• SMWS 66.175, From Arbroath to Bogota
    Maisteltua

    Nuotio kostealla heinäpellolla

    SMWS 66.175 (Ardmore), From Arbroath to Bogota, 12 y.o, dist. 23 july 2007, Refill ex-bourbon hogshead, 1 of 271 bottles, 60.6%

    Scotch Malt Whisky Societylta tällä kertaa vähän savuisempi pullote. Koodien mukaan tämän takana on Ardmoren tislaamo, josta lisää juttua täällä.

    Tuoksussa savuisia viljanjyviä, makeaa vaniljaa, maanläheistä parfyymisyyttä – suitsuketta jopa. Kuin kävelisi juuri heinäpaaleilla täytetyn vanhan ladon ohi, jonka edessä joku polttaa kosteassa maakuopassa rutikuivia risuja.

    Maussa suolaista savuisuutta, pippuria. Lihaisa suuntuntuma, savustettua rasvaista pekonia. Lääkemäinen – jopa aavistuksen kitkerä. Jälkimaku on kuin olisi pullon ”Underberg” -digestiiviä naukannut. Vesilisän kanssakin pippurisuus on edelleen läsnä, joskin pieni makeampi vivahde pääsee hetkeksi esiin ennen kuin savuinen tiukka tammisuus jyrää sen alleen. Erittäin hankalasti lausuttava oluttermi ”astringoiva” kuvailee tätä mainiosti. (Astringoiva tarkoittaa makua, joka aiheuttaa suuta kutistavan tai kuivaavaan tunteen. – IS 24.9.2013)

    Nämä SMWS:n pullotteet eivät päästä kovin helpolla. Osa osaa olla aika haastavaa tavaraa, mutta onneksi ihan mielenkiintoisella tavalla. Sokkona olisin laittanut tämän Islaylle. Tämä EI ole sellaisille, jotka haluavat viskinsä puhtaana ja vailla aavistuksen ihmeellisiäkin sivumakuja.

  • Noah's Mill Kentucky Bourbon
    Maisteltua

    Tuhdin mausteinen bourbon

    Noah’s Mill, Batch QBC N° 18-7, 63.15%

    Ostin aikanaan ensimmäisen pulloni tätä bourbonia joltain työmatkalta käytännössä sokkona ja mitään siitä etukäteen tietämättä. Tuolloinen versio osoittautui loisto-ostokseksi, eikä tämä kotoisesta Alkosta löytynyt huomattavasti uudempi batch sekään pettänyt. Huikean tuhti bourbon!

    Tuoksu on todella mausteinen, vaniljaa, tammea, mustapippuria, maanläheistä multaisuutta, muskottia, kanelia, kirsikankiviä, mineraalinen, nahkainen, kanelia, punaisen omenan kuoria ja aavistus hedelmäisen chilin poltetta.

    Maku on vahva ja pippurinen, huikean mausteinen, ei kuitenkaan liian hyökkäävä ja pehmenee. Mineraalisuutta on. Melkein kuin suuhun loiskahtaisi vettä kivisellä järvenrannalla humuspitoisen veden äärellä.

    Vesilisä tuo esiin nahkaisia sävyjä ja makeutta. Fiilis on kuitenkin kuin kävelisi vanhaan maakellariin, jossa joku säilyttää puisia huonekaluja.

    Tämä on tuhti bourbon – ja todella mainio sellainen jos tykkää hyvällä tavalla ”likaisesta” fiiliksestä. Mausteinen, maakellarimainen, voimakas. Vahva suositus kaikille laatubourbonin ystäville!

  • Bunnahabhain Eirigh Na Greine
    Maisteltua

    Sweet & Sour

    Bunnahabhain Eirigh Na Greine, 1st batch, 46.3%

    Bunnahabhain on nostanut viskiharrastukseni aikana profiiliaan huimasti ja tässä on taas yksi osoitus onnistumisesta. Eirigh Na Greine, eli ”Aamurusko” ei ole viskeistä se monipuolisin, mutta siinä on hienossa tasapainossa paljon hyvää. Bunnahabhainin tisle ja ”oikeaoppiset” pullotuskriteerit, eli tarpeeksi korkeat prosentit, kylmäsuodattamattomuus ja luonnollinen väri kantavat hienosti! Osa tästä liemestä on kypsynyt punaviinitynnyreissä ja omaan makuuni punkkutynnyrissä maanneet viskit ovat aina sopineet, varsinkin kun ne yhdistyvät hyvin tislaamon maltaiseen profiiliin.

