-
Titti-di-di-di-titti. Tequila!
Aina välillä pitää vähän ”vatkata pönttöä” ja kokeilla jotain uutta! Pöntönvatkaamiseen tarjoutui tilaisuus huhtikuun lopulla, kun laitoimme tequilaseura Añejon kanssa hynttyyt yhteen hauskaksi iltapäiväksi.
Idea yhteisen tastingiin tuli viime tammikuussa Tequilaseura Añejon puheenjohtajalta Immosen Antilta, joka oli kokeillut kepillä jäätä Viskisiepon suuntaan. Kuulemani mukaan kaimani Antti oli joutunut suorittamaan melkoista salapoliisintyötä saadakseen Viskisiepon henkilöllisyyden selville, joten jätettäköön se tässäkin mainitsematta – tietäjät tietää jne.
Kokoonnuimme Helsingin Hakaniemessä sijaitsevalle Olvin konttorille idean ollen kolme erilaista viskiä viskiharrastajilta ja kolme erilaista tequilaa tequilaharrastajilta. Ei kalleimpia, ei kaikkein hienoimpia, vaan läpileikkaus siihen mitä nämä jalot juomat voivat olla.
Kuuden hengen porukan kesken tunnelma oli vähintäänkin lämminhenkinen. Homma lyötiin käyntiin tequiloilla niiden aavistuksen kevyemmän luonteen vuoksi.
Tequila – sehän on sitä mistä tulee paha olo!?
Vai onko sittenkään? Suurimmalla osalla meistä tequilasta tulee mieleen sitruuna otsaan ja suolaa silmiin. Niin se ainakin aikanaan itsellä joskus meni. EI! Tequila on monivivahteinen juoma siinä missä viskikin, joskin aliarvostetumpi juuri edellä mainitusta syystä, jossa se mielletään baarissa shotteina juotavaksi loppuillan lärvijuomaksi.
Tequila on paljon muutakin. Ja hyvä tequila vielä enemmän. Se on parhaimmillaan yhtä aromikasta kuin mikä tahansa tislattu ja kypsytetty juoma. Tequilaa on monenlaista. Löytyy kypsyttämätöntä blancoa, hetken kypsynyttä reposadoa, pidempään tynnyrissä möllötellyttä añejoa ja vielä pidempään kypsynyttä extra añejoa. Näistäkin löytyy hyvää infoa Añejon sivuilta.
Aito tequila valmistetaan vain ja ainoastaan Meksikossa siniagavesta. Tequila-nimikettä saa käyttää, jos 51% valmistuksessa käytetystä raaka-aineesta on siniagavea, mutta aito laatutequila on 100% aitoa tavaraa. Vähän siis kuin esim. bourbonissa pitää olla 51% maissia ja ruisviskissä 51% ruista.
Aha Toro Blanco, 40% Tequilanmaistelu aloitettiin Tequila Aha Toro Blancolla. Vinkeän näköiseen siniseen pulloon loroteltu 40% vahvuinen juoma kirvoitti itseltäni seuraavanlaisia kommentteja: tuoksussa new makea, raikkautta, aavistus mentholia. Maku oli raikkaan pehmeä mentholmaisen raikkauden jatkuessa. Yllättävän hedelmäinen jälkimaku.
Casamigos Reposado, 40% Seuraavaksi siirryimme jonkin aikaa kypsytetyn reposadon pariin. Casamigos Reposado 40% puski tuoksussa makean siirappista vaniljaa – vaniljauutetta jopa – sekä valkosuklaata. Maku oli selvästi mausteisempi. Vaniljaa, kanelia, suklaisuutta. Suuntuntumaltaan mukavan öljyinen.
