Valmistautuminen maisteluun

Tässä osiossa tutustutaan maisteluun yleensä, lasitavaraan, menetelmiin yms.

Ympäristö

Kovin monella ei varmaankaan ole kotonaan erillistä tilaa, jossa maistella ja haistella viskiä, lukuun ottamatta joitakin onnekkaita. Maistelu kannattaakin yleensä tehdä sohvan nurkassa, työhuoneessa, keittiön pöydän ääressä, tai muussa sellaisessa ympäristössä jossa on rauhallista. Tosimaistelija sulkee maistelun ajaksi verhot, laittaa puhelimen äänettömälle ja karsii ympäriltään muut häiriötekijät.

Haistelun kannalta on myös ensiarvoisen tärkeää, että ympäristö olisi ilmaltaan raikas. Kaikki vieraat hajut kuten ruoankäry, tupakansavu, maalinkäry, puhdistusaineet yms. häiritsevät itse viskin aromien tunnistamista.

Yksin vai seurassa?

Yksin maistelussa on omat puolensa. Ympäristö on rauhallinen ja seura useimmiten miellyttävää. Kannattaa kuitenkin harkita maistelua ryhmässä. Yleensä yksin maistellessa saattaa jäädä tiettyjen mielikuvien vangiksi. Tällaisten mielikuvien rikkominen on huomattavasti helpompaa, jos maisteluseurueen jokin toinen jäsen huomaakin viskissä erilaisia vivahteita kuin itse tulisi huomattua. Sen sijaan, että keskittyy etsimään jotain tiettyä makua, saattaa jonkun toisen havainto avata silmät aivan eri maulle. Makutulosten vertailu on myös mielenkiintoista. On mukava huomata miten erilaisiakin nyansseja eri ihmiset saattavat eri viskeissä huomata.

Vakavaa maistelusessiota varten huone kannattaa tuulettaa. Jos maistellaan seurueessa, kannattaa jättää parta- tai hajuvesi ruiskauttamatta. Samoin kannattaa välttää käsien pesua voimakkaasti hajustetulla pesuaineella. Heti aterian jälkeen maistelua tulisi myös välttää etteivät ruoan maut pääse sotkemaan aromeja. Erityisesti mausteisen ruoan jälkeen kannattaa pitää pidempi paussi ennen kuin kattaa maistelusetin eteensä.

Toisaalta mikään ei myöskään estä ruoan ja viskin yhdistämistä keskenään. Viski toimii hyvin myös ruoan kanssa, kunhan ruoka ja viski osataan parittaa oikein. Islayn viskit ja osterit ovat klassikko ja itsekin tykkään silloin tällöin nauttia tuhdin sherryisen viskin hyvän tumman suklaan kera. Juustot ja viski eivät myöskään ole hullumpi yhdistelmä, mutta vaatii hetken aikaa ennen kuin löytää itselleen parhaat makuparit.

Tutkimusten mukaan kaikkein parhaimmillaan ihmisen makuaisti on aamupäivällä ennen lounasta. Se olisi siis otollisin hetki maistella viskiä, mutta valitettavan harvoin sitä on tullut itsekään kokeiltua!

Lasi

Oikean muotoinen ja kokoinen lasi on ensiarvoisen tärkeä. Suoraseinäisillä tumbler-laseilla, eli perinteisen mallisilla ”viskilaseilla” ei ole mitään tekemistä viskin maistelun kanssa. Tällaisesta lasista aromit karkaavat ilmojen teille ja jäljelle jäävät lähinnä alkoholinhuurut.

Viskilasiin kannattaa siis panostaa. Selvästi yleisin lasityyppi harrastajien ja tislaamoidenkin keskuudessa on nykyisin ns. Glencairn-lasi, joka on suunniteltu alun perin juuri viskilasiksi. Vaihtoehtona Glencairnille toimii myös jalallinen aromilasi, joita löytyy nykyään eri muodoissaan useanlaisia. Osassa suuaukko avautuu enemmän, toisissa vähemmän.

Tärkeintä on kuitenkin se, että lasi kerää aromit ja se, että se on itselle mieleinen. Omasta kaapistani löytyy kolmen tyyppisiä laseja, joita käytän lähinnä omien tuntemuksien mukaan. Osa laseista toimii toisten viskien kanssa paremmin kuin toisten. Osaltaan lasien vaihtelu tuo vaan hauskaa nyanssia niiden muotojen korostaessa jotain tiettyä tuoksua tai makua. Tapanani onkin usein kokeilla samaa viskiä eri laseissa. Erot saattavat joskus yllättää!

Lasiin kannattaa siis panostaa. Kunnollinen viskilasi ei itse asiassa ole edes kovin kallis. Kuuden lasin setin Glencairneja saa n. 30€ hintaan (2020).

Laimentaminen

Melkein kaikkien viskien aromit ja maku aukeavat paremmin, jos viskilasiin lorauttaa pienen tilkan vettä. Tämä pätee erityisesti tynnyrivahvojen viskien kohdalla. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa ja tässä asiassa kannattaa ennemminkin pihistellä, kuin liioitella.

Vettä saa aina lisättyä, mutta sen erottaminen viskistä ei onnistu. Vetenä kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää mahdollisimman puhdasta vettä – Suomessa puhdas vesijohtovesikin kelpaa. Tosin jos vesijohtovedestä sellaisenaan juotaessakin erottuu ylimääräisiä makuja, ei sen käyttö ole suositeltavaa. Veden kannattaa myös antaa seistä hetken ennen kuin sitä lisää viskiin.

Kaikkien viskien laimentamista en kuitenkaan suosittele. Erityisesti vanhat, pitkään kypsytetyt viskit saattavat kärsiä laimentamisesta. On myös täysin viskistä kiinni kuinka paljon se sietää laimentamista. Osa viskeistä ”ui” hienosti ja suuremmankin vesimäärän lisääminen lähinnä vaan avaa viskin makuja. Toisaalta osa viskeistä lässähtää täysin jo pienimmästäkin vesilisästä.

Lämpötila

Ilmasto ja lämpötila on yksi seikka joka vaikuttaa viskin tarjoilulämpötilaan. Huoneenlämpöisestä viskistä ei välttämättä irtoa kaikki viskille olennaiset aromit ja tästä syystä viskiä onkin hyvä lämmittää hautomalla viskilasia hetken käsien lämmössä, jolloin sen aromit aukeavat pikkuhiljaa.

Itse suosin tapaa, jossa haistan ja maistan viskiä ensin ilman lämmittämistä. Sen jälkeen pidän lasia hetken kädessä ja tuoksuttelen ja maistelen viskiä uudemman kerran. Liian kauaa viskiä ei kannata kädessään hautoa, mutta itse olen huomannut aikojen saatossa pienen lämmittämisen auttavan tiettyjen aromien haihtuessa paremmin.

Jäät – kielletty! Lämpötilasta huolimatta viskiä ei missään nimessä tule jäähdyttää jäillä. Ne nimittäin sulkevat viskin aromit ja maut.

Seuraavaksi: Ulkonäkö ja aromi