Maisteltua

  • Bushmills Banuyls Cask
    Maisteltua

    Oivallinen irlantilainen

    Bushmills Causeway Collection 2011, Banuyls casks, dist. 01/03/2011, recasked 19/12/2017, bott. 2020, 53.2%

    Irlantilaisia viskejä tulee maisteltua liian vähän. Osittain varmasti senkin vuoksi, että rakkaan Alkon valikoimat eivät niiden osalta ole kovin kummoiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Irkkuviskien salat ovat kuitenkin moninaiset ja ne kokevat parhaillaan muun viskibuumin kera uutta upeaa nousuaan. Viskipullopostittaja Laura kirjoitti omassa blogissaan juuri aiheesta hienon artikkelin, joka herätti kummasti omaakin kiinnostusta tutustua enemmän tämän vihreän maan tisleisiin.

    Tämä upea Bushmills on yksi osoitus siitä, mitä irlantilaiset viskit voivat parhaimmillaan olla:

    Tuoksussa makeaa tummaa hunajaa, muscovado-sokeria. Pehmeä ja kermainen, ylikypsiä hedelmiä, luumua, mustaherukkaa, kukkaisuutta, aavistus nahkaa. Hetken päästä esiin nousee makeaa viinimäisyyttä. Todella syvä, rikas ja nenänmyötäinen tuoksu, joka kehittyy kivasti ajan kanssa.

    Maku on kuivempi. Tasapainoista tammea, nahkaa, kuivaa herukkaisuutta, vaniljaa, mausteita – muskottia ja neilikkaa. Todella tuhti runko! Maku todella tarttuu kielelle. Silti pehmeä ja kermainen. Vesilisä nostaa entisestään öljyisyyttä esiin. Jälkimaku on todella pitkä tuoden mukanaan kuivaa puuta ja tanniineja.

    Tämä on viski jonka nauttiminen kestää todella pitkään – hyvällä tapaa. Suuntäyttävä maku kestää huikean pitkään. En ole rehellisesti montaa viskiä maistanut joka viipyilee jälkimaullaan näin pitkään. Hieno esimerkki siitä mitä Bushmills pystyy parhaimmillaan tekemään. Lisää tällaisia kiitos!

  • Bunnahabhain 12 y.o.
    Maisteltua

    Moderni klassikko

    Bunnahabhain 12 y.o., 46.3%

    Bunnahabhain herättää minussa muistoja. Muistan, että isäni sai aikanaan 50-vuotislahjaksi useammankin mallasviskin viettäessään kyseisiä pyöreitä vuonna 2001. Itse en vielä tuolloin ollut ihan niin uppoutunut viskien maailmaan, mutta muistan lahjapullojen seassa olleen ainakin Strathislan 12-vuotiaan, jonkun Isle of Juran ja Bunnahabhainin 12-vuotiaan. Vihreä, vähän hölmönkin näköinen pullea pullo möllötteli olohuoneessamme erään pöydän alla valkoisessa muovikorissa sulassa sovussa muiden pullojen kanssa.

    Kun itse sitten aloittelin viskiharrastusta, oli Bunnahabhainin 12-vuotias yksi ensimmäisiä pulloja omassa kaapissa. Silloin vielä vanhana pulleakaulaisena, isoetikettisenä mallina ja 40% vahvuisena. Mutta se nostalgiasta. Minkälaista viskiä Bunnahabhainin 12-vuotias on tänä päivänä?

    Tuoksussa on rusinoita, hedelmiä, vieno suolaisuus ja öljyisyys. Mallasta ja hentoinen sherryisyys taustalla. Kuivia höylänlastuja. Karamellisuutta ja tummaa kaakaomaisuutta. Tilkka vettä ja tovi aikaa pehmentävät tuoksua huomattavasti ja esiin nousee makeampaa maltaisuutta.

    Paksu ja öljyinen suutuntuma. Aavistuksen tanniininen ensipuraisu, mutta ei huonolla tavalla, vaan enemmänkin osoituksena siitä, että tämä on majaillut aktiivisissa tynnyreissä. Kuivahko. Tilkka vettä tekee ihmeitä ja esiin nousee hedelmäisyyttä. Pehmenee huomattavasti ja maltaisuus saa enemmän tilaa. Jotain joka muistuttaa vahvasta mustasta teestä. Pitkässä jälkimaussa mukava tanniinisuus ja jostain takaa nousee ajan kanssa myös kuivan sherryn vivahteita.

