Historian havinaa

______________________________________________________________________________

Menneisyys on allekirjoittaneen työpäivissä aina läsnä. Sen ansiosta silmiini tarttui vuosikymmenien takaisesta sanomalehdestä pieni lehti-ilmoitus, joka oitis herätti viskinharrastajassa uteliaisuutta.

Viipurissa Suonionkatu 7:ssä toiminut Eugen Svartström Oy mainosti lähes tarkalleen 70 vuotta sitten (24.11.1938) sanomalehti Uudessa Suomessa ”whiskyjen kuningasta”, edinburghilaisen Sandeman & Sons Ltd:n V.V.O. Scotch Whiskyä. Tämä tislaustoimintaa harjoittanut yritys omasi tuossa vaiheessa jo pitkät perinteet, olihan se perustettu vuonna 1760. Pitkään yritys näyttäisi myös sinnitelleen, 1970-luvulle saakka. Näin voi päätellä siitä, että sen jälkeenjääneet paperit vuosilta 1860-1973 löytyvät Skotlannin kansallisarkistosta. – Lieneekö kenelläkään foorumilaisella hyllyssään kirjallisuutta, jossa tislaamosta kerrottaisiin; onko sen tuotteita kuinka arvostettu aikanaan?

Joka tapauksessa kyseisellä viskinvalmistajalla oli vähintään yksi tunnettu suosijansa Suomessa, sillä itse säveltäjämestari Jean Sibelius nautti kyseisen yhtiön tuotteita. Sibeliuksesta kertovan sivuston ( http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-aineet/valintoja-30l.htm ) mukaan kansallissäveltäjämme juomavalintoihin kuului mm. mainitun valmistajan V.V.O. Ancient Liquer Imperial Vat –viski. Hän näyttäisi arvostaneen myös muita viskimerkkejä, joten epäilemättä mies oli säveltäjäntaitojensa ohella myös kelpo blended-viskien asiantuntija. Siksi olisi hauskaa, jos jostain löytyisi hänen mahdollisia luonnehdintojaan viskeistä. Pitänee siis perehtyä miehestä kertovaan kirjallisuuteen, jos vaikka tutkijat olisivat noteeranneet tällaiset tärkeät asiat.

______________________________________________________________________________

smoke on the water (20.11.2008 20.23.30)

quote[675143585251535B300 (link)]:

Lieneekö kenelläkään foorumilaisella hyllyssään kirjallisuutta, jossa tislaamosta kerrottaisiin; onko sen tuotteita kuinka arvostettu aikanaan?

______________________________________________________________________________

MashTun (20.11.2008 20.43.02 last edit 20.11.2008 20.44.05)

On täysin mahdollista, että kyseessä on ollut vain sekoiteviskejä valmistava yritys. Iso-Britannian arkistojen yhteisessä rekisterissä ( http://www.nationalarchives.gov.uk/nra/searches/subjectView.asp?ID=B5098&tabType=HISTORY ) yrityksen toimenkuvaksi tosin määritellään sekoitteiden valmistamisen ohella myös tislaaminen.

Jos Googlen tuottamien hakutulosten määrää voidaan pitää mittapuuna, Sandeman poikineen ei kuitenkaan ole jättänyt lähtemätöntä jälkeä viskinharrastajien sydämiin.

______________________________________________________________________________

Marko76 (21.11.2008 11.38.40 last edit 21.11.2008 11.39.21)

quote[4C7A6873797A78701B0 (link)]:

On täysin mahdollista, että kyseessä on ollut vain sekoiteviskejä valmistava yritys. Iso-Britannian arkistojen yhteisessä rekisterissä ( http://www.nationalarchives.gov.uk/nra/searches/subjectView.asp?ID=B5098&tabType=HISTORY ) yrityksen toimenkuvaksi tosin määritellään sekoitteiden valmistamisen ohella myös tislaaminen.

______________________________________________________________________________

JaRiMi (21.11.2008 15.27.53)

Onko kukaan tarkistanut onko tällä mitään yhteyksiä portviinimaailman Sandemaniin?

______________________________________________________________________________

MashTun (21.11.2008 15.48.31 last edit 21.11.2008 15.49.58)

Onko kukaan tarkistanut onko tällä mitään yhteyksiä portviinimaailman Sandemaniin?

