, sillä arvostelluista yhden tynnyrin pullotteista löytyi myös uskomattomia helmiä, muta jos distillery characteria haki niin toki satojen tynnyreiden sekoitteista sitä ehkä löysi enemmän sitten. Tuntui välillä myös että Jacksonin maailmassa se että tynnyrin omistus siirtyi yksityiselle pudotti samantien sen makuarviosta 7 - 10 pistettä, mutta so be it.

Itse olen vuosien saatossa alkanut pohtimaan tätä distillery characterin merkitystä hieman erilailla kuin aiemmin, johtuen havainnoistani samalla aikavälillä. Osalla tislaamoista tämä character on minusta muuttunut markkinoille julkaistuissa pullotteissa aikalailla pitkällä aikavälillä. Kenties tislaamon tisle ei ole muuttunut, mutta pullotteiden maku kyllä - johtuneeko sitten mistä.

Pari esimerkkiä - Springbank ennen vuotta 2001 oli tietyn makuista, mutta sitten muistaakseni juuri 2001 julkaistu 10-vuotias oli täysin erilaista. Siitä puuttui paljon niitä elementtejä joista Springbank tunnistettiin. Sen jälkeen sama on jatkunut, eikä nyky-Springerit minusta seuraa enää aivan samaa distillery characteria.

Itse Jacksonkin huomioi aikanaan kuinka Edradourin vanha, kermainen distillery character tuntui yhtäkkiä kadoneen, ja pullotteiden maku muuttuneen täysin erilaiseksi. Todellakin, omistan tätä vanhaa, kermaista Edradouria, jota ei sittemmin tuntisi saman tislaamon tuotteeksi kun sitä vertaa nykyiseen.

Bowmoresta on puhuttu paljon tämän asian suhteen, kuinka 80-luvulla tämä ns. laventeli hyppäsi yhtäkkiä mukaan makuprofiiliin, ja pysyi siinä pitkälle 90-luvulle asti. Sitten - se oli taas poissa, yhtä nopeasti kuin oli mukaan tullutkin. ?

Moni on hämmästynyt maistaessaan aiemmin pullotettuja viskejä huomatessaan kuinka erilaisia ne ovat verrattuna nykyisiin. Nykyiset pullotteet vaikuttavat usein melko pliisulta vanhoihin verrattuna, mutta vanhaa tyyliä sentään löytyy. Laphroaig on yksi näistä, monia muitakin esimerkkejä voisi heittää. Onko sitten kyse itse distillery characterin muutoksesta vaiko siitä että 10-vuotias onkin yhtäkkiä taas tasan 10-vuotiasta ilman vanhempaa tavaraa sekoitettuna kuten aiemmin, sitä voi miettiä. Kannattaa muistaa että ennen 2000-lukua vanhemmat erikoispullotteet olivat aikalailla harvinaisia, eli oli aika luultavaa (ja moni viskintekijä on myös näin todennut) että aiemmin tislaamojen ns. standarditavaraan heiteltiin mukaan paljon vanhempaakin tislettä makua antamaan.

Itse alan luopua vähitellen jossain määrin tämän distillery characterin ylenpalttisesta hakemisesta tai kunnioittamisesta, pääasia että viski maistuu hyvältä. Makuprofiiliin luottaminen ei ole toiminut pitkällä aikavälillä kovin hyvin, pettymyksiä on tullut kun lempiviski muuttuukin aika radikaalisti. Olen maistellut mallasviskejä noin 17 vuotta, ja jo sinä aikana olen tosiaan huomannut rajujakin heilahduksia näissä makuprofiileissa.

Ehkä tämä kaikki on osasyynä siihen että haen yhä useammin tänä päivänä yhden tynnyrin pullotteista kokeilevasti uniikkeja makuelämyksiä, löytäen niistä myös silloin tällöin ilokseni jonkin tislaamon vanhaa, tuttua distillery characteria jota nykypullotteista ei tahdokaan enää löytyä. Yksittäisistä tynnyreistä löytää niin heikkoja esityksiä kuin myös myös todella mielenkiintoisia ja upeita variaatioita aiheesta, eikä niiden erilaisuus tislaamon makuprofiilista häiritse ainakaan minua, jos maku on muuten todella hemmottelevan hieno.

Poikkeuksiakin on, Rosebank esimerkiksi. Oma maku tämän suhteen on ehkä jymähtänyt tiettyyn profiiliin jota hakee jokaisesta vastaan tulevasta pullotteesta - siitä selvästi poikkeavat eivät tosin myöskään ole olleet mitenkään herkullisia omassa suussani, vaan järjestään huonompia. Mieleen tulee eräs hyvin puinen ja äärimmäisen sherryinen Signatoryn ikivanha pullote, joka oli kaikessa rujoudessaan kyllä erikoinen ja hieno, muttei Rosebankmainen.

