• Clynelish - The Ultimate
    Maisteltua

    Makean hedelmäistä vahaisuutta

    Clynelish 10 y.o., van Vees / The Ultimate – Cask Strength, dist. 06/06/08, bott. 16/01/19, 1st fill bourbon barrel, cask no. 800149, bottle no. 57/254, 56.8%

    Clynelish kuuluu ehdottomasti omiin lempitislaamoihini. Sen makumaailmassa on jotain tiettyä likaisuutta ja vahaisuutta joka miellyttää. Otetaan siis kokeiluun van Vees -nimisen hollantilaispullottajan ”The Ultimate Cask” -sarjan tynnyrivahva kymppivuotias tältä maan mainiolta tislaamolta.

    Tuoksussa kukkia, hunajaa, mettä, makeita ja kypsiä appelsiineja ja vaniljaa. Kaiken sen alla lymyilee kuitenkin tuttua Clynelishin vahaisuutta, joskin hieman makeammassa muodossa. Vesitilkka nostaa esiin karamellia ja toffeeta – tämä tuo mieleen jo edesmenneet mansikka-Toffot (jos joku vielä muistaa?).

    Maku alkaa makean vaniljaisuuden siivittämänä. Hunajaa. Tuntuma on öljyisen paksu. Sekoitus hieman liian kauan pöydällä olleita kuivattuja hedelmiä ja kuorellisia manteleita. Lopussa pieni kalkkinen säväys, jonka jälkeen suuhun hiipii tuttu vahaisuus. Vesilisä nostaa esiin makeaa maltaisuutta.

    Clynelish harvoin minun kohdallani osoittautuu pettymykseksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Makeus ja hedelmäisyys tekevät tästä hieman erilaisen Clynen, mutta kaiken kaikkiaan mukavan tasapainoinen ja nautittava mallas!

  • Royal Lochnagar 12
    Maisteltua

    Viskien Van Houten

    Royal Lochnagar 12 y.o., 40%

    Royal Lochnagar ei tislaamona pidä itsestään kovin suurta meteliä. Tislaamo sijaitsee Balmoralin linnan lähimailla ja se on yksi Diageon pienimmistä tislaamoista. Sitä käytetään paljon tislaamoiden henkilökunnan koulutuksissa ja sattuupa se olemaan ensimmäinen viskitislaamo jossa itse olen koskaan päässyt käymään. Valitettavasti tämä 12-vuotias peruspullote ei silti ole oikein koskaan päässyt vakuuttamaan itseäni.

    Tuoksussa on punaisia omenoita, tuhtia kuivaa maltaisuutta, toffeeta, vaniljaa ja sitrusta.

    Makupaletissa toistuu samaiset punaiset omenat. Pähkinäisyyttä, kuivan kitkerää kaakaojauhetta. Kuin olisi lapannut suuhunsa lusikallisen Van Houtenia suoraan purkista.

    Vaatii vesitilkkasen auetakseen. Melko yksioikoinen mallas, joka katoaa suusta vikkelästi ja jättää omaan makuuni hieman turhan kuivan ja kitkerän fiiliksen.

  • Glencadam 10 y.o.
    Maisteltua

    Kepeän maukasta tasapainoa

    Glencadam 10 y.o., 46%

    Glencadam on monelle vieraampi tislaamo – myös itselleni. Ehkä syyttä suotta, sillä ainakin tämä kyseinen pullote onnistui yllättämään positiivisesti. Osasyynä varmasti myös se, että pullon kyljessä lukee maagiset taikasanat – ”Non-chill filtered, Natural Colour” – juuri kuten pitääkin! Hienon hedelmäinen, kevyt ja tasapainoinen viski!

    Tuoksussa huikea määrä hedelmäistä makeutta. Ananasta, tölkkipäärynöitä, vaaleita viinirypäleitä. Tomusokeria, vaniljaa ja vaalean hunajan sävyjä. Kukkainen – ruusuvettä.

    Maku on pehmeä ja makea, alkuun melkein sokerinen. Kääntyy aavistuksen happamaksi ja makeutuu uudestaan. Aavistuksen karvas, mutta hyvällä tapaa. Puhdas, kukkainen, pehmeän hunajainen ja esterinen. Vesilisän kanssa saa olla tarkkana. Korkeintaan tippa mukaan tai tämä hieman lässähtää.