Casa Noble Añejo, 40% Kolmantena tqeuilana oli Casa Noble Anejo 40%. Tämä oli selvästi ottanut (luonnollisesti) eniten makua tynnyristä itseensä. Tammista mausteisuutta tuoksussa. Neilikkaa, kanelia, aavistus jotain fenkolimaista. Maussa oli hauskalla tavalla kuivaa tammea, joka ajan kanssa makeutui. Tämäkin oli selvästi jollain tapaa öljyisen tuntuinen. Liekö sitten tyypillistä laatutequiloille? Kokemusta ei ennen tätä ole niin kovasti karttunut, että osaisin sanoa onko tämä tyypillinen piirre.
Seuraavaksi viskien pariin:
Aloitusviskinä toimi Viskipullopostia -Lauran mukanaan tuoma irkkuviski Dead Rabbit. Kevyen kukkainen ja hedelmäinen aloitus, joka antoi hyvän kuvan Irlannin huimaa nostetta saaneesta viskiskenestä ja kirvoitti mainiosti kielenkannat. Banaania, vaniljaa, mangoa ja ananasta tuoksussa – varsinainen hedelmäsalaatti! Maku oli mukavan pehmeä ja kermainen – hedelmätoffeinen.
Seuraavaksi pöytään lyötiin allekirjoittaneen mukanaan tuoma Arran Sherry Cask, joka tynnyrivahvana esimerkkinä tymäkästä sherrykypsytyksestä laittoi jo osan porukkaa yskimään ennen pienen vesitilkan lisäämistä. Hieno viski, vaikka itse sanonkin. Upeasti sherryä, nahkaa jne. Lisänuotteja voi lukea täältä.
Kolmantena viskinä astuttiin savun maailmaan. Viskisiepon mukanaan tuoma Ardbeg Wee Beastie kirvoitti viimeistään kielenkannat. Tömäkkää savua ja nuoruuden intoa riitti! Nokisen tervaista savua, mutta silti myös hedelmäisyyttä ja grillauksen fiiliksiä.
Kaiken kaikkiaan kovin silmiä avaava hetki, jossa kaksi erityyppistä tislattua juomaa kohtasivat hienolla tavalla – ihmisiä unohtamatta! Iltapäivämme jatkui vielä hetken Olvin tiloissa juomia maistellessa, kunnes allekirjoittanutta kutsui muutaman korttelin päässä jo aikaisemmin varattu ilta muiden ystävien kanssa. Kiitos vielä kerran näin jälkikäteen homman primus motoreina toimineille kaima-Antille ja Viskisiepolle ja muulle paikalla olleelle maan mainiolle seurueelle!
-
Appelsiinimarmeladia
SMWS 1.238 (Glenfarclas), Oranges and Well-danced Upon Oak, 7 y.o, dist. 26 Feb 2013, ex-bourbon hogshead/1st fill ex-PX hogshead, 1 of 213 bottles, 60.1%
Aina ei ihan kolahda – ainakaan ensimaistamalla. Tämä viski kuului kyseiseen kategoriaan. Todella hankalan tuntuinen viski, jonka kanssa joutui oikeasti leikkimään vedellä. Ja jos leikki liikaa, niin homma lässähti aika lailla kasaan. Harjoitus tekee tälläkin kertaa jos ei mestarin, niin ainakin jotain oppii.
Tuoksussa appelsiininkuoria ja marmeladia heti alkuun. Makea sitrus sekoittuu alkuperäisen bourbontynnyrin tuomaan vaniljaan, joka luo mukavan pohjan. PX-viimeistely tarttuu mukaan touhuun tuoden hedelmää ja nahkaisuutta. Makea tuoksu, jossa myös mausteisuutta. Alla ”lihaisan” paksu twisti Glenfarclasin tisleelle melko tyypilliseen tapaan. Appelsiini-vanilja -akseli on silti selvästi hallitsevin piirre ja vesilisä tuo mukanaan toffeeta, paahdettuja pähkinöitä ja baklava-leivonnaisia.
Vaikka volttipuolueen jäseneksi itseni lasken, niin maku ilman vettä on todella kiinni. Suklaata ja hieman viikunaa, ennen kuin tuhti tammisuus kuivattaa suun. Veden kanssa saa lotrata ihan huolella!