Saa olla eri mieltä ja laittakaa toki omia mielipiteitänne asiasta, mutta itse en lähtisi mieluusti jankkaamaan miksi sanoin näin tai niin, koska yritin perustella syyt kirjoitukseeni jo tuossa ylempänä.

______________________________________________________________________________

sähkäri (30.10.2010 22.51.33)

Minusta viskissä on tärkeintä että se tuoksuu ja maistuu hyvältä.
Tietysti tutuissa merkeissä odottaa helposti sitä selkeää tislaamon makua, mutta jos sitä ei tahdo löytyä ja maku on hyvä niin mitä sitten, vaihtelu virkistää. :)
Ehkä poikkeuksiakin tietysti on. Mielestäni esim. Macallan olisi saanut pysyä ainoastaan sherry tynnyreissä viskin kypsytyksessä mutta eipähän minun mielipidettä kukaan kysy, ja ilmeisesti myyntiluvut ovat kuitenkin nousseet fine oakin myötä.

______________________________________________________________________________

aapeli (31.10.2010 9.06.20)

Aivan, onko sitä vai ei? Hyvä kysymys. Toisaalta,jos pullotteiden välillä on joku yhdistävä tekijä, se antaa maistelemiselle lisää ulottuvuuksia. Mutta tuskinpa sitä jahtaamalla kannattaa jahdata, ainakaan omasta mielestäni. Onhan noissa yhden tynnyrin pullotteissa aivan käsittämättömän hyviä viskejä,joten siinä valossa karaktäärin metsastämisessä ei ole mitään mieltä. Mutta jokainen kokee asian niinkuin haluaa.

Mietin tuossa,että voiko "Distillery characer" olla vain jonkin lyhyen aikavälin aikaansaannosta, vai pitääkö kyseisen ominaisuuden liittyä jotenkin vanhoihin tai vaihtoehtoisesti uusiin pullotteisiin? Koska viskit jatkuvasti muuttuvat johonkin suuntaan, välillä varmaan tarkoituksella,välillä ei ehkä niinkään tarkoituksella, minkä ajan viskit sitten karaktäärin määrittelisivät? Vaikka itse pidän 80-luvun Bowmoreista, tuskin tuo 80-luku kuitenkaan määrittelee sitä,miltä Bowmoren kuuluu maistua. Sikäli hauskaa,että tuo kasariominaisuus Bowmoreissa maistuu riippumatta siitä,onko pullottaja tislaamo vai yksityinen.
Toisaalla huhuilin Glenrothes tislaamosta,ja hiukan vertailin yksityisiä ja tislaamon pullotteita, mikä ei tietenkään ole järkevää, sielläkin on hienoja pullotteita yksityisissä, mutta sen yhdistävän tekijän olen löytänyt ainoastaan tislaamon omista pullotteista. Onko tuo yhdistävä tekijä jotenkin tärkeä ominaisuus? Ei mielestäni, mutta havaintona mielenkiintoinen.
Mutta itse en pidä erityisen mielekkäänä nykyisten viskien ja vanhojen keskenään vertailemista, nykyviskit ovat nykyviskejä ja vanhat vanhoja. Maistelen mielelläni molempia.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (31.10.2010 9.56.21)

quote[2B3429206C2C20353528410 (link)]:
Minusta viskissä on tärkeintä että se tuoksuu ja maistuu hyvältä.

Mielestäni hyvä kommentti - ja joskus sellaisetkin tislaamot joita ei ole aiempien pullotteiden maistelukokemusten takia pitänyt juuri minään yllättääkin yhtäkkiä positiivisesti. Tämä on minusta hienoa, olipa pullote sitten distillery characterin mukainen tai ei.

Mielestäni esim. Macallan olisi saanut pysyä ainoastaan sherry tynnyreissä viskin kypsytyksessä mutta eipähän minun mielipidettä kukaan kysy, ja ilmeisesti myyntiluvut ovat kuitenkin nousseet fine oakin myötä.

Luulen että Fine Oakit luotiin sekä taloudellisista syistä (viittaan tässä siis sherrytynnyreiden hintaan ja saatavuuteen) ja myös siksi että sherrytynnyreiden laatu heitteli suuresti (rikkiä).

Onko sherrykypsytys osa siis klassista Macallanin distillery characteria? Kenties, näin voisi sanoa - vaikka asialla ei olekaan mitään tekemistä itse tisleen maun kanssa suoranaisesti. Osa asiantuntijoista tosin sanoo, että tisleen pitää olla tietynlaista viskositeetiltaan ym. että se toimisi parhaiten sherryn kanssa.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (31.10.2010 10.21.24)

quote[636372676E6B020 (link)]:

Toisaalla huhuilin Glenrothes tislaamosta,ja hiukan vertailin yksityisiä ja tislaamon pullotteita, mikä ei tietenkään ole järkevää, sielläkin on hienoja pullotteita yksityisissä, mutta sen yhdistävän tekijän olen löytänyt ainoastaan tislaamon omista pullotteista. Onko tuo yhdistävä tekijä jotenkin tärkeä ominaisuus? Ei mielestäni, mutta havaintona mielenkiintoinen.

