-
Pyhän veden ylistys!
Valamo 10 y.o., SVP 2025, Single Cask no. 390, Unpeated 1st fill Bourbon Cask, Batch 1, 57.7%
Valamon Suomalaisen viskin päivän kunniaksi julkaisema viski on tislaamolle eräänlainen viskimaailman virstanpylväs. Siinä vaiheessa, kun tislaamo voi painaa etikettiinsä kaksinumeroisen luvun on yleensä syytä juhlaan.
Kyseessä oli ikänsä puolesta vielä tässä vaiheessa hyvin rajattu julkaisu. Alkon sovellusta myyntiintulopäivänä tuijottaessa se oli huhujen mukaan näyttänyt hetkellisesti saatavuutta myös verkkokaupassa, mutta vain muutaman minuutin, kunnes tarjolla oli vain eioota. Oma epäilykseni on, että kyseessä oli jonkin sortin kirjausvirhe. Päivitysnapin hakkaaminen pitkin päivää tuotti kuitenkin tulosta. Arkadian Alkoon oli näyttänyt tulleen pieni erä pulloja – taas kerran huhujen mukaan pullotuserä oli hyvin pieni – ehkä yhteensä jossain sadan pullon tietämillä.
Pullomäärä alkoi työpäivän aikaan vähenemään uhkaavasti ja kotiin päästyäni iski oikeasti todellinen Fear Of Missing Out ensimmäistä kertaa viskielämässä. FOMOn pelottelemana otin auton alle ja lähdin kohti Helsingin keskustaa – pullo kun piti saada myös kipeänä olevalle kaverille ja yksi vielä jaettavaksi. Oopperatalon nurkalla päivän mittaan alun kymmenestä huvennut saldo tippui neljästä kolmeen – nyt oli jo kiire!
Auto parkkiin niin nopeasti kuin pystyy, Alkon ovista sisään ja loput pullot mukaan. Tilanne pelastettu! No… niinhän siinä kävi, että muutaman seuraavan päivän aikana pulloja ilmestyi muihinkin myymälöihin, mutta edelleen tätä kirjoittaessa kaikkia muita SVP-pullotteita löytyy Alkosta – paitsi tätä.
No miltä se jaetusta samplepullosta maistettu Valamon kymmenvuotias maistui:
Raikas tuoksu. Rikkaan maltainen ja vaniljainen, mutta sekaan sekoittuu Valamon viskeille tyypillistä kuusenkerkkämäistä havuisuutta ja kirpeää pihkaa. Sitrusta, marenkia, limetinkuorta. Kirpeä raikkaus valtaa alaa. Sitruunalakritsia. Ripaus ruusuvettä ja aromaattista suitsukemaista vivahdetta.
Maussa tuhti makea maltaisuus valtaa ensin kielen. Pyöreään kermaisen pehmeää vaniljaa. Häivähdys hieman karamellisoitunutta tomusokeria. Maku muuttuu nopeasti hyvällä tavalla aavistuksen tanniiniseen tammiseen suuntaan. Kuivaa lakritsinjuurta. Puhdas ja itseään peittelemätön viski.
Haastava, mutta hieno. Tämä vaatii aikaa – niin lasissa ja ajatuksissa.
Jakaa varmasti mielipiteitä. Tämä vaatii aikaa – ilman vertailuita. Tämä on erilainen, mutta hieno ja uniikki suomalainen mallasviski.
No… lisää on luvassa. Viidellä tynnyrinumerolla eroava kimppatynnyrinne tulee syksyllä samaiseen kymmenen vuoden pullotusikään. En malta odottaa vertailua – mutta sitä on sitten tätäkin rajallisempi määrä – ja vain tietyille ja valituille!
-
Scapan paluu
Scapa 10 y.o., (2024/08/26), 48%
Kävimme Joulukuussa 2024 Puolassa Wrocławin joulumarkkinoilla. Eksyin samaisella reissulla Dom Whisky -nimiseen viskikauppaan, jonka valikoima oli sanalla sanoen melkoisen huikea. Lähellä sulkemisaikaa tehty visiitti ei antanut mahdollisuuksia koluta kauppaa kovin tarkkaan läpi ja osa hinnoista oli ehkä hieman korkeanpuoleisia. Palvelu oli luokkaa ok, mutta aikarajoitteen ja ”perhesyiden” vuoksi en toki yrittänyt muutenkaan kauheasti omaa harrastustani korostaa. Ajan kanssa tilanne olisi varmaan ollut toinen.
