Maisteltua
-
Tummaa tasapainoa
anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden (2022), Cask no. 195, 1 of 468 bottles, 60.7%
Pientä viivettä ollut viskimaisteluiden päivittelemisessä tänne blogin puolelle, mutta laitetaan asia takaisin jiiriin! Tämä herkullinen anCnoc tuli maisteltua jo jouluaattona ja nuotitkin ovat löytyneet muualta jo tovin.
Kyseessä on Ruotsia varten pullotettu Single Cask tislaamolta, joka ei kovin usein nouse esiin, kun valitaan niitä hienoimpia ja tunnetumpia viskejä. Itse tislaamon nimihän ei tosiaan ole anCnoc, vaan Knockdhu. Jotta tislaamon viskejä ei sekoitettaisi Knockando -nimisen tislaamon viskeihin, käyttää Knockdhu viskeistään tuota jo mainittua anCnoc -nimeä.
Entäpä se viski itsessään sitten?
Tuoksussa huikeaa tummaa hedelmäisyyttä. Ylikypsiä luumuja ja rusinoita, maraschino-kirsikoita. Makeaa sherryä, jota värittää tanniininen tammisuus. Muskottia, neilikkaa, natisevaa mahonkista nahkasohvaa. Upea maltaan ja sherrykypsytyksen tasapaino.
Maku alkaa tasapainoisen hienolla sherryisyydellä. Tummaa kahvimaista paahteisuutta. Suklaisuutta. Läjäpäin tummaa marjaisuutta. Kypsää kirsikkaisuutta ja muskotin ja kanelin värittämää poltetun sokerin makeutta.
Jälkimaku kuivuu jättäen suuhun makeanhappaman tunteen. Yht’äkkiä suun kuitenkin valtaa makea tuntuma, jota täydentää kuiva tammisuus. Tummia tammen sävyttämiä hedelmiä.
Uuden aallon tyylikkään upea sherryviski, joka kumartaa todella syvään ”wanhojen kunnon sherrywhiskyjen” suuntaan. Jotain kertonee Whiskybasen 89,60 keskiarvo ja samoihin lukemiin arvostaisin tämän itsekin.
Herkullista!
-
Antakaa happea!
SMWS 72.96 (Miltonduff), ”Honey begins with a flower”, 9 y.o, dist. 31 January 2011, 1st Fill Ex-Bourbon Barrel, 1 of 240 bottles, 57.4%
Jälleen yksi tislaamo, jonka tuotteisiin ei ole suuremmin tullut tutustuttua. Miltonduff on iso ja vanha tislaamo, joka sijaitsee Speysiden alueella. Nyt maistelussa SMWS:n pullottama versio, joka ei valitettavasti oikein ensimaistamalla vakuuttanut. Annettaneen tänne uusi mahdollisuus, jahka on saanut hetken hengittää pullossa.
Nimensä mukaisesti ensinuuhkaisu on hyvinkin kukkainen. Makeutta, ruusun terälehtiä, mutta myös pientä vahaisuutta – muovailuvahaa. Aavistus vihreää omenaa. Todella sulkeutunut, joten vettä sekaan. Muutaman teelusikallisen jälkeen vaaleita hedelmiä. Päärynää, raakaa banaania. Tuoretta raastettua inkivääriä ja pientä vaalean hunajan makeutta.
Ensimaistolla digestive-keksejä. Öljyinen suutuntuma. Tuoretta inkivääriä, joka polttelee hieman kieltä. Vettä kiitos!
Vesilisä muuttaa tämän yllättävän kitkeräksi ja kuivaksi. Todella hankala saada oikein mitään järkeviä nyansseja irti. Inkivääri jatkaa vähän miedompana ja mukana on aavistuksen paahtunutta viljaisuutta. Olipas nyt jotenkin vaikea tapaus!
Toivotaan, että tämä on taas yksi niistä SMWS:n viskeistä, jotka paranevat saatuaan pullossa hetken happea. Ensivaikutelma ei nyt ollut valitettavasti kovin mairea.
Pitäisi ehkä itsenikin oppia, että ei pitäisi heti korkkauksen jälkeen näitä SMWS:n pullotteita yrittää nuotittaa. Moni näistä on ajan saatossa muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Työnnetään siis peremmälle kaappiin ja palataan joskus myöhemmin uudestaan tämän pariin.
