• Bushmills Banuyls Cask
    Maisteltua

    Oivallinen irlantilainen

    Bushmills Causeway Collection 2011, Banuyls casks, dist. 01/03/2011, recasked 19/12/2017, bott. 2020, 53.2%

    Irlantilaisia viskejä tulee maisteltua liian vähän. Osittain varmasti senkin vuoksi, että rakkaan Alkon valikoimat eivät niiden osalta ole kovin kummoiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Irkkuviskien salat ovat kuitenkin moninaiset ja ne kokevat parhaillaan muun viskibuumin kera uutta upeaa nousuaan. Viskipullopostittaja Laura kirjoitti omassa blogissaan juuri aiheesta hienon artikkelin, joka herätti kummasti omaakin kiinnostusta tutustua enemmän tämän vihreän maan tisleisiin.

    Tämä upea Bushmills on yksi osoitus siitä, mitä irlantilaiset viskit voivat parhaimmillaan olla:

    Tuoksussa makeaa tummaa hunajaa, muscovado-sokeria. Pehmeä ja kermainen, ylikypsiä hedelmiä, luumua, mustaherukkaa, kukkaisuutta, aavistus nahkaa. Hetken päästä esiin nousee makeaa viinimäisyyttä. Todella syvä, rikas ja nenänmyötäinen tuoksu, joka kehittyy kivasti ajan kanssa.

    Maku on kuivempi. Tasapainoista tammea, nahkaa, kuivaa herukkaisuutta, vaniljaa, mausteita – muskottia ja neilikkaa. Todella tuhti runko! Maku todella tarttuu kielelle. Silti pehmeä ja kermainen. Vesilisä nostaa entisestään öljyisyyttä esiin. Jälkimaku on todella pitkä tuoden mukanaan kuivaa puuta ja tanniineja.

    Tämä on viski jonka nauttiminen kestää todella pitkään – hyvällä tapaa. Suuntäyttävä maku kestää huikean pitkään. En ole rehellisesti montaa viskiä maistanut joka viipyilee jälkimaullaan näin pitkään. Hieno esimerkki siitä mitä Bushmills pystyy parhaimmillaan tekemään. Lisää tällaisia kiitos!

  • Bunnahabhain 12 y.o.
    Maisteltua

    Moderni klassikko

    Bunnahabhain 12 y.o., 46.3%

    Bunnahabhain herättää minussa muistoja. Muistan, että isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi useammankin mallasviskin viettäessään kyseisiä pyöreitä vuonna 2001. Itse en vielä tuolloin ollut ihan niin uppoutunut viskien maailmaan, mutta muistan lahjapullojen seassa olleen ainakin Strathislan 12-vuotiaan, jonkun Isle of Juran ja Bunnahabhainin 12-vuotiaan. Vihreä, vähän hölmönkin näköinen pullea pullo möllötteli olohuoneessamme erään pöydän alla valkoisessa muovikorissa sulassa sovussa muiden pullojen kanssa.

    Kun itse sitten aloittelin viskiharrastusta, oli Bunnahabhainin 12-vuotias yksi ensimmäisiä pulloja omassa kaapissa. Silloin vielä vanhana pulleakaulaisena, isoetikettisenä mallina ja 40% vahvuisena. Mutta se nostalgiasta. Minkälaista viskiä Bunnahabhainin 12-vuotias on tänä päivänä?

    Tuoksussa on rusinoita, hedelmiä, vieno suolaisuus ja öljyisyys. Mallasta ja hentoinen sherryisyys taustalla. Kuivia höylänlastuja. Karamellisuutta ja tummaa kaakaomaisuutta. Tilkka vettä ja tovi aikaa pehmentävät tuoksua huomattavasti ja esiin nousee makeampaa maltaisuutta.

