-
Mallasta, tammea ja vaniljaa
Wax Aff!, SMWS 77.63, 10 y.o., (Glen Ord), dist. 12 May 2009, 2nd fill Ex-Bourbon hhd, 58.2%
Muistikuvieni mukaan tämä oli ihka ensimmäinen pullo joka aikanaan tömähti kaappiini liittyessäni SMWS:n jäseneksi. Aikaa on kulunut siitäkin jo tovi. SMWS:n pullottamia viskejä on kaapissa liuta, mutta jo jokunen vuosi sitten lopetin jäsenmaksun maksamisen hintojen karatessa. Ei sillä, moni kaapin täältä hankituista viskeistä on rikastuttanut harrastusta hienosti.
Huomasin nuotittaneeni tämän viskin viimeksi vuonna 2020 ja silloinkin melko ylimalkaisesti, joten oli uusintaoton aika. Pullossa majailee siis Glen Ord -tislaamon viskiä. Tislaamon historia on pitkä ja se on tunnettu mm. siitä, että sähköä tislaamolla alettiin käyttää vasta vuonna 1949. Siihen saakka kaikki oli hoidettu öljylamppujen valossa. Nykyisin tislaamo on moderni Diageon omistama jättitislaamo, joka on tunnettu lähinnä Singleton of Glen Ord -pullotteistaan. Maistamatta on, mutta veikkaukseni on, että ne eroavat melkoisesti tästä yksilöstä.
Tuoksussa rapsakkaa mallasta, valkoherukkaa, vaaleaa hunajaa. Mukava pieni vahainen vivahde, kuten nimikin antaa ymmärtää, mutta ei tämä Clynelishiä ole. Sitruunamehua, Granny Smith -omenoita. Aika kirpakan raikas yleisolemus ja mukana on myös vivahdus mentholia.
Suutuntuma on öljyinen. Puhdasta maltaisuutta hunajaisen makeuden kera. Vanilja on vahvana. Kääntyy aika nopeasti tammen tanniineihin ja supistaa suuta sitruksisuudella. Mehiläisvahaa. Leikittelee mukavasti makean ja tanniinien kesken.
Jälkimaku on mukavan pitkä ja makeutuu.
Aika suoraviivainen viski. Tätä voisi kuvailla klassisella kolmen sanan yleispätevällä yhdistelmällä – mallasta, tammea ja vaniljaa. Tämä ei ole pahaa, ainoastaan vähän yksioikoista ja se viimeinen ”joku” jää vähän uupumaan.
Kuuden vuoden aukiolo ei kuitenkaan ole tätä latistanut ja jos jotain, niin ehkä pahimmat kulmat ovat vain hieman pyöristyneet.
-
Hedelmäpommi
Glenglassaugh Sandend, 50.5%
Glenglassaugh’n tislaamo sijaitsee Speysiden rajamailla, mutta juuri sen ulkopuolella ja lasketaan siten kuuluvaksi Highlandin viskeihin. Tislaamon historia on varsinkin 2000-luvulla ollut melko myrskyinen ja omistajavaihdoksia on ollut suuntaan ja toiseen. Vuonna 2023 kuviot saatiin kuitenkin aika lailla kohdilleen ja tämä pullote edustaakin edukseen tislaamon nykytuotantoa – joka ikävä kyllä taas näin vuotta 2026 eläessä on kokenut hieman kovia. Tislaamoa on ajettu vuoden 2025 tammikuusta vain osateholla.
Glenglssaugh’n Sandendia maistoin ensimmäisen kerran jo vuonna 2023 Ruttopuiston Pikkulinnussa järjestetyssä tastingissä, mutta pullon hankkimisessa kesti tovi ja aukaisussa toinen.
Ihastuin viskiin jo tuolloin 2023, eikä se edelleenkään petä:
Ihastuttavan hedelmäinen tuoksu ensinuuhkaisulla. Kypsää ananasta, mangoa, aavistus sitrusta. Makea vaniljaisuutta, mallasta ja puhdasta tammea. Puhdas ja raikas. Mintunlehtiä, kookoksenkuorta. Häivähdys suolaisuutta ja inkivääriä taustalla. Kuin työntäisi päänsä kulhoon, johon on juuri pilkottu tuoretta ananasta, banaania ja makeaa appelsiinia ja päälle olisi kaadettu kermaisen vaniljainen huntu.
