Maisteltua
-
Japanilaista tarkkuutta
Hakushu 18 y.o., ”No. 012133”, 43.5%
Hakushun tislaamo sijaitsee Japanissa sen pääsarella Honshūlla ns. Japanin eteläisillä alpeilla. Tislaamo käyttää viskin valmistukseen käytännössä ainoastaan paahdettua mallasta, joka tuo sen viskeihin todella vienon savuisen vivahteen.
Tämä pullo on eksynyt omiin varastoihin jo melkein 15 vuotta sitten. Satuimme kaverini kanssa risteilylle samaan aikaan, kun islantilainen Eyjafjallajökullin tulivuori purkautui. Risteily tuli varattua keskelle viikkoa ajatuksella, että rauhallista on. No eipä ollut, kun Euroopan lentoliikenne käytännössä pysähtyi ja paatti oli täynnä ympäri ämpäri Eurooppaa maata pitkin kotiin matkustavia enemmän ja vähemmän joko väsyneitä tai humalaisia – joissain tapauksissa molempia – matkaajia.
Joka tapauksessa sovittiin kaverin kanssa niin, että kun minä olin maksanut risteilyn, niin hän ostaisi vastavuoroisesti minulle pullon viskiä. Hakushun 18-vuotias kattoi siis laivamatkan hinnan, joka oli n. 70-80 euroa. Tällä hetkellä pulloa ei juuri alle 500 € taida mistään saada käsiinsä.
Viski itsessään on kaiken kaikkiaan upea ja oivallinen osoitus siitä, kuinka japanilainen tasapaino on viritetty äärimmilleen. Laatua ja täsmällisyyttä, joka tekee omalla tavallaan jopa hankalaksi löytää mitään yksittäisiä nyansseja kaiken vaan sitoutuessa yhteen huikean hienoksi viskikokemukseksi.
Tuoksu alkaa raikkaan minttuisena samalla, kun nenään kaadetaan rekkalastillinen mallasta. Auringon paahtamaa lautapinoa. Ylikypsiä trooppisia hedelmiä ja paljon! Pyöreän pehmeää tammea. Inkivääriä – todella selkeänä. Harvoin tulee viskistä inkivääri omaan nokkaan yhtä selkeästi. Mukaan sekoittuu tuhti vaniljaisuus.
Maussa jokainen sen komponentti on vahvana ja tasapainoisena läsnä. Mallasta, tammea, hedelmiä, havupuun pihkaa. Todella tiivistynyt ja hieno. Alkuun puu on vahvana, mutta sitä seuraa tuhti maltaisuus kunnes tanniinit valtaavat taas alaa. Kaiken aikaa mukana kulkee mukava hedelmäisyys. Lopussa on hetken kuluttua todella vieno savuinen häivähdys – kuin tuulen vastarannalta kuljettamaa nuotion savua, jossa mukana on muutama sekaan heitetty hieman kuivahtanut lepän oksa, jossa on vielä lehtiä mukana.
En muistanut miten hyvää tämä on. Ei ehkä se maailman monivivahteisin viski, mutta upeassa balanssissa ja jokaista tuoksua ja makua lastataan aisteille kottikärryillä, eikä millään millin pipetillä!
-
Maailman toisella puolen, osa 2.
Uusi-Seelanti ei varmastikaan ole maailman tunnetuin viskimaa, mutta niin vain sielläkin viskiä tislataan. Pari vuotta sitten pääsin maistelemaan muutaman viskin maailman toiselta puolen ja nyt oli aika uusintaotolle uusien viskien kera!
Teemaan sopivasti 27.3. vietetään myös kansainvälistä viskin päivää, eli International Whisk(e)y Daytä. Tämä juttu tulee toki päivän sen jälkeen ja viskitkin tuli maisteltua päivän myöhässä, mutta kun keskellä viikkoa ei aina ole mahdollisuus varsinkaan tällaista settiä nauttia, niin menköön nyt näin. Kerrattakoon vielä päivän ajatus: Päivä perustettiin aikanaan lisäämään tietoisuutta Parkinsonin taudista ja sitä vietetään kuuluisan viskikirjailija Michael Jacksonin syntymäpäivänä, joka aikanaan menehtyi kyseiseen tautiin.
