Sokkotasting Oulu 10.04.2010

______________________________________________________________________________

Muutaman paikallisen viskinystävän kanssa viriteltiin lauantai-illalle aktivitettia,ja laitettiin muutama viski ilman etikettiä maisteltavaksi.

Alla mainittuna ensin erilaisia arvioita ja arvauksia, tuonnenpana sitten kerrottuna mitä tarjolla oli. Viskit numeroitu 1-5.Kaikki maininnat eivät tietenkään päätyneet omiin muistiinpanoihini,mutta joitain kuitenkin:

#1.  Ensimmäisen tisleen kohdalla keveyden ja tietyn hedelmäisyyden perusteella taisi alueena lowland olla suosituin arvaus. Bourbontynnyröinti ilmeinen värin,tuoksun ja maun perusteella. Oma veikkaukseni oli speyside ja viskin vahvuudeksi veikkailin 50%. Tislaamoa en osannut yrittääkään arvata. St.Magdalene taisi olla ainakin yksi arvaus. Caol Ila unpeated oli myös esillä.

#2. Samaan tyyliin kuin #1, hedelmäinen ja vaniljainen tisle. Makeampi. Aivan satavarma bourbontynnyri kaikkien mielestä. Joku lisäsi vettä,joku ei. Vesi ilmeisesti avasi hedelmäisyyttä lisää, itse en sitä kokeillut. Sekä jääväsin itseni arvailusta,koska tiesin mitä lasissa oli. Pienellä johdattelulla taisi tislaamokin osua oikein ja taisipa arvauksissa esiintyä myös pullotekin oikein.  

#3. Ensimmäisenä vivahteena itse löysin nahkaa. Suolaa. Tässä tapauksessa taas sherrytynnyri oli yhtä ilmeinen kuin kahdessa ensimmäisessä bourbon. Joissakin sherryviskeissä esiintyvä pölyisyys tai kevyt tunkkaisuus häivähti jäkimaussa. Itselleni tuo häivähdys on aina plussaa,se erottaa massasta. Korkea alkoholiprosentti tuntuu,ja itse veikkailin olevan jotain 58% tietämissä, astiavahvuinen jokatapauksessa. Ja vankkana arvauksena lähdin viemää tätä saarten suuntaan tuon saarten viskille tyypillisen suolaisuuden vuoksi. Kuten myöhemmin ilmeni,ei voisi paljoa enempää metsään mennä.

#4. Voimakas sherryviski, punaista kirpeää marjaakin. Monipuolinen viski,itselläni jopa Springbank käväisi mielessä,mistä saa aina lisäpisteitä. Taaskin alkoholiprosntiltaan voimakas viski, komeasti yli 50 taisi olla yleisin arvaus. Ei vaikuttanut kuitenkaan niin tutulta että olisin tislaamoa osannut hakea.

#5. Tämä tuntui heti alueellisesti helpolta viskiltä,joten tämä kanssa oli helpompaa hakea tislaamoakin tietysti. Islay-viski ilman muuta, ja makeutta ja sherryä löytyi vahvasti. Lahroaig, Lagavulin, Ardbeg akselilta taitaisi löytyä vastaus. Ensimmäin oma veikkaus oli Lagavulin 12 yo, ja  siitä Friens of classic malts 48% versio. Myöhemmin muutin veikkaukseni jonkin ikääntyneemmän ja astianvahvuisen Lagavulinin suuntaan. ja prosenteiksi 53-54%. Mutta islaynsaarelta ei kukaan mahtanut hairahtua pois arvauksissaan.

Numero 3:n tai 4:n tuoksussa esiintyi muiden arvioiden lisäksi puulakka tai jokin maali tai ohenne, mutta koska en kirjannut ylös kummassa,niin en voi kohdentaa.

Ja alla oikeat vastaukset, pullotetiedosissa voi olla puutteita, mutta korjatkaa tarpeen vaatiessa:

1. AnCnoc 16yo bourbon barrels. 46%

2. Old Pulteney wk499 "Isabella Fortuna" 52%. Nas.

3. St Magdalene 19 yo Rare Malts 1979. 63,80%.

4.Nikka, Single Cask 1989, 60%. Oliko ikämerkintää?

5. Ardbeg Uigeadail, 54,2%. Kuuluisa "kanadanuige" jolle eräs asiantuntuija pudotteli pisteet 97 tässä taannoin.

Pöytäkirjan ulkopuolella saattoi maistaa vielä Ardbeg 17 yo:ta, Balvenien 17 yo Madeira Woodia ja mikähän oli se erinomaisen mainio bourbon,joka myös piipahti pöydässä? Mr Beam muistanee?

