Old Anchorissa la 09.02.

______________________________________________________________________________

Mallaswhiskyseuran kevätkauden avajaistasting järjestetään 9.2.2008 (la)  klo 16 alkaen ravintola Old Anchorissa (Pursimiehenkatu 16).

Teemana on Glenfarclasin tislaamo (Speyside) ja maistelu-ohjelmassa seuraavat alkuperäispullotteet:
- Vintage 1990 Oloroso Cask 1st Filling (b. 2005) 43%
(Saksan markkinoille)
- Heritage Cask Strength (n.a.s.) 60% (Ranskan markkinoille)
- 17 yo 43 % (Italian markkinoille)
- 25 yo 43 %
- 30 yo 43 %

Sitovat ilmoittautumiset 8.2. mennessä old.anchor@delifox.fi


Eli ihan hyvät juomat on tarjolla ja ravintolapäällikkön kanssa keskustelin niin tastingin osallistujille on SPECIAL hintaan tarjolla ARDBEGIN MOR viskiä, kauan tuon pullon matka tislaamolta kesti Punavuoreen,liki vuoden!! No, nyt on pullo Ankkurin valikoimissa, jonne se ja lähes puoleen hintaan.

______________________________________________________________________________

Olli (6.2.2008 12.42.18)

Jeps

Toki olen tulossa, kun on tuo Mór:kin maistamatta.
Suosittelen  ::)

______________________________________________________________________________

Whisky (6.2.2008 13.25.19)

Paikalla myös.

______________________________________________________________________________

Whisky (6.2.2008 19.31.26)

Napsaisin hinnan tuosta ilmoituksesta pois. Toivottavasti ei haittaa.

______________________________________________________________________________

I.R. (10.2.2008 15.19.54)

Tässä taas tastingia varten kirjoitettua juttua. Viskit oli valittu pitäen silmällä sherryisyyden astetta, joten tarinakin oli luontevaa tehdä tislaamon "puupolitiikasta".

Viskien kommentoinnin jätin eilen ja jätän tässäkin muille osallistujille. Kiitos vielä kaikille mukaan päässeille.

- - -

SMWS:n Glenfarclas-tasting Old Anchorissa 9.2.2008


(1)      Vintage 1990 Oloroso Cask 1st Filling 43 % (d. 19.10.1990; b. 9.5.2005; bottle 413/1.800)
(2)      ”Heritage” Cask Strength 60 % [no age statement (de facto ~ 8 y.o.); non chill-filtered]
(3)      17-year-old 43 %
(4)      25-year-old 43 %
(5)      30-year-old 43 %


Tislaamo on jo vuosikymmenten ajan käyttänyt kypsytykseen pääasiassa sherry-butteja (vetoisuudeltaan 500 litraa), vaikka bourbon-tynnyreitä olisi (ollut) saatavilla noin kymmenen kertaa edullisempaan hintaan. Buttit valmistetaan espanjalaisesta tammesta (Quercus Robur), ja ennen Glenfarclasille siirtämistä niissä säilytetään Jerezin ja Sevillan alueilla tuotettua olorosoa ja (vähäisessä määrin myös) finoa. Viskin kypsytyksessä sama butt saattaa palvella kolmestikin, mutta single malt -pullotteisiin tislaamo käyttää vain kahden ensimmäisen kierroksen tuotoksia (1st ja 2nd [re-]filling). Pieninä erinä julkaistaan myös pullotteita, jotka ovat yksinomaan 1st filling -kypsytyksiä. Näistä huomattava osa on toistaiseksi suunnattu Saksan markkinoille; niin myös tämän tastingin näyte 1.

Pelkästään sherry-butteista ei Glenfarclasinkaan puukapasiteetti koostu, vaan lisäksi käytetään pienempiä tynnyreitä, joita tislaamo kutsuu ”plain oakiksi”. Ilmaisulla viitataan 250-litraisiin hogsheadeihin, jotka rakennetaan aiemmin bourbon-käytössä olleiden barreleiden (180 litraa) kimmistä. Ennen kuin ne tulevat Glenfarclasille, niissä on kuitenkin jo kypsytetty jotakin muuta skottiviskiä vähintään kolmen vuoden ajan. Jo ensimmäinen uudelleentäyttö (1st [re-]filling) imee bourbonin jäänteet tehokkaasti, ja tässä mielessä voidaankin sanoa Glenfarclasin käyttävän ”paljasta” puuta. Tislaamon mukaan suurin osa plain oak -kypsytetystä viskistä päätyisi blendeihin, ja vastaavasti single malt -pullotteisiin sitä lisättäisiin vain värin ja liiallisen öljyisyyden tasaamiseksi. Käytännössä kuitenkin koko Glenfarclasin ”perussarjassa” 105:stä 30-vuotiaaseen sherryn (1st & 2nd) ja plain oakin osuudet ovat 2:1. 30-vuotiaasta (näyte 5) tätä suhdetta olisi kyllä vaikea päätellä; siksi dominoivana sherry on siinä läsnä.

