-
Wanhaa koulukuntaa
Glenturret 12 y.o., 2021 (L21), bott. 16.07.21, 46%
Glenturretin tislaamo on kokenut vuosien saatossa melkoisia ylä- ja alamäkiä. Sitä pidetään yhtenä Skotlannin vanhimmista laillistetuista tislaamoista, ellei vanhimpana. Tislaamo on hyppinyt historiansa saatossa omistuksesta toiseen. Vuodesta 1999 aina vuoteen se näytteli suurta osaa Edrington Groupissa, kun sen yhteydessä toimi Famous Grouse Experience -niminen ”elämyskeskus”, joka sai osakseen kovin ristiriitaisen vastaanoton. Vuodesta 2018 sen on omistanut ranskalainen lasitaiteestaaan paremmin tunnettu Lalique, joka viskiharrastajien onneksi on hengittänyt tislaamoon taas uutta henkeä, jota tämäkin uuden aikakauden pullote hyvällä perinteisellä tavalla edustaa.
Ensinuuhkaisulla sherryä – joka ei sinällään ole yllätys. Kypsiä appelsiineja – ehkä jo hieman siellä ylikypsän puolella. Kanelia. Inkivääriä kuivattuna ja sokeroituna ja pienellä suklaapäällysteellä. Pohjanuottina on joku määrittelemätön ”likaisuus”, mutta hyvällä tavalla. Toffeeta hetken odottelulla. Esiin nousee myös eukalyptusmaista raikkautta. Taas kerran – vaatii aikaa lasissa!
Maku alkaa yllättävän kuivana ja tammisena, kunnes nahkainen sherryisyys nousee esiin. Tummaa suklaata ja pieni pippurinen puraisu. Yllättävän raikas. Mynthonilla hierottua tammea. Hetken päästä määrittelemättömiä viinikumimaisia nuotteja. Tämä on jotenkin mauiltaan ”hijlaisempi” kuin odotin. Makeus loistaa poissaolollaan ja tässä on kyse enemmänkin kivasta kuivan sherryisyyden ja puisen mausteisuuden leikistä.
Ensimaistamalla ei nyt ihan saanut kaikkia aisteja pomppimaan innosta. Herätti silti kovasti mielenkiintoa maistaa hetken pulloilmauksen jälkeen uusiksi. Tässä on kivaa vanhan koulukunnan kuivempaa sherryfiilistelyä siinä, missä moni ns. modernimman koulukunnan sherrytelty viski tuntuu olevan selvästi kallellaan makeampaan suuntaan.
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
-
Tummaa tasapainoa
anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden (2022), Cask no. 195, 1 of 468 bottles, 60.7%
Pientä viivettä ollut viskimaisteluiden päivittelemisessä tänne blogin puolelle, mutta laitetaan asia takaisin jiiriin! Tämä herkullinen anCnoc tuli maisteltua jo jouluaattona ja nuotitkin ovat löytyneet muualta jo tovin.
Kyseessä on Ruotsia varten pullotettu Single Cask tislaamolta, joka ei kovin usein nouse esiin, kun valitaan niitä hienoimpia ja tunnetumpia viskejä. Itse tislaamon nimihän ei tosiaan ole anCnoc, vaan Knockdhu. Jotta tislaamon viskejä ei sekoitettaisi Knockando -nimisen tislaamon viskeihin, käyttää Knockdhu viskeistään tuota jo mainittua anCnoc -nimeä.
Entäpä se viski itsessään sitten?
Tuoksussa huikeaa tummaa hedelmäisyyttä. Ylikypsiä luumuja ja rusinoita, maraschino-kirsikoita. Makeaa sherryä, jota värittää tanniininen tammisuus. Muskottia, neilikkaa, natisevaa mahonkista nahkasohvaa. Upea maltaan ja sherrykypsytyksen tasapaino.
Maku alkaa tasapainoisen hienolla sherryisyydellä. Tummaa kahvimaista paahteisuutta. Suklaisuutta. Läjäpäin tummaa marjaisuutta. Kypsää kirsikkaisuutta ja muskotin ja kanelin värittämää poltetun sokerin makeutta.
Jälkimaku kuivuu jättäen suuhun makeanhappaman tunteen. Yht’äkkiä suun kuitenkin valtaa makea tuntuma, jota täydentää kuiva tammisuus. Tummia tammen sävyttämiä hedelmiä.
Uuden aallon tyylikkään upea sherryviski, joka kumartaa todella syvään ”wanhojen kunnon sherrywhiskyjen” suuntaan. Jotain kertonee Whiskybasen 89,60 keskiarvo ja samoihin lukemiin arvostaisin tämän itsekin.
Herkullista!
-
Punaisia marjoja, makeaa mallasta
Linkwood 13 y.o., Signatory Vintage 2006, dist. 05/12/2006, bott. 02/06/2020. Bourbon hhg. + 7 months fresh sherry butt. Cask no 9. Bott. no 513/702.
