Maisteltua
-
Lähituotantoa itsenäisyyspäivänä!
Helsinki Whiskey 100% Rye Malt, Release #17, New French Oak/New American Oak, Bottle no. 17-1275, 47.5%
Helsinki Distilling Company puski tätä kirjoittaessa juuri joku aika sitten myyntiin ensimmäisen oman kymmenvuotiaan viskinsä. Huikea suoritus paikalliselta pieneltä tislaamolta, joka on onneksi ehtinyt jo niittämään mainetta maailmallakin! Tällä kertaa kaapista valikoitui kuitenkin 107-vuotiasta Suomea juhlistamaan jo vuonna 2020 julkaistu numerolla #17 kulkeva julkaisu. Uudempi versio viskikaapista oli vielä työn alla kun tämä tuli aikanaan hankittua ja nuotteja ei täältä ainakaan omalla etsimiselläni löytynyt, joten tässä tulee!
Tuoksun aloittaa mukava puisten mausteiden ja maustepippurin aromi, johon sekoittuu eksoottisten hedelmien sekamelska – papaijaa, mangoa, sokeroitua inkivääriä. Tämä on muuttunut todella paljon hedelmäisempään suuntaan kunnon ”hapetuksella”. Makean ruisleivän vivahteet kertovat mistä tämä on tehty. Edellisessä nuotituksessa tämä tuntui todella pippuriselta, ”kuumalta” ja nuorelta. Olipa nuoteissa mainittu myös kärähtänyt hattara.
Makupuolella tämä on pehmentynyt jopa enemmän. Huomattavasti makeampi kuin avatessa. Rukiin mausteisuus on edelleen kivasti läsnä, mutta pippurinen ja chilinen poltteisuus on vaihtunut hedelmäisyyteen. Kuin olisi läppäissyt vadelmasurvosta ruisleivän päälle.
Jälkimaussa tulee jopa jotain armanjakkiin vivahtavia fiiliksiä!
Tämäpä positiivinen yllätys. Jälleen kerran osoitus siitä, että ei se happi ole viskille välttämättä mikään myrkky. Tämä on muuttunut todella edukseen saatuaan möllötellä avatussa pullossa hapen kera. Tuli ihan sellainen olo, että tämä on kypsynyt pullossa lisää, vaikka se nyt toki periaatteessa viskimaailmassa tavallaan mahdottomuus onkin. Vaan ehkäpä se kunnon hapetus olikin jotain jota tämä tarvitsi!
-
Tuhti turpasaunan antaja
Lagg, Corriecravie Edition, L2 10 07 23, 55%
Arranin tislaamo oli pitkään kyseistä nimeä kantavan saaren ainoa tislaamo, kunnes omistajat päättivät avata saaren eteläkärkeen uuden Lagg-nimeä kantavan tislaamon tuottamaan savuista viskiä, jota oli aiemmin tuotettu Arranin tislaamolla kausittain. Kun Lagg avattiin vuonna 2019, muuttui vanhan tislaamon nimi muotoon Lochranza. Savuttomat Arranit siis tulevat nykyisin Lochranzasta, mutta nyt onkin sitten maistelussa uudemman Lagg-nimisen tislaamon savuista tuotetta – ja olipa tuote!
Tuoksu alkaa makeilla punaisilla hedelmillä ja marjoilla, joita peittää kevyt savuhuntu. Viikunoita, tupakanlehtiä, kahvipapuja. Vadelmahilloa, mustaherukkaa. Hommaan sekoittuu puisia mausteita – kanelia, neilikkaa. Turpeisuus nostaa hetken päästä päätään. Nyt tapahtuu ja paljon, mutta pelkästään hyvässä!
Kylläpä voi maku jysäyttää heti alkuun! Öljyinen, lihainen, rasvainen. Puiset mausteet sekoittuvat kypsään hedelmäisyyteen ja yhdistyvät sammaleiseen tuhtiin turpeisuuteen. Aavistuksen kärähtänyttä bbq-kastiketta, ruskeaa sokeria. Maku on todella tiivistyneen oloinen. Jos tätä pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi ”paksu”.