    Omissa kirjoissani tämä on tosiaan klassikko, joka on vuosien saatossa parantanut kuin sika juoksuaan. Maistoin ”muinaista” versiota tästä jo ennen varsinaista viskiharrastuksen aloittamista isäukon varastoista. Sittemmin omassa kaapissa on majaillut niin vanha loivakaulaisempi versio, kuin tätä edeltänyt 40% -pullote. Täytyy kuitenkin sanoa, että pullotusvahvuuden nosto sekä kylmäsuodatuksen ja väriaineiden heivaaminen on tehnyt pelkästään hyvää. Tämä on nykyisellään mainio 12-vuotias, kun vaan malttaa vähän lotrata vedellä ja antaa aikaa!

  • Port Charlotte 10 y.o.
    Maisteltua

    Kalamiehen kaveri

    Port Charlotte 10 y.o., (2019/03/21), 50%

    Bruichladdichin tislaamon ”keskisavuiset” viskit ovat yleensä olleet mukavaa vaihtelua muun Islayn tuotantoon. Vaikka tislaamo on tunnettu myös törkysavuisista Octomoreistaan, niin itselleni nämä Port Charlotten nimellä kulkevat maistuvat paremmin kuin tekemällä tehty ylisavuisuus, joka Octomoreissa peittää käytännössä kaiken alleen.

    Tuoksussa mentholin kyllästämää savua, salmiakkia, mukavan makea taustavivahde jossa myös pilkahdus hedelmäisyyttä. Märkää tuhkaa.

    Maussa vähemmän yllättäen savua. Fiksumpi voisi sen toki jo päätellä siitä, että etiketissäkin lukee aika isolla ”Heavily peated”. Puhtaan oloinen. Salmiakkia täälläkin ja kuivaa tammisuutta. Nenään nousee nielun kautta tuoksun mentholisuus ja myös sama tuhkaisuus jää kielelle pyörimään.

    Tämän kohdalla tuoksu ja maku kulkevat tiukasti käsi kädessä. Ei yllätyksiä, mutta kokonaisuus on mukavasti tasapainossa. Oikein kelpoinen kymppivuotias savupommi. Tämä oli vähän kuin savuisen Fisherman’s Friendin olisi suuhunsa laittanut.

  • Clynelish - The Ultimate
    Maisteltua

    Makean hedelmäistä vahaisuutta

    Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%

    Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.

    Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).

    Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.

    Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!

  • Glenfiddich 125th Anniversary Edition
    Maisteltua

    Yllättävää savuisuutta

    Glenfiddich 125th Anniversary Edition, 43%

    Glenfiddich ei ole järin, jos ollenkaan tunnettu savuisesta tuotannostaan. Tämä tislaamon 125-vuotisjuhlien vuonna 2012 pullotettu viski on sekoitus savuisia ja normaalitisleitä sekä sherry- ja bourbontynnyreissä kypsyneitä viskejä. Tislaamon kuvauksen mukaan tämä on ainoastaan kevyesti savuista, mutta ainakin omiin aisteihin savua oli yllättävänkin paljon!

    Tuoksussa mehukasta vihreää omenaa, jonka päälle on ripoteltu savuisia pekoninmuruja. Pähkinäistä tammisuutta, kuivaa maata ja karamellin vivahteita. Puista mausteisuutta.

    Pehmeä ja yllättävän öljyinen suutuntuma. Kuivaa ja mausteista savuisuutta, joka antaa tilaa pienelle hedelmäisyydelle. Vaniljaa, maukasta kuivaa tammea. Keskivaiheilla aavistus happamuutta joka kuivuu pehmeän savuiseen lopetukseen.

    Todella erilainen Glenfiddich. Tislaamon profiili jää aavistuksen savuisuuden varjoon, mutta tyypillinen vihreä omenaisuus ja hedelmäisyys on silti havaittavissa. Vaikka tämä nyt ei ehkä ihan saa sukkia pyörimään jaloissa, niin tämä on silti ihan mukava ja mielenkiintoinen mallas tislaamolta, jota ehkä välillä vähän turhaankin katsotaan kieroon sen niin laajalti saatavilla olevien perustuotteiden vuoksi.