-
Wanhaa koulukuntaa
Tamdhu 15 y.o., 46%
Joskus aikanaan Macallan teki hienoa viskiä. Upeita sherrytynnyrissä kypsytettyjä viskejä, jotka olivat aika lailla jokaisen viskiharrastajan saatavilla. Sittemmin homma lähti ensin juoksuun, sitten laukalle ja lopulta karkasi kokonaan käsistä. En ole itse ostanut yhtäkään Macallanin viskiä moneen moneen vuoteen. Hinnat ovat täysin pöljiä, laadun sijaan markkinointi on ottanut vallan ja tislaamon viskit kiinnostavat ainoastaan keräilijöitä, joilla ei ole tarkoitustakaan avata ostamiaan pulloja. Mutta miksi kirjoitan Macallanista, kun maistettava viski tulee ihan eri tislaamolta?
Siksi, koska tämä Tamdhu toi mieleen ne ajat, kun Macallan oli SE sherrykypsytetty viski ja en vielä tiennyt, että jostakin muualtakin tulee jos ei yhtä hyvää, niin vieläkin parempaa viskiä! Myönnän suoraan, että Tamhdu on tislaamona ollut itselleni sellainen ”kokeillaan välillä, mutta ei aiheuta toimenpiteitä” -tyyppinen ratkaisu. Olen maistanut hyviä Tamdhuja, mutta tislaamo itsessään on mennyt sanalla sanoen ohi. Vaan eipä mene enää!
Nolottaa sanoa, mutta sanalla sanoen hinta houkutti. Kun Alkon valikoimaan ilmestyy näinä päivinä täysin sherrykypsytetty 15-vuotias viski, jonka hintalappu on alle 80 €, niin hoksottimet herää. Ja vielä enemmän ne heräsivät siinä vaiheessa, kun tislaamon omassakin kaupassa pullon hinta oli 110 £, eli melkein 130 €!
Ei homma minulle kuulu, mutta epäilen vahvasti että maahantuojalle on käynyt näppäilyvirhe tai sitten meitä suomalaisia on kohdannut harvinainen onnenkantamoinen! Koska kyseessä on todella upea vanhan liiton sherryviski, jonkalaisia ei ole montaa viime vuosina päässyt maistamaan:
Taspainoinen vanhan koulukunnan sherry aloittaa tuoksun. Tämä on jotain, jolta sherryviskit tuoksuivat kun aloittelin harrastusta yli 20 vuotta sitten. Toffeeta, makeita hedelmiä – Toffo-merkkisiä toffeenappeja – mansikan ja banaanin makuisia hampaisiin tarttuvia kunnon toffeemakeisia.
Upean makeaa maltaisuutta, johon sherry on integroitunut täydellisessä tasapainossa. Tässä ei ole mitään nykysherryviskien tunnetta, jossa sherry tuntuu päälleliimatulta lisältä, vaan se integroituu täydellisesti osaksi tuoksua ja makua.
Maku on hedelmäisen tasapainoinen, täyteläinen. Ei minkäänlaisia sivumakuja. Kermaisen pehmeä, aavistuksen makea. Uskomatonta linnunmaitoa. Puhdas maltaisuus leijuu taustalla samalla, kun sherrykypsytys on upeasti mukana koko makupaletin matkan ajan. En edes muista koska olisin maistanut sherrykypsytettyä viskiä, jossa sherry olisi ollut näin upeasti huomaamaton, mutta silti oleellisen osana viskiä.
Tässä ei ole koukkuja. Ei hulluja makuja, ei liikaa mitään, mutta kaikkea upeassa tasapainossa.
Tämä nosti muistoja pintaan. Tällaista viski aikanaan oli. Todella hyvää – ja liiankin helposti juotavaa.
Ps. Ostin kaksi pulloa – harkitsen hakevani vielä kolmannen – ja ehkä neljännen.
