______________________________________________________________________________
Vode (7.5.2013 20.19.56)
Mitäs mieltä viskikaapissa ollaan tästä?
http://www.dramming.com/2013/04/29/scotch-whiskys-obsession-with-wood/
Itse en voinut olla nyökyttelemättä sitä lukiessa. Jotenkin jotakin on vuosien varrella menetetty. Tynnyrikikkailulla voidaan saada kaikenlaista aikaiseksi ja kun samplejä maistelee ylianalyyttisesti, niin hyvältähän se 2cl maistuu. Puhumattakaan siitä, jos se samppeli maistellaan tislaamon varastossa..
Mutta kotiin on yhä vaikeampi löytää pulloja, jotka ovat kerrasta toiseen nautinnollisia - sellaisia pehmeitä, pyöreitä, ei hyökkäävän kompleksisia vaan pehmeän monipuolisia. Viljan ja kypsymisen, ei väkisin puusta revityn maun tuotoksia.
Olisiko tehokkuusajattelu tuotannon alkupäässä (viljalajit, käyminen, tislaus) vienyt jotain, mitä paraskaan tynnyritietämys ei enää tuo takaisin?
..vode
______________________________________________________________________________
Loch Igcal (8.5.2013 6.19.38)
Tämä on mun mielestä oikein hyvä pointti, vaikkakin toi argumentti on todella hankala vahvistaa sen osalta, että onko yhden lisäkypsymisvuoden tuoma "laatulisä" alkanut tippumaan.
Tässä on mielestäni kaksi tärkeää juttua viskimarkkinoiden kannalta mitä tulee isoihin viskitaloihin; bränditarinat siirtyy pois päin itse valmistuksesta (jolla isojen on vaikea erottutua, koska se ei ole kokoluokassa enää seksikästä) ja tislaamot siirtyvät NASseihin päin bulkkimyynnissään.
Tuloksena on se, että argumentaatio vanha = parempaa murenee ja vanhat toimijat menettävät kilpailuasemaansa uusiin verrattuna, joka on perustunut brändipuolella suurelta osin kykyyn pistää vanhoja pullotteita ulos. Samalla muodostuu tilaa uusille toimijoille, jotka todella keskittyvät valmistukseen ja kokeilevat uutta, mutta maku, ei saannot edellä.
Uusia Kilchomaneja, Balconeseja, Stauningeja, yms. odotellessa...
______________________________________________________________________________
mja (8.5.2013 6.27.34)
Hyvä kirjoitus hyvässä blogissa taas kerran. On helppo uskoa, että tuotannon tehostamisen myötä saadaan aikaan enemmän ja halvemmalla, mutta samalla on vuosien varrella jäänyt pois käsityön vaikutus makuun - hyvine ja huonoine puolineen. Viljan laadun vaikutus lopputuotteen makuun on ymmärrettävää, mutta minulle oli uutta tietoa tai uusi ajatus se, että viljan valinta saattaa perustua vahvastikin ainoastaan siihen miten siitä alkoholia saadaan irti. Jotenkin olen halunnut uskoa, että raaka-aineen makuominaisuudet olisivat edelleen tärkeämpiä. Ehkä pitää ottaa tässäkin asiassa laput pois silmiltä.
Mitä puulla/viimeistelyillä kikkailuun tulee, niin alan olla väsynyt. Onnistuineita virityksiä on mielestäni huomattavasti vähemmän kuin epäonnistuneita. Ja jos cocktailin haluan, niin otan Manhattanin. Puulla kikkailun lisääntyminen on kuitenkin hyvin todennäköistä. Moni kaltaiseni keskivertoharrastaja ostaa aika helposti jotain uutta, jos sellaista on tarjolla, kuin pitäytyy vain muutamassa varmassa suosikissa. Niin se vaan menee.
Ja vähän asiasta toiseen. Vaikka hinnan ja laadun suhteesta ei viskien yhteydessä mielestäni tarpeeksi keskustellakaan, niin samassa blogissa oleva "Bang For The Buck" kannattaa tsekata. Siellä on aikalailla oikeat vastaukset.
______________________________________________________________________________
Vode (8.5.2013 7.38.13 last edit 8.5.2013 7.53.44)
quote[444348290 (link)]:
Viljan laadun vaikutus lopputuotteen makuun on ymmärrettävää, mutta minulle oli uutta tietoa tai uusi ajatus se, että viljan valinta saattaa perustua vahvastikin ainoastaan siihen miten siitä alkoholia saadaan irti. Jotenkin olen halunnut uskoa, että raaka-aineen makuominaisuudet olisivat edelleen tärkeämpiä. Ehkä pitää ottaa tässäkin asiassa laput pois silmiltä.
