Montako vuotta viskiharrastusta takana?

______________________________________________________________________________

Joissakin foorumin keskusteluissa vilahtelee sanoja kuten amatööri, keltanokka, aloittelija, ammattilaiset, pidempään harrastaneet, isot pojat jne.
Pistäkääs harrasteaikaa äänestystaulukkoon, niin saadaan jonkinlaista osviittaa siitä, millainen harrastelija-aines sivuilla löhöilee.

Itselläni kesä 1998 ja Gardhu 12 y.o. muuttivat elämäni. Tuosta kesästä lähtien "liquid sunshine" kietoutui sieluuni irtipääsemättömästi.

______________________________________________________________________________

smn (25.2.2008 15.30.19 last edit 25.2.2008 15.30.42)

Jotakin tuli maisteltua aiemminkin mutta 2005 tuli innostuttua sitten vähän enemmän. Eli 2-3 vuotta täällä.

______________________________________________________________________________

I.R. (25.2.2008 16.54.09)

Peruuttamaton retkahtaminen tapahtui kesällä 2001 maistettuani Kappelin kellarissa Bowmore 12 yo:ta (vanha "screen printed label").

______________________________________________________________________________

vesku (25.2.2008 18.49.44)

Omat kokemukseni lähtevät -99 ja 00 vuosilta ja ihan perus Glenlivet 12 ja Glenfiddich tavaraa ihmetellen,unohtamatta Scapan 12 vuotiasta. Onpa tuolta alulta vielä säästynyt yksi avaamaton Glenfiddich 15 yo Cask pullote joita Finjetin tax-free jakeli 48 markan uloskanto hintaan.Ei ollut yhtään huono ostos mielestäni.Eli alussa ollaan ja loppua ei näy.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (25.2.2008 19.52.51 last edit 25.2.2008 19.53.45)

Pakko oli korkata tuo 10plus-osio, sillä omalta osaltani tämä harrastus on saanut alkunsa joskus 1990-luvun kuluessa kokeilemalla lähinnä matkoilta ja laivoilta tuotuja pulloja. Silloin mentiin vielä laajalla skaalalla, kokeiltiin niin Bourboneita, Irkkuja ja Kanadalaisiakin, Skoteista maisteltiin lähinnä blendejä. Ensimmäinen "parempi" viskiostos taisi olla laivatuliaisena tuotu "Whiskies of the world"-boxi, minkä sisältönä oli Aberlour 100 proof, joku Bushmills ja joku Bourbon (olisiko ollut Wild Turkey). Vuosituhannen vaihteessa Skotlantilaiset Single Maltit erottuivat  niin paljon edukseen, että nopeasti muut saivat jäädä. Lopullisen sinetin naulasi minullakin Bowmore 12-yo, ja tuon herkun ensimaistaminen on hyvin muistissa. Tuon jälkeen ei ole enää paluuta ollut ja homma on niin sanotusti lähtenyt lapasesta jo ajat sitten. Vaan en liene ainoa joka tähän koukkuun on peruuttamattomasti jäänyt...

______________________________________________________________________________

Whisky (25.2.2008 19.59.38 last edit 25.2.2008 20.01.02)

Napsautin itse kohtaa 5-10 vuotta, joskin totuus on lähempänä viittä. Oikeastaan vuoden 2002-2003 vaihteesta alkaen on tullut suhtauduttua asiaan vakavammin. Ensimmäinen omaan kaappiin tiensä löytänyt pullo taisi olla Glengoynen kymppi, joten aika kevyesti on oman pullon puolesta lähdetty liikkeelle. Mallasviskejä oli kuitenkin tullut nautittua jo ennen tuota useampaakin erilaista. Parhaiten muistuu mieleen oman isäukon kaapista nautitut Lagavulinit, Laphroaigit ja Isle of Jurat. Glenfiddichistä on ensimmäiset muistot pullon ulkomuodon puolesta joskus alle kymmenvuotiaasta (siis oma ikäni - ei viskin), kun niitä aina välillä työreissuilta palaavan faijan matkatavaroista löytyi. Myös Bowmorea muistaisin nähneeni "tuliaisissa" jo ennen kuin Laphroaigista oli täällä päin maailmaa kuultukaan. Olisi se hienoa, jos niistä olisi jotain vielä jäljellä!

