Maisteltua
-
Turpeinen kivenhakkaaja
Ardmore 13 y.o., Bottled for Viskiryhmä Turku, Refill Sherry Puncheon, Cask no. #120000010, dist. 24.4.2012, bott. 2.6.2025, 240 bottles, 59.7%
Suomalainen viskikulttuuri on siitä hieno ilmiö, että täältä löytyy upeita puuhamiehiä, jotka puskevat härän lailla eteenpäin vaikka valtiovalta jaksaa laittaa kapuloita rattaisiin. ”Tynnyrillinen viskiä harrastajille – no mikäs siinä”. Ja useampana vuonna peräjälkeen. ”Kuka sen sitten muka hoitaa, maksaa, jakelee ja hoitaa tullit – en minä ainakaan!”. No ei hätää! Turun primus motor hoitaa!
Ja niin hoiti taas kerran. Viskiryhmä Turun Mika Lindström on mies ja voima jo vuosittaiseksi ilmiöksi nousseen Viskiryhmä Turku -nimisen Facebook-yhteisön vuosittaisen yksityispullotteen takana. Vuonna 2025 pulloon päätyi haastava Ardmore:
Tuoksun aloittaa savuinen viljaisuus. Kuin kaurahiutaleita, jotka ovat saaneet osakseen vieressä kyteneen heinäpaalin savua. Aavistus sitruunankuorta. Kalkkia, mineraalisuutta. Kuin hankaisi kahta rannalla maannutta kiveä yhteen. Taustalla häilyy valkoisten rypäleiden kuoria ja anteeksipyytävää makeutta. Kuin sherry yrittäisi vähän nostaa nokkaansa ja pyytäisi sitten anteeksi, että tuli häiritsemään.
Vesitilkka nostaa hetkeksi esiin vehreyttä – tuoretta ruohoa ja vastapuristettua oliiviöljyä. Mutta ennen kaikkea mallasta. Kuivaa savuista mallasta.
Maku alkaa kuivana, mutta mukana on aavistus hedelmiä. Kuivattuja sellaisia. Hyvällä tapaa hapan twisti. Muuttuu nopeasti kuivan puhtaaseen savuisuuteen. Vesitilkka nostaa savua ja kuivuutta entisestään esiin. Todella mineraalinen – kiviä suussa! Jälkimaussa mallas nostaa päätään. Kuiva, savuinen ohramallas.
Haastava. Ei todellakaan helppo. Mutta nämä onkin pullotettu meille harrastajille. En laittaisi tätä lasiin ensikertalaiselle, enkä toiskertaisellekaan. Vaatii aikaa ja ajatusta. Ja se jos mikä on itselleni hyvän viskin merkki…
Nämä Turun pullotteet ovat hieno esimerkki siitä mitä saadaan aikaiseksi kun pieni ja isompikin ryhmä yhdistää haaveensa ja toteuttaa sen. Ei se ole niin vaikeaa jos sen osaa!
-
Makeaa mustapippuria
Lagavulin 12 y.o., Diageo Special Releases 2019, 56.5%
Diageo. Sana, joka on nykyään melkeinpä kirosana viskiharrastajien keskuudessa, mutta silti yhtiö joka omistaa ja valmistaa melkein 40 prosenttia kaikesta maailmalla liikkuvasta skottiviskistä. Olkoonkin se sitten sekoiteviskiä tai single malttia.
Diageo on kuitenkin jo pitkään puskenut vuosittain myyntiin erikoiseriä omien tislaamoidensa tuotteita. Special Release -nimellä kulkevat pullotteet niittivät aikanaan mainetta versioina, joita ei saanut ihan mistä vaan. Osa oli herkkuja, osa sanalla sanoen kuraa. Homma lähti lapasesta viimeistään vuonna 2020, kun kahdeksanvuotiaista pullotteista alettiin pyytämään kolmenumeroisia summia.
Omaksi onnekseni ehdin rulettiin mukaan ennen kuin hinnat tyystin karkasivat ja mukaan sattui nyt maistettu Lagavulinin 12-vuotias. No miltä se sitten maistui:
Makean sokerisen turpeinen tuoksu tunkee nenään. Tomusokeria, johon on puristettu sitruunanmehua. Kalkkia. Suolaisia rannalla pyörineitä kiviä. Mutta ennen kaikkea todella, todella makeaa turpeisuutta, johon sekoittuu lakritsin makeutta. Ja yht’äkkiä kaiken sitoo yhteen vaniljatankojen päällystämä vasullinen mestämansikoita!
