-
Wanhaa koulukuntaa
Tamdhu 15 y.o., 46%
Joskus aikanaan Macallan teki hienoa viskiä. Upeita sherrytynnyrissä kypsytettyjä viskejä, jotka olivat aika lailla jokaisen viskiharrastajan saatavilla. Sittemmin homma lähti ensin juoksuun, sitten laukalle ja lopulta karkasi kokonaan käsistä. En ole itse ostanut yhtäkään Macallanin viskiä moneen moneen vuoteen. Hinnat ovat täysin pöljiä, laadun sijaan markkinointi on ottanut vallan ja tislaamon viskit kiinnostavat ainoastaan keräilijöitä, joilla ei ole tarkoitustakaan avata ostamiaan pulloja. Mutta miksi kirjoitan Macallanista, kun maistettava viski tulee ihan eri tislaamolta?
Siksi, koska tämä Tamdhu toi mieleen ne ajat, kun Macallan oli SE sherrykypsytetty viski ja en vielä tiennyt, että jostakin muualtakin tulee jos ei yhtä hyvää, niin vieläkin parempaa viskiä! Myönnän suoraan, että Tamhdu on tislaamona ollut itselleni sellainen ”kokeillaan välillä, mutta ei aiheuta toimenpiteitä” -tyyppinen ratkaisu. Olen maistanut hyviä Tamdhuja, mutta tislaamo itsessään on mennyt sanalla sanoen ohi. Vaan eipä mene enää!
Nolottaa sanoa, mutta sanalla sanoen hinta houkutti. Kun Alkon valikoimaan ilmestyy näinä päivinä täysin sherrykypsytetty 15-vuotias viski, jonka hintalappu on alle 80 €, niin hoksottimet herää. Ja vielä enemmän ne heräsivät siinä vaiheessa, kun tislaamon omassakin kaupassa pullon hinta oli 110 £, eli melkein 130 €!
Ei homma minulle kuulu, mutta epäilen vahvasti että maahantuojalle on käynyt näppäilyvirhe tai sitten meitä suomalaisia on kohdannut harvinainen onnenkantamoinen! Koska kyseessä on todella upea vanhan liiton sherryviski, jonkalaisia ei ole montaa viime vuosina päässyt maistamaan:
Taspainoinen vanhan koulukunnan sherry aloittaa tuoksun. Tämä on jotain, jolta sherryviskit tuoksuivat kun aloittelin harrastusta yli 20 vuotta sitten. Toffeeta, makeita hedelmiä – Toffo-merkkisiä toffeenappeja – mansikan ja banaanin makuisia hampaisiin tarttuvia kunnon toffeemakeisia.
Upean makeaa maltaisuutta, johon sherry on integroitunut täydellisessä tasapainossa. Tässä ei ole mitään nykysherryviskien tunnetta, jossa sherry tuntuu päälleliimatulta lisältä, vaan se integroituu täydellisesti osaksi tuoksua ja makua.
Maku on hedelmäisen tasapainoinen, täyteläinen. Ei minkäänlaisia sivumakuja. Kermaisen pehmeä, aavistuksen makea. Uskomatonta linnunmaitoa. Puhdas maltaisuus leijuu taustalla samalla, kun sherrykypsytys on upeasti mukana koko makupaletin matkan ajan. En edes muista koska olisin maistanut sherrykypsytettyä viskiä, jossa sherry olisi ollut näin upeasti huomaamaton, mutta silti oleellisen osana viskiä.
Tässä ei ole koukkuja. Ei hulluja makuja, ei liikaa mitään, mutta kaikkea upeassa tasapainossa.
Tämä nosti muistoja pintaan. Tällaista viski aikanaan oli. Todella hyvää – ja liiankin helposti juotavaa.
Ps. Ostin kaksi pulloa – harkitsen hakevani vielä kolmannen – ja ehkä neljännen.
