-
Vanha ystävä
Caol Ila 12 y.o., 43%
Ystävänpäivänä kaadoin lasiini tutun viskin, joka on kuulunut oman kaapin valikoimiin melkeinpä viskiharrastuksen alkuajoista lähtien. Muistan, kun aikanaan tilasin tätä pullollisen ulkomailta maistettuani sitä ensin jonkin tastingin yhteydessä. Rakkautta ensimaistolla voisin sanoa.
Vaan kävipä sitten niin, että kun silloisessa Pihlajamäen postissa olin tilaamaani pakettia noutamassa, niin postin tiskille levisi paketista melko tuhti savuisen mallasviskin tuoksu. Kotiin päästyäni paketti auki ja karu totuus paljastui. Kaikista viskeistä juuri Caol Ila oli ottanut iskua kuljetuksessa ja sen pohja oli kauniisti ja tasaisesti irti pullosta. Ei siis päässyt koskaan se kyseinen Caol Ila nautittavaksi.
Vaan kävipä onni onnettomuudessa. Noin kuukausi edellä mainitun episodin jälkeen kotoisan Alkon hyllylle ilmestyi tutun näköinen pullo, eikä hintakaan silloin päätä pakottanut. Hintalapussa luki: Caol Ila 12-vuotias, 33€. Sittemmin hinta on kohonnut tätä kirjoittaessa Alkossa jo yli kuudenkympin. Inflaatio on ollut siis tämän kohdalla aika hurjaa.
Silti sen viehätys ei omilla makunystyröilläni ole vähentynyt, vaan sen pariin on aina mukava palata:
Tuttu makeansavuinen tuoksu, jossa hiven sitrusta ja suolaisuutta. Rasvareunuksista savukinkkua. Maltaan makeutta. Ei mitään turhia monimutkaisuuksia. Tämä on vaan aina sopinut omaan nenään. Savua ei ole liikaa ja se tasapainottaa kivasti maltaista makeutta.
Maku on kuivempi. Savumallasta ja sitrusta. Kosteaa hiekkamaata. Märkiä kiviä ja aavistus kalkkisuutta.
Tämä ei ole maailman hienoin viski, mutta se on viski, josta olen aina pitänyt ja siksi sitä löytyykin kaapista lähes aina. Muistelisin joidenkin ”muinaisten pullotteiden” olleen hieman makeampia myös maultaan, mutta se saattaa olla vain häilyvä muistikuva.
Jos maailmasta loppuisi kaikki muu viski, niin pärjäisin tällä – ja Clynelishillä!
-
Tonnin seteli
Bowmore 15 y.o., ”Golden & Elegant”, 43%
Tuoksu alkaa trooppisilla hedelmillä, joiden päällä on ohut huntu turpeista savua. Tupakanlehtiä, karamellin makeutta. Suolaista toffeeta, vaniljaa ja tammea.
Makeahko maku, jossa häivähdys tyypillistä Bowmoremaista kukkaisuutta – vai onko se nyt sitä paljon puhuttua laventelia? Puhdasta savua, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku kuivuu tammiseen suuntaan.
Ei missään nimessä maailman mahtavin ja monimutkaisin mallas. Enemmänkin sellainen ”ammu ja unohda” -viski. Ei sen vuoksi, että olisi huonoa, vaan sen vuoksi, että tätä voi siemailla ihan hyvillä mielin liikaa miettimättä ja analysoimatta.
Siis sellaisella ”tonnin seteli” -ilmeellä. Vähän kuin kuvan pöllöllä.
-
Yllättävä mysteeri
Morrison Mac-Talla Pedro Ximénez Fèis Íle 2023 Islay Single Malt, 54.6%
Morrison Scotch Whisky Distillers on hieman harhaanjohtavasti nimetty yksityinen pullottaja, jonka tuotesarjoihin kuuluvat nyt maistetun Mac-Tallan lisäksi Càrn Mòr, Old Perth sekä Bruadar. Näistä Mac-Talla sisältää Islayn saaren viskejä, mutta pullotuksiin käytettyjen viskien alkuperää ei kerrota. Mitä ilmeisimmin se on kuitenkin Caol Ila, mutta saattaapa se olla jotain muutakin. Càrn Mòr -sarjassa tislaamo sen sijaan mainitaan ihan suoraan. Old Perth -sarja puolestaan on sherrykypsytettyjen mallasviskien sarja, mutta Mac-Tallan tavoin niiden alkuperä on pimennossa.
Tämä Mac-Tallan PX-kypsytetty Fèis Ile -pullote ilmestyi Alkoon syyskuun alussa ja katosi hyllyiltä aika lailla yhtä nopeasti kuin sinne tiensä löysi. Ehdin kuitenkin koppaamaan pullon kyytiini, eikä onneksi tarvinnut pettyä.
