Whisky Herbst (Berliini)

______________________________________________________________________________

Tulipa käytyä viime viikonloppuna tällaisessa tapahtumassa Peren kanssa:

http://www.whisky-herbst.de

Käytännössä kyseessä on muutaman paikallisen viskikaupan järjestämä aika rento viskitapahtuma, jossa oli joku kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa - kauppoja, maahantuojia ja tislaamojen edustajia. Sijainti hieman syrjäisellä Berliinin teollisuusalueella eli kävijät (muutamia tuhansia kahden päivän aikana) olivat tositoimella liikkeellä.

Saksassa on ostovoimaa eli tapahtumaan oli saatu runsaasti laadukkaita juomia ja MasterClasseja. Me osallistuimme Glenfarclasin maisteluun, jossa oli vaatimattomasti tarjolla 68/73/76/80/94 vuosilta single caskit (IB)..

Tämän maistelun lisäksi parasta antia oli hollantilainen viskihörhö, joka vuodesta toiseen raahaa tiskilleen varmaan toista sataa pölyistä pulloa, joita harvemmin tulee kaupoissa vastaan. Kaveri on todellinen enthusiasti ja muutaman sanan vaihdettuamme hän kaatoi laseihin 1937 Strathislaa - "You have to try this before anything else" :D

Sillä tiskillä tulikin sitten notkuttua ja erilaista 50-/60-/70-luvun kamaa valui kurkusta sujuvasti alas. Tyypillinen hinta oli 10-20€ / 2cl, joskin kaveri myöskin tarjoili siinä välissä ahkeasti. Tuon aikakauden Springerit, Begit ja Bowmoret ovat toki loistavia, mutta paljon muutakin kivaa löytyi :)

Katsellaan, jos jaksaisi (tai Pere jaksaa) kirjoitella vielä lisää, mutta tässä yksi surkea kännykkäkuva osasta valikoimaa..

http://vode.iki.fi/Herbst.jpg


Tämän kokemuksen perusteella pitää käydä Saksassa toistekin (Limburg voisi olla kova kokemus)..

..vode

______________________________________________________________________________

pere (8.9.2014 19.45.55 last edit 8.9.2014 19.46.09)

Ihan leppoisasti meni tosiaan Whisky Herbst tänäkin vuonna. Lompakko tosin voi olla asiasta toista mieltä :)

Koitan ehtiä laittamaan tänne pari kuvaa ja pienen raportin lähitulevaisuudessa, mutta heti pitää mainita, että Glenfarclas-tastingissa oli siis tislaamon kaverien (esittelijän mukaan valinnan oli tehnyt George Grant, mutta ehkä se oli kuitenkin oikeasti joku kellarimestari?) valitsemat 5 cask samplea: 1994 butt, 1980 hhd (bourbon(?)), 1976 butt, 1973 hhd (sherry(?)) ja 1968 hdd (sherry(?)).

Laitetaan tähän nyt vaikka ensin teaseriksi kuva mielestäni tapahtuman parhaasta viskistä. Tätä piti maistaa kahden päivän aikana lopulta 4 kertaa ja edelleen se oli hyvää :)

______________________________________________________________________________

Vode (9.9.2014 17.41.27)

Kiitoksia, Pere, korjauksesta - saksan kielen taitoni (ein bier, bitte) ei ihan riittänyt seuraamaan tarinaa, mutta glenkkuja join ihan sujuvasti saksaksikin :)

Hauska setti oli valittu. -94 oli aika perinteinen sherryjyrä, jossa hedelmät eivät olleet vielä kypsyneet. -80 oli harvinaisemmin maistettua alastonta glenkkua ja näytti, että itse tisle on kohdallaan - ei tarvitse oikaista huonoa tislettä vahvalla sherryllä (kuten vaikka Macallanin kohdalla vähän tuntuu olevan). -76 ei ollut oikein bourbon eikä sherrykypsytetty - siitä ei kai edes tiedetty kaikkea historiaa? Herkullinen, merellisen raikas maku. -73 oli sitten klassista vanhaa Glenkkua ja -68 samoin, joskin liimalla höystettynä eli hieman pilasi oman makunautintoni. Loistava kattaus!