Mainittua suurempi sherryn osuus sitä vastoin on ”Heritagessa” (näyte 2), joka valittiin täyttämään tastingin cask strength -kiintiö jo vuodesta 1968 pullotetun 105:n (vahvuudeltaan niin ikään 60 %) sijaan. Muita olennaisia eroja näillä kahdella viskillä tuskin on. Iältäänkään ne eivät juuri voi poiketa toisistaan, sillä tislaamo laimentaa kaiken new-maken 63,5 %:iin ennen tynnyröintiä, ja 60 %:n pullotusvahvuus alittuu ennen kymmenettä kypsytysvuotta. Vaikka 105:kin on vahvan sherryinen, lienee ranskalainen maku tässä suhteessa vielä vaativampi: Heritage on Le Marché Auchan -nimisen kauppaketjun tilaustuote Glenfarclasilta, ja samalla brändillä on pullotettu myös kaksi oikaistua versiota (40 % ja ”Vintage 1995” 45 %) – kaikki sherryn läpitunkemia.

Tastingin viskeistä vähäisin sherry-kypsytysten osuus (so. alle 2/3) on 17-vuotiaassa (näyte 3), jota pullotettiin aluksi ainoastaan Japaniin ja Kaakkois-Aasiaan. Sittemmin markkina-alue on laajentunut myös Pohjois-Amerikkaan ja Italiaan, mutta edelleenkin se on huomattavasti vaikeammin löydettävissä kuin samanväristä etikettiä kantava ja sherryisempi 15-vuotias (46 %).

Kaikki tislaamon itse pullottama viski kypsytetään alusta loppuun tynnyriä vaihtamatta. Linjaus ja siinä pitäytyminen on vallitsevassa skottiviskin ”viimeistelybuumissa” yhä harvinaisemmaksi käyvä poikkeus. Yksittäiset Glenfarclasin port pipe -pullotteet eivät nekään ole ”finistelyjä”, vaan jopa parikymmentä vuotta samassa tynnyrissä kypsyneitä.
/I.R.

______________________________________________________________________________

Olli (10.2.2008 19.22.01)

Jeps

Tilaisuus oli hyvä ja antoisa.
Edukseen erottuivat:
- (2)      ”Heritage” Cask Strength 60 % [no age statement (de facto ~ 8 y.o.); non chill-filtered] , vanha puhdas maku, tosin aukeaminen tuntui kestävän aika pitkään.
- (4)      25-year-old 43 % , mukavasti ikää, sherryä ja vaniljaa
Eipä muissakaan hakkumista ollut, mutta nämä kaksi tekivät parhaan vaikutuksen.

- Mör ei yllättänyt, aika lailla samalla linjalla menee kuin perus Ten, hyvä mutta ei millään tavalla mullistava.
- DL Dailuaine 1971, tuoksu oli herkullinen vihreä omena/päärynä ja kevyt mallas, maku oli pehmeä hedelmäinen ja vähän sitrusta sekä jotain hieman häiritsevää palanutta joka hävisi nopeasti. Laatu tavaraa, mutta ei aivan sitä mitä odotin.

Tilaisuuteen olisi mahtunut muutaman muukin, toisin eipä tuo väen vähyys itseäni erityisemmin häirinnyt.

______________________________________________________________________________

Whisky (10.2.2008 19.29.48)

Pienellä porukalla vedettiin todella hyvistä viskeistä koostunut tasting. Ilkalle kiitos jälleen kerran asiantuntevista esittelyistä! Ohessa omia muistiinpanoja sen kummemmin jäsentelemättä.