Nopeasti on vienyt mennessään ja mopon keulimista on pakko varsinkin hankintojen osalta ollut välillä hillitä. Niillä resursseilla mennään, jotka tähän harrastukseen on mahdollista laittaa!

______________________________________________________________________________

SeBBe (25.2.2008 20.02.50)

2-3 vuoden kategoriaan kuulutaan täälläkin. Jo aiemminkin tuli viskejä maisteltua, mutta todellinen valaistuminen tapahtui n.3 vuotta sitten kun Talisker 10y iski kuin märkä sukka! Siitä lähtien ollut ehdoton suosikkitislaamo.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (25.2.2008 20.38.28)

quote[SeBBe (link)]:

Talisker 10y iski kuin märkä sukka!

______________________________________________________________________________

Mikko (25.2.2008 21.11.37)

Lopullinen retkahdus tapahtui 2003 vuonna. Ellei jo 2002, en nyt täysin varmasti muista. Vaan jos lasketaan helposti ensimmäisen oman mallasviskin hankkimisesta, niin 2003.

______________________________________________________________________________

pere (26.2.2008 6.24.43)

Minullakin tuo viskiharrastuksen varsinainen alku taitaa ajoittua vuosiin 2002/2003. Eli juuri ja juuri mennään tuonne 5-10 vuotta haarukkaan, vaikka tuntisinkin jonkun 4-6 vuotta vaihtoehdon paljon kotoisammaksi :) Ensimmäinen oma mallasviskipullokin tuli hankittua silloin, oli tosin vatted eikä single, eli Famous Grousen Malt 12yo 40% 1989, mutta kuitenkin :) Seuraava pullo olikin sitten jo Macallan 12yo 43%, joka edelleen on yksi parhaista maistamistani viskeistä.

______________________________________________________________________________

MrBeam (26.2.2008 6.25.51)

Olipa tavallaan paha. Ensimmäisestä viskistä on aikaa jo reilu 20 vuotta ja 90-luvun alusta lähtien viski on ollut ykkösvalinta väkevänä juomana. Siinä mielessä voisi valita jopa tuon viimeisen vaihtoehdon, koska pohjaahan bourbonien, irkkujen ja blendien juominen on luonut myöhemmälle.

Mutta kun kysytään harrastuksesta eikä juomisesta, hyvänä aloitusajankohtana voisin pitää heinäkuuta 2005, jolloin vierailin Jamesonin vanhalla Dublinissa ja hankin mm. Murrayn 2004 piplian. Jo alkuvuosi oli mennyt kevyesti pintaa raapaisten maltaita tutkaillen, joten pyöristän siksi (ja pohjat huomioiden) tuohon 3-5 vuoteen. Ne ensimmäiset ostetut maltaat olivat muuten Bushmills 10, Glenfiddich 12 Special Reserve ja Laphroaig 10.

______________________________________________________________________________

Ize (26.2.2008 8.09.38 last edit 26.2.2008 8.10.48)

Lasken että viskiharrastukseni alkoi siitä, kun lähes yhdeksän vuotta sitten (syksyllä -99) pääsin osallistumaan viskimaistelusessioon ja siitä se sitten lähti. Tuolloin koin herätyksen varsinkin kun oli cask strenght herkkuja tarjolla. :P

Aiemmin olin blended -linjalla ollut reipas 5 vuotta, mutta en tuota laske harrastamiseksi. Amatöörin puuhastelua se oli Red ja Black Labeleitten sekä Famous Grousen ja Ballantinesien yms. kanssa tuohuilu. :)

______________________________________________________________________________

Sieppo (26.2.2008 8.34.34)

Noin vuoden verran vakavampaa harrastelua, sitä ennen tuli siemailtua pakolliset Jamesonit ja skottiblendit, maistuu ne blendit toki vieläkin. Kaikki alkoi Irlannin reissulta hankitusta Tyrconnell Single Malt -pullosta, johon tykästyin oitis ja kohta oli hankittava jo viskikirjallisuutta ja pari skottimallasta kaappiin.

