Glenlivetin tislaamo viettää tänä vuonna 200-vuotispäiväänsä. Mikä sen kunniaksi hienompaa kuin päästä maistamaan kuinka tislaamon samanikäisten pullotteiden makumaailma on viimeisten melkein 40 vuoden aikana kehittynyt. Yhdeksän eri aikaan pullotetun saman tislaamon 12-vuotiaan viskin suora on harvinaista herkkua!

Joulukuinen perjantai ja kolmastoista päivä ei ainakaan tällä kertaa ollut millään tavalla epäonninen, kun kokoonnuimme Finwhiskyn järjestämään tastingiin Glenlivetin maahantuojan Pernod Ricardin tiloihin nauttimaan mielenkiintoisesta kattauksesta.

Glenlivetin tislaamo tai viskit eivät välttämättä herätä kokeneessa viskiharrastajassa ensi alkuun mitään kovin suuria sydämensykkeitä. Brändi on sen erään toisen suuren Glen-alkuisen tislaamon tapaan ehkä jollain tapaa jopa liian tunnettu ja saattaa aiheuttaa lähinnä olankohautuksia tyyliin ”no tekeehän ne mallasviskiä ja onhan sitä juotu”.

Kannattaa silti muistaa, että kyseessä on yksi mallasviskin pioneereista. Monen lähteen mukaan kyseessä on ensimmäinen tislaamo, joka vuoden 1823  ”Excise Act” -lakimuutosten jälkeen oli valmis salapolttamisen sijaan tislaamaan viskiä ihan lakien mukaan. Ei mikään helppo homma, kun ympärillä kaikki muut olisivat halunneet jatkaa hommaa ilman, että kukaan olisi alkanut nyhtää vuosisataisen perinteen harjoittamisesta omaa osaansa verojen muodossa!

Omistajat ovat vuosien vaihdossa vaihtuneet. Mukaan on mahtunut monenlaista viilaajaa, mutta tislaamo itsessään on porskuttanut eteenpäin. Nykyisellään Glenlivet-nimellä tunnetun tislaamon historiasta voisi kirjoittaa suomeksikin kirjan, mutta annettakoon sen nyt vielä hetken odottaa ja keskitytään seuraavaksi illan antiin.

9 × 12 y.o. Glenlivet

Glenlivet on aikojen saatossa julkaissut huikean määrän eri ikäisiä ja eri tavalla kypsytettyjä viskejä. On ollut jos jonkinlaisia tynnyrikokeilua, single caskejä, erilaisia versioita tynnyrivahvoista ja vähemmän tynnyrivahvoista Nàdurra-pullotteista ikämerkitsemättömiin versioihin.

Sen sijaan, että keskitytään erikoisuuksiin, niin mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa tällaisen monelle tutun, mutta ehkä osittain ylenkatsotunkin tislaamon 200-vuotista historiaa, kuin laittaa riviin yhdeksän eri aikoina pullotettua tislaamon ainakin jollain tapaa peruspullotteeksi luettavaa 12-vuotiasta viskiä?

Siinäpä siis illan ohjelma!

Mitä? Ei tastignuotteja?

Ei. Ei tällä kertaa! Yllättikö?

Niin tavallaan minutkin. Kirjoitin kyllä jokaisesta illan viskistä muistiinpanot, mutta niitä tutkaillessani huomasin niin paljon samaa, että jokaisen erikseen luetteleminen tuntuisi jotenkin tyhmältä ja itsensä toistamiselta.

Se on ehkä tavallaan osoitus siitä, että Glenlivet on vuosien saatossa pitänyt tuotantonsa tasaisena. Eroja toki oli. Tällä kertaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nostan esiin pari suosikkiani, enkä edes yritä nuotittaa jokaista viskiä erikseen.

