Maisteltua

  • Rossville Umion
    Maisteltua

    Puolukkametsällä

    Rossville Union, Bottled in Bond Straight Rye Whiskey, 6 y.o, 50%

    Mikä ihmeen Rossville Union? Ja jenkkiviskiä Indianasta? Ross & Squibb -tislaamo ei siis tee periaatteessa Bourbonia, koska bourboniksi saa sanoa vain Kentuckyn alueelta tullutta viskiä.

    Tämän kyseisen ruisviskin ”mashbill”, eli jyväsekoitus mäskintekoon lähtiessä on 51% ruista ja 49% mallastettua ohraa, joten se poikkeaa aika monesta ruisviskistä jo siinä, että maissia ei käytetä.

    Tuoksu alkaa todella raikkaana. Piparminttua. Tuoksuvaa puuta. Sellaisia seetripuupalloja, joita voi laittaa vaatekaappiin raikastimeksi. Tuoreita puolukoita murskattuna. Ruis on selvästi läsnä puisena mausteisuutena – kanelia, juuri ”raastettua” muskottia.

    Maku on yllättävän kuiva. Piparmintun raikkaus jatkaa makuun puisten mausteiden kera. Punaisen omenan kuoria.Pippurisuuta rukiista. Nokka lupaili ehkä hieman enemmän kuin maku toimittaa. Ajan kanssa vivahdus vaniljaa nostaa päätään.

    Jälkimaku on kuiva ja todella pitkä. Kuin istuisi vanhalla auringon kuivattamalla ja sään rapistamalla halkeamia täynnä olevalla puupenkillä, jolle joku on kaatanut kanelilla maustettua kahvia. Ei… en ole koskaan tällaista(kaan) penkkiä nuolaissut ja maistanut, mutta voisin kuvitella, että tällaiselle se maistuisi

    Erikoinen viski. Myös aavistuksen hankala. En oikeasti tiedä tykkäsinkö vaiko en.

  • Whitlaw
    Maisteltua

    Orkneyn maukas nuorikko

    ”Whitlaw” 2014, The Ultimate Whisky Company, Dist. 24/09/14, bott. 09/01/20, cask no: 436, Bottle no.: 586/857, 46%

    Omaan kaappiin päätyy yllättävän harvoin pulloja suosittelujen tai muilta saatujen näytteiden perusteella, mutta tässä on poikkeus.

    Nimi ”Whitlaw” ei kerro viskistä mitään. Yleisen tiedon mukaan Orkneyllä sijaitseva Highland Park ei anna nimetä yksityisten pullottajien pullottamina viskejä oman nimensä mukaan. Siksipä yksityiset pullottajat nimeävät Highlan Parkilta tulleet viskit yleisesti nimellä ”Whitlaw” – tai sitten vaan ”Orkney Whisky”.

    Tämä pullo on ollut auki jonkin aikaa. Neljä vuotta – mutta se on edelleen hyvää! Ei mikään maailmaa räjäyttävä tuoksu, mutta mukavan tasapainoinen. Kermaista toffeeta, kepeää savuista hedelmäisyyttä, viinikumia. Hunajalla glaseearttua ananasta.

    Maku on helppoa. Kermaa ja hedelmiä. Leirinuotion vieressä nököttäneitä kuivahedelmiä. Toffeeta, hunajaa ja loppu kuivuu kvaan tammisuuteen.

    Tämä oli kiva viski. Helppo, mutta silti maukas.

  • Longmorn 15 y.o.
    Maisteltua

    Viskisinfonia

    Longmorn 15 y.o., 45%

    Syyskuun puolivälissä tuli avattua pitkään kaapissa suljettuna ollut viski. Longmornin jo edesmennyt 15-vuotias oli yksi harrastukseni alkuaikojen ihastuksia ja ensimmäinen ostettu pullo katosi kaapista nopeasti parempiin suihin. Ostin aikoinaan varapullon, mutta se jäi kaikeksi onneksi silloin aikanaan avaamatta. Pullon ostohetkestä on tätä kirjoittaessa kohta varmaan 20 vuotta, joten korkin narauttaminen vaati pientä rohkeutta. Vaan pidettäköön tätä vaikka syntymäpäivälahjana itselleni.

    Tämä on aivan järkyttävän hieno viski! Tuoksussa upeaa täyteläistä hedelmäisyyttä, jota makea maltaisuus tasapainottaa. Hunajaista pähkinää, omenoita, vastaleikattua ruohoa. Grahampaahtoleipää. Sokeroituja appelsiininkuoria. Ja kaikki tämä upeassa tasapainossa kera oliiviöljymäisen pehmeän koostumuksen. Upea!

    Maussa mikään ei hyökkää. Makea, lempeä, öljyinen – todella öljyinen. Maku on alkuun vaimea, mutta kasvaa kuin sinfoniaorkesterin konsertti. Ensin hiljainen mallaselementti soittaa viuluaan, mutta pian siihen yhtyvät sellot, muut jousisoittimet, puhaltimet, ja pian jo paukutetaan patarumpuja kuin Edvard Griegin vuorenpeikkojen salissa!

