Skotlanti 2013

______________________________________________________________________________

Kesäkuun alussa oli jälleen oiva tilaisuus ladata akkuja pienellä reissaamisella ja minnepäs se tiikeri raidoistaan…muualle kuin Skotlannin huikeisiin tunnelmiin. Ryanairin meidät hylättyä ”jouduimme” tyytymään Norweageniin eikä puoti ollut ollenkaan hullumpi. Lento Helsingistä maanantaina 4.6 Tukholman kautta Edinburghiin ja sen suurempia ihmettelemisiä Bussi alle ja suunnaksi Kennagraighin lauttaterminaali. Pientä pelkoa päämäärän sääolosuhteista aiheutti kauan jatkunut helle Suomen puolella. Eihän se sentään voisi jatkua myös Skotlannin puolelle..eihän! No matka Glasgowin kautta kohti länttä ei vielä aiheuttanut suuria hurraahuutoja sään puolesta, mutta koska vanhasta muistista oli odotettavissa huikeita maisemia ei paljoa jaksanut stressata paistaako vai sataako. Pientä pilvisyyttä ja kyllä se Aurinkokin pilvien laidoilta vähän ilmoitteli olemassaolostaan. Taliskeria huiviin ja kohti Inverarayta. Pienen kylässä tehdyn stopin jälkeen alkoi viimeinen taival kohti Kennacraighia kumpuilevia pientareita ja kaartelevaa tietä pitkin ja mikäs tässä ollessa (vaikka hulppeimmat näkymät olivatkin ennen Inverarayn kylää.) ”Satamassa” liput taskuun ja lauttaan. Näissä CalMacin lautoissa on kyllä huippu hyvä kotoinen fiilis. Henkilökunta antaa vaikka peukalonsa jotta matkustajilla on kaikki hyvin ja ei se tieto siitä päämärästäkään paljon tunnelmia pilaa. Islay ale ja Kilchomanin Macir Bay lasiin ja ihme kyllä vaimokaan ei hoksaa että saarellahan pitää meikäpojan vielä ajella autoa. Mutta kaiken kruunaa sama kuin viisi vuotta tehdyllä reissulla. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ja jos sanoisin että sitä jatkuu seuraavat neljä päivää niin moniko uskoisi? Port Ellenistä auto alle ja suunnaksi Bowmoren kylä. Majoituimme kylän uusimpaan majataloon The Island Beariin.  Alkujaan Englannin puolelta saarelle muuttanut Bobby oli laitattanut kiinteistön kuntoon ja paikka oli varsin kodikas ja sisustettu komeaan merenkulkuteemaan. Hinta oli pienen tarjouskilpailun jälkeen edullisin ja kun sillä sai siistin huoneen ja oman vessan ja tietysti maistuvan skottilaisen aamiaisen (kaikkinen lisukkeineen) niin Ardie suosittelee lämpimästi. Eikä sijaintikaan ole hullumpi: Tislaamo 100m, Lochside Hotel 30m ja Islay whisky shop 8m. Nopea syönti Bangladeshilaisen kaverin appeilla ja piipahdus The Harbour Innissä. Lasiin Bowmore Feis Ila 2013: raikas, havuinen, terävä. Vaikea uskoa että ikää on yli 20 vuotta. Hankala! Ja nyt kun takana on 15 tunnin matkustaminen niin unta tupaan.