Maistetut viskit olivat:

• Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, ”Glenlivet 200 years”, 43%
• Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, bott. 08/13/2013, 40%
• Glenlivet 12 y.o., First Fill Ex-Bourbon, bott. 26/02/2007
• Glenlivet 12 y.o., Double Oak, bott. 2023, 40%
• Glenlivet 12 y.o., bott. 10/08/2014, 40%
• Glenlivet 12 y.o., bott. 13/08/2008, 40%
• Glenlivet 12 y.o., bott. 2000’s(?), 40%
• Glenlivet 12 y.o, bott. 1980’s, 43%
• Glenlivet 12 y.o., ”Illicit Still”, 48%

Ja niistä erikseen esiin nostettakoon:

Glenlivet 12 y.o., First Fill American Oak, ”Glenlivet 200 years”, 43%

Yllättävän pirteä tapaus. Tuoksussa vihreää omenaa ja säilykepäärynöitä. Mukavan makea. Taustalla pehmeä viljainen maltaisuus ja aprikoosin vivahde. Maku oli kuivempi ja maltaaseen painottuva. Seassa hauska sekoitus säilykehedelmiä – aprikoosi ja päärynä jatkavat maun puolelle. Kevyen puhdas, mutta hetken seisottamisella ehkä aavistuksen liian parfyyminen.

Glenlivet 12 y.o., bott. 10/08/2014, 40%

Muista poiketen selvästi syvempi tuoksu. Suklaisempi – maitosuklaata. Kuivahkoa sherryä. Aavistus happamuutta ja selvää vahaisuutta. Maku on pehmeämpi, öljyisempi. Tammea ja kiva happaman ja makean leikki. Jälkimaussa vahaisuutta, jota en muissa huomannut. ”Glenlivet-Clynelish”?

Glenlivet 12 y.o, bott. 1980’s, 43%

No nyt! Eroaa kaikista muista kivalla tavalla. Tätäkö Glenlivet oli ja voisiko se olla tätä jälleen? Tumman hedelmäinen tuoksu. Vieno makean turpeinen savuisuus, vaikka kovasti väittävät, että eivät ole Glenlivetillä savuista turvetta käyttäneet enää tähän aikaan. Tuoksussa savustettuja omenankuoria. Omenaisuus oli kantava teema koko illan läpi ja sitä tästäkin löytyi, eli jotain wanhaa tislaamo on säilyttänyt nykytisleessäkin.

Minulle illan paras ja erilaisin viski. Osui eniten omaan makuhermoon.

Laitonta tislausta

Illan viimeisteli vielä ”Illicit Still”. Viimeaikaisista Glenlivetin viskeistä yksi eniten kehuja saanut – eikä suotta. 48% tuntuu heti. Samoin kuin sanat ”non-chill filtered”. Toivotaan, että Pernod Ricardilla ja Glenlivetillä olisi oikeasti rohkeutta hieman tinkiä voitoistaan ja nostaa useamman tuotteensa prosentit samalle tasolle, jättää kylmäsuodatus sikseen ja vaikkapa jopa ne väriaineet pois.

Glenlivetin kohdalla se voi olla hankalaa. Onhan kyseessä tämän hetken tiedon mukaan maailman myydyin mallasviski hiuksenhienolla kaulalla yli Glenfiddichin. Taistelu, jota on käyty näiden kahden ison välillä vuosikausia ja ilmeisesti vuosi 2024 on ensimmäinen kerta, kun Livet veti ohi Fiddichin. Toki juhlavuoden kunniaksi – vaan jäämme odottelemaan lopullisia lukuja.

Pernod Ricardin portfoliosta nykyisin löytyvän Scapan kohdalla prosenttien nostoon on jo uskallettu lähteä. Samoin jo pidemmän aikaa Longmornin kanssa. Aberourilla on A’bunadhinsa jne. Toivotaan, että Glenlivetilläkin uskalletaan ottaa se seuraava askel ja ottaa pari askelta taaksepäin autenttisempaan suuntaan. Askel, joka tuntuisi niin maussa kuin suutuntumassa!

Seuraavat 200 vuotta

Fakta homma. Ei tule olemaan helppoa. Glenlivetillä on huikea historia takanaan. Meistä kukaan ei tiedä onko tällä pallolla joku juomassa viskiä vuonna 2224. Star Trekin aikajanan mukaan siinä vaiheessa on jo kulunut 64 vuotta Maan ja Romulaanien välisestä sodastakin!

Scifit sikseen. Oli hieno ja upea etuoikeus päästä kurkkaamaan näinkin pitkälle Glenlivetin historiaan. Iso kiitos vielä kerran Finwhiskylle a.k.a Juha-Matti Virkkulalle tilaisuuden järjestämisestä sekä kanssamatkustajille hyvistä juttutuokioista!