-
Kymmenen vuoden odotus
Valamo 10 y.o., Cask. No. 385 – ”Primus Spiritus”, 1st Fill Bourbon, tynnyröity 7.10.2015, pullotettu 8.10.2025, 58.5%
Mistähän sitä aloittaisi. Vuodesta 2015 kai. Valamon tislaamo oli uusi. Varsinaista viskiä tislaamolta ei ollut vielä tullut pullollistakaan. Eikä sitä oltu tätä hommaa aloitellessa käytännössä edes tislattukaan muutamaa kokeiluerää lukuun ottamatta.
Viskisiepon a.k.a Mika Hakkaraisen ajatuksissa oli silti pyörinyt jo hetken ajatus josko hommattaisiin kimpassa tynnyri Valamolta ja olen melko varma siitä, että olin jos en ensimmäinen, niin ainakin ensimmäisten joukossa joiden kanssa hän aiheesta ajatuksia vaihtoi.
Kuten aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, on itselläni omanlaiseni suhde Valamoon, joten kovin pitkää suostuttelua ei omalla kohdallani projektin käynnistämiseksi tarvittu. Mika käynnisti osakkaiden haalimisen ja projekti nytkähti käyntiin keväällä 2015. Sopimusasiat osakkaiden kesken hoidettiin kuntoon kesän 2015 aikana.
Käynnistyvaikeuksia
Tislaamon käynnistäminen on aina iso projekti ja sitä pääsimme osaltamme seuraamaan. Heinäkuussa 2015 saimme tislaamolta viestin, että aloittelu hieman takkuaa. Elokuussa puolestaan ilmeni, että mäskäyssammion kanssa oli ”pieniä” haasteita. Itse asiassa haasteet eivät olleet kovin pieniä. Vuonna 2019 tynnyriomistajien karonkassa käydessäni tarina oli seuraava:
Valamon harmaita hiuksia aiheuttanut mäskisammio Suurimmat haasteet ja meidänkin tynnyrin viiveet olivat kiinni mäskäyssammiosta. Mäskäyssammion rakentaneen Pohjolan Konepajan Risto Toivanen kertoi omien sanojensa mukaan suunnilleen seuraavaa: ”Meille oli kerrottu, että mäskiä tehtäessä se pohjalle jäävä aines muistuttaa lähinnä sellaista löysäksi keitettyä kaurapuuroa. Kun tultiin ensimmäisen kerran paikalle sitä katsomaan, niin se oli enemmänkin ihan vaan betonia! Siinä sitten ruvettiin miettimään miten tästä eteenpäin”.
Lopputulemana oli, että mäskisammiota muokattiin useaan otteeseen. Pohjan ritilät tehtiin uudestaan, koko lämmittämiseen tarkoitettu höyryseinä laitettiin uusiksi jne. ”Taisimme ottaa vähän takkiimme tätä tehdessä, mutta lopputulos on tärkein”, kertoi Toivanen.
Projekti etenee
Tuotanto Valamolla lähti kunnolla käyntiin syksyllä 2015. Mikä hienoa, tynnyrimme #385 oli ihka ensimmäinen yksityisen tahon tilaama tynnyri, joka tislaamolla täytettiin. Siinäkin mielessä nyt pullossa oleva viski on osa Valamon viskihistoriaa. Se on tätä kirjoittaessa edelleenkin ainoa kymmenvuotias Valamon viski joka on pullotettu tämänvuotisen Suomalaisen Viskin Päivän erikoispullotteen lisäksi!
Ajan kanssa saimme käytännössä miltei vuosittain tislaamolta samplen, jonka avulla pystyimme seuraamaan kypsymisen edistymistä. Koronavuosien aikana tähän tuli pieni paussi. Samplemäärät olivat hyvin maltillisia – sanaleikki sallittakoon – ja niitä pääsi maistelemaan vaihteleva porukka tynnyrinomistajia. Koko matkan ajan ”laaduntarkkailusta” kuitenkin vastasi myös pieni ydinryhmä. Tällä järjestelyllä ainakin näin lopputulosta miettiessä pääsimme toivottavasti kaikkia tynnyrinomistajia tyydyttävään lopputulokseen.