    Tuoksussa makeutta ja happamuutta. Appelsiinimarmeladia, tuhti ja kermainen tuoksu. Viinitynnyrin vivahteita, kuivattuja luumuja, kiva pieni happamuus – vähän kuin balsamicosiirappia?

    Maku on maltaisen makea, hedelmäinen, tölkkiaprikooseja. Mausteista tammisuutta, toffeeta, täyteläisyyttä. Jälkimaussa hauska makean ja happaman leikkisyys.

    Ei missään nimessä maailman monipuolisin viski, mutta makean ja pienen happamuuden leikittely tekee tästä kivan. Punaviinitynnyrit tuovat oman vivahteensa, ja taustalla oleva Bunnan vahva ja makea maltaisuus täydentää hienosti kokonaisuuden.

  • Invergordon 11 y.o.
    Maisteltua

    Paahteista jyväisyyttä

    Invergordon 11 y.o. dist. 03/2009, bott. 11/2020, cask no. 520004, sherry cask, bottle no. 002/392, 54.7%, Duncan Taylor – Rare Auld Grain

    Jyväviskien maailma on itselleni huomattavasti mallasviskejä vieraampi, vaikka niillä on selkeä ja voimakas yhteys. Sekoiteviskejä, joita kuitenkin suhteessa mallasviskeihin myydään aivan erilaisia määriä, ei olisi olemassa ilman näiden molempien yhteyttä. Jyväviskejä valmistetaan huomattavasti suurempia määriä koska se on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa. Valmistusmenetelmästä johtuen ne ovat yleisluonteeltaan kevyempiä, puhtaamman makuisia ja kärjistettynä hieman yksinkertaisempia. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö niissäkin olisi löydettävää ja nyansseja, josta osoituksena tämä 11 vuotta sherrytynnyrissä kypsynyt Duncan Taylorin pullottama Invergordon:

    Tuoksussa paahteista tammea, sulatettua ruskeaa sokeria ja voita, rusinoita, melassia, pähkinöitä, sherryä, makeaa mausteisuutta.

    Maku on paahteinen ja kuiva, sherryä. Hedelmäinen, valkoista suklaata, kermainen, aavistus nahkaa. Jälkimaussa paahtoleipää, jonka päälle on sivelty ohut kerros pähkinävoita.

    Hieno jyväviski! Tämä oikeasti haastoi maistajansa. Hyvää – oikeasti hyvää! Vaatii aikaa ja mallasviskiin tottuneelle hieman erilaista lähestymistapaa. Tiettyä maltaan täyteläisyyttä jäin kaipaamaan, mutta toisaalta saatan olla vähän liian tottunut.

  • Glenfarclas 15 y.o.
    Maisteltua

    Tasapainoista laatua

    Glenfarclas 15 y.o, 46%

    Glenfarclasin tislaamo on harvoja yksityisomisteisia ”vanhoja suuria” tislaamoja Skotlannissa. Tuotanto on kautta linjan omissa hyppysissä ja ainakin omien havaintojen mukaan poikkeuksellisen tasalaatuista hyvässä mielessä. Perusrange on vahva ja nytkään maisteltu 15-vuotias ei ole siitä poikkeus.

    Tuoksu on todella tasapainoinen. Upean puhdas sherryisyys sekoittuu tuhdin makeaan maltaisuuteen. Joulukakun mausteisuutta, taateleita.

    Maku jatkaa hienosti samalla linjalla. Hedelmäinen, sherryinen, maltainen. Punaisia omenoita. Todella vieno kuminen häivähdys, joka vie yhdessä muun makupaletin kanssa lapsuuskodin pyöräkellariin, jossa polkupyörien renkaiden ja pienen öljyisyyden tuoksu sekoittuu puuhyllyjen ja tietyn kellarimaisuuden kanssa.

    Jälkimaku taittuu makeammaksi, mutta on hienosti tasapainossa. Tässä viskissä ei ole mitään hyökkäävää, mutta siinä on kaikkea mitä hyvässä viskissä kuuluukin. Hetken maiskuttelun jälkeen jostain nousee aavistus tupakanpuruja.

    Kuten heti alkuun kirjoitin, näistä Glenfarclasin peruspullotteista tekee hienon niiden verraton tasapainoisuus. Ne ovat hienosti tehtyjä viskejä ilman kikkailuja, eikä tämä 15-vuotias ole poikkeus. Suomesta tätä ei valitettavasti A-kaupasta saa, mutta 40€ hintaan maailmalta hankittuna tämä on Hesarin viimitermein ”löytö”! Hatunnosto Glenfarclasille siis myös siitä, että näiden perustuotteiden hinta on pysynyt hyvinkin maltillisena – heh – maltillisena.