Keskiviikko-aamu alkaa aurinkoisena ja pienen tutkivan kävelyn jälkeen alkaa siirtyminen saaren länsipuolelle kohti Kilchomanin tislaamoa. Paikka löytyykin varsin kauniista sopesta aivan Atlannin valtameren nurkilta, Macir Bayn läheltä. Vierailukeskuksen pälyilyn jälkeen pääsemme aloittamaan The manager’s tourin. Normaalia hieman pidemmän(luulisin) kierroksen jälkeen vilkaisemme pullotushuonetta ja sitten varastossa lasiin 2006 FF-oloroso tynnyristä 311. Ei hullumpaa: raikas, kumia, lantaa. Maussa keltaista maustetta ja suolaa. Monimuotoinen. Sen jälkeen marsimme takaisin vierailukeskukseen ja lasiin Macir Bay (ihan jees Kilkko, ikä 4-5v) ja 2008/2013 CS c.456 distillery only bourbon: raikas ja pehmeän hedelmäinen. Maku: paahtuneen raikas ja kevyen hedelmäinen. Vedellä vähän turvesavua. Aika hyvä!
 Nippelinurkkaus: Markkinat: 1. Saksa  2. Ruotsi  3. Ranska  4.USA  5. UK.  Suomen markkinat kasvussa. Sherrypullotuksia tulee vuosittain ja ensimmäinen 10 000 pullon erä myytiin loppuun ennen pullotusta. Tilat vuokrataan viereiseltä maatilalta, joten laajennus on hyvin hankalaa (vaikka tarvetta olisi). Myyntiennuste vuodelle 2013 on 18 000 casea. Turve: oma 20-25ppm(syvemmältä joten miedompaa, joka selittänee vähäisen savun viskissä), Port Ellen 50-55ppm. Toisen tislauksen leikkaus 76%-65,5%. Kilchomanin oman pullomallin patentointi maksoi 17 000€. Uusi varasto valmistuu pian ja vetää 7000 tynnyriä. Tällä hetkellä vanhassa on 500 tynnyriä, Bowmorella 1000, Bruicladdichilla 200 ja Port Ellenillä 2500. Tynnyrit tulee Buffalo Tracelta ja tulevaisuus makaa pääosin bourbontynnyreiden varassa.

Kilchomanilta lähdön jälkeen piipahdimme managerin vihjeestä Macir Baylle ja olihan vaikuttavan näköinen ranta. Molemilla puolilla, ehkä kilometrin levyistä rantaa, näkyivät jyhkeät kalliot ja rantaan puski noin 1,5 metrisiä aaltoja. Yksinkertaisesti kaunista.
Kun oli aika laittaa auton avaimet nurkkaan otimme pienen levähdystauon B&B:ssä ennen pakollista pyörähdystä Lochside Hotellin viskivalikoimaan. Pöydässä viereen tupsahtaa pari ruotsalaista nuorta jamppaa ja kivaa seuraa he olivatkin. Itseäni olisi kiinnostanut kovasti Ardbeg Provenance, mutta kun nykyisen lain mukaan vain kokonaisia paukkua saa myydä, on 120£ liikaa. Korvikkeeksi Ardbog(tyhmä nimi), joka toimittaa myös Feis Ila 2013 virkaa. T: Toffee, sherry, menthol, yrttiä, suolaa, tervaa. M: nykyinen perus Arttu, ei syvyyttä. Keksisivät jo jotain uutta!

Torstaiaamu alkaa tuttuun tapaan puhtaalla auringonpaisteella. Suunnaksi etelä ja Ardbegin tislaamo. Kun kelit hellivät ovat myös rantanäkymät kolmen Kildalton-tislaamon rannoilla varsin upeat! Saavumme Ardbegille ja aloitamme urakan The full range-tourilla. Kiertueen päänä toimii Dougie. Läsnä oli 10 henkilöä ja kiva oli että meista 8 oli suomalaisia. Kävelemme tislaamon läpi, ehkä hieman täsmällisemmin kuin ihan perus-tourilla. Mitenkään korva höröllä en jaksa juttuja kuunnella, mutta aina sieltä jotain uuttakin tuppaa oppimaan. Uigeadail on siis nykyisellään sherry finished ja Corryvreckan on alusta asti viimeistelty neitsyt french oakissa. Ainakin itse olen luullut että Corry on tulvillaan viiniaromeita, mutta ilmeisesti ei. Ehkä Dougie ei ihan kaikkien historiaan liittyvien nippeleiden suhteen ollut ajan hermolla, mutta eipä se paljoa häirinnyt. Sitten maisteluhuoneeseen ja lasiin: Blasda, Ten, Alligator, Uige ja Corry. Joo…maistuuhan nämät. Suurta ihmetystä herätti pöydällä lepäillyt samplepullo 1989 bourbon. No kohta alkaakin seuraava näytös, kun olemme varanneet myös Ardbeg across the decades-maistelun. Christie johti koplaa ja aloitimme urakan kuuntelemalla historiikkiä ja lasiin pörähti 1974 b.2002 c.3498  40,1% bourbon. T: syvä, raikas ja pehmeä, currya, ananasta, yrttejä. Tasapainoinen. M: hienostunut ja iso prosenteista huolimatta. Mutta hivenen liian kuiva ja puinen. Muita lasiin tulleita olivat siis: 1975 c.1379 refill-sherry 51%, 1989 c.16 refill bourbon 52,7%, 1994 c.770 refill bourbon 54,3% ja 2003 c.2783 1.fill bourbon 58,1%. Sen suurempia nootteja en jaksanut kirjoittaa, mutta mielenkiintoisia ja paikoin herkullisia olivat. Varsinkin 1989 oli kiva yllätys kun sitä ei taida ihan joka päivä tulla eteen. Onneksi tähän voi vielä palata kun vaimon neuvosta kysyin saako sitä viedä mukanaan autoiluongelman vuoksi. Onnistui! Tuona vuonna tislattiin ehkä 300 000 litraa ja valtaosa suhahti blendeihin. Kiertueen kuvaus lupasi eri vuosikymmeniä varten räätälöityä musiikkia ja naiviudessani kuvittelin että liukuovien takaa pamahtaa kamariorkesteri joka fiilistelee tunnelmat kattoon. Mutta musiikki olikin Abbaa ja Whamiä muistitikulta mankasta, joten se siitä hienoudesta. Viskit ihan jees mutta muu tarjonta ei ollut 35£ arvoista. Onneksi aurinko sentään paistaa. Nopea päähänpisto on pysähtyä Lagavulinilla katsomaan onko Feis Ila 2013 hyllyssä. Onhan se. Kun pyydän maistiaista, niin ystävällinen neiti vie meidät maisteluhuoneeseen, jossa on meininki päällä. Saamme maistiaiset, mutta kun se ei tee vaikutusta niin hyllyyn jää. Ei uskoisi että on sekoitus viidestä sherrytynyristä. Sekava!
 Nippelinurkkaus: 1886 oli kapasiteetti 1,1milj. litraa ja työntekijöitä 60. Ensimmäinen mainos oli USA:ssa vuonna 1840. 90% tynnyreistä varastoidaan Islaylla. 1970-luvun tavaraa löytyy vielä vähän varastosta, esim. 200-vuotisjuhlapullotetta varten.