Tisleen kehittymistä oli ajan saatossa ilo seurata. Nuoruuden sikunaisuuden ja raakuuden pyöristyessä ja muuttuessa yhä kypsemmäksi oli silti ilo huomata, että tietty tislaamon profiili pysyi mukana ja tunnistettavana. Tietty havuinen pihkaisuus ja lakritsaisuus on kantanut myös lopulliseen pullotettuun viskiin.
Ensimmäiset n. 5 vuotta viskimme kypsyi Valamon kellarissa. Tynnyrimme kypsyi ensimmäiset 5-6 vuotta Valamon tislaamon kellarivarastossa. Tislaamo oli kuitenkin huomannut, että se ei välttämättä ollut aivan optimaalinen paikka suurempien tynnyrien kypsymiseen. Tynnyrimme siirtyikin siis jossain vaiheessa matkaa loppukypsytykseen Ilomantsiin Valamon Viinihermanin isoon varastoon, jossa suurin osa Valamon viskistä kypsyy. Siirron jälkeen oli hauska huomata, miten viskin kypsyminen vauhdittui entisestään, joten ratkaisu oli varmasti oikea.
Koko matkan ajan osakkaita tiedotettiin sähköpostilla ja meillä oli myös oma Facebook-ryhmä, jossa vaihdoimme ajatuksia. Teimme kirjalliset sopimukset ja sain kunnian olla myös Mikan valitsemana varahenkilönä. Projektin aikana kolme osuutta 25:stä vaihtoi omistajaa. Yksi osakas katosi hetkeksi ”kartalta”, mutta pitkällisen metsästyksen jälkeen osuus saatiin jaettua uudelleen. Yhdestä osakkaasta puolestaan ehti myös aika jättämään ja omistus siirtyi hänen leskelleen, joten tämä pullotettu viski on tavallaan myös kunnioitus hänen muistolleen.
Koko projektin ajan me olimme kuitenkin porukka. Välillä mietittiin koska viski pullotettaisiin, miten samplet jaettaisiin jne., mutta yhtäkään riitasointua ei ainakaan omiin korviini asti kantautunut. Kahdeksan vuoden kohdalla päätimme, että kaksi vuotta lisää ei varmasti tee ainakaan pahaa, kunnes 8.10.2025 tasan kymmenen vuotta ja yhden päivän viskin tynnyriin valuttamisen jälkeen se pääsi pulloon.
Ennen pullotusta mietimme myös hetken oman etiketin teettämistä, mutta päädyimme kuitenkin Valamon omaan tyylikkääseen ja persoonalliseen etikettiin. Halusimme kuitenkin siitä huolimatta nimetä viskimme. Koska tiesimme, että se oli ensimmäinen yksityiselle täytetty tynnyri painimme hetken nimen kanssa. Teimme Mikan kanssa muutaman ehdotuksen ja niistä nimeksi valikoitui ”Primus Spiritus” – joka kääntyköön vaikkapa muotoon ”Ensimmäinen henki”. Ainakin omasta mielestäni oikein osuva nimi.
Yhteenvetoa
Tynnyrin hinnaksi muodostui pyöreästi n. 13 000 €. Siitä alun kulujen osuus oli 3100 € ja loppulasku sitten sen vajaat 10 000 €. Viskitisleeksi valikoitui alun kokeiluiden jälkeen savuton tisle ja tynnyrinä oli 200 litrainen entinen bourbon-tynnyri. Tynnyristä irtosi kypsytysvuosien jälkeen 163 litraa, joten enkelten osuus oli kohtuullinen ja odotettavissa oleva n. 2% / vuosi + samplet. Jokaiselle osakkaalle siis kotiutui kolmetoista 0,5 litran pulloa, joiden hinnaksi kaikkineen muodostui n. 40 € / pullo. Omasta mielestäni hyvinkin kohtuullinen hinta pienen tislaamon käsityötuotantona tehdystä uniikista suomalaisesta – ja jopa maailman mittapuulla uniikista ortodoksisen luostaritislaamon viskistä.