Maku… turpeessa pyöriteltyjä lakritsipaloja. Mustapippuria, suolaa. Maakellaria. Karboolitervaa. Todella suorasukainen ja anteeksipyytämätön. Savustettua ja nuotiossa pyöriteltyä sitruunaa. Tämä antaa turpaan ja huolella – mutta silti lempeän makeasti.
Upea lopetus. Makean savuista mallasta, sitruunakuorta, lakritsaa, turvetta. Voi kun kaikki Lagavulinit olisivat edes lähellä tällaista. Rehellisiä, raa’alla tavalla makean turpeisia. Peittelemättömiä.
—
Ai että. Kävimme aikanaan Ateenassa lomalla ja löysin sieltä eräästä pikkuliikkeestä vuonna 2005 pullotetun 12-vuotiaan Lagavulinin. Se jos mikä oli vielä tätäkin hienompi viski. Lähellä ollaan tämänkin kanssa, mutta se ratapölkkyterva joka siitä nousi nenään jo ensinuuhkaisulla on jotain, jota en ikinä unohda.
-
Piparminttuinen uusintaotto
SMWS 39.200 (Linkwood), Felicitous Combination, dist. 15 January 2007, 13 y.o, ex-bourbon hogshead, finished in 1st fill toasted barrique, 1 of 285 bottles, 59.3%
Viski on elävä tuote. Avatussa pullossa viski säilyy oikein säilytettynä vuosia, kunhan pullo on oikeissa olosuhteissa. Mielellään n. 20°C lämpötilassa (väillä hieman hankala toteuttaa kerrostaloasunnossa) – mutta pääasia, että lämpötila on tasainen. Viski pitäisi myös suojata auringonvalolta ja keinovalolta ja ennen kaikkea se pitää säilyttää pystyasennossa ilman, että pulloa käännellään tai ravistellaan.
Viski silti muuttuu kun pullo avataan. Se saa happea, joskin hyvin rajatussa määrin. Täydessä viskipullossa pinta-alaa, jonka kanssa happi pääsee reagoimaan on vähemmän ja viski säilyykin avaamattomassa pullossa käytännössä rajattomasti, kunhan korkki on kunnossa ja tiivis.
Kun pullo on avattu, niin hapella on enemmän pinta-alaa alkaa leikkimään omaa leikkiään viskin kanssa. Kyseessä ei kuitenkaan ole omien havaintojeni mukaan yleensä huono juttu – jopa päinvastoin. Moni avaamani viski on parantanut juoksuaan, kunhan se on saanut hetken hengittää pullossa.
Scotch Malt Whisky Societyn pullotteet ovat tästä oivallinen esimerkki. Ne ovat tynnyrivahvoina yleensä heti pullon aukaisemisen jälkeen hieman sulkeutuneen oloisia ja omin termein jopa hieman ”tukossa”. Niistä saattaa olla hankala saada irti kaikkia nyansseja ja ne vaativat ensimaistolla rutkasti hapettumisaikaa lasissa ja myös reilun vesitilkkasen, jotta niiden maut alkavat avautumaan.
Kokemukseni mukaan ne kuitenkin heräävät aivan eri tavalla eroon, kun pullosta on tyhjennetty pois ns. ”paha kaula”. Alkuun sulkeutuneesta viskistä saattaa kuoriutua aivan uusia tuoksuja ja makuja, kunhan pulloa on hieman vajuutettu ja se on saanut nauttia kaapissa suljettuna pienestä happilisästä.
Se oli ideana tässäkin uusintamaistossa. Onko tämä kyseinen viski muuttunut avatussa pullossa happea saatuaan. Onko muutos pahaan vai hyvään, vai onko se samainen viski edelleen hyvää, mutta vain muuttanut ajan saatossa profiiliaan?
