• SMWS 72.96 "Honey begins with a flower"
    Maisteltua

    Antakaa happea!

    SMWS 72.96 (Miltonduff), ”Honey begins with a flower”, 9 y.o, dist. 31 January 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 240 bottles, 57.4%

    Jälleen yksi tislaamo, jonka tuotteisiin ei ole suuremmin tullut tutustuttua. Miltonduff on iso ja vanha tislaamo, joka sijaitsee Speysiden alueella. Nyt maistelussa SMWS:n pullottama versio, joka ei valitettavasti oikein ensimaistamalla vakuuttanut. Annettaneen tänne uusi mahdollisuus, jahka on saanut hetken hengittää pullossa.

    Nimensä mukaisesti ensinuuhkaisu on hyvinkin kukkainen. Makeutta, ruusun terälehtiä, mutta myös pientä vahaisuutta – muovailuvahaa. Aavistus vihreää omenaa. Todella sulkeutunut, joten vettä sekaan. Muutaman teelusikallisen jälkeen vaaleita hedelmiä. Päärynää, raakaa banaania. Tuoretta raastettua inkivääriä ja pientä vaalean hunajan makeutta.

    Ensimaistolla digestive-keksejä. Öljyinen suutuntuma. Tuoretta inkivääriä, joka polttelee hieman kieltä. Vettä kiitos!

    Vesilisä muuttaa tämän yllättävän kitkeräksi ja kuivaksi. Todella hankala saada oikein mitään järkeviä nyansseja irti. Inkivääri jatkaa vähän miedompana ja mukana on aavistuksen paahtunutta viljaisuutta. Olipas nyt jotenkin vaikea tapaus!

    Toivotaan, että tämä on taas yksi niistä SMWS:n viskeistä, jotka paranevat saatuaan pullossa hetken happea. Ensivaikutelma ei nyt ollut valitettavasti kovin mairea.

    Pitäisi ehkä itsenikin oppia, että ei pitäisi heti korkkauksen jälkeen näitä SMWS:n pullotteita yrittää nuotittaa. Moni näistä on ajan saatossa muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Työnnetään siis peremmälle kaappiin ja palataan joskus myöhemmin uudestaan tämän pariin.

  • Tastingit

    Lauantai-iltapäivä Glenglassaugh’n parissa

    Pikkupakkasen säväyttämä joulukuinen lauantai. Keskipäivän rauhallinen hetki. Ihmisillä ei kiire mihinkään. Mikä sen parempi hetki osallistua viskitastingiin!

    Ruttopuiston Pikkulinnussa järjestettiin 2.12.2023 Stewart Buchananin johdolla hieno johdatus itselleni aikaisemmin vieraaksi jääneen Glengassaugh’n tislaamon viskeihin.

    Stewart on kokenut viskimies, joka on puuhaillut jo hyvän tovin BenRiachin, Glendronachin ja myös nyt maistelussa olleiden Glenglassaugh -tislaamon viskien parissa. Kokeneena suomenkävijänä hän on monelle paikallisellekin viskiharrastajalle tuttu kasvo, jonka jutustelua niin viskeistä kuin tislaamoista on aina ilo kuunnella.


    Pieni historiapläjäys


    Glenglassaugh’n historia tislaamona on sanalla sanoen melko ailahteleva. Tislaamo itsessään on vanha. Se on perustettu alunperin jo 1875, mutta sen tuotanto on ollut aikojen saatossa hyvinkin katkonaista ja omistaja on vaihtunut moneen kertaan. Ennen nykyistä omistajaansa Brown-Formania sen omisti sama porukka, joka pyöritti myös edellä mainittuja BenRiachia ja Glendronachia, kunnes koko tislaamokolmikko vuonna 2016 siirtyi jo mainitun omistajansa ”talliin”.

    Tislaamon kriittisimmät hetket koettiin sen ollessa aikanaan Edringtonin omistuksessa. Tislaamo oli käytännössä suljettuna vuodesta 1986 vuoteen 2009. Varastossa oli tuohonkin aikaan vanhempaa tuotantoa kypsymässä, mutta käytännössä tislaamo oli muuten täysin suljettuna.

    Stewart tiesi kertoa, että kuparivarkaudet olivat jo tuohon aikaan ihan yleinen juttu. Kävipä sitten eräänä myöhäisenä iltana niin, että tislaamon pihaan oli ilmestynyt kaksi pakettiautoa, jotka kerran parissa tunnissa tislaamoa kiertänyt vartija huomasi. Kävi ilmi, että nämä pakettiautot eivät olleet laillisilla asioilla, vaan olivat ehtineet keräämään jo melkoisen määrän tislauspannuja yhdistäviä kupariputkia ja olivat juuri alkaneet paloittelemaan mäskisammion kuparikattoa, kun poliisi saapui paikalle ja pisti porukan rautoihin.