Lähtisinkö uudestaan mukaan tällaiseen projektiin? Aivan varmasti. Kuten Viskisieppo hyvin asian tiivisti – lähinnä harmittaa ettei ostettu kahta tynnyriä ja annettu sen toisen kypsyä vielä seuraavan kymmenen vuotta!
Sitten siihen viskiin!
Tuoksu alkaa viljaisen maukkaana. Hunajaa ja vaniljaa. Hunajamelonia. Lakritsitoffeeta. Mentholin raikkautta. Lakritsivicksejä. Paahdettua tammea. Tilkka vettä tuo esiin kuusenkerkkää ja pihkaisuutta. Kuin kävelisi raikkaassa havumetsässä sateen jälkeen kurkkupastilli suussa.
Suutuntuma on paksun öljyinen. Makea alku kuivuu hetken päästä antaen viljaiselle kuivuudelle tilaa. Vahaa – mehiläisvahaa. Tuhtia maltaisuutta siivittää kuusenkerkän mietoakin miedompi vivahde. Aavistuksen pippurinen. Hetken päästä huulille ja suuhun nousee yllättäen loppua kohti tomusokerimainen makeus.
Jälkimaku on todella pitkä. En haluaisi verrata tätä mihinkään skottimaltaaseen, mutta lähimpänä ovat Clynelish ja Glencadam – molemmat tislaamoita joiden viskeistä itse pidän. Tämä on kuitenkin erityinen viski erityiseltä suomalaiselta ortodoksiluostarin tislaamolta – ja se on meidän oma viski, jota ei ole kenelläkään muulla!
Loppusanat
Loppuun vielä kiitos koko tynnyriporukallemme, mutta ennen kaikkea sen alullepanijalle, valvojalle ja asianhoitajalle, eli Hakkaraisen Mikalle. Teit ison ja arvokkaan työn, josta me kaikki saamme nyt nauttia. Tämä oli hieno ja kärsivällisyyttä vaativa projekti, mutta sellaisia pitää elämässä aina välillä olla.
Kiitos kuuluu myös Valamon tislaamolle. Tislaamomestari Asko Ryynäselle, Taposen veljeksille, pyyteetöntä työtä tekevälle Isä Nasarille ja suureen skeemaan vihitylle Isä Antonille, joka oli aikanaan alullepaneva voima koko tislaamotoiminnalle Valamon luostarissa.
-
Turpeinen kivenhakkaaja
Ardmore 13 y.o., Bottled for Viskiryhmä Turku, Refill Sherry Puncheon, Cask no. #120000010, dist. 24.4.2012, bott. 2.6.2025, 240 bottles, 59.7%
Suomalainen viskikulttuuri on siitä hieno ilmiö, että täältä löytyy upeita puuhamiehiä, jotka puskevat härän lailla eteenpäin vaikka valtiovalta jaksaa laittaa kapuloita rattaisiin. ”Tynnyrillinen viskiä harrastajille – no mikäs siinä”. Ja useampana vuonna peräjälkeen. ”Kuka sen sitten muka hoitaa, maksaa, jakelee ja hoitaa tullit – en minä ainakaan!”. No ei hätää! Turun primus motor hoitaa!
Ja niin hoiti taas kerran. Viskiryhmä Turun Mika Lindström on mies ja voima jo vuosittaiseksi ilmiöksi nousseen Viskiryhmä Turku -nimisen Facebook-yhteisön vuosittaisen yksityispullotteen takana. Vuonna 2025 pulloon päätyi haastava Ardmore:
Tuoksun aloittaa savuinen viljaisuus. Kuin kaurahiutaleita, jotka ovat saaneet osakseen vieressä kyteneen heinäpaalin savua. Aavistus sitruunankuorta. Kalkkia, mineraalisuutta. Kuin hankaisi kahta rannalla maannutta kiveä yhteen. Taustalla häilyy valkoisten rypäleiden kuoria ja anteeksipyytävää makeutta. Kuin sherry yrittäisi vähän nostaa nokkaansa ja pyytäisi sitten anteeksi, että tuli häiritsemään.