Itse festarit olivat siis ulkotiloissa, joten täydelliseen hifistelyyn ei päästy, mutta saattoipa sitten ottaa tapahtuman rennosti, kun kelikin helli. Parasta antia olivat ehdottomasti viskikauppojen ja indie-pullottajien tiskit. Se hollantilainen hemmo oli tietysti omaa luokkaansa, mutta tapahtuman järjestäjillä oli myös hyvät tiskit harvinaisempaa kamaa ja esim. vahvasti sherryinen Tomatin "Uncollectable" sarjasta teki vahvan vaikutuksen. Tomatin ei ole arvostettu tislaamo, mutta 20+ vuotiaat vahvasti sherryiset ovat yllättäneet erittäin positiivisesti.

Parasta tuolla oli hintataso eli esim. ko. tomatin oli 8€ / 2cl, joten niitä saattoi maistella aika vapaasti. Perusviskit ja nuoret Indiet olivat sitten 2-4€ / 2cl, mutta eipä sitä niiden takia kannattanut paikan päälle matkustaa. Oli siellä toki virallisilta maahantuojilta törkyhintaisempaakin, esim. näitä hiljattain julkaistuja Taliskereita ja Lagavulineita (37yo muistaakseni) johonkin 45€/1cl hintaan - ei paljoa kiinnostanut, kun hollantilainen tarjosi jotain 60-luvun pullotusta kolmasosa hintaan tosta (tai maistiaiset ilmaiseksi) ;D

Monista teltoista sai myöskin ostaa pulloja mukaansa, joskaan ei tietenkään monia harvinaisuuksia.

Kaiken kaikkiaan rento festari. Saksan liberaalit alkoholilait mahdollistivat sen, että näytteilleasettajat saattoivat tuoda sinne avattuja pölyisiä pullojaan ja myydä niitä ilman välikäsiä. Viereen mahtuivat sitten viralliset maahantuojat ja Indie-pullottajat eli jokaiselle jotain.

..vode

______________________________________________________________________________

eläväpullo (10.9.2014 6.57.56)

Tää näyttää kyllä aivan huikealta, kiitos rapsasta! Onko noi kuvien tarrat hintoja /2 cl?

______________________________________________________________________________

Vode (10.9.2014 7.59.40)

quote[555958574452360 (link)]:

Tää näyttää kyllä aivan huikealta, kiitos rapsasta! Onko noi kuvien tarrat hintoja /2 cl?

______________________________________________________________________________

Mallasmaksa (10.9.2014 8.13.06)

Epäilemättä hieno tapahtuma.

______________________________________________________________________________

pere (10.9.2014 21.04.14 last edit 10.9.2014 21.19.12)

Ensimmäisen päivän kattaus ja pari maisemakuvaa:

Strathisla 1937, 70 proof, 26 2/3 fl. OZs. - pehmeä, suun täyttävä, yllättävän täyteläinen, hieno vanha viski, mutta eihän tämä toki rinnakkain muutamalla seuraavista pärjää mitenkään


Glen grant 33yo, 40%, 75cl - pehmeä, miellyttävä mallas, hieman hedelmää

Mortlach 39yo, 86 proof - raikasta mäntymetsää, hyvin pehmeä tapaus tämäkin, onneksi myyjä tarjosi tämän (kuten edellisetkin), ennen seuraavaksi maistettua Springbankiä.


Springbank 1969/1997 (Dun Eideann), 51,6%, butt no. 2381, bottle 543/590 - voimakas, tammea, mausteita, hieman hedelmää, vedellä nahkasohvaa ja tupakkaa, makeutta, sherryä

Spingbank 21yo , 46%, 75cl - aika mieto tuoksu, raikas maku, mallasta, aavistus savua, hedelmäinen, hieman pippuria, suolaa, puhdas, meinasi aluksi jäädä -69:n jalkoihin, mutta pidempään rinnakkain maisteltuna selvästi enemmän sitä "aitoa" Springbankkiä


Tomatin 25yo, 43%, North American oak cask - punaisia marjoja, miellyttävän monipuolinen, hieman hapan, mutta muuten yllättävän hyvä viski

Glenglassaugh 27yo, 56,8%, dec 1978/sep 2006, sherry hogshead, 211 bottles, Artist Edition, Whiskyfair - keksiä, vaniljaa, makea, aika voimakas

Inchgower 36yo, 50,4% (TWF), 1974/2010, sherry wood, 180 bottles - monipuolisen hedelmäinen, hieman raikkautta, sherry (re-re...-fill) tuo vain raikasta hedelmää, mutta ei makeutta, aavistuksen mausteita