Otetaan siis selvää:
Tuoksussa alkuun hedelmää. Runsaan maltainen. Paahteista tammisuutta. Pippurisuutta, johon sekoittuu sitruunankuoren estereitä – sitruunapippuria? Mutta myös vaniljatankoa ja punaherukkahilloa. Sellaista mukavaa happaman ja makean leikkiä. Vesilisä nostaa esiin raikkautta.
Paahteinen maltaisuus ja tammi aloittavat maun. Pähkinöitä. Hedelmäisyys on taka-alalla. Hapahkoa appelsiinia, mutta myös piparminttuista raikkautta, joka hyppää tosissaan esiin vesitilkan kanssa. Kuin olisi mussuttanut kourallisen piparmintun lehtiä.
Verrattuna edellisiin nuotteihin tästä on kadonnut tiettyä hedelmäisyyttä ja tilalle on noussut maltaan ja tammen paahteisuus, sekä todella selvänä piirteenä tuo raikkaus.
Tämä on elänyt pullossa. Happi on vaikuttanut, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Tämä ei ole väljähtänyt tai mennyt huonoksi. Se on vaan muuttunut ja on edelleen leikkisä ja persoonallinen viski.
Enemmänkin itselle tuli sellainen fiilis, että ajan kanssahan tästä on saanut yhdestä pullosta useamman erilaisen kokemuksen – ja se jos jokin on viskeissä hienoa!
Jos haluat lukea edelliset muistiinpanoni tästä viskistä, ne löytyvät täältä.
-
Mallasvetoista luomua
Nc’nean Organic Single Malt, Batch UN03, 46%
Nc’nean on Annabel Thomasin vuonna 2017 perustama tislaamo, joka on yksi ensimmäisistä tislaamoista, jotka keskittyvät täysin hiilineutraaliin luomutuotantoon. Tislaamo käyttää kierrätetystä lasista tehtyjä – joskin todella kauniin näköisiä pulloja, uusiutuvaa energiaa, kierrätettyä sadevettä jne.
Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä viskin tislaaminen ei välttämättä nykyisin ole sitä kaikkein energiatehokkainta touhua, vaikka aikanaan niin on varmasti ollutkin. Turve ei silti ole nopeasti uusiutuva luonnonvara ja viskin valmistaminen vaatii vettä – paljon vettä! Nc’neanin ympäristön eteen tekemästä työstä lisää täällä.
Jostain jännästä syystä tämä tislaamo osui omalle kartalleni jo vuonna 2020. Satuin jostain bongaamaan, että he olivat julkaisemassa ihka ensimmäistä yleiseen myyntiin tulevaa viskiään, tartuin tilaisuuteen ja tilasin pullon. Tämä tapahtui elokuussa 2020 ja kolmea viikkoa myöhemmin sähköpostiin kilahti ilmoitus, että pullo on matkalla. 50 brittipunnan hinnalla tilattu pullo on edelleen kaapissa suljettuna – ja pysynee vielä tovin.
Ostin siis aikanaan sian säkissä. Nyt viitisen vuotta myöhemmin oli kuitenkin ilo huomata, että Nc’nean oli saapunut myös paikallisen A-marketin hyllyyn – jopa useampana versiona. Mikäpä siis sen parempaa kuin tarttua perusversioon ja kokeilla mistä tämän tislaamon viskeissä oikeasti on kyse!
Nc’nean on siitä hieno tislaamo, että se kertoo todella avoimesti mitä heidän mikäkin viski pitää sisällään. Tämän kyseisen viskin kohdalla kerrotaan, että maltaat ovat 100% skotlantilaista luomumallasta, hiivakantana on käytetty Anchor ja Fermentis -hiivoja, pulloja on tullut satsista 10 387, tynnyrisekoitus on 43% käytettyjä bourbon-tynnyreitä, 2% Oloroso-sherrytynnyreitä ja 55% STR-punaviinitynnyreitä. Luonnollisesti viski on värjäämätöntä ja kylmäsuodattamatonta.
Jos jokin. niin tämän kaltainen avoimuus on jotain, mitä jokainen viskiharrastaja arvostaa – tai ainakin jokaisen viskiharrastajan pitäisi arvostaa!
