-
Turpeinen kivenhakkaaja
Ardmore 13 y.o., Bottled for Viskiryhmä Turku, Refill Sherry Puncheon, Cask no. #120000010, dist. 24.4.2012, bott. 2.6.2025, 240 bottles, 59.7%
Suomalainen viskikulttuuri on siitä hieno ilmiö, että täältä löytyy upeita puuhamiehiä, jotka puskevat härän lailla eteenpäin vaikka valtiovalta jaksaa laittaa kapuloita rattaisiin. ”Tynnyrillinen viskiä harrastajille – no mikäs siinä”. Ja useampana vuonna peräjälkeen. ”Kuka sen sitten muka hoitaa, maksaa, jakelee ja hoitaa tullit – en minä ainakaan!”. No ei hätää! Turun primus motor hoitaa!
Ja niin hoiti taas kerran. Viskiryhmä Turun Mika Lindström on mies ja voima jo vuosittaiseksi ilmiöksi nousseen Viskiryhmä Turku -nimisen Facebook-yhteisön vuosittaisen yksityispullotteen takana. Vuonna 2025 pulloon päätyi haastava Ardmore:
Tuoksun aloittaa savuinen viljaisuus. Kuin kaurahiutaleita, jotka ovat saaneet osakseen vieressä kyteneen heinäpaalin savua. Aavistus sitruunankuorta. Kalkkia, mineraalisuutta. Kuin hankaisi kahta rannalla maannutta kiveä yhteen. Taustalla häilyy valkoisten rypäleiden kuoria ja anteeksipyytävää makeutta. Kuin sherry yrittäisi vähän nostaa nokkaansa ja pyytäisi sitten anteeksi, että tuli häiritsemään.
Vesitilkka nostaa hetkeksi esiin vehreyttä – tuoretta ruohoa ja vastapuristettua oliiviöljyä. Mutta ennen kaikkea mallasta. Kuivaa savuista mallasta.
Maku alkaa kuivana, mutta mukana on aavistus hedelmiä. Kuivattuja sellaisia. Hyvällä tapaa hapan twisti. Muuttuu nopeasti kuivan puhtaaseen savuisuuteen. Vesitilkka nostaa savua ja kuivuutta entisestään esiin. Todella mineraalinen – kiviä suussa! Jälkimaussa mallas nostaa päätään. Kuiva, savuinen ohramallas.
Haastava. Ei todellakaan helppo. Mutta nämä onkin pullotettu meille harrastajille. En laittaisi tätä lasiin ensikertalaiselle, enkä toiskertaisellekaan. Vaatii aikaa ja ajatusta. Ja se jos mikä on itselleni hyvän viskin merkki…
Nämä Turun pullotteet ovat hieno esimerkki siitä mitä saadaan aikaiseksi kun pieni ja isompikin ryhmä yhdistää haaveensa ja toteuttaa sen. Ei se ole niin vaikeaa jos sen osaa!
-
Makeaa mustapippuria
Lagavulin 12 y.o., Diageo Special Releases 2019, 56.5%
Diageo. Sana, joka on nykyään melkeinpä kirosana viskiharrastajien keskuudessa, mutta silti yhtiö joka omistaa ja valmistaa melkein 40 prosenttia kaikesta maailmalla liikkuvasta skottiviskistä. Olkoonkin se sitten sekoiteviskiä tai single malttia.
Diageo on kuitenkin jo pitkään puskenut vuosittain myyntiin erikoiseriä omien tislaamoidensa tuotteita. Special Release -nimellä kulkevat pullotteet niittivät aikanaan mainetta versioina, joita ei saanut ihan mistä vaan. Osa oli herkkuja, osa sanalla sanoen kuraa. Homma lähti lapasesta viimeistään vuonna 2020, kun kahdeksanvuotiaista pullotteista alettiin pyytämään kolmenumeroisia summia.
Omaksi onnekseni ehdin rulettiin mukaan ennen kuin hinnat tyystin karkasivat ja mukaan sattui nyt maistettu Lagavulinin 12-vuotias. No miltä se sitten maistui:
Makean sokerisen turpeinen tuoksu tunkee nenään. Tomusokeria, johon on puristettu sitruunanmehua. Kalkkia. Suolaisia rannalla pyörineitä kiviä. Mutta ennen kaikkea todella, todella makeaa turpeisuutta, johon sekoittuu lakritsin makeutta. Ja yht’äkkiä kaiken sitoo yhteen vaniljatankojen päällystämä vasullinen mestämansikoita!
Maku… turpeessa pyöriteltyjä lakritsipaloja. Mustapippuria, suolaa. Maakellaria. Karboolitervaa. Todella suorasukainen ja anteeksipyytämätön. Savustettua ja nuotiossa pyöriteltyä sitruunaa. Tämä antaa turpaan ja huolella – mutta silti lempeän makeasti.
Upea lopetus. Makean savuista mallasta, sitruunakuorta, lakritsaa, turvetta. Voi kun kaikki Lagavulinit olisivat edes lähellä tällaista. Rehellisiä, raa’alla tavalla makean turpeisia. Peittelemättömiä.
—
Ai että. Kävimme aikanaan Ateenassa lomalla ja löysin sieltä eräästä pikkuliikkeestä vuonna 2005 pullotetun 12-vuotiaan Lagavulinin. Se jos mikä oli vielä tätäkin hienompi viski. Lähellä ollaan tämänkin kanssa, mutta se ratapölkkyterva joka siitä nousi nenään jo ensinuuhkaisulla on jotain, jota en ikinä unohda.