Glencadam 21yo, 46%, jan 1966/nov 1987, (CA) dumpy – upea vanhan liiton bourbon cask, raikas, hedelmäinen, hieman vahaa

Aberlour-Glenlivet 15yo, 80 proof / 45,7 GL, dec 1963/dec 1978 (CA) dumpy - selvästi kuivempi kuin 8yo -65, perinteistä Aberlourin toffeeta


Aberlour 8yo, 1965, Grad 50, - mausteinen, makeahko, maistuu selvästi ikäistään vanhemmalta, liekö sitten OBE vai mikä vaikuttanut


Inchgower 1967/1988, 46%, The Costumes, butt 788, bottle 540/556 - raikas sherry, miellyttävä, hyvin balanssissa, upea vanhan liiton sherryviski, hieman raikasta hedelmää, mausteinen, lopulta jopa aavistus puuta

Glendronach 21yo, 55,5%, 3.7.1992/1.2014, Oloroso Sherry Butt 394, bottle 469/570, for NBA Ginza - appelsiiniä, hyvin voimakas, puuta, sherryn mausteita, Inchgoweriin verrattuna aivan eri maailmasta, mittarit tapissa, tuote

Writer’s Tears Cask Strength 53%, 2014, 1980 bottles - raikas, vihreä, ei pellavansiementä, ei makea, mutta hedelmäinen, positiivisesti erilainen irkku

Writer’s Tears 40% - enemmän irkku, pellavansiementä, mutta ei kuitenkaan makeaa aprikoosia

Karuizawa 1981/2014, 55,8%, cask 162, for LMDW - hieman savua, hyvä tasapaino, mausteinen

Karuizawa dec 1969/aug 2012, 61,3%, 400l ex-bourbon cask # 8183 (number ONE drinks company) - voimakas, vähän tukossa ilman vettä, mausteista makeutta, sherryä, monipuolinen, jopa aavistuksen palanut, ei kuitenkaan mitenkään hintaeronsa (yli 2x kalliimpi) verran parempi, kuin -81 Karuizawa

Bowmore 25yo, 43%, 90s, 75cl jenkkipullo - aavistus parfyymiä, mutta ei vielä liikaa, ihan miellyttävän hedelmäinen ja pehmeä

Bowmore 14yo, 57,7%, dist. 1971 - voimakas, sherryn vaikutus yllättävän kova, miellyttävä, monipuolinen, savua, jopa jodia, mausteinen, tanniinia, upea


Ardbeg 15yo, 1973/1988, 53,4% - savusauna, pehmeä, hieman kevyt, mutta lopulta kuitenkin suuntäyttävä

Tomatin 28yo, 55,3%, The Uncollectable - oikein mukava sherry, miellyttävä, ei taatustin monipuolisin, mutta parhaita, ellei jopa paras maistamani Tomatin

Fettercairn 24yo, 51,1%, 1990, bourbon cask, 118 bottles, The Ocean Liners (JWWW) - tuoksussa ensin appelsiinia, maku parempi, raikas, aika hyvä, ehkä vähän puuta


Aberlour 26yo, 52,9%, may 1988/aug 2014, bourbon cask, 240 bottles, Old Train Line (JWWW)- tuoksussa hieman piparkakkua, makeutta, maku hyvä ja raikas, hieno bourbon cask


Linkwood 25yo, 54,7%, 1985/2012, hhd #4541, 139 bottles, Artist #2, (LMDW)  - makean hedelmäinen, jopa nallekarkkia, kuitenkin raikkaahko, aika hyvä


Fettercairn - Aberlour - Linkwood -kolmikosta päädyin lopulta ostamaan Aberlourin (175e), vaikka Fettercairn olisi lähtenyt 130e:lla. Linkwood (180e) pitää ehkä vielä käydä hakemassa myöskin kaappiin.

Laphroaig Cairdeas 2014, 51,4% - miellyttävän pehmeä savu, ei palanutta sammalta, ihan kiva

Glendronach 16yo, 48%, Platinum, 2014 - makeaa PX sherryä, ei kovin monipuolinen, aika pitkälti moderni karkkiviski

Glencadam 12yo, 40%, 1974, CC (GM) - pehmeä, hieman pölyinen bourbonviski, hedelmäinen, vahaa

Cragganmore 15yo, 40%, 1972, CC (GM) - hieno hedelmäinen bourbonviski, raikas, tätä lisää


Näiden jälkeen olikin hyvä suunnata muutamalle pale alelle kaupungin toiselle puolelle Vagabungiin ja kerrankin kunnolla tulisen kebabin kautta kotiin nukkumaan jo reilusti ennen puolta yötä ja valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

______________________________________________________________________________

eläväpullo (11.9.2014 7.37.02)

W-u-n-d-e-r-b-a-r!