Kaikenkaikkiaan hienoja viskejä taas liuta,mukava tilaisuus ja paljon jutustelua viskeistä ja....niin. Viskeistä. Uusia elämyksiä viskeistä, muunmuassa itselleni ensimmäinen japsiviski.

Kiitokset isännälle ja osallistujille.

______________________________________________________________________________

Ize (11.4.2010 10.01.33 last edit 11.4.2010 10.04.12)

Kiitokset minultakin isännälle ja osallistujille, mukava kattaus oli erilaisia viskejä! :)

Omat lyhyet nootit sokkomaistelusta, mitään viskiä en tosissani uskaltanut lähteä arvailemaan. Hyvä niin moni tislaamoista oli uusia minulle.

1. Tuoksu: alkoholinen, mukamas aavistuksen savuinen, kevyt (mahdollisesti unpeated) Caol Ila kävi mulla mielessä tuoksutteluvaiheessa. Alkumaku: makea, hedelmäinen, tuoreen oloinen, kevyt. Jälkimaku: lyhyehkö, hapahko, hedelmäinen. Kuivuneesta lasista erotin selvästi omenan.

2. Tuoksu: rajun alkoholinen, spriimäinen. Alkumaku: jotain ihan muutakuin mitä tuoksu antoi odottaa, vettä lisäämällä voimakas omena jopa päärynäiseen suuntaan maistui. Jälkimaku: lyhyehkä, vahamainen silti kevyt. Kuivuneessa lasissa selkeästi erottui makea päärynä.

3. Oma pullo, tästä joskus enemmän kommenttia. Lyhyesti tämä oli omaan suuhun ns. iso viski. Monenlaista tapahtuu suussa, alussa suolaa joka kääntyi mulla salmiakkiin, nahan löysin Aapelin hoksauttamana. Kuivuneesta lasista erottui melko selkeäs ruoho.

4. Tuoksu: vahva sherry. Alkumaku: nektarimainen sherry, tuhti, kerrassaan muikea viski. Jälkimaku: pitkä ja edelleen nektarimaista sherryviskitiivistettä. Kuivuneessa lasissa rusinaa. Tämä oli oma illan suosikki, makuaisti suosii nykyisin pahasti näitä sherryisiä viskejä.

5. Tuoksu: tiukka savu, turve, (vene)lakka. Alkumaku: smoke all over, vedellä lantrattuna paljastui lampaanvilla ja tärpätti. Olisin ehkä Bowmorea lähtenyt tuossa vaiheessa ehdottamaan lampaanvillan ollessa mieto, Ardbegeistä on yleensä mulla löytynyt paljon voimakkaampana tuo lampaanvilla tärpätti -akseli. Kuivunut lasi oli savuinen mutta mukaan oli tullut myös hedelmää.

______________________________________________________________________________

tmu (11.4.2010 12.12.29)

kiitos kaikille osallistujille, oikein mukavat viskijatinat saatiin aikaan.
omia nuotteja ei tullut paperille asti laitettua, mutta muisteluja alla:

1. an cnoc 16yo. todella kevyt ja puhdas viski. sokeroitua sitruunamehua, kuivaa puuta, ruohoa, kamomillateetä. kevyt mallas, joka varmaan tuhdimpien verrokkien kanssa kärsi turhankin paljon. bladnochia sokkona veikkasin, vaikka kaikki lowlanderit tuli lueteltua enkä jonkun haeskelemaa bruichladdichiakaan varsinaisesti osannut sulkea pois.

2. old pulteney wk499. hapan, hedelmäinen, vihreää omenaa ja päärynää, varsin mukavan pehmeä vahamainen suutuntuma, suolainen loppu. longmorn, pulteney ja clynelish kävi mielessä.

3. st magdalene RM 1979 19yo. selvän sherryinen pienen tuuletuksen jälkeen, jotenkin hapan ja ruohoinen fino, marjainen keskiosa, karpaloa ja puolukkaakin? kovasti tupakkaa ja tuhkaa lopussa. lowlanderiksi ei kyllä millään osannut taivuttaa. mortlach taisi olla virallinen veikkaus. mukava yllätys ja monipuolisuudessaan erinomainen viski, joka varmaan ansaitsisi pidemmänkin tutkiskelun.

4. nikka sendai miyagikyo 6.4.1989-9.7.2007, cask 105419, warehouse 20, 60.0%. kovin tarkkaan ei nyt tullut testattua, mutta aiemmista nuoteista löytyy punaviiniä, savua, mäntysuopaa, grillilihaa, uusia kenkiä, tanniineja, balsamicoa, oreganoa, lapsangia.