    Paksu ja öljyinen suutuntuma. Aavistuksen tanniininen ensipuraisu, mutta ei huonolla tavalla, vaan enemmänkin osoituksena siitä, että tämä on majaillut aktiivisissa tynnyreissä. Kuivahko. Tilkka vettä tekee ihmeitä ja esiin nousee hedelmäisyyttä. Pehmenee huomattavasti ja maltaisuus saa enemmän tilaa. Jotain joka muistuttaa vahvasta mustasta teestä. Pitkässä jälkimaussa mukava tanniinisuus ja jostain takaa nousee ajan kanssa myös kuivan sherryn vivahteita.

    Omissa kirjoissani tämä on tosiaan klassikko, joka on vuosien saatossa parantanut kuin sika juoksuaan. Maistoin ”muinaista” versiota tästä jo ennen varsinaista viskiharrastuksen aloittamista isäukon varastoista. Sittemmin omassa kaapissa on majaillut niin vanha loivakaulaisempi versio, kuin tätä edeltänyt 40% -pullote. Täytyy kuitenkin sanoa, että pullotusvahvuuden nosto sekä kylmäsuodatuksen ja väriaineiden heivaaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Tämä on nykyisellään mainio 12-vuotias, kun vaan malttaa vähän lotrata vedellä ja antaa aikaa!

  • Port Charlotte 10 y.o.
    Maisteltua

    Kalamiehen kaveri

    Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%

    Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.

    Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.

    Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.

    Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.

  • Starward tasting
    Tastingit

    Tähtien taa – Starwardin tahtiin

    Helmikuussa allekirjoittaneella oli ilo osallistua tastingiin, jossa omien maisteltujen australialaisten viskien määrä moninkertaistettiin kertaheitolla.

    Starwardin vuonna 2004 vanhaan Qantas-lentoyhtiön hangaariin alunperin perustettu tislaamo käyttää kypsyttämiseen lähes yksinomaan Barossan laaksosta peräisin olevia käytettyjä viinitynnyreitä. Melbournessa sijaitsevan tislaamon sijainti aiheuttaa omat haasteensa viskin kypsymiselle, sillä lämpötilat vaihtelevat kaupungissa nopeasti. Ovatpa jotkut vääräleuat sanoneet, että Melbournessa saattaa saman päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Starwardin viskit ovat skotlantilaisiin verrattuna nuoria, mutta ne myös kypsyvät ilmaston vuoksi huomattavasti nopeammin. Kolmen-neljän vuoden kypsytysikä on tälle tislaamolle täysin normaalia.

    Illan isäntänä toimi Finwhisky – a.k.a Juhis, joka oli onnistunut haalimaan viskit kasaan sieltä täältä kyselemällä ja välillä pientä riskiäkin pelkäämättä.

    Huikea settimme koostui kolmesta viiden viskin kokonaisuudesta ja aloitusviskistä, joten yhden illan aikana tuli maistettua yhteensä kuuttatoista eri viskiä. Itse väitin ensin alkuun, että en olisi aussiviskejä aiemmin maistellut, mutta onneksi kirjanpidostaan tarkempi Viskisieppo riensi korjaamaan tämän virheen. Vastahan siitä oli kymmenen vuotta kun australialaista viskiä (siis sitä yhtä ainoata ennen näitä) maistoin – ja kirjoitin siitä vieraskynäjutunkin!

    Ihan tyypillisen syvällisiä analyysejä ei kaikista viskeistä tällä kertaa tullut tehtyä, mutta mennään niillä mitä on!

    Illan starttiviskinä toimi saksalais-belgialaisena yhteistyönä pullotettu Kirsch Import / Nectar Belgium, American Oak, 4 y.o., 07/2016-06/2021, single barrel #6850, 58.9%, josta nuotit seuraavanlaiset:

    Tuoksu: Makean hedelmäinen, aprikoosia, säilöttyä persikkaa, vaniljaa. Tuhti, mutta raikas ja mukavan voimakas.

    Maku: Hedelmäisyys jatkuu raikkaana, mukavan täyteläinen ja pureskeltavana. Vaniljaa ja lopussa tamminen vivahde.

    Line Up no. 1:

    Ykkössetti keskittyi tislaamon ns. ”perusrangeen”, joskin osa näistäkin on jo poistuneita pullotteita.