Perjantai on vapaapäivä tislamoista (mutta ei tietenkään viskeistä) ja se kuluukin mukavasti syöden ja ajellen pitkin pieniä saaren teitä. The Port Charlotte hotellin ruoka tyydytti minut hyvin, mutta ei vaimoa. Lammas ja perunamuusi olivat oikein kotoisia ja maistuvia. Myöskin The Bridge End hotellin ruoka, jota majatalon pitäjä kehui saaren parhaaksi, lunasti lupauksen. Myöskin Bridge Endissä sijaitseva panimo käytiin vilkaisemassa ja mukaan lähti kaksi Bowmoren savumaltaista rakennettua Feis Ila-olutta. Hyi kun olivat pahoja. Ilmeisesti pilalla kun pulloista löytyi todella isot kokkareet hiivaa tai jotain muuta kakkaa. Muut panimon tuotteet ovat kuitenkin olleet varsin hyviä. Iltasella The Harbour Inniin maistelemaan Bunnahabhainin Feis Ila 2013 ja se olikin ihan juotavaa tavaraa. Vieressä tiskillä oli kaksi nuorta lontoolaista kaveria. Kertoivat olevansa Tescon viskisuosittelijoita, jotka matkustavat tislaamoita ristiin rastiin syöden, juoden ja itseään hauskuuttaen firman kustannuksella. On siinäkin säälittävä ammatti! Koittivat siinä sivussa rustata jotain muistiinpanojakin, mutta ei se kovin tarkkaa näyttänyt olevan. Onneksi Suomessa ei olla kateellisia ihan pikku asioista.

Lauantai alkaa Auringon paisteella. Tällainen poikkeussää alkoi jo paikallisia pelottamaan, koska miesmuistiin ei aurinko ole paistanut pilvettömältä taivaalta näin kauaa putkeen. Lautan lähtöön Port Askaigista on vielä useita tunteja, joten pieni jäähyväisajelu lienee paikallaan. Pieni pysäys Bruichladdichille ja Valinch-omapullotteena on 23y.o 1990 punaviinissä viimeistelty tuote. Maistelun jälkeen oli helppo tehdä ostopäätös. Herkullista! Sitten ”perinteinen” ajelu Portnahavenin kautta Port Charlotteen ja sitten kohti satamaa…tietenkin Bunnan ja Caol Ilan kautta. Mutta Bunnahan on kiinni joten jääpähän enemmän aikaa maistella Caol Ilalla. Hyllyssä jököttää Feis Ila 2013, mutta ilman maistiaisia se ei lähde mukaamme. Viski oli ihan jees, mutta ehkä hieman kireä ja sekava joten ostamatta jää. Muutama kuva kameraan ja sitten odottamaan lauttaa.

