-
Makeaa turvetta
Caol Ila 6 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, cask no. 325549, Charred wine cask, dist. 13th June 2013, bott. 2nd March 2020, 1 of 243 bottles, 61.3%
Nuorta Caol Ilaa yksityiseltä pullottajalta. Näitähän mahtuu kolmetoista tusinaan! Mutta ne saattavat olla oikeasti myös hyviä – kuten tämä Signatory Vintagen pullote taas kerran osoitti! Pullo on ollut auki jo nelisen vuotta, joten kyseessä on ns. uusintaotto. Hyvin toimii silti edelleen ja osoittaa sen, että jos on voltit kohdillaan ja pullo säilytetty oikein, niin viski ei tosiaan pullossa happane – vaikka sitä ei siis joisikaan pois.
Tuoksussa makeaa turvetta ja suolaista hedelmäisyyttä. Kuin olisi ripotellut ananaksen päälle vähän Maldon-suolahiutaleita. Valkoherukkaa. Yllättävän hedelmäinen nokka. Muuttunut ainakin muistiinpanojen mukaan hedelmäisempään suuntaan.
Makean savuinen turpeisuus tuntuu myös maussa. Maanläheisiä makuja. Öljyinen, lääkemäinen, jodinen. Jälkimaku kuivuu mineraalisempaan suuntaan. Kuin nuolaisisi kiveä. Myös sellaista 100% tummaa suklaata on läsnä. Vesitilkan myötä hedelmäisyys hyppää mukaan kuoroon laulamaan omaa osuuttaan.
Mukava nuori Caol Ila, jossa on aika lailla kaikkea sitä mistä Caol Ilassa tykkään. Erityisesti makeaa turpeisuutta. Siihen kun lisää jykevää mineraalisuutta ja erityisesti tuoksusta löytyvän hedelmäisyyden, niin kasassa on ihan toimiva paketti.
-
Marjaista mausteisuutta
Mortlach 11 y.o., Signatory Vintage for Kirsch Whisky, Sherry cask finish, Cask no 19, dist. 8th February 2010, bott. 5th of June 2021, 1 of 879 bottles, 46%
Mortlachin tislaamo tunnetaan leikkisästi Speysiden ”kupariromuvarastona”. Sen verran sekalainen pannuhuone tislaamolla on. Löytyy jos jonkin kokoista ja erinäköistä tislauspannua, mutta lopputulos on täyteläisen lihaiseksikin sanottu viski. Nyt maisteluun osui Signatory Vintagen saksalaiselle Kirsch Importille pullottama versio.
Avasin tämän viskin jouluaattona. Tapana on ollut aina illan rauhoituttua istahtaa heti jonkun uuden tuttavuuden äärellä ja tämä osoittautui oikein oivalliseksi valinnaksi!
Tuoksua voisi kuvailla halutessaan vain yhdellä sanalla – punainen. Mikä sen paremmin jouluun sopisi?
Huikea punaisten hedelmien ja marjojen täyttämä tuoksu. Hapankirsikkaa. Metsämansikoita – sellainen timotein korsi, johon on pujotettu sekaisin kypsiä makeita yksilöitä, mutta seassa on muutama aavistuksen raaka mansikka ja ne on pakko syödä kerralla, koska kaikki muu olisi väärin.
Kuivia mausteita sekoittuu leikkiin. Neilikkaa, muskottia. Tuoksu on todella pehmeä! Kuin haistelisi kuivahkoa sherryä, eikä niinkään viskiä. Todella tasapainoinen. Sokkona olisin arvellut ikää olevan vähintään tuplaten!
Ensimaku on makea. Punaiset marjat jatkavat taivaltaan, mutta mukaan hyppää hauska mustapippurin vivahde. Todella pehmeä ja mikään ei rynni tai hyöki naamalle. Hetken päästä tammisia tanniineja, mutta makealla säväyksellä. Espressoa, mutta isolla lusikallisella sokeria.
Tämä on kypsynyt todella hyvässä tynnyrissä. Kermaisen tasapainoista linnunmaitoa. Hieno viski. Joku saattaisi ensi alkuun haukkua jopa liian makeaksi, mutta lopun tanniinit tasapainottavat tätä hienosti.
Onnistunut joulukorkkaus!
-
Ruista, irlantilaista, vai sittenkin mallasta?
Glen Spey, 11 y.o., Signatory Vintage ”The Un-Chillifitered Collection”, Vintage 2011, dist. 01.06.2011, bott. 16.6.2022, 1st use Hogsheads, Cask no. 802464+802467+802469, Bottle no. 347, 46%
Glen Speyn tislaamo ei kuulu oikein millään mittapuulla Skotlannin tunnetuimpien viskitislaamoiden joukkoon. Tämä Diageon talliin kuuluva tislaamo on tuotannoltaan pieni saman firman jättiläisten joukossa. Se on kuitenkin porskuttanut menemään jo vuodesta 1878 – joskin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeiset muutamat vuodet sen kohtalona on ollut tislata viskin sijasta giniä.
En käynyt koko viskihistoriaani täikammalla läpi, mutta epäilen, että tämä on joko ensimmäinen tai korkeintaan toinen koskaan maistamani Glen Spey.
