Ulkonäkö ja aromi

Tässä osiossa käsitellään viskin väriin ja haistelemiseen liittyviä asioita. Näiden vinkkien avulla saat toivottavasti entistä enemmän irti viskien tuoksumaailmasta ja opit hakemaan uusia tuoksuja. Pääasia kuitenkin on, että nautit viskin aromeista. Harjoittelu ja kokemus auttavat tässäkin. Hajumuisti on ihmisen vahvin muisti ja sitä pystyy myös harjoittamaan. Haistele myös sellaisia asioita joita et normaalisti haistaisi. Saatat löytää täysin uusia tapoja kuvailla myös viskin tuoksuja!

Väri

Viskin tutkiskelu kannattaa aloittaa väristä. Tutkiskele viskin väriä valoa tai vaaleaa taustaa vasten ja tarkistele sen väriä, sitä miten valo taittuu ja viskin kirkkautta.

Viskin väristä voi päätellä usein paljon. Se saattaa kertoa kauanko viskiä on kypsytetty ja minkälaisissa tynnyreissä – mutta samalla se saattaa myös olla kertomatta mitään. Tummemman värinen viski on hyvin todennäköisesti kypsynyt ainakin osan aikaa sherrytynnyrissä, vaaleampi bourbon-tynnyrissä – mutta aivan yhtä hyvin on mahdollista, että viskiin on lisätty sokerikulööriä (e150), jotta se näyttäisi tummemmalta.

Karamelliväriä käytetään myös, jotta väri saataisiin eri pullotuserien välillä pysymään tasaisena. Pullottamot väittävät, että karamellivärien lisääminen ei vaikuta itse viskin makuun. Tästä on kuitenkin montaa näkemystä ja itse pyrin viskiä ostaessani mieluummin ostamaan viskiä jossa lisättyä väriä ei ole. Aina tämä ei toki ole mahdollista ja vaikka viski olisi pienen lorauksen sokerikulööriä saanutkin, niin se ei missään nimessä tee siitä pahaa – joskin liiallisuuksiin mennessä sen maku saattaa puskea läpi palaneen sokerin vivahteena.

Kypsytystavan päättely värin perusteella onkin huomattavasti luotettavampaa jos viskissä ei ole käytetty väriaineita. Moni tislaamo ilmoittaa tämän suoraan etiketissä sanoilla ”Natural colour”, ”No caramel added” jne.

Viskitynnyreitä on erikokoisia, mutta yhteistä niille on, että käytettyjä tynnyreitä on ennen mallasviskin kypsyttämistä käytetty jonkun muun juoman kypsyttämiseen. Yleisimmin käytettyjä tynnyreitä ovat juuri sherry- ja bourbontynnyrit, mutta niin madeira, viini-, rommi kuin konjakkitynnyreitäkin käytetään nykyään.

Viskositeetti

Myös viskin viskositeetista voidaan päätellä asioita. Viskiä lasissa pyöritettäessä kannattaa katsella minkälaiset ’jalat” viskilasiin jää. Jaloilla tarkoitetaan lasin reunoilta alas valuvia juonteita. Usein pullotusvahvuudeltaan vahvemmissa viskeissä nämä jalat ovat paksummat ja valuvat hitaammin. Paksummat jalat kertovat myös viskin rakenteesta. Yleensä ne viittaavat siihen, että suutuntuma saattaa olla öljyinen. Ohuemmat jalat puolestaan siihen, että viski on usein suutuntumaltaa kevyempi. Myös viskin ikä saattaa vaikuttaa, sillä pidempään kypsyneissä viskeissä tynnyristä on usein liuennut viskiin enemmän erilaisia puun omia öljyjä. Toki tässäkään kohtaa ei yhtä oikeaa sääntöä ole, mutta pientä suuntaa näiden jalkojen tutkiskelu tulevasta kokemuksesta antaa.

Viskositeettiin usein vaikuttaa myös se, onko viski kylmäsuodatettua. Kylmäsuodatus poistaa viskistä tiettyjä estereitä ja jo mainittuja öljyjä, jotka liukenevat siihen viljoista ja käytetyistä tynnyreistä. Kun nämä öljyt kylmäsuodatetaan pois, on myös viski yleensä tuntumaltaan vähemmän öljyinen ja paksu.

