-
Makeaa mustapippuria
Lagavulin 12 y.o., Diageo Special Releases 2019, 56.5%
Diageo. Sana, joka on nykyään melkeinpä kirosana viskiharrastajien keskuudessa, mutta silti yhtiö joka omistaa ja valmistaa melkein 40 prosenttia kaikesta maailmalla liikkuvasta skottiviskistä. Olkoonkin se sitten sekoiteviskiä tai single malttia.
Diageo on kuitenkin jo pitkään puskenut vuosittain myyntiin erikoiseriä omien tislaamoidensa tuotteita. Special Release -nimellä kulkevat pullotteet niittivät aikanaan mainetta versioina, joita ei saanut ihan mistä vaan. Osa oli herkkuja, osa sanalla sanoen kuraa. Homma lähti lapasesta viimeistään vuonna 2020, kun kahdeksanvuotiaista pullotteista alettiin pyytämään kolmenumeroisia summia.
Omaksi onnekseni ehdin rulettiin mukaan ennen kuin hinnat tyystin karkasivat ja mukaan sattui nyt maistettu Lagavulinin 12-vuotias. No miltä se sitten maistui:
Makean sokerisen turpeinen tuoksu tunkee nenään. Tomusokeria, johon on puristettu sitruunanmehua. Kalkkia. Suolaisia rannalla pyörineitä kiviä. Mutta ennen kaikkea todella, todella makeaa turpeisuutta, johon sekoittuu lakritsin makeutta. Ja yht’äkkiä kaiken sitoo yhteen vaniljatankojen päällystämä vasullinen mestämansikoita!
Maku… turpeessa pyöriteltyjä lakritsipaloja. Mustapippuria, suolaa. Maakellaria. Karboolitervaa. Todella suorasukainen ja anteeksipyytämätön. Savustettua ja nuotiossa pyöriteltyä sitruunaa. Tämä antaa turpaan ja huolella – mutta silti lempeän makeasti.
Upea lopetus. Makean savuista mallasta, sitruunakuorta, lakritsaa, turvetta. Voi kun kaikki Lagavulinit olisivat edes lähellä tällaista. Rehellisiä, raa’alla tavalla makean turpeisia. Peittelemättömiä.
—
Ai että. Kävimme aikanaan Ateenassa lomalla ja löysin sieltä eräästä pikkuliikkeestä vuonna 2005 pullotetun 12-vuotiaan Lagavulinin. Se jos mikä oli vielä tätäkin hienompi viski. Lähellä ollaan tämänkin kanssa, mutta se ratapölkkyterva joka siitä nousi nenään jo ensinuuhkaisulla on jotain, jota en ikinä unohda.
-
Makeaa turvetta
Caol Ila 6 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, cask no. 325549, Charred wine cask, dist. 13th June 2013, bott. 2nd March 2020, 1 of 243 bottles, 61.3%
Nuorta Caol Ilaa yksityiseltä pullottajalta. Näitähän mahtuu kolmetoista tusinaan! Mutta ne saattavat olla oikeasti myös hyviä – kuten tämä Signatory Vintagen pullote taas kerran osoitti! Pullo on ollut auki jo nelisen vuotta, joten kyseessä on ns. uusintaotto. Hyvin toimii silti edelleen ja osoittaa sen, että jos on voltit kohdillaan ja pullo säilytetty oikein, niin viski ei tosiaan pullossa happane – vaikka sitä ei siis joisikaan pois.
Tuoksussa makeaa turvetta ja suolaista hedelmäisyyttä. Kuin olisi ripotellut ananaksen päälle vähän Maldon-suolahiutaleita. Valkoherukkaa. Yllättävän hedelmäinen nokka. Muuttunut ainakin muistiinpanojen mukaan hedelmäisempään suuntaan.
Makean savuinen turpeisuus tuntuu myös maussa. Maanläheisiä makuja. Öljyinen, lääkemäinen, jodinen. Jälkimaku kuivuu mineraalisempaan suuntaan. Kuin nuolaisisi kiveä. Myös sellaista 100% tummaa suklaata on läsnä. Vesitilkan myötä hedelmäisyys hyppää mukaan kuoroon laulamaan omaa osuuttaan.
Mukava nuori Caol Ila, jossa on aika lailla kaikkea sitä mistä Caol Ilassa tykkään. Erityisesti makeaa turpeisuutta. Siihen kun lisää jykevää mineraalisuutta ja erityisesti tuoksusta löytyvän hedelmäisyyden, niin kasassa on ihan toimiva paketti.
-
Jodia ja sherryä
Laphroaig PX Cask, 48.0%, L225657C
Kaapin perältä kannattaa aina välillä kaivaa sinne unohtuneita pulloja. Tämä Laphroaigin Pedro Ximenez -tynnyreissä kypsynyt versio on vuodelta 2012 ja pullokin on ollut auki jo pitkän tovin ja yli puolenvälin vajaana. Alkaa olla siis aika tyhjentää kyseinen pullo. Ei vielä tällä kierroksella, mutta tässä alkaa pikkuhiljaa hapettuminen tuntumaan.
Vahvaa jodin savuttamaa turvesavuisuutta, jota siivittää hedelmäisen sherryinen vivahde. Tämänhän nyt olisi voinut tavallaan kirjoittaa ihan vaan nimestä päätellen, mutta sitä tämä tosiaan on. Tuoksussa mukana myös suolaista toffeeta ja vanhaa kunnon kangaslaastaria.