______________________________________________________________________________
mja (8.5.2013 9.57.19)
Yksi asia mitä olen joskus miettinyt, kun viskin maun muuttumisesta on puhuttu on, että onkohan middle cut:ien osuudet muuttuneet vuosikymmenien aikana merkittävästi? Eräkohtaisesti muutoksia on tietysti aina jonkin verran ja ihminen sen päätöksen taitaa siellä tuotannossa edelleen tehdä. Pihin maineessa olevat skotit ovat varmaan aina ottaneet talteen kaiken mahdollisen, mutta en pitäisi ollenkaan mahdottomana, että aikaisemmin hännät olisivat olleet vielä lyhyempiä ja nykyään vedettäisiin tiukemmasta laatu- ja turvallisuuskulttuurista johtuen enemmän varmanpäälle. Puhtaampi middle cut - vähemmän makua. Mutta tämä on vain pohdintaa. Onko jollain tietoa?
______________________________________________________________________________
Vode (8.5.2013 11.19.07)
Kaikki vaikuttaa jonkin verran. Olen monesta tahosta kuullut, että kasvaneen kysynnän takia tislauspannuja ajetaan yhä täydempinä ja ehkä kuumempinakin. Tämänkin on pakko vaikuttaa johonkin, koska pannut ovat kuparia, joka toimii tislausprosessissa katalyyttinä poistaen esim sulfaatteja. Suurempi täyttömäärä antaa vähemmän pintakosketusta (tämän takia esim. konjakkipannujen koko on rajoitettu 4000 litraan).
Ehkä tosiaan tämän hetkinen fixaatio puuhun on vienyt huomion muista asioista?
Tässä olisi tosiaan rakoa oikeille pientislaamoille palata juurille. Valitettavasti vaatii paljon pääomaa, kun tuotteen valmistaminen vie vuosia.
..vode
______________________________________________________________________________
JaRiMi (8.5.2013 12.09.20)
Juttelin viskien makueroista taannoin hetken aikaa Ronnie Learmondin, Auchentoshanin entisen tislaamopaallikon kanssa.
Ronnie mainitsi useamman tekijan, jotka yhdessa ovat muuttaneet viskien makumaailmaa hanen mukaansa.
Ensimmainen tekija josta puhuttiin, oli tisleen ika pullossa. Aiemmin, viskimyynnille huonon 80-luvun jalkeen, pullotteisiin upotettiin surutta paljonkin ikamerkintaa vanhempaa viskitisletta. 12-vuotiaan ikamerkinnalla myyty pullo saattoi sisaltaa suuria maaria jopa yli 20-vuotiasta viskia, ihan vain esimerkkina. Pitaa muistaa etta mallasviskimarkkina on aika nuori juttu, eika esim. 90-luvulla viela ollut ollenkaan samanlaista markkinaa vanhemmille erikoispullotteille. Monella tislaamolla maine lepasi peruspullotteen / pullotteiden varassa, ja niihin panostettiin myos - varsinkin kun vanhempaa tisletta oli yllinkyllin. (Single caskit on sitten eri asia tietysti).
Ronnie korosti sitten myos tyotahdin muutosta, ja sanoi, etta kaikki tehdaan nykyaan aivan liian nopeasti, vakisin pakottaen. Jokainen prosessin vaihe on ajoitettu todella tarkkaan, ja viety aarimmilleen monessa paikassa kuulemma, tislausmaarien maksimoimiseksi, ja ajankayton tehostamiseksi. Ronnie epaili, etta talla on suurikin vaikutus makuun, kun kayminen on kellontarkkaa ja se on monessa paikassa vedetty minimiin, samoin esimerkiksi tislauspannujen erittain nopea kuumentaminen tarvittavaan lampotilaan. Tehokkuusajattelu oli hanen mukaansa mennyt monessa asiassa laadun edelle.
Mies mainitsi myos hiivalaadut, ja puhui ylipaansa paljon kaymisen prosessista ja sen tarkeydesta koko lopputulokseen.
Gordon Muir taas mainitsi myos nama ohralaadut, ja ongelmat niiden kanssa. Lahinna oli puhe siita, etta tiettya lajiketta voitiin kayttaa vain jonkin aikaa, kunnes se alkaa menettaa laatunsa ja vastustuskykynsa erilaisille taudeille jne.
Bruichladdichin sivuilta napattua:
Straight from the still, at zero age, even in this nascent state before the whisky has had a chance to mature, whiskies distilled from different barley varieties are identifiable one from the other.
Just as an eau-de-vie distilled from Framboise differs from one distilled from Poire, so do spirits produced from various barleys.
Some varieties nose more overtly different to others, for example Bere from Optic. Others are much more subtle.
Bruichladdich uses around 12 barley varieties (2011 harvest) from which its whisky is disitlled, including heritage favourites such as Golden Promise, as well as the latest on the market.
Barley varieties are developed primarily for their disease resistance and yield improvements, as well as taste.
To us at Bruichladdich, these flavour differences are an important extra dimension both for the diversity of our maturing stocks and the complexity of our bottlings.
Itse olen sita mielta, etta standardipullotteiden laadun suhteen suurin muutos on varmaankin ollut se, etta pullossa on nykyisin melko varmasti tasan sen ikaista viskia, kuin mita ikamerkinta kertoo. Entisina aikoina oli vanhempaa mukana paljon, ja se tuntui myos maussa.
______________________________________________________________________________
JS (9.5.2013 10.34.56)
Laphroaigin Vicky Stevens ainakin sanoi viime syksynä, että lapparin peruskymppi on tällä hetkellä tasan kymmenen vuoden ikäistä. Eivät kuulemma laita vattingiin vanhempaa.