-
Valamon ytimessä
Valamo 10 y.o., Church Wine Cask Matured Limited edition, 52.5%
Maailmassa lienee yksi ainoa paikka joka voi mainita – mutta ei ylpeile asialla – että se tuottaa samoissa tiloissa kirkkoviiniä ja tislaa viskiä. Ja kaiken lisäksi käyttää omia kirkkoviinitynnyreitään viskinsä kypsyttämiseen. Ja se paikka on Valamon luostarin viinehtimö ja tislaamo. Suomalaisen viskin päivän kunniaksi vuonna 2026 julkaistu Valamon kymmenen vuotta kirkkoviinitynnyrissä kypsynyt viski on vaatinut tekijöiltään paljon, mutta lopputulos palkitsee – ainakin allekirjoittaneen.
Mainittakoon heti alkuun, että en ostanut tätä pulloa heti kun se Alkon hyllylle saapui. Hinta hirvitti. Melkein 150€ puolen litran pullosta viskiä on paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon sen iän ja puolen litran pullokoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on niin harvinainen tapaus jo ihan viskimaailman mittapuullakin, että kyseessä oli pakko-ostos.
Suomalainen kymmenen vuotta kypsynyt viski – näitä ei montaa vielä ole. Kirkkoviinitynnyri – käytännössä täysin uniikki kypsytystapa. Asiaansa omistautuneiden ihmisten ja tahojen tukeminen – Valamon luostari, Isä Nasari, Asko, Taposen veljekset jne. Siinä jo syitä ostaa pullo. Ja itse asiassa ostin loppujen lopuksi hetken harkittuani toisenkin. Enkä kadu.
Tuoksussa on alussa selvää ”valamolaisuutta”. Kuin ohrataikinaa, jossa seassa kuusenkerkkiä. Tyypillistä alkuaikojen tisleen luonnetta, joka on ehkä sittemmin hieman muuttunut jollain tapaa puhtaammaksi. Hyvin nopeasti homma muuttuu huomattavasti vivahteikkaammaksi ja päästään tynnyrin pariin!
Ylikypsiä hedelmiä, luumuja, veitsellä pieneksi pilkottuja taateleita, tummaa siirappia ja mausteita – neilikkaa, muskottia. Piparkakkuja, joiden päälle on levitetty viikunahilloa.
Maku alkaa makeana ja suun täyttävänä. Makeaa maltaisuutta, jossa on mukana ripaus jotain raakatisleen vienoja jäämiä – joku voisi sanoa, että jopa jotain sikunaisuutta, mutta itse olen taipuvainen määrittelemään sen Valamon luonteeksi. Tummien, makeiden viinirypäleiden kuoria. Juuri niitä tanniineja, kun se kuori onkin vähän paksumpi ja sattuu ehkä puraisemaan vahingossa myös niitä viinirypäleen kiviä. Puisia mausteita, mutta mukana on myös pieni pihkainen sävy. Kuin puraisisi juuri kaadetun männyn oksaa.
Vesitilkka tuo esiin makeutta ja tasapainottaa kokonaisuuden. Koko tuoksu- ja makupaletti sitoutuvat vielä hienommin yhteen.
Tämä on omasta mielestäni tähän asti paras Valamon yleisesti saatavilla oleva viski. Kypsytykseen käytetyt tynnyrit ovat jotain, jota vain Valamolla on käytettävissään ja kun ne yhdistetään uniikkiin tisleeseen, niin palikat loksahtavat hienosti kohdalleen.
Olen monen monta kertaa toitottanut, että Valamon viskit vaativat aikaa kypsyäkseen ja tässä on taas loistava esimerkki. Varsinkin seitsemän ja kymmenen vuoden väli tuntuu olevan ns. kriittinen sille, että nämä tasoittuvat ja hioontuvat – tynnyristä riippumatta.
Jos sinulla siis majailee vaikkapa oma iso täysikokoinen tynnyri Valamolla, etkä ole sitä vielä pullottanut, niin anna sille reilusti aikaa! Ja vinkkaa minulle jos olet pullottamassa – voin aina ottaa pullon tai pari pois kuormaa keventääkseni!
