-
Turpeista punaherukkaa
BenRiach 1994, 18 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Tawny Port Finish, dist. 1994, bott. Oct/12, cask no. 3585, bott no. 202/301, 49.6%
BenRiachin tislaamo pukkasi aikanaan 2010-taitteessa Suomen markkinoille useammankin vuosittaisen single cask-pullotteen, joiden parissa käytiin aikanaan kovinkin aktiivista keskustelua mm. näiden sivujen muinaisella Virtuaalisella Viskiforumilla. Jopa siinä määrin, että joidenkin pullojen osalta seurattiin kenelle mikäkin pullo meni! (Hullun touhua näin jälkikäteen ajatellen.) Se oli sitä hienoa anonyymin yhteisöllisyyden aikaa – hyvässä ja pahassa.
Wanhojen hywien aikojen nostalgisoimiseksi kaivoin näin vuoden 2025 kesäloman aloituksen kunniaksi yhden näistä BenRiachin suomipulloista kaapista ja tällä kertaa tarkisteluun pääsi (jos en aivan väärässä ole) näiden pullotteiden ikänestori. Myönnän tosin, että missasin aikanaan myös 18-vuotiaaksi merkityn Rioja-tynnyrissä viimeistellyn version, joka oli tislattu jo vuonna 1993. Netistä kaivettujen tietojen mukaan se pullotettiin jo maaliskuussa 2012, joten ikänsä puolesta se saattaa olla vanhempi – tai saattaa olla olemattakin! Tuo Rioja-versio on ainoa, joka puuttuu omasta kaapista. Kaikkia muita on edelleen jäljellä.
Lasia kohti:
Kirpakat turvesavun säestämät hedelmät aloittavat tuoksupuolen. Mukava marjaisen hedelmäinen happamuus, joka sekoittuu makean pehmeään turpeisuuteen. Appelsiininkuorta. Punaherukkamehua. Yllättävän raikas ja viileä taustatanuotti mintun ja mentholin kera.
Maussa oikein mukava makean turpeen ja sokeroimattoman marjahillon yhdistelmä. Tervaa, puisia mausteita, tummaa hunajaa, kaakaota. Tilkka vettä kuivattaa varsinkin jälkimakua. Jauhettuja tummia kahvipapuja ja neilikkaa. Tuoksun minttuisen mentholinen finaali jatkaa makuun.
Kunnon ”blast from the past” -viski. Näitä BenRiachin Suomea varten pullotettuja single caskejä ei ehkä aikanaan osannut arvostaa ihan yhtä korkealle kuin olisi pitänyt. Harvemmin jos koskaan on saatu säännöllisin väliajoin Skotlannin suunnasta yhdeltä tislaamolta yhtä useaa variaatiota ja vielä kohtuuhintaan. Olipa mukava palata tämän pariin!
-
Omppua, päärynää ja persikoita
Compass Box, Orchard House, (L 11 06 23), 46%
John Glaserin perustama Compass Box on tunnettu rohkeista avauksistaan, jotka ovat välillä saaneet jopa Scotch Whisky Associationin varpailleen. Lisälautojen tunkeminen viskitynnyriin kun ei oikein käynyt edellä mainitun organisaation pirtaan. No… menneet on menneitä ja Compass Box porskuttaa. Ja hyvin porskuttaakin. Yhtiö tekee sekoiteviskejä, mutta ei mitä tahansa sekoiteviskejä. Se on tunnettu lähinnä Blended Malt -viskeistään, joissa sekoitellaan eri mallasviskitislaamoiden viskejä, vaikkakin valikoimista löytyy myös jokunen perusblendikin joissa myös viljakomponenttia on mukana.
Nyt maisteltu Orchard House on hieno esimerkki Compass Boxin tuotannosta. Sen tarkka koostumus löytyy täältä (PDF) – täysin avoimesti kerrottuna. Pääkomponenttina on Clynelish – ja osittain siksi tämä pullo omaankin kyytiin tarttui. Kakkoskomponenttina oleva Linkwood tuo mukaan nimenkin mukaisia hedelmätarhan vivahteita ja palettia täydentämässä on tilkka Caol Ilaa ja isompi loraus Glen Morayta sekä mysteerimallasta läheltä Aberlourin kylää.