______________________________________________________________________________

Turvesavu (28.11.2008 13.55.55)

Noista vanhoista ilmoituksista saisi hienoja tauluja nojatuolin yläpuolelle. Jos törmäätte niin olisin kiinnostunut ainakin kopioista ja/tai kuvista! Laittakaa yv:tä jos löytyy joutilaita.

______________________________________________________________________________

MashTun (30.11.2008 14.24.55)

Kurkistuksen viskien ja suomalaisten yhteiseen historiaan tarjoaa Kansalliskirjaston historiallinen sanomalehtikirjasto osoitteessa http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/main.html . Sivustolle digitoidaan kaikki Suomessa vuosina 1771-1890 ilmestyneet sanomalehdet. Lehdet ovat luettavissa korkeatasoisina pdf-tiedostoina. Suosittelen kuitenkin aluksi tutustumaan mainitun sivuston hakuominaisuuksiin ja –periaatteisiin. Joka tapauksessa sanomalehtikirjastosta saa luettavakseen niin pieniä uutisia kuin raittiushenkisiä opettavaisia tarinoita, joissa viski on tavalla tai toisella mainittu. Pikaisen silmäyksen perusteella näyttäisi, että erityistä huomiota lehdissä on saanut viskin viettelevä voima suomalaisten siirtolaisten keskuudessa.

Oheisessa kuvassa on Hämäläinen –nimisen sanomalehden 25.2.1888 ilmestyneestä numerosta pieni uutinen, jolla lehti on pyrkinyt huvittamaan lukijoitaan.

______________________________________________________________________________

Turvesavu (30.11.2008 22.43.12)

Kiitoksia, tuossahan tuli taas hyvää vinkkiä!

Nuo vanhat "sutkautukset" ovat melkoisen humööri-pitoista luettavaa. :-)

______________________________________________________________________________

MashTun (20.12.2008 17.52.15 last edit 20.12.2008 18.05.14)

Näin joulun lähestyessä lienee paikallaan luoda katsaus menneeseen, aikaan, jolloin kaikenlainen asiallisten nautintoaineiden mainonta oli sallittua, eikä ollut tiukkapipoja jahtaamassa lakritsipiippujen tai nuuskan käyttäjiä (varokoot koskemasta lasissani olevaan Uigeen!). Siispä ohessa on muutamia esimerkkejä siitä, mitä juomia suomalaisille mainostettiin joulujuomiksi tasan 70 vuotta sitten. Kyseessä oli viimeinen oikea joulu moneen vuoteen, ja kaikkihan – lukuun ottamatta eräitä Big Brother –kilpailijoita – tietävät, että joulun 1939 suosikkijuoma oli Molotovin cocktail, jota suomalaiset auliisti tarjoilivat kylään pyrkiville naapureilleen.

Aluksi tilastoa. Sanomalehti Uudessa Suomessa oli tiistaina 20.12.1939 kaikkiaan 20 numeroitua sivua. Alkoholijuomien mainoksia näillä sivuilla oli yhteensä 22 kappaletta. Esimerkiksi konjakkia (kaikki edelleen tunnettuja merkkejä) mainostettiin neljällä ilmoituksella ja shamppanjaa kahdella ilmoituksella. Lukumääräisesti eniten oli kuitenkin viskimainoksia, kuusi kappaletta. Konjakki- ja viskimainoksien lisäksi ei mainostettu muita väkeviä alkoholijuomia. Useimmat mainokset olivat verraten pieniä, vain yhden palstan levyisiä, mutta oli joukossa kolmelle tai neljällekin palstalle levitettyjä tiedotteita.

Viskimainoksissa tulee vastaan monta tuttua sekoitetta, mutta joukossa on myös nykyään vähemmän esillä olevia. Haig –viski on ainakin merkkinä edelleen hengissä, ja John Haig & Co Ltd lienee maailman vanhin tislaamo. Aloittamisvuodeksi valittu 1627 saattaa olla liioittelua, mutta varmuudella toimintaa on harjoitettu vuodesta 1655 lähtien.
http://www.scotchmaltwhisky.co.uk/haig.htm
>http://www.whiskymerchants.co.uk/#/haigdimple/4528106415


