Maisteltua
-
Odotuksen tuskaa – ja riemua!
Valamo #385 Cask Sample, 8 y.o, bott 1.11.2023, Un-peated, Bourbon Cask, 60.1%
Pääsin tänään nauttimaan jotain, jota on odotettu jo kahdeksan vuotta ja odotetaan vielä ainakin kaksi lisää.
Olen osana porukkaa, joka osti aikanaan vuonna 2015 Valamosta tynnyrillisen viskiä kypsymään. Aikojen saatossa olen päässyt seuraamaan tuon viskin kehittymistä kiitos ystäväni Mikan, joka toimii hommassa primus motorina.
Ja olipa nautinto!
Reilu vuosi vierähtänyt edellisestä samplesta. Katsotaas mitä se on tuonut mahdollisesti mukanaan!
Tuoksussa vaniljaisuus on vallannut enemmän alaa. Alla on vihreän maltaisuuden huntu, jota höystää kuivattu hento yrttisyys – minttua lähinnä. Kaiken kaikkiaan raikas. Olin myös aistivinani ensimmäistä kertaa jonkinlaisen vienon hedelmäisyyden. Luumujen hedelmälihaa? Tynnyri lienee imaissut itseensä entistä enemmän tisleen sikunoita, antaen hedelmäisyydelle tilaa.
Mukaan sekoittuu hetken kuluttua lakritsifudgea. Lakritsi ylipäätään on omissa havainnoissani kulkenut tämän kanssa aina mukana, mutta ei niinkään makeassa muodossaan, vaan lakritsinjuurena. Pidemmällä odottelulla esiin nousee myös Creme Bruleemaista aavistuksen makeahkoa paahteisuutta.
Vesitilkan kanssa tuoksu pehmenee huomattavasti. Se poikkeuksellisesti jopa hetkeksi sulkeutuu hieman. Mallas nousee enemmän esiin, mutta leikkisyys jollain tapaa vähenee. Hetken odottelulla – joka selvästi kannattaa – lakritsi nousee kuitenkin taas esiin ja mukaan tulee heinäladon aromeja.
Suutuntuma on tuhdin öljyinen. Runkoa on tullut taas upeasti lisää! Tuhdisti maltaan makeutta, joka kuivuu pienellä pyörittelyllä jättäen jälkeensä erehdyttävästi lempitislaamolleni Clynelishille tyypillisiä piirteitä. Mehiläisvahakynttilän ilmaan nostattamia pieniä savukiehkuroita, jotka eivät ole niinkään savua, vaan ilmassa tuntuvaa haihtunutta mehiläisvahan hentoa hunajaisuutta.
Vaniljainen tammisuus on myös vahvasti läsnä. Samoin edelleen se tuoksun pieni salmiakkisuus, joka on kyllä iän saatossa hieman vähentynyt.
Vesitilkka pehmentää särmiä. Vahaisuus ja öljyisyys vähenee, mutta on silti tallella. Mallasta, vaniljaa, tammea. Tähtianista ja aivan hitunen neilikkaa.
Jälkimaku on huikean pitkä. Lähimmät verrokit skottitislaamoista ovat itselleni ehdottomasti Glencadam, jonka listasin jo viime vuonna, mutta ilokseni myös Clynelish ja osittain myös Craigellachie!
Kaikki kolme tislaamoita, joissa myös itse tisle näkyy hienosti lopputuloksessa, eikä tynnyreiden ole annettu jyrätä alkutuotetta alleen.
Uskallan nostaa tämän meidän tynnyrin jo nyt samaan kategoriaan. Se on persoonallinen, osittain jopa haastavakin, mutta ai että kun tämä on nyt jo hyvää!
Ja jos maltamme sen pari vuotta odottaa, niin ei tämä huonommaksi ainakaan muutu!
(Artikkelikuvassa oma Valamo-kokoelma, eli kaikki viralliset pullotteet. Jos lukijoista löytyy tynnyrinomistajia jotka ovat jo omansa pullottaneet, niin olisi kiva olla yhteydessä. Olisi hauska maistaa mitä teidän tynnyreistänne on lopputulemana löytynyt!)