Pienen hyllyjen kolaamisen jälkeen silmiin sattui tämä Scapan uusi kymmenvuotias pullote. Vanhempi 16-vuotiaskin olisi valikoimissa ollut, mutta budjetti oli taaskin rajallinen, joten se jäi hyllyyn. Alle kuudenkympin hintaan tämä kymppivuotias oli miltei täsmälleen puolet 16-vuotiaan hinnasta. 21-vuotiaskin Scapalta on tullut. Sen hinta olisi sitten taas ollut puolitoistakertainen 16-vuotiaaseen verrattuna. Suosittelen kuitenkin vahvasti visiittiä kyseiseen kauppaan, jos kyseiseen kaupunkiin olet suuntaamassa!
Miksi Scapa sitten kiinnosti? Scapan tislaamo on elänyt viime vuosina melkoista hiljaiseloa ja tislaamon omat pullotteet kovin vähissä. Klassinen 12-vuotias oli aikanaan itselle yksi ensimmäisiä maistamiani viskejä ja ensikokemuksia ei niin savuisten viskien maailmaan. Siitäkin kiitos isälle!
Mennäänpä sitten itse viskin pariin. Pullon kylki kertoo, että kylmäsuodatusta ei ole käytetty, mutta e150:tä on mukaan lirahtanut pieni loraus.
Ensituoksu on oikein muikea! Todella tuhti hedelmäisyys. Golden Delicious -omenoita, mangoa, trooppisia hedelmiä, raa’ahkoa ananasta. Sen alla lymyilee tanniininen huntu, johon sekoittuu suolaisuutta. Puuta, mutta ei niinkään tammea, vaan enemmänkin jotain seetrimäistä aromaattisempaa lajia.
Ensimaistolla hedelmäisyys tekee paluun, mutta kuivuu nopeasti happamampien tanniinien vallatessa alaa. Nopea häivähdys limetinkuorta jota seuraa tuhti tammisuus, kahvi ja raakasuklaa. Hauska tanniinien potku! Paljon voimakkaampi kuin tuoksu olisi antanut odottaa. Hetken päästä aletaan kuitenkin asettelemaan sordiinoa päälle homman siirtyessä kivasti kermaiseen mausteisuuteen ja hedelmätkin tekevät varovaisen paluun.
Nokka ja maku ovat yllättävän kaukana toisistaan, mutta silti niissä on yhtymäkohtia ja kokonaisuus toimii.
Mukavan positiivinen tuttavuus. Mukana on sekä wanhojen hyvien aikojen otetta, mutta myös modernia meininkiä. Minun puolestani oikein lämpimästi tervetuloa takaisin Scapa!
-
Japanilaista tarkkuutta
Hakushu 18 y.o., ”No. 012133”, 43.5%
Hakushun tislaamo sijaitsee Japanissa sen pääsarella Honshūlla ns. Japanin eteläisillä alpeilla. Tislaamo käyttää viskin valmistukseen käytännössä ainoastaan paahdettua mallasta, joka tuo sen viskeihin todella vienon savuisen vivahteen.
Tämä pullo on eksynyt omiin varastoihin jo melkein 15 vuotta sitten. Satuimme kaverini kanssa risteilylle samaan aikaan, kun islantilainen Eyjafjallajökullin tulivuori purkautui. Risteily tuli varattua keskelle viikkoa ajatuksella, että rauhallista on. No eipä ollut, kun Euroopan lentoliikenne käytännössä pysähtyi ja paatti oli täynnä ympäri ämpäri Eurooppaa maata pitkin kotiin matkustavia enemmän ja vähemmän joko väsyneitä tai humalaisia – joissain tapauksissa molempia – matkaajia.
Joka tapauksessa sovittiin kaverin kanssa niin, että kun minä olin maksanut risteilyn, niin hän ostaisi vastavuoroisesti minulle pullon viskiä. Hakushun 18-vuotias kattoi siis laivamatkan hinnan, joka oli n. 70-80 euroa. Tällä hetkellä pulloa ei juuri alle 500 € taida mistään saada käsiinsä.
Viski itsessään on kaiken kaikkiaan upea ja oivallinen osoitus siitä, kuinka japanilainen tasapaino on viritetty äärimmilleen. Laatua ja täsmällisyyttä, joka tekee omalla tavallaan jopa hankalaksi löytää mitään yksittäisiä nyansseja kaiken vaan sitoutuessa yhteen huikean hienoksi viskikokemukseksi.