______________________________________________________________________________

pere (16.9.2014 20.22.50 last edit 16.9.2014 20.28.20)

Toisena päivänä piti ensin hoitaa vähän perheasioita, joten pääsin paikalle vasta kolmen jälkeen. Vode oli sillä välin etsinyt täytettä matkalaukkuun ja kahlannut läpi erinäisiä (nuorempia) uudemman tuotannon viskejä. Ei löytynyt. Aika lailla jokainen maistettu viskikin taisi päätyä varsin nopeasti viemäriin.

Mutta sitten itse asiaan:

Springbank 16yo 54,8% (The Bottlers), apr 1993 / may 2009, bourbon oak hhd #218 - miellyttävän hedelmäinen, raikas bourbon cask, suolaa, merellinen, ilman vettä aluksi vähän tiukka


Glencadam 36yo 54,6%, 6.4.1978 / may 2014, sherry cask #2333, bottle 435/498 - lihaisa sherryn tuoksu, vähän kevyt, pehmeä, ei tanniinisen kuiva, maku tuoksua vähän makeampi, hyvin sivistynyt, helppo, hieman mallasta ja jopa raikkaahkoa hedelmäisyyttä, ihan mukava viski

Pohjustukseksi ja vertailukappaleeksi seuraavaksi alkaneeseen tastingiin piti ottaa:

Probably Speyside’s Finest 40yo 50% (DL) OMC, oct 1965 / apr 2006, sherry butt #2596, 539 bottles - tuoksultaan perinteinen IB Glenfarclas, raikas havumetsä, kuiva sherry, tumma puu, maku raikkaahko, hedelmää, tummaa sokeria, ei kuivaa puuta tai tanniinia, hyvin tyypillinen IB farclas, miellyttävän pehmeä

Ja sitten oli vuorossa itse Glenfarclas cask sample –tasting:

Glenfarclas 23.3.1994, butt #1574, 326,7l – tuoksu todella makea, banaania, hedelmää, jopa hieman vaniljaa, maku kuivempi, mausteista hedelmää, tanniini kuivaa vähän jälkimaussa, mutta pysyy kuitenkin raikkaan hedelmäisenä

Glenfarclas 1.4.1980, (bourbon) hhd #3180, 188,7l – tuoksu on edellisten jälkeen ensin aika kevyt, raikkaan hedelmäinen, maku raikkaahkon hedelmäinen, aika pehmeä, tammen mausteisuutta, hieman mallasta, hyvin puhdas ja oikeasti yllättävän hyvä viski. Glenfarclas ei selvästikään tarvitse aina sherryä kaverikseen.

Glenfarclas 22.4.1976, butt #3105, 315,5l – tuoksu aika raikas, mausteista hedelmää, jopa aavistus merellisyyttä, paikoin joku outo komponentti johon ei oikein pääse kiinni, ehkä jotain lääkemäisyyttä, maku hedelmäisen mausteinen, aika raikas, hieman mentholia, oikeastaan aika hyvä tasapaino makeuden ja kuivuuden välillä

Glenfarclas 11.12.1973, (sherry) hhd #4795, 159,8l – tuoksu on aika voimakas, tummaa puuta, vahaa nahkaa, hieman lihaisa, jopa rikkiä, makukin on varsin voimakas ja suuntäyttävä, hedelmäistä mausteisuutta, hieman puutakin, menee paikoin turhankin kuivaksi ja kitkeräksi, mutta jopa tapauksessa upea vanha sherryviski

Glenfarclas 11.2.1968, (sherry) hhd #5239, 160,1l – tuoksussa liimaa, mentholia, oikeastaan aika raikas, mausteista kuivattua hedelmää, maku mausteinen, hieman raikasta hedelmäisyyttä, kuivuu hieman puisemmaksi. Itse pidin tästä enemmän kuin -73:sta, jossa rikin häivähdys häiritsi minua.
Tässä taas taisi olla Vodelle liikaa liimaa, mutta japsiviskien ystävälle se ei ollut mikään ongelma.