5. ardbeg uigeadail 54,2% olikos se nyt L7325? savu ja sherry, tai oikeastaan täyteläinen punaviini, lihaisa ja jotenkin sivistyneen turpeinen. kyllä tästä jotakin hedelmääkin löytyi, oikein mukavan tasapainoinen kokonaisuus. Ensin jotakin nuorta sherryistä lagavulinia hain, mutta prosenttiluku paljasti uigeksi. muistikuvien perusteella hyvin samanlainen kuin L4187 uige, nyt vieressä olleen 09?-version tämä hakkasi pehmeydellään. Ihan 97/100 tämä ei kyllä ole, mutta parhaita islay-viskejä kuitenkin.

______________________________________________________________________________

MrBeam (11.4.2010 14.48.52 last edit 11.4.2010 14.54.10)

Taisin keskittyä niin lujaa arvauksiin, että nootteja jäi mieleen normaliakin vähemmän. Kuten arvata saattaa ei tulos rajusta yrittämisestä huolimatta ollut kuin korkeintaan luokkaa suomalaiset miesten kiekonheiton arvokisoissa 1980- ja 1990-luvuilla.

#1 ja #2 olivat tuoksultaan varsin samankaltaisia kevyen linjan edustajia, mutta maussa #2 yllätti selvästi paksummalla ja intensiivisemmällä hyökkäyksellä. Erottavana tekijänä oli #1:ssä päärynää, #2:ssa omenaa. Molemmista pidin kyllä, enemmän miellytti nyt #2, joka arvauksissani meni Arranin (jospa niiltä löytyisi jotain näinkin hyvää) ja Balvenien (yhtään 15yo single barrelia en ole maistanut, jospa tässä sitä) kautta jonkun sivulauseessa mainitsemaan Pulteneyhyn. Ja tosiaan, kun tuota maistoi Pulteneynä, se alkoi maistua Pulteneyltä. Oikea pullote tuli mainittua vain näytteenantajan aiempiin juttuihin perustuen. #1:n arvasin oikein jo sitä muitten katseilta piilossa laseihin kaataessani. Kyseessä siis 1970-lukulainen doupattu kiekkokaari. Palaan myöhemmin tähän anCnociin. Ihan ensi oton perusteella vielä hieman sulkeutuneen oloinen, mutta yllättävän lähellä nuorempia saman tislaamon tuotoksia.

#3:een ei tahtonut saada alkuun otetta, mutta lasiaika teki hyvää. Tämäkin korkkautui vasta tilaisuudessa. Sherry paljastui tästä viskistä vasta ajan kanssa. Se oli samalla tavalla rajua ja pistävää kuin Talisker 20:ssä. Prosentteja veikkasin 55:n yli, reilusti yli 60% yllättikin. Hienoa, että tällaiseen puolilegendaariseen viskiin sai tutustua laput silmillä.

#4 oli lopulta minunkin suosikkini. Ensi nuuhkaisun jälkeen jumituin heti pitämään tätä jonain Glenfarclasin tynnyrivahvuisena yli 20-vuotiaana. Ihan täysillä upposi skottina minulle tämä hieno viski. Ei käynyt mielessäkään lähteä hakemaan ratkaisua Japanista. Ilman nuotteja: mainio. Izeltä varmistaisin, kun en muistiinpanoja tehnyt, että eikös kuitenkin ollut tämä, josta lakkaa löydettiin. Voin olla väärässä huonomuistisuuttani..

#5:n arvauksen kanssa kävi yhtä köpelösti. Yksi tuoksutus ja aivot naksahti Laphroaig-asentoon jostain syystä. Tuosta arvauksesta pidin kiinni yhtä lujaa kuin muutamat Lagavulinistaan. Savuisuus oli jotenkin (kivi)hiilimäistä. Ja metsään meni. En muista minkä batchin uigen joskus tyhjentelin, mutta paremmat muistot siitä on kuin miltä tämä Jimin suosikki nyt maistui. L09 sekä 17yo pikaisesti kiertävästä lasista maistettuna olivat enemmän makuuni, joka suosii pehmeämpää linjaa.

Kaikki oli eilen hyviä. Pari ekaa oli tietty selvästi eri sarjassa kuin kolme muuta. Sanoisin mieluummin niiden olleen eri lajia (pituushyppy vs. kiekonhietto) kuin että väittäisin jompaa kumpaa porukkaa piirikunnallisiksi ja toista Kalevan kisoiksi. Jostain syystä kaikki viskit kuivuivat tällä kertaa jälkimaultaan nopsaan. Kenties uunilohen syytä? Ja se bourbon oli Four Roses Single Barrel, josta jenkki-osiossa tarkemmin.