Maistelu on kuitenkin aika verkkaista ja pulloja on tullut hankittua kaappiin "odottelemaan" vähän liikaakin, ainakin rouvan mielestä  :-?
Mutta joskushan ne tulee kaikki korkattua, toivottavasti.
Myös lähikuppiloissa tulee joskus maisteltua joitain itselle tuntemattomia viskejä.

______________________________________________________________________________

Artturi (26.2.2008 9.46.46 last edit 26.2.2008 14.32.54)

quote[Whisky ]:

Myös Bowmorea muistaisin nähneeni "tuliaisissa" jo ennen kuin Laphroaigista oli täällä päin maailmaa kuultukaan. Olisi se hienoa, jos niistä olisi jotain vielä jäljellä! (Klo 12.00 Tuosta tuli mieleeni, että naapurilla on alkon hinnasto vuodelta 1973. Siellä on kolme skottimallasviskiä myynnissä. Laphroiaig, Gardhu ja joku muu, minkä nimeä en nyt muista. Eli aikas pitkään on Laparoitsinkin ollut Alkonkin listoilla. Päivitän tämän tiedon kunhan kotiudun tänään.) Klo 16:30....ja aivan metsään meni dementikolta. Vuoden 1973 hinnastosta löytyy vain yksi single maltti eli Gardhu, hinta 70 mk. Blendareita on 20 kpl, joista kallein Chivas Regal 12 y.o. 79 mk. Vuoden 1991 hinnastossa löytyy kolme mallasviskiä Glenfiddich pure malt 255 mk, Gardhu 12 years 290 mk ja Laphroaig 10 years 300 mk. Väliinjäävistä vuosista ei tietoa, mutta ei tuo kehitys kovin kummoista ole ollut noina kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuoden -91 hinnoissa ei muuten ole iso matka tähän päivään...   ______________________________________________________________________________ Ard-Begbie (26.2.2008 10.16.37) Noin 2 vuotta on tullut maisteltua voimaperäisesti ja ns. "Out of glove"-ilmiö(ja joskus ehkä myös out of the body) on ottanut alaa viimeisen vuoden aikana, jolloin satoja ja taas satoja euroja on palanut. Ja joskus hirvittää mutta yleensä taas ei kun miettii mihin ja kuinka paljon ihmiset rahaansa haaskaavat. Jos saisin miniatyyrin joka kerta kun unessa olen tax-freessä ja hamuilen mitä ihmeellisimpiä viskipulloja ja meinaan myöhästyä  laivastapoistumisesta, niin olisin iloinen! Kai tässäkin joku kultaisen keskitien kulkeminen olisi viisasta. Mutta kun niitä hyviä viskejä vaan on liikaaaa!!   :P ______________________________________________________________________________ Whiskana (26.2.2008 10.25.41 last edit 26.2.2008 10.26.11) Taisi olla 90-luvun loppua, kun ensimmäinen viskitilaus lähti Saksan suuntaan. Sitä edeltävät satunnaiset jamesonit eivät välttämättä olleet muuta kuin läträilyä... Eli melkeinpä siis alkaa olla kymmenen vuotta takana kohta. ______________________________________________________________________________ Legless Scotsman (26.2.2008 11.15.16) En oikein osannut päättää miten tuon viskiharrastuksen alkamisen laskisin, mutta päätin sitten klikata "yli 20-vuotta" -osiota. Nimittäin keväällä 1987 sain ensi kosketuksen viskeihin Vat69:n muodossa ja se oli rakkautta ensi nielaisulla. Myöhemmin sitten tuli Red Label kuvioihin ja sitä kautta mallasviskit eli ekaks Glenfiddich 12 ja sen perään ulkomailta Dufftown-Glenlivet. Tuolloin Alkon listoillahan ei ollut kuin muistaakseni pari single maltia (ja hinnasto oli taskupokkarin kokoinen, meni povariin kevyesti). Siitä sitten pikkuhiljaa eri viskejä maistellen, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen kiihdyttänyt vauhtia  :) ______________________________________________________________________________ viskisieppo (26.2.2008 14.00.59 last edit 4.3.2008 19.15.37) Kyllä se siihen 5-10 vuotta käppyrään menee, ja ensimmäiset hankinnat oli Laphroaig 10 ja Bowmore 12. Jälkimmäistä tarjoiltiin kuopuksen ristiäisissä, sen verran tykästyin kun ekaa kertaa maistelin Bowmorea.   ______________________________________________________________________________ Hakkis (2.3.2008 19.28.59) Hitusen yli 10 vuotta. Kolahdus tapahtui -97 heinäkuussa. Toki oli blendejä juotu ennen tuotakin, mutta tuolloin (täysin asiasta ymmärtämättä) tuli ostettua Lagavulin 16Y, perus Macallan ja Laphroaig 10 Y ekoilta työmatkoilta. Sitten vielä tyttöystävä (nykyinen vaimo) osti synttärilahjaksi (summassa) Jim Murrayn Complete Book of Whisky -kirjan niin se oli viimeinen tönäisy reunan yli. ______________________________________________________________________________ JaRiMi (4.3.2008 21.47.19) Ekat viskit menivät kurkusta alas joskus vuoden 1986 tienoilla. Varsinainen viskiharrastus - eri mallasviskien maistelu, arvostelu, ostelu alkoi sitten joskus vuoden 1995 - 1996 vaiheilla kun Suomessakin alkoi valikoimat pubeissa parantua. Työpaikalla perustimme viskiseuraa siinä 1999 tienoilla, ja toiminta jatkuu edelleen.   ______________________________________________________________________________ Hegu (7.6.2008 14.51.48) Riippuu vähän mistä laskemisen aloittaa, viskeistä kiinostuin joskus seitsemisen vuotta sitten kun huomasin että tämähän on kiva alkoholi mutta en mitenkään hirvesti perehtynyt asiaan enkä tuota viskiäkään siinä vaiheessa kovin usein nauttinut mutta siitä siten pikkuhiljaa viskit kypsyivät ja minä siinä samalla ja rupesin kiinostumaan enemmän ja enemmän, skotlannin matka oli se viimeinen päänkääntäjä ja sen jälkeen ei paluuta enää ollut, tästä on kolmisen vuotta.   ______________________________________________________________________________ drystone (9.6.2008 5.31.55 last edit 9.6.2008 9.22.41) Aikuisiässä viski on maistunut aina, mutta varsinaista harrastusta on takana n. 2,5 vuotta. Joulukuussa 2005 kaverin kaverilta tuli kipinä oman tastingin järjestämiseen, ja minut painostettiin hankkimaan iltaa varten Laphroaig 10. Vaikka ensimmäisessä illassa maistettiin muitakin laadukkaita aineita, oli se juuri Lappari joka vei jalat alta. Vähän nihkeästi on ollut varaa hankkia pulloja näiden ensimmäisten vuosien aikana (ehkä kymmenisen pulloa), mutta maistettuja maltaita on kertynyt onneksi useampi kymmenen. Ja tietämystä maltaiden historiasta, valmistuksesta yms. on toki kertynyt runsain mitoin. Ehdoton kohokohta toistaiseksi on viime keväinen matka Skotlantiin. Sydän taisi jäädä sinne, enemmän tai vähemmän... ______________________________________________________________________________ quagmire (18.6.2008 18.33.02 last edit 19.6.2008 15.22.26) Noin vuosi. Kimmoke lähti kun insinöörituttu kertoi maistaneensa Maailman Parasta Viskiä, joka hänen mielestään oli taianomainen Skotlannissa valmistettu Musta Viski, Loch Dhu :o Hain tietämättömäna Whiskyistä Tallinnasta tätä "taianomaista" mustaa viskiä ja käteen tarttui muistivirheen vuoksi sekä hyvän viskin tavoittelun varmistelun takia Viru hotellin viereisen kioskin kallein viski joka sattui olemaan ylähyllyllä pölyyntynyt ylihintainen Black Bottle 10 years old :). Heti kolahti, hämmästyin kuinka viski maistui viskille :) eikä poltetulle etanolille. Tästä lähti :D ja puoli vuotta myöhemmin hankittu Laphroaigin 10 löi lisää vettä myllyyn. Whiskyn nauttiminen voi todellakin olla oikealla Whiskyllä ja olosuhteilla nautintoa :). ______________________________________________________________________________