______________________________________________________________________________
I.R. (19.10.2006 16.40.11)
Mallaswhiskyseura kokoontui syyskauden ensimmäiseen perinteisen kaavan mukaiseen (viisi ennalta valittua viskiä osallistujien omalla kustannuksella) tastingiin Punavuoren Ahvenen kabinettiin. Paletti tosin oli tavanmukaista kirjavampi ja osoitti, ettei uudelta presidentiltämme puutu ainakaan luovaa rohkeutta. Kolmen skotin lomaan oli ujutettu yksi amerikkalainen ruisviski(!) ja yksi japanilainen single malt. Ja tuskin koskaan aikaisemmin seuran tastingien historiassa viskien ikähaitari on ollut yhtä suuri: ääripäinä kaksivuotiaaksi ilmoitettu Old Potrero ja 26-vuotias Ben Nevis. Totuttua suosikkiäänestystäkään ei tällä kertaa järjestetty - ja hyvä niin, sillä siksi eri sarjoissa tuotteet nyt painivat.
Päänavaaja Glenmorangien Côte d'Or (Burgundy Finish, 43%) yllätti aluksi rajuudellaan. Olin edellisenä iltana maistanut pohjille "perussarjan" Burgundy Finishin (~ 12+2 yo, niin ikään 43%), ja siihen verrattuna CdO tuntui rosoisemmalta ja viinamaisemmalta. Jos en olisi tiennyt pullotetta perusvahvuiseksi, olisin maistelun perusteella ilman muuta olettanut prosentteja löytyvän 50:n verran. Yksi syy tähän voi olla ikäero. CdO lienee kokonaisiältään noin kymmenvuotiasta, mutta viinifinistelyn osuudesta tästä ajasta ei ole tietoa minulla eikä ollut esittelijälläkään. Tuo alkoholimaisuus ei ollut mikään negatiivinen piirre. Itse asiassa se muodosti oivan vastapoolin taustalla leijuneelle viinimäiselle makeudelle. Oksidoitumisen myötä taisto kuitenkin päättyy viinin selvään voittoon. Ei siis kannata seisottaa lasissa kovin pitkään.
Kakkosena ollutta Springbankin Marsala Woodia (oikeastaan "finish", koska aluksi seitsemän vuotta ex bourbon, sitten runsaat kaksi vuotta fresh Marsala, 58%) olen kommentoinut tällä foorumilla jo aikaisemmin, eikä tuorein maistelu muuttanut käsityksiäni. Viinifinistelyksi tuote on mielestäni hyvä, koska jälkimaun tuntuma on pikemmin kuiva kuin makea. Marsalan makeus on esillä alussa, jolloin se tosin jossakin määrin peittää Springbankin omia, minun makuuni hienoja piirteitä. Jos näistä piirteistä taas ei pidä (vrt. "suolaturska" ;D), saattaa Marsalan peittävän vaikutuksen kokea pelkästään positiivisena. Tämäkään viski ei välttämättä vesilisää kaipaa, kun siihen ei käy käsiksi heti kaatamisen jälkeen.
Oluistaan paremmin tunnetun Anchorin tislaama Old Potrero "Straight Rye" (kaksivuotias?, 45%) herätti kohtalaisen vilkasta keskustelua. Periaatteessa olen sitä mieltä, että ruisviski silloin tällöin puoltaa paikkaansa myös Mallaswhiskyseuran tasting-tilaisuuksissa - edustaahan rukiin käyttö ajallisesti kaikkein vanhinta amerikkalaista viskinvalmistustraditiota. Nyt maistettu pullote vain oli liian nuori. Perussävyltään imelä tuoksu sai osallistujissa aikaan erikoisia mielleyhtymiä "seisseestä pellavaöljystä" aina "sairaalan kipsaushuoneeseen". Onneksi maku oli täysin toista kuin mitä tuoksu lupasi. Pidemmän kypsytyksen mukanaan tuomaa tammisuutta jäin kuitenkin kaipaamaan.
Ben Nevis (single cask, d. 1975, b. 2001, d.o.b., 53,9%) oli kelvollinen, mutta persoonaton, kunnioitettavasta iästään huolimatta jotenkin nuoren tuntuinen. Lieneekö bourbon-tynnyri (ei kerrota, mutta ilmeistä) ollut jo loppuun kaluttu, kun se ei neljännesvuosisadassakaan ole kyennyt muokkaamaan viskiä tuon enempää. No, vahvuudet/heikkoudet ovat aina vertailukysymyksiä, ja totuuden nimissä on sanottava, että saman tislaamon kymmenvuotiaaseen peruspullotteeseen (46%) verrattuna tämä maistui jo oikeasti viskiltä.