______________________________________________________________________________

turtsi (11.4.2010 15.07.55 last edit 12.4.2010 5.59.48)

Kiitokset tosiaan kaikille mukana olleille. Juttua ja villejäkin arvauksia saatiin aikaiseksi. Illan viskit on tuossa aika hyvin jo esitelty ja en niitä enään lähde sen kummemin ruotimaan. Omalta kohdalta sanoisin että viskien ikä ja alkoholiprosentti osui sinne päin. Paitsi st magdalene joka tuli heitettyä pelkästään +50%. Muuten arvailut meni metsään niin alueeltaan kuin tislaamoltaan.
Mielenkiinnon herätti tuo Nikka paksulla ja pehmeällä sherryisyydellään. Vähän jäi harmittaan kun tuohon st magdalenee en lisännyt vettä kuin viimeiseen tippaan, jonka tämä olisi tarvinnut jo melkein heti auetakseen.
Itse laitoin tuon L7325 uigen maistoon ihan sen takia, että kuuluuko riemunkiljahduksia maistelun aikana, kun viskistä ei ole ennakko odotuksia. Ei kiljahduksia kuulunut ja lopussa rinnalle nostettu L9127 uige sai parilta jopa paremman arvosanan kuin tämä Murrayn suosikki. Eli niitä makuasioita taas…

edit: Lisätäänpä setistä kuva...

______________________________________________________________________________

Ize (11.4.2010 18.26.44 last edit 12.4.2010 7.25.50)

quote[1629193E3A365B0 (link)]:

... #4 oli lopulta minunkin suosikkini. Ensi nuuhkaisun jälkeen jumituin heti pitämään tätä jonain Glenfarclasin tynnyrivahvuisena yli 20-vuotiaana. Ihan täysillä upposi skottina minulle tämä hieno viski. Ei käynyt mielessäkään lähteä hakemaan ratkaisua Japanista. Ilman nuotteja: mainio. Izeltä varmistaisin, kun en muistiinpanoja tehnyt, että eikös kuitenkin ollut tämä, josta lakkaa löydettiin. Voin olla väärässä huonomuistisuuttani.. ... Ja se bourbon oli Four Roses Single Barrel, josta jenkki-osiossa tarkemmin.

______________________________________________________________________________

MrBeam (21.4.2010 16.37.16)

anCnoc 16 sittemmin kotioloissa ja kyllä tuntuu parantuneen. Hieman harmittaa, kun sitä köörille maistatin vastakorkattuna. Tuoksun päärynä oli eilen selvästi vähäisempää ja omena hallitsi. Muutenkin yleisvaikutelma oli lähes pelkästään hedelmäinen ja sekaan voisi tarjota vielä persikkaa ja jopa mangoa. Hieman kukkaista mallasta joukossa myös. Puhdas, hyvin puhdas. Maku alkoi tällä kertaa erityisen raikkaalla alkuhyökkäyksellä ja alkoi sitten aika nopeasti saada viljaisempia sävyjä muuttuen lopulta hyvällä tavalla puiseksi. Turvettakin olin havaitsevinani aivan hitusen? Jälkimaku oli mallasta ja nopeasti kuivuvaa puuta. Varsin pitkän ajan päästä nielaisun jälkeen nousi muutamaankiin kertaan suuhun kevyt haiku maitosuklaasta, jonka voisi melkein yhtä lailla tulkita kaakaoksi. Kaiken kaikkiaan eilisiltana erinomaisen monipuolinen ja etenkin eri vaiheissa erilainen tapaus. Tällä hetkellä tämä edustaa minulle parasta anCnocia.

______________________________________________________________________________

Ize (22.4.2010 7.39.10 last edit 22.4.2010 7.43.13)

quote[023D0D2A2E224F0 (link)]:

aTurvettakin olin havaitsevinani aivan hitusen?

______________________________________________________________________________

smoke on the water (22.4.2010 8.11.30)

quote[497A65000 (link)]:

UDRM:n pullojen korkit ovat mustia.

______________________________________________________________________________

I.R. (22.4.2010 8.20.56)

quote[2D3331353B013130012A363B01293F2A3B2C5E0 (link)]:

quote[497A65000 (link)]: UDRM:n pullojen korkit ovat mustia. Oletko ihan varma? Näin ulkomuistista muistelisin ainakin osassa avaamistani olleen ruskeat.