Hyvä havainto, joka on myös erittäin mielenkiintoinen kun miettii indypullotuksen todellisuutta.

Moni olettaa indypullotuksista erilaisia asioita joista useimmat eivät ole totta, eivät ainakaan useimmiten. Alla vain muutama näistä olettamuksista:

- Indypullottajille myydään vain ns. heikompia tynnyreitä.

[Myynti on tapahtunut usein jo heti tynnyrin täyttämisen jälkeen, eikä kukaan pysty siinä vaiheessa sanomaan miten viski siinä kypsyy. Usein Indypullottaja myös tuo omat tynnyrinsä paikalle, ja ne täytetään sitten tislaamolla uudella tisleellä. Rajoituksia on, esim. Macallan ei yhteen aikaan kuulemma myynyt sherrytynnyreihin tislettään, eikä tahtonut luopua sherrytynnyreistään.]

- Indypullottajat kypsyttävät tynnyrinsä omissa varastoissaan, ja siksikin tisle kypsyy erilaiseksi.

[Ehkä joskus, mutta on huomattavasti yleisempää että tynnyrit kypsyvät ihan samassa paikassa kuin missä kaikki muukin tislaamon oma viski.]

Havaintosi Glenrothesista on hieno. Pakko myöntää etten ole tainnut koskaan maistaa indy-rothesia itse, mutta samankaltaista voi havaita joistakin muistakin tislaamoista.

Mutta itse en pidä erityisen mielekkäänä nykyisten viskien ja vanhojen keskenään vertailemista, nykyviskit ovat nykyviskejä ja vanhat vanhoja. Maistelen mielelläni molempia.

Tottahan tämä on, tosin kun on maistellut jotain samaa viskimerkkiä esim. 15 vuoden ajan, ei voi olla huomaamatta näitä muutoksia - joista suurin osa on ollut huonompaan päin. Toisaalta kun puhutaan Distillery characterista, niin asia mutkistuu makuprofiilin muuttuessa jatkuvasti.

Otin asian esille osittain juuri siksi että harrastukseni aikana olen jo ehtinyt havaitsemaan näitä muutoksia useilla tislaamoilla, ja tämä on pistänyt miettimään koko tislaamon makuprofiilin järkevyyttä konseptina. Ehkä nämä muutokset tulevat nopeammalla syklillä nykyään, yhteiskuntamallimme ollessa muutenkin entistä hektisempi, mutta voisin kuvitella että näitä suurempia makumuutoksia on ollut aiemminkin (kuten vaihtelut turpeen tai hiilen käyttämisessä maltaan kuivausprosessissa Speysidella), ja siksi koko Distillery Character onkin kenties lähinnä ohikiitävän hetkellinen asia tässä viskin maailmassa - ei mitään sen kummempaa.

______________________________________________________________________________

Whisky (31.10.2010 16.23.02)

Asiaa miettiessäni itselleni tuli mieleen, että kuinka usein tuon mahdollisen distillery characterin takana on ollut joku tuotantoprosessista mahdollisesti johtuva syy? Voitaisiinko tässä mennä niinkin pitkälle kuin erilainen satovuosi ohran suhteen, tislaamon oman sekoittajan vaihtuminen, tislauspannujen uusiminen (tokihan ne tehdään ulkonaisesti tismalleen samanlaisiksi, mutta voisiko esim. lämpö johtua pannussa hieman eri tavalla kuparilaadusta johtuen)?

Toisaalta tuo distillery character tuntuu vaihtuvan välillä nopeastikin, kuten JaRiMi Springbankin kohdalla on todennut. Toisaalta taasen se saattaa pysyä pitkäänkin samana, kuten mainitun Bowmoren esimerkki kertoo. Springbankin kohdalla siis jokin tuotantoprosessin muutos saattaisi olla syynä, mutta Bowmoren kohdalla muutos ei käsittääkseni ole tapahtunut takaisinpäin yhtä radikaalilla nopeudella.

Keskustelunavaus herätti myös kysymyksen kannattaako karakteeriä erikseen edes yrittää metsästää? Mikä on loppujen lopuksi sitä tislaamon ominta aluetta. Tuleeko esim. Aberlourin bourbon-tynnyrissä enemmän esille jotain tislaamon haluamaa kuin saman tislaamon sherrytynnyrissä kypsytetyssä tisleessä?