Vesitilkka nostaa hetkeksi esiin vehreyttä – tuoretta ruohoa ja vastapuristettua oliiviöljyä. Mutta ennen kaikkea mallasta. Kuivaa savuista mallasta.
Maku alkaa kuivana, mutta mukana on aavistus hedelmiä. Kuivattuja sellaisia. Hyvällä tapaa hapan twisti. Muuttuu nopeasti kuivan puhtaaseen savuisuuteen. Vesitilkka nostaa savua ja kuivuutta entisestään esiin. Todella mineraalinen – kiviä suussa! Jälkimaussa mallas nostaa päätään. Kuiva, savuinen ohramallas.
Haastava. Ei todellakaan helppo. Mutta nämä onkin pullotettu meille harrastajille. En laittaisi tätä lasiin ensikertalaiselle, enkä toiskertaisellekaan. Vaatii aikaa ja ajatusta. Ja se jos mikä on itselleni hyvän viskin merkki…
Nämä Turun pullotteet ovat hieno esimerkki siitä mitä saadaan aikaiseksi kun pieni ja isompikin ryhmä yhdistää haaveensa ja toteuttaa sen. Ei se ole niin vaikeaa jos sen osaa!
-
Makeaa mustapippuria
Lagavulin 12 y.o., Diageo Special Releases 2019, 56.5%
Diageo. Sana, joka on nykyään melkeinpä kirosana viskiharrastajien keskuudessa, mutta silti yhtiö joka omistaa ja valmistaa melkein 40 prosenttia kaikesta maailmalla liikkuvasta skottiviskistä. Olkoonkin se sitten sekoiteviskiä tai single malttia.
Diageo on kuitenkin jo pitkään puskenut vuosittain myyntiin erikoiseriä omien tislaamoidensa tuotteita. Special Release -nimellä kulkevat pullotteet niittivät aikanaan mainetta versioina, joita ei saanut ihan mistä vaan. Osa oli herkkuja, osa sanalla sanoen kuraa. Homma lähti lapasesta viimeistään vuonna 2020, kun kahdeksanvuotiaista pullotteista alettiin pyytämään kolmenumeroisia summia.
Omaksi onnekseni ehdin rulettiin mukaan ennen kuin hinnat tyystin karkasivat ja mukaan sattui nyt maistettu Lagavulinin 12-vuotias. No miltä se sitten maistui:
Makean sokerisen turpeinen tuoksu tunkee nenään. Tomusokeria, johon on puristettu sitruunanmehua. Kalkkia. Suolaisia rannalla pyörineitä kiviä. Mutta ennen kaikkea todella, todella makeaa turpeisuutta, johon sekoittuu lakritsin makeutta. Ja yht’äkkiä kaiken sitoo yhteen vaniljatankojen päällystämä vasullinen mestämansikoita!
Maku… turpeessa pyöriteltyjä lakritsipaloja. Mustapippuria, suolaa. Maakellaria. Karboolitervaa. Todella suorasukainen ja anteeksipyytämätön. Savustettua ja nuotiossa pyöriteltyä sitruunaa. Tämä antaa turpaan ja huolella – mutta silti lempeän makeasti.
Upea lopetus. Makean savuista mallasta, sitruunakuorta, lakritsaa, turvetta. Voi kun kaikki Lagavulinit olisivat edes lähellä tällaista. Rehellisiä, raa’alla tavalla makean turpeisia. Peittelemättömiä.
—
Ai että. Kävimme aikanaan Ateenassa lomalla ja löysin sieltä eräästä pikkuliikkeestä vuonna 2005 pullotetun 12-vuotiaan Lagavulinin. Se jos mikä oli vielä tätäkin hienompi viski. Lähellä ollaan tämänkin kanssa, mutta se ratapölkkyterva joka siitä nousi nenään jo ensinuuhkaisulla on jotain, jota en ikinä unohda.
