-
Mallasta, tammea ja vaniljaa
Wax Aff!, SMWS 77.63, 10 y.o., (Glen Ord), dist. 12 May 2009, 2nd fill Ex-Bourbon hhd, 58.2%
Muistikuvieni mukaan tämä oli ihka ensimmäinen pullo joka aikanaan tömähti kaappiini liittyessäni SMWS:n jäseneksi. Aikaa on kulunut siitäkin jo tovi. SMWS:n pullottamia viskejä on kaapissa liuta, mutta jo jokunen vuosi sitten lopetin jäsenmaksun maksamisen hintojen karatessa. Ei sillä, moni kaapin täältä hankituista viskeistä on rikastuttanut harrastusta hienosti.
Huomasin nuotittaneeni tämän viskin viimeksi vuonna 2020 ja silloinkin melko ylimalkaisesti, joten oli uusintaoton aika. Pullossa majailee siis Glen Ord -tislaamon viskiä. Tislaamon historia on pitkä ja se on tunnettu mm. siitä, että sähköä tislaamolla alettiin käyttää vasta vuonna 1949. Siihen saakka kaikki oli hoidettu öljylamppujen valossa. Nykyisin tislaamo on moderni Diageon omistama jättitislaamo, joka on tunnettu lähinnä Singleton of Glen Ord -pullotteistaan. Maistamatta on, mutta veikkaukseni on, että ne eroavat melkoisesti tästä yksilöstä.
Tuoksussa rapsakkaa mallasta, valkoherukkaa, vaaleaa hunajaa. Mukava pieni vahainen vivahde, kuten nimikin antaa ymmärtää, mutta ei tämä Clynelishiä ole. Sitruunamehua, Granny Smith -omenoita. Aika kirpakan raikas yleisolemus ja mukana on myös vivahdus mentholia.
Suutuntuma on öljyinen. Puhdasta maltaisuutta hunajaisen makeuden kera. Vanilja on vahvana. Kääntyy aika nopeasti tammen tanniineihin ja supistaa suuta sitruksisuudella. Mehiläisvahaa. Leikittelee mukavasti makean ja tanniinien kesken.
Jälkimaku on mukavan pitkä ja makeutuu.
Aika suoraviivainen viski. Tätä voisi kuvailla klassisella kolmen sanan yleispätevällä yhdistelmällä – mallasta, tammea ja vaniljaa. Tämä ei ole pahaa, ainoastaan vähän yksioikoista ja se viimeinen ”joku” jää vähän uupumaan.
Kuuden vuoden aukiolo ei kuitenkaan ole tätä latistanut ja jos jotain, niin ehkä pahimmat kulmat ovat vain hieman pyöristyneet.
-
Hedelmäpommi
Glenglassaugh Sandend, 50.5%
Glenglassaugh’n tislaamo sijaitsee Speysiden rajamailla, mutta juuri sen ulkopuolella ja lasketaan siten kuuluvaksi Highlandin viskeihin. Tislaamon historia on varsinkin 2000-luvulla ollut melko myrskyinen ja omistajavaihdoksia on ollut suuntaan ja toiseen. Vuonna 2023 kuviot saatiin kuitenkin aika lailla kohdilleen ja tämä pullote edustaakin edukseen tislaamon nykytuotantoa – joka ikävä kyllä taas näin vuotta 2026 eläessä on kokenut hieman kovia. Tislaamoa on ajettu vuoden 2025 tammikuusta vain osateholla.
Glenglssaugh’n Sandendia maistoin ensimmäisen kerran jo vuonna 2023 Ruttopuiston Pikkulinnussa järjestetyssä tastingissä, mutta pullon hankkimisessa kesti tovi ja aukaisussa toinen.
Ihastuin viskiin jo tuolloin 2023, eikä se edelleenkään petä:
Ihastuttavan hedelmäinen tuoksu ensinuuhkaisulla. Kypsää ananasta, mangoa, aavistus sitrusta. Makea vaniljaisuutta, mallasta ja puhdasta tammea. Puhdas ja raikas. Mintunlehtiä, kookoksenkuorta. Häivähdys suolaisuutta ja inkivääriä taustalla. Kuin työntäisi päänsä kulhoon, johon on juuri pilkottu tuoretta ananasta, banaania ja makeaa appelsiinia ja päälle olisi kaadettu kermaisen vaniljainen huntu.
Maku on öljyinen, pehmeä ja suuntäyttävä. Raikas. Trooppisia hedelmiä tammisella vivahteella. Uppopaistettua banaania – sitä kiinalaisten ravintoloiden vakkarijälkiruokaa. Pieni happamuus tasoittaa mukavasti. Puhdas ja pehmeä. Todella tasapainoinen ja nautittava.
Mukavan hedelmäinen herkku! Hienosti tasapainossa. Tämä toimittaa niin tuoksut kuin maut todella mainiosti!