Saavumme Glasgowiin iltasella ja väsy alkaa painamaan. Pikainen visiitti nuudelibaariin ja sitten hotelliin lepäämään. Mutta tunnelma alkaa silti nousta, koska tällä reissulla on tarkoitus nauttia muustakin kuin viskistä. Sunnuntai-aamu on puolipilvinen. Ajanvietteeksi päiväsellä käy sekalainen shoppailu ja ympäriinsä pyöriminen. Tunnelma alkaa olemaan odottavan levoton ja pieni vilkaisu taskuun, jossa liput ovat, tuo levollisen hymyn huulille. Ennen niin odotettua keikkaa on vielä tankkaaminen Pizza Hutissa. Pitsa on tuttuun tapaan oikein maukasta ja ravitsevaa. Sen jälkeen alkaa viimeinen etappi kohti The Glasgow Royal Concert Hallia. Ja esiintymässä hetkisen kuluttua on…ei enempää eikä vähempää kuin Joe Satriani. Oma fanittaminen alkoi vuosia sitten kun katselin live in San Franciscon. Mykistävän tyylikästä soittoa! Tänä iltana lämppärinä toimii…no joku blues-jamppa. Pojat soitti ihan kivasti, mutta blues pelkästään ei ole koskaan ollut ihan lempituotantoa. Kun Maestro itse hyppi lavalle, rumpali Marco Minnemanin hulppean introsoolon johtamana, oli odotus vihdoin ohi. Kitarasoundi oli äärimmäisen selkeä ja viimeisen päälle Joen tyylin nikkaroitu. Kokonaisuudessaan soundimaailma oli täydellisyyttä hipova ja juuri oikealla volyymilla. Noin kaksituntisen keikan aikana ei tylsistymisestä ollut tietoakaan. Ja kun settiin sisältyi ikuiset kitarahitit, kuten Surfing with the alien, Flying in a blue dream ja Summer song, oli ilta helposti odotusten arvoinen. Ja niin kuin aina kun loistava konsertti on ohi, liittyy sen loppumiseen aina tietynlainen haikeus. Niin myös tänään.

Seuraavat neljä päivää kuluivatkin Edinburghin seudulla. Tosin maanantai kului minibussimatkalla läntiseen Skotlantiin. Vierailu Obanin viehkeässä kaupungissa ja pikavisiitti huikeiden vuoristomaisemien ohella Inverarayn kylään. Ja koska taukoa kylässä oli puoli tuntia niin malttaako olla piipahtanatta Loch Fyne Whiskiessissä. Mukava palvelu ja kiva keskustelu myyjän kanssa siitä että eihän jonain päivänä puoti vaan joudu muuttumaan The Whisky Shop Inverarayksi. Olimme samaa mieltä että se olisi yksinkertaisesti kauheaa! Onneksi lohtupulloksi löytyi sopuhintaan Longrow 18y.o 2012.