Suussa savuista hedelmäkompottia. Kuin seisoisi nuotion vieressä sateisena iltana tuulen kuljettaessa suolaisen veden pärskeitä mereltä. Yllättävän pehmeä, mutta pullokin on ollut auki jopa minun mittapuullani pitkään.
Ei mitään moninaisuuksia. Toimittaa, minkä lupaa. Minun suustani harvoin kuultua tai kirjoitettua, mutta tässä alkaa ehkä vähän hapettuminen tuntumaan. Täytynee siirtää eturiviin ja yrittää taputella pullo tyhjäksi viimeistään pääsiäisenä.
Harvoin olen vielä omassa kaapissani törmännyt viskiin, jossa olen hapettumista huomannut. Kerta se oli siis ensimmäinenkin. Tämä oli aikanaan heti avattuna viski, josta en oikeasti oikein pitänyt. Hetken hapettuminen auttoi, mutta nyt aletaan olla jo hieman yli.
-
Savuisia pahnoja
Kilchoman, Finland Small Batch Release No. 2, 70% Bourbon / 5% Sherry / 25% Port, 600 bottles, 49.4%
Kilchomanin tislaamo tuuppasi 2020-luvun alussa Suomen markkinoille useammankin Single Batch -pullotteen. Maistelussa vihdoin ja viimein kaapissa useamman vuoden avaamattomana majaillut ”koronavuoden” 2020 pullote.
Savuinen turve työntyy heti alkuun nenään vahvana. Sitä seuraa valkoherukan ja vaalean karviaismarjasoseen marjaisuus. Kermaista fudgea / toffeeta. Maltaisuus on myös läsnä, mutta maatalon pihaton sävyttämänä – sellainen vähän likaisten pahnojen aromi. Vihreää viljaisuutta. Ajan kanssa marjaisuus nousee enemmän esiin ja savu ja turve kaikkoaa vaimeammaksi.
Yllättävän täyteläinen suutuntuma! Tuhkaista ja mineraalista savua makean vaniljan täydentämänä. Kiva pieni marjaisa happamuus. Oikein tumman kahvin tai suklaan tanniineja ja taustalla häivähdys myös hedelmiä sherrystä ja portista.
Vesilisän kanssa kannattaa olla varovainen. Suuntuntuma lässähtää aika nopeasti pienelläkin vesitilkalla.
Ei mikään maailman monivivahteisin mallas, mutta hyvällä tavalla yksioikoinen ja tasapainossa. Ei montaa makua ja nyanssia, mutta ne maut mitkä nenään ja kielelle tupataan, tupataan sitten kunnolla ja kiemurtelematta!
-
Vanha ystävä
Caol Ila 12 y.o., 43%
Ystävänpäivänä kaadoin lasiini tutun viskin, joka on kuulunut oman kaapin valikoimiin melkeinpä viskiharrastuksen alkuajoista lähtien. Muistan, kun aikanaan tilasin tätä pullollisen ulkomailta maistettuani sitä ensin jonkin tastingin yhteydessä. Rakkautta ensimaistolla voisin sanoa.
Vaan kävipä sitten niin, että kun silloisessa Pihlajamäen postissa olin tilaamaani pakettia noutamassa, niin postin tiskille levisi paketista melko tuhti savuisen mallasviskin tuoksu. Kotiin päästyäni paketti auki ja karu totuus paljastui. Kaikista viskeistä juuri Caol Ila oli ottanut iskua kuljetuksessa ja sen pohja oli kauniisti ja tasaisesti irti pullosta. Ei siis päässyt koskaan se kyseinen Caol Ila nautittavaksi.
Vaan kävipä onni onnettomuudessa. Noin kuukausi edellä mainitun episodin jälkeen kotoisan Alkon hyllylle ilmestyi tutun näköinen pullo, eikä hintakaan silloin päätä pakottanut. Hintalapussa luki: Caol Ila 12-vuotias, 33€. Sittemmin hinta on kohonnut tätä kirjoittaessa Alkossa jo yli kuudenkympin. Inflaatio on ollut siis tämän kohdalla aika hurjaa.
Silti sen viehätys ei omilla makunystyröilläni ole vähentynyt, vaan sen pariin on aina mukava palata:
Tuttu makeansavuinen tuoksu, jossa hiven sitrusta ja suolaisuutta. Rasvareunuksista savukinkkua. Maltaan makeutta. Ei mitään turhia monimutkaisuuksia. Tämä on vaan aina sopinut omaan nenään. Savua ei ole liikaa ja se tasapainottaa kivasti maltaista makeutta.
Maku on kuivempi. Savumallasta ja sitrusta. Kosteaa hiekkamaata. Märkiä kiviä ja aavistus kalkkisuutta.
Tämä ei ole maailman hienoin viski, mutta se on viski, josta olen aina pitänyt ja siksi sitä löytyykin kaapista lähes aina. Muistelisin joidenkin ”muinaisten pullotteiden” olleen hieman makeampia myös maultaan, mutta se saattaa olla vain häilyvä muistikuva.
Jos maailmasta loppuisi kaikki muu viski, niin pärjäisin tällä – ja Clynelishillä!