    Makea ja kevyt viski, mutta ei missään nimessä mikään seinäruusu! Tässä on paljon hyvää. Herkkä, mutta silti luonteikas. Mitä mainioin viski tilanteisiin joissa kaipaa tiettyä keveyttä, mutta haluaa silti jotain jossa on hyvässä tasapainossa paljon makuja ja tuoksuja.

  • Ledaig 10 y.o.
    Maisteltua

    Mentholia ja turvetta

    Ledaig 10 y.o., 46.3%

    Lasissa Tobermoryn tislaamon turpeista tuotantoa, joka myös Ledaigin nimellä tunnetaan. Kyseinen tislaamo on nostanut hienosti profiiliaan viime vuosina tehden rehellistä ikämerkittyä, kylmäsuodattamatonta viskiä ilman väriaineita. Hatun noston arvoinen suoritus, kun vertaa siihen, että tislaamo ja sen tuotteet olivat vielä reilu kymmenisen vuotta sitten melko aliarvostettua tavaraa. Tislaamon omistava Distell Group on kuunnellut hienosti viskikansaa ja nostanut niin Tobermoryn, Deanstonin kuin Bunnahabhainin uuteen kukoistukseen!

    Mutta itse viskiin:

    Tuoksussa makean pehmeää turvesavua, hedelmäisyyttä, rusinoita, aavistus suolaa. Mukavan tuhti ja täyteläinen tuoksu. Vesitilkka nostaa esiin eukalyptusta ja viinikumimaisia vivahteita.

    Tuoksussa pehmeä turpeisuus seurustelee mukavasti hedelmäisyyden kanssa, vaniljaa, makean ja happaman leikittelyä, maltaisuutta. Lopussa mukaan hiipii jotain minttuun viittaavaa. Kuin olisi joku aika sitten syönyt vanhan kunnon ”jääkarhuvicksin” ja sen maku alkaisi pikkuhiljaa hiipumaan.

    Mielestäni tämä on mukava ja hyvin tehty pehmeän turpeinen mallasviski. Tässä ei ole mitään kovin monimutkaista tai tajunnanräjäyttävää, mutta se on laadukkaan oloinen, kohtuullisen hintainen ja mainio vaihtoehto sellaisiin hetkiin kun kaipaa jotain turpeista, mutta Islay on vähän liikaa.

  • Tullibardine
    Maisteltua

    Pihkaista mentholia

    SMWS 28.44 (Tullibardine), The Wild Wood, 8 y.o, dist. 21 May 2012, 1st fill ex-bourbon hogshead, 1 of 237 bottles, 60.1%

    Tullibardinen tislaamo ei ole tunnettu kauneudestaan, eivätkä sen viskitkään monen mielestä ole mitään maailman hienoimpia mallasviskejä. Tislaamon perusrangea on saatavilla melkoisen edulliseen hintaan myös omasta rakkaasta monopoliliikkeestämme, mutta tällä kertaa lasiin päätyi SMWS:lle pullotettu kahdeksanvuotias. SMWS:n nimeämispolitiikka on ainakin omalla kohdallani osunut usein hyvinkin lähelle heidän pullotteidensa tarjoamaan makumaailmaa, eikä tälläkään kertaa menty aivan metsään – The Wild Wood – metsään… no joo. Ymmärsitte varmaan.

    Tuoksu on hunajainen, kuivan maltainen, kukkaketo. Juuri kaadetun männyn tuoksua, kannosta erittyvää pihkaa ja kaarnaa sekä nilaa. Hetken päästä esiin nousee enemmän hedelmäisiä vivahteita.

    Maku on alkuun raikkaan ja tuoreen inkiväärinen. Tarvitsee vesilisää ja muuttuu sen myötä selvästi makeammaksi säilyttäen kuitenkin kuivan, paahteisen maltaisen tammisuuden. Ajan kanssa esiin nousee raikkautta, melkeinpä jotain minttuista ja mentholmaista samalla kun mukana on pieni puinen takapotku jonka takaa nousee esiin myös hedelmäisyyttä

    Tämä tuo mukanaan tunteen kuin olisi juuri kaatanut ison männyn kukkakedon vieressä kuulaan viileänä kesäiltana samalla ja hönkäisisi sen jälkeen henkoset menthol-savukkeesta.

    Ei mikään maailman monimutkaisin mallas, mutta kaikessa raikkaudessaan oikein oivallinen viilenevän loppukesän viski. Ja nimi tosiaan osui hyvin kohdalleen!