Mikä sen hienompi tapa julkistaa kyseistä päivää – vaikkakin hieman jälkikäteen – kuin matkata toiselle puolen maailmaa – Uuteen-Seelantiin asti! Laseissa käväisi tänään kuuden viskin tai sellaiseksi kypsyvän tisleen kattaus. Sampleista iso kiitos kuuluu viskiystävä Mikalle!
Maistellut viskit ovat peräisin The New Zealand Whisky Collectionin valikoimista. Uuden-Seelannin viskitislaus on ollut aika lailla muutaman henkilön käsissä ja vaiheet ovat moninaisia. Samoin nyt maistettujen viskien, sillä osa niistä on ilmeisesti vanhoja peruja jo edesmenneeltä Willowbankin / Wilsonin tislaamolta, joka suljettiin jo vuonna 2000. Lieneekö sitten tisleet olleet jossain säilössä ennen tynnyröintiään, vai mikä kuvio taustalla on – se jäänee arvoitukseksi.
Moninainen oli silti kattaus, eli lähdetääs katsomaan mitä tuli maistettua
NZ ”Art of the Cut”, New-Make Spirit, 45%
Todella hedelmäinen tuoksu. Pehmeää ja herkkää on. Vaahtokarkkeja. Sokerista makeutta. Häivähdys appelsiinikuorta ja sitrusta.
Alkoholi puraisee ensimaistolla, mutta katoaa nopeasti. Todella puhdas new make. Aavistuksen öljyinen, mutta laimennus tuntuu.
Yleisfiili on makea ja jälkimaussa on pientä happamuutta. Hedelmäinen toffee käväisee myös kielellä. Olen maistanut niin parempia kuin huonompiakin new makeja.
NZ Single Malt Studies, 12 months, American Oak, 29/03/2022 batch 2, 45%
Tällä on jo vähän enemmän ikää. Nokka täynnä eksoottisia hedelmiä. Banaania, hunajamelonia. Todella makea! Haribon banaanikarkkeja. Todella epäviskimäinen. Enemmänkin jotain hedelmälikööriä tuoksussa.
Maku on kuivempi – ja se on hyvä juttu se. Banaani on edelleen läsnä, mutta mukana on myös pientä makeanhapanta fiilistä. Häivähdys tammea. Ei tässä kauheasti silti tapahdu. Aika yksioikoista menoa.
Dunedin DoubleCask, 40%
Tuoksu alkaa Digestive-kekseillä, joiden päälle joku on sipaissut mausteista appelsiinimarmeladia. Tuoretta ruusukimppua. Kukkia ja puisia mausteita. Aika kiva tuoksu!
Maussa makeaa mallasta johon sekoittuu ruusuvettä. Kevyttä on. Lämpöisen sään viski. Aavistus mausteisuutta ja se olikin sitten siinä.
Oamaruvian Revolution Single Malt, 46%
Vaniljainen tuoksu, jota siivittää fariinisokeri. Aavistus nahkaa. Kovin on sulkeutunut. Tilkka vettä tuo tammisuutta, kuivia lehtiä ja mausteisuutta. Kovin on silti kohtelias ja vaatimaton.
Suutuntuma on kiva ja paljon edellisiä täyteläisempi. Makeutta löytyy tästäkin. Tuntuu olevan teemana näissä. Appelsiinia, suolaista toffeeta. Ihan mukavaa juotavaa, mutta ei tässä ihan kauheasti tapahdu.
South Island Single Malt, 40%
Todella kevyt tuoksu. Mallasta ja hunajaa. Jotenkin vetinen ja yksioikoinen. Prosentteja kaipaisi. Todella hankala saada mitään irti.
Maku jatkaa samalla linjalla. Maltaista makeutta, mutta siinäpä se. Jälkimaun pahvinen vivahde ei nostata tunnelmaa. No… tulipa maistettua.
