Valamo 10 y.o., Cask. No. 385 – ”Primus Spiritus”, 1st Fill Bourbon, tynnyröity 7.10.2015, pullotettu 8.10.2025, 58.5%

Mistähän sitä aloittaisi. Vuodesta 2015 kai. Valamon tislaamo oli uusi. Varsinaista viskiä tislaamolta ei ollut vielä tullut pullollistakaan. Eikä sitä oltu tätä hommaa aloitellessa käytännössä edes tislattukaan muutamaa kokeiluerää lukuun ottamatta.

Viskisiepon a.k.a Mika Hakkaraisen ajatuksissa oli silti pyörinyt jo hetken ajatus josko hommattaisiin kimpassa tynnyri Valamolta ja olen melko varma siitä, että olin jos en ensimmäinen, niin ainakin ensimmäisten joukossa joiden kanssa hän aiheesta ajatuksia vaihtoi.

Kuten aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, on itselläni omanlaiseni suhde Valamoon, joten kovin pitkää suostuttelua ei omalla kohdallani projektin käynnistämiseksi tarvittu. Mika käynnisti osakkaiden haalimisen ja projekti nytkähti käyntiin keväällä 2015. Sopimusasiat osakkaiden kesken hoidettiin kuntoon kesän 2015 aikana.

Käynnistyvaikeuksia

Tislaamon käynnistäminen on aina iso projekti ja sitä pääsimme osaltamme seuraamaan. Heinäkuussa 2015 saimme tislaamolta viestin, että aloittelu hieman takkuaa. Elokuussa puolestaan ilmeni, että mäskäyssammion kanssa oli ”pieniä” haasteita. Itse asiassa haasteet eivät olleet kovin pieniä. Vuonna 2019 tynnyriomistajien karonkassa käydessäni tarina oli seuraava:

Suurimmat haasteet ja meidänkin tynnyrin viiveet olivat kiinni mäskäyssammiosta. Mäskäyssammion rakentaneen Pohjolan Konepajan Risto Toivanen kertoi omien sanojensa mukaan suunnilleen seuraavaa: ”Meille oli kerrottu, että mäskiä tehtäessä se pohjalle jäävä aines muistuttaa lähinnä sellaista löysäksi keitettyä kaurapuuroa. Kun tultiin ensimmäisen kerran paikalle sitä katsomaan, niin se oli enemmänkin ihan vaan betonia! Siinä sitten ruvettiin miettimään miten tästä eteenpäin”.

Lopputulemana oli, että mäskisammiota muokattiin useaan otteeseen. Pohjan ritilät tehtiin uudestaan, koko lämmittämiseen tarkoitettu höyryseinä laitettiin uusiksi jne. ”Taisimme ottaa vähän takkiimme tätä tehdessä, mutta lopputulos on tärkein”, kertoi Toivanen.

Projekti etenee

Tuotanto Valamolla lähti kunnolla käyntiin syksyllä 2015. Mikä hienoa, tynnyrimme #385 oli ihka ensimmäinen yksityisen tahon tilaama tynnyri, joka tislaamolla täytettiin. Siinäkin mielessä nyt pullossa oleva viski on osa Valamon viskihistoriaa. Se on tätä kirjoittaessa edelleenkin ainoa kymmenvuotias Valamon viski joka on pullotettu tämänvuotisen Suomalaisen Viskin Päivän erikoispullotteen lisäksi!

Ajan kanssa saimme käytännössä miltei vuosittain tislaamolta samplen, jonka avulla pystyimme seuraamaan kypsymisen edistymistä. Koronavuosien aikana tähän tuli pieni paussi. Samplemäärät olivat hyvin maltillisia – sanaleikki sallittakoon – ja niitä pääsi maistelemaan vaihteleva porukka tynnyrinomistajia. Koko matkan ajan ”laaduntarkkailusta” kuitenkin vastasi myös pieni ydinryhmä. Tällä järjestelyllä ainakin näin lopputulosta miettiessä pääsimme toivottavasti kaikkia tynnyrinomistajia tyydyttävään lopputulokseen.

Tisleen kehittymistä oli ajan saatossa ilo seurata. Nuoruuden sikunaisuuden ja raakuuden pyöristyessä ja muuttuessa yhä kypsemmäksi oli silti ilo huomata, että tietty tislaamon profiili pysyi mukana ja tunnistettavana. Tietty havuinen pihkaisuus ja lakritsaisuus on kantanut myös lopulliseen pullotettuun viskiin.

Tynnyrimme kypsyi ensimmäiset 5-6 vuotta Valamon tislaamon kellarivarastossa. Tislaamo oli kuitenkin huomannut, että se ei välttämättä ollut aivan optimaalinen paikka suurempien tynnyrien kypsymiseen. Tynnyrimme siirtyikin siis jossain vaiheessa matkaa loppukypsytykseen Ilomantsiin Valamon Viinihermanin isoon varastoon, jossa suurin osa Valamon viskistä kypsyy. Siirron jälkeen oli hauska huomata, miten viskin kypsyminen vauhdittui entisestään, joten ratkaisu oli varmasti oikea.