Tuoksu alkaa yllättävän ”irlantilaisena. Roppakaupalla makeaa mallasta. Kandisokeria, raikasta yrttisyyttä. Tuhdin täyteläinen nokka – lupaavaa! Homma jatkuu vaniljalla, tammella ja vahvalla ex-bourbon viitteellä.
Yht’äkkiä hommaan pomppaa mukaan myös ruisviskin vivahteita! Taustalla lymyilee kypsiä hedelmiä. Vähän kuin sitruunankuoria, jotka olisivat jo vähän lähempänä parasta ennen -päiväystään. Viinassa lionneita kirsikoita.
Maku alkaa hyvin raikkaana, mutta mukana on todella paljon ruisviskimäisiä elementtejä. Maakellarimaisuutta, kuivaa kanelista mausteisuutta, mentholia. Aavistus ruohoa.
Kuivuu nopeasti. Märkää mustaa multaisuutta. Kuiva tanniinisuus nousee jälkimaussa enemmän esiin.
Sokkotastingissä olisin joutunut miettimään todella pitkään mitä tämä on ja mistä tämä on! Ruisviskiä Irlannista? Tai ihan vaan ruisviskiä, tai sittenkin irkkua. Tai sittenkin omalaatuisen hauska ja erilainen mallasviski – jollainen se oikeasti sitten loppuviimeksi kuitenkin on!
-
Punaisia marjoja, makeaa mallasta
Linkwood 13 y.o., Signatory Vintage 2006, dist. 05/12/2006, bott. 02/06/2020. Bourbon hhg. + 7 months fresh sherry butt. Cask no 9. Bott. no 513/702.
Jouluaattona on perinteisesti tullut korkattua kaapin perukoilta joku uusi viskituttavuus. Tällä kertaa valinta osui tuoreessa sherrytynnyrissä viimeisteltyyn Linkwoodiin, joka osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi.
Tuoksussa metsämansikkaa. Nahkaista sherryä. Punaisia marjoja – ja paljon! Kirsikoita, karpaloilta, puolukan happamuutta. Mehukattia. Oikeasti. Vedellä lantrattua Mehukattia. Taustalla pientä mausteisuutta ja kuivattuja tupakanlehtiä.
Maussa liian kauan hautunutta hedelmäteetä. Aavistuksen kitkerä. Kaakaojauhetta. Sherryä on, mutta se ei ole onnistunut nyt ihan integroitumaan niin kuin odotin. Olisi ollut hauska maistaa tätä ennen viimeistelyä. Olisi saattanut olla jopa parempaa.
Todella hankala viski. Linkwoodin makea maltaisuus on läsnä. Sherry tuo oman vivahteensa, mutta ei ole ehtinyt antaa tarpeeksi. ”Finished’ paistaa liikaa läpi. Ei tämä pahaa ole, mutta kaapista löytyvä SMWS:n ”Felicitious Combination” vetää tästä kyllä ohi.
Sarjassamme ”jätetään kaappiin ottamaan happea”. Vaatinee hetken aikaa avatussa pullossa ja annetaan tälle sitten vielä uusi mahdollisuus.
-
Mausteita ja colajuomaa
Tobermory 12 y.o., Signatory Vintage – ”Local Dealer Selection”, dist. 6.7.2006, bott. 8.11.2018, First Fill Sherry Butt, cask no. 900154, 1 of 621 bottles, 65.5%
Tällä kertaa maistelussa Signatory Vintagen Saksaan pullotettua tynnyrivahvaa Tobermorya. Pullosta paljastui melkoinen makujen ja tuoksujen ilotulitus.
Tuoksussa vaaleaa ja tummaa suklaata. Vähän kuin Fazerin yhdistelmäpatukka, jossa on molempia yhdistettynä. Sherryä, tummia hedelmiä, taateleita, makeutta. Neilikoita ja piparkakkumaustetta. Pomeranssinkuorta ja kosteita syksyn lehtiä sekä juuri myllystä jauhettua mustapippuria. Seassa on myös hieman metallinen vivahde – kuin vasta kaiverrettua kuparilevyä. Vesilisä tuo tullessaan pölyiselle polulle osuvat ensimmäiset sadepisarat, mausteisuus voimistuu entisestään ja mukaan tulee myös yrttisyyttä.
Melkoinen makujen ilotulitus! 65,5% vahvuus tuntuu, mutta kantaa myös mukanaan upean määrän makuja. Tummaa hunajaa, espressoa. Huikea mausteisuus – neilikkaa, muskottia, maustepippuria. Hetken päästä myös sherry nousee leikkiin mukaan. Juuri kun maku alkaa vaihtua jälkimakuun mukaan tulee colajuoman vivahteita ikään kuin tiivistettynä – ehkä aavistuksen palaneena sokerina jossa colan mausteisuus on mukana. Vesitilkka nostaa esiin tummaa hedelmäisyyttä ja mentholisen vivahteen.
Huikea maustepommi! Sherryäkin on mukana, mutta ei niinkään puhtaana sherryisyytenä, vaan tummien hedelmien ja ehkä hieman oudon, mutta silti hauskan ”tiivistetyn kokiksen” muodossa. Oikein oivallinen syksyinen viski. Tykkäsin tästä kovasti kaikessa persoonallisuudessaan, mutta tämä ei ole missään nimessä sieltä helpoimmasta päästä viskejä, vaan vaatii oikeasti paljon myös maistajaltaan.