Cyril’s 50th Anniversary Solera Cask. 1974 to 2024. Batch 1, bottle 23/100, Date Jan 2024, 50%
No nyt on ”vänkä” tuoksu, eli englanniksi funky – tarkistin suomennoksen sanakirjasta! Jalohometta. Kuin puoliksi maatuneita, mutta auringon kuivaamia lankkuja haistelisi – hyvällä tavalla silti. Viinimäisiä vivahteita sen päälle. Hämärän tunkkainen meininki!
Maku jatkaa samalla linjalla. Mukana on jopa aavistus savua. Kuin kävelisi maalattiaiseen savupirttiin. Kuiva hedelmäisyys nostaa päätään. Ja sen perään heti taas homeista tammilankkua.
Tässä oli sellaista Campbeltownmaista vibaa! Outo ja jokseenkin kummallinen, mutta hauska. Omaan makuuni illan paras, vaikka suuhun jääkin pyörimään sellainen mullassa maannut päästään kärähtänyt lankunpätkä.
Mukava makumatka maailman toiselle puolelle! Taas ollaan muutamaa viskiä kokeneempia!
-
Kentuckyn ruusu
Four Roses Single Barrel, Kentucky Straight Bourbon Whiskey, Barrel No. 31-1H, Warehouse No. BN, 50%
Four Rosesin tislaamo ja sen perustuote ovat lienee yksi jenkkiviskien kulmakiviä. Kovin usein niitä ei ole lasiin itselle eksynyt, mutta näistä Single Barreleista olen kuullut ja lukenut paljon hyvää. Kun näitä on lisäksi saamaksillaan ihan kotoisesta A-marketista, niin otetaanpa kokeiluun!
Tuoksu alkaa aavistuksen palaneella karamellisuudella, mutta taustalla hiiviskelee mukavan hapan vivahde. Hedelmäistä kukkaisuutta ja vastaleikattua ruohoa. Appelsiininkuoria. Makeaa sitruksista vahaisuutta. Aavistus kenkälankkia. Puista mausteisuutta – lähinnä neilikkaa. Paljon hyvää on tässä!
Makupaletin aloittaa makean ja happaman leikki. Pippurista poltetta alkuun. Pieni siivu kantaa julmetun määrän makua. Melkein kuin joisi jotain bourbon-tiivistettä! Tämä ei röyhkeydessään anteeksi pyytele.
Maku jatkuu tuhdin tammisena, mutta sen alta kaivautuu mukavaa makeutta varsinkin pienellä vesilisällä. Appelsiininkuoret jatkavat makuun ja mukaan on tökätty myös niitä neilikoita. Punaista omenaa.
Jälkimaku jaksaa kantaa ja kantaa. Tammea, mausteita, omenankuoria, toffeeta…
Olipa positiivinen yllätys! Täynnä tuoksuja ja makuja, jotka jatkavat kehittymistä niin lasissa kuin suussa. Tuhdin voimakas ja jollain tapaa jopa epäkohtelias viski. Bourbonin ystäville ehdoton suositus!
-
Uisge 2025
Uusia tuttavuuksia ja yllätyksiä
Kävelin tämän vuoden Uisgen ovista sisään ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. Jokunen etukäteen kiinnostava viski oli tullut bongattua, mutta muuten ajatuksena oli surffailla tiskien välillä avoimin mielin. Ehkä kuitenkin enemmän sillä periaatteella, että vanhojen ja jo maistettujen viskien pariin en juurikaan haikaillut, vaan enemmänkin ottaisin vastaan uusia kokemuksia jos sellaisia eteen sattuisi.
Ja sattuihan niitä! Omalla kohdallani tämä oli ehkä antoisin Uisge sen jälkeen, kun pitkä tauko visiiteissä jokunen vuosi sitten päättyi. Tastingeihin en tälläkään kertaa osallistunut jo ihan ajankäytöllisistä syistä, mutta hyvin tuntui maisteltavaa löytyvän ilman niitäkin.