-
Evan Williams Single Barrel 2014, Barrel no. 400, Barreled on 17.7.14, Bottled on 13.4.22, 43.3%
Antinpäivän kunniaksi nappasin lasiin tilkan bourbonia. Tämä pullo pölähti joku aika sitten Alkon hyllyyn pitkästä aikaa, joten koppasin pullon kyytiin. Vanhempi versio tästä tuli aikanaan tyhjennettyä ihan hyvillä mieli, joten katsotaas mitä Heaven Hillin tislaamolta on tällä kertaa tynnyriin eksynyt.
Tuoksu alkaa vahvasti appelsiinimarmeladilla. Tymäkkää kanelia, kuivaa tammea, raakasokeria. Vihjaus suklaasta ja vaniljasta ja pientä nahkaisuutta. Tuoksussa on samaan aikaan hyvää kitkeryyttä ja makeutta. Vesitilkalla esiin nousee kypsää banaania.
Suutuntuma on alkuun ohuehko, mutta kehittyy kivasti suussa pyöritellessä. Puisia mausteita – kanelia ja neilikkaa. Aavistuksen liian kauan haudutetun teen tanniineja. Tammista vaniljaa. Hetken päästä esiin nousee hauskalla tavalla multainen maku. Vähän kuin olisi vaihtanut kukkamultia.
Jälkimaku on alkuun lyhyt, mutta tekee ikään kuin paluun leikkien makean ja kuivan välillä.
Tämä on rungoltaan ehkä hivenen kevyt omaan bourbon-makuuni. Yleensä kaipaan niiltä enemmän jykevyyttä. Hintaansa nähden silti ihan ok ja kyllä tämä juotua tulee. Vaikka sitten hyvää länkkäriä tuijottaessa!
-
Odotuksen tuskaa – ja riemua!
Valamo #385 Cask Sample, 8 y.o, bott 1.11.2023, Un-peated, Bourbon Cask, 60.1%
Pääsin tänään nauttimaan jotain, jota on odotettu jo kahdeksan vuotta ja odotetaan vielä ainakin kaksi lisää.
Olen osana porukkaa, joka osti aikanaan vuonna 2015 Valamosta tynnyrillisen viskiä kypsymään. Aikojen saatossa olen päässyt seuraamaan tuon viskin kehittymistä kiitos ystäväni Mikan, joka toimii hommassa primus motorina.
Ja olipa nautinto!
Reilu vuosi vierähtänyt edellisestä samplesta. Katsotaas mitä se on tuonut mahdollisesti mukanaan!
Tuoksussa vaniljaisuus on vallannut enemmän alaa. Alla on vihreän maltaisuuden huntu, jota höystää kuivattu hento yrttisyys – minttua lähinnä. Kaiken kaikkiaan raikas. Olin myös aistivinani ensimmäistä kertaa jonkinlaisen vienon hedelmäisyyden. Luumujen hedelmälihaa? Tynnyri lienee imaissut itseensä entistä enemmän tisleen sikunoita, antaen hedelmäisyydelle tilaa.
Mukaan sekoittuu hetken kuluttua lakritsifudgea. Lakritsi ylipäätään on omissa havainnoissani kulkenut tämän kanssa aina mukana, mutta ei niinkään makeassa muodossaan, vaan lakritsinjuurena. Pidemmällä odottelulla esiin nousee myös Creme Bruleemaista aavistuksen makeahkoa paahteisuutta.
Vesitilkan kanssa tuoksu pehmenee huomattavasti. Se poikkeuksellisesti jopa hetkeksi sulkeutuu hieman. Mallas nousee enemmän esiin, mutta leikkisyys jollain tapaa vähenee. Hetken odottelulla – joka selvästi kannattaa – lakritsi nousee kuitenkin taas esiin ja mukaan tulee heinäladon aromeja.
Suutuntuma on tuhdin öljyinen. Runkoa on tullut taas upeasti lisää! Tuhdisti maltaan makeutta, joka kuivuu pienellä pyörittelyllä jättäen jälkeensä erehdyttävästi lempitislaamolleni Clynelishille tyypillisiä piirteitä. Mehiläisvahakynttilän ilmaan nostattamia pieniä savukiehkuroita, jotka eivät ole niinkään savua, vaan ilmassa tuntuvaa haihtunutta mehiläisvahan hentoa hunajaisuutta.
Vaniljainen tammisuus on myös vahvasti läsnä. Samoin edelleen se tuoksun pieni salmiakkisuus, joka on kyllä iän saatossa hieman vähentynyt.