-
Piparminttuinen uusintaotto
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitous Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Viski on elävä tuote. Avatussa pullossa viski säilyy oikein säilytettynä vuosia, kunhan pullo on oikeissa olosuhteissa. Mielellään n. 20°C lämpötilassa (väillä hieman hankala toteuttaa kerrostaloasunnossa) – mutta pääasia, että lämpötila on tasainen. Viski pitäisi myös suojata auringonvalolta ja keinovalolta ja ennen kaikkea se pitää säilyttää pystyasennossa ilman, että pulloa käännellään tai ravistellaan.
Viski silti muuttuu kun pullo avataan. Se saa happea, joskin hyvin rajatussa määrin. Täydessä viskipullossa pinta-alaa, jonka kanssa happi pääsee reagoimaan on vähemmän ja viski säilyykin avaamattomassa pullossa käytännössä rajattomasti, kunhan korkki on kunnossa ja tiivis.
Kun pullo on avattu, niin hapella on enemmän pinta-alaa alkaa leikkimään omaa leikkiään viskin kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole omien havaintojeni mukaan yleensä huono juttu – jopa päinvastoin. Moni avaamani viski on parantanut juoksuaan, kunhan se on saanut hetken hengittää pullossa.
Scotch Malt Whisky Societyn pullotteet ovat tästä oivallinen esimerkki. Ne ovat tynnyrivahvoina yleensä heti pullon aukaisemisen jälkeen hieman sulkeutuneen oloisia ja omin termein jopa hieman ”tukossa”. Niistä saattaa olla hankala saada irti kaikkia nyansseja ja ne vaativat ensimaistolla rutkasti hapettumisaikaa lasissa ja myös reilun vesitilkkasen, jotta niiden maut alkavat avautumaan.
Kokemukseni mukaan ne kuitenkin heräävät aivan eri tavalla eroon, kun pullosta on tyhjennetty pois ns. ”paha kaula”. Alkuun sulkeutuneesta viskistä saattaa kuoriutua aivan uusia tuoksuja ja makuja, kunhan pulloa on hieman vajuutettu ja se on saanut nauttia kaapissa suljettuna pienestä happilisästä.
Se oli ideana tässäkin uusintamaistossa. Onko tämä kyseinen viski muuttunut avatussa pullossa happea saatuaan. Onko muutos pahaan vai hyvään, vai onko se samainen viski edelleen hyvää, mutta vain muuttanut ajan saatossa profiiliaan?
Otetaan siis selvää:
Tuoksussa alkuun hedelmää. Runsaan maltainen. Paahteista tammisuutta. Pippurisuutta, johon sekoittuu sitruunankuoren estereitä – sitruunapippuria? Mutta myös vaniljatankoa ja punaherukkahilloa. Sellaista mukavaa happaman ja makean leikkiä. Vesilisä nostaa esiin raikkautta.
Paahteinen maltaisuus ja tammi aloittavat maun. Pähkinöitä. Hedelmäisyys on taka-alalla. Hapahkoa appelsiinia, mutta myös piparminttuista raikkautta, joka hyppää tosissaan esiin vesitilkan kanssa. Kuin olisi mussuttanut kourallisen piparmintun lehtiä.
Verrattuna edellisiin nuotteihin tästä on kadonnut tiettyä hedelmäisyyttä ja tilalle on noussut maltaan ja tammen paahteisuus, sekä todella selvänä piirteenä tuo raikkaus.
Tämä on elänyt pullossa. Happi on vaikuttanut, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Tämä ei ole väljähtänyt tai mennyt huonoksi. Se on vaan muuttunut ja on edelleen leikkisä ja persoonallinen viski.
Enemmänkin itselle tuli sellainen fiilis, että ajan kanssahan tästä on saanut yhdestä pullosta useamman erilaisen kokemuksen – ja se jos jokin on viskeissä hienoa!
Jos haluat lukea edelliset muistiinpanoni tästä viskistä, ne löytyvät täältä.