-
Wanhaa koulukuntaa
Glenturret 12 y.o., 2021 (L21), bott. 16.07.21, 46%
Glenturretin tislaamo on kokenut vuosien saatossa melkoisia ylä- ja alamäkiä. Sitä pidetään yhtenä Skotlannin vanhimmista laillistetuista tislaamoista, ellei vanhimpana. Tislaamo on hyppinyt historiansa saatossa omistuksesta toiseen. Vuodesta 1999 aina vuoteen se näytteli suurta osaa Edrington Groupissa, kun sen yhteydessä toimi Famous Grouse Experience -niminen ”elämyskeskus”, joka sai osakseen kovin ristiriitaisen vastaanoton. Vuodesta 2018 sen on omistanut ranskalainen lasitaiteestaaan paremmin tunnettu Lalique, joka viskiharrastajien onneksi on hengittänyt tislaamoon taas uutta henkeä, jota tämäkin uuden aikakauden pullote hyvällä perinteisellä tavalla edustaa.
Ensinuuhkaisulla sherryä – joka ei sinällään ole yllätys. Kypsiä appelsiineja – ehkä jo hieman siellä ylikypsän puolella. Kanelia. Inkivääriä kuivattuna ja sokeroituna ja pienellä suklaapäällysteellä. Pohjanuottina on joku määrittelemätön ”likaisuus”, mutta hyvällä tavalla. Toffeeta hetken odottelulla. Esiin nousee myös eukalyptusmaista raikkautta. Taas kerran – vaatii aikaa lasissa!
Maku alkaa yllättävän kuivana ja tammisena, kunnes nahkainen sherryisyys nousee esiin. Tummaa suklaata ja pieni pippurinen puraisu. Yllättävän raikas. Mynthonilla hierottua tammea. Hetken päästä määrittelemättömiä viinikumimaisia nuotteja. Tämä on jotenkin mauiltaan ”hijlaisempi” kuin odotin. Makeus loistaa poissaolollaan ja tässä on kyse enemmänkin kivasta kuivan sherryisyyden ja puisen mausteisuuden leikistä.
Ensimaistamalla ei nyt ihan saanut kaikkia aisteja pomppimaan innosta. Herätti silti kovasti mielenkiintoa maistaa hetken pulloilmauksen jälkeen uusiksi. Tässä on kivaa vanhan koulukunnan kuivempaa sherryfiilistelyä siinä, missä moni ns. modernimman koulukunnan sherrytelty viski tuntuu olevan selvästi kallellaan makeampaan suuntaan.
-
Myöhäinen pääsiäinen
Valamo 8 y.o., Unpeated – Oloroso Sherry Cask Matured, Batch #1, 50.2%
Pääsiäisestä on tätä kirjoittaessa jo pari viikkoa, mutta pääsiäisaikahan kestää ortodoksikirkossa 40 päivää! Oli siis hyvä syy siis maistaa ajatuksen kanssa pieni tilkka Valamolaista!
Ikänsä puolesta tämä alkaa olla jo ihan oikean viskin iässä. Pullotusajankohdasta ja iästä päätellen, kyseessä on kuitenkin tislaamon ns. alkuaikojen tislettä. Mitä olen hieman nuorempia ja myöhemmin tislattuja Valamon viskejä ja raakatisleitä päässyt maistamaan, niin kehitys on ollut positiivinen. Muutenkin Valamon viskin tuntuvat selvästi vaativan aikaa kypsyäkseen – toisin kuin ehkä jotkut muut suomalaisten tislaamoiden tuotteet – ja myös skotlantilaisten. Eroja kun on niin tislaustavassa kuin osin myös valmistusmenetelmissä yleisesti.
Tuoksussa raikasta mallasta, jonka päällä leijuu kevyttä sherryisyyttä ja valkoista suklaata. Tarvitsee aikaa lasissa avautuakseen. Kiillotettua nahkaa. Toffeeta ja kermaisuutta. Kuusenkerkkää ja pihkaisuutta.
Maku alkaa makean toffeisena. Toffo-toffeeta banaaniversiona (kalkkikset muistaa). Tasapainoista mallasta. Sherry majailee taustalla ja nousee satunnaisesti esiin.
Valamon tisle on omintakeinen. Kaikki ei tykkää. Tislausprosessi on omanlaisensa, mäskiastia on vähän hassu ja vaatii paljon manuaalista työtä. Päivittäinen tuotanto pyörii pitkälti yhden asialleen omistautuneen henkilön voimin.