    Tämän viskin tähtenä loistaa mallas. Tavalla jota en muista maistaneeni sitten edellisen kerran kuin viimeksi tätä maistoin! Kaiken sen päälle asettuu hedelmäisyys ja upean vahainen ja aavistuksen savuinen suutuntuma, joka muistuttaa juuri sammutetuista mehiläisvahakynttilöistä.

    Tarinaa tästä viskistä riittäisi. En silti jatka pidempään, vaan nautin. Tämä on upea, upea viski!

  • Maisteltua

    Savuisia pahnoja

    Kilchoman, Finland Small Batch Release No. 2, 70% Bourbon / 5% Sherry / 25% Port, 600 bottles, 49.4%

    Kilchomanin tislaamo tuuppasi 2020-luvun alussa Suomen markkinoille useammankin Single Batch -pullotteen. Maistelussa vihdoin ja viimein kaapissa useamman vuoden avaamattomana majaillut ”koronavuoden” 2020 pullote.

    Savuinen turve työntyy heti alkuun nenään vahvana. Sitä seuraa valkoherukan ja vaalean karviaismarjasoseen marjaisuus. Kermaista fudgea / toffeeta. Maltaisuus on myös läsnä, mutta maatalon pihaton sävyttämänä – sellainen vähän likaisten pahnojen aromi. Vihreää viljaisuutta. Ajan kanssa marjaisuus nousee enemmän esiin ja savu ja turve kaikkoaa vaimeammaksi.

    Yllättävän täyteläinen suutuntuma! Tuhkaista ja mineraalista savua makean vaniljan täydentämänä. Kiva pieni marjaisa happamuus. Oikein tumman kahvin tai suklaan tanniineja ja taustalla häivähdys myös hedelmiä sherrystä ja portista.

    Vesilisän kanssa kannattaa olla varovainen. Suuntuntuma lässähtää aika nopeasti pienelläkin vesitilkalla.

    Ei mikään maailman monivivahteisin mallas, mutta hyvällä tavalla yksioikoinen ja tasapainossa. Ei montaa makua ja nyanssia, mutta ne maut mitkä nenään ja kielelle tupataan, tupataan sitten kunnolla ja kiemurtelematta!

  • Talisker 18 y.o.
    Maisteltua

    Hedelmäistä graniittia

    Talisker 18 y.o., (L2 19 1CM025), 45.8%

    Talisker on tislaamona ollut yksi niistä, joiden tisleet ovat olleet oman kaappini vakiotavaraa ns. alusta asti. Ensimmäinen kymppivuotias pullo löysi tiensä kaappiin aivan harrastuksen alkuaikoina. Sittemmin kaapissa on käynyt niin useampi peruskymppi, Distillers Edition kuin nyt maistetun 18-vuotiaan vanhempia versioita. Hienoja viskejä, mutta viime aikoina hinnat varsinkin minkään muin kun melkoisen laadullisen devalvaation kokeneen kymppivuotiaan osalta alkavat karkaamaan tavallisen harrastajan ulottumattomiin.

    Nautitaan siis niin kauan kuin siihen mahdollisuus vielä vanhasta varastosta on:

    Todella yllättävän hedelmäinen tuoksu, jota seuraa aavistuksen suolainen merellinen savuisuus. Nahkaa, jonka pintaa on juuri karhennettu. Painin aika pitkään onko tässä turvetta vai savua, mutta käännyin savun puolelle – makean sellaisen. Lihaisuutta. Kuin istuisi hunajaglaseerattuja ribsejä täynnä olevan kunnon BBQ-savustimen vieressä.

    Yllättävän makea tuoksu, mutta mukana on myös jotain maatuviin lehtiin viittaavaa. Kuin tupakan- tai kessunlehtiä, jotka eivät ole vielä aivan kuivia.

    Maku on alkuun täyteläisen kermainen. Kypsää hedelmäisyyttä. Appelsiininkuoria. Hetken kuluttua mineraalisuus nousee. Kuin olisi nuolaissut märkää harmaata graniittia. Vivahdus suolaa. Tosin enemmänkin sitä makua, joka tulee puhdistamattomasta suolasta sen itse suolaisuuden perään – niitä mineraaleja kai siis?

    Heti perään makeaa savuisuutta mustapippurin vivahteella. Ja sen jälkeen – turvetta! Loputonta turvetta, joka jatkuu ja jatkuu…

    Tämä on hyvää.

    Mutta tämä on luultavasti myös viimeinen pullo Taliskerin 18-vuotiasta kaapissani. Tallink-Siljalta koppasin mukaani aikanaan 99 € hintaan, kun tämä maksoi jo maailmalla sen 150 €.

    Nykyhintaan en ainakaan maailmalta ehkä ostaisi – vaikka hyvää onkin. Tuohon hintaan kun saa paljon muutakin kivaa – ainakin toistaiseksi.