-
Hunajaisia omenoita
Glen Garioch 12 y.o., 48%
Tämä kyseinen Glen Garioch kuuluu niihin viskeihin, joista ei oikein useammankaan maistelun kanssa saanut aikanaan ihan hirveästi irti. Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että tämä on taas yksi niitä liemiä, jotka ovat kaapissa rauhassa ollessaan kehittyneet iloisen positiivisesti.
Tuoksussa paksua hunajaista mallasta, omenaa ja inkivääriä. Tuhtia viljaisuutta, kypsää hedelmäisyyttä, omenahilloa. Mukava mausteisuus leijuu kaiken yllä.
Paksu, öljyinen suutuntuma. Tummaa hunajaa ja rutkasti maltaisuutta. Alkaa makeana, kunnes pieni mukava kitkeryys astuu peliin inkiväärin ja tammisuuden tanniinien kera. Taustalla häilyy pienen pieni viittaus grillistä pöllähtävään savuun ja mustapippuriin. Hetki nielemisen jälkeen suuhun nousee selvä minttuinen vivahde.
Tämä pullo on ollut auki jo hyvän tovin, mutta siitä ei silti ole hävinnyt mitään. Ehkä enemmänkin tämä on muuttunut ja kehittynyt positiiviseen suuntaan.
Aikanaan avatessa tämän kanssa joutui vähän tappelemaan, eikä tästä oikein saanut mitään irti. Nyt se maistuu paremmalta kuin ehkä koskaan. Osoitus siitä, että ei se pieni hapettuminenkaan aina pahasta ole!
-
Limettiviski
SMWS 26.155 (Clynelish), ”Margarita at the Beach”, 8 y.o, dist. 19 September 2011, 2nd fill ex-bourbon barrel, 1 of 255 bottles, 58.6%
Kuten moni kirjoituksiani enemmän lukenut saattaa tietää, on Clynelish yksi omia lempitislaamojani. Välillä silti eteen tupsahtaa aina nyt maistellun kaltaisia viskejä, jotka saavat epäilemään itseään. Onneksi kyseessä on empiirisen tutkimukseni mukaan aika lailla poikkeustapaus. Sen verran erikoinen tapaus oli tämä:
Outo. Todella outo. Tuoksussa heti alkuun hyökkää nenään suolainen sitrus. Limetinmehua ja -kuorta, greippiä. Kavalkadi karvaan kirpeää sitrusta, jonka päällä leijuu mentholinen piparminttuisuus.
Todella epäviskimäinen tuoksu. Melkein kuin mojitoa, mutta ilman mojiton makeutta.
Suolainen sitrus jatkaa makumaailmaan, mutta taustalla häilyy silti myös tyypillinen Clynelishin vahaisuus. Aavistus chilin poltetta ja ärhäkkä inkiväärimäinen potkaisu. Vesilisän kanssa tämä muuttuu öljyisemmäksi ja Clynelishistä itselleni tuttu öljylampun ja kynttilävahan maku- ja aromimaailma hiipii mukaan.
Todella epätyypillinen ja erilainen Clynelish. Tämä on ollut nyt auki jo reilut vuoden päivät ja saanut osakseen jo hieman happea pullossakin – ihan tarkoituksella, sillä en halunnut tuomita tätä pelkän kaulan perusteella.
Enkä kyllä tuomitse vieläkään. Tuoksu on edelleen todella yllättävä, jopa outo. Maussa sitruksisuus on hieman tasoittunut, mutta silti läsnä.
Tämä on osoittautunut itselleni todella haastavaksi viskiksi. En tiedä edelleenkään pidänkö tästä, mutta toisaalta tämä haastaa maistajansa ja sen vuoksi en voi oikein olla tästä pitämättäkään. Kummallista, omistuista, vaativaa, mutta ei silti välttämättä pahaa.
-
”Kautta ikuisen partani!”
Loch Lomond 11 y.o., Single Cask, Limited bottling for Alko, dist. 2010, Refill American Hogsheads, 1 of 584 bottles, 53.3%
Loch Lomond, tuo skotlantilaisen viskimaailman outolintu. Joka Tintin seikkailuita on aikanaan lukenut, saattaa tunnistaa tämän viskin otsikossakin lausahduksiaan lausuneen kapteeni Haddockin lempiviskiksi. Tosin tämä sivusto tietää kertoa, että ainakin joissain vanhemmissa Tintin seikkailuissa myös Johnnie Walker tuli mainituksi. Joka tapauksessa myöhemmin tämä kummallisen tislauspannukokoelman omaava tislaamo vakiintui tämän parrakkaan merikapteenin herkkujuomaksi.
Loch Lomondista itsestään pitää itsessään joskus kirjoittaa ihan oma sivunsa tislaamo-osioon, kunhan aika riittää. Sen verran sekalainen pannukokoelma sekä tislaus- ja sekoitusprosessi kyseisellä tislaamolla on käytössään. Monta muuta tislaamoa on kuitenkin aakkosjärjestyksessä ennen sitä ja oman päivitystahdin tuntien edes sinne asti pääsemiseen saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin.