______________________________________________________________________________

Ize (22.4.2010 9.07.22 last edit 22.4.2010 9.12.26)

Olen tehnyt tyhmän oletuksen. Ne harvat rare maltsit jotka kohdalle ovat sattuneet, kuten tuo rikkomani St. Magdalene, korkit ovat olleet mustia. I stand corrected.

______________________________________________________________________________

POP (22.4.2010 9.12.13)

quote[2A1906630 (link)]:

Olen tehnyt tyhmän oletuksen. Ne harvat rare maltsit jotka kohdalle ovat sattuneet, kuten tuo rikkomani St. Magdalene, ovat olleet mustia. I stand corrected.

______________________________________________________________________________

Ize (22.4.2010 9.24.48)

Heh, toivottavasti ei ollut feikkikorkki, sen verran hartaasti melkein kymmenen vuotta olen tuota pulloa säilytellyt. :)
Tosin pulloa korkatessa ketutti niin paljon, että todistusaineisto tuli roskiin pistettyä samantein, mutta muistikuva on kyllä mustasta korkista.

______________________________________________________________________________

turtsi (22.4.2010 17.56.53)

Taisi käydä niin että Ize näki mustaa kun korkki mureni avatessa. Lassila & Tikanoja on todistusaineet jo vienyt, mutta muistelen että roskakorissa oli illan jälkeen puunvärisen korkin jämät...

______________________________________________________________________________

Marko76 (22.4.2010 19.09.40)

RM Convalmoren korkki on myös puunvärinen.

______________________________________________________________________________

Ize (23.4.2010 6.35.20 last edit 23.4.2010 6.35.30)

quote[6D6C6B6D6A70190 (link)]:

Taisi käydä niin että Ize näki mustaa kun korkki mureni avatessa. Lassila & Tikanoja on todistusaineet jo vienyt, mutta muistelen että roskakorissa oli illan jälkeen puunvärisen korkin jämät...

______________________________________________________________________________

MrBeam (26.4.2010 17.22.58 last edit 26.4.2010 17.23.40)

Old Pulteney wk499 Isabella Fortuna eilen kotimaistossa. Tuoksussa oli omenaa höystettynä jollain tinnerimäisellä, joka kertonee nuortenkin tynnyreitten mukanaolosta vattauksessa tässä NAS-viskissä. Öljymäisen pehmeä suutuntuma oli myös omenainen ja maultaan tuoksua enemmän muita maistamiani Pulteney-pullotteita muistuttava. Jälkimaku varsinkin tuntui tislaamolle tyypilliseltä suolaisessa, jopa hieman pippurisessa maltaisuudessaan. Lasiaika loihti kautta linjan esiin viekoittelevaa, laimeaa toffeeta. Vielä pidemmän ajan päästä tämä alkoi kuivumaan suussa ja varsinkin jälkimaussa jopa epämiellyttävästi raa'an banaanin ja voikukan varren pistävyyden kera. Eli jotensakin aika heikensi alkuun kelpo viskiä ainakin eilen minun lasissani.

______________________________________________________________________________

MrBeam (3.10.2010 15.13.45)

Izelle kiitos, kun tämän pääsin vielä hyvin avautuneena maistamaan kotioloissa: St Magdalene 19 yo Rare Malts 1979, 63,80%.  Viski oli kautta linjan makeudeltaan keskitasoa. Tuoksu poislukien minun oli erittäin vaikea löytää tästä mitään yksittäisiä komponentteja mihin tarttua. Alkoholia oli makuuni hieman liikaa, enkä onnistunut vedellä jatkamallakaan parantamaan hyväksi. Kahtena iltana sämpläsin ja lopputulemana tuomio keskitason viskiksi papereissani. Ehkä hapettuminen ei tälle ollut hyväksi?

Nenä: sherryä hedelmäisesti (aprikoosi) ja tunkkaisesti, eukalyptusta, alkoholia alkuvaiheessa positiivisesti, mutta ajan kanssa turhan hallitsevasti. Allekirjoitan edelleen lievän yhtäläisyyden Talisker 20yo sherry-versioon. Selvästi paras osa ja jatkuessaan suussa tällä mallilla olisin tykännyt huomattavasti enemmän.

Kieli: toffeinen alku, polttaa chilinä/pippurina ja sitten värittömästi alkoholina.

Kurkku/jälkikieli: pippurinen alku, pitkä, kuivaa aavistuksen. Pitkän ajan päästä suuhun nousi tympeä likainen turve tai kellari.

______________________________________________________________________________