Valamosta Glasgow’hun
Omaan perinteiseen tapaan ensimmäinen kohde oli Valamon tiski. Tislaamo oli taas kerran tuonut kolme eri tynnyrisamplea maisteltavaksi. Turpeeton Bourbon-kypsytetty #390 kiinnosti jo siksikin, että se on hyvin lähellä meidän oman tynnyriporukkamme syksyllä kymmenen vuotta täyttävää tuotetta. Numeroeroa tynnyrienkin välillä on vain viiden numeron verran.
Profiililtaan viski oli hyvin samankaltainen oman tynnyrimme maun ja tuoksun kanssa, mutta eroakin löytyi. Omasta tynnyristämme löysin viime maistolla ehkä hieman tätä enemmän lakritsaisuutta ja havuista pihkaisuutta. Tässä Uisgen samplessa oli ehkä puolestaan hieman enemmän vaniljaista hedelmää ja se oli ehkä aavistuksen makeampi. Mukavasti marjaisuutta ja aavistus kivaa twistiä tuovaa happamuutta.
Valamon samplet kauniissa rivissä. Seuraavaksi samplen #251 kimppuun. Kirkkoviinitynnyrissä kypsynyt 8-vuotias savuinen tisle osui omaan makuhermoon upeasti. Meinasin oikeasti lentää selälleni kun tarkistin pullon kyljestä prosentit – 63,1%. Tuoksusta tai mausta tämän vahvuutta oli aivan mahdoton päätellä. Niin kermaisen pehmeän savuinen hedelmäisyys lasista paljastui. Todella mainio sample!
Sample #421 oli turpeinen bourbontynnyrissä majaillut kahdeksanvuotias, joka jätti suuhun mukavan tasapainoisen savuisuuden. Savu peittää ehkä hieman Valamon tiettyjä hauskoja piirteitä tällaisessa puhtaassa Bourbon-kypsytyksessä – tai sitten olen vaan tottunut siihen savuttomuuteen omia sampleja maistellessa. Hyvässä tasapainossa silti ollaan tämänkin kanssa. Mukavasti erilainen ja Valamon profiili on hienosti läsnä.
Näistä paras juuri maisteluhetkellä omaan suuhuni oli #251, mutta kaikki hienoja viskejä ja kiitos Artulle, Askolle ja muulle porukalle, että olitte taas tuoneet paikalle jotain uutta ja kivaa maisteltavaa!
Valamon tiskiltä ei tarvinnut kääntyä kuin 180° ja nenän edessä olikin Barrel Rollersin tiski. Kert ja kaverit ovat tehneet hienoa työtä jo muutaman vuoden ajan tuodessaan uusia viskejä meidän markkinaamme. Keihäänkärkenä Glasgow Distilleryn tuotteet, mutta mukaan on saatu hienosti myös Signatoryn viskit.
Glasgow Distilleryn Ximénez-Spinola PX-tynnyrissä kypsytetty oli herkkua. Glasgown valikoimasta lasiin valikoitui Alkoonkin pienenä VYS-leimalla varustettuna eränä saapuva Ximenez-Spinola PX-tynnyreissä kypsytelty savuinen versio. Todella monipuolinen viski, jossa tämän erikoisen ja harvinaisen PX:n elementit tulivat hienosti läpi viskiin asti. Joko kieleni alkaa olla terästä, mutta tässäkään ei kyllä yli 60% vahvuus tuntunut juuri missään. Hienosti on etanoli onnistuttu painamaan piiloon! Kopatkaa pullo mukaanne jos ehditte. Tätä ei kauaa riitä ja mennee kuumille kiville.
Vanha pukki
Pienen tuttujen kanssa vietetyn turinahetken – tai oikeastaan monen niistä – jälkeen lasiin eksyi pitkästä pitkästä aikaa uutta viskiä Porista. Uutta siinä mielessä, että edellisen Old Buckin maistamisesta on jo todella pitkä tovi!
Old Buck Batch No41 oli kauniisti sanoen melko eksoottinen kokemus. Ei tämä nyt sinne suomalaisten top-viskien ryhmään ihan ensiyrittämällä noussut. Tuoksu ja maku olivat todella rikkaat, mutta omaan makuun pakka tuntui olevan ehkä jopa liian hajallaan. Oli savua, oli jotain kamferista ja minttuista, ylikypsää hedelmää jne. Ehkä jopa liikaa makuja näin nopealla yrittämällä ja sitten kuitenkin yllättävän lyhyt viimeinen rykäys.