-
Punaisia marjoja ja hapankirsikkaa
Isle of Jura, Red Wine Cask Finish, L3054, 40%
Juran tislaamo on jo useamman vuoden ajan ollut jonkinlaisena sylkykuppina mitä tulee tislaamon perusjulkaisuihin. Itseään yhtään vakavampana viskiharrastajana pitävät ovat olleet sitä mieltä, että tislaamo puskee markkinoille vain bulkkipullotteita, joissa prosentit on läträtty alimpaan mahdolliseen, kaikki viski suodatetaan ja karamelliväriäkin tuupataan mukaan huolella.
Jos rehellisiä ollaan, niin ihan väärässä nämä kriitikotkaan eivät ole. Tislaamon omistama Whyte & Mackay ei ole viskimaailmassa tunnettu kaikkein läpinäkyvimmästä toiminnastaan ja muutkin sen omistamat tislaamot ovat saaneet kritiikkiä runsaasta tuotteiden kylmäsuodattamisesta, alhaisista prosenteista ja väriaineiden käytöstä. Sääli sinällään, että pääkonttori ohjailee toimintaa välillä liiankin vahvasti, sillä itse tislaamoilla olisi varmasti enemmän annettavaa. Syy ei välttämättä ole edes Whyte & Mackayn, vaan sen omistavan singaporelaisen Alliance Globalin toiminta.
Annetaan kuitenkin Juralle mahdollisuus! Alkoon ilmestyi marraskuun 2023 alussa hyvinkin kohtuuhintainen punaviiniviimeistelty pullote kyseiseltä tislaamolta:
Tuoksu alkaa todella makeana. Läjäpäin makeita hedelmiä. Appelsiinimarmeladia. Sokeroituja kirsikoita – ei niitä karmeita cocktail -versioita, vaan niitä joita laitetaan kakkutaikinaan. Mansikoita, vadelmia ja lopussa vihjaus tanniineista. Kuin haistelisi kylmiä marjateen lehtiä, jotka ovat jääneet teepannun pohjalle.
Tämähän on suussa ihan linnunmaitoa volttiensa suhteen. Tästä tulee mieleen Amsterdamissa aikanaan leipomossa nauttimani aamupala, jossa oli kasapäin erilaisia tuoreita leipiä ja mainio kattaus erilaisia marjahilloja ja marmeladeja.
Lopussa mukaan hiipii puisia mausteita – kanelia, neilikkaa, muskottia. Vaaleaa hedelmäkakkua johon on lirvahtanut hiukan liikaa vehnäjauhoa.
Tämä on vähän kuin tuppaisi suuhunsa lusikallisen saksalaisia hapankirsikoita, joita on höystetty fariinisokerilla ja joulumausteilla. Viskien kirsikkaolut!
Ihan mukiinmenevä (kirjaimellisesti) viski ja kohtuullisen positiivinen yllätys Juralta. Korkeammat prosentit, kylmäsuodatus ja väriaineet pois, niin tämä olisi noussut kategoriasta ”mukiinmenevä” kategoriaan ”hyvä”.
-
Tonnin seteli
Bowmore 15 y.o., ”Golden & Elegant”, 43%
Tuoksu alkaa trooppisilla hedelmillä, joiden päällä on ohut huntu turpeista savua. Tupakanlehtiä, karamellin makeutta. Suolaista toffeeta, vaniljaa ja tammea.
Makeahko maku, jossa häivähdys tyypillistä Bowmoremaista kukkaisuutta – vai onko se nyt sitä paljon puhuttua laventelia? Puhdasta savua, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan.
Ei missään nimessä maailman mahtavin ja monimutkaisin mallas. Enemmänkin sellainen ”ammu ja unohda” -viski. Ei sen vuoksi, että olisi huonoa, vaan sen vuoksi, että tätä voi siemailla ihan hyvillä mielin liikaa miettimättä ja analysoimatta.
Siis sellaisella ”tonnin seteli” -ilmeellä. Vähän kuin kuvan pöllöllä.