Itselläni ei ole juuri lainkaan kokemusta japanilaisesta viskistä, joten viimeinen näyte, Nikkan Yoichin tislaamon Single Cask 1989 (b. 2005, 62%), tyhjeni osaltani enemmän ihmetellessä kuin analysoidessa. Korkea alkoholipitoisuus on maun perusteella yllättävä; helposti nautittavissa kuivana. Sokkomaistelussa tätä olisi saattanut veikata turvepohjaiseksi Speysiden viskiksi (kyllä niitäkin muutama on). Selvästi kokemisen arvoinen, vaikka ajatus siitä, että japanilainen viskiteollisuus syntyi jäljittelemään skotteja, hieman latistaa tunnelmaa...
Kiitos vielä uskaliaista ja mielenkiintoisista valinnoista. Tasting on mielestäni onnistunut myös (tai ehkä erityisesti) silloin, kun valikoima ei tarjoa pelkästään myönteisiä makuelämyksiä.
______________________________________________________________________________
Whisky (19.10.2006 18.38.10 last edit 20.10.2006 6.02.28)
Kiitos Ilkka selkeäsanaisesta illan pakkaamisesta. Itselläni ei juurikaan ole tähän lisättävää muutoin kuin omien muistiinpanojeni ja muistikuvieni osalta. Viskien valinnasta voi krediittiä antaa myös Sepolle, jonka kanssa viskejä yhdessä pohdiskeltiin. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja ilmeisesti myös jatkui hyvissä tunnelmissa. Omasta puolestani kiitos osallistuneille!
Viskit sinällään olivat Old Potreroa lukuun ottamatta myös allekirjoittaneelle uusia tuttavuuksia, joten tässä pientä omaa analyysiä:
Glenmorangie Côte d'Or: Tuoksussa Glenmorangiemaista keveyttä, mallasta, viinimäisyyttä ja raakuutta. Maussa oli jonkinlaista viinin ja maltaan tasapainottelua, jota Ilkankin mainitsema alkoholimaisuus mukavasti löi vastaan. Jotenkin kuitenkin keveämmän oloinen kuin finistely antaisi odottaa.
Springbank Marsala Wood: Yhdellä sanalla aprikoosia. Tuoksussa esiin hiipii normaalin Springbankin kuivuuden takaa makeaa aprikoosia. Vahvuuskaan ei tuoksussa hyökännyt silmille ehkä juuri tuon sopivan makean tuoksun peittämänä. Maussa alkuun Marsalan makeutta ja aprikoosia, jotain siirappimaista joka kuitenkin loppua kohden kuivuu ja muuttu mantelimaiseksi. Tasapainottelee mukavasti makeuden ja kuivuuden välillä. Itse pidin kovasti.
Old Potrero Straight Rye: Tuoksu kuin ruisleivän taikinassa, päällä lakritsaisuutta ja paahtuneisuutta. Maussa toistuu sama kuvio. Makeaa ruista, jonka takaa lakritsa hyppää kielelle. Yllättävän pehmeä tuote, mutta kaipaisi pientä kuivakkuutta.
Ben Nevis 26 y.o.: Kuivakan puumainen tuoksu. Iästään huolimatta jotenkin pliisu. Puhdasta mallasta ja ruohoisuutta oli niin tuoksussa kuin maussa viskin ikään nähden runsaasti. Ikäisekseen kuitenkin todella nuoren oloinen, joten olisiko tynnyri ollut tosiaan melko loppuunkäytetty. Tältä olisi kaivannut jotenkin ikään nähden huomattavasti enemmän.
Nikka Yoichi Single Cask 1989: Japanin a'bunadh. Tuoksussa sherryistä luumumaisuutta ja märkää nokea, taustalla jotain vesikastanjamaista kuten melkein kaikissa maistamissani japanilaisissa. Maku edelleen samoilla linjoilla. Paksua sherryisyyttä, mutta luumumaisin vivahtein sekä jotain bambumaista. Vahvuudestaan huolimatta todella juotavaa linnunmaitoa. Illan oma suosikkini, joskin Springbank pisti hyvin kampoihin.