Loppukaneettina – jos Valamo joskus puskee ulos 20-vuotiaan kirkkoviinitynnyröidyn, niin olen jonossa.
-
Makeaa öljyä
Strathmill 11 y.o., Hogshead Imports, 2011 Vintage, Refill Hogshead, 356 bottles, 48%
Strathmillin tislaamo puskee suurimman osan tuotannostaan Diageon blendiviski J&B:n sekaan ja on siksi melko tuntematon tuttavuus Single Malt -viskien parissa. Ainoa virallinen mitenkään yleisesti saatavilla oleva pullote on Flora & Fauna -sarjan 12-vuotias. Diageo julkaisi vuonna 2014 osana vuosittaista Special Release -sarjaansa myös 25-vuotiaan version, joka on ikäänsä ja julkaisuvuoteensa nähden edelleen kohtalaisen edullisesti saatavilla. Liekö sitten tislaamon tuntemattomuus syynä ja rehellisesti sanoen tämän nyt maistetun Strathmillin jälkeen alkoi jopa melkein hinta houkuttamaan!
Vaan miksipä se houkutus sitten iski? Koska tämä nyt maistettu versio kolahti omiin tuoksu- ja makuhermoihin todella mainiosti, vaikka Whiskybasessa tämän väitetäänkin olevan kovin raa’an ja kypsymättömän makuinen. Uskalla kuitenkin olla rankasti eri mieltä!
Vihreän ruohoinen tuoksu syöksyy ensimmäisenä hajureseptoreihin. Vaaleaa hunajaa, rutkasti ohraa, päärynänkuoria, sokerihuurrettuja muroja – Kellog’s Frosties! Sitruunankuoren öljyjä, makeaa omenaa. Kaiken kaikkiaan yllättävän makea tuoksu, jota vienot tammen tanniinit tasoittavat. Oikein lupaavaa!
Suutuntuma on öljyisen paksun kermainen. Upea! Makeaa ohraisuutta ja maltaisuutta. Vaaleita hedelmiä. Makeaa omenaa ja päärynää. Sitruunamarenkipiirasta. Lipsi-mehujäätä. Hauskasti mukaan sekoittuu myös lakritsaisuutta. Makeaa makua on hienolla tavalla tasapainoittamassa pieni tammisuus.
Todella maukas ja hauska viski! Suutuntuma on todella hieno ja maut leviävät öljyisyyden myötä koko suuhun upean täyteläisinä. Yleisfiilis on selvästi makean puolella ja sehän allekirjoittaneelle sopii. Tämä on silti hienosti tasapainossa ja makujen yhdistelmä toimii mainiosti. Tykkään kovasti!
Sain tästäkin viskistä vinkin toiselta kokeneelta viskiketulta ja ryntäsin sen ostamaan. Kaiken kaikkiaan näin harrastusvuosien kasvaessa on aina ilo huomata, että entistä enemmän juuri nämä vähemmän tunnetut tislaamot pääsevät usein yllättämään positiivisesti omalla tuotannollaan. Ja usein ne ovat myös hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin tunnettujen tislaamojen väkisin markkinoinnin ehdoilla väännetyt tuotokset.
-
Mallasta, tammea ja vaniljaa
Wax Aff!, SMWS 77.63, 10 y.o., (Glen Ord), dist. 12 May 2009, 2nd fill Ex-Bourbon hhd, 58.2%
Muistikuvieni mukaan tämä oli ihka ensimmäinen pullo joka aikanaan tömähti kaappiini liittyessäni SMWS:n jäseneksi. Aikaa on kulunut siitäkin jo tovi. SMWS:n pullottamia viskejä on kaapissa liuta, mutta jo jokunen vuosi sitten lopetin jäsenmaksun maksamisen hintojen karatessa. Ei sillä, moni kaapin täältä hankituista viskeistä on rikastuttanut harrastusta hienosti.