______________________________________________________________________________
Mushinico (9.5.2013 18.25.41)
Myös mielenkiintoinen näkökulma viskin mausta ennen ja nykyään jne...
http://www.youtube.com/watch?v=O_aLgTRQjmM
______________________________________________________________________________
tte (9.5.2013 18.40.03)
quote[4F77716A6B6C6B616D020 (link)]:
Myös mielenkiintoinen näkökulma viskin mausta ennen ja nykyään jne...
http://www.youtube.com/watch?v=O_aLgTRQjmM
______________________________________________________________________________
Gooner (9.5.2013 19.33.28)
Tislaamoja tuskin harmittaa se, että nykyiset prosessit tuottavat makeampia viskejä. Joku paljon minua viisaampi on todennut, että nyt viskien ostajiksi ovat tulleet ikäpolvet, jotka ovat lapsesta saakka juoneet keinotekoisesti maustettuja juomia. Tottumus on toinen luonto.
______________________________________________________________________________
Vode (10.5.2013 11.09.33)
quote[0D353328292E29232F400 (link)]:
Myös mielenkiintoinen näkökulma viskin mausta ennen ja nykyään jne...
http://www.youtube.com/watch?v=O_aLgTRQjmM
______________________________________________________________________________
eläväpullo (10.5.2013 11.10.20)
Itse olen ollut huomaavinani tuota oikomista puun käytön avulla nykyisissä nuoremmissa viskeissä. Esimerkiksi Uisgessa maistettu Benriach 12yo sherry oli todella tymäkkä tapaus suutuntumaltaan ja voimaltaan: mutta ensimmäisen kerroksen alla ei ollut oikein mitään. Sitten taas vanhemmat ja esimerkiksi pelkän exbourbonkypsytyksen saaneet viskit voivat alkuun olla hieman piileviä, mutta kerroksia löytyy sitten loputtomiin. Tuollainen smack in the face -viski voi kuitenkin toimia sinä ainoana dramina tai viihdeviskinä. Rinnakkaismaistelussa se kuitenkin yleensä häviää selvästi.
______________________________________________________________________________
JaRiMi (10.5.2013 11.24.24)
quote[437C62626838090 (link)]:
Laphroaigin Vicky Stevens ainakin sanoi viime syksynä, että lapparin peruskymppi on tällä hetkellä tasan kymmenen vuoden ikäistä. Eivät kuulemma laita vattingiin vanhempaa.
______________________________________________________________________________
JaRiMi (10.5.2013 11.26.34)
quote[232A25253E264B0 (link)]:
Tislaamoja tuskin harmittaa se, että nykyiset prosessit tuottavat makeampia viskejä. Joku paljon minua viisaampi on todennut, että nyt viskien ostajiksi ovat tulleet ikäpolvet, jotka ovat lapsesta saakka juoneet keinotekoisesti maustettuja juomia. Tottumus on toinen luonto.
______________________________________________________________________________
Vode (10.5.2013 11.41.51)
quote[2902310A2E0A630 (link)]:
Ei edes 2000-luvun alussa viela single cask- tai vanhempien tuotteiden erityispullotemarkkinat olleet oikein paikallaan, tai vetaneet hyvin. Vuonna 2001 Ardbeg -komitean lehdykka mainosti myymatta jaaneita komiteapulloja erikoihinnalla, ja muistutteli etta tuotteita oli viela reippaasti saatavilla sadan punnan hintaan - joka monesta tuntui viela silloin kovalta.
______________________________________________________________________________
Mushinico (12.5.2013 7.58.12)
Tietyllä tavalla tämäkin liittyy hyvin tähän.
http://www.dramming.com/2013/04/05/whisky-is-an-industry-get-over-it/
______________________________________________________________________________
eläväpullo (13.5.2013 8.57.55)
quote[475E5554310 (link)]:
quote[2902310A2E0A630 (link)]:
Ei edes 2000-luvun alussa viela single cask- tai vanhempien tuotteiden erityispullotemarkkinat olleet oikein paikallaan, tai vetaneet hyvin. Vuonna 2001 Ardbeg -komitean lehdykka mainosti myymatta jaaneita komiteapulloja erikoihinnalla, ja muistutteli etta tuotteita oli viela reippaasti saatavilla sadan punnan hintaan - joka monesta tuntui viela silloin kovalta.
Konubisnes romahti joskus 90-luvulla juuri, kun kaikki varastot olivat tislattu täyteen. Seurauksena on se, että nyt saa 30 vuotiasta puoli-ilmaiseksi (viskiin verrattuna), kun niitä tisleitä ei voi ikuisesti tynnyrissä pitää eikä taida kannattaa lasiastioihinkaan siirtää.
Odotamme siis nyt viskikuplan puhkeamista ja sen jälkeistä alennusmyyntiä ;D
______________________________________________________________________________
Vode (13.5.2013 10.55.56)
quote[6B6766697A6C080 (link)]:
Osaisitko suositella jotain tällaista hyvän hintalaatusuhteen konua?
______________________________________________________________________________