Old Buckin uutukainen herätti aavistuksen ristiriitaisia tunteita. Ajan kanssa uudestaan jos onnistuu! Aion maistaa uudestaankin, jos eteen tulee. Jotenkin sellainen fiilis jäi tästä, että kyseessä on viski, joka pitää maistaa ns. yksinään, jotta se pääsisi loistamaan paremmin. Veikkaan, että vaatisi myös aikaa ja tuulettumista lasissa. En siis ole valmis tuomitsemaan vielä yhden maiston perusteella, vaikka juuri tässä hetkessä jäikin hieman ristiriitainen tunne. Pullo on ilmeisesti tulossa myös Alkon valikoimiin, mutta hinta saattaa kivuta melko korkeaksi.
Samplehulluttelua Loch Lomondilla
Viereiseltä tiskiltä notkumasta löytyikin sitten herra Finwhisky a.k.a Juhis, joka oli juuri aloittelemassa juttutuokiota Loch Lomondin Alan Reidin kanssa. Juhis tempaisi hihasta viereensä ja sanoi, että tätä ei ehkä kannata missata. No… lasi taskusta ja yht’äkkiä edessä olikin sitten tiskillä tapahtunut minitasting Alanin johdolla.
Alanhan on kaveri, jolta ei jutunjuuri ihan heti lopu. Hän kävi kattavasti läpi Loch Lomondin erikoiseksikin luonnehdittavia tislausmenetelmiä samalla kun laseihin kaatui useampikin sample tislaamon erityyppisistä viskeistä. Lirvahtipa laseihin myös muutama Glen Scotia. Omistajahan kun on samainen Loch Lomond Group.
Loch Lomondia ja Glen Scotiaa monessa muodossa. Laseissa kävi cask samplet niin Sauternes-kypsytetystä Lomond-tislaimilla kypsytetystä tavarasta, Chardonnay-hiivalla käytetystä tislaamospesiaalista, perinteisillä pannuilla tislatusta Bordeaux-tynnyrissä majaillusta tisleestä, PX-kypsytetystä Glen Scotiasta kuin myös Glen Scotian tämän vuoden turpeisesta 14-vuotiaasta Barolo-spesiaalista.
Kaiken kaikkiaan upea läpileikkaus näiden kahden tislaamon erilaisista viskeistä ja vaikka itse tastingiin ei tullutkaan osallistuttua, niin homma tuli hoidettua sitten hienosti tiskillä!
Dálvi tulee!
Tai siis sehän on jo täällä – mutta BlueWhiteSpiritin Dálvi on vasta tulossa. Tämä valitettavasti itselleni pienemmälle huomiolle jäänyt suomalainen yksityinen pullottaja on tunnettu melko eksentrisistä etiketeistään. Kyseessä on varmastikin keino erottautua massasta ja sinällään ihan hyvä näin.
Tällä kertaa en kuitenkaan kävellyt onneni ohi. Kiitos siitä Viskisiepolle, joka puski minut juttusille BlueWhiteSpiritin Jounin kanssa. Heidän uutukaisensa – Dálvi – pääsi yllättämään todella positiivisesti. Vaikka kyseessä on ”Blended Scotch Malt Whisky”, niin mitä ilmeisimmin kyseessä on lähinnä ”teaspoonattu” turpeinen Ben Nevis, johon on lorautettu nimeämissyistä sekaan tilkkanen jotain muuta.
Olipa hyvää! Vaikka etiketti onkin kamala. Voisiko tässä kääntää perinteisen sanonnan ”Moni kakku päältä kaunis” muotoon ”Moni kakku päältä ruma”? Oli miten oli, Dálvi oli oikeasti todella hyvää! Todella perinteinen hieman turpeinen ja hienon täyteläinen Highland-viski, jossa maut ja tuoksu olivat upeasti tasapainossa ja makua riitti pitkään! Jos ja kun tämä Alkon hyllyyn jossain vaiheessa ilmestyy, niin löytää tiensä takuuvarmasti omaan hyllyyn. Oli etiketti siten miten ruma tai kaunis tahansa. Yksi illan positiivisimmista ja puskan takaa tulleista yllättäjistä!