Reilu vesilisä pehmentää ja tuo kermaisen suutuntuman. Suklaa pitää pintansa ja mukaan nousee nahkaisuutta. Sokeroituja, mutta hieman kitkeränmakuisia appelsiininkuoria. Sherry ei ole mitenkään vahvana läsnä, mutta tuntuu viikunaisina ja mausteisina vivahteina.
Tämä on melko nuorta ja tömäkkää tavaraa, mutta kyllä sieltä Glenfarclasin tunnistaa. Olisin odottanut muutaman vuoden PX-finistelyltä vähän enemmän sherryisyyytä. Vastakorkattu pullo, joten annetaan tälle hetki aikaa vetää happea ja otetaan uusinta. Itse olen havainnut, että moni näistä SMWS:n pullotteista sitä vaatii.
Huom! Tämä pullo on nyt ollut auki huhtikuusta 2022 asti. Annettakoon sille vielä hieman happea ja palaan uusin nuotein varmaankin tulevan syksyn aikana – ehkä.
-
Pippurista ruista
Knob Creek Kentucky Straight Rye, 50%
Vaikka pääpaino täällä Viskikaapissa onkin mallasviskeissä, niin myös myös muunlaisille viskeille on välillä paikkansa. Ruisviskit ovat ensimmäisestä maistamisesta olleet itselleni mieleisiä kaikessa erilaisuudessaan. Niissä on jotain maanläheistä maakellarimaisuutta, joka tuo itselleni mieleen lapsuuden kesät. Lämmin kesäilta vanhan saunan edessä ”jäähypenkillä” istuessa. Osmo-pappa tai kummisetä-Jukka sanoivat: ”kipaiseppa Antti kellarista papalle pilsneri ja Jukalle siitä toisesta kopasta kolmonen ja ota itsellesi Jaffa”.
Maakellarin ulko-ovi auki. Edessä oli tiukempi styroksilla tiivistetty sisäovi ja kun sen avasi, tulvi nenään aavistuksen multainen tuoksu. Se on se tuoksu, jonka ruisviskiin yhdistän. Sekä vastaleikatun nurmikon yli takaisin saunalle kävellessä nenään noussut vihreys.
No mille se viski sitten maistui:
Heti tuoksussa rukiisuus tulee mukavasti esiin. Mausteisuutta, Granny Smith -omenoita ja taustalla makea vivahde. Vaniljaa ja rukiille tyypillistä tuoksua, joka tuo itselleni mieleen vastaleikatun ruokokasvillisuuden. Siirappista toffeeta. Kivan monivivahteinen tuoksu!
Maku alkaa mausteisella potkulla. Kanelia, neilikkaa, muskottia. Kuivan makeita puisia mausteita. Tanniinisuutta, pippurinen puraisu ja pihkaisuutta. Tarttuu mukavasti kieleen pippurisella lämmöllä. Mukaan tulee ajan kanssa tasapainoisia puumaisia vivahteita.
Knob Creekin rukiinen on mielestäni oikein tasapainoinen ja maukas ruisviski. Ei ehkä ihan sieltä pehmeimmästä päästä, mutta laatu tuntuu säilyvän vuodesta toiseen. Kaiken lisäksi saatavuus on ihan hyvä ja hintakin balanssissa.
-
Samplevaihdon saldoa
Viski on siinä mielessä kiva harrastus, että kaikki eivät aina osta samoja pulloja. Toisella harrastajalla on aina jotain, mitä itsellä ei ole. Ja sitten vaihdellaan sampleja!
Maailmassa on järjetön määrä viskejä, joista jokaista on mahdotonta maistella tai hankkia omaan kaappiinsa. Oma kokoelmani on ihan kohtuullinen ja tulen sen kanssa toimeen, mutta jo harrastuksen lähipiiristä löytyy ihmisiä joiden rinnalla oma kokoelmani kalpenee tyystin. Viskiharrastamisessa on kuitenkin se kiva puoli, että minkäänlaista kateutta esiintyy kokemukseni mukaan erittäin harvoin. Toisilla on aikaa harrastaa enemmän, toisilla taasen kokoelmaa kertyy ihan huomaamatta.