Vesitilkka pehmentää särmiä. Vahaisuus ja öljyisyys vähenee, mutta on silti tallella. Mallasta, vaniljaa, tammea. Tähtianista ja aivan hitunen neilikkaa.
Jälkimaku on huikean pitkä. Lähimmät verrokit skottitislaamoista ovat itselleni ehdottomasti Glencadam, jonka listasin jo viime vuonna, mutta ilokseni myös Clynelish ja osittain myös Craigellachie!
Kaikki kolme tislaamoita, joissa myös itse tisle näkyy hienosti lopputuloksessa, eikä tynnyreiden ole annettu jyrätä alkutuotetta alleen.
Uskallan nostaa tämän meidän tynnyrin jo nyt samaan kategoriaan. Se on persoonallinen, osittain jopa haastavakin, mutta ai että kun tämä on nyt jo hyvää!
Ja jos maltamme sen pari vuotta odottaa, niin ei tämä huonommaksi ainakaan muutu!
(Artikkelikuvassa oma Valamo-kokoelma, eli kaikki viralliset pullotteet. Jos lukijoista löytyy tynnyrinomistajia jotka ovat jo omansa pullottaneet, niin olisi kiva olla yhteydessä. Olisi hauska maistaa mitä teidän tynnyreistänne on lopputulemana löytynyt!)
-
Punaisia marjoja ja hapankirsikkaa
Isle of Jura, Red Wine Cask Finish, L3054, 40%
Juran tislaamo on jo useamman vuoden ajan ollut jonkinlaisena sylkykuppina mitä tulee tislaamon perusjulkaisuihin. Itseään yhtään vakavampana viskiharrastajana pitävät ovat olleet sitä mieltä, että tislaamo puskee markkinoille vain bulkkipullotteita, joissa prosentit on läträtty alimpaan mahdolliseen, kaikki viski suodatetaan ja karamelliväriäkin tuupataan mukaan huolella.
Jos rehellisiä ollaan, niin ihan väärässä nämä kriitikotkaan eivät ole. Tislaamon omistama Whyte & Mackay ei ole viskimaailmassa tunnettu kaikkein läpinäkyvimmästä toiminnastaan ja muutkin sen omistamat tislaamot ovat saaneet kritiikkiä runsaasta tuotteiden kylmäsuodattamisesta, alhaisista prosenteista ja väriaineiden käytöstä. Sääli sinällään, että pääkonttori ohjailee toimintaa välillä liiankin vahvasti, sillä itse tislaamoilla olisi varmasti enemmän annettavaa. Syy ei välttämättä ole edes Whyte & Mackayn, vaan sen omistavan singaporelaisen Alliance Globalin toiminta.
Annetaan kuitenkin Juralle mahdollisuus! Alkoon ilmestyi marraskuun 2023 alussa hyvinkin kohtuuhintainen punaviiniviimeistelty pullote kyseiseltä tislaamolta:
Tuoksu alkaa todella makeana. Läjäpäin makeita hedelmiä. Appelsiinimarmeladia. Sokeroituja kirsikoita – ei niitä karmeita cocktail -versioita, vaan niitä joita laitetaan kakkutaikinaan. Mansikoita, vadelmia ja lopussa vihjaus tanniineista. Kuin haistelisi kylmiä marjateen lehtiä, jotka ovat jääneet teepannun pohjalle.
Tämähän on suussa ihan linnunmaitoa volttiensa suhteen. Tästä tulee mieleen Amsterdamissa aikanaan leipomossa nauttimani aamupala, jossa oli kasapäin erilaisia tuoreita leipiä ja mainio kattaus erilaisia marjahilloja ja marmeladeja.
Lopussa mukaan hiipii puisia mausteita – kanelia, neilikkaa, muskottia. Vaaleaa hedelmäkakkua johon on lirvahtanut hiukan liikaa vehnäjauhoa.
Tämä on vähän kuin tuppaisi suuhunsa lusikallisen saksalaisia hapankirsikoita, joita on höystetty fariinisokerilla ja joulumausteilla. Viskien kirsikkaolut!
Ihan mukiinmenevä (kirjaimellisesti) viski ja kohtuullisen positiivinen yllätys Juralta. Korkeammat prosentit, kylmäsuodatus ja väriaineet pois, niin tämä olisi noussut kategoriasta ”mukiinmenevä” kategoriaan ”hyvä”.