Huomasin nuotittaneeni tämän viskin viimeksi vuonna 2020 ja silloinkin melko ylimalkaisesti, joten oli uusintaoton aika. Pullossa majailee siis Glen Ord -tislaamon viskiä. Tislaamon historia on pitkä ja se on tunnettu mm. siitä, että sähköä tislaamolla alettiin käyttää vasta vuonna 1949. Siihen saakka kaikki oli hoidettu öljylamppujen valossa. Nykyisin tislaamo on moderni Diageon omistama jättitislaamo, joka on tunnettu lähinnä Singleton of Glen Ord -pullotteistaan. Maistamatta on, mutta veikkaukseni on, että ne eroavat melkoisesti tästä yksilöstä.
Tuoksussa rapsakkaa mallasta, valkoherukkaa, vaaleaa hunajaa. Mukava pieni vahainen vivahde, kuten nimikin antaa ymmärtää, mutta ei tämä Clynelishiä ole. Sitruunamehua, Granny Smith -omenoita. Aika kirpakan raikas yleisolemus ja mukana on myös vivahdus mentholia.
Suutuntuma on öljyinen. Puhdasta maltaisuutta hunajaisen makeuden kera. Vanilja on vahvana. Kääntyy aika nopeasti tammen tanniineihin ja supistaa suuta sitruksisuudella. Mehiläisvahaa. Leikittelee mukavasti makean ja tanniinien kesken.
Jälkimaku on mukavan pitkä ja makeutuu.
Aika suoraviivainen viski. Tätä voisi kuvailla klassisella kolmen sanan yleispätevällä yhdistelmällä – mallasta, tammea ja vaniljaa. Tämä ei ole pahaa, ainoastaan vähän yksioikoista ja se viimeinen ”joku” jää vähän uupumaan.
Kuuden vuoden aukiolo ei kuitenkaan ole tätä latistanut ja jos jotain, niin ehkä pahimmat kulmat ovat vain hieman pyöristyneet.
-
Hedelmäpommi
Glenglassaugh Sandend, 50.5%
Glenglassaugh’n tislaamo sijaitsee Speysiden rajamailla, mutta juuri sen ulkopuolella ja lasketaan siten kuuluvaksi Highlandin viskeihin. Tislaamon historia on varsinkin 2000-luvulla ollut melko myrskyinen ja omistajavaihdoksia on ollut suuntaan ja toiseen. Vuonna 2023 kuviot saatiin kuitenkin aika lailla kohdilleen ja tämä pullote edustaakin edukseen tislaamon nykytuotantoa – joka ikävä kyllä taas näin vuotta 2026 eläessä on kokenut hieman kovia. Tislaamoa on ajettu vuoden 2025 tammikuusta vain osateholla.
Glenglssaugh’n Sandendia maistoin ensimmäisen kerran jo vuonna 2023 Ruttopuiston Pikkulinnussa järjestetyssä tastingissä, mutta pullon hankkimisessa kesti tovi ja aukaisussa toinen.
Ihastuin viskiin jo tuolloin 2023, eikä se edelleenkään petä:
Ihastuttavan hedelmäinen tuoksu ensinuuhkaisulla. Kypsää ananasta, mangoa, aavistus sitrusta. Makea vaniljaisuutta, mallasta ja puhdasta tammea. Puhdas ja raikas. Mintunlehtiä, kookoksenkuorta. Häivähdys suolaisuutta ja inkivääriä taustalla. Kuin työntäisi päänsä kulhoon, johon on juuri pilkottu tuoretta ananasta, banaania ja makeaa appelsiinia ja päälle olisi kaadettu kermaisen vaniljainen huntu.
Maku on öljyinen, pehmeä ja suuntäyttävä. Raikas. Trooppisia hedelmiä tammisella vivahteella. Uppopaistettua banaania – sitä kiinalaisten ravintoloiden vakkarijälkiruokaa. Pieni happamuus tasoittaa mukavasti. Puhdas ja pehmeä. Todella tasapainoinen ja nautittava.
Mukavan hedelmäinen herkku! Hienosti tasapainossa. Tämä toimittaa niin tuoksut kuin maut todella mainiosti!