    Starward flight 1
    Starttiviski ja Line Up no. 1

    Starward Two Fold, 40%

    Kevyesti liikkeelle. Tämän valmistukseen on käytetty mallastettua ohraa ja australialaista vehnää. Vanhan maailman mittapuilla siis kyseessä ns. blendi, mutta ei kuitenkaan, koska molemmat tisleet ovat samalta tislaamolta. Eli Single Malt, mutta valmistukseen on vaan käytetty sekä mallas-, että viljatislettä.

    Aavistuksen mineraalinen tuoksu, josta löytyi viljaisuutta ja vehnäistä pölyä. Makunsa puolesta kevyt, makea ja helppo.

    Starward Left-Field, 40%

    Tislaamon perusrangeen kuuluvan Left-Fieldin (kyllä, väliviivalla) tuoksussa oli punaista omenaa ja hedelmiä, mutta muuten tämä oli kyllä melko yksioikoinen.

    Makupuolella aika perusmallas. Maltaisuutta, hedelmiä ja vaahtokarkkia. Ei tällä kuuhun mennä, mutta ihan kelpo törpöttelyviski. Lyhyt kypsytysaika lienee osasyynä siihen, että vaikka viski kyllä omalla tavallaan kyllä kypsyy, niin tietty syvyys jää saavuttamatta.

    Starward Nova, 41%

    Nova on kenties se Starwardin tunnetuin viski. Itse löysin tuoksusta kauraomenapaistosta ja mineraalisuutta samoin kuin viinimäistä ”takatuoksua”, joka lienee ihan oletettavaa, koska viinitynnyrikypsytyksestä on luonnollisesti kyse.

    Makunsa puolesta pehmeä ja pyöreän maltainen. Jälkimaku oli lyhyt. Ei nyt oikein vieläkään irronnut muuta kuin se ”perusviski” -kuvaelma.

    Starward Fortis batch II, 50%

    No nyt alkaa löytyä vähän potkua. Voltteja vähän enemmän ja suodatukset sikseen. Tämä on majaillut jenkkitammitynnyreissä – joissa toki on ollut punaviiniä ennen viskiä.

    Tuoksu on aavistuksen liimamainen, maakellaria, ruiskiviskimäisyyttä. Tiukemmat prosentit puskevat vähän turhan ärjysti läpi.

    Maku mehumainen, puolukkamehua tarkemmin ottaen. Aavistuksen omituinen, mutta ihan hauskalla tavalla. Jälkimaussa käväisee vahva astringoiva tunne ja sen jälkeen maku tasoittuu tammiseen suuntaan.

    Starward 10th Anniversary bottling 2017, 52%

    Tislaamon kymmenvuotispullote on kypsynyt sherryn tapaan valmistettua apera-viiniä aikaisemmin sisältäneissä tynnyreissä. Koska sherryä on ainoastaan Jerezin alueella valmistettu väkevöity viini, niin muualla valmistettuja ”sherryjä” kutsutaan nykyisin kyseisellä nimellä.

    Tuoksussa makeaa jälkiruokaviiniä, vaaleaa rypälemehua, valkoherukkaa, sokeroitua appelsiininkuorta ja sitrusta.

    Huomattavasti täyteläisempi ja maukkaampi kuin muut tähän asti maistetut! Makeutta on, mutta sitä tasapainottaa aavistuksen kuiva ja kirpakka hedelmäisyys. Jälkimaku kääntyy aavistuksen märän pahvin suuntaan ja tuo mukanaan kuivaa tammisuutta.

    Nyt alkoi jo löytymään vähän enemmän makuja!

    Line Up no. 2:

    Kakkossetti keskittyi erilaisiin tynnyrikypsytyksiin, joita Starward on ehtinyt tekemään aimo liudan.

    Line up 2
    Line Up no. 2

    Starward Solera 2020, Apero barrels, 43%

    Kuten nimikin kertoo, niin tämän kohdalla on käytetty Solera-kypsytystä, jossa lisäillään ns. uutta viskiä aina vanhan päälle – noin niin kuin yksinkertaistettuna.