-
Mentholia ja moottorisahaa
SMWS 93.160 (Glen Scotia), ”External combustion engine”, 9 y.o, dist. 4 October 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 227 bottles, 59.2%
Maistelussa SMWS:n pullottama Glen Scotia.
Tuoksussa heti kärkeen valkoista suklaata ja kookosta. Ruotsalaisia ”kookospalloja” – niitä mitä saa Ikean ruokaosastolta, mutta valkosuklaisena versiona. Sokeroituja sitruunankuoria ja sitrusöljyä. Kirpeää vastapuristettua omenamehua. Raikkaan minttuinen taustatuoksu. Kookoskermaa. Vesilisä tuo kevyttä tammisuutta ja nostaa vaniljaa esiin. Yllärinä – mutta nimensä mukaisesti – samalla esiin nousee kuumana käyvän moottorisahan pakokaasua.
Kiva ja raikas nokka, johon pieni likaisuus tuo mukavan vivahteen.
Maku alkaa todella makeana. Kasapäin vaniljaa ja raikkautta. Eukalyptusta, mentholia. Todella öljyinen suutuntuma. Tuhdin maltainen. Vesitilkan kanssa pippurisuutta ja puisia mausteita, mutta enimmäkseen tämä on raikkaiden pastillien, vaniljan ja makean maltaan leikkiä. Jälkimaussa kuolan suuhun tuovaa hyvää karvautta.
Ei ehkä kaikkein monipuolisin viski, mutta maut ovat hienosti tasapainossa. Pullon nuotit aika lähellä sitä mitä itse löysin. Kestää vettä hienosti ja öljyisyys tuntuu vaan lisääntyvän mitä enemmän vedellä lotraa.
Mukava viski kaiken kaikkiaan!
-
Yllättävä mysteeri
Morrison Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%
Morrison Scotch Whisky Distillers on hieman harhaanjohtavasti nimetty yksityinen pullottaja, jonka tuotesarjoihin kuuluvat nyt maistetun Mac-Tallan lisäksi Càrn Mòr, Old Perth sekä Bruadar. Näistä Mac-Talla sisältää Islayn saaren viskejä, mutta pullotuksiin käytettyjen viskien alkuperää ei kerrota. Mitä ilmeisimmin se on kuitenkin Caol Ila, mutta saattaapa se olla jotain muutakin. Càrn Mòr -sarjassa tislaamo sen sijaan mainitaan ihan suoraan. Old Perth -sarja puolestaan on sherrykypsytettyjen mallasviskien sarja, mutta Mac-Tallan tavoin niiden alkuperä on pimennossa.
Tämä Mac-Tallan PX-kypsytetty Fèis Ile -pullote ilmestyi Alkoon syyskuun alussa ja katosi hyllyiltä aika lailla yhtä nopeasti kuin sinne tiensä löysi. Ehdin kuitenkin koppaamaan pullon kyytiini, eikä onneksi tarvinnut pettyä.
Avasin tämän jo aikanaan syyskuussa ”synttäriviskinä”. Siksi kuvassa mukana oma suojeluspyhimykseni Pyhä Andreas, joka sattuu olemaan myös Skotlannin suojelupyhimys.
Mac-Tallan tuoksussa on mukavassa tasapainossa savua ja sherryä. Punaisia marjoja. Puolukkaa ja kypsää luumuisuutta. Myös suolaa ja mineraalisuutta. Puun tuhkaa ja karamellisoitua pekonia.
Maun aloittaa rasvainen savupekoni, joka on saanut höysteekseen makean karpalokastikkeen. Homma menee vahvasti käsi kädessä tuoksun kanssa. Ripaus pippuria. Tästä on aistittavissa nuoruutta, mutta ei millään tapaa häiritsevällä tavalla.
Tilkka vettä nostaa suolaisen savuisuuden enemmän esiin. Kuin avaisi savustuspöntön, jossa on juuri kypsynyt hyvin suolattuja tuoreita ahvenia ja samalla joku avaa vieressä vanhan maakellarin oven.
Oikein oivallinen sherrykypsytelty Islayn viski!