Ehkäpä kyse on sittenkin mielikuvista. Miellämme jonkin tislaamon tuotteen tietynlaiseksi ja kun törmäämme saman tislaamon erilaiseen tuotteeseen yllätymmekin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Itselleni mahtuu kumpiakin kokemuksia. Omasta kaapista löytyy esimerkiksi tasan kaksi Inchgoweria, jotka eroavat makumaailmaltaan toisistaan kuin yö ja päivä. Kypsytykselläkin on tässä tosin merkitystä. Toinen on tummaa sherryä ja toinen bourbonia.

Tislaamo, josta olen tuon distillery characterin itse vahvimpana löytänyt on Clynelish, jonka vahamaisuudesta ja pienestä paloöljyisyydestä ei oikein voi erehtyä.

Yksinkertaista vastausta tai selvännäkijän kristallipalloa ei tässäkään tapauksessa taida löytyä... kuten niin monesti mallasviskin maailmassa.

______________________________________________________________________________

Vode (1.11.2010 1.26.24)

Tämä kysymys on ollut varmaan takavuosina (20+ vuotta sitten) helpompi vastata. Useimmilla tislaamoilla oli vain muutama tuote, yleensä "samaa" eri ikäisinä. Mutuna väittäisin myöskin, että tuote oli enemmän paikallista, kun mallastamot jne. olivat vielä omia. Ihmisetkin olivat enemmän paikallaan, joten tietotaito ja tyyli myöskin alueellistui.

Näistä eväistä on helppo saada alueellisia tyylejä (Islayn savu/turvepommit vs. lowland) ja edelleen tislaamojen ominaispiirteitä (savu/turve/sherry jne) ihan niiden käyttämän perustekniikan perusteella. Olettaisin vielä, että blendaajilta (monille suurin menekki, varsinkin noihin aikoihin) tuli painetta pitää tuote tasalaatuisena.

Vastapainona tislaajat ovat sitten taistelleet erilaatuisten tynnyrien, raaka-aineiden ja muiden kanssa, kun ovat yrittäneet pitää tasaista laatua. Ei siis ihme, jos single-pullotukset vaihtelevat suurestikin.

Nythän tilanne on aivan toinen. Markkinointi ohjaa tekemään erikoiseriä ja kokeilemaan fiinistelyillä, jotta saadaan lisää näkyvyyttä. Kuka tahansa voi tilata mallastamolta haluamansa savuista ja turpeista mallasta ja tehdä oman "Islayn". etc.

Itse hieman kaipaan niitä aikoja, kun kukin tislaamo keskittyi omaan kapeaan alaansa ja (naivisti toiveajatellen) sitten yritti olla siinä täydellinen - sen sijaan, että hörhöillään kaiken maailman kokeilujen parissa. Taidan kuitenkin olla vähemmistönä.

..vode

______________________________________________________________________________

Speysider (16.11.2010 12.27.10)

Olen Balvenien Double Wood 12 year oldin suurkuluttaja. Se on minulle takuuvarma perusviski. Viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana olen tyhjentänyt (en tosin aivan yksin) jo kolme Double Wood -pulloa. Kahden viimeisimmän pullon kohdalla olen ollut havaitsevinani pienehköjä muutoksia hyvin tuntemani ja arvostamani juoman maussa. (Toisen pulloista sain lahjaksi Aberdeenistä ja toisen ostin Viking Linelta.)

Tuntuu hieman siltä, ettei Double Wood ole enää niin tasapainoisen makuinen kuin ennen. Erityisesti sherryisyys vaikuttaa vähentyneen. Toivottavasti edellä mainutussa ei kuitenkaan ole kyse suuremmasta muutoksesta, eikä Balvenien distillery character ole katoamassa.

PS. Suosittelen aloitteleville viskiharrastajille yleensä juuri Balvenien Double Woodia.

______________________________________________________________________________

smn (16.11.2010 14.33.57)

quote[527368756D6F060 (link)]:
Tuntuu hieman siltä, ettei Double Wood ole enää niin tasapainoisen makuinen kuin ennen. Erityisesti sherryisyys vaikuttaa vähentyneen. Toivottavasti edellä mainutussa ei kuitenkaan ole kyse suuremmasta muutoksesta, eikä Balvenien distillery character ole katoamassa.

DoubleWood on Balvenien ylivoimaisesti myydyin mallas ja suurista batcheista huolimatta tavaraa menee niin paljon että vuosittain tehdään useampikin erä myyntiin. Varianssia tulee varmasti. Seuraavat batchit tulevat taas olemaan hiukan eri makuisia. Edellinen oma DW:ni oli poikkeuksellisen hyvää erää.

Pitäisi opetella lukemaan Balvenien pullokoodeja niin voisi hamstrata kun erityisen hyvä erä sattuu kohdalle :)

______________________________________________________________________________