Famous Cruisen antia

______________________________________________________________________________

No niin... vihdoin ja viimein pientä yhteenvetoa viime viikkoisen Famous Cruisen annista. Täytyy heti alkuun sanoa, että kateellisena tulee katseltua naapurimaan viskikulttuuria ja tarjontaa. Joidenkin tietojen mukaan risteilylle olisi osallistunut miltei 800 pelkästään viskiristeilylle saapunutta ihmistä. Heti Tukholman terminaalissa tunnelmaa nostatettiin säkkipillimusiikilla. Laiva oli tosin jo saapuessaan myöhässä, joka sitten heijastui hieman ensimmäisen illan aikatauluihin.

Laivaan päästyä tuli heti ensimmäiseksi suunnattua tarkistamaan tax-freen valikoimat ennen kuin svenssonit ehtisivät tyhjentämään kaikki herkut. Tarjolla oli seuraavaa:

The Macallan 1851 Insipired (20 pulloa)
Highland Park 15 y.o. Single Cask for Sweden (cask. 6537) (30 pulloa)
Highland Park 15 y.o. Single Cask for Sweden (cask. 1602) (30 pulloa)
Famous Grouse Scottish Oak (5 pulloa)

Sekä lavakaupalla Famous Grousea ja risteilyllä lanseerattua Famous Grouse Blackia. Scottish Oak olisi ollut mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta puolen litran pullon hinta huolimatta siitä, että mukaan olisi saanut omalla nimellään varustetun skottilaisen tammenpalan, oli melko hirvittävä. Omaan varastoon tarttui Highland Parkin cask 1602 ja mallaswhiskyseuran vuosikokousta varten Macallan. Highland Parkkien hinta oli 66 euroa kipale. Aluksi syyhytti kaapata kainaloon molemmat, mutta myöhemmin tuli todettua, että valitsin oikean pullon.

Ensimmäinen illan alku koostui lähinnä ihmettelystä. Pääsimme maistamaan Famous Grouse Blackia, joka on "Islay-vaikutteinen" riekkoviskituotos. Ihan kelpo blendiähän tuo oli, mutta selvästi suuren yleisön makuun viilattua. 24h auki olleessa Sailor's Pubissa oli onneksi tarjolla myös Highland Parkin koko repertuaari, eli 12, 18, 25 ja 30 vuotiaat sekä niiden lisäksi single cask 6537. Näiden lisäksi myös Macallanin Fine Oakit aina 30-vuotiaaseen, sekä Tamdhun 18-vuotias. HP:n 6537 osoittautui maistettaessa erittäin hyväksi tuotokseksi, mutta lopussa oli selvä rikin vivahde. Liekkö kypsytykseen käytetty sherrytynnyri ollut hieman huonommasta päästä? Tamdhun 18-vuotias sen sijaan yllätti pehmeydellään. Todella juotava viski, mutta silti mukavan maukas.

Jahka iltaa oli jatkettu hieman pidemmälle bongasin pubin viereisen ruokalan pöydästä viskikirjailija Jim Murrayn. Kipaisin hytistä herran raamatun ja kehtasin pyytää siihen nimikirjoituksen. Erittäin kohtelias Mr. Murray pyysi viereensä istumaan ja turisemaan. Mies oli kovasti innoissaan kun kuuli, että olenkin Ruotsin sijaan Suomesta ja intoutui kyselemään kuinka harrastus maassamme voi. Loppujen lopuksi turisimme Jimin kanssa melkein kolmeen asti aamuyöllä. Lopputuloksena oli puhelinnumeroiden vaihto ja kutsu kylään. Keskusteluun osallistui myös Macallanin Fine & Rare -sarjasta vastuussa oleva David Cox, joka kaikessa skottilaisuudessaan osoittautui erittäin ystävälliseksi ja vieraanvaraiseksi mieheksi. Kutsu Macallanille ja kehoitus ottaa mieheen yhteyttä ennen vierailua seurasi miltei välittömästi.

Seuraava aamu oli alkuun hieman kankea, mutta mitäpä buffet-aamiainen ei korjaisi. Ensimmäisenä iltana ei järjestetty varsinaisia tastingejä Fine & Rare -tastingiä lukuunottamatta. Kello 10:00 päästiin sitten varsinaisen aamupalan pariin. Jim Murrayn vetämä Macallan-tasting käsitti seuraavat viskit:

Macallan Fine Oak 12 y.o.
Macallan Fine Oak 18 y.o.
Macallan Fine Oak 25 y.o.
Macallan Fine Oak 30 y.o.
Macallan Sherry Oak 12 y.o.
Macallan Sherry Oak 18 y.o.