Vesilisä rauhoittaa myrskyä viskilasissa ja makeutta nousee enemmän esiin. Lakritsitoffeeta, herukoita sekoitettuna kidesokeriin. Toisaalta tästä katoaa se kunnon turpaanvedon fiilis, jonka tämä raakana tarjoilee ja josta kovasti tykkään!
Tämä on kunnon kamaa! Ällistyttävän hyvää jopa. Toisaalta kun tietää tekijät ja Arranin nykymaineen, niin ei sen olisi pitänyt niin suurena yllätyksenä tulla.
Sanonpa vaan. Tämä laittaa Islayn ”nuorikkojen” puntit tutisemaan – ja kunnolla!
-
Puolukkametsällä
Rossville Union, Bottled in Bond Straight Rye Whiskey, 6 y.o, 50%
Mikä ihmeen Rossville Union? Ja jenkkiviskiä Indianasta? Ross & Squibb -tislaamo ei siis tee periaatteessa Bourbonia, koska bourboniksi saa sanoa vain Kentuckyn alueelta tullutta viskiä.
Tämän kyseisen ruisviskin ”mashbill”, eli jyväsekoitus mäskintekoon lähtiessä on 51% ruista ja 49% mallastettua ohraa, joten se poikkeaa aika monesta ruisviskistä jo siinä, että maissia ei käytetä.
Tuoksu alkaa todella raikkaana. Piparminttua. Tuoksuvaa puuta. Sellaisia seetripuupalloja, joita voi laittaa vaatekaappiin raikastimeksi. Tuoreita puolukoita murskattuna. Ruis on selvästi läsnä puisena mausteisuutena – kanelia, juuri ”raastettua” muskottia.
Maku on yllättävän kuiva. Piparmintun raikkaus jatkaa makuun puisten mausteiden kera. Punaisen omenan kuoria.Pippurisuuta rukiista. Nokka lupaili ehkä hieman enemmän kuin maku toimittaa. Ajan kanssa vivahdus vaniljaa nostaa päätään.
Jälkimaku on kuiva ja todella pitkä. Kuin istuisi vanhalla auringon kuivattamalla ja sään rapistamalla halkeamia täynnä olevalla puupenkillä, jolle joku on kaatanut kanelilla maustettua kahvia. Ei… en ole koskaan tällaista(kaan) penkkiä nuolaissut ja maistanut, mutta voisin kuvitella, että tällaiselle se maistuisi
Erikoinen viski. Myös aavistuksen hankala. En oikeasti tiedä tykkäsinkö vaiko en.
-
Orkneyn maukas nuorikko
”Whitlaw” 2014, The Ultimate Whisky Company, Dist. 24/09/14, bott. 09/01/20, cask no: 436, Bottle no.: 586/857, 46%
Omaan kaappiin päätyy yllättävän harvoin pulloja suosittelujen tai muilta saatujen näytteiden perusteella, mutta tässä on poikkeus.
Nimi ”Whitlaw” ei kerro viskistä mitään. Yleisen tiedon mukaan Orkneyllä sijaitseva Highland Park ei anna nimetä yksityisten pullottajien pullottamina viskejä oman nimensä mukaan. Siksipä yksityiset pullottajat nimeävät Highlan Parkilta tulleet viskit yleisesti nimellä ”Whitlaw” – tai sitten vaan ”Orkney Whisky”.
Tämä pullo on ollut auki jonkin aikaa. Neljä vuotta – mutta se on edelleen hyvää! Ei mikään maailmaa räjäyttävä tuoksu, mutta mukavan tasapainoinen. Kermaista toffeeta, kepeää savuista hedelmäisyyttä, viinikumia. Hunajalla glaseearttua ananasta.
Maku on helppoa. Kermaa ja hedelmiä. Leirinuotion vieressä nököttäneitä kuivahedelmiä. Toffeeta, hunajaa ja loppu kuivuu kvaan tammisuuteen.
Tämä oli kiva viski. Helppo, mutta silti maukas.
-
Viskisinfonia
Longmorn 15 y.o., 45%
Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.
Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!
Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!
Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.
Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!