-
Se toinen kuninkaallinen
Royal Brackla 14 y.o., The Ultimate Whisky Company, dist. 02/07/08, bott. 15/02/23, Cask no. 10, 1st Fill Sherry Butt Finish, bottle no. 68/597, 57.7%
Skotlannissa on vain kaksi toimivaa tislaamoa jotka saavat käyttää etuliitettä ”Royal” – kuninkaallinen. Toinen niistä on Royal Lochnagar, joka sijaitsee Englannin kuninkaallisten kesäasunnon Balmoralin kupeessa. Toinen on nyt maistossa oleva Royal Brackla, joka sekin sijaitsee jalosukuisten omistaman Cawdorin linnan mailla. Kolmas jo karumman kohtalon kokenut etu- tai kyseisen tislaamon kohdalla jälkiliitettä käyttänyt tislaamo oli Glenury Royal, joka koki kohtalonhetkensä 1985 kun sen ovet suljettiin viimeistä kertaa ja jonka tilalla nököttää nykyisellään asuntoja.
Royal Brackla kuitenkin porskuttaa edelleen ja on viime aikoina alkanut panostaa myös omien pullotteidensa laatuun ja saatavuuteen. Nyt lasiin päätyi kuitenkin yksityinen pullote hollantilaiselta Van Wees -pullottajalta ja tarkemmin sen viskeihin keskittyneeltä The Ultimate Whisky Companylta.
Tuoksu on alkuun kuiva ja mineraalinen. Kuin olisi kahta graniittilohkaretta hakannut yhteen häviävän pienen rikkisyyden kera. Tomuista maltaisuutta. Nopeasti esiin nousee kuitenkin kuivattuja aprikooseja ja luumun kuorikerrosta. Kirsikankiviä lasittamattomassa savikipossa. Ajan ja varsinkin vesitilkan kanssa tämä makeutuu selvästi.
Toffee ja maltaat jyräävät ensimmäisellä suullisella. Öljyinen ja paksu suutuntuma, joka todella jaksaa kantaa makuja! Aavistus kitkeryyttä, mutta hyvällä tavalla. Mallastettua ohraa kourakaupalla. Ja heti perään suuhun holahtaa kourallinen sekalaista vaaleaa pähkinäisyyttä – parapähkinöitä, cashewta, kuorittuja manteleita. Ja mukava häivähdys sherryn vivahteita, kunhan malttaa hieman leikkiä vedellä. Mukana on myös mustapippurinen lämmittävä vivahde.
Jälkimaku on todella pitkä ja kääntyy aluksi makeampaan suuntaan, kunnes maltaat ja sherryinen tammisuus nappaa otteeseensa kera pienen kellarisen vivahteen.
Mukava viski. Ei parasta ja hienointa ikinä, mutta haastaa kivasti ja jaksaa kantaa makuja mainiosti. Mukava happaman ja makeuden leikki, johln sekoittuu jotain kiehtovaa maanläheisyyttä. Ihan onnistunut pullote tältä yksityiseltä, mutta ehkä vähän vähemmän tunnetulta pullottajalta!
-
Turpeinen kivenhakkaaja
Ardmore 13 y.o., Bottled for Viskiryhmä Turku, Refill Sherry Puncheon, Cask no. #120000010, dist. 24.4.2012, bott. 2.6.2025, 240 bottles, 59.7%
Suomalainen viskikulttuuri on siitä hieno ilmiö, että täältä löytyy upeita puuhamiehiä, jotka puskevat härän lailla eteenpäin vaikka valtiovalta jaksaa laittaa kapuloita rattaisiin. ”Tynnyrillinen viskiä harrastajille – no mikäs siinä”. Ja useampana vuonna peräjälkeen. ”Kuka sen sitten muka hoitaa, maksaa, jakelee ja hoitaa tullit – en minä ainakaan!”. No ei hätää! Turun primus motor hoitaa!
Ja niin hoiti taas kerran. Viskiryhmä Turun Mika Lindström on mies ja voima jo vuosittaiseksi ilmiöksi nousseen Viskiryhmä Turku -nimisen Facebook-yhteisön vuosittaisen yksityispullotteen takana. Vuonna 2025 pulloon päätyi haastava Ardmore:
Tuoksun aloittaa savuinen viljaisuus. Kuin kaurahiutaleita, jotka ovat saaneet osakseen vieressä kyteneen heinäpaalin savua. Aavistus sitruunankuorta. Kalkkia, mineraalisuutta. Kuin hankaisi kahta rannalla maannutta kiveä yhteen. Taustalla häilyy valkoisten rypäleiden kuoria ja anteeksipyytävää makeutta. Kuin sherry yrittäisi vähän nostaa nokkaansa ja pyytäisi sitten anteeksi, että tuli häiritsemään.
Vesitilkka nostaa hetkeksi esiin vehreyttä – tuoretta ruohoa ja vastapuristettua oliiviöljyä. Mutta ennen kaikkea mallasta. Kuivaa savuista mallasta.