No miltä moinen sekoitus sitten maistuu?
Jo ensituoksu kertoo miksi tämä on nimetty kuten on – hedelmätarha. Makeita keltaisia omenoita, päärynää, persikankuorta. Makea täyteläinen hedelmäisyys, jota täydentää aavistuksen kitkerä vahaisuus – Clynelishän se siellä! Raikasta mallasta ja aavistus piparminttua.
Maku jatkaa alkuun samalla hedelmäisellä linjalla, mutta antaa pian tilaa täyteläiselle maltaisuudelle. Hetken päästä omenankuoret, päärynät ja lisänä pomelonkuorten aavistuksen kitkerät valkoiset osat tekevät paluun. Clynelishin vahaisuus on vahvasti läsnä Linkwoodin hedelmäisyyden täydentäessä pakkaa.
Tämä on usean mallasviskin sekoite, mutta hienosti tehty sellainen! Tasapainoinen, hedelmäinen, aavistuksen karvas, mutta hyvällä tapaa. Compass Boxilla näyttää olevan homma hallussa. Hienosti sekoitettu ja nimensä mukainen juoma! Vaikka tällä ei kuuhun mennäkään, niin kyllä tätä mielellään lasiinsa kaataa.
-
Pyhän veden ylistys!
Valamo 10 y.o., SVP 2025, Single Cask no. 390, Unpeated 1st fill Bourbon Cask, Batch 1, 57.7%
Valamon Suomalaisen viskin päivän kunniaksi julkaisema viski on tislaamolle eräänlainen viskimaailman virstanpylväs. Siinä vaiheessa, kun tislaamo voi painaa etikettiinsä kaksinumeroisen luvun on yleensä syytä juhlaan.
Kyseessä oli ikänsä puolesta vielä tässä vaiheessa hyvin rajattu julkaisu. Alkon sovellusta myyntiintulopäivänä tuijottaessa se oli huhujen mukaan näyttänyt hetkellisesti saatavuutta myös verkkokaupassa, mutta vain muutaman minuutin, kunnes tarjolla oli vain eioota. Oma epäilykseni on, että kyseessä oli jonkin sortin kirjausvirhe. Päivitysnapin hakkaaminen pitkin päivää tuotti kuitenkin tulosta. Arkadian Alkoon oli näyttänyt tulleen pieni erä pulloja – taas kerran huhujen mukaan pullotuserä oli hyvin pieni – ehkä yhteensä jossain sadan pullon tietämillä.
Pullomäärä alkoi työpäivän aikaan vähenemään uhkaavasti ja kotiin päästyäni iski oikeasti todellinen Fear Of Missing Out ensimmäistä kertaa viskielämässä. FOMOn pelottelemana otin auton alle ja lähdin kohti Helsingin keskustaa – pullo kun piti saada myös kipeänä olevalle kaverille ja yksi vielä jaettavaksi. Oopperatalon nurkalla päivän mittaan alun kymmenestä huvennut saldo tippui neljästä kolmeen – nyt oli jo kiire!
Auto parkkiin niin nopeasti kuin pystyy, Alkon ovista sisään ja loput pullot mukaan. Tilanne pelastettu! No… niinhän siinä kävi, että muutaman seuraavan päivän aikana pulloja ilmestyi muihinkin myymälöihin, mutta edelleen tätä kirjoittaessa kaikkia muita SVP-pullotteita löytyy Alkosta – paitsi tätä.
No miltä se jaetusta samplepullosta maistettu Valamon kymmenvuotias maistui:
Raikas tuoksu. Rikkaan maltainen ja vaniljainen, mutta sekaan sekoittuu Valamon viskeille tyypillistä kuusenkerkkämäistä havuisuutta ja kirpeää pihkaa. Sitrusta, marenkia, limetinkuorta. Kirpeä raikkaus valtaa alaa. Sitruunalakritsia. Ripaus ruusuvettä ja aromaattista suitsukemaista vivahdetta.