Glenfarclas Vintage 1990 Oloroso Cask 1st Filling 43 % (d. 19.10.1990; b. 9.5.2005; bottle 413/1.800)
Upean sherryinen tuoksu, jossa tummaa sokeria ja makeutta. Hienoista sitrusta ja pientä kirpeyttä, rusinaa, kanelia, jotain hieman hiekkaista, kypsiä hedelmiä, kylmää Twiningsin English Breakfast -teetä. Maku todella pehmeä, tammea ja olorosomaista sherryisyyttä, toffeeta, kinuskia, kermaa. Jälkimaku kuivuu hieman, pienen pieni rikkisyys/palanut kumi, joka ei kuitenkaan mitenkään häirinnyt. Erittäin tasapainoinen ja hyvä viski!

Glenfarclas ”Heritage” Cask Strength 60 % [no age statement (de facto ~ 8 y.o.); non chill-filtered]
Edellistä nuorempi tuoksu. Mallasta, raakuutta, hieman pistävyyttä, kirsikankiviä, aprikoosia, rutkasti suklaata, Van Houtenin kaakojauhoja. Maku oli kovasti samankaltainen 105:n kanssa, mutta jotenkin maltaisemman oloinen, maku ei ollut niin raaka kuin tuoksu, makeaa luumua, kermainen, sulaa suolatonta voita, hieno suutuntuma kun jaksaa siemaista vain pienen sipaisun. Jälkimaku alkuun kuivattaa, mutta perusmakeus jaksaa kantaa silti vielä jälkimaussakin. Ei mitään pahaa sanottavaa tästäkään. Upea nuorikko ja kaiken lisäksi vielä "supermarketviski".

Glenfarclas 17 yo., 43 %
Tuoksussa kas kummaa... sherryä, ei kuitenkaan niin vahvana kuin muissa, pähkinöitä, sitrusta, aavistus mallasta, appelsiinimarmeladia, tammisia vivahteita. Maku selvästi maltaisempi, aavistus vienoa savua, sherry ei tässä dominoi vaan tasapainottaa. Tässä pääsee lähemmäksi itse tislauksen makuja kypsytyksen sijaan. Jälkimaku kuivuu, olkia ja pahnoja. Hyvää oli tämäkin ja katkaisi mukavasti tiukkaa sherryputkea.

Glenfarclas 25 yo., 43 %
Rusinainen ja erittäin voimakkaasti sherryinen tuoksu. Tässä tulee selvästi ilmi oloroso-kypsytys jo tuoksusta, niin voimakkaana se tässä oli. Nahkaista tupakkamassia, samaa sitrusta kuin kahdessa ensimmäisessä. Maussa oli jotain tervaisia vivahteita, selvästi nuorempia kuivempi, makeutta pieninä aaltoina, hunajalla silattuja mansikoita, mutta ilman liikaa makeutta. Jälkimaku tuntuu aluksi kuivattavan kunnes makeutuu jälleen, jotain sammalmaista. Kermaisen tasapainoinen ja hieno viski.

Glenfarclas 30 yo., 43 %
Tuoksussa tiikkiä ja junttaavaa sherrymäisyyttä, nahkaa, upeasti ikääntynyt, jotain eukalyptusmaista, kermainen vivahde. Maussa kuivaa puuta, hienoa kuivunutta sherryä, toffeeta, aavistus savua, jotain omenaista, toi mieleen vanhemman calvadoksen. Jälkimaussa mallas nousee esiin. Tästä tuli mieleen hieman kostea venevaja, jossa säilytetään jokin aika sitten tervattua venettä. Iästään huolimatta todella tasapainoinen ja upea tuote. Hieno lopetus!

---
Tastingin ulkopuolelta piti kokeilla aamulla tarjoilukuntoon viritelty Ardbegin Mór. Tuoksu oli melkoisen huumava ja dominoiva, nahkaa, turvetta, kuin olisi työntänyt päänsä suolaiseen turveveteen, vaniljaa. Maku oli kuin tislattua turvevettä, hienoa makeutta, vaniljaa, tomusokeria, pientä suolaisuutta. Hieno Ardbeg kaiken kaikkiaan!

Ilta jatkuikin sitten erilaisiin oluisiin tutustuessa. Sen verran hauskaa ilmeisesti oli, että vieläkin on pientä pään sisäistä kitkaa havaittavissa.

______________________________________________________________________________

DP (11.2.2008 18.48.46)

quote[Whisky (link)]:

Glenfarclas ”Heritage” Cask Strength 60 % [no age statement (de facto ~ 8 y.o.); non chill-filtered] Upea nuorikko ja kaiken lisäksi vielä "supermarketviski".

______________________________________________________________________________