-
Maltaisin mallas
Glendalough 7 y.o, Mizunara Finish Single Malt, Batch. No. 001, 46%,
Alkon uutuushyllyyn ilmestyi helmikuussa 2022 mielenkiintoinen uusi tuttavuus Irlannista. Maistoin tämän viskin viime syksynä Uisgessa, jossa se ihastutti omintakeisuudellaan. Pullo siis kyytiin ja korkki auki.
Glendaloughin tislaamo on nuori. Se perustettiin vuonna 2011. Glendalough on myös pieni ja ainakin kuvien perusteella toinen sen tislauspannuista muistuttaa kovasti kotoisen Valamon tislauspannua. Liekö samasta osoitteesta alunperin kotoisin.
Tämä viski on kypsynyt nimensä mukaisesti aluksi bourbon-tynnyreissä ja viimeistelty japanilaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä. Japanilainen tammi on siitä vekkulia tavaraa, että se ei kasva suoraan, sen pitää olla ainakin 200 vuotta vanha kelvatakseen tynnyreiden materiaaliksi ja kaiken lisäksi se on paljon huokoisempaa kuin perinteisesti käytetyt tammilaadut. Ei siis helppoa työstettävää, mutta vaikutuksen viskiin pitäisi olla nopeaa ja huomattavaa. No onko se…
Tuoksussa alkuun hiivaista mallasta, sitruunankuorta. Jotain Campbeltowniiin viitaavaa ”funkya”. Hauskalla tavalla outo. Raikas, yrttinen ja todella todella maltainen. Taustalla on tammisuutta, mutta ei niinkään tammea itsessään, vaan enneminkin jotain jota voisi kuvailla tammiseksi pihkaksi? Tammen mahlaa?
Maku on pehmeä, pureskeltava… tätä voi pyöritellä suussa iät ja ajat. Mallasta, mallasta ja mallasta. Eittämättä maltaisin viski jota olen koskaan maistanut!
Rehellisesti sanoen. En tiedä mikä japanilaisten Mizunara-tynnyreiden vaikutus tähän viskiin on, mutta jos sillä on mitään tekemistä sen kanssa, että tässä maistuu mallas enemmän kuin missään, niin se on hieno juttu se!
Tämä maistuu siltä, kuin kauhaisisi suuhunsa kourallisen mallastettua ohraa. Hieno, hauska, erilainen ja ehdottomasti maistamisen arvoinen viski.
-
Oivallinen irlantilainen
Bushmills Causeway Collection 2011, Banuyls casks, dist. 01/03/2011, recasked 19/12/2017, bott. 2020, 53.2%
Irlantilaisia viskejä tulee maisteltua liian vähän. Osittain varmasti senkin vuoksi, että rakkaan Alkon valikoimat eivät niiden osalta ole kovin kummoiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Irkkuviskien salat ovat kuitenkin moninaiset ja ne kokevat parhaillaan muun viskibuumin kera uutta upeaa nousuaan. Viskipullopostittaja Laura kirjoitti omassa blogissaan juuri aiheesta hienon artikkelin, joka herätti kummasti omaakin kiinnostusta tutustua enemmän tämän vihreän maan tisleisiin.
Tämä upea Bushmills on yksi osoitus siitä, mitä irlantilaiset viskit voivat parhaimmillaan olla:
Tuoksussa makeaa tummaa hunajaa, muscovado-sokeria. Pehmeä ja kermainen, ylikypsiä hedelmiä, luumua, mustaherukkaa, kukkaisuutta, aavistus nahkaa. Hetken päästä esiin nousee makeaa viinimäisyyttä. Todella syvä, rikas ja nenänmyötäinen tuoksu, joka kehittyy kivasti ajan kanssa.
Maku on kuivempi. Tasapainoista tammea, nahkaa, kuivaa herukkaisuutta, vaniljaa, mausteita – muskottia ja neilikkaa. Todella tuhti runko! Maku todella tarttuu kielelle. Silti pehmeä ja kermainen. Vesilisä nostaa entisestään öljyisyyttä esiin. Jälkimaku on todella pitkä tuoden mukanaan kuivaa puuta ja tanniineja.
Tämä on viski jonka nauttiminen kestää todella pitkään – hyvällä tapaa. Suuntäyttävä maku kestää huikean pitkään. En ole rehellisesti montaa viskiä maistanut joka viipyilee jälkimaullaan näin pitkään. Hieno esimerkki siitä mitä Bushmills pystyy parhaimmillaan tekemään. Lisää tällaisia kiitos!