Otetaan nyt kuitenkin löysät pois. Alkoon on tullut nyt tämä Single Cask Loch Lomondilta ja sittemmin myös hähmäinen ”Small Batch” , joista nyt maistelussa se ensimmäinen vuoden 2021 versio. Tämän tiet ovat itselleni tuntemattomat ja olin sanalla sanoen jopa hieman yllättynyt, että tällainen oli tiensä Alkon hyllyyn löytänyt. No miltä se maistui:
Tuoksussa kevyttä omenaisuutta, tuhdisti vaniljaa, makea, akaasia-hunajaa, sulatettua voita. Raikas, mutta alla on myös öljyinen vivahde. Vesitilkka nostaa esiin vaaleita hedelmiä – päärynää, karambolaa, vaaleita rypäleitä.
Ensimaku on todella maltainen. Vaniljaa on runsaasti, mutta se kuivuu nopeasti tammen suuntaan. Vesitilkka leikkaa alun poltetta ja pehmentää makua. Suutuntuma on mukavan öljyinen ja kermainen. Kovaa toffeekarkkia. Tuoksun hedelmäisyys ei kanna makuun asti. Jälkimaussa puhdas tammisuus nousee.
Mukava kesäinen viski, jossa mikään maku ei jyrää toisen yli, mutta hieman yksioikoinen. Toisaalta tykkään tämän puhtaasta makeasta maltaisuudesta. Ei mitään mikä häiritsee, mutta ei taas toisaalta mitään hiuksia nostattavaakaan.
Oli tämä parempaa, kuin aikanaan Ateenasta ostamani märälle pahvilaatikolle maistunut ikämerkitsemätön Loch Lomondin silloinen peruspullote, mutta ei tällä silti kuuhun mennä. Juotua varmaan tulee ajan kanssa, mutta silti vähän tylsä.
-
Kuin nuorta Broraa
SMWS 26.166, ”Bothy Atmospherics”, 9 y.o, dist. 8 February 2011, 1st fill ex-bourbon barrel, 1 of 223 bottles, 59.3%
Tämä pullo on ollut jo jonkin aikaa auki, mutta ei ole sitä tullut tänne nuotitettua. Hieno erilainen Clynelish! Tykkään kovasti.
Yhdellä sanalla – Brora. Olen päässyt onnekseni muutamaa Broraa aikanaan maistamaan ja tämä on nuorta Broraa! Tokihan se on sinällään mahdotonta, koska ns. ”uusi Brora” on vasta korkeintaan kaksivuotiasta. Olisiko sitten vähän kokeiltu, että mitäs siellä voitaisiin tehdä?
Tuoksussa turvetta, kevyttä savuisuutta, nokea. Savuisuudessaan epätyypillinen Clynelish. Hunajaista makeutta. Yllättävän puhdas ja tuo jollain tapaa mieleen Caol Ilan pehmeän makean savuisuuden. Pehmeän pyöreää vaniljaa.
Maussa selvä turpeinen vivahde, maanläheinen, kuivia lehtiä. Vesitilkka tuo selvää makeutta, kreikkalaista oikein tummaa havumetsän hunajaa, johon on tarttunut hieman mehiläisten rauhoittelemiseen käytettävää savua.
Ajan kanssa Clynelishin vahaisuus sekoittuu nokiseen savuisuuteen ja vie vielä entistäkin enemmän ajatuksissa isovanhempien mökille: Vanha 1911 rakennettu kahden huoneen tupa. Sateinen ja viileä loppukesän päivä. Ilta pimenee, öljylamppuja ja kynttilöitä sytytellään. Öljykaminan liekki väpättää ja savuttaa vähän. Vanha ja aikaa nähnyt Aku Ankka nenän edessä tuoksuu vanhalle paperille ja painomusteelle. Joku sytyttää tupakan mökin nurkassa ja kostea sateen tuoksu hiipii sisälle.
Upeasti omaan makuun ja muistoihin kolahtava tisle.
-
Kevyen hedelmäinen Highlanderi
Balblair 12 y.o., 46%
Skotlannin itärannikolla sijaitseva Balblair on vanha tislaamo, joka on perustettu jo 1790. Mitään kovaa meteliä se ei ole koskaan itsestään pitänyt. Tämä pullo tarttui mukaan Itämeren aalloilta jokunen aika sitten käypäisen edulliseen hintaan ilman sen suurempia ennakko-odotuksia.
No miltä se sitten maistui?
Melko kevyt ja aavistuksen ”piikikäs” ensinokka. Sitruunaa, vaniljaa, trooppisia hedelmiä, ananasmehua, aavistus sahanpurua ja tuoretta ruohoisuutta. Vihreää, hieman liian kauan uuttunutta teetä pienellä kitkeryydellä. Vesitilkka tuo esiin aavistuksen kalkkisuutta ja makeutta. Aika perusmauilla mennään. Puhdas ja raikas mallasviski.
Maussa makeaa mallasta jotka sekoittuvat tammen tanniineihin. Kermaista vaniljaa. Vihjaus hedelmistä ennen kuin maku kuivuu. Vesi pehmentää, mutta liikaa ei kannata lotrata. Cashew-pähkinöitä, sitrusta. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla ollen aika pitkä tanniinien noustessa mukaan leikkiin.
Ihan kelpoinen bourbon-kypsytetty mallas jos ei halua liikaa pohtia mitä lasissa on. Ei nosta hiuksia pystyyn tai aiheuta mitään vau-efektiä, mutta silti mukavan nautittavaa tavaraa. Pisteet kotiin silti luonnollisesta väristä, kylmäsuodattamattomuudesta ja tarpeeksi korkeista prosenteista.