Jouluaattona on perinteisesti tullut korkattua kaapin perukoilta joku uusi viskituttavuus. Tällä kertaa valinta osui tuoreessa sherrytynnyrissä viimeisteltyyn Linkwoodiin, joka osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi.
Tuoksussa metsämansikkaa. Nahkaista sherryä. Punaisia marjoja – ja paljon! Kirsikoita, karpaloilta, puolukan happamuutta. Mehukattia. Oikeasti. Vedellä lantrattua Mehukattia. Taustalla pientä mausteisuutta ja kuivattuja tupakanlehtiä.
Maussa liian kauan hautunutta hedelmäteetä. Aavistuksen kitkerä. Kaakaojauhetta. Sherryä on, mutta se ei ole onnistunut nyt ihan integroitumaan niin kuin odotin. Olisi ollut hauska maistaa tätä ennen viimeistelyä. Olisi saattanut olla jopa parempaa.
Todella hankala viski. Linkwoodin makea maltaisuus on läsnä. Sherry tuo oman vivahteensa, mutta ei ole ehtinyt antaa tarpeeksi. ”Finished’ paistaa liikaa läpi. Ei tämä pahaa ole, mutta kaapista löytyvä SMWS:n ”Felicitious Combination” vetää tästä kyllä ohi.
Sarjassamme ”jätetään kaappiin ottamaan happea”. Vaatinee hetken aikaa avatussa pullossa ja annetaan tälle sitten vielä uusi mahdollisuus.
-
Marjaisen savuista usvaa
Arran 2012, 7 y.o, Peated Sherry Hogshead, Drinkmonger & Royal Mile Whiskies Exclusive, 54.2%
Tämä hieman erilainen Arran tarttui aikanaan mukaan viimeiseltä työreissulta ennen kuin korona iski oikein kunnolla. Muutama viikko tämän ostamisen jälkeen maailma eristäytyi neljän seinän sisään. Mokoman seurauksena myös tämän ostopaikka, eli Lontoon Royal Mile Whiskies on sittemmin laittanut lapun luukulle. Reilu pari vuotta on vierähtänyt tämän pullon hankkimisesta ja mikäs oli jokunen viikko sitten parempi syy korkata tämä kuin oma syntymäpäivä.
Ja onpahan muuten viski!
Tuoksussa punaisia marjoja, mausteita, melkein ylikypsiä kirsikoita, mutta myös sitrusta. Appelsiininkuoria verhoutuneena vaniljaiseen turpeisuuteen. Tummaa metsähunajaa, johon on ripoteltu muutama merisuolakide joukkoon. Sherrykin on läsnä, mutta ei niin suorasukaisena kuin voisi äkkiseltään luulla. Hetken päästä esiin nousee vaaleaa suklaisuutta. Vesi avaa tätä hienosti. Toffeeta nousee esiin, turpeisuus pehmenee ja kaikenlaisia hedelmiä liittyy leikkiin mukaan.
Vesitilkan myötä ja tästä tulee ehkä yksi sameimmista viskeistä joita eteeni on sattunut. Melkein kuin maitolasia katselisi! Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että kaikki ne mukavat luonnolliset öljyt ja makuaineet siellä alkavat pilkkoutumaan, tuoden vielä lisää makua ja tuoksua mukaan leikkiin!
Suuntuntuma on alkuun hyvin öljyinen – melkein kuin oliiviöljyä. Maussa sherryä ja turvetta – ei sinällään yllätys. Mustapippuria ja aavistus poltetta, mutta kaiken sen takana jatkavat tuoksun mausteiset punaiset hedelmät ja marjat. Hetken päästä tämä kuivuu tuoden mukanaan aavistuksen suolaisuutta. Kuivia lehtiä, aavistus tupakkaa ja turve kääntyy savuisempaan suuntaan.
Vesilisä nostaa turpeisen maltaan esiin. Samalla hommaan hiipii suklaista toffeeta ja maut tasapainottuvat hienosti ilman, että mitään häviää. Öljyisyys pilkkoontuu hienosti suuntäyttäväksi mauksi.
Etiketti ei petä. Turpeinen ja sherryinen Arran. Savuttomiin Arraneihin verrattuna tislaamon omat tunnuspiirteet jäävät ehkä vähän jalkoihin, mutta toisaalta tislekin on erilainen, koska se on periaatteessa ”Machrie Moorea”, eikä Arrania sinällään.
Kaikesta huokuu silti tisleen laatu. Öljyisyys ja tietty taustalla vaaniva makeus ja appelsiinikuoret ovat jotain, jonka itse yhdistän Arraniin. Tämä viski iskee kovaa. Nuorehko, voimakas turpeinen sherrymonsteri – joskaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä. Vedellä lotraaminen kannattaa jo ihan vaan siksi, että pääsee ihmettelemään mitä se ”scotch mist” oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtavan hyvää, mutta vaatii aikaa ja vettä!