Avasin tämän jo aikanaan syyskuussa ”synttäriviskinä”. Siksi kuvassa mukana oma suojeluspyhimykseni Pyhä Andreas, joka sattuu olemaan myös Skotlannin suojelupyhimys.
Mac-Tallan tuoksussa on mukavassa tasapainossa savua ja sherryä. Punaisia marjoja. Puolukkaa ja kypsää luumuisuutta. Myös suolaa ja mineraalisuutta. Puun tuhkaa ja karamellisoitua pekonia.
Maun aloittaa rasvainen savupekoni, joka on saanut höysteekseen makean karpalokastikkeen. Homma menee vahvasti käsi kädessä tuoksun kanssa. Ripaus pippuria. Tästä on aistittavissa nuoruutta, mutta ei millään tapaa häiritsevällä tavalla.
Tilkka vettä nostaa suolaisen savuisuuden enemmän esiin. Kuin avaisi savustuspöntön, jossa on juuri kypsynyt hyvin suolattuja tuoreita ahvenia ja samalla joku avaa vieressä vanhan maakellarin oven.
Oikein oivallinen sherrykypsytelty Islayn viski!
-
Varttitynnyrin kuolema
Laphroaig Quarter Cask, 48%
En tosiaankaan tunnu olevan mikään kiireinen pullojen tyhjentäjä. Siitä taasen esimerkkinä tämä vuodelta 2011 peräisin oleva Laphroiagin Quarter Cask. Loppunsa se kuitenkin kohtasi, joten mitä pullon pohjalta sitten löytyi?
Tuoksussa makean vaniljan sävyttämää turvetta. Tervaa. Laphroaigille tyypilliset jodimaiset ja lääkemäiset vivahteet ovat vuosien saatossa haihtuneet, mutta onpa pullokin ollut pitkään auki. Sitruunankuorta ja kuivalla rantakalliolla palavia märkiä risuja.
Maku on makea, savuinen ja hienosti pyöristynyt. Kulmikkuus on ajan saatossa hioutunut pois. Vaniljaa ja tammea. Hetken päästä merilevän ja suolan kyllästämä savu tulee vahvempana esiin.
Hapettumista on ajan saatossa tapahtunut. Se on selvää. Onko se sitten tehnyt tästä viskistä huonompaa, vai vaan hionut pahimmat särmät pois? Omasta mielestäni jälkimmäistä ja näenkin ylipäätään hienona sen, että viski saattaa ajan kanssa happea saatuaan myös kehittyä pullossa. Joskus paremmaksi, joskus huonommaksi, mutta se on toisaalta osa tämän harrastuksen rikkautta.
-
Toch-ach ah-ghaa!!!
Bunnahabhain, Toiteach A Dhà, 46%
Bunnahabhainin tislaamo tekee nykyään myös hienoja savuisia viskejä. Vaikka tislaamo on perinteisesti tunnettu savuttomista tai käytännössä erittäin vähäsavuisista tisleistään, näyttää osaamista löytyvän myös savuisemman maltaan tislaamisesta. Siitä osoituksena nyt maisteltu nuorehko, mutta oikeinkin maukas viski, jonka otsikon mukainen nimen lausuntamuoto tuo mieleen lähinnä Star Trekistä tutun Klingonin kielen.
Tuoksussa hedelmäistä savua. Häivähdys kuivaa sherryä. Turvetta en tästä löytänyt, vaan enemmänkin puhdasta, ehkä jopa ”Caol Ilamaista” savua. Kuin juuri sammuksiin puhalletun tuohuksen savua. Mökin kaapin perukoille pariksi vuodeksi unohtunutta Hansaplast -laastaripakettia. Maltainen, minttua, makeaa tervaisuutta.
Maussa makeaa savua ja vanhan apteekin fiiliksiä. Turun apteekkimuseon yrttihuone – käykää jos ette ole käyneet! Mausteisuutta, lakritsinjuurta. Vaikka tämä varmasti onkin kohtalaisen nuorta, niin makua ei puutu ja nuoruus ei hyökkää. Minttuisen raikas. Kiva viskositeetti ja öljyisyys.
Jälkimaussa kuiva lakritsi nousee esiin samoin kuin tammen tanniinit. Makeus on edelleen läsnä, mutta hiipuu pian taka-alalle.
Vesitilkan kanssa tämä sameutuu melkein heti. Itselleni merkki hyvin tehdystä viskistä. Suuntäyttävä. Tisle ja käytetyt tynnyrit ovat olleet laadukkaita. Nuoruus on läsnä, mutta ei millään tavalla häiritsevästi.
Tämä haastaa olemuksellaan monet muut nuoremmat ja jopa hivenen iäkkäämmät savuiset Islayn klassikot ja kehittyy lasissa ajan kanssa koko ajan.
Hyvää Bunnaa. Oikein hyvää!
