• Glencadam 10 y.o.
    Maisteltua

    Kepeän maukasta tasapainoa

    Glencadam 10 y.o., 46%

    Glencadam on monelle vieraampi tislaamo – myös itselleni. Ehkä syyttä suotta, sillä ainakin tämä kyseinen pullote onnistui yllättämään positiivisesti. Osasyynä varmasti myös se, että pullon kyljessä lukee maagiset taikasanat – ”Non-chill filtered, Natural Colour” – juuri kuten pitääkin! Hienon hedelmäinen, kevyt ja tasapainoinen viski!

    Tuoksussa huikea määrä hedelmäistä makeutta. Ananasta, tölkkipäärynöitä, vaaleita viinirypäleitä. Tomusokeria, vaniljaa ja vaalean hunajan sävyjä. Kukkainen – ruusuvettä.

    Maku on pehmeä ja makea, alkuun melkein sokerinen. Kääntyy aavistuksen happamaksi ja makeutuu uudestaan. Aavistuksen karvas, mutta hyvällä tapaa. Puhdas, kukkainen, pehmeän hunajainen ja esterinen. Vesilisän kanssa saa olla tarkkana. Korkeintaan tippa mukaan tai tämä hieman lässähtää.

    Makea ja kevyt viski, mutta ei missään nimessä mikään seinäruusu! Tässä on paljon hyvää. Herkkä, mutta silti luonteikas. Mitä mainioin viski tilanteisiin joissa kaipaa tiettyä keveyttä, mutta haluaa silti jotain jossa on hyvässä tasapainossa paljon makuja ja tuoksuja.

  • Bowmore Surf
    Maisteltua

    Vanha, mutta nuori

    Bowmore Surf, 40% (”Golden label with small distillery image”)

    Tämä edellisen pullomallin Bowmore on majaillut kaapissa pidemmän tovin, joten otetaanpa se uudelleentarkisteluun. Tämä lintuetikettinen versio on pullotettu arviolta jostain vuosiväliltä 2005-2008.

    Tuoksussa turvesavun kyllästämiä sitrushedelmien kuoria, greippiä, murskattuja mintulehtiä. Raikas. Erittäin raikas. Sitruunalakritsaa.

    Maussa pehmeää savua, aavistus sitrusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin tuoksussa. Vivahdus kermaisuutta ja tuoksun minttua. Maku kääntyy hieman hapahkoksi, tuhkaisuutta.

    Tämä kohtalaisen vanha Surf-pullote ei ole missään mielessä mitään tajunnanräjäyttävää. Se on aina ollut Bowmoren rangessa se ns. aloitustason viski. Litran lekkeri tätä maksoi aikanaan laivalla muistikuvieni mukaan alle 40€. Hintaansa nähden siis ihan kelpo tuote – ainakin tämä versio.

  • Ledaig 10 y.o.
    Maisteltua

    Mentholia ja turvetta

    Ledaig 10 y.o., 46.3%

    Lasissa Tobermoryn tislaamon turpeista tuotantoa, joka myös Ledaigin nimellä tunnetaan. Kyseinen tislaamo on nostanut hienosti profiiliaan viime vuosina tehden rehellistä ikämerkittyä, kylmäsuodattamatonta viskiä ilman väriaineita. Hatun noston arvoinen suoritus, kun vertaa siihen, että tislaamo ja sen tuotteet olivat vielä reilu kymmenisen vuotta sitten melko aliarvostettua tavaraa. Tislaamon omistava Distell Group on kuunnellut hienosti viskikansaa ja nostanut niin Tobermoryn, Deanstonin kuin Bunnahabhainin uuteen kukoistukseen!

    Mutta itse viskiin:

    Tuoksussa makean pehmeää turvesavua, hedelmäisyyttä, rusinoita, aavistus suolaa. Mukavan tuhti ja täyteläinen tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin eukalyptusta ja viinikumimaisia vivahteita.

    Tuoksussa pehmeä turpeisuus seurustelee mukavasti hedelmäisyyden kanssa, vaniljaa, makean ja happaman leikittelyä, maltaisuutta. Lopussa mukaan hiipii jotain minttuun viittaavaa. Kuin olisi joku aika sitten syönyt vanhan kunnon ”jääkarhuvicksin” ja sen maku alkaisi pikkuhiljaa hiipumaan.

    Mielestäni tämä on mukava ja hyvin tehty pehmeän turpeinen mallasviski. Tässä ei ole mitään kovin monimutkaista tai tajunnanräjäyttävää, mutta se on laadukkaan oloinen, kohtuullisen hintainen ja mainio vaihtoehto sellaisiin hetkiin kun kaipaa jotain turpeista, mutta Islay on vähän liikaa.