Ja kun sitä kokoelmaa kertyy, niin valtaosa harrastajista on myös valmis jakamaan omastaan. Samplevaihto on yksi viskiharrastuksen rikkauksista. Jos omasta kaapista sattuu löytymään jotain jota kaverilta ei löydy ja vastavuoroisesti sen kaverin kaapissa on jotain itseään kiinnostavaa, niin miksipä ei lorauttaisi pieneen pulloon kaverille maistiaiset. Varsinkin kun ”vastalahjana” saa kaverilta jotain itseään kiinnostavaa?
Pitkän johdannon jälkeen asiaan. Vaihdoimme Smoke on the Waterin kanssa keväällä hyvän satsin sampleja. Itseltäni löytyi SMWS:n pullotteita, jotka kiinnostivat, ja toisaalta vastapuolelta löytyi melkoinen määrä mielenkiintoisia viskejä, joita tuskin mistään muualta olisin ikinä päässyt maistamaan ja kokemaan. Ei siis muuta kuin pullotuslinja käyntiin ja sai siinä samalla itsekin vähän taas muistella, että mitähän sitä oli tullut maisteltua.
Myönnän, että olen tätä kirjoittaessa hieman jarrutellut saamieni samplejen kanssa. Suurin osa on edelleen kaapissa odottamassa oikeaa hetkeä. Otetaan nyt tähän kuitenkin nuotit yhdestä jo lasiin löytäneestä tisleestä:
Royal Findhorn Scotch Whisky, Blended and bottled by Gordon & MacPhail. (75cl, 1980’s), 57%
Paksu ja tuhti tuoksu, johon on mukava uppoutua. Paahdettua maltaisuutta, taustalla ylikypsiä hedelmiä, tasapainoista tammisuutta, vaaleapaahtoisia kahvipapuja. Raikas. Hetki sitten niitettyä kukkaketoa, josta leikatut kasvit ovat pikkuhiljaa alkaneet kuivumaan, mutta kesäkukkien tuoksu yrittää silti vielä työntää ilmaan viimeisiä henkäyksiään.
Öljyinen suutuntuma. Mausteisuutta, voimakasta maltaisuutta ja tumman suklaan karvautta. Suutuntuma kuivuu ja paljastaa maukkaan tammisuuden, kun makuun samalla ilmestyy lääkemäinen vivahde – mutta hyvällä tasapainoisella tavalla. Hetken päästä viljaisuus nostaa päätään.
Tuhti ja tasapainoinen sekoiteviski. Voi että kun tällaisia tehtäisiin vieläkin, mutta taitaapa ne päivät olla suurelta osin takanapäin.
Tyyli on vapaa. Käsin tai koneella – kunhan saa selvää mitä pullossa on! Kaapissa odottaa vielä monen monta samplea. Kaikkien arviot eivät välttämättä päädy tänne Viskikaappiin tai minnekään muuallekaan netin syövereihin. Teen niistä kyllä muistiinpanot omiin varastoihini, mutta ne lojuvat siellä joskus pitkäänkin odotellen ehkä jotain oikeaa hetkeä jolloin niiden pariin on hyvä palata.
Pointtini joka tapauksessa on, että jos teidän varastoistanne löytyy joku upea viski, niin älkää pantatko sitä vaan itseänne varten. Olen aivan varma siitä, että jollain toisella harrastajalla on kaapissaan vähintäänkin yhtä upea viski – ja hän on varmasti valmis vaihtamaan sinun kanssasi pienen siivun sitä juuri sinun kaapissasi majailevaa upeaa viskiä, jota hänen kaapissaan ei ole. Ja sen seurauksena sinullakin on mahdollisuus maistaa jotain, mitä et ole ikinä voinut kuvitella maistavasi.