Sen verran uskallan nyt jo sanoa, että myös seuraavassa SMWS:n varsinaisessa tastingissä on tarjolla melkoista eksotiikkaa. Valinnoista voi tosin sillä kertaa kiittää kokonaisuudessaan Seppoa, joka on reissuiltaan suurimman osan tarjottavista tuonut. Lisäinfoa kuitenkin luvassa asianomaisille myöhemmin.
______________________________________________________________________________
vesku (19.10.2006 22.19.53)
Nyt kun flunssa oli taakse jäänyttä,oli mukava taas maistella viskejä.Tastingin aloittanut Glenmorangie oli mielestäni tuoksultaan alkoholimainen,maussa oli hedelmäisyyttä ja tammisuutta,viinimäisyyttä en liielmälti löytänyt.Tislaamo pystyy kyllä parempaankin.
Springbankin maistoin kolmisen viikkoa sitten ensikertaa ja silloin flunssaisena.Nyt tätä vesilisää ei tarvittu.Tuoksu on makea.Maussa on saksanpähkinää,rusinaa,jälkimain ollessa voimakas,kuiva ja makeahko.Pitänee maistaa uudelleen,koska veikkaan tästä vielä löytyvän kolmannella kerralla taas jotain uutta.
Old Potrero,tuoksu ja maku toivat mieleen elävästi Auroran sairaalan kipsaamon.Olihan siinä makeutta....Vaikka viski oli nuori niin ei sen varjolla kaikkea saa anteeksi.TÄMÄN TUOTTEEN VALMISTUS,MYYMINEN,HALLUSSAPITO JA NAUTTIMINEN PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ JA TEHDÄ RANGAISTAVAKSI.Onko edes varmuutta kuka tämän tislaa? En nimittäin löisi siitä vetoa että se on Anchor.
BEN NEVIS,heikko esitys ei selittelyin parane,kuin olisi pölyistä kuivaa tammilautaa nauttinut,luulisi skotlannin korkeimman vuoren ansaitsevan paremman viskin.
Nikka 1989,illan positiivisin yllättäjä.Yllättävän pehmeä ilman vettä ja pitkä jälkimaku.Tippa vettä toi lisää makeutta ja hedelmäisyyttä.Hämmästyttävän hyvä viski ollakseen japsi,suosittelen.Voisin kuvitella maistavani uudestaan jopa ihan lähiaikoina.
Lopuksi,tänä vuonna olen maistanut jo kahta viskiä joita en ole kyennyt nauttimaan loppuun asti.
______________________________________________________________________________
Whisky (20.10.2006 5.38.37)
quote[vesku (link)]:
Lopuksi, tänä vuonna olen maistanut jo kahta viskiä joita en ole kyennyt nauttimaan loppuun asti.
______________________________________________________________________________
smoke on the water (20.10.2006 7.08.54)
Loistavat tastingraportit, tällaista on mukava lukea! melkein kuin olisi itse ollut paikalla :). Raporteista päätellen todellakin hyvin kirjava setti. Ainoa, jonka noista olen itse maistellut, on tuo Springbank, jossa tosiaan aprikoosi peittää turskan ;D. Muihin ei suurempaa himoa syttynyt näiden kuvausten perusteella. Ben Nevisistä tosin aion nauttia puolentoista viikon päästä ihan vuoren juurella... vaan ilman tuota 26y versiota.
______________________________________________________________________________
I.R. (20.10.2006 10.53.20)
quote[vesku (link)]:
TÄMÄN TUOTTEEN VALMISTUS,MYYMINEN,HALLUSSAPITO JA NAUTTIMINEN PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ JA TEHDÄ RANGAISTAVAKSI.
quote[vesku (link)]:
Onko edes varmuutta kuka tämän tislaa? En nimittäin löisi siitä vetoa että se on Anchor.
______________________________________________________________________________
vesku (20.10.2006 16.53.13)
Kiitti Ilkka,kävin,näin ja uskottava se on.Panimo valmistaa varsin kelvollista olutta kuluttajien iloksi ja nyt tiedän mitä tapahtuu sille epäonnistuneelle Liberty ale keitolle,siitä tislataan alkoholia jota kaupataan muka viskinä ;)
______________________________________________________________________________