Maku on öljyinen, pehmeä ja suuntäyttävä. Raikas. Trooppisia hedelmiä tammisella vivahteella. Uppopaistettua banaania – sitä kiinalaisten ravintoloiden vakkarijälkiruokaa. Pieni happamuus tasoittaa mukavasti. Puhdas ja pehmeä. Todella tasapainoinen ja nautittava.
Mukavan hedelmäinen herkku! Hienosti tasapainossa. Tämä toimittaa niin tuoksut kuin maut todella mainiosti!
-
Kirkossa ei ole kiire
Valamo 7 y.o., Single Cask #244, Unpeated Church Wine Cask, Date casked 21.4.2017, bottled 27.3.2025, bottle no. 274/400, 58.5%
Tämä Valamon yksityispullote löysi tiensä omiin varastoihin erään Turkulaisen Citymarketin parkkipaikalla tapahtuneen pullovaihdon seurauksena. Bongasin sen alun perin herra liemennyksen/Valjasen Instagram-syötteestä jo ennen kuin oma Valamolaisemme oli pullotettu ja kyselin pullovaihdon mahdollisuutta. Ja niinhän siinä kävi, että eräänä helmikuisena iltana lestit vaihtoivat omistajaansa Ravattulan Citymarketin pihassa.
En tiedä pullotteen tarkempaa historiaa sen tarkemmin, kuin että kyseessä yksityinen pullotus ja 50 v. synttäreihin mennessä oli tarkoitus saada viski pulloon. Kyseessä ei siis ole herra Valjasen tynnyri, vaan itselleni vielä vieraaksi jääneen toisen Turun alueella vaikuttavan harrastajan oma projekti. Pullomäärä oli melkoinen ja ilmeisesti siitä suurin osa jäi tynnyrin ostaneelle herralle itselleen.
Siirrytäänpä taustoista itse viskin pariin:
Tuoksu on Valamoa. Ei erehdystäkään. Tunnistettava – hyvässä ja joidenkin mielestä pahassa. Havupuun pihkaa. Lakritsia. Läpi puskee myös nuoruus. Jos tämä olisi ollut oma viski, niin ainakin viisi vuotta lisää. Kirkkoviini on aika taustalla lukuun ottamatta pientä herukkaisuutta.
Maussa kirkkoviini tuo makeutta. Kypsiä makeita luumuja. Vehreyttä ja vihreyttä, johon sekoittuu tummia marjoja. Valamon havuja. Kuin kävelisi loppukesän sateen kastelemassa havumetsässä. Kypsiä mustikoita, jotka alkavat pikkuhiljaa antaa tilaa esiin nouseville sienille. Jotain maakellarimaista.
Tämä on Valamoa. Olen monta kertaa täällä toitottanut, että Valamon tisle kypsyy h-i-t-a-a-s-t-i. Tämä on hyvä esimerkki. Muutaman vuoden liian aikaisin pullotettu. Ymmärrän omalla tavallaan sen, että tämä on aikanaan laitettu tynnyriin tiettyä aikataulua ajatellen, mutta tässä kohtaa olisin luistanut periaatteesta ja odottanut kuusikymppisiin, enkä usko että tämä olisi siihenkään mennessä pilalle mennyt!
Valamon kirkkoviinitynnyrikypsytettyä kymmenvuotiasta Uisgessa maistaneena voin sanoa, että se oli loistavaa! Ilmeisesti se vaa’ankieli on siis Valamon osalta jossain siellä seitsemän ja kymmenen vuoden välillä. Sitä nuoremmat vaativat joko harrastuneisuutta, tai aavistuksen karaistuneempaa luonnetta.
-
Toffeista inkivääriä
Glen Scotia 7 y.o, Single Cask Bottled Exclusively for Sweden (2023), First fill Bourbon Barrel, Cask No. 3919, 1 of 229 bottles, 56.8%
Tämä Glen Scotian ruotsiin pullotettu Single Cask tarttui mukaan Systembolagetista keväällä 2024 ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. Mukiinmenevä viski, mutta ehkä odotukset pulloa hankkiessa olivat korkeammalla.