John Beggin nimi näyttäisi liittyvän viskin voittokulkuun kuningatar Victorian Englannissa. Hänen vuonna 1845 perustamansa Royal Lochnagar Whisky Distillery oli yksi niistä tislaamoista, joille kuningatar myönsi Royal Warrant –tunnuksen, ts. ylensi kyseisen valmistajan hovihankkijoiden joukkoon. Jos siis John Beggin tislaamon tuotteet kelpasivat hoville, miksei myös Beggin nimeä kantanut juoma suomalaisille viskinystäville.
http://www.whiskymerchants.co.uk/#/royallochnagar/4521092287

White Label –viskin valmistaja John Dewar’s & Sons toimii edelleen. Firmalla on hienon näköiset kotisivut, mutta sivut ovat täynnä raivostuttavia flasheja … (otanpa siis hieman juomaa, jotta ärtymys helpottaisi)
http://www.dewars.com/

Sekä King George IV että Johnnie Walkerin Black Label kuuluivat nekin Jean Sibeliuksen juomavalikoimaan 1930-luvulla, kuten tämän viestiketjun alussa mainitsemani Sandemans.
http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-aineet/valintoja-30l.htm

Tammisaaren Olut- ja Portteritehdas Oy aloitti toimintansa jo v. 1858 – tuolloin Ekenäs Ölbryggeri Bolag –nimellä. Toiminta loppui vuonna 1965; tuolloin tehdas oli Hartwallin omistuksessa.
>http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland2.htm#tammisaari


White Horse –nimisestä viskistä lienette joskus kuulleet, jotkut jopa ehkä maistaneet.

______________________________________________________________________________

Mighty (25.3.2010 16.52.52 last edit 25.3.2010 17.05.23)

Cambus is not a Pot Still Whisky!

http://www.whiskymerchants.co.uk/#/cambus/4521667699

______________________________________________________________________________

MashTun (27.3.2010 11.28.29 last edit 27.3.2010 18.05.13)

Mainio tuo Cambus -mainos. On tärkeää muistuttaa ostajia siitä, etteivät erehdy vääränlaisella pannulla tislattuun aineeseen!

* * * * *

Selvitellessäni jokin päivä sitten erästä toista asiaa, havaitsin Suomen Lontoon suurlähetystön arkiston vanhoissa papereissa ohuen asiakirjanipun, jonka lupaavana otsikkona oli "Whisky-näytteiden Suomeen lähetys". Kun kyse oli vielä kieltolain aikaisista asiakirjoista, mielenkiintoni oli lopullisesti herätetty. Kuinka siis elettiin ennen 'serkkutytön' aikaa?

Löytämäni asiakirjat ovat kuitenkin laajemmasta kokonaisuudesta irrallaan olevia kirjeitä ja sähkeitä, joten niiden taustat jäävät jossain määrin hämäriksi. Joka tapauksessa asiakirjojen sisältö kytkeytyy vuonna 1919 voimaanastuneeseen kieltolakiin. Tämä laki ja muu lainsäädäntö rajasivat alkoholin valmistamisen, maahantuonnin ja myynnin ainoastaan "lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin" tarpeisiin. Maahamme perustettiin valtioenemmistöinen Valtion Alkoholiliike Oy, jolla oli yksinoikeus alkoholin myyntiin. Laitokset ja henkilöt, joilla oli lupa hankkia alkoholia, tekivät tilauksensa tälle Alkon edeltäjälle.

Valmistamista ja maahantuontia saivat harjoittaa muutkin, mutta vain viranomaisten luvalla. Maahantuojien apuun turvauduttiin esimerkiksi silloin, kun  tarvittavaa alkoholia ei ollut valtionyhtiön varastossa. Tällöin tilaus tehtiin valtionyhtiölle, mutta tilauksessa tuli mainita se toiminimi, joka voisi ainetta toimittaa valtionyhtiön välityksellä. Ulkomaalaisen toiminimen tai sen edustajan, joka aikoi tuoda maahan alkoholipitoisten aineiden näytteitä, tuli ilmoittaa tästä sosiaaliministeriön raittiusosastolle, jolle myöskin näytteet oli toimitettava. Alkoholikäytön tarkastaja määräsi sitten, millä ehdoilla ja kuinka näitä näytteitä saatiin tarkoitukseensa käyttää.