Miltä se viski sitten kaiken tämän pohjustuksen jälkeen maistuu:
Tuoksun aloittaa kermainen maltaisuus, jonka alla leijuu persikkaa, makeaa appelsiinia ja puista mausteisuutta. Alkuun vähän sulkeutunut. Vesilisä avaa tuoksua ja makea hedelmäisyys nousee enemmän esille.
Pehmeän kermainen suutuntuma ja tuhdin makea maltaisuus. Pyöreä, tasapainoinen ja pelottavan helppo juotava ikäisekseen – nuortahan tämä edelleen on. Kuivuu hieman tammen tanniinien ja mausteisuuden vallatessa alaa. Toffeeta, johon sekoittuu aprikoosihilloa. Vesilisä lisää makeutta ja jos mahdollista, makean herkullinen maltaisuus korostuu entisestään.
Jälkimaku on todella pitkä! Suuhun jää öljyinen, puhtaan maltainen tuntuma, joka jatkuu ja jatkuu. Todella hyvä.
Kivan tasapainoinen nuorikko. Paljon hyviä juttuja, vaikkakin ehkä se iän tuoma syvyys ja kompleksisuus puuttuu. Tämä kuitenkin toimittaa sen minkä lupaa ja se jälkimaku… se jatkuu vielä tätäkin kirjoittaessa!
En malta odottaa, mitä Nc’neanin tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän perusteella pelkkää hyvää ja nyt vaan toivotaan, että tislaamo selviää viskimaailman ravisteluiden läpi!
-
Turpeista punaherukkaa
BenRiach 1994, 18 y.o., Selected and Bottled for Finland, Peated/Tawny Port Finish, dist. 1994, bott. Oct/12, cask no. 3585, bott no. 202/301, 49.6%
BenRiachin tislaamo pukkasi aikanaan 2010-taitteessa Suomen markkinoille useammankin vuosittaisen single cask-pullotteen, joiden parissa käytiin aikanaan kovinkin aktiivista keskustelua mm. näiden sivujen muinaisella Virtuaalisella Viskiforumilla. Jopa siinä määrin, että joidenkin pullojen osalta seurattiin kenelle mikäkin pullo meni! (Hullun touhua näin jälkikäteen ajatellen.) Se oli sitä hienoa anonyymin yhteisöllisyyden aikaa – hyvässä ja pahassa.
Wanhojen hywien aikojen nostalgisoimiseksi kaivoin näin vuoden 2025 kesäloman aloituksen kunniaksi yhden näistä BenRiachin suomipulloista kaapista ja tällä kertaa tarkisteluun pääsi (jos en aivan väärässä ole) näiden pullotteiden ikänestori. Myönnän tosin, että missasin aikanaan myös 18-vuotiaaksi merkityn Rioja-tynnyrissä viimeistellyn version, joka oli tislattu jo vuonna 1993. Netistä kaivettujen tietojen mukaan se pullotettiin jo maaliskuussa 2012, joten ikänsä puolesta se saattaa olla vanhempi – tai saattaa olla olemattakin! Tuo Rioja-versio on ainoa, joka puuttuu omasta kaapista. Kaikkia muita on edelleen jäljellä.
Lasia kohti:
Kirpakat turvesavun säestämät hedelmät aloittavat tuoksupuolen. Mukava marjaisen hedelmäinen happamuus, joka sekoittuu makean pehmeään turpeisuuteen. Appelsiininkuorta. Punaherukkamehua. Yllättävän raikas ja viileä taustatanuotti mintun ja mentholin kera.
Maussa oikein mukava makean turpeen ja sokeroimattoman marjahillon yhdistelmä. Tervaa, puisia mausteita, tummaa hunajaa, kaakaota. Tilkka vettä kuivattaa varsinkin jälkimakua. Jauhettuja tummia kahvipapuja ja neilikkaa. Tuoksun minttuisen mentholinen finaali jatkaa makuun.
Kunnon ”blast from the past” -viski. Näitä BenRiachin Suomea varten pullotettuja single caskejä ei ehkä aikanaan osannut arvostaa ihan yhtä korkealle kuin olisi pitänyt. Harvemmin jos koskaan on saatu säännöllisin väliajoin Skotlannin suunnasta yhdeltä tislaamolta yhtä useaa variaatiota ja vielä kohtuuhintaan. Olipa mukava palata tämän pariin!