Pientä kritiikkiä ja pari väliviskiä
Tuttujen kanssa turinat jatkuivat ja jotain tuli välissä haukattuakin köökin puolella. Tosin Wanhan kuppila on ikävä kyllä muisto vain. Tölkistä kaadettua Karhua ja juustosämpylä ei nyt ehkä ole ihan sitä mitä viskimessujen ruokatarjoilu voisi olla.
Voisiko vaikkapa nytkin selvästi tyhjäkäytöllä olevaan oikeanpuoleiseen aulatilaan järjestää jotain ruokakärry-tyyppistä evästä, joka ei vaatisi välttämättä mitään käryäviä kärryjä, vaan jotain kylmää suolaista snacksia, tai sitten vaikka vaan hodareita tms? Toki ymmärrän, jos joku sopimustekninen seikka tämän estää, mutta se lienee neuvoteltavissa. Aihe on ollut tapetilla jo monta vuotta, enkä ole käsitykseni mukaan mielipiteeni kanssa lainkaan yksin sen kanssa, että laadukas pikkupurtava varmasti tekisi tilaisuudessa kauppansa.
No, mutinat sikseen. Juustosämpylän päälle lasiin lorahti Vinoblen tiskiltä lasillinen Hunter Laingin The First Editions -sarjan Juraa. Kommenttina lähinnä ”miksi kaikki Jura ei voisi olla tällaista”. Suurin osa tislaamon omista pullotteista on valitettavasti niin umpikaupallistettuja, että itse viski jää aika lailla toisarvoiseen asemaan. Tämä oli kermaista, pehmeää, hedelmäisen vaniljaista ja hunajaisen mausteista. Toivotaan, että tislaamo myös itse ottaa itseään niskasta kiinni, nostaa volttinsa, lopettaa suodattelemisen ja väriaineilla lotraamisen ja laittaa viskinsä kuosiin, koska se voisi olla paljon parempaa!
Glendronachin uudesta sarjasta tuli maisteltua eniten itseäni kiinnostanut Ode to the Dark. Hyvällä tiellä ollaan ainakin tämän perusteella. Hyvinkin perinteistä Glendronachia edustava viski ei ole iältään vielä kovin vanhaa. Alle kymppivuotiaasta puhutaan, mutta makumaailma on hienosti kohdillaan ja prosenttienkaan kanssa ei ole lähdetty pelleilemään. Kiva tuote!
Bruichladdichin tiskiltä lasiin vielä upean hedelmäisen raikas Biodynamic Project, jota ostaisin pullon jos eteen tulisi. Tämä taisi olla illan ainoa viski, jota olen joskus aiemminkin maistanut. Olkoon se osoitus siitä, että tämä on oikeasti hyvää.
Mikäs Micil?
Tässä vaiheessa iltaa olin jo vähän toinen jalka oven välissä lähtemässä kotia kohti, kun Cats & Whiskyn Ando vinkkasi, että Vinicin tiskiltä löytyvä Micil-niminen irkkutislaamo kannattaisi ehkä käydä kurkkaamassa läpi.
Mitenköhän tämän nyt sitten muotoilisi? No vaikka niin, että kyseessä oli illan ehdottomasti positiivisin yllätys monella mittapuulla! Micilin Pádraig Ó Griallais otti vastaan kuin omaan kotiinsa. Heti ensimmäinen viski vakuutti. Mystisesti nimetty B18.4 PHER tempaisi mukanaan upean pehmeällä ja täyteläisen hedelmäisellä tasapainoisuudellaan.
Micilin Pádraig Ó Griallais. Hieno mies hienojen viskien takana! Pádraigin kanssa juttua riitti todella pitkään. Hän kertoili tislaamosta, heidän tuotantomenetelmistään, omasta historiastaan… Tunnelma oli melkein kuin olisi kaverin olohuoneen pöydän ääressä istunut turisemassa viskimaailman yleisistä kuulumisista.