-
Mallasvetoista luomua
Nc’nean Organic Single Malt, Batch UN03, 46%
Nc’nean on Annabel Thomasin vuonna 2017 perustama tislaamo, joka on yksi ensimmäisistä tislaamoista, jotka keskittyvät täysin hiilineutraaliin luomutuotantoon. Tislaamo käyttää kierrätetystä lasista tehtyjä – joskin todella kauniin näköisiä pulloja, uusiutuvaa energiaa, kierrätettyä sadevettä jne.
Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä viskin tislaaminen ei välttämättä nykyisin ole sitä kaikkein energiatehokkainta touhua, vaikka aikanaan niin on varmasti ollutkin. Turve ei silti ole nopeasti uusiutuva luonnonvara ja viskin valmistaminen vaatii vettä – paljon vettä! Nc’neanin ympäristön eteen tekemästä työstä lisää täällä.
Jostain jännästä syystä tämä tislaamo osui omalle kartalleni jo vuonna 2020. Satuin jostain bongaamaan, että he olivat julkaisemassa ihka ensimmäistä yleiseen myyntiin tulevaa viskiään, tartuin tilaisuuteen ja tilasin pullon. Tämä tapahtui elokuussa 2020 ja kolmea viikkoa myöhemmin sähköpostiin kilahti ilmoitus, että pullo on matkalla. 50 brittipunnan hinnalla tilattu pullo on edelleen kaapissa suljettuna – ja pysynee vielä tovin.
Ostin siis aikanaan sian säkissä. Nyt viitisen vuotta myöhemmin oli kuitenkin ilo huomata, että Nc’nean oli saapunut myös paikallisen A-marketin hyllyyn – jopa useampana versiona. Mikäpä siis sen parempaa kuin tarttua perusversioon ja kokeilla mistä tämän tislaamon viskeissä oikeasti on kyse!
Nc’nean on siitä hieno tislaamo, että se kertoo todella avoimesti mitä heidän mikäkin viski pitää sisällään. Tämän kyseisen viskin kohdalla kerrotaan, että maltaat ovat 100% skotlantilaista luomumallasta, hiivakantana on käytetty Anchor ja Fermentis -hiivoja, pulloja on tullut satsista 10 387, tynnyrisekoitus on 43% käytettyjä bourbon-tynnyreitä, 2% Oloroso-sherrytynnyreitä ja 55% STR-punaviinitynnyreitä. Luonnollisesti viski on värjäämätöntä ja kylmäsuodattamatonta.
Jos jokin. niin tämän kaltainen avoimuus on jotain, mitä jokainen viskiharrastaja arvostaa – tai ainakin jokaisen viskiharrastajan pitäisi arvostaa!
Miltä se viski sitten kaiken tämän pohjustuksen jälkeen maistuu:
Tuoksun aloittaa kermainen maltaisuus, jonka alla leijuu persikkaa, makeaa appelsiinia ja puista mausteisuutta. Alkuun vähän sulkeutunut. Vesilisä avaa tuoksua ja makea hedelmäisyys nousee enemmän esille.
Pehmeän kermainen suutuntuma ja tuhdin makea maltaisuus. Pyöreä, tasapainoinen ja pelottavan helppo juotava ikäisekseen – nuortahan tämä edelleen on. Kuivuu hieman tammen tanniinien ja mausteisuuden vallatessa alaa. Toffeeta, johon sekoittuu aprikoosihilloa. Vesilisä lisää makeutta ja jos mahdollista, makean herkullinen maltaisuus korostuu entisestään.
Jälkimaku on todella pitkä! Suuhun jää öljyinen, puhtaan maltainen tuntuma, joka jatkuu ja jatkuu. Todella hyvä.
Kivan tasapainoinen nuorikko. Paljon hyviä juttuja, vaikkakin ehkä se iän tuoma syvyys ja kompleksisuus puuttuu. Tämä kuitenkin toimittaa sen minkä lupaa ja se jälkimaku… se jatkuu vielä tätäkin kirjoittaessa!
En malta odottaa, mitä Nc’neanin tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän perusteella pelkkää hyvää ja nyt vaan toivotaan, että tislaamo selviää viskimaailman ravisteluiden läpi!