Haistelu

Viskin haistelu on olennainen osa nautintoa. Nenä tukossa tai flunssaisena on aivan turha yrittää saada viskistä irti juurikaan muuta kuin kielen aistimat perusmaut ja alkoholin polte.

Suoraan pullosta: Kaada viski lasiin, pyörittele sitä hieman ja haista varovasti. Jos viski on pullotettu tynnyrivahvuudessa laimentamattomana, saattaa se olla aluksi hyvinkin hyökkäävää. Alkoholin polte saattaa tuntua tottumattoman nenään ja jopa turruttaa hajuaistin hetkeksi.

Siksi tuoksutteluun kannattaakin lähteä varovasti. Nenää ei kannata työntää lasin perukoille ja yrittää vetää koko keuhkollisia henkeä nenän kautta. Jätä lasin ja nenän väliin reilusti tilaa ja lähesty viskiä pikkuhiljaa. Näin löydät itsellesi sopivan kohdan, jossa saat aromeista eniten irti.

Erilaiset viskit saattavat aiheuttaa nenässä erilaisia reaktioita. Erityisesti tynnyrivahvuisia viskejä haistellessa nenässä saattaa tuntua erilaisia tunteita, kuten kutinaa, kuivumista tai jopa polttavia tunteita.

Tässä vaiheessa kannattaa panna merkille ja kirjoittaa muistiin vahvimmat aromit, jos ne ovat tunnistettavissa. Tuoksut saattavat myös olla sulkeutuneita, mutta ei hätää jos et saa viskin tuoksuista ”raakana” selvää…

Laimennettuna: Jotkut väittävät, että veden lisääminen viskiin on yksi kauheimmista virheistä mitä voi tehdä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä useimmat mallasviskitislaamot suosittelevat pienen vesitilkan lisäämistä viskiin. Suomessa vesijohtovesi kelpaa oikein hyvin puhtautensa ansiosta, mutta sen kannattaa antaa seistä ainakin jonkin aikaa lasissa tai avoimessa astiassa. Itse lisään pienen tilkan vettä käytännössä kaikkiin maistamiini viskeihin. Veden lisäämisessä kannattaa kuitenkin olla varovainen.

Yleisenä ohjenuorana voisi sanoa, että voimakkaan makuiset ja alkoholiprosentiltaan korkeammat viskit kestävät laimentamista paremmin. Jotkut viskit myös ”uivat” selkeästi paremmin kuin toiset ja siinä missä toinen viski saattaa vaatia yllättävän paljonkin vettä avautuakseen, eivät toiset viskit kestä vesilisää juuri ollenkaan ja menettävät tuoksunsa ja makunsa nopeasti. Ohjenuorana voikin suositella alkuun pienen vesitilkan lisäämistä. Sen jälkeen viskiä kannattaa haistaa ja maistaa ja jos maku on edelleen liian vahva, kannattaa lisätä vielä tippa vettä kunnes viski tuntuu omasta mielestäsi nautittavalta.

Ammattipiireissä viskit laimennetaan ennen maistelua jopa n. 20% alkoholiksi, mutta kotioloissa en tätä suosittele. Erityisesti vanhat viskit menettävät rikkaita aromejaan jos niitä laimennetaan liiaksi.

Viskin haistelussa kannattaa pitää pieniä taukoja. Nenä nimittäin puutuu alituiseen haisteluun yllättävän nopeasti. Siksi on suositeltavaa aina välillä haistella raitista ilmaa ympärillään. Parhaiten se onnistuu itse asiassa omassa sohvan nurkassa tai tutussa paikassa, jossa tutut tuoksut eivät häiritse itse viskin haistelua. Viskin haistelustakaan ei pidä tehdä liian vakavaa. Omien termien keksiminen kuuluu asiaan jo siitäkin syystä, että kaikille hajuille ei yksinkertaisesti keksi mitään paikkaansa pitävää termiä. Jos tuntuu siltä, että löydät viskin tuoksusta vanhaa villasukkaa, kosteaa sanomalehteä, tai ihan mitä muuta vaan olet oikeassa. Kukaan meistä ei nimittäin voi haistaa samalla tavalla kuin toinen.

Seuraavaksi: Maku ja jälkimaku