  • Yamazaki 12 y.o.
    Maisteltua

    Herkän hedelmäinen japanilainen

    Yamazaki 12 y.o., 43%

    Tämä Yamazaki löysi tiensä kaappiini yhtenä ensimmäisistä japanilaisista viskeistäni. Japanissa käymässä olleet ystäväni tiesivät kiinnostukseni viskeihin ja koppasivat sen mukaan matkaltaan. Vuosi oli 2006, joten tämä on ollut kaapissani jo pitkän tovin ja ollut myös avattuna varmastikin jo yli kymmenen vuotta. Tämä Yamazaki kuitenkin osoittaa hienosti sen, että viski saattaa kehittyä myös avatussa pullossa – tosin tämä ei omasta kokemuksestakaan päde kaikkien viskien kohdalla. On kuitenkin ilo huomata, että tämä ei ole säilytyksestä kärsinyt – päinvastoin!

    Tuoksussa nousee välittömästi nenään sokerikuorrutteisia hedelmiä. Tölkkipäärynöitä ja kypsiä aprikooseja, mausteista tammisuutta ja vaniljaa. Todella antava ja hienosti avoin tuoksu! Hetken päästä esiin nousee santelipuuta ja makeita mausteita – tähtianista ja fenkolinsiemeniä.

    Maku alkaa kuivana, muuttuu makeaksi ja kuivuu jälleen. Ensin puuta, sitten hunajaa ja tuoksun makeaa mausteisuutta kunnes puu jälleen palaa. Taustalla häilyy koko ajan tumma hedelmäisyys, sekä jotain joka tuo mieleen kuivatut mansikat, mutta ilman niiden makeutta.

    Kuten kirjoitin, tämä on ollut pitkään auki, mutta osoittaa hienosti sen, että viski ei välttämättä avatussa pullossa silti huonone. Tämän kohdalla vaikutus on oikeastaan jopa päinvastainen. Joskus aikanaan tätä vaivasi pieni joillekin japanilaisille tyypillinen puuliimamaisuus, mutta se on tyystin kadonnut ja tilalle on noussut todella maukasta hedelmäistä mausteisuutta ja eksoottisempaa puuta.

    Hieno viski, mutta japanilaisten viskien nykyhinnat ja saatavuuden tietäen tätä tuskin tulee kovin äkkiä mistään uudelleen omaan kaappiin. Onneksi on vielä pullossa jonkin verran jäljellä.

  • Black Forest Whisky
    Maisteltua

    Schwartzwaldin kakku

    Blackforest Wild Whisky, 42% (New american white oak + sherry and cognac finish)

    Tämä tuli ostettua pari vuotta sitten Hampurista joulumarkkinoilta heräteostona. Kävelin ensin kojun ohi ja palasin nopeasti takaisin huomatessani, että maistiaisiakin saa. Suomalaisena siihen vaan ei ole jotenkin tottunut. Aivan heti ei pullo tarttunut mukaan, mutta yhden harkintaoluen jälkeen oli pakko palata takaisin ja kopata pullo mukaan.

    Tämän sakasalaisen tuoksu on makea ja pehmeä. Banaania, punaisia marjoja, makeaa vaniljaisuutta, kypsiä hedelmiä, kermainen. Sherryä ja jouluisia mausteita.

    Maku on makea, pehmeä, hedelmäinen ja kermainen. Todella helppoa juotavaa. Sherry tulee esiin, samoin kuin pieni konjakin makeus. Saattaa tosin olla vaan johdannaista siitä, että tietää missä tämä on majaillut. Mausteita ja tammisuutta nousee esiin myös. Jälkimaku kestää iät ja ajat! Tämä ikään kuin ensin katoaa ja nousee taas uudelleen esiin tuoden mukanaan sherryn makeuden , mausteet ja kostean tuoreen puun.

    Tämä ei todellakaan ole niille, jotka eivät pidä makeista viskeistä. Tämä on jälkiruokaviski jos joku. Kaipaisi ehkä hieman enemmän maltaisuutta, mutta toisaalta täytyy pitää mielessä, että tämä ei ole perinteinen skottimallas, vaan saksalaista viskiä. Ja palkittua sellaista! (ISW – best whiskey in Germany 2019). Oikein mukava erilainen tuttavuus, joka osoittaa että persoonallisia viskejä tehdään nykyään ympäri maailmaa.