Maku alkaa kuivana, mutta mukana on aavistus hedelmiä. Kuivattuja sellaisia. Hyvällä tapaa hapan twisti. Muuttuu nopeasti kuivan puhtaaseen savuisuuteen. Vesitilkka nostaa savua ja kuivuutta entisestään esiin. Todella mineraalinen – kiviä suussa! Jälkimaussa mallas nostaa päätään. Kuiva, savuinen ohramallas.
Haastava. Ei todellakaan helppo. Mutta nämä onkin pullotettu meille harrastajille. En laittaisi tätä lasiin ensikertalaiselle, enkä toiskertaisellekaan. Vaatii aikaa ja ajatusta. Ja se jos mikä on itselleni hyvän viskin merkki…
Nämä Turun pullotteet ovat hieno esimerkki siitä mitä saadaan aikaiseksi kun pieni ja isompikin ryhmä yhdistää haaveensa ja toteuttaa sen. Ei se ole niin vaikeaa jos sen osaa!
-
Mallasvetoista luomua
Nc’nean Organic Single Malt, Batch UN03, 46%
Nc’nean on Annabel Thomasin vuonna 2017 perustama tislaamo, joka on yksi ensimmäisistä tislaamoista, jotka keskittyvät täysin hiilineutraaliin luomutuotantoon. Tislaamo käyttää kierrätetystä lasista tehtyjä – joskin todella kauniin näköisiä pulloja, uusiutuvaa energiaa, kierrätettyä sadevettä jne.
Hatunnoston arvoinen suoritus, sillä viskin tislaaminen ei välttämättä nykyisin ole sitä kaikkein energiatehokkainta touhua, vaikka aikanaan niin on varmasti ollutkin. Turve ei silti ole nopeasti uusiutuva luonnonvara ja viskin valmistaminen vaatii vettä – paljon vettä! Nc’neanin ympäristön eteen tekemästä työstä lisää täällä.
Jostain jännästä syystä tämä tislaamo osui omalle kartalleni jo vuonna 2020. Satuin jostain bongaamaan, että he olivat julkaisemassa ihka ensimmäistä yleiseen myyntiin tulevaa viskiään, tartuin tilaisuuteen ja tilasin pullon. Tämä tapahtui elokuussa 2020 ja kolmea viikkoa myöhemmin sähköpostiin kilahti ilmoitus, että pullo on matkalla. 50 brittipunnan hinnalla tilattu pullo on edelleen kaapissa suljettuna – ja pysynee vielä tovin.
Ostin siis aikanaan sian säkissä. Nyt viitisen vuotta myöhemmin oli kuitenkin ilo huomata, että Nc’nean oli saapunut myös paikallisen A-marketin hyllyyn – jopa useampana versiona. Mikäpä siis sen parempaa kuin tarttua perusversioon ja kokeilla mistä tämän tislaamon viskeissä oikeasti on kyse!
Nc’nean on siitä hieno tislaamo, että se kertoo todella avoimesti mitä heidän mikäkin viski pitää sisällään. Tämän kyseisen viskin kohdalla kerrotaan, että maltaat ovat 100% skotlantilaista luomumallasta, hiivakantana on käytetty Anchor ja Fermentis -hiivoja, pulloja on tullut satsista 10 387, tynnyrisekoitus on 43% käytettyjä bourbon-tynnyreitä, 2% Oloroso-sherrytynnyreitä ja 55% STR-punaviinitynnyreitä. Luonnollisesti viski on värjäämätöntä ja kylmäsuodattamatonta.
Jos jokin. niin tämän kaltainen avoimuus on jotain, mitä jokainen viskiharrastaja arvostaa – tai ainakin jokaisen viskiharrastajan pitäisi arvostaa!
Miltä se viski sitten kaiken tämän pohjustuksen jälkeen maistuu:
Tuoksun aloittaa kermainen maltaisuus, jonka alla leijuu persikkaa, makeaa appelsiinia ja puista mausteisuutta. Alkuun vähän sulkeutunut. Vesilisä avaa tuoksua ja makea hedelmäisyys nousee enemmän esille.
Pehmeän kermainen suutuntuma ja tuhdin makea maltaisuus. Pyöreä, tasapainoinen ja pelottavan helppo juotava ikäisekseen – nuortahan tämä edelleen on. Kuivuu hieman tammen tanniinien ja mausteisuuden vallatessa alaa. Toffeeta, johon sekoittuu aprikoosihilloa. Vesilisä lisää makeutta ja jos mahdollista, makean herkullinen maltaisuus korostuu entisestään.
Jälkimaku on todella pitkä! Suuhun jää öljyinen, puhtaan maltainen tuntuma, joka jatkuu ja jatkuu. Todella hyvä.
Kivan tasapainoinen nuorikko. Paljon hyviä juttuja, vaikkakin ehkä se iän tuoma syvyys ja kompleksisuus puuttuu. Tämä kuitenkin toimittaa sen minkä lupaa ja se jälkimaku… se jatkuu vielä tätäkin kirjoittaessa!
En malta odottaa, mitä Nc’neanin tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän perusteella pelkkää hyvää ja nyt vaan toivotaan, että tislaamo selviää viskimaailman ravisteluiden läpi!