Maussa tuhti makea maltaisuus valtaa ensin kielen. Pyöreään kermaisen pehmeää vaniljaa. Häivähdys hieman karamellisoitunutta tomusokeria. Maku muuttuu nopeasti hyvällä tavalla aavistuksen tanniiniseen tammiseen suuntaan. Kuivaa lakritsinjuurta. Puhdas ja itseään peittelemätön viski.
Haastava, mutta hieno. Tämä vaatii aikaa – niin lasissa ja ajatuksissa.
Jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä vaatii aikaa – ilman vertailuita. Tämä on erilainen, mutta hieno ja uniikki suomalainen mallasviski.
No… lisää on luvassa. Viidellä tynnyrinumerolla eroava kimppatynnyrinne tulee syksyllä samaiseen kymmenen vuoden pullotusikään. En malta odottaa vertailua – mutta sitä on sitten tätäkin rajallisempi määrä – ja vain tietyille ja valituille!
-
Scapan paluu
Scapa 10 y.o., (2024/08/26), 48%
Kävimme Joulukuussa 2024 Puolassa Wrocławin joulumarkkinoilla. Eksyin samaisella reissulla Dom Whisky -nimiseen viskikauppaan, jonka valikoima oli sanalla sanoen melkoisen huikea. Lähellä sulkemisaikaa tehty visiitti ei antanut mahdollisuuksia koluta kauppaa kovin tarkkaan läpi ja osa hinnoista oli ehkä hieman korkeanpuoleisia. Palvelu oli luokkaa ok, mutta aikarajoitteen ja ”perhesyiden” vuoksi en toki yrittänyt muutenkaan kauheasti omaa harrastustani korostaa. Ajan kanssa tilanne olisi varmaan ollut toinen.
Pienen hyllyjen kolaamisen jälkeen silmiin sattui tämä Scapan uusi kymmenvuotias pullote. Vanhempi 16-vuotiaskin olisi valikoimissa ollut, mutta budjetti oli taaskin rajallinen, joten se jäi hyllyyn. Alle kuudenkympin hintaan tämä kymppivuotias oli miltei täsmälleen puolet 16-vuotiaan hinnasta. 21-vuotiaskin Scapalta on tullut. Sen hinta olisi sitten taas ollut puolitoistakertainen 16-vuotiaaseen verrattuna. Suosittelen kuitenkin vahvasti visiittiä kyseiseen kauppaan, jos kyseiseen kaupunkiin olet suuntaamassa!
Miksi Scapa sitten kiinnosti? Scapan tislaamo on elänyt viime vuosina melkoista hiljaiseloa ja tislaamon omat pullotteet kovin vähissä. Klassinen 12-vuotias oli aikanaan itselle yksi ensimmäisiä maistamiani viskejä ja ensikokemuksia ei niin savuisten viskien maailmaan. Siitäkin kiitos isälle!
Mennäänpä sitten itse viskin pariin. Pullon kylki kertoo, että kylmäsuodatusta ei ole käytetty, mutta e150:tä on mukaan lirahtanut pieni loraus.
Ensituoksu on oikein muikea! Todella tuhti hedelmäisyys. Golden Delicious -omenoita, mangoa, trooppisia hedelmiä, raa’ahkoa ananasta. Sen alla lymyilee tanniininen huntu, johon sekoittuu suolaisuutta. Puuta, mutta ei niinkään tammea, vaan enemmänkin jotain seetrimäistä aromaattisempaa lajia.
Ensimaistolla hedelmäisyys tekee paluun, mutta kuivuu nopeasti happamampien tanniinien vallatessa alaa. Nopea häivähdys limetinkuorta jota seuraa tuhti tammisuus, kahvi ja raakasuklaa. Hauska tanniinien potku! Paljon voimakkaampi kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Hetken päästä aletaan kuitenkin asettelemaan sordiinoa päälle homman siirtyessä kivasti kermaiseen mausteisuuteen ja hedelmätkin tekevät varovaisen paluun.
Nokka ja maku ovat yllättävän kaukana toisistaan, mutta silti niissä on yhtymäkohtia ja kokonaisuus toimii.
Mukavan positiivinen tuttavuus. Mukana on sekä wanhojen hyvien aikojen otetta, mutta myös modernia meininkiä. Minun puolestani oikein lämpimästi tervetuloa takaisin Scapa!