    Tuoksussa toffeeta ja mallasta, kypsää sitrusta, aavistus mausteisuutta.

    Makeus ja mausteisuus jatkaa makuun. Puhdaspiirteinen viski, mutta syvyyttä jäin jälleen kaipaamaan.

    Starward Tawny, 2015-2019, 48%

    Pienissä 100 litran Yalumba-portviinitynnyreissä kypsynyt versio.

    Tuoksussa pomeranssinkuorta, rasvaisia pähkinöitä, ”viinasuklaata” – ei siis mitään liköörikonvehteja, vaan sellaista suklaata jota valmistettaessa on lotrattu vähän viinaksilla. Mentholia ja vaniljaa.

    Maku on mukavana mausteinen ja suklainen sekä raikkaan yrttinen.

    Tässä alkaa taas olla mukavaa yritystä. Kelpo viski.

    Starward Ginger Beer Cask Finish, batch #6, 2017-2021, 48%

    Jaahas… kaikkea sitä. Jotenkin ei yllättänyt, että tuoksusta löytyi inkivääriä. Siinä sivussa kanelia ja yleistä mausteisuutta.

    Ja maku jatkaa samoilla linjoilla. Inkivääriä, rommisuutta, makeutta. Fazerina-suklaata, inkiväärikeksejä ja se fiilis kuin vanhaa kunnon Old Spice -partavettä olisi vähän lipsahtanut suuhun.

    Tämä oli vähän kuin sukujuhliin saapunut vanha ja hyvin pukeutunut herrasmies, jonka partavesipullosta on tippakorkki hukkunut.

    Starward Dolce, 2016-2020, 48%

    Dolce on kypsynyt Marsala-tyyppistä viiniä aiemmin sisältäneissä viinitynnyreissä. Kaikesta päätellen kiinalaisten sijaan kopioimisen mestareita ovatkin australialaiset! On sherrytyyppistä viiniä, portviinintapaista ja nyt sitten ”marsalaa”.

    Tämä oli itselleni todella hankala. En saanut oikein mitään irti. Kuivia, makeita rypäleitä. Hieman vaniljaa ja kermaa. Niin tuoksussa kuin maussa.

    Starward Unexpeated, 2017-2021, 48%

    Kuten nimikin ehkä jo antaa olettaa, on tämä viski nähnyt jotain turpeista. Tällä kertaa kyse on viimeistelystä tynnyrissä, jossa on aiemmin majaillut tislaamon mukaan ”super-peated” viskiä Islayn saarelta.

    Turpeisuus ei kuitenkaan kanna kohvin vahvana tuoksuun asti. Pieni vivahde kyllä löytyy. Toffeeta ja aavistus makeaa turvetta.

    Maussa sama mieto turvesavuisuus, savusuolaa ja Caol Ilamaisia viboja, mineraalisuutta ja kalkkisuutta, hippunen savumaldonia.

    Vaikka se ei ehkä makukuvauksista täysin ilmene, niin tämä kakkossetti oli kyllä melkoinen makujen haitari!

    Line Up no. 3

    Kolmosetti koostui täysin single cask -viskeistä, joita tuskin maailmalta enää suuria määriä löytyy, joten ainutlaatuista oli tarjolla!

    Line Up 3
    Suttuinen Line Up no. 3 ja illan isäntä sekä koollekutsuja Juhis.

    Starward, Berry Bros & Rudd, 3 y.o., 2017-2020, Single Cask #10067, 53%

    Lontoolaispullottaja Berry Bros & Ruddille pullotetun version tuoksusta löytyi mukavasti makeutta, mausteisuutta, kuivaa puuta, vaniljaa ja mallasta. Tuhti tuoksu ikäisekseen. BBR:llä osataan valita yleensä hyviä tynnyreitä.

    Maussa oli maltaista makeutta, tummaa hunajaa, kuivaa tammisuutta, mausteisuutta, muscovado-sokeria. Selvästi ikäistään kypsempi.