Micil Amontilladon olisin voinut tuon B18.4:n lisäksi napata saman tien mukaani omaan kaappiin, eivätkä muutkaan tislaamon tuotteet niiden vieressä juuri kalvenneet. Tällä hetkellä tislaamolla on vain yksi viski Alkossa, mutta lisää on kuulemma luvassa varsinkin jos menekkiä löytyy. Itsehän aion ainakin ottaa neuvosta vaarin ja kopata mukaani pullon heidän Earls Islandiaan heti kun vaan muistan!
Toivon kaikesta sydämestäni tälle uudelle tislaamotulokkaalle pitkää ikää. Sen verran vakuuttavista ja maistuvista tuotteista oli kyse!
Pitäisikö jostain mutista?
No ei oikeastaan. Kuten jo alussa kirjoitin, oli tämänvuotinen Uisge omalta kohdaltani ehkä kokonaisuudessaan positiivisin kokemus sitten sen jälkeen kun pitkästä aikaa aloin Uisgessa käymään. Pitkään käymättömyyteen ennen koronavuosia oli omat syynsä. Joskus ei aikataulu antanut myöten tai ei vaan oikeasti huvittanut henkilökohtaisista syistä.
Pari viime vuotta on kuitenkin ollut ihan kivaa. Ruokapuolesta jo avauduinkin. Positiivisena puolena tänä vuonna ainakin lauantaina iltapäivän ja alkuillan aikana vesiastioissa oli hyvin vettä saatavilla – lisää niitä voisi toki aina olla ja se oma vesipullo unohtui.
Viime vuonna kirjoituksessani mainitsin, että olisiko Uisgen syytä jotenkin uudistua. Tänä vuonna sitä fiilistä ei oikeastaan tullut niin vahvana. Olisiko sitten syynä ollut se, että tiskienkin takana tuntui olevan jotenkin iloisempi ja vastaanottavaisempi meininki? Porukkaa oli vähemmän ja ihmisillä riitti aikaa höpötellä. Vai onko se fiilis sitten kuitenkin enemmän oman pään sisällä?
Joka tapauksessa oli kiva käydä. Kiitos niin kanssaharrastajille kuin näytteilleasettajille!
-
Makeaa turvetta
Caol Ila 6 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, cask no. 325549, Charred wine cask, dist. 13th June 2013, bott. 2nd March 2020, 1 of 243 bottles, 61.3%
Nuorta Caol Ilaa yksityiseltä pullottajalta. Näitähän mahtuu kolmetoista tusinaan! Mutta ne saattavat olla oikeasti myös hyviä – kuten tämä Signatory Vintagen pullote taas kerran osoitti! Pullo on ollut auki jo nelisen vuotta, joten kyseessä on ns. uusintaotto. Hyvin toimii silti edelleen ja osoittaa sen, että jos on voltit kohdillaan ja pullo säilytetty oikein, niin viski ei tosiaan pullossa happane – vaikka sitä ei siis joisikaan pois.
Tuoksussa makeaa turvetta ja suolaista hedelmäisyyttä. Kuin olisi ripotellut ananaksen päälle vähän Maldon-suolahiutaleita. Valkoherukkaa. Yllättävän hedelmäinen nokka. Muuttunut ainakin muistiinpanojen mukaan hedelmäisempään suuntaan.
Makean savuinen turpeisuus tuntuu myös maussa. Maanläheisiä makuja. Öljyinen, lääkemäinen, jodinen. Jälkimaku kuivuu mineraalisempaan suuntaan. Kuin nuolaisisi kiveä. Myös sellaista 100% tummaa suklaata on läsnä. Vesitilkan myötä hedelmäisyys hyppää mukaan kuoroon laulamaan omaa osuuttaan.
Mukava nuori Caol Ila, jossa on aika lailla kaikkea sitä mistä Caol Ilassa tykkään. Erityisesti makeaa turpeisuutta. Siihen kun lisää jykevää mineraalisuutta ja erityisesti tuoksusta löytyvän hedelmäisyyden, niin kasassa on ihan toimiva paketti.