Tuoksu alkaa vahvan toffeisena. Mukaan sekoittuu ananaksen ja raa’an banaanin hapokkuutta. Volteista huolimatta hyvin lähestyttävä nokka, joka ei väsytä nenää pidemmälläkään nuuskimisella. Vaaleaa siirappia ja mukaan hiipii myös mieto sitruisuus. Vanilja on myös luonnollisesti läsnä.
Paljon makua pienessä tilkassa. Ei kovin kompleksinen tuotos, mutta todella täyttää suun. Toffee on maussakin kärkenä, mutta mukaan sekoittuu mukavasti tammisuutta. Kuorittuja manteleita, sitrusta tasapainottamassa. Kovia hedelmäkarkkeja, mutta ilman sokerista makeutta. Lopussa pieni inkiväärin polte ja maltaisuuskin valtaa alaa jälkimaun muuttuessa makeammaksi.
Hyvin puhdas bourbon-kypsytys aktiivisesta tynnyristä. Vaikka tämä ei sinällään ole mikään makujen ja tuoksujen ilotulitus, niin tuhti runko jaksaa kantaa mukana olevia makuja mainiosti! Muistuttaa jossain määrin saman tislaamon Campbeltown Harbouria, mutta tällä kertaa mukaan on pumpattu aimo annos steroideja!
-
Se toinen kuninkaallinen
Royal Brackla 14 y.o., The Ultimate Whisky Company, dist. 02/07/08, bott. 15/02/23, Cask no. 10, 1st Fill Sherry Butt Finish, bottle no. 68/597, 57.7%
Skotlannissa on vain kaksi toimivaa tislaamoa jotka saavat käyttää etuliitettä ”Royal” – kuninkaallinen. Toinen niistä on Royal Lochnagar, joka sijaitsee Englannin kuninkaallisten kesäasunnon Balmoralin kupeessa. Toinen on nyt maistossa oleva Royal Brackla, joka sekin sijaitsee jalosukuisten omistaman Cawdorin linnan mailla. Kolmas jo karumman kohtalon kokenut etu- tai kyseisen tislaamon kohdalla jälkiliitettä käyttänyt tislaamo oli Glenury Royal, joka koki kohtalonhetkensä 1985 kun sen ovet suljettiin viimeistä kertaa ja jonka tilalla nököttää nykyisellään asuntoja.
Royal Brackla kuitenkin porskuttaa edelleen ja on viime aikoina alkanut panostaa myös omien pullotteidensa laatuun ja saatavuuteen. Nyt lasiin päätyi kuitenkin yksityinen pullote hollantilaiselta Van Wees -pullottajalta ja tarkemmin sen viskeihin keskittyneeltä The Ultimate Whisky Companylta.
Tuoksu on alkuun kuiva ja mineraalinen. Kuin olisi kahta graniittilohkaretta hakannut yhteen häviävän pienen rikkisyyden kera. Tomuista maltaisuutta. Nopeasti esiin nousee kuitenkin kuivattuja aprikooseja ja luumun kuorikerrosta. Kirsikankiviä lasittamattomassa savikipossa. Ajan ja varsinkin vesitilkan kanssa tämä makeutuu selvästi.
Toffee ja maltaat jyräävät ensimmäisellä suullisella. Öljyinen ja paksu suutuntuma, joka todella jaksaa kantaa makuja! Aavistus kitkeryyttä, mutta hyvällä tavalla. Mallastettua ohraa kourakaupalla. Ja heti perään suuhun holahtaa kourallinen sekalaista vaaleaa pähkinäisyyttä – parapähkinöitä, cashewta, kuorittuja manteleita. Ja mukava häivähdys sherryn vivahteita, kunhan malttaa hieman leikkiä vedellä. Mukana on myös mustapippurinen lämmittävä vivahde.
Jälkimaku on todella pitkä ja kääntyy aluksi makeampaan suuntaan, kunnes maltaat ja sherryinen tammisuus nappaa otteeseensa kera pienen kellarisen vivahteen.
Mukava viski. Ei parasta ja hienointa ikinä, mutta haastaa kivasti ja jaksaa kantaa makuja mainiosti. Mukava happaman ja makeuden leikki, johln sekoittuu jotain kiehtovaa maanläheisyyttä. Ihan onnistunut pullote tältä yksityiseltä, mutta ehkä vähän vähemmän tunnetulta pullottajalta!
