-
Makean hedelmäistä vahaisuutta
Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%
Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.
Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).
Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.
Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!
-
Yllättävää savuisuutta
Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%
Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!
Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.
Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.
Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.
-
Pihkaa Valamosta
Valamo Luostariviski, lightly peated (12ppm), bourbon cask matured, 40%
Tämä Valamon Luostariviski on tietojeni mukaan se ns. peruspullote, joka edustaa valikoimassa pienempien erien sijaan Valamon tislaamon tuotantoa. Oma veikkaukseni on, että tämän kohdalla tullaan tulevien erien ja vuosien karttuessa näkymään muutosta kunhan tislaamolta alkaa löytyä hieman vanhempaa tavaraa pullotettavaksi. Otetaan kuitenkin rohkeasti korkki auki avoimin mielin!
Ensinuuhkaisulla käy ilmi, että tämä on nuorikko. Pienellä odottelulla alta löytyy kuitenkin paljon muutakin kuin nuoren viskin aromeja ja tämä alkaa kehittyä. Pihkaista savua. Kuin heittelisi tuoreita kuusenoksia nuotioon. Vastajauhettua mallasta, kuivaa heinää, metsäpolku kuumana kesäpäivänä, mausteisuutta – kanelia, vaniljaa ja hunajaa.
Maussa ensinuotti on huomattava hunajaisuus, sekä tamminen vanilja. Kuivaa heinänpölyä – tämä vei takaisin lapsuuden kuumaan kesäpäivään vaarivainaan heinäpellolle paalikuorman päälle istumaan. Keskivaiheilla esiin nousee pieni sivumaku – märkiä villasukkia kenties? Sivumaku kestää vain todella lyhyen hetken, kunnes se kääntyy aavistuksen savuiseen ja maltaiseen jälkimakuun, joka kestää yllättävän pitkään!
Huomaahan tästä, että tämä on nuorta. En veikkaisi kovin paljoa yli kolmevuotiaaksi, eikä lisäprosentitkaan olisi pahitteeksi. Kantaa kuitenkin makunsa tällaisenaankin. Tätä ei pidä lähteä mielestäni vertaamaan skotlantilaisiin. Tämä on pienen tislaamon luostarissa tislaamaa viskiä. Sillä on oma hauska persoonallisuutensa, josta kaikki eivät ehkä pidä ja saattavat siksi ylenkatsoa kyseistä pullotetta. Itse en siihen ylenkatsojien joukkoon kuulu.
Hauska, mutta varmasti erilainen viski! Jään innolla odottamaan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja toivotan samalla Valamon tislaamolle monia vuosia!
-
Orkneyn suolaa
SMWS 4.262 (Highland Park), Orkney Odyssey, 12 y.o, dist. 12 Jan 2008, ex-bourbon hogshead/first fill barrel, 1 of 242 bottles, 61.2%
Highland Parkin tislaamopullotteet ovat nykyisellään melkoisen ailahtelevan laatuisia. 12-vuotias peruspullote on kokenut ainakin omissa makuhermoissani melkoisen devalvaation ja valikoimaan kuuluu sellainen määrä hassusti nimettyjä NAS-pullotteita, että niistä en yksinkertaisesti ole jaksanut ottaa selvää. Tämä SMWS:n pullote päätyi ostoslistalle ihan vaan silkasta uteliaisuudesta, joten korkki auki ja maistamaan.
Tuoksun aloittaa makean suolainen mieto savuisuus. Leikattua omenaa. Tämä on aika lailla tukossa ilman vesilisää, joka ei sekään tätä mitenkään hurjasti avaa, vaikka vähän reilumminkin lotrasin. Esiin nousee Highland Parkiksi tunnistettavaa maltaisuutta ja nenään nousee aavistuksen kirpeä ja jotenkin kupliva fiilis. Vähän kuin haistelisi skumppaa, mutta kuitenkin lasissa on viskiä?
Maku suolainen – alkuun voimakkaan suolainen. Sen pikkuhiljaa hiipuessa kääntyy nopeasti kuivaksi ja tammiseksi. Jodia, savua ja ”hansaplastia” nousee esiin. Vettä kiitos! Muutama teelusikallinen tasapainottaa suolaisuutta ja makuun nousee grillattuja mereneläviä – paahdettuja kampasimpukoita.
Tämä ei nyt ensimaistamalla kyllä päässyt loistamaan. Toivotaan, että kyseessä on sen sortin pullote, joka avattuna ja jonkin aikaa pullossa hengitettyään kehittyisi parempaan suuntaan. Sellaisiinkin onneksi on tullut törmättyä omassa kaapissa. Täytynee palata tämän pariin uudemman kerran sen hetken aikaa tuuletuttua ja toivoa, että kyseessä olisi klassinen ”paha kaula”.
-
Upea sherrynuorikko
Arran Sherry Cask, 55.8%, L26 01 21
Arran on tislaamona nostanut viime aikoina profiiliaan entisestään. Se tuottaa laadukkaita ja ajatuksella tehtyjä viskejä ilman turhia kylmäsuodatuksia tai väriaineilla lotrailua. Tämä ikämerkitsemätön sherrytynnyreissä kypsynyt ja tynnyrivahva versio on hieno osoitus siitä mitä voi saada aikaan kun tislaamo ei tuijota tuotteitaan ainoastaan katemielessä, vaan kuuntelee aidosti asiakkaitaan. Nuotit ovat 2021 jouluaatolta, jolloin napsautin tämän auki omaksi jouluviskikseni.
Tuoksussa punaisia omenoita, toffeeta, tummia marjoja, mausteita, tuoreita vastaleikattuja viikunoita. Vesilisä tuo makeaa viinisyyttä muuttaen tuoksua paljon pehmeämmäksi. Mausteisuus nousee entistä vahvemmaksi – muskottia ja ripaus kardemummaa. Ajan kanssa pehmeä ja makea hedelmäisyys nousee hienosti esiin.
Sellaisenaan todella sulkeutunut. Vaatii kunnon vesilisää ja aikaa avautuakseen. Tämän kanssa saa lotrata aika huolella, mutta sen jälkeen avautuu upea makujen maailma – tummia hedelmiä, karhunvatukkaa, meheviä kypsiä luumuja, nahkaa, tupakanlehtiä. Hienoa tasapainoa – mutta tämä oikeasti vaatii vettä ja aikaa!
Arran tekee hienoja viskejä ja tämä on taas yksi osoitus siitä. Ei missään nimessä hätäisen ihmisen viski. Vettä ja aikaa vaaditaan, mutta kun niitä on, niin tästä kuoriutuu upea osoitus siitä, mitä nuori ikämerkitsemätönkin viski voi parhaillaan olla.