    Tästä on mäskisammiossa edelleen muistona ylimääräinen sauma. Stewartin mukaan on hyvin todennäköistä, että jos tätä ”kupariporukkaa” ei olisi saatu verekseltään kiinni ja he olisivat ehtineet purkaa tislaamoa yhtään pidemmälle, niin loppukin tislaamo olisi sen seurauksena todettu käyttökelvottomaksi ja lappu olisi lyöty luukulle lopullisesti. Onneksi näin ei käynyt, sillä Glenglassaugh tekee nykyäänkin hyvää viskiä!

    Stewart Buchanan veti mukavan keskipäivän tastingin.


    Viskien pariin

    Glenglassaugh on uudistanut kuluneena vuonna portfoliotaan. Vanhat pullotteet ovat väistyneet uusien tulokkaiden tieltä ja pullojen muotoilukin on kokenut muodonmuutoksen. Yhtenä syynä kuulemma vuonna 2025 voimaan astuvat uudet pakkauslait, joissa on määrätty paljonko viskipullo saa painaa sen sisältöön verrattuna. Glenglassaugh’n uusi pullo täyttää nämä määritelmät jo nyt, mutta uuden lain voimaantulo tarkoittanee sitä, että moni muukin tislaamo tulee uudistamaan pullojaan seuraavan parin vuoden aikana.

    Viiden viskin tastingsetti koostui seuraavista viskeistä:

    Glenglassaugh Evolution, 50%
    Raikas tuoksu, toffeeta, vaniljaa, kypsiä trooppisia hedelmiä, ananasta.

    Maussa makeaa mallasta, vaniljaa, mukavasti kevyttä tammisuuttaa ja hedelmäisyyttä. Suutuntumaltaan raskaan öljyinen.

    Tämä n. 6-7 -vuotias viski ilhadutti erityisesti öljyisyydellään, raikkaudellaan ja puhtaudellaan tuoden hienosti esiin tislaamon ominaispiirteet. Puhdas bourbon-kypsytys ei juuri anna armoa, jos tisle itsessään ei ole kunnossa ja tässä se oli. Hyvä johdanto tislaamon luonteeseen.

    Glenglassaugh 12 y.o., 45%
    12-vuotias on sekoitus bourbon, PX- ja Oloroso-kypsytetyistä viskeistä ja mukana on myös pieni loraus punaviinitynnyreissä kypsynyttä viskiä, joka tuo mukanaan tiettyä tanniinisuutta.

    Tuoksussa kevyttä sherryisyyttä ja vaaleaa nahkaisuutta. Pientä rikkisyyttä, appelsiininkuorta ja viinitynnyreiden kuivuutta. Aavistus maakellaria – vähän kuin olisi haistellut tuulen kaataman lahopuun juurakkoa. Häivähdys suolaisuutta.

    Maussa sherrykypsytys on aistittavissa. Tummaa suklaata ja marjoja. Tanniinit tuntuvat, mutta eivät kuivata suuta liikaa. Perunakellarin viereisessä rinteessä kasvavasta vadelmapensaasta poimittuja vaapukoita.
    Ihan kelpo suoritus tislaamon ensimmäiseksi 12-vuotiaaksi, mutta jäin ehkä hieman vielä kaipaamaan jotain pientä lisää. Mitä, se onkin hankalampi sanoa.

    Glenglassaugh Sandend, 50.5%
    No nyt! Tuoksussa kookosta, vaniljaa, vaaleita hedelmiä. Ylikypsää ananasta, raikasta sitrusta, piparminttua – ehkä mentholia. Raikkaan viileä tuoksu, jota sävyttää vaniljainen makeus. Kuin olisi kipannut kulhoon tuoreita ananaslohkoja, pilkkonut sekaan hieman mintunlehtiä ja höystänyt koko homman pienellä lirauksella kirkasta sokerisiirappia ja vaniljatangolla.

    Maku jatkaa samalla linjalla. Raikasta hedelmäisyyttä, vaniljan makeutta, mukava tammisuus yhtyy mukaan leikkiin. Todella tasapainoinen ja sama trooppisten hedelmien ja raikkauden leikki jatkuu maussa. Jälkimaku on pitkä tammen noustessa enemmän esiin.

    Tämä yllätti oikein positiivisesti. Puhdas, raikas, mutta silti täynnä mukavaa hedelmäisyyttä ja tisleen luonne on mukavasti läsnä. Omasta mielestäni tämän tastingin paras viski!