Jim-setä itse oli tastingin vetäjänä mainio. Anekdootteja erilaisista tapahtumista miehen viskimatkan varrelle mahtuu kasapäin. Hieman tuota tastingiä häiritsi se, että mies kovasti markkinoi omaa kirjaansa. Tosin sekin onneksi tapahtui vasta jälkipuolella ja muutenkin hieman seinien viertä viistäen. Itse tasting oli opettavainen kokemus. Normaalista poiketen tastinviskit hörpättiin yhtäaikaa, jolloin sali täyttyi viskiä maiskuttelevista ja hiljaa yskiskelevistä ihmisistä. Mitä itse viskeihin tulee, niin Sherry Oak 18 oli mahtava samoin kuin 25- ja 30-vuotiaat Fine Oakit. 12-vuotias Sherry ei ollut aivan niin täydellinen ja 18-vuotiasta Fine Oakia voisi kuvailla hieman tylsäksi. 12-vuotias FO olikin sitten melko peruskamaa.

Hilpein mielin aamupalaa nautittuamme siirryimme kerroksen alaspäin, jossa pidettiin Famous Grouse Masterclass. Tilaisuuteen on yhdistetty luennointia ja maistelua. Homma alkoi George Espien kertoillessa Erdington groupin puu- ja tynnyripolitiikasta. Hommaa jatkoi John Ramsay, riekkoviskin pääsekoittelija ja loppuun pienen luennon piti David Cox. Mitään varsinaista uutta kyseinen tilaisuus ei asiaan perehtyneelle tuonut tullessaan, mutta oli muuten mukava luento. Kyseisen luennon aikana maisteltiin:

Famous Grouse Finest
Famous Grouse 18 y.o. Malt Whisky
Macallan 12 y.o. Fine Oak
Macallan 12 y.o. Sherry Oak
Highland Park 18 y.o.
Highland Park Single Cask no.6537

Jahka tuosta selvittiin, niin oli lounasaika. Sen jälkeen oli vielä VIP-tilaisuus kutsuvieraille. David Cox esitteli Macallanin toimintaa vielä kertaalleen. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen kuinka sherry- ja bourbonkypsytetyt Macallanit eroavat toisistaan. Tämän tueksi tarjolla oli maistiaiset tynnyrivahvuisista eri kypsytykset läpikäyneistä tisleistä. Ikää niillä oli noin 7 vuotta, mutta maku oli yllättävän pehmeä. Pientä yskimistä tosin aiheuttivat vahvuudellaan. Tämän lisäksi salissa kiersi loput annokset edellisen päivän Fine & Rare -tastingin 1952, 1969 ja 1975 -versioista. Hienoja viskejä kaikki tyynni. Itse miellyin eniten 1969:n makuihin.

Viimeisen virallisen tilaisuuden jälkeen muutama olut huiviin ja pian oltiinkin Tukholmassa. Bussimatka Arlandaan ja lento takaisin Helsinkiin. Kotona oltiin puolen yön aikaan väsyneenä, mutta onnellisena. Hieno risteily, vaikkakaan ei kovin monipuolinen. Itse olisin monen muun tavoin kaivannut hieman enemmän messumaisuutta. Nyt keskityttiin tiukasti tastingien antiin, eikä aikaa omalle tutustumiselle juurikaan jäänyt jos ei halunnut skipata tilaisuuksia. Ymmärrettävästi tuoterepertuaari rajoittui myös Erdingtonin tuotteisiin. Jo sekin, että kaikkia kyseisen yhtiön tuotteita olisi ollut saatavilla olisi piristänyt tunnelmaa. Nyt esimerkiksi jo mainittu Tamhdu jäi paitsioon. Glenturrettia taas ei näykynyt ensinkään.

Hauskaa siis oli välillä ehkä jopa liiaksikin. Sen verran oli lauantaina vielä hontelo olo.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (8.3.2007 18.40.47)

Mielenkiintoista... :) Vaikuttaa ihan siltä että kyllä tuolla olisi itsekin viihtynyt.

Noista Highland Parkin sinkkucaskeistä: ikä?, vahvuus?, minkälaisia varrattuna HP:n perus-sarjaan?

______________________________________________________________________________

Whisky (8.3.2007 19.26.39)

quote[smoke on the water (link)]:

Noista Highland Parkin sinkkucaskeistä: ikä?, vahvuus?, minkälaisia varrattuna HP:n perus-sarjaan?

______________________________________________________________________________

Whisky (2.5.2007 15.55.19)

Olivat saaneet whiskyfuniin maisteltavaksi risteilyltä ostamani Highland Parkin. Ei näytä ollenkaan huonommalta: http://www.whiskyfun.com/#300407

______________________________________________________________________________

JaRiMi (2.5.2007 20.43.10)

Sinänsä mielenkiintoista tuo palaneen tulitikun havaitseminen - minusta varsinkin Highland Park 12v.ssa on aina ollut maussa tuo nimenomainen palaneen tulitikun rikkisyys, kuten Mikko N. aikanaan minulle huomautti aivan oikein. Highland Park 18v.ssa sen sijaan en sitä ole niinkään havainnut.

Hyviä viskejä nuo Highland Parkit!  :)

______________________________________________________________________________