-
Hedelmiä ja ruislimppua
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitious Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Linkwoodin tislaamolta ei ns. virallisia versioita juuri markkinoilla näy. Flora&Fauna -sarjan ja vuonna 2016 julkaistun 37-vuotiaan lisäksi on siis tyytyminen yksityisten pullottajien versioihin. Tällä kertaa lasissa on Scotch Malt Whisky Societyn pullottama 13-vuotias versio, joka on viimeistelty uudelleen poltetussa viinitynnyrissä.
Kypsiä hedelmiä, luumua, hunajaa jossa on sitruunankuorta, puolukkahilloa, aavistuksen viinimäinen, kuivaa vaniljaa, maltaista ruislimppua.
Maku on alkuun todella makea ja täyteläinen. Appelsiinimarmeladia. Vesilisä tuo mukanaan inkiväärin ja paletti kääntyy pehmeään, jopa kermaiseen suuntaan. Toffeeta ja ruisviskimäisyyttä.
Onpahan melko monivivahteinen tapaus! Toisaalta kuiva, mutta kuitenkin voimakkaan hedelmäinen. Vesilisä tuo toffeen ja ruisviskin, sekä tanniinisuuden mukaan. Leikkisä viski – erikoinen ja erilainen, mutta hyvällä ja kiinnostusta herättävällä tapaa.
-
Campbeltownin öljylamppu
Hazelburn 10 y.o., 46%
Campbeltownissa sijaitseva Springbankin tislaamo tislaa kolme erilaista viskiä. Springbankiä, joka on tislaamon perustuote, Longrowta, joka on savuinen tisle ja nyt maisteltavaa Hazelburnia, joka on poikkeuksellisesti kolmeen kertaan tislattua ja siten Springbankin ”kevyin” viski – ainakin mitä valmistusmenetelmään periaatteessa tulee. Kyseessä ei silti ole mikään viskimaailman keijukainen, vaan oikeasti taidolla ja perinteitä kunnioittaen tehty viski.
Tuoksussa on hunajaa, kuivaa maltaisuutta, kynttilävahaa ja sammutetun kynttilän savua. Makeaa hedelmäisyyttä, banaaninkuoria. Kevyt, mutta silti todella aromaattinen tuoksu.
Maku on alkuun makea ja hunajainen, kääntyen kuitenkin kuivempaan suuntaan. Mausteinen: neilikkaa, maustepippuria, inkivääriä. Myös hedelmäisyyttä löytyy ennen kuin se kuivuu tammisuuteen ja hyvällä tapaa aavistuksen kitkerään suuntaan.
Omalla tavallaan herkkä viski. Kevyt, mutta silti täynnä makuja. Erityisesti kevyt savuisuus, joka ei oikeastaan ole savua, vaan enemmänkin hieman liian suurella liekillä palavan öljylampun tuoksua, tuo mieleen lapsuuden sateiset illat isäni vanhempien mökin pirtissä. Upeasti tehty ja laadukas viski!
-
Tynnyrivahva klassikko
Glenfarclas 105, 60%
Glenfarclas 105:ttä voidaan pitää eräänlaisena klassikkoviskinä. Se oli ensimmäinen viski jota myytiin laajalti tynnyrivahvuisena. Tarinan mukaan se sai alkunsa vuonna 1968, kun Glenfarclasin tislaamon George S. Grant päätti pullottaa jouluksi viskiä silloisessa 105° ”British proof” vahvuudessa. Tuote on pitänyt pintansa vuosia ja on edelleen laadukas ja maittava tuote:
Tuoksussa makeaa mallasta, toffeeta, sherryä, maitosuklaata, hedelmäisyyttä.
Maussa prosentit tuntuvat ilman vesitilkkaa, mutta kaikki on tasapainossa. Sherryä, jota taspainottaa tammen vaniljaisuus. Kaakaojauhetta ja lopussa aivan pieni savun häivähdys.
Mauiltaan hyvin selkeä ja tasapainoinen viski, joka on syystäkin ansainnut asemansa. Tämän pitäisi kuulua jokaisen viskikaapin perusvalikoimaan!
Kaverina kuvassa Robin Laingin vuonna 2007 julkaistu ”The Whisky River”. Oivallinen kirja Speysiden viskeistä.
-
Rukiista mausteisuutta
Michters Straight Rye, Single Barrel no. L18J1451, 42.4%
Suomalaisista tislaamoista niin Helsinki Distilling company kuin Kyrö vannovat rukiin nimeen. Ruis on ehkä viljoista se suomalaisin, mutta perinteisesti rukiista on tehty viskiä uudella mantereella – ja hyvin tuloksin. Ruis on saattanut tietyillä alueilla olla jopa se alkuperäinen vilja josta viski on valmistettu Bourbonin ja siinä käytetyn maissin ollessa vasta myöhäisempi ilmiö. Tällä kertaa lasiin päätyi Michter’sin tislaamon versio rukiisesta viskistä, joka ainakin omaan makuuni on mitä mainioin!
Tuoksusta löytyy ruisviskille tyypillistä mausteisuutta, vaniljaa ja tammisuutta, mutta myöskin tietynlaista vihreyttä kuten katkaistuja voikukan varsia sekä maakellarimaisuutta.
Suutuntuma on hyvin kermainen ja pehmeä. Tuoretta puuta, rukiin mausteisuus tulee myös maussa esiin. Toffeeta, hieman palanutta sokeria, tupakanlehtiä.
Kaiken kaikkiaan oikein suunmyötäinen ruisviski. Jos ruisviski ajatuksena pelottaa tai on aiemmin säikäyttänyt makumaailmallaan, niin tästä on hyvä aloittaa tutkimusretki uusien makujen maailmaan.
-
Vahaa tropiikissa
SMWS 26.149 (Clynelish), Heiland coup D’etat, dist. 19 september 2011, 8 y.o, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 252 bottles, 58.1%
Clynelish kuuluu eittämättä yksiin lempitislaamoistani – ellei sitten jopa ole aivan kärjessä. Nyt maistoon pääsi Scotch Malt Whisky Societylle pullotettu 8-vuotias, eli Clynelishiksi melko nuori viski, joka kuitenkin makunsa puolesta olisi voinut olla vanhempaakin.
Makea tuoksu. Trooppisia hedelmiä, päärynää, tuoksuvia kukkia. Tämä vei myös kostealle kiviselle rannalle. Ei niin vahamainen kuin tyypillinen Clynelish – enemmänkin sellainen kodintuoksuna käytettävä tuikun päällä poltettavan vahanapin tuoksu.
Jos Clynelishin vahaisuus ei tuoksussa ollutkaan läsnä, niin maussa se on! Öljyinen, paksu, vahamainen. Jotenkin lihaisa, aavistuksen suolainen, hapan ja pippurinen. Trooppiset hedelmät tekivät katoamistempun – kunnes mukaan lisää vesitilkan! Ananasta, greippiä… Mehiläisvahaa ja raikas pieni mentholmaisuus loppuun.
Tämä jätti vähän sekavat tunteet. Ei ihan tyypillinen Clyne, vaikka tislaamon fiilikset sieltä kyllä löytyykin. Juuri avattu pullo ja ensikokeilu, eli täytyypä ottaa tämä lähiaikoina vielä uudestaan testiin ja katsoa fiilikset uudemman kerran. Ikäänsä nähden silti erittäin hienosti kypsynyt tisle!