Tuoksu alkaa raikkaan minttuisena samalla, kun nenään kaadetaan rekkalastillinen mallasta. Auringon paahtamaa lautapinoa. Ylikypsiä trooppisia hedelmiä ja paljon! Pyöreän pehmeää tammea. Inkivääriä – todella selkeänä. Harvoin tulee viskistä inkivääri omaan nokkaan yhtä selkeästi. Mukaan sekoittuu tuhti vaniljaisuus.
Maussa jokainen sen komponentti on vahvana ja tasapainoisena läsnä. Mallasta, tammea, hedelmiä, havupuun pihkaa. Todella tiivistynyt ja hieno. Alkuun puu on vahvana, mutta sitä seuraa tuhti maltaisuus kunnes tanniinit valtaavat taas alaa. Kaiken aikaa mukana kulkee mukava hedelmäisyys. Lopussa on hetken kuluttua todella vieno savuinen häivähdys – kuin tuulen vastarannalta kuljettamaa nuotion savua, jossa mukana on muutama sekaan heitetty hieman kuivahtanut lepän oksa, jossa on vielä lehtiä mukana.
En muistanut miten hyvää tämä on. Ei ehkä se maailman monivivahteisin viski, mutta upeassa balanssissa ja jokaista tuoksua ja makua lastataan aisteille kottikärryillä, eikä millään millin pipetillä!
-
Maailman toisella puolen, osa 2.
Uusi-Seelanti ei varmastikaan ole maailman tunnetuin viskimaa, mutta niin vain sielläkin viskiä tislataan. Pari vuotta sitten pääsin maistelemaan muutaman viskin maailman toiselta puolen ja nyt oli aika uusintaotolle uusien viskien kera!
Teemaan sopivasti 27.3. vietetään myös kansainvälistä viskin päivää, eli International Whisk(e)y Daytä. Tämä juttu tulee toki päivän sen jälkeen ja viskitkin tuli maisteltua päivän myöhässä, mutta kun keskellä viikkoa ei aina ole mahdollisuus varsinkaan tällaista settiä nauttia, niin menköön nyt näin. Kerrattakoon vielä päivän ajatus: Päivä perustettiin aikanaan lisäämään tietoisuutta Parkinsonin taudista ja sitä vietetään kuuluisan viskikirjailija Michael Jacksonin syntymäpäivänä, joka aikanaan menehtyi kyseiseen tautiin.
Mikä sen hienompi tapa julkistaa kyseistä päivää – vaikkakin hieman jälkikäteen – kuin matkata toiselle puolen maailmaa – Uuteen-Seelantiin asti! Laseissa käväisi tänään kuuden viskin tai sellaiseksi kypsyvän tisleen kattaus. Sampleista iso kiitos kuuluu viskiystävä Mikalle!
Maistellut viskit ovat peräisin The New Zealand Whisky Collectionin valikoimista. Uuden-Seelannin viskitislaus on ollut aika lailla muutaman henkilön käsissä ja vaiheet ovat moninaisia. Samoin nyt maistettujen viskien, sillä osa niistä on ilmeisesti vanhoja peruja jo edesmenneeltä Willowbankin / Wilsonin tislaamolta, joka suljettiin jo vuonna 2000. Lieneekö sitten tisleet olleet jossain säilössä ennen tynnyröintiään, vai mikä kuvio taustalla on – se jäänee arvoitukseksi.
Moninainen oli silti kattaus, eli lähdetääs katsomaan mitä tuli maistettua
NZ ”Art of the Cut”, New-Make Spirit, 45%
Todella hedelmäinen tuoksu. Pehmeää ja herkkää on. Vaahtokarkkeja. Sokerista makeutta. Häivähdys appelsiinikuorta ja sitrusta.
Alkoholi puraisee ensimaistolla, mutta katoaa nopeasti. Todella puhdas new make. Aavistuksen öljyinen, mutta laimennus tuntuu.
Yleisfiili on makea ja jälkimaussa on pientä happamuutta. Hedelmäinen toffee käväisee myös kielellä. Olen maistanut niin parempia kuin huonompiakin new makeja.
NZ Single Malt Studies, 12 months, American Oak, 29/03/2022 batch 2, 45%
Tällä on jo vähän enemmän ikää. Nokka täynnä eksoottisia hedelmiä. Banaania, hunajamelonia. Todella makea! Haribon banaanikarkkeja. Todella epäviskimäinen. Enemmänkin jotain hedelmälikööriä tuoksussa.
Maku on kuivempi – ja se on hyvä juttu se. Banaani on edelleen läsnä, mutta mukana on myös pientä makeanhapanta fiilistä. Häivähdys tammea. Ei tässä kauheasti silti tapahdu. Aika yksioikoista menoa.