Laki siis salli alkoholia käytettävän laillisesti lääkinnöllisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Valtaosa laillisesta alkoholista oli sen vuoksi denaturoitua spriitä. Mihin tarkoitukseen sitten viski soveltui parhaiten, sitä voi jokainen arvioida itse. Ehkä kysymykseen tulivat lääkinnälliset tarkoitusperät, ovathan aistinautinnot yleisen jaksaminen kannalta tärkeitä. Olipa niin tai näin, kesällä 1923 kävi kuitenkin ilmi, että kymmenkunta englantilaista viskifirmaa halusi lähettää viskinäytteitään Suomeen, mutta Englannin postilaitos oli kieltäytynyt toimittamasta niitä. Oli herätetty epäilys siitä, että Suomen valtio olisi ollut jollain tavoin kiellon takana, koska kieltolakimme ei sallinut yksityisten kansalaisten tilata alkoholia postitse ulkomailta.

Valtion alkoholiliikkeellä oli kuitenkin oikeus vastaanottaa näytteitä, joten Englannin postilaitoksen haluttiin korjaavan omia ohjeitaan. Suomen ulkoministeriö vaati tiukkaan sävyyn lähetystöä toimimaan siten, että mahdolliset kiellot saadaan "kertakaikkiaan kumotuksi". Diplomaatit tekivät työtä käskettyä.  Pian kävi ilmi, että englantilaisfirmat saattoivat lähettää näytteitään Suomeen, mikäli noudattivat muutoin postin ohjeita tämän tapaisten näytteiden käsittelystä.

Koska asiakirjat olivat suurlähetystön toimintaan liittyviä, ne eivät kerro siitä, lähetettiinkö näitä näytteitä, ketkä olivat lähettäjiä ja mitä näytteille Suomessa tapahtui. Ei kai niitä nuuhkimisen jälkeen kaadettu viemäriin? Olisi oikeasti mielenkiintoista tietää, mitä oli viskin laillinen käyttö kieltolain aikaisessa Suomessa. Epäilemättä ainakin Suomessa toimineissa ulkomaan edustoissa nautittiin viskiä, mutta sen ne saattoivat hankkia diplomaattipostin välityksellä.

Kuka siis sai luvan kanssa nauttia Ylämaiden parhaista sekoituksista ja keiden valmistajien tuotteista oli kyse? Joitakin vastauksia siihen antaisi kenties Kansallisarkistossa Helsingissä säilytettävä 'Sosiaali- ja terveysministeriön alkoholin käytön tarkastuksen arkisto', johon sisältyvät mm. kieltolain aikaiset alkoholin maahantuontiluettelot. Pitänee katsoa niitä joskus, ellei sitten joku toinen historiaa harrastava foorumilainen haluaisi perehtyä suomalaisen viskihistorian tähän puoleen?

* * * * *

Todettakoon, että kieltolain päättyminen v. 1932 aiheutti englantilaisissa viskifirmoissa pientä vipinää. Siitä on Lontoon lähetystön arkistossa jo hieman enemmän asiakirjoja. Niiden sisällöstä sitten joskus myöhemmin.

______________________________________________________________________________

Marko76 (27.3.2010 17.59.31)

Jälleen kerran erinomaisen mielenkiintoista salapoliisintyötä! Näitä lisää!  :)

______________________________________________________________________________

MashTun (7.4.2010 16.07.26)

Sallinette poikkeamisen oluen historiaan ...

Kieltolain päätyttyä huhtikuussa 1932 yhdeksän suomalaista panimoa aloitti portterin valmistuksen. Juoman menekki jäi kuitenkin hyvin suppeaksi. Tämä varmasti vaikutti siihen, että vuonna 1936 portterin valmistusoikeus myönnettiin vain Porvoon Panimolle, Tornion Portteri- ja Oluttehtaalle ja Tammisaaressa toimineelle Hultmannin Panimolle.

Vaikuttaa siltä, että oluenvalmistuksesta päättäneillä viranomaisilla ei ollut vielä kesällä 1932 aivan tarkkaa käsitystä siitä, millainen juoma portteri oli. Siksi asiaa oli tiedusteltava sieltä, missä juoma tunnettiin paremmin. Oheiset kaksi kuvaa ovat Suomen Lontoon lähetystön kirjeistöstä, sähkösanomien kalkkeerijäljennöksistä. - Foorumin olutasiantuntijat voivat varmaan kommentoida, jos Lontoon lähetystömme on lähettänyt kotimaahan väärää tietoa.

______________________________________________________________________________