    Glenglassaugh Portsend, 49.1%
    Portviinitynnyreissä osittain majaillut savuinen tisle edustaa hieman erilaista lähestymistapaa. Tuoksussa savustettuja kaurahiutaleita, tummaa suklaata. Savua, mutta selvästi makeampaa kuin Islayn savu. Tummia hedelmiä ja sammalmaisuutta.

    Maussa makeaa turpeisuutta ja portviinin tummuutta. Grillattuja hedelmiä – aavistuksen hiiltyneitä eksoottisia hedelmiä, nahkaa.

    Mukavan tasapainoinen yhdistelmä turvetta, mallasta ja portviinin hedelmiä. Tämä meni toiseksi omalla listallani maistelluista.

    Glenglassaugh Octaves, Batch 2, 44%
    Tuoksussa paksua ja tuhtia hedelmäisyyttä. Nahkaa, suklaata, tuhdistin mausteita. Melassia, jopa jotain rommimaista. Silti myös pihkaista raikkautta.

    Maku ei ole yhtä tuhti kuin tuoksu. Raikasta hedelmäisyyttä. Todella pehmeä. Taustalla mineraalinen vivahde – kuin olisi kiveä nuolaissut. Tasapainoinen maku, joka kuivuu jälkimakua kohden, mutta säilyttää hedelmäisen vivahteen.

    Tuoksu antaa odottaa enemmän kuin maku antaa. Kiva viski, mutta ei silti nostata niskakarvoja pystyyn.


    Omaan makuuni tuntui näistä osuvan eniten puhtaat bourbonkypsytykset, eli Evolution ja Sandend – vaikkakin Sandendissä on ilmeisesti mukana häviävän pieni osa Manzanilla-tynnyreissä kypsynyttä tislettä.

    Glenglassaugh’n tisle on kunnossa. Siitä ei ole epäilystäkään. Tislaamon vuosituotanto on pidetty kurissa ja se puskee tällä hetkellä tislettä n. 75% kapasiteetilla. Käymisajat ovat pitkiä – 110-125 tuntia ja tislauspannuja ajetaan rauhallisella lämmöllä. Kaikki tämä näkyy lopputuotteessa. Se ei ole kiireessä tehdyn oloista.

    Oli oikeasti hauska päästä tutustumaan itselle käytännössä vieraan tislaamon tuotantoon ja todeta se oikein kelpo viskiksi. Taitaapa tuo Sandend päätyä omaankin kaappiin nyt kun se on saatu maistettua!

    Kiitos vielä Stewart Buchananille, Pikkulinnulle ja myös Anoralle, joka on tuonut Glenglassaugh’n tuotteita myös paikallisen A-marketin valikoimiin!

  • Eavn Williams Single Barrel 2014
    Maisteltua

    Evan Williams Single Barrel 2014, Barrel no. 400, Barreled on 17.7.14, Bottled on 13.4.22, 43.3%

    Antinpäivän kunniaksi nappasin lasiin tilkan bourbonia. Tämä pullo pölähti joku aika sitten Alkon hyllyyn pitkästä aikaa, joten koppasin pullon kyytiin. Vanhempi versio tästä tuli aikanaan tyhjennettyä ihan hyvillä mieli, joten katsotaas mitä Heaven Hillin tislaamolta on tällä kertaa tynnyriin eksynyt.

    Tuoksu alkaa vahvasti appelsiinimarmeladilla. Tymäkkää kanelia, kuivaa tammea, raakasokeria. Vihjaus suklaasta ja vaniljasta ja pientä nahkaisuutta. Tuoksussa on samaan aikaan hyvää kitkeryyttä ja makeutta. Vesitilkalla esiin nousee kypsää banaania.

    Suutuntuma on alkuun ohuehko, mutta kehittyy kivasti suussa pyöritellessä. Puisia mausteita – kanelia ja neilikkaa. Aavistuksen liian kauan haudutetun teen tanniineja. Tammista vaniljaa. Hetken päästä esiin nousee hauskalla tavalla multainen maku. Vähän kuin olisi vaihtanut kukkamultia.

    Jälkimaku on alkuun lyhyt, mutta tekee ikään kuin paluun leikkien makean ja kuivan välillä.

    Tämä on rungoltaan ehkä hivenen kevyt omaan bourbon-makuuni. Yleensä kaipaan niiltä enemmän jykevyyttä. Hintaansa nähden silti ihan ok ja kyllä tämä juotua tulee. Vaikka sitten hyvää länkkäriä tuijottaessa!