-
Maltaisin mallas
Glendalough 7 y.o, Mizunara Finish Single Malt, Batch. No. 001, 46%,
Alkon uutuushyllyyn ilmestyi helmikuussa 2022 mielenkiintoinen uusi tuttavuus Irlannista. Maistoin tämän viskin viime syksynä Uisgessa, jossa se ihastutti omintakeisuudellaan. Pullo siis kyytiin ja korkki auki.
Glendaloughin tislaamo on nuori. Se perustettiin vuonna 2011. Glendalough on myös pieni ja ainakin kuvien perusteella toinen sen tislauspannuista muistuttaa kovasti kotoisen Valamon tislauspannua. Liekö samasta osoitteesta alunperin kotoisin.
Tämä viski on kypsynyt nimensä mukaisesti aluksi bourbon-tynnyreissä ja viimeistelty japanilaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä. Japanilainen tammi on siitä vekkulia tavaraa, että se ei kasva suoraan, sen pitää olla ainakin 200 vuotta vanha kelvatakseen tynnyreiden materiaaliksi ja kaiken lisäksi se on paljon huokoisempaa kuin perinteisesti käytetyt tammilaadut. Ei siis helppoa työstettävää, mutta vaikutuksen viskiin pitäisi olla nopeaa ja huomattavaa. No onko se…
Tuoksussa alkuun hiivaista mallasta, sitruunankuorta. Jotain Campbeltowniiin viitaavaa ”funkya”. Hauskalla tavalla outo. Raikas, yrttinen ja todella todella maltainen. Taustalla on tammisuutta, mutta ei niinkään tammea itsessään, vaan enneminkin jotain jota voisi kuvailla tammiseksi pihkaksi? Tammen mahlaa?
Maku on pehmeä, pureskeltava… tätä voi pyöritellä suussa iät ja ajat. Mallasta, mallasta ja mallasta. Eittämättä maltaisin viski jota olen koskaan maistanut!
Rehellisesti sanoen. En tiedä mikä japanilaisten Mizunara-tynnyreiden vaikutus tähän viskiin on, mutta jos sillä on mitään tekemistä sen kanssa, että tässä maistuu mallas enemmän kuin missään, niin se on hieno juttu se!
Tämä maistuu siltä, kuin kauhaisisi suuhunsa kourallisen mallastettua ohraa. Hieno, hauska, erilainen ja ehdottomasti maistamisen arvoinen viski.
-
Se ensimmäinen Suomi-Benkku
BenRiach 1994, 13 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Port Hogshead, dist. 1994, bott. Aug/07, cask no. 4017, bott no. 93/240, 56.1%
BenRiachin tislaamo pullotti aikanaan useampana vuotena pelkästään Suomen markkinoille tarkoitettuja single cask -pullotteita. Omasta kaapista näitä löytyy kuusi erilaista vuosiväliltä 2007-2013. Nyt uusintatarkasteluun päätyi näistä vuonna 2007 pullotettu ihka-ensimmäinen versio, joka herätti aikanaan paljon keskustelua myös edesmenneellä viskiforumilla.
Tuoksu on alkuun kuin kävelisi kypsiä mansikoita täynnä olevalle pellolle, jolle lähellä oleva metsäpalo on pölläyttänyt sen yllä leijuvan savuvaipan. Turvetta, appelsiinikuorta, kirpeitä hedelmiä. Mummolan saunan maalattialle läikkynyttä appelsiinilimua. Pölyisiä nahkakantisia kirjoja. Muskottia, neilikkaa. Vesilisä nostaa esiin makean turpeisen maltaisuuden ja tuoksu jatkaa kehittymistään koko ajan. Hieno. Todella hieno.
Maku alkaa maanläheisellä turpeisuudella. Ei niin hedelmäinen kuin tuoksu antaa ymmärtää. Nahkaa. Tässä ei ylipäätään ole kyse savusta, vaan turpeesta. Makeasta turpeesta. Ei sellaisesta merellisestä turpeesta kuin Islayn viskien kanssa.
Tilkka vettä avaa hienosti. Hedelmäkakkua, kuivia rusinoita ja sitten maku taas yht’äkkiä kuivahtaa.
Taateleita, tupakanlehtiä, savukinkkua – kroatialaista savustettua ja ilmakuivattua Pršut-kinkkua jos oikein aletaan hakemaan.
Jälkimaku jatkuu ja jatkuu. Turvesavuisia kuivahedelmiä. Lihaisen tuhti ja suuntäyttävä.
Ihan vaan upea viski. Hieno. Mikä ihme siinä on, että tällaisia ei enää Suomeen saada? Tai no BenRiachin kohdalla ihan ymmärrettävää. Tämä oli sitä aikaa kun varastoa oli ja rahaa oli pakko saada. Onneksi on vielä puoli pulloa jäljellä.
-
Tasapainoinen taiwanilainen
Kavalan Bourbon Oak Matured, 46%
Sain tämän pullon aikanaan tuliaisiksi hyviltä ystäviltäni myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi heidän tullessaan viettämään meille uutta vuotta 2019. Se oli viimeinen kerta kun yksi näistä ystävistä kävi meillä iloa täynnä ja elämästä nauttien. Blinejä paistettiin, raketteja kummasteltiin ja reilu kolme viikkoa siitä yksi näistä hyvistä ystävistä mehentyi. Tällä viskillä on siis omalla tavallaan erikoinen merkitys.
Se taustoista tämän yksittäisen pullon kohdalla. Monelle tulee yllätyksenä, että Taiwanissakin tehdään viskiä. Kavalanin tislaamo on niittänyt maailmallakin mainetta viskeillään. Taiwanin ilmastossa viski kypsyy nopeammin kuin Skotlannissa, mutta lopputulos on silti oikein nautinnollinen:
Tuoksussa makeita mausteita ja vaniljaa. Hedelmiä, inkivääriä, viinikumia. Melko makea, mutta tammen tanniinit tuo mukavan lisän. Oikein nautinnollinen nokka tässä!
Maussa makea vanilja, mausteet ja hedelmäisyys leikkii hauskalla tavalla kuivemman tammisuuden kanssa. Aavistus nahkaa ja tummaa suklaata – hyvällä tavalla ”kitkerästi”.
Mukavan tasapainoinen viski. Pitkä jälkimaku kuivuu aaviatuksen pippuriseksi, kunnes tammi tekee ensin voimakkaan comebackin antaakseen vaan tilaa lopun toffeiselle maltaisuudelle.
Kiva tuote, vaikka ei ihan kuuhun mennäkään. Maan kiertoradalle kuitenkin.