Koko matkan ajan osakkaita tiedotettiin sähköpostilla ja meillä oli myös oma Facebook-ryhmä, jossa vaihdoimme ajatuksia. Teimme kirjalliset sopimukset ja sain kunnian olla myös Mikan valitsemana varahenkilönä. Projektin aikana kolme osuutta 25:stä vaihtoi omistajaa. Yksi osakas katosi hetkeksi ”kartalta”, mutta pitkällisen metsästyksen jälkeen osuus saatiin jaettua uudelleen. Yhdestä osakkaasta puolestaan ehti myös aika jättämään ja omistus siirtyi hänen leskelleen, joten tämä pullotettu viski on tavallaan myös kunnioitus hänen muistolleen.

Koko projektin ajan me olimme kuitenkin porukka. Välillä mietittiin koska viski pullotettaisiin, miten samplet jaettaisiin jne., mutta yhtäkään riitasointua ei ainakaan omiin korviini asti kantautunut. Kahdeksan vuoden kohdalla päätimme, että kaksi vuotta lisää ei varmasti tee ainakaan pahaa, kunnes 8.10.2025 tasan kymmenen vuotta ja yhden päivän viskin tynnyriin valuttamisen jälkeen se pääsi pulloon.

Ennen pullotusta mietimme myös hetken oman etiketin teettämistä, mutta päädyimme kuitenkin Valamon omaan tyylikkääseen ja persoonalliseen etikettiin. Halusimme kuitenkin siitä huolimatta nimetä viskimme. Koska tiesimme, että se oli ensimmäinen yksityiselle täytetty tynnyri painimme hetken nimen kanssa. Teimme Mikan kanssa muutaman ehdotuksen ja niistä nimeksi valikoitui ”Primus Spiritus” – joka kääntyköön vaikkapa muotoon ”Ensimmäinen henki”. Ainakin omasta mielestäni oikein osuva nimi.

Yhteenvetoa

Tynnyrin hinnaksi muodostui pyöreästi n. 13 000 €. Siitä alun kulujen osuus oli 3100 € ja loppulasku sitten sen vajaat 10 000 €. Viskitisleeksi valikoitui alun kokeiluiden jälkeen savuton tisle ja tynnyrinä oli 200 litrainen entinen bourbon-tynnyri. Tynnyristä irtosi kypsytysvuosien jälkeen 163 litraa, joten enkelten osuus oli kohtuullinen ja odotettavissa oleva n. 2% / vuosi + samplet. Jokaiselle osakkaalle siis kotiutui kolmetoista 0,5 litran pulloa, joiden hinnaksi kaikkineen muodostui n. 40 € / pullo. Omasta mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta pienen tislaamon käsityötuotantona tehdystä uniikista suomalaisesta – ja jopa maailman mittapuulla uniikista ortodoksisen luostaritislaamon viskistä.

Lähtisinkö uudestaan mukaan tällaiseen projektiin? Aivan varmasti. Kuten Viskisieppo hyvin asian tiivisti – lähinnä harmittaa ettei ostettu kahta tynnyriä ja annettu sen toisen kypsyä vielä seuraavan kymmenen vuotta!

Sitten siihen viskiin!

Tuoksu alkaa viljaisen maukkaana. Hunajaa ja vaniljaa. Hunajamelonia. Lakritsitoffeeta. Mentholin raikkautta. Lakritsivicksejä. Paahdettua tammea. Tilkka vettä tuo esiin kuusenkerkkää ja pihkaisuutta. Kuin kävelisi raikkaassa havumetsässä sateen jälkeen kurkkupastilli suussa.

Suutuntuma on paksun öljyinen. Makea alku kuivuu hetken päästä antaen viljaiselle kuivuudelle tilaa. Vahaa – mehiläisvahaa. Tuhtia maltaisuutta siivittää kuusenkerkän mietoakin miedompi vivahde. Aavistuksen pippurinen. Hetken päästä huulille ja suuhun nousee yllättäen loppua kohti tomusokerimainen makeus.

Jälkimaku on todella pitkä. En haluaisi verrata tätä mihinkään skottimaltaaseen, mutta lähimpänä ovat Clynelish ja Glencadam – molemmat tislaamoita joiden viskeistä itse pidän. Tämä on kuitenkin erityinen viski erityiseltä suomalaiselta ortodoksiluostarin tislaamolta – ja se on meidän oma viski, jota ei ole kenelläkään muulla!

Loppusanat

Loppuun vielä kiitos koko tynnyriporukallemme, mutta ennen kaikkea sen alullepanijalle, valvojalle ja asianhoitajalle, eli Hakkaraisen Mikalle. Teit ison ja arvokkaan työn, josta me kaikki saamme nyt nauttia. Tämä oli hieno ja kärsivällisyyttä vaativa projekti, mutta sellaisia pitää elämässä aina välillä olla.

Kiitos kuuluu myös Valamon tislaamolle. Tislaamomestari Asko Ryynäselle, Taposen veljeksille, pyyteetöntä työtä tekevälle Isä Nasarille ja suureen skeemaan vihitylle Isä Antonille, joka oli aikanaan alullepaneva voima koko tislaamotoiminnalle Valamon luostarissa.