Dunedin DoubleCask, 40%
Tuoksu alkaa Digestive-kekseillä, joiden päälle joku on sipaissut mausteista appelsiinimarmeladia. Tuoretta ruusukimppua. Kukkia ja puisia mausteita. Aika kiva tuoksu!
Maussa makeaa mallasta johon sekoittuu ruusuvettä. Kevyttä on. Lämpöisen sään viski. Aavistus mausteisuutta ja se olikin sitten siinä.
Oamaruvian Revolution Single Malt, 46%
Vaniljainen tuoksu, jota siivittää fariinisokeri. Aavistus nahkaa. Kovin on sulkeutunut. Tilkka vettä tuo tammisuutta, kuivia lehtiä ja mausteisuutta. Kovin on silti kohtelias ja vaatimaton.
Suutuntuma on kiva ja paljon edellisiä täyteläisempi. Makeutta löytyy tästäkin. Tuntuu olevan teemana näissä. Appelsiinia, suolaista toffeeta. Ihan mukavaa juotavaa, mutta ei tässä ihan kauheasti tapahdu.
South Island Single Malt, 40%
Todella kevyt tuoksu. Mallasta ja hunajaa. Jotenkin vetinen ja yksioikoinen. Prosentteja kaipaisi. Todella hankala saada mitään irti.
Maku jatkaa samalla linjalla. Maltaista makeutta, mutta siinäpä se. Jälkimaun pahvinen vivahde ei nostata tunnelmaa. No… tulipa maistettua.
Cyril’s 50th Anniversary Solera Cask. 1974 to 2024. Batch 1, bottle 23/100, Date Jan 2024, 50%
No nyt on ”vänkä” tuoksu, eli englanniksi funky – tarkistin suomennoksen sanakirjasta! Jalohometta. Kuin puoliksi maatuneita, mutta auringon kuivaamia lankkuja haistelisi – hyvällä tavalla silti. Viinimäisiä vivahteita sen päälle. Hämärän tunkkainen meininki!
Maku jatkaa samalla linjalla. Mukana on jopa aavistus savua. Kuin kävelisi maalattiaiseen savupirttiin. Kuiva hedelmäisyys nostaa päätään. Ja sen perään heti taas homeista tammilankkua.
Tässä oli sellaista Campbeltownmaista vibaa! Outo ja jokseenkin kummallinen, mutta hauska. Omaan makuuni illan paras, vaikka suuhun jääkin pyörimään sellainen mullassa maannut päästään kärähtänyt lankunpätkä.
Mukava makumatka maailman toiselle puolelle! Taas ollaan muutamaa viskiä kokeneempia!
-
Kentuckyn ruusu
Four Roses Single Barrel, Kentucky Straight Bourbon Whiskey, Barrel No. 31-1H, Warehouse No. BN, 50%
Four Rosesin tislaamo ja sen perustuote ovat lienee yksi jenkkiviskien kulmakiviä. Kovin usein niitä ei ole lasiin itselle eksynyt, mutta näistä Single Barreleista olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Kun näitä on lisäksi saamaksillaan ihan kotoisesta A-marketista, niin otetaanpa kokeiluun!
Tuoksu alkaa aavistuksen palaneella karamellisuudella, mutta taustalla hiiviskelee mukavan hapan vivahde. Hedelmäistä kukkaisuutta ja vastaleikattua ruohoa. Appelsiininkuoria. Makeaa sitruksista vahaisuutta. Aavistus kenkälankkia. Puista mausteisuutta – lähinnä neilikkaa. Paljon hyvää on tässä!
Makupaletin aloittaa makean ja happaman leikki. Pippurista poltetta alkuun. Pieni siivu kantaa julmetun määrän makua. Melkein kuin joisi jotain bourbon-tiivistettä! Tämä ei röyhkeydessään anteeksi pyytele.
Maku jatkuu tuhdin tammisena, mutta sen alta kaivautuu mukavaa makeutta varsinkin pienellä vesilisällä. Appelsiininkuoret jatkavat makuun ja mukaan on tökätty myös niitä neilikoita. Punaista omenaa.
Jälkimaku jaksaa kantaa ja kantaa. Tammea, mausteita, omenankuoria, toffeeta…
Olipa positiivinen yllätys! Täynnä tuoksuja ja makuja, jotka jatkavat kehittymistä niin lasissa kuin suussa. Tuhdin voimakas ja jollain tapaa jopa epäkohtelias viski. Bourbonin ystäville ehdoton suositus!