    Starward, The Barrossa Valley American Oak, 4 y.o., 06/2016-02/2021, Single Barrel #12192, 57.8%

    Viinimäinen tuoksu, muscovado-sokeria, runsas vaniljaisuus! Tuoksussa jenkkitynnyreiden vaniljaisuus tuli hienosti esiin.

    Maku oli mukavan makea, öljyinen ja vaniljaisuus jatkoi vahvaa esitystään. Vesilisä nosti öljyisyyttä entisestään. Maukas.

    Starward, Kirsch Import, French Oak, 3 y.o., 08/2017-+2/2021, Single Barrel #4289, 55.7%

    Tämä yllätti sulkeutuneisuudellaan. Mallassiirappia ja vähän makeutta ja lisänä loraus pirtua. Ei auennut, ei sitten niin millään. Vesilisä lähinnä laimensi kokemusta, mutta tästä jäi vähän sellainen Alko Viski ”88” -fiilis. Kuin olisi yritetty tiivisteestä tehdä mallasviskiä. Valitettavasti ei jatkoon.

    Starward, The Barrossa Valley, French Oak 4 y.o., 08/2016/-02/2021, Single Barrel #, 52.2%

    Mausteisen neilikkainen tuoksu, kanelia, pureskeltua lyijykynää.

    Valitettavan sulkeutunut tämäkin. Yksioikoinen, vaniljaa ja makeutta, mutta siihen se sitten jäi.

    Veikkaan, että sekä tämä, että edellinen paranisivat huomattavasti avatussa pullossa saatuaan hiukan happea, mutta reiluuden nimissä olisi ollut vähän hölmöä keskeyttää tasting ja palata aiheeseen puolen vuoden kuluttua. Aiheesta käytiin myös yleisössä keskustelua ja tulimme aika lailla yhteisesti samaan tulokseen.

    Starward, Coonawarra French Oak, 4 y.o., 09/2016-02/2021, Single Barrel #2397, 57.2%

    Valitettavasti sama vika kuin kahta edellistä vaivasi tätäkin. Viinimäisin kolmikosta, mutta valitettavan sulkeutunut ja tässä vaiheessa kenties myös maisteltujen viskien määrä saattoi alkaa vaikuttaa tuomioon.

    Olipahan aussiviskejä kerrakseen – eli pieni yhteenveto

    Vaikka se ei ehkä maistelunuoteista käy ilmi, niin kyseessä oli nuorisotermiä käyttäen kyllä kaiken kaikkiaan melkoisen päräyttävä setti. Juhis oli nähnyt huikean vaivan haaliessaan nämä hankalasti saatavat viskit kasaan ja kuten alussa jo todettua, ei tällaista viskimäärää Australiasta ja varsinkaan yhdeltä tislaamolta ole mahdollisuus päästä käytännössä koskaan maistamaan. Hattu siis päästä tastingin järjestäjälle!

    Itselleni kakkossetti toimi näistä parhaiten. Makumaailma oli vaihtelevin ja herätti taatusti eniten keskustelua. Ykkössetti oli hyvä perehdytys tislaamon perusmakumaailmaan. Kolmossetin Single Caskit eivät päässeet säväyttämään aivan siinä määrin kuin olisin olettanut, mutta osasyyksi ainakin itse arvelen jo aiemmin mainitun. Nämä vaatinevat hetken aikaa avatuissa pulloissa möllöttämistä ennen kuin kaikki nyanssit irtoavat.

    Kolmen setin tasting oli upeasti rakennettu ja toimi loistavasti. Väliajalla pupelletut murkinat pitivät pään kirkkaana loppuun asti ja puitteet toimivat hienosti – ja mainittakoon ajankohta huomioon ottaen – myös esimerkillisen koronaturvallisesti.

    Kiitos vielä kerran tästä mahdollisuudesta Finwhiskylle – a.k.a Juhikselle!

  • Clynelish - The Ultimate
    Maisteltua

    Makean hedelmäistä vahaisuutta

    Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%

    Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.

    Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).

    Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.

    Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!