• Bunnahabhain Eirigh Na Greine
    Maisteltua

    Sweet & Sour

    Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 1st batch, 46.3%

    Bunnahabhain on nostanut viskiharrastukseni aikana profiiliaan huimasti ja tässä on taas yksi osoitus onnistumisesta. Eirigh Na Greine, eli ”Aamurusko” ei ole viskeistä se monipuolisin, mutta siinä on hienossa tasapainossa paljon hyvää. Bunnahabhainin tisle ja ”oikeaoppiset” pullotuskriteerit, eli tarpeeksi korkeat prosentit, kylmäsuodattamattomuus ja luonnollinen väri kantavat hienosti! Osa tästä liemestä on kypsynyt punaviinitynnyreissä ja omaan makuuni punkkutynnyrissä maanneet viskit ovat aina sopineet, varsinkin kun ne yhdistyvät hyvin tislaamon maltaiseen profiiliin.

    Tuoksussa makeutta ja happamuutta. Appelsiinimarmeladia, tuhti ja kermainen tuoksu. Viinitynnyrin vivahteita, kuivattuja luumuja, kiva pieni happamuus – vähän kuin balsamicosiirappia?

    Maku on maltaisen makea, hedelmäinen, tölkkiaprikooseja. Mausteista tammisuutta, toffeeta, täyteläisyyttä. Jälkimaussa hauska makean ja happaman leikkisyys.

    Ei missään nimessä maailman monipuolisin viski, mutta makean ja pienen happamuuden leikittely tekee tästä kivan. Punaviinitynnyrit tuovat oman vivahteensa, ja taustalla oleva Bunnan vahva ja makea maltaisuus täydentää hienosti kokonaisuuden.

  • Invergordon 11 y.o.
    Maisteltua

    Paahteista jyväisyyttä

    Invergordon 11 y.o. dist. 03/2009, bott. 11/2020, cask no. 520004, sherry cask, bottle no. 002/392, 54.7%, Duncan Taylor – Rare Auld Grain

    Jyväviskien maailma on itselleni huomattavasti mallasviskejä vieraampi, vaikka niillä on selkeä ja voimakas yhteys. Sekoiteviskejä, joita kuitenkin suhteessa mallasviskeihin myydään aivan erilaisia määriä, ei olisi olemassa ilman näiden molempien yhteyttä. Jyväviskejä valmistetaan huomattavasti suurempia määriä koska se on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa. Valmistusmenetelmästä johtuen ne ovat yleisluonteeltaan kevyempiä, puhtaamman makuisia ja kärjistettynä hieman yksinkertaisempia. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö niissäkin olisi löydettävää ja nyansseja, josta osoituksena tämä 11 vuotta sherrytynnyrissä kypsynyt Duncan Taylorin pullottama Invergordon:

    Tuoksussa paahteista tammea, sulatettua ruskeaa sokeria ja voita, rusinoita, melassia, pähkinöitä, sherryä, makeaa mausteisuutta.

    Maku on paahteinen ja kuiva, sherryä. Hedelmäinen, valkoista suklaata, kermainen, aavistus nahkaa. Jälkimaussa paahtoleipää, jonka päälle on sivelty ohut kerros pähkinävoita.

    Hieno jyväviski! Tämä oikeasti haastoi maistajansa. Hyvää – oikeasti hyvää! Vaatii aikaa ja mallasviskiin tottuneelle hieman erilaista lähestymistapaa. Tiettyä maltaan täyteläisyyttä jäin kaipaamaan, mutta toisaalta saatan olla vähän liian tottunut.