• SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitious Combination
    Maisteltua

    Piparminttuinen uusintaotto

    SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitous Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%

    Viski on elävä tuote. Avatussa pullossa viski säilyy oikein säilytettynä vuosia, kunhan pullo on oikeissa olosuhteissa. Mielellään n. 20°C lämpötilassa (väillä hieman hankala toteuttaa kerrostaloasunnossa) – mutta pääasia, että lämpötila on tasainen. Viski pitäisi myös suojata auringonvalolta ja keinovalolta ja ennen kaikkea se pitää säilyttää pystyasennossa ilman, että pulloa käännellään tai ravistellaan.

    Viski silti muuttuu kun pullo avataan. Se saa happea, joskin hyvin rajatussa määrin. Täydessä viskipullossa pinta-alaa, jonka kanssa happi pääsee reagoimaan on vähemmän ja viski säilyykin avaamattomassa pullossa käytännössä rajattomasti, kunhan korkki on kunnossa ja tiivis.

    Kun pullo on avattu, niin hapella on enemmän pinta-alaa alkaa leikkimään omaa leikkiään viskin kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole omien havaintojeni mukaan yleensä huono juttu – jopa päinvastoin. Moni avaamani viski on parantanut juoksuaan, kunhan se on saanut hetken hengittää pullossa.

    Scotch Malt Whisky Societyn pullotteet ovat tästä oivallinen esimerkki. Ne ovat tynnyrivahvoina yleensä heti pullon aukaisemisen jälkeen hieman sulkeutuneen oloisia ja omin termein jopa hieman ”tukossa”. Niistä saattaa olla hankala saada irti kaikkia nyansseja ja ne vaativat ensimaistolla rutkasti hapettumisaikaa lasissa ja myös reilun vesitilkkasen, jotta niiden maut alkavat avautumaan.

    Kokemukseni mukaan ne kuitenkin heräävät aivan eri tavalla eroon, kun pullosta on tyhjennetty pois ns. ”paha kaula”. Alkuun sulkeutuneesta viskistä saattaa kuoriutua aivan uusia tuoksuja ja makuja, kunhan pulloa on hieman vajuutettu ja se on saanut nauttia kaapissa suljettuna pienestä happilisästä.

    Se oli ideana tässäkin uusintamaistossa. Onko tämä kyseinen viski muuttunut avatussa pullossa happea saatuaan. Onko muutos pahaan vai hyvään, vai onko se samainen viski edelleen hyvää, mutta vain muuttanut ajan saatossa profiiliaan?

    Otetaan siis selvää:

    Tuoksussa alkuun hedelmää. Runsaan maltainen. Paahteista tammisuutta. Pippurisuutta, johon sekoittuu sitruunankuoren estereitä – sitruunapippuria? Mutta myös vaniljatankoa ja punaherukkahilloa. Sellaista mukavaa happaman ja makean leikkiä. Vesilisä nostaa esiin raikkautta.

    Paahteinen maltaisuus ja tammi aloittavat maun. Pähkinöitä. Hedelmäisyys on taka-alalla. Hapahkoa appelsiinia, mutta myös piparminttuista raikkautta, joka hyppää tosissaan esiin vesitilkan kanssa. Kuin olisi mussuttanut kourallisen piparmintun lehtiä.

    Verrattuna edellisiin nuotteihin tästä on kadonnut tiettyä hedelmäisyyttä ja tilalle on noussut maltaan ja tammen paahteisuus, sekä todella selvänä piirteenä tuo raikkaus.

    Tämä on elänyt pullossa. Happi on vaikuttanut, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Tämä ei ole väljähtänyt tai mennyt huonoksi. Se on vaan muuttunut ja on edelleen leikkisä ja persoonallinen viski.

    Enemmänkin itselle tuli sellainen fiilis, että ajan kanssahan tästä on saanut yhdestä pullosta useamman erilaisen kokemuksen – ja se jos jokin on viskeissä hienoa!

    Jos haluat lukea edelliset muistiinpanoni tästä viskistä, ne löytyvät täältä.