Kaiken tämän huomioon ottaen tämä on hyvä viski. Se ei ole skottiviski. Se on persoonallinen ja erilainen. Se on ortodoksiluostarissa tislattu suomalainen viski – ja se on maailman mittapuullakin jotain täysin ainutlaatuista.
-
Tummaa tasapainoa
anCnoc 15 y.o., Vintage 2006, Bottled for Sweden (2022), Cask no. 195, 1 of 468 bottles, 60.7%
Pientä viivettä ollut viskimaisteluiden päivittelemisessä tänne blogin puolelle, mutta laitetaan asia takaisin jiiriin! Tämä herkullinen anCnoc tuli maisteltua jo jouluaattona ja nuotitkin ovat löytyneet muualta jo tovin.
Kyseessä on Ruotsia varten pullotettu Single Cask tislaamolta, joka ei kovin usein nouse esiin, kun valitaan niitä hienoimpia ja tunnetumpia viskejä. Itse tislaamon nimihän ei tosiaan ole anCnoc, vaan Knockdhu. Jotta tislaamon viskejä ei sekoitettaisi Knockando -nimisen tislaamon viskeihin, käyttää Knockdhu viskeistään tuota jo mainittua anCnoc -nimeä.
Entäpä se viski itsessään sitten?
Tuoksussa huikeaa tummaa hedelmäisyyttä. Ylikypsiä luumuja ja rusinoita, maraschino-kirsikoita. Makeaa sherryä, jota värittää tanniininen tammisuus. Muskottia, neilikkaa, natisevaa mahonkista nahkasohvaa. Upea maltaan ja sherrykypsytyksen tasapaino.
Maku alkaa tasapainoisen hienolla sherryisyydellä. Tummaa kahvimaista paahteisuutta. Suklaisuutta. Läjäpäin tummaa marjaisuutta. Kypsää kirsikkaisuutta ja muskotin ja kanelin värittämää poltetun sokerin makeutta.
Jälkimaku kuivuu jättäen suuhun makeanhappaman tunteen. Yht’äkkiä suun kuitenkin valtaa makea tuntuma, jota täydentää kuiva tammisuus. Tummia tammen sävyttämiä hedelmiä.
Uuden aallon tyylikkään upea sherryviski, joka kumartaa todella syvään ”wanhojen kunnon sherrywhiskyjen” suuntaan. Jotain kertonee Whiskybasen 89,60 keskiarvo ja samoihin lukemiin arvostaisin tämän itsekin.
Herkullista!
-
Punaisia marjoja, makeaa mallasta
Linkwood 13 y.o., Signatory Vintage 2006, dist. 05/12/2006, bott. 02/06/2020. Bourbon hhg. + 7 months fresh sherry butt. Cask no 9. Bott. no 513/702.
Jouluaattona on perinteisesti tullut korkattua kaapin perukoilta joku uusi viskituttavuus. Tällä kertaa valinta osui tuoreessa sherrytynnyrissä viimeisteltyyn Linkwoodiin, joka osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi.
Tuoksussa metsämansikkaa. Nahkaista sherryä. Punaisia marjoja – ja paljon! Kirsikoita, karpaloilta, puolukan happamuutta. Mehukattia. Oikeasti. Vedellä lantrattua Mehukattia. Taustalla pientä mausteisuutta ja kuivattuja tupakanlehtiä.
Maussa liian kauan hautunutta hedelmäteetä. Aavistuksen kitkerä. Kaakaojauhetta. Sherryä on, mutta se ei ole onnistunut nyt ihan integroitumaan niin kuin odotin. Olisi ollut hauska maistaa tätä ennen viimeistelyä. Olisi saattanut olla jopa parempaa.
Todella hankala viski. Linkwoodin makea maltaisuus on läsnä. Sherry tuo oman vivahteensa, mutta ei ole ehtinyt antaa tarpeeksi. ”Finished’ paistaa liikaa läpi. Ei tämä pahaa ole, mutta kaapista löytyvä SMWS:n ”Felicitious Combination” vetää tästä kyllä ohi.
Sarjassamme ”jätetään kaappiin ottamaan happea”. Vaatinee hetken aikaa avatussa pullossa ja annetaan tälle sitten vielä uusi mahdollisuus.