Kaksi ystäväämme Savonlinnasta saapuivat joukkoomme ja mikäs sen kivempaa. Tytöt voivat suorittaa puuduttavia vaatteiden ja rihkamanhiplausreissujaan kaksistaan (aina välillä) ja me miehet olemme vapaita käyttämään aikamme esim. viskikaupoissa ja alaan keskittyvissä kuppiloissa. Eräs tällainen man-reissu alkoi lupsakkaasti The Scotch Whisky Experiencestä ja varsinkin sen alakerrassa sijaitevasta Amber-viskibaarista. Tilat olivat todella siistit, palvelu loistavaa ja mikä parasta, hinnat olivat varsin kohtuulliset. Viskivalikoima oli kohtalaisen hyvä, joten todella miellyttävä tunteroinen saatiin kulumaan siellä. Päällimmäisenä mieleen jäi GlenDronach 1993/2012 c.536. Mikä sherryherkku! Mutta koska Royal mileä on vielä taivallettavana niin suunta alaspäin…kohti..no jotain seuraavaa kuppilaa. Varsin kiva tovi tuli vietettyä The Albanachissa. Ja hinnat jälleen varsin huokeat. Pari esimerkkiä: Longrow 18y(7£), Port Ellen 12th(25£) ja Ardbeg 1977 OB (14£). Baarimikko oli varma että tuo Ardbeg 1977 on 30 vuotta vanhaa. Pienen pullotuskoodikoulutuksen jälkeen nöyrähenkinen skotti totesi: ”you learn new things every day.” Olen samaa mieltä. Kun kysyin miten näinkin vanhoja pullotteita on omistajalla varaa myydä näinkin huokeasti, sanoi kaveri että omistaja ostaa paljon viskejä huutokaupoista. Kiitettävää viitseliäisyyttä. Ja kun nälkä alkaa kummittelemaan niin oli jo aika etsiä seuraava ruokapaikka. Olimme varanneet pöydän Gordon Ramsayn The best restaurant in England-kisassa kahden parhaan ranskalaisen ravintolan joukkoon päässen La Garriguen syövereistä. Palvelu oli erinomaista. Ruoka varsin hyvää ja hintakin saatiin kohdalleen kun erinäisten sekoilujen vuoksi kaksi ateriaa tuli kahteen kertaan ja silti saimme koko laskun puoleen hintaan. Loistavaa asiakaspalvelua! Sitten vielä iltaväsyksissä pieni stoppi syrjäiseen viskikaupaan(nimeä en muista). Hyllyssä jökötti Balvenie 10y.o Founder’s reserve ja hintaa oli vain 55£. Ja kun sain sen tingattua ystävälliseltä omistajapariskunnalta 50£:aan niin kaupat oli tehtavä. Mutta myöskin varoituksen sanoja tuli useilta skotlantilasilta viskikaupoilta. Monet kaukoitäläiset suharit ovat perustaneet viskikauppoja Royal milen tuntumaan ja joskus on paljastunut että pulloja on jopa väärennetty, mutta varsinkin niitä myydän hulppeaan ylihintaan tietämättömille turisteille. Tämän jälkimmäisen todistin todeksi omin silmin. Pienestä kaukoitämafiasta kertoo se että kaksi intialaista perhettä omistaa kaikki Royal Milen kilttikaupat.

Perjantaina vielä taksimatka Glenkinchien tislaamolle, jotta kaverini saa myös osansa aidosta tislaamotunnelmasta. Ihan kiva tislaamo ja ystävällinen kierros maistiaisineen. Sitten aamusella lentokentälle ja myymälästä Bowmore 17y.o. kassiin. Se tosin koki lopun jo ennen kotia janoisten kavereiden käsissä. Mutta hieno reissu oli jälleen kerran. Ehkä seuraavalla kerralla Campbeltowniin.

Ps: kuvis joskus.

______________________________________________________________________________

Gooner (24.6.2013 20.18.05)

Tuota lukiessa tuli lähes pakottava tarve päästä Islaylle. Parasta kotimaista kerrontaa. Erityisesti pisti silmään se, että mies pystyy pitämään Skotlannissa "tislaamovapaan päivän". Ehkä minäkin joskus vuosien päästä, en vielä.

______________________________________________________________________________

MashTun (24.6.2013 20.56.32)

quote[717877776C74190 (link)]:

Tuota lukiessa tuli lähes pakottava tarve päästä Islaylle. Parasta kotimaista kerrontaa. Erityisesti pisti silmään se, että mies pystyy pitämään Skotlannissa "tislaamovapaan päivän". Ehkä minäkin joskus vuosien päästä, en vielä.

______________________________________________________________________________

Shepherd (24.6.2013 22.41.45 last edit 24.6.2013 22.46.44)

Kiitos ja kumarrus reissu kertomuksesta, sekä viitseliäisyydestä jakaa se. Tässähän alkoi nousta "pieni reissukuume" Skotlannin suuntaan.  :)

edit: Olisi kiinnostanut tarkemmat tiedot siitä Glenkinchien maistelo sessiosta, jos sellaisia löytyy.

______________________________________________________________________________

Ard-Begbie (25.6.2013 7.41.03)

quote[4A717C69717C6B7D190 (link)]:

Kiitos ja kumarrus reissu kertomuksesta, sekä viitseliäisyydestä jakaa se. Tässähän alkoi nousta "pieni reissukuume" Skotlannin suuntaan.  :) edit: Olisi kiinnostanut tarkemmat tiedot siitä Glenkinchien maistelo sessiosta, jos sellaisia löytyy.

______________________________________________________________________________