Kokonaisuudessaan hieno setti, jossa ei ollut yhtään huonoa viskiä. Kaikki setin viskit myös erosivat selvästi toisistaan. -94 oli -76-73-68 –kolmikon jälkeen maistettuna todella makea ja edusti selvästi “uudempaa” sherrytyyliä. -80 oli puhtaana bourbon caskinä mielenkiintoinen kokemus. -76 oli yllättävän raikas ja jopa merellinen. -73 ehkä eniten perinteinen iäkäs Glenfarclas ja -68 erosi siitä vielä selvästi liimamaisen raikkautensa kanssa.

Vertailuksi otettu IB -65 taas ei ollut lainkaan samanlainen minkään näistä kanssa. Sen sijaan se muistutti hyvin paljon niitä IB “Glenfarclaseja” joita on tullut maisteltua erinäisiä määriä. Olen tullut samaan tulokseen usein ennenkin: iäkkäät IB sherry Speysiderit eivät ehkä kuitenkaan ole Glenfarclasta, vaikka niin usein annetaankin ymmärtää ja vanhaa viskiä kyllä tislaamolla on varastossa vaikka kuinka. Tai sitten Glenfarclas itse pullottaa vain sellaisia single caskejä ja tekee vattauksia, jotka tarkoituksella eroavat huomattavasti siitä oppimastani IB farclas -tyylistä.

Minulla oli tastingissa vertailun vuoksi luonnollisesti mukana myös yksi oma pullo:

Glenfarclas 34yo 43,7% (CA) 1973 / sep 2007, bourbon hhd, 198 bottles – tuoksussa hieman hedelmää, tammen mausteisuutta, hieman makeutta, ei lainkaan niin puhdas kuin -80, maku jatkaa samalla linjalla ollen hieman hedelmäinen, mutta kuitenkin selkeimmin tammen mausteinen, eikä mitenkään raikas toisin kuin -80

Tastingin jälkeen palattiin taas ruokailun ja pienen jaloittelun jälkeen jatkamaan “hollantilaisen” tiskille:

Lagavulin 12yo 43% 75cl G.B. Carpano – Torino - hyvin pehmeä, savusauna, koivuvasta, hieman mineraalinen savu, hieno viski


Clynelish 17yo 55,6% (The Whisky Warehouse No.8), 8.7.1996/14.1.2014, bourbon hhd #8807, 291 bottles - vihreä omena, paljon vahaa, aika tiukan pippurinen

Glendronach 18yo 43% dist. 1973, bottle #2490 - aavistus savua, raikkaahkon mausteinen, hapanta hedelmää, maltaista, mutta hedelmäisen raikasta makeutta, miellyttävän pehmeä

Ben Nevis 47yo 45,9% may 1966 / nov 2013, sherry cask #3640, for Alambic Classique - makeahko lakattu puu, miellyttävän pehmeä, monipuolinen, tummaa sokeria, makeaa mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä


Mortlach 21yo 57,5% (SY) 1.9.1975/23.9.1996, cask #6253, bottle 95/260 - hedelmäinen ja raikas refill sherry(?), makeutta

Glenfarclas 23.12.1980/15.4.2002 53%, Dark Oloroso Sherry Cask, 574 bottles - makeahkoa mausteisuutta, yllättävän voimakas, mutta pehmeä, ei juuri puuta, aika hyvä tasapaino, tummaa sokeria, hyvin miellyttävä, loppua kohden jopa aika makea

Caperdonich 1972/2008 57,0% (GM) Reserve, cask #1975, 430 bottles - hieno vanha sherry, ei makea, hyvin selkeä, hedelmää

Tämän jälkeen alkoikin olla vähitellen sellainen fiilis, varsinkin kun katsoi lompakkoon, että suurin osa ehdottomasti mielenkiintoisimmista tarjolla olleista viskeistä oli maisteltu. Tokihan sinne hollantilaiselle, Samarolille, JWWW:lle, Wernerin omalle tiskille ym. jäi vielä varmaankin sata viskiä, joita olisi voinut maistaa, mutta... Pienen pohdinnan jälkeen todettiin parhaaksi suunnata vielä parin Inchgower -67:n jälkeen kebabille ja kotiin maistelemaan vaaleita tsekkiläisiä oluita